Tämä tarina on jo 10 vuotta vanha! Jatko-osakin tälle on olemassa. 😉
Miikka potkaisi skeittarinsa naulakon alle ja heitti reppunsa samaan epämääräiseen kasaan, joka koostui takeista, kengistä, huiveista ja kaikesta mahdollisesta vaatetuksesta. Kello näytti vasta kahta, mutta vaikka hän olikin aloittanut lukion tänä syksynä, hän oli jo alussa päättänyt olla ottamatta turhaa stressiä koulusta. Tämä tiesi siis vähemmän kursseja ja todennäköistä neljättä vuotta lukionpenkillä.
Hän lampsi keittiötä kohti ajatukset illan salitreeneissä ja maha kurnien väliin jääneen lounaan takia.
Hän oli olettanut olleensa yksin talossa ja niinpä hän hätkähti keittiöön astuessaan, kun hän löysi isänsä Ramin istumassa keittiönpöydän ääressä katse tiukasti Macinsa ruudussa.
- Öö, moi, Miikka aloitti saaden isänsä katseen kiinnittymään itseensä.
- No moi, Rami vastasi, mutta käänsi katseensa välittömästi takaisin näytölle.
- Miks sä oot täällä näin aikasin? Miikka kummasteli edelleen jähmettyneenä paikoilleen.
- Päätin tulla vähän aikasemmin töistä, Rami vastasi välinpitämättömästi.
- Okei…
Miikka ei jaksanut udella enempää. Oikeastaan häntä ei juurikaan kiinnostanut isänsä menemiset ja tulemiset. Hänen äitinsä kuoleman jälkeen vuosi sitten he olivat alkaneet etääntyä toisistaan ja Miikasta tuntui kuin he olisivat joitain kämppiksiä toisilleen. Hän suunnisti jääkaapille tarttuen eilisen pitsan jäämiin ja tunkien ne suuhunsa.
- Kuule Miikka…, Rami aloitti, kun Miikka oli syönyt puolet pitsanjämistään.
- Nii? Miikka mussutti syömisensä lomasta.
- Tää voi kuulostaa oudolta, mutta nyt kun sä alotit lukionkin ja saatat löytää tyttöystävän ja muutenkin sellaset asiat on alkanu kiinnostaa enemmän, niin mä mietin josko me vähän ajateltas etukäteen niin ettei mitään pääse tapahtuun ja hankittas sulle sellanen siveysvyö…
Miikalta jäi pitsan syönti sikseen, kun hän tajusi isänsä ehdotuksen kokonaisuudessaan. Hänen kalunsa suljettaisiin siis pieneen muovikoteloon ja avain menisi tietysti isälle? Miikka tiesi isänsä olevan tiukka ja saavan tahtonsa läpi asioissa, joihin hän ryhtyy, mutta tämä meni jo yli kaikkien rajojen.
- Siis toihan on ihan sairasta! En mä tollaseen ala! Miikka puhkui päin isänsä hieman punastuneita kasvoja.
- Mä arvasinkin ton ja siks mä aattelinkin et mäkin piän sitä vehjettä saman ajan kuin säkin. Ja jos mä saan sun härpäkkeen avaimen, niin sä saat vastavuorosesti mun.
Miikan ilme leppyi asteittain takaisin normaaliksi. Ajatus ei ollutkaan sitten ihan paskimmasta päästä. Tosin runkkaaminen vähentyisi rajusti, mutta sen vähän tiedon, jonka hän omasi aiheesta, perusteella hän muisti kuinka siveysvyötä pitävät miehet kertovat elämänsä parantuneen ja aikaa jääneen muuhunkin, kun jatkuvasti ei ollut runkkaamassa tai nussimassa.
- No kyl mä voin tota harkita, Miikka sanoi tauon jälkeen.
- Hyvä, Ramin äänestä kuulsi jo tyytyväisyys. – Mulla on täällä jo yks hyvä malli katottuna. Tuu kattoon.
Miikka käveli pöydän viereen ja laski katseensa ruudulle, jolla oli jonkun seksikaupan sivu. Kuvassa näkyi kolme erilaista versiota tunnetusta siveysvyöstä: CB-6000:sta. Ensimmäinen oli militia-tyylinen metsäisellä suojavärillä, toinen kromin sävyinen ja kolmas puun syitä mukaileva.
- Mä aattelin tota puun väristä, Rami sanoi viereltä katse tutkaillen Miikan ruskeiden silmien reaktioita.
- Toi armeijaluukki ois aika makee…, Miikka kommentoi oikea käsi taskussaan ja vasen käsi tukena pöydällä. Pienoinen värähdys kulki hänen kullinsa läpi, kun hän kuvitteli, miltä tuollaisen vehkeen pitäminen tuntuisi.
- No, pistetäänkö tilaus menemään?
- Pistetään vaan, Miikka sanoi edelleen mieltä kalvava epäilys mielessään; mihin hän oikein oli mennyt lupautumaan?
Kesti viikko ennen kuin tilaus saapui. Koko asia tuntui painuvan unholaan ja Miikan ja hänen isänsä välille laskeutui jälleen sama kuilu, joka oli hetkeksi umpeutunut heidän suunnitellessaan kerrankin jotain yhteistä tekemistä.
Kun Rami oli noutanut paketin postista, kutsui hän Miikan huoneestaan keittiön pöydän ääreen. Miikka asteli keittiöön varovaisin askelin kädet farkkujen taskuissa. Hän istuutui pöydän ääreen vatsa kihelmöiden jännityksestä. Molempien katseet nauliutuivat pöydän keskellä seisovaan pakettiin.
- Ennen ku aukastaan tuo paketti niin pitäskö meiän sopia jotkut säännöt ensin, Rami ehdotti räpeltäen hermostuneesti sormiaan.
- Ois kai se hyvä, Miikan ääni oli luonnottoman pingottunut. Koko tilanne tuntui olevan joltain toiselta planeetalta.
- Okei, tehään se sitten kerralla kunnolla, Rami sanoi ja nousi pöydästä.
Miikka jäi yksin keittiöön. Kiusaus hänen sisällään kasvoi liian suureksi, eikä hän Ramin poissaollessa malttanut olla hipelöimättä pakettia. Se oli teipattu monella teippikerroksella umpeen ja päällä oli jos minkälaista leimaa ja tekstiä useammalla kielellä. Sisältä kuului hentoa kolinaa, mutta jos ei tietäisi, mitä paketissa oikein oli, ei sitä voisi paketin perusteella päätellä.
Rami palasi keittiöön Macinsa kanssa. Miikka irrotti otteensa paketista säpsähtäen hiukan. Rami ei varmaan ollut huomannut mitään tai sitten hän ei vain välittänyt, vaan asetti läppärinsä pöydälle, avasi sen ja alkoi naputtelemaan.
- Okei…kuinka kauan me aluks noita pidetään? hän kysyi katse ruudulla.
- Oisko viikko hyvä? Miikka tunnusteli kepillä jäätä.
- Jos sä vaan jaksat, Rami vilkaisi poikaansa nopeasti pieni pilke silmäkulmassaan.
- Totta kai mä jaksan, Miikka vastasi rinta rottingilla. – Kysymys on vaan siitä, jaksatko sä, Miikan huulet nousivat pakostakin pieneen virneeseen.
Ramin katse nousi jälleen ruudulta, mutta tällä kertaa pidemmäksi ajaksi. Hän tuijotti Miikan päättäväisiä silmiä tiukasti, mutta jätti tuijotuskisan sikseen keskittyen jälleen ruutuun.
- Eli sä tietenkin saat mun avaimet ja mä sun, Rami lateli kirjoittaessaan. – Entäs rangaistukset? Jos käykin niin että jompi kumpi meistä saa lukon auki ilman lupaa, mitä sillon tehään?
- Hmm…, Miikan katse oli laskenut pöydän puiseen pintaan. – Yks tietenkin vois olla päivien lisääminen. Eli mitä pahempi teko, sitä pahempi rangaistus.
- No joo, oisko vaikka yks päivä kerrallaan. Ja meiän pitää sopia joka päivälle aika, jollon me tarkistetaan toistemme vehkeet et ne on paikoillaan, Rami jatkoi ääni hitusen arastellen. – Eiks niin?
- Jep, just niin, Miikka vastasi ilman sen kummempia nolostumisia.
Se oli aika outoa, kun hän mietti sitä tarkemmin. Kyllä hän täysi hetero oli, se asia hänelle oli valjennut jo ala-asteella, mutta jollain tavalla olisi jännittävää, ehkä kiihottavaakin, saada oma isä kiinni luvattomasta runkkauksesta ja lisätä tälle lisää päiviä siveysvyössä kärsittäviksi.
- Eli siis yks päivä lisää siveysvyössä, kun toinen ekan kerran huomaa toisen laitteen olleen pois paikoiltaan, vai mitä Miikka? Miikkaa?
- Hm? Miikka havahtui ajatuksistaan kiinnittäen katseensa isänsä kysyviin kasvoihin.
- Niin sitä olin kysymässä, että eka kerta ilman siveysvyötä tarkottaa yhtä lisäpäivää siinä, toinen kerta kahta ja niin edespäin. Sopiiks tää sulle?
- Joo sopii, Miikka kuunteli puolikorvalla isänsä esityksen, mutta mitä hän rangaistuksista välittäisi. Ne olivat hänen isäänsä varten.
- Okke…, Rami naputteli viimeisetkin rivit koneellaan. – Sit vaan tulostetaan tää.
Tulostin alkoi raksuttamaan Ramin huoneessa ja hän poistui toistamiseen keittiöstä. Miikan katse oli jälleen poissaolevan tyhjä, kun hän tuijotti magneettien ja erinäisten lappujen valloittamaa valkoista jääkaapinovea. Pieni paniikki oli noussut hänen mieleensä; selviäisikö hän oikeasti viikosta ilman runkkausta? Entä jätkät salilla? Miten hän enää koskaan voisi käydä siellä? Tai ainakin suihku siellä tuntui mahdottomalta ajatukselta.
Rami palasi keittiöön lyöden Miikan eteen valkoisen paperin, jolla oli muutama rivi tekstiä ja alhaalla heidän kahden nimet ja Ramin allekirjoitus.
- Tuohon kun raapustat nimmarin niin meillä on sopimus kunnossa ja ruvetaan asenteleen noita vehkeitä.
Miikka tarttui pöydällä lojuvaan kuulakärkikynään ja vetaisi suttuisen allekirjoituksensa paperin alareunaan. Rami poistui vielä kolmannen kerran keittiöstä kopioimaan sopimuksen Miikalle.
Ramin antamalla luvalla Miikka tarttui pakettiin ja repi sen auki. Sisältä paljastui juuri ne kaksi CB-6000:ta, jotka he olivat tilanneetkin: Miikalle armeija-tyylinen ja Ramille puun syitä mukaileva malli.
Miikka nosti oman kojeensa varovasti sitä ympäröivästä muovipehmusteesta ja vei sen nenänsä alle. Haju oli voimakkaan muovinen, mutta se häviäisi muutamassa päivässä – ainakin ohjeen mukaan.
Tilanteen tuoman jännityksen johdosta lämmennyt ruumis vaati Miikkaa vähentämään vaatetustaan. Hän päätti tehdä kaiken pitemmän kaavan mukaan. Ensin lähti t-paita sen alta paljastuen aluillaan olevat rintalihakset ja mukiinmenevä sixpack.
Hän nousi ylös juuri kun Rami asteli sisään. Tämä ei sanonut sanaakaan, asetti vain Miikan kopion sopimuksesta pöydälle ja alkoi itsekin repimään vaatteita yltään.
Miikka oli hämmentynyt isänsä suorasukaisuudesta, mutta sai toisaalta siitä rohkeutta pudottaa kuluneet farkkunsa hiiteen jaloistaan. Silmäkulmastaan hän katseli isänsä paljasta ylävartaloa: hiukan pyöristynyttä vatsanseutua, karvaista rintaa ja muhkeita käsivarsia.
Sekä Miikka että Rami seisoivat nyt pelkät bokserit jaloissaan. Heidän katseensa kohtasivat tahtomatta. Molemmat olivat erittäin hämmentyneitä, mutta enemmän tai vähemmän kiinnostuneita tilanteesta – ja toisistaan.
Tuntui kuin vuoden – tai oikeastaan jo vuosien – etääntyminen voitaisiin pyyhkiä tällä hetkellä ja tulevalla viikolla maton alle. Aloittaa alusta. Kalujen lukitseminen muovikoteloihin yhtä aikaisesti oli ehkä outo tapa lähentyä, mutta se tuntui heille kaikista sopivimmalta tavalta.
Lopulta Rami Miikkaa kolmekymmentä vuotta vanhempana päätti tehdä aloitteen ja tempaisi mustat bokserinsa kerralla jaloistaan. Miikan katse nauliutui paljastuneeseen kyrpään, jota hän oli jo saunassa jonkin verran vilkuillut, mutta nyt tuo patukka paljastui hänelle kaikessa komeudessaan keittiön kirkkaassa valaistuksessa.
Se oli todellinen patukka: paksu, mutta lyhyt. Miikka arveli sen kasvavan oikeaksi järkäleeksi kovettuessaan. Sen hän todella haluaisi nähdä.
- No etkö sä aio näyttää omaa varustustas? Rami naurahti leppoisasti ristien kätensä saman aikaisesti rinnalleen.
Miikka hymyili vaivautuneena, kun laski kirkkaan siniset bokserinsa nilkkoihin. Niiden alta paljastui kovasti Ramin vehjettä muistuttava kalu, joka oli paisunut jo lähemmäs kymmeneen senttiin.
Miikka ei voinut peitellä punastumistaan, mutta nostettuaan katseensa jälleen isäänsä, hänessä roihuava häpeä laantui. Rami vain hymyili poikansa erektiolle huvittuneena, mutta samalla lempeästi.
- Runkataanko viimeset runkut ennen ku ruvetaan viikon selibaattiin? Rami ehdotti tuntien itsekin väristyksiä kalussaan.
Miikan katse oli vakava. Päässä myllersi. Olisiko se liikaa? Mutta jos he vain runkkaisivat yhtä aikaa? Ei, se olisi helvetin kiihottavaa.
- Joo, runkataan vaan, Miikka virnisti ja kaappasi paisuvan elimensä nyrkkiinsä.
Hän piti katseensa tiukasti isässään, joka vähitellen laski kätensä alas jalkoväliin samaan aikaan kun alkoi vasemmalla kädellään hieromaan kovettuneita nännejään.
Miikan huulilta alkoi päästä tuttuja runkkausääniä. Normaalisti omassa huoneessaan hän olisi yrittänyt pitää ne minimissä, mutta tällä kertaa hänellä ei ollut syytä peitellä niitä. Hän myhäili ja ynähteli sielunsa pohjasta tietäen oman isänsä olevan aivan vieressä tekemässä samaa omalla kalullaan, joka oli hänet siittänyt ja joka samalla oli hyvinkin tuttu muistuttaen niin paljon hänen omaa kulliaan.
Ramikin alkoi murahtelemaan samoista syistä. Hänkin vilkuili vähän väliä poikaansa, josta saattoi olla monessakin mielessä ylpeä. Pojalla olisi varmasti vientiä tulevaisuudessa. Pitäisiköhän vanhan isäukon vähän testata vielä kokematonsa poikaansa? Opettaa vähän miten naisia käsitellään?
Varovaisin askelin Rami alkoi lähestymään hekumassaan silmänsä sulkenutta poikaansa. Kun hän oli aivan tämän vierellä, hän hellitti nänninsä puristuksesta ja vei vapautuneen kätensä sitten alas Miikan runkkaavalle kädelle.
Miikka lopetti itsensä tyydyttämisen siihen paikkaan. Silmät rävähtivät auki viestien Ramille syvästä järkytyksestä.
- Mä vähän opetan sua, Rami sanoi tyynnyttelevään sävyyn. – Osaat sit tyydyttää naisia oikein.
Miikka päästi irti kalustaan kuin transsissa. Hänen kätensä laskeutuivat toimettomina sivuille ja katse kiinnittyi hänen isänsä voimakkaaseen kouraan, jonka selkämystä peitti ohut karvapeite.
Puristus oli ihanan voimakas. Miikka arveli pillun tuntuvan juuri tältä, ehkä paremmaltakin. Hän tarrasi vasemmalla kädellään kiinni isänsä olkapäästä kuiskaten tulevansa kohta.
Rami nyökkäsi tarraten vapaalla kädellään kiinni Miikan kasseista. Ne olivat kullin tapaan nuoret ja siksi niin kiinteät ja täyteläiset. Suoraan sanoen kiihottavat. Hänen oma kyrpänsä oli täydessä seisokissa vasten napaa.
Miikan kurkku korahteli hiljaa orgasmin vallatessa koko kehon. Ramin puristus kasseista tuntui imevän kaiken mehun hänestä. Hän tarrautui entistä voimakkaammin kiinni isäänsä, jonka fyysinen koko tarjosi kaivattua turvaa ja tukea, kun taas tämän osoittama uudenlainen, syvä kiinnostus häntä kohtaan lämmitti sydänalassa.
Rami ei antanut yhdenkään tipan poikansa maidonvalkeasta spermasta valua hukkaan. Hän keräsi sen huolella kämmeneensä, joka täyttyi kiitettävästi kiihottavan tuoksuisesta, tahmeasta nesteestä.
Hän vei kämmenensä nenänsä alle ja nuuhkaisi. Hän tunsi kiimatippojen valuvan kalun varttaan pitkin tietäen helpotuksen olevan lähellä.
Sitten, kuin unessa, hän tunsi poikansa käden kyrvällään. Pelkästään se riitti räjäyttämään hänen jo hieman varttuneemman miehen kaluun viime päivien aikana kertyneet lastit parketille.
- No, oliko parempaa mitä yksin? Rami viimein kysyi, kun oli toipunut suurimmasta nautinnon aallosta.
Miikka hymyili leveästi, kun vastasi:
- Varmaan sata kertaa parempaa.
Rami virnisti ja ehdotti että he siistisivät itsensä ennen siveysvöiden pukemista. Miikka kannatti ajatusta, ja koska he muutenkin olivat jo ilkosillaan, päättivät he käydä pikaisessa suihkussa.
Miikka riensi suihkuun ensin, mikä jätti Ramin yksin keittiöön. Pienessä keittiössä leijui hento hien lemu ja heidän molempien spermojen ominaistuoksu. Rami tajusi edelleen pitelevänsä vasemmassa kämmenessään Miikan laukomia spermoja.
Uteliaisuuttaan hän vei käden suulleen ja maistoi poikansa nestettä varovasti kielenkärjellään. Maku muistutti paljon hänen omaansa, kun hän oli nuori. Hänen nykyiset spermansa, jotka lojuivat lattialla yhtenä lätäkkönä, eivät varmaankaan maistuneet näin kiihottavan nuorelle.
Tajutessaan hommansa outouden ja kiinnijäämisen riskin, hän puhdisti kätensä perusteellisesti keittiönhanan alla ja siivosi lisäksi omat spermansa lattialta. Pian tämän jälkeen Miikka saapuikin suihkunraikkaana keittiöön pyyhe lanteillaan ja Ramikin pääsi siistimään itsensä.
Rami löysi poikansa keittiöstä siveysvyö kädessään, kun hän palasi suihkusta. Hänen sydämensä teki muutaman ylimääräisen kierroksen, kun hän ajatteli mitä he oikein olivat tekemässä.
- No, eiköhän ruveta hommiin, Rami sanoi istahtaessaan Miikkaa vastapäätä.
- Jep, Miikka vastasi, nousi ylös tuoliltaan ja heitti pyyhkeen lattialle.
Rami oli silminnähden yllättynyt poikansa rohkeudesta, mutta toisaalta hehän olivat vasta runkanneet yhdessä ja vieläpä toisiaan.
Miikka alkoi asentamaan rengasta kivestensä taakse, mistä mallia ottaen Ramikin päätti aloittaa. Kun Rami oli noussut seisomaan ja heittänyt pyyhkeen pois lanteiltaan, oli hänen poikansa jo asentamassa itse koteloa paikoilleen.
Ramilla oli hienoisia vaikeuksia saada pienet osaset toimimaan yhteistyössä kanssaan. Paksut ja vahvat sormet tuntuivat olevan näinkin hienovaraisessa hommassa pelkästään tiellä.
Tilannetta ei helpottanut vierestä kuuluva napsahdus. Hänen poikansa oli jo saanut kalunsa pakettiin ja tarjosi nyt pientä avainta hänelle.
- Kiitti. Hei voisiksä Miikka vähän auttaa isäukkoas tän vempeleen kanssa, Rami sai luontaisesta ylpeydestään huolimatta sanotuksi.
- Totta kai vanhempia täytyy auttaa tekniikan kanssa, Miikka kiusoitteli isäänsä nyt kun kerran hänellä oli oiva mahdollisuus siihen.
Miikan nuorilla, notkeilla sormilla ei kestänyt kauaakaan, kun Raminkin vehje oli turvallisesti lukittuna siveysvyöhön.
- Ei kai kasseja purista liikaa? Miikka kommentoi isänsä tuskaista ilmettä.
- Ei ku tää on vaan niin outo tunne…, Rami vastasi samalla kun hän sulki koko paketin suuren kouransa sisään.
- No, näillä meiän pitäs kuitenki viikko mennä, Miikka totesi huomattavasti hilpeämmin itsekin kouraisten omia elimiään.