Vihdoinkin jatkoa Laurin tarinalle! Veikkaanpa, että isä Mikasta tullaan kuulemaan vielä monta kertaa.

 Keittiöstä alkoi leijua houkuttelevia tuoksuja muualle asuntoon. Olin antanut Laurille luvan pelata ruoan odotteluajan vasta ilmestynyttä pleikkaripeliä, jota hän oli odottanut kuumeisesti viime kuukaudet.

 Siinä tietokonetuolissaan istuessaan pleikkarin ohjain kädessään Lauri näytti olevan elementissään. Toinen yhtä kotoinen olotila hänelle oli tietenkin alistuminen jalkojeni juureen. Ja oikeastaan hän oli nyt yhtä aikaa molemmissa ominaisuuksissaan; kuuliaisena totteli ohjeitani alastomana sekä miehuus lukittuna pieneen metallinpalaseen.

• No voi vittu nyt! Lauri ärähti herättäen samalla minut ajatuksistani.
• Siisti suus orja, toruin pojuani, kun olin selvinnyt hämmennyksestäni.
• Anteeksi herra.

 Laurin silmistä paistoi nöyryys, mikä oli ainoa varmistus, jonka tarvitsin. Ehkä päästäisin tämän lipsahduksen sormieni välistä. Jatkoin ajatusmatkaani ruoan kutsuvan tuoksun yhä voimistuessa sieraimissani. Katseeni harhaili jossain Laurin muhkeiden käsivarsien ja kohonneiden rintalihasten välimaastossa.

 Vaikka meidän kolmen roolileikkimme ensimmäinen yritelmä oli vasta alkupuolellaan, olivat ajatukseni jo vankasti tulevaisuudessa. Mitä jos tästä tulisikin säännöllisempi kuvio? Pystyisinkö pitämään omistuksessani kahta orjaa tasapainotellen näiden kahden välillä? Riittäisinkö Mikalle?

 Pohdintani keskeytti Mikan ilmestyminen oven suulle.

• Ruoka on valmista, herra.
• Mainiota, vastasin. – Mennäänhän syömään.

 Keittiössä odotti valmiiksi katettu pöytä. Pöytä oli katettu kolmelle, mutta käskin Mikan seinän viereen odottamaan omaa vuoroaan, kun minä ja Lauri kävimme ruoan kimppuun. Ruoka oli maukasta ja maittoi meille molemmille hyvin. Lauri oli jälleen nopea syöjä, joten hän jäi kiltisti istumaan paikoilleen odottaen minun syövän loppuun.

• Ai että, oli kyllä maukasta. Kiitos meidän kokkipojulle! vilkaisin Mikaan, joka seisoi yhä samalla paikallaan samassa asennossa
• Kiitos herra! kuului vastaus selkeästi.
• Siivoa nyt meidän lautaset pois.
• Kyllä, herra!

 Mika oli ripeä toimissaan ja pian oli pöytä siistitty. Käskin Mikan pöydän viereen. Tartuin kiinni puolikovaan kaluun ja kysyin:

• Onko orjalla nälkä?
• On herra.
• Selvä, orja saa kyllä syödä tekemäänsä ruokaa. Mutta ainoastaan Laurin päältä.

 Mika vilkaisi kysyvästi minuun, muttei sanonut sanaakaan.

• Vai onko orja mieluummin nälissään?
• Ei herrani. Orja haluaa syödä, Mikan ääni ei ollut enää yhtä ponteva.
• No niin, eli Lauri menet selälleen tuohon lattialle, käskin.

 Lauri totteli ja näin ihmispöytä oli valmis. Otin kattilan pöydältä ja annostelin pieniä annoksia pitkin Laurin alastonta vartaloa jalkoja pitkin aina rinnalle ja käsivarsiin asti.

• Kontilleen siitä, käskin Mikaa.

 Tuo körmy laskeutui kontilleen jalkojeni juureen. Ihailin hetken sen leveää selkää, kunnes jatkoin:

• Ja nyt syöt kiltisti tarjotun ruoan aloittaen jalkopäästä.

 Mikalla kesti hetki laskea päänsä Lauria kohti. Vaati pari kunnon läimäisyä pakaroille ennen kuin syntyi liikettä. Silloinkin meno oli empivää. Ensimmäisen annoksen jälkeen Mika alkoi saada touhusta otetta. Hän jopa ahmi suupaloja poikansa vartalolta nuollen lopun kastikkeen ahnaasti. Laurilla oli tuskaisesta ilmeestään päätellen välillä hankaluuksia säilyttää asentonsa Mikan nuolemiselta.

• Sillä lailla orja! Hyvin näyttää maistuvan, kommentoin väliin. – Pidähän nyt taukoa.

 Laskin hanasta vettä laakeaan vatiin, jonka asetin lattialle Mikan viereen. Käskin lipoa siitä väliin hieman vettä. Se ei sujunut yhtä nohevasti, vaan Mika läikytteli vettä myös lattialle.

• Nuolet lattialle tippuneet pisaratkin. Mitäs olit niin kömpelö.

 Törkkäsin vadin syrjään. Mika nuoli enimmät vedet pois naaman irvistelyistä huolimatta. En voinut olla kehaisematta häntä tästä suorituksesta.

 Mika söi loput ruoka-annokset Laurin päältä ongelmitta. Käskin hänet tämän jälkeen seisomaan ja panin ääneen merkille tämän kovettuneen kalun. Mikan katse harhaili seinissä, mutta kasvoilla oli tyytyväinen ilme. Talutin Mikan eteiseen odottamaan hänelle jo tuttuun orja-asentoon.

 Keittiössä heitin Laurille parit kosteuspyyhkeet, joilla hän puhdisti loput tahrat itsestään. Palasin takaisin eteiseen, mutta jatkoin suoraan siitä matkaa Laurin huoneeseen. Matkalla läpsäisin Mikaa pepulle.

 Kun palasin Laurin huoneesta, oli Mika selin minuun. Hiippailin hänen taakseen, nappasin käsistä kiinni ja lukitsin ne yhteen oikeilla käsiraudoilla.

• Ja nyt polvilleen poju.

 Mika totteli kiltisti. Kiersin hänen eteensä hipelöiden käsissäni kahta metallinpalasta.

• Tiedätkö mihin nämä menee? virnuilin.
• En osaa sanoa herra, Mika vastasi.
• Kohta näät.

 Otin tukevan otteen Mikan toisesta nännistä ja seuraavaksi sitä koristikin isohko nänninipistin. Mikalta pääsi mojova urahdus suustaan, kun nipistin iski leukansa herkkään nänniin. Virne kasvoillani jatkoin suoraan seuraavaan nänniin, mikä sai Mikassa aikaan samanlaisen reaktion. Vetäydyin taaemmas ihailemaan uusia koristuksia.

• Tuus Lauri sinäkin kattoon tätä, käskin keittiössä odottavaa pojuani.

 Lauri tuli paikalle kiinnittäen heti huomion isänsä ahdinkoon.

• Isukki sai uudet koristuksensa, selostin ylpeänä.
• Siltä näyttää herrani, Lauri kommentoi miltei ilmeettömänä. Ehkä pieni virnistys käväisi hänen huulillaan.

 Hetkisen ajan me vain ihastelimme hiljaa Mikan jykevää hahmoa. Lopulta käskin Laurin huoneeseensa pelaamaan pleikkarillaan. Halusin jatkaa kaksin Mikan koulutusta.

• No niin, harjotellaanpa sitä suihinottoa vielä. Eli suu auki kunnolla…noin just, avaas vielä vähäsen…hyvä!

 Avasin sepalukseni, jonka takana odotti puolikova kyrpäni. Asetin sen Mikan huulille ja jatkoin opastusta:

• Ja nyt alat imemään terskaa, ainoastaan sitä. Joo-o, lisää imua vielä pikkasen. Hyvä poju, just noin.

 Annoin Mikan imeä terskaani rauhassa. Välillä heilutin kädelläni nänninipistimiä, mikä sai Mikan vaikeroimaan, mutta imu pysyi koko ajan ruodussa.

• Ja sitten alat pikkuhiljaa ottamaan vartta suuhun, ohjeistin.

 Mika oli aluksi sopivan rauhallinen, mutta loppua kohden hän suorastaan ahmi kaluani. Ei mennyt kauaakaan, kun se oli jo melkein tyveä myöten tämän körmyn suussa. Saamani suuhoito ei ollut huonoimmasta päästä, joten Mika ei tosiaan ollut valehdellut aiemmista kokemuksistaan.

• Hiljennäpä vähän, käskin Mikaa kun aloin tuntemaan tutun kutinan varressani.

 Mika työsti kaluani silmät suljettuina hyvän tovin kuunnellen tarkkaan jokaista käskyäni. Lopulta päätin oppitunnin vetämällä täydessä tanassa sykkivän kyrpäni ulos Mikan ahnaasta suusta. Läppäsin pojuani poskelle ja käskin odottaa polvillaan.

 Kävin hakemassa Laurin pelinsä äärestä ja istutin hänet polvilleen isänsä viereen. Olisin napsauttanut hänenkin kätensä käsirautoihin, mutta niitä oli vain yksi pari enkä viitsinyt alkaa leikkimään köysillä. Luotin Laurin mielenlujuuteen pysyä paikoillaan.

• Oottepas te komee pari, virnuilin.

 Hain repustani vielä lisää tarvikkeita. Ensin kuitenkin otin toisen nipistimistä pois Mikan nännistä ja siirsin sen lähimpänä olevaan Laurin nänniin. Nipistimien välillä roikkui ohut metalliketju.

• Nyt te ootte kivasti yhessä, naurahdin molempien ähkimiselle.

 Hypistelin sormillani hakemiani pyykkipoikia. Huomasin molempien pojujeni vilkuilevan niitä. En kommentoinut asiaa mitenkään, mutta hymähdin kuitenkin. Aloin kiinnittämään pyykkipoikia ensin Mikan karvaiselle rintakehälle edeten pikkuhiljaa alaspäin. Mika vain hieman ynähteli, kun pyykkipojat iskivät hampaansa kiinni ihoon. Vasta kun pääsin kasseille, alkoi suusta kuulua matalaa murahtelua. Mikan kassien löysään ihoon oli helppoa asetella rykelmä pyykkipoikia. Huomasin samalla, että Mikan kalu ponnahti pari kertaa ilmassa innostuneena. Pervo äijä, ajattelin.

 Siirryin Mikan jälkeen Lauriin, jonka iho tuntui kimmoisammalta ja herkemmältä Mikan jälkeen. Lauri ynähteli hieman, kun olin vasta vatsan seudulla. Lauri vavahti, kun tartuin hänen kasseihinsa, jotka olivat pinkeinä siveysvyön vaikutuksesta. 

• Pitäähän sunkin saada tänne vähän huomiota, kun isäskin saa, kommentoin Laurin tuskaista ilmettä.

 Pian molempien äijien kroppaa koristivat nipistelevät pyykkipojat. Näky oli niin upea, että taltioin sen puhelimeni kameralla. Kyrpäni puski kiimalimaa ulos, jota halusin ehdottomasti tarjota pojuilleni. Astuin heidän eteensä ja käskin ensin Mikaa imemään kalua, hitaasti tällä kertaa. Loppuhuipennus tulisi vasta myöhemmin illalla.

 En voinut olla tarttumatta Mikan ja Laurin yhdistävään metalliketjuun, jota vedin itseäni kohden. Pojujen nännit venyivät samalla uusiin mittoihin. Mika vaikeroi vaimeasti suu täynnä kaluani. Myös Lauri päästi suustaan pieniä murahduksia. Laurille tämä ei ollut mitään uutta, mutta olin aika varma siitä, että Mika ei ollut aiemmin kokenut vastaavaa.

 Kun Mika oli saanut tarpeeksi munaa, käskin körmyä lopettamaan. Seuraavaksi oli Laurin vuoro hoidella elintäni Mikan katsellessa vierestä. Lauri hoiti tehtäväänsä tottunein ottein pyykkipojista ja nipistimistä välittämättä. Mikan katse oli sekoitus kiimaa ja hämmennystä, kun hän katseli poikansa suun muuttavan muotoaan kaluni vaikutuksesta. Vetelin nänniketjua aina välillä itseäni kohden, mikä johti aina mataliin murahduksiin molemmilta puolilta.

• Sehän sujui jo aika hyvin, kehaisin vetäessäni kaluni ulos Laurin suusta.

 Hain seuraavaksi ’’läpsyttimen’’ repustani. Laurin silmissä käväisi jokin pelon tapainen. Läpsytin oli tekonahkainen, noin metrin pituinen ’’keppi’’, jonka päässä oli neliönmuotoinen nahkaosa. Sillä sai kivasti ääntä kuuluviin pojusta, kun sitä käytti esimerkiksi kiveksiin.

 Aloin nyt irrottamaan pyykkipoikia läpsimällä niitä repusta haetulla välineelläni. Aloitin Mikan vatsan seudulta, joka vaati yllättävän paljon voimaa. Tuntui siltä, että pyykkipojat olivat jo asettuneet taloksi tuon karhumiehen vartalolle. Mika murahteli ja välillä jopa karjui pyykkipoikien sinkoillessa pitkin lattiaa. Mielessäni käväisi Mikan hetki sitten lausuma ehto kovan kivun poissulkemisesta. Tosin olimme sopineet turvasanasta, jonka sanomalla hommat loppuisivat siihen paikkaan. Koska tuota sanaa ei ollut vielä kuulunut, homma oli ilmeisesti Mikan puolesta täysin ok.

 Jätin Mikan kassit vielä rauhaan, ja siirryin Laurin puoleen. Laurin kiinteämmältä vartalolta pyykkipojat putoilivat helpommin irti. Siltikin Laurin kasvot olivat vääntyneet tuskasta, ja huulten välistä kuului tuskaista murahtelua. Iskin yhteen kasseista roikkuvaan pyykkipoikaan, mikä tuotti Laurissa kunnon ulvahduksen. Mika katsahti Lauria kohti silmät pelokkaina ja hämmentyneinä.

 Samassa aloin läpsyttelemään Mikan kasseja. Nyt päästiinkin hauskaan osioon. Mikan silmät sulkeutuivat ja otsa vääntyi tuskasta kurttuiseksi, kun pyykkipojat venyttivät jo valmiiksi kurttuisen ihon äärimmilleen. Ne eivät olisi millään halunneet jättää paikkaansa. Ymmärsin kyllä hyvin niitä. Mika suorastaan karjui täyttä kurkkua, kun viimeiset pyykkipojat oli saatu irti.

 Hoidin vielä Laurin loppuun. Lopulta edessäni oli polvillaan kaksi miehekästä urosta, joiden kroppa helotti punaisena niissä kohdin, joissa pyykkipojat olivat pitäneet majaansa. Kevyt hiki oli kihonnut molempien iholle. Tästäkin näystä oli pakko ottaa kuva muistoksi.

 Irrotin Mikan käsiraudoista. Laurin kädet olivat pysyneet selän takana mallikkaasti koko session ajan. Kehuin tästä pojuani. Käskin molempien juomaan vettä ja levähtämään hetkisen ennen seuraavaa koitosta.

Heti kun olimme sopineet Mikan kanssa yhteissessiosta, oli päähäni tullut ajatus ottaa mittaa näistä kahdesta järkäleestä. Keinot olisivat samat kuin aiemmin Laurin ja Teron välillä. Onneksi varustauduin aina hyvin näihin viikonloppuihin, joten mikään välineistä ei ollut jäänyt matkasta.

 Laitoin pojut seisomaan taas vierekkäin ja selitin mitä tuleman pitää. Ensin testataan kummalla on tiukempi reikä asettamalla molempien sisään kolme palloa, jotka on kiinnitetty toisiinsa kumisen narun avulla. Se, kumpi saa vedettyä toisen pallot ensimmäisenä ulos, voittaa. Seuraavaksi on vuorossa kassien sietokyvyn testaus siihen suunnitelluilla painoilla. Lopuksi otetaan miehistä mittaa rehellisen painin merkeissä.

• Herra, saanko kysyä yhden kysymyksen? Mika sanoi lopetettuani selostukseni.
• Kysy pois.
• Kuinka painavia kassipainot ovat? Herra varmaan muistaa, että kova kipu on minun osalta liikaa.
• Eiköhän se pojulle selviä aikanaan. Ja muista, että aina on turvasana käytössä, vastasin pienen virneen kera.

 Mika nyökkäsi eikä esittänyt enempää kysymyksiä. Laurille kaikki oli selvää jo viime kerrasta. Käskin pojut kontilleen lattialle ja hain pallot repustani. Liukastin ensin Mikan karvaisen reiän. Mika näköjään piti luonnollisesta karvoituksesta kaikkialla kehossaan. Ensimmäinen pallo luikahti helposti sisään, mutta kahden muun kanssa oli hieman vaikeuksia. Mika murahteli hieman, kun viimeinen pallo katosi hänen reikäänsä. Laurin kohdalla pallot sujahtivat paikoilleen kuin vanhasta tottumuksesta.

• No niin, ja nyt ei kun vaan kovaa vetoa, julistin.

 Mikalla kesti jonkin aikaa päästä jyvälle koko jutusta. Lauri alkoi kuopia lattiaa polvillaan heti luvan saatuaan, mutta naru ei hievahtanutkaan. Ilmeisesti isäukon takamusta ei ollut rassattu juuri ollenkaan. Mikan vahvojen reisien alkaessa vetää kunnolla, alkoi Laurin naru liikkumaan. Ei aikaakaan, kun ensimmäinen pallo pullahti ulos.

• No Lauri, älä nyt vielä luovuta! kannustin pojuani, jonka ilme oli kaikkea muuta kuin itsevarma.

 Mika jatkoi juhdan lailla työtään. Kasvoilla oli päättäväinen ilme. Lauri yritti vetää edes yhtä palloa ulos isänsä reiästä, mutta työ ei tuottanut tulosta. Laurin paksut reidet vavahtelivat, kun seuraava pallo lensi ulos komeassa kaaressa. Lauri ähkäisi kuuluvasti, mikä sai Mikan ilmeen entistä varmemmaksi. Lauri pinnisti kaikki voimansa yrittäessään samalla vetää Mikan palloa ulos ja samalla pidätellessään omaa viimeistä palloaan sisällään. Ponnistelut tuottivat tulosta, kun ensimmäinen Mikan palloista ulostautui. Mika murahti matalasti, mutta ei lopettanut tähän. Laurin viimeinen pallo ponnahti ulos varsin pian tämän jälkeen. Molemmat urokset rojahtivat lattialle hien hajun voimistuessa asunnossa.

• Hyvin vedetty Mika, kehuin maassa lojuvaa äijää.

 Mika nousi seisomaan ja kiitti minua oikeaoppisesti. Laaja ja karvainen rintakehä kohoili huomattavasti keuhkojen vetäessä happea sisäänsä. Jalkojen välissä roikkuva kalu oli puoliheijarissa. Vetäisin kaksi viimeistä palloa ulos Mikan reiästä, mikä sai aikaan murahtelujen ja ähkinän sarjan.

 Käskin Laurinkin nousemaan jalkojensa varaan ja otin seuraavan haasteen välineet esiin. Mika vilkuili hermostuneena kassien ympärille tulevaa piikikästä varjoa.

• Laurikin oli hieman vastahakoinen tätä kohtaan aluksi, mutta kyllä tähän ajan kanssa tottuu, kommentoin Mikalle.

 Koska käsirautoja oli vain yksi pari, käskin molempien pitämään kätensä visusti selkänsä takana sillä uhalla, että kumpikaan ei saisi tämän viikonlopun aikana laueta. Tällä kertaa aloitin Laurista. Ensin irrotin hänen kaluaan koristaneen siveysvyön paikoiltaan. Alta paljastui kärsineen, mutta kiimaisen näköinen kalu. Pikku veitikka oli puoliheijarissa, kun olin saanut varjon kassien ympärille. Läpsäisin kalua ja siirryin Mikan kimppuun. Tämän persikan kokoiset nyytit tuottivat haasteen kassivarjolle. Lukuisten yritysten ja Mikan ähkäisyjen jälkeen sain juuri ja juuri varjon paikoilleen. Se näytti Mikalla itse asiassa komeammalta kuin Laurin päällä.

• Ai että kun näyttää hyvältä, kehaisin enkä voinut vastustaa kuvan ottamista tästäkään näystä.

 Aloitin asettamaan painoja varjoihin. Ensin 25 grammaa ja miltei heti perään toiset 25. Mikan ilme hiukan värähti toisen painon lisäämisen jälkeen. Lisäilin painoja aina 100 grammaan asti, minkä jälkeen pidin pienen tauon. Lauri seisoi paikoillaan naama peruslukemilla. Hartiat olivat komeasti työntyneinä eteenpäin, kun käsivarret olivat tiukasti selän takana. Oli huvittavaa huomata, miten Laurin kropan karvoitus seurasi samaa muotoa isänsä kanssa. Voin hyvin kuvitella Laurin karvoituksen tuuhenevan ja tummuvan isänsä jalanjäljillä.

 Mika liikutteli painoaan jalalta toiselle, mutta sillä ei ollut vaikutusta hänen alapäätään korventavaan kipuun. Hikipisaroita valui noroina pitkin kehon kurveja. Rinta- ja vatsakarvat olivat litistyneet kehoa vasten kaiken tuon hien vaikutuksesta. Molempien äijien kalut sen sijaan näyttivät nauttivan tästä kaikesta. Ne kurkottivat kohti kattoa terskat paljaina. Erityisesti Laurin vapaaksi päässyt mörssäri otti kaiken ilon irti tilanteesta.

 Lisäilin taas painoja molemmille. Mika murahteli vatsansa pohjasta asti. Oma kaluni reagoi välittömästi tähän puskemalla kiimatippoja ulos. Laurinkin perusilme alkoi murtua. Kulmakarvat kurtistuivat hieman, kun painoa oli yhteensä 150 grammaa. Pohdin mielessäni, että kohta Mika jättäisi leikin kesken. Läimin molempien pojujen rintakehää kämmenelläni.

• Alkaako kassit painamaan? kysyin virnuillen Mikalta.
• Ei vielä pahasti herra, Mika vastasi ähkäisten.

 En malttanut olla lisäämättä painoja 200 grammaan saakka. Laurin kiimaa täynnä olevat kassit venyivät lattiaa kohti kivuliaan näköisesti. Mikan jättimäiset nyytit näyttivät roikkuvan polvissa asti. Mikan reidet jo vavahtelivat näkyvästi. Loppu oli lähellä. Kun lisäsin vielä yhdet 25 gramman painot, pääsi Mikan suusta mahtava karjunta. Mika pinnisteli hetken aikaa kasvot vääristyneinä, mutta myönsi lopulta tappionsa ja valahti polvilleen eteeni.

• Aika hyvin sä kestit poju, hymähdin.

 Mika ei saanut sanaa suustaan, vaan tyytyi puuskuttamaan raivoisasti. Päästin Laurinkin pinteestä, minkä hän otti vastaan helpottuneesti huokaisten. Käskin molemmat tankkaamaan taas vettä viimeistä ja ratkaisevaa koitosta varten.

 Painimatsi isän ja pojan välillä kuulosti niin hyvältä, että halusin koko touhun videolle. Niinpä asensin puhelimeni sopivaan kuvakulmaan olohuoneen kirjahyllyyn. Käskin Mikaa ja Lauria siirtämään huonekalut sivumpaan. Olohuoneen suuri nukkamatto sai toimia painimattona.

• No niin pojat, viimeistä viedään. Te molemmat ootte nyt voittaneet kumpikin yhden matseista. Eli seuraava painiottelu on ratkaiseva. Se kumpi voittaa, saa luvan laueta tänä viikonloppuna. Sääntöjä on vain muutama: ei puremista, ei potkimista ja minun sanani on laki. Ymmärretty?

 Mika ja Lauri nyökkäsivät. Kaksikko asteli maton vastakkaisille reunoille ja odotti merkkiäni. Luvan saatuaan syöksyivät he molemmat toistensa kimppuun. Olin hieman yllättynyt heidän innokkuudestaan kaiken tämän rääkin jälkeen. Etenkin Mika oli härkänä Laurin kimpussa. Eikä minulla edes ole siveysvyötä, jota laittaa Mikan kalleuksille häviön sattuessa. Ainakaan vielä siis.

 Mika puski hivenen suuremmalla kehollaan Lauria kohti maton reunaa. Lauri puolustautui urheasti eikä antanut Mikalle periksi. Ähinä ja puhina täyttivät koko huoneen. Mika otti toisella jalallaan tukevamman otteen ja alkoi kääntää Lauria mattoa vasten. Lauri ilmeisesti yllättyi tästä ja horjahti kumoon. Alaston Mika kampesi itsensä Laurin takapuolta vasten. Puoliheijarissa heiluva kalu läpsi vasten Laurin pakaroita. Se ei Mikaa hidastanut, vaan tämä yritti saada otteen Laurin paksuista käsivarsista. Tämä ei sentään onnistunut, vaan Lauri sai hetkeksi yliotteen ja livisti vapaaksi Mikan alta.

 Molemmat haukkoivat henkeään hetkisen ajan, kunnes taas kävivät toistensa kimppuun tällä kertaa polviensa varassa. Lauri sai hyvän otteen Mikan hartioista ja sai miltei kammettua isänsä lattiaan, mutta Mika pääsi otteesta irti. Seuraavaksi Mika syöksyi alas ja tarttui Lauria vyötärön ympäriltä. Lauri jäätyi hetkiseksi, minkä aikana Mika vei poikansa selälleen. Laurin jalat jäivät Mikan valtavan kehon alle eivätkä ne kaikista pyristelyistä huolimatta päässeet vapaiksi. Mika alkoi kiivetä poikansa vyötärön päälle kalu edelleen pienessä erektiossa. Kalju hiestä kiiltäen Mika pääsi jalat haara-asennossa Laurin sukukalleuksien päälle. Tällöin Lauri nappasi kiinni Mikan kasvavasta seisokista ja puristi lujaa. Mika parahti, mutta ei hievahtanut paikaltaan.

• Nyt loppu tuo välittömästi! huusin väliin. – Munat jätetään rauhaan. Jatkakaa vaan.

 Laurin ilme muuttui entistä epätoivoisemmaksi, kun Mika könysi hänen rintansa päälle. Aloitin laskemaan sekunteja, joiden yltäessä kymmeneen, olisi Laurin kohtalo sinetöity. Lauri pyristeli käsillään, jotka Mika sai kuitenkin ojennukseen vahvoilla hauiksillaan.

• Kymmenen! Mika on voittaja! hihkaisin ja käskin kaksikon erilleen.

 Mika pyörähti lattialle huohottaen. Lauri tuijotti kattoa kuin maansa myyneenä. Kivikova kalu suorastaan huusi tyhjennystä.

• Niin siinä vaan kävi, ettei Laurin kiima voittanut Mikan lihaksia ja ovelia otteita. Nouskaahan nyt seisomaan molemmat.

 Lopetin videon tallennuksen puhelimesta. Tätä pätkää tulisi katsottua taatusti vielä useat kerrat.

• Herrani, Lauri keskeytti ajatukseni.
• Niin poju?
• Pitäisi päästä vessaan, Lauri pyysi jalat vavahdellen.
• Iso vai pieni hätä?
• Pieni, Lauri vastasi.
• Hmm, mennäänpä kaikki tuonne vessan puolelle siinä tapauksessa.

 Käskin Laurin seisomaan suihkun alle ja Mikan istumaan wc-pytylle katsojan rooliin.

• Pitäähän poju huuhtoa kaiken tuon hikoilun jälkeen, virnistin ja tartuin suihkuun. Väänsin sen kylmimmälle asetukselle.

 Kylmän vesisuihkun iskeytyessä Laurin kroppaan tämä vavahti silminnähden. Pihaustakaan ei kuitenkaan päässyt huulten välistä. Huuhdoin aluksi yläkroppaa, minkä jälkeen siirryin vatsan seudulle. Laurin kulmakarvat kurtistuivat äärimmilleen, kun vesisuihku hieroi häntä rakon kohdalta. Äänekkään parahduksen saattelemana Laurin vielä seisokissa oleva elin alkoi suihkutella keltaista nestettä kaakeleille. Sitä valui valtoimenaan eri suuntiin kalun heiluessa heilurin tavoin. Laurin kasvot olivat punaiset joko äskeisestä matsista tai häpeästä. Hymyilin tuolle koomiselle, mutta samalla kiihottavalle näylle.

 Viimeisten tippojen valuessa kalusta suljin suihkun. Laurin keho värisi kylmästä ja osin varmaan häpeästäkin. Mika oli seurannut toimitusta hiljaa vierestä, mutta silmien koskaan herpaantumatta alastomasta Laurista.

• Eikö ollutkin hyvä, ettet sinä hävinnyt tällä kertaa? kysyin Mikalta vilpittömästi.
• Kyllä oli herra. Olen oikein tyytyväinen voittooni. Kiitos herra, Mika vastasi silmät yhä kiinni Laurissa. – Minunkin pitäisi kyllä virtsata, herra.
• Vai niin, sanoin ja pohdin mitä keksisin Mikaa varten.   

 Käskin Mikan seisomaan Laurin eteen ja Lauria polvistumaan. Seuraavaksi käskin Mikaa kusemaan poikansa päälle. Mika katsahti ensin minuun sanomatta mitään. Varmaan halusi varmistaa olenko tosissani. Enempiä aikailematta Mika tarttui kaluunsa ja päästi keltaisen nesteen virtaamaan Laurin päälle. Lauri otti tämän vastaan yllättävän hyvin. Ehkä Lauri oli hyväksynyt kohtalonsa hierarkian alimpana miehenä eikä mikään enää hätkäyttäisi häntä. Mikan lopetettua hain repustani pitkän metalliketjun, jolla lukitsin Laurin metallisesta kaulaketjustaan kiinni suihkun putkistoihin. Lukitsin vielä pojun kädet käsiraudoilla selän taakse. Jätimme Mikan kanssa kuselta haisevan Laurin pimeään kylpyhuoneeseen ja jatkoimme viikonlopun viettoa kahdestaan.