Kuukausi: lokakuu 2024

Janin kummisetä saa osansa

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Pieni sivujuoni Janin tarinaan vuodelta 2018. Alla oleva kuva on luotu osoitteessa sexy.ai.

 Janin ja Iiron vietellessä lokoisia päiviä uudessa kodissaan ei samaa voinut sanoa läheskään kaikista muista kohteista valtavassa laitoksessa. Yksi heistä oli kohde numero 359-88, joka aikaisemmassa elämässään oli ollut Janin kummisetä. Perhetuttu, ei sukua, mutta Janille läheiseksi tullut etenkin viime vuosina.

 Nyt tuo entinen yrittäjä ja vasta perheensä perustanut kolmekymppinen oli kahlehdittu pieneen karsinaan. Noin kaksi metriä pidemmältä sivultaan ja reilun metrin lyhyemmältä. Korkeutta oli juuri sen verran että pystyi istumaan.

 Entiseltä nimeltään Tatu oli melkein heti kaappauksensa jälkeen valjastettu siittämisohjelmaan. Syyksi hänelle oli kerrottu hänen hedelmällisyytensä, jonka hänen siittämänsä lapsi todisti. Kaappaajat olivat seuranneet häntä pitkän aikaa ja huomanneet, että ei tarvittu kuin pari seksikertaa ennen positiivista raskaustestiä. Myös Tatun vehkeen kokoa ja seisokin kovuutta sekä kestoa oli kehuttu.

 Oli aamupäivä, jälleen tylsä sellainen. Aamumättö, joksi vartijat kutsuivat epämääräistä puuron tapaista sekoitusta, oli kahmittu suihin metallikiposta karsinassa. Kaulaa painoi metallivanne, johon oli kiinnitetty kattoon lukittu kettinki. Se oli aina paikoillaan karsinassa.

 Karsinoita oli viisi rivissä tällä käytävällä. Tatu oli päätellyt muita samanlaisia käytäviä olevan kaksi tai kolme. Ääniä ei yleensä kuulunut ilmastoinnin huminan ja vartijoiden kenkien kopinan lisäksi. Jos joku alkoi valittaa, hiljensivät vartijat vaikeroijan sopivaksi katsomallaan tavalla. Tatukin oli tuntenut monesti “tulikepin” eli jonkinlaisen sähköpiiskan poltteen vartalollaan.

 Siitossonnit olivat tietysti alasti paitsi että heidän sukukalleutensa oli suljettu metallisiin siveysvöihin, jotka muistuttivat oikeastaan metalliboksereita kokonsa ja jykevyytensä takia. Niitä ei saisi hajalle apuvälineilläkään ilman että samalla halkaisisi niiden kantajan kahtia.

 Tatu löhösi karsinansa peräseinällä oikea jalka ojennettuna suoraksi. Ohut patja oli painunut hänen pakaroittensa kohdalta vasten betonilattiaa, mikä aiheutti inhaa puutumisen tunnetta reisissä. Ainoa hyvä asia kaappauksessa oli ollut hänen kroppansa kiristyminen ja lihasmassan kertyminen. Orastava äijämaha oli sulanut pois, mikä paljasti pienet vatsalihakset. Muutama vuosi sitten hiipunut saliharrastus oli palannut laitoksessa astetta rankempana eikä Tatu voinut kuin ihmetellä paisuvia hauiksiaan sekä raskaita reisiään. Hän tunsi itsensä vahvaksi, mutta metallikahleet ja vartijoiden kiero mieli yhdistettynä inhottaviin rangaistusmetodeihin pitivät hänet kurissa. Ainoat virikkeet olivat rankat liikuntatreenit sekä harvat siitoskerrat.

 Siittäminen ei ollut niin hauskaa mitä se normaalisti olisi. Naisista ei ollut tietoakaan, vaan sperma kerättiin panemalla tekovaginan näköistä vehjettä. Reiän asentoa ja korkeutta saattoi säätää haluamakseen eli homman pystyi hoitamaan esimerkiksi polviltaan tai lähetyssaarnaajassa. Jaloille ja polville löytyi sentään pehmusteet. Muuten huone oli pieni ja askeettinen eikä sivusta seuraava vartija ja useat kamerat katon rajassa helpottaneet tilannetta. Ensimmäinen kerta oli ollut aikamoista sähellystä eikä Tatun meisseli tahtonut seistä kunnolla, vaikka takana oli kahden viikon selibaatti. Lopulta paikalle kutsuttiin jonkinlainen mieshoitaja, joka pisti piikillä erektiota voimistavaa ainetta Tatun kyrvän juureen. Meni ehkä minuutti ja Tatun patukka nousi komeasti ylös. Vartija patisteli välittömästi sonnin siitospuuhiin, joten Tatu asettui ‘’pukille’’ ja kumartui reiän päälle kuvitellen jonkun naisen allensa. Omaa vaimoaan hän ei halunnut tänne kuvitella, mutta joku suosikkipornopätkän muija kelpasi oikein hyvin. Mitä tahansa, jotta saisi ajatukset pois tästä maailmasta.

 Sitten alkoi se tuttu tikkaus, jota oli jo teini-iästä asti harjoiteltu. Tatu oli huomannut treenien paisuttamien jalkojensa olevan hyödyksi tukevan asennon saavuttamiseksi varsin huteralla alustalla. Oli outoa panna tutussa asennossa ilman toisen vartaloa vasten omaansa. Alla oli vain kylmä alusta ja sen ja kropan välissä kasa ilmaa. Itse reikä oli perustekovaginaa suurempi laitos, koska siemenet piti tietysti kerätä talteen ja käsitellä välittömästi niiden potentiaalin säilyttämiseksi.

 Silmät tiukasti suljettuina, kämmenet puristuneina nyrkkiin ja pakarat rytmikkäästi pumpaten Tatu painoi menemään. Vartijan selässä kuumottava katse ei helpottanut asiaa, mutta tuntien jo valmiiksi sähkön inhan nipistyksen ihollaan hän jaksoi rehkiä loppuun asti. Tuttu, mutta aina yhtä jännittävä kutina alkoi levitä kivesten suunnilta kohti terskaa ja pian Tatu tunsi ensimmäisten kutien lentävän reiän syövereihin. Pieni korina pääsi ilmoille, kun päälasti syöksyi ulos.

  • Ei pahemmin ensikertalaiselta, vartija kommentoi.

 Hetki vain ja vartija asetti kuljetusketjun Tatun kaulan ympärille. Sitä kiskaisten Tatu saatiin ylös pukilta liikkeelle. Vartija kutsui radiopuhelimellaan kollegansa avuksi siveysvyön asentamisessa. Tatu seisoi paikoillaan jykevien jalkojensa varassa eikä edes uskaltanut koskea vielä melkein kovana sykkivään kaluunsa. Juuri kun kutsuttu vartija astui sisään tunsi Tatu kuinka klöntti varteen jäänyttä spermaa tipahti lattialle.

  • Hyvin näytti menevän kun seurasin tätä ruudulta, toinen vartija lausui.
  • Hyvinhän se, Tatun liekaa pitelevä vartija vastasi kääntyen samalla itse siittäjän puoleen.

 Vartijan katse hakeutui lopulta lattialle, jossa kiilteli jo pieni läntti mälliä.

  • Katos vaan, ei saanut kaikkea edes sisään asti.

 Molemmat vartijat hörähtivät Tatun tiputtelulle, mutta Tatua ei naurattanut.

  • Ei tuota kukaan ala siivoomaan. Saa tämä sonni ite puhistaa jälkensä, toinen vartijoista pohti.

 Hän tarttui kiinni Tatun komeasti pullistuneeseen hauikseen, mikä sai Tatun hätkähtämään ja riuhtaisemaan kätensä vapaaksi. Liekaa pitelevä varitja kiskoi heti perään liekaa itseään kohti saaden Tatun horjahtamaan.

  • Kohde lopettaa tuollaisen pyristelyn heti alkuunsa! vartija ärähti korostaakseen sanomaansa.
  • Ja nyt menet kontallees! käteen tarttunut vartija komensi katse tiukkana.

 Tatun uhmakkuus oli laantunut alkuunsa kahden vartijakorston edessä. Jos hän ei nyt tottelisi, saisi hän takuulla sähköpiiskasta tai joutuisi eristykseen. Ei auttanut muu kuin laskeutua nelinkontin miesten eteen.

  • Ja nyt kun tiedät paikkasi niin nuole sotkusi ja teekin se kunnolla!

 Aiemmassa elämässään menestynyt ja ylpeä Tatu kumartui vasten kylmää betonilattiaa nuolemaan omia mällejään. Seassa oli hitusen jotain muutakin likaa, mutta kieli teki työtään robotin lailla siitä välittämättä. Tatu tunsi vielä muutaman pisaran odottelevan virtsaputkessa, mutta pinnisteli kaikkensa niiden pitämiseksi sisällään.

  • No niin, hyvä on, liekaa pitelevä vartija totesi ja kiskaisi Tatun takaisin jaloilleen. – Nyt se vyö.

 Toinen vartija käveli pöydän luo, johon vyö oli asetettu siitoksen ajaksi. Tatu mulkoili vyötä tuovaa vartijaa ja etenkin raskasta vyötään kulmiensa alta. Hänet käskettiin levittämään jalkojaan ja hetken päästä nostamaan toinen ylös maasta niin että toinen ‘’lahkeista’’ saatiin paikoilleen. Sama toisenkin jalan kanssa. Koko ajan toinen vartijoista piti tiukasti kiinni ketjusta. Vyö saatiin lopulta haaroihin ja pienen sovittelun jälkeen vartija napsautti etupuolella olevan lukon kiinni.

  • Ja nyt menoksi, liekaa pitelevä vartija murahti.

 Tatu talutettiin kahden vartijan saattueessa ulos siitoshuoneesta. Käytävän varrella sijaitsi ovia osaston eri tiloihin sekä myös muutamalle sonnien säilytysosastolle. Tatun oma osasto sijaitsi kuitenkin eri kerroksessa, johon päästiin hissillä.

 Osastolla oli hiljaista eikä Tatu ehtinyt huomata kuin pari kohtalotoveriaan karsinoissaan. Pitemmittä puheitta hänetkin tyrkättiin omaansa. Lopuksi vartija irrotti raskaan kuljetusketjun Tatun kaulalta ja asensi karsinan hieman kevyemmän ketjun tämän tilalle. Sitten ovi pamahtikin jo kiinni.

 Tähän mennessä samanlaisia kertoja oli kertynyt monia lisää eikä Tatu pysynyt laskuissaan enää mukana, niin samanlaisilta nuo kerrat tuntuivat. Eniten häntä silti ahdisti epätietoisuus siitä mihin hänen kaappaajansa hänen siementään käyttivät. Varmaan pakastivat, koska muutenhan sperman potentiaali häviäisi nopeasti, mutta oliko se ihan oikeaa siittämistä varten vai pelkkää huvikseen keräilyä, sitä ei kukaan tuntunut tietävän. Kerran hän erehtyi kysymään asiaa vartijoilta, mutta sai vastaukseksi pelkän tujakan sähköiskun reiteensä.

 Osastolla tosiaan välillä näki muitakin vankeja, mutta kommunikointi oli vähäistä. Välillä uskalsi vaihtaa muutaman sanasen naapurin kanssa, kunhan varmistui siitä etteivät vartijat kuulleet. Tällä tavoin Tatu oli tutustunut Pauliin, jonka karsina oli hänestä oikealle. Pauli oli vasta reilu parikymppinen opiskelija, jonka viriiliys oli pantu merkille yliopiston ulkopuolellakin. Kaappaajat osuivat jälleen kerran oikeaan testatessaan Paulin sperman laatua. Kehuja hän oli saanut myös siittämistaidoistaan tai näin Pauli oli Tatulle ainakin kertonut.

 Pauli näytti Tatun silmiin juuri sellaiselta jätkältä, joka sai takuulla haluamansa naisen. Sopivan solakka ja pitkä, mutta lihaksikasta kiinteyttä tarpeeksi sopivissa paikoissa. Hänen oma tönkkö ja järeä kroppansa näytti jäävän kakkoseksi Paulin rinnalla. Joskus yön hiljaisuudessa Tatu oli mielessään toivonut karsinoiden välisen seinän poistuvan niin että hän saisi kokea pitkästä aikaa toisen ihmisen aitoa läheisyyttä.

 Lähimpänä tuota läheisyyttä olivat osastojen väliset urheilumatsit. Osastoilla oli yhteinen liikuntasali sekä erillinen kuntosali, joilla ‘’kuntovartijat’’ treenasivat ja välillä suorastaan rääkkäsivät kohteita. Varsin yleinen liikuntamuoto oli koripallo, jonka ajaksi jokainen pelaaja sai shokkipannan kaulaansa, jonka väritunniste kertoi samalla joukkueen, johon kohde kuului. Pannasta sai varsin tujakan sähköiskun, jos ei pelannut vartijoiden mielestä tarpeeksi tosissaan. Tatu ja suurin osa muistakin kohteista pelasi kyllä yleensä ihan tomerasti. Olihan tällainen aktiviteetti kaikista lähinnä normaalia elämää tässä laitoksessa. Silti etenkin yksi vartijoista, hieman vanhemman näköinen partasuu, tykkäsi kurittaa Tatua ja paria muuta kohdetta ilman selvää syytä. Kerrankin Tatu oli pomputtelemassa palloa vastustajan koria kohti, kun hän tunsi tutun polton kaulallaan. Komeassa kaaressa hänen raskas ruhonsa lensi lyhyen ilmalennon ennen kuin iskeytyi vasten kovaa lattiaa. Pahasti ei ihme kyllä käynyt, mutta kerätessään itseään lattialta ylös hän tunsi poltetta kaulansa lisäksi myös rinnassaan. Patoutunutta vihaa oli kertynyt ajan saatossa rutkasti, mutta ainoa purkautumiskanava oli liikunta ja sekin piti häneltä pilata. Siltikään ei auttanut muu kuin alistua ja jatkaa pelaamista.

 Aamupäivä oli kulunut tavanomaista ripeämmin näissä mietteissä. Tatu havahtui ajatuksistaan, kun kuuli kenkien kopinaa karsinansa läheltä. Eikä mitä tahansa kopinaa, vaan sen ilkeilevän kuntovartijan kenkien kopinaa. Se oli tikkaavaa, mutta samalla raskasta ja siksi niin helposti tunnistettavaa.

 Kengät pysähtyivät Tatun karsinan kohdalle. Ovi avautui kolahtaen ja pian Tatu sai kaulalleen jälleen kerran tuon raskaan kuljetusliean. Vartijan parran ympäröimä suu oli totinen, mutta silmissä oli outo pilke. Ärhäkällä nykäisyllä Tatu saatiin liikkeelle käytäväsokkeloon.

 Vartija talutti Tatua oudoille käytäville. Sonnien käyttämät tilat olivat loppujen lopuksi hyvin pienet ja Tatu oli oppinut tunnistamaan ne nopeasti. Näillä käytävillä oli ovia paljon harvemmin ja valaistuskin oli erilainen.

  • Tänne, vartija sanoi, vilautti lätkäänsä tunnistimelle ja astui sisään pimeään huoneeseen.

 Tatu seurasi liekan viemänä perässä. Vanhan malliset kattolamput alkoivat räpsyä auki ja pian kirkas valo siivilöi koko huonetta.

  • Mee makaamaan tohon pöydälle.

 Tatu istahti huoneen keskellä jököttävälle pöydälle ja pudottautui selälleen. Vartija laski ketjun Tatun pään viereen, mutta samassa lukitsi Tatun ranteista kiinni pöytään. Saman kohtalon kohtasivat jalatkin. Nyt Tatu oli x-asennossa tuon sadistisen vartijan armoilla.

 Kirkas valo särki silmiä, mutta Tatu ei hellittänyt katsettaan vangitsijastaan. Tämä katseli Tatua hetkisen ennen kuin kaiveli taskujaan. Sieltä tämä korsto nosti tutun avaimen, jolla aukaisi Tatun siveysvyön muutamalla liikkeellä.

 Nyt Tatua vasta hirvittikin. Enää ei ollut edes järeää siveysvyötä suojaamassa hänen kroppaansa. Missään ei kuitenkaan näkynyt inhoja välineitä, joilla kurittaa häntä. Vartijakin seisoi vain hiljaa vieressä.

  • Mä…mä oon aina halunnut tehdä näin.

 Sitten vartija kumartui Tatua vasten, tarttui tämän levossa olevaan kaluun ja otti sen suuhunsa. Kahlittu mies ei tiennyt mitä ajatella, mutta antoi vartijan jatkaa eikä harannut vastaan. Ihmiskosketus hänen kalleimpaansa tuntui järisyttävän hyvältä ikuisuudelta tuntuneen tauon jälkeen. Ja oli taukoa tietysti ollut laukeamisestakin. 

 Vartija tuntui olevan varsin kokenut imijä. Paine tuntui juuri sopivana terskassa samalla kun käsi hieroi turvonneita kasseja. Tatu ei voinut estää mielihyvän huokaisujen pakenemista huuliltaan.

 Yhtäkkiä imun tunne loppui. Tatu katsahti mitä oli tapahtunut ja sai vastaansa täydessä erektiossaan seisovan kankensa. Sen vierellä sitä ihasteli tuttu vartija.

  • Mä vedän nyt loppuun asti, tämä totesi.

 Tatu tyytyi vain nyökkäämään. Imu jatkui entistä kovempana kun vartijan korsto lutkutti Tatun elintä posket lommoilla. Tatun koko kroppa alkoi vääntelehtiä kahleissaan loppuhuipennuksen lähestyessä. Kurkun periltä alkoi kuulua korinaa ja heti seuraavaksi hän tunsi lastin sykäytyksen kalussaan. Vartija ei vielä hellittänyt otettaan, vaan nieli ja puhdisti kaikki mällit Tatun aisalta.

 Tatu ei kehdannut enää katsahtaa vartijaan päin. Silmät olivat lukkiutuneet himmeästi kiiltelevään metallikattoon. Koko kroppa tuntui nihkeältä kaikesta hiestä aina kainalokuopista pohkeisiin asti.

 Pian hän tunsi kahleiden irtoavan ja tutun nykäisyn kaulallaan. Tatu kampesi järkälemäisen kroppansa istumaan. Vartija loi merkitsevän vilkaisun häneen ennen kuin käski seisomaan.

  • Varmaan ymmärrät että tästä lähtien et oo enää perus siitossonni enää.

 Tatun mahassa muljahti.

  • Pääset vähän parempiin oloihin tuonne meille vartijakoppiin. Meillä on siellä jo kiva soppi sulle valmiina. Älä turhia pelkää, kyllä me susta huolta pidetään.

 Vartija virnisti. Kaksikko lähti talsimaan takaisin osastolle tällä kertaa Tatun munat vapaasti heiluen.

Janin ylennys

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Jani saa kauan kaivatun palkintonsa.

 Janin korvissa suhisi ja päätä huimasi. Vaikka hän oli poistunut ottelusta voittajana, ei olo tuntunut kovin voitokkaalta. Odotettuaan jälleen hetken areenan ’’eteisessä’’ vartija tuli noutamaan hänet. Jani ei tajunnut kysyä saiko hän nyt palkintonsa tai pääsisikö hän edes suihkuun. Vasta käytävän viileähkössä ilmassa iholle helmeillyt hiki alkoi tuntua vastenmieliseltä.

 Kiemurreltuaan vakioajan käytäväsokkelossa kaksikko saapui jälleen yhdelle hissille. Humina alkoi hellittämään Janin päässä. Hän pani merkille että hississä oli pelkästään napit ylös- ja alaspäin nuolilla varustettuina tavanomaisten numeroiden sijaan.

 Hissin kilahtaessa perille vartija puski Janin ulos. Huoneessa oli hämärää, mutta Jani erotti pienehkön huoneen ääriviivat sekä keskellä seisovan leveän sängyn. Jani laahusti sängylle samalla vetristellen kipuilevia käsivarsiaan. Istuessaan sängynlaidalle kuului shortsien alta pahaenteinen rasahdus. Jani ponnahti vieterinä ylös. Helpotuksekseen hän oli istahtanut pelkän paperin päälle. Siinä luki:

 ’’Onnittelut voitosta kohde numero 725-97! Saat palkintosi tuota pikaa. Ota sillä välin ilo irti huoneen antimista.’’

 Jani tavasi lapun muutaman kerran uudelleen, mutta viesti pysyi samana. Irrotettuaan katseensa paperinpalasta Jani alkoi käydä huonetta läpi sentti sentiltä. Yhdellä sivuseinällä oli ovi, jonka takaa paljastui pieni kylpyhuone. Toisella puolen huonetta oli pieni keittiönurkkaus, jonka jääkaapista Jani nappasi jonkin sortin palautusjuoman. Hiki oli kuivunut iholle jättäen sen inhan nahkeaksi. Hörpittyään puolet juomasta Jani päätti mennä suihkuun.

 Juuri kun hän oli saanut shortsinsa nilkkoihinsa hissin ovi liukui auki. Vartija tyrkkäsi hämmentyneen oloisen Iiron ulos hissistä. Hissin oven sulkeutuessa kaksikko jäi hiljaisuuteen.

  • Mahtava ajoitus, Iiro totesi, mutta tunnelma pysyi jännittyneenä.

 Iiro oli hapuillut valokatkaisijaa seinältä ja löydettyään sen räväytti valot päälle. Ne eivät olleet kirkkaat, mutta paljastivat munasillaan punastelevan Janin. Nakuna yllätetty nuorukainen peitti kämmenillään arimmat paikkansa, mutta puna kasvoilla vain syventyi.

  • Ei sun tarvi nolostella, Iiro rohkaisi.

 Hän otti askeleen lähemmäs Jania.

  • Me saadaan olla ihan kahestaan. Tässä on tää…

 Iiro ojensi kädessään pitelemän pussukan.

  • Ai se aine? Jani kuiskasi ja otti pussin käteensä.
  • Joo. Nielase se ja voidaan sit jatkaa, Iironkin kasvot alkoivat punastua ja katse painua lattiaan.
  • Mitä sä meinaat?
  • Sitä et mäkin saan tulla, Iiro nosti katseensa. Silmissä oli lempeä tuike.
  • Aijaa, kiva, Jani hymähti hiukan.

 Hän avasi pussin, josta löytyi muutama tabletti. Ne hän huuhtoi alas kesken jääneen juomansa rippeillä. Samalla Jani tajusi sukukalleuksiensa roikkuvan ilman näköestettä. Hän katsahti Iiroon narauttaen tämän itse teosta.

  • Jätkä ei paljoo häpee, Janin huulille nousi pakostakin pieni virne.
  • Himottaa ihan sairaasti, Iiro myönsi ja repi omat shortsinsa jaloistaan.

 Jani näki ensi kertaa Iiron vehkeen, joka oli tähän asti ollut siveysvyön suojissa. Se näytti hieman isommalta kuin hänen oma kalunsa, mikä sai tutun kateuden pistoksen nousemaan rintaan. Jani ei oikein vieläkään ollut päässyt yli teiniajan itsetunto-ongelmistaan aisansa suhteen, vaikka hän itsekin tiesi ja hänelle oli lisäksi kerrottu sen olevan normaalipituinen.

  • Mä olin just menossa suihkuun, Jani vihjasi nyt kun he molemmat olivat ilkosillaan.

 Iiro nyökkäsi ja seurasi Jania pieneen kylpyhuoneeseen. Jännite heidän välillään oli sähköisempi kuin koskaan aiemmin. Jani rohkaistui astumaan suihkun alle. Hän kadotti tilantajunsa heti kun lämmin vesivirta iskeytyi hänen rintaansa vasten.

 Jani säpsähti kun Iiro hivuttautui hänen ja suihkun väliin. Nyt vesi osui puoliksi heihin kumpaankin.

  • Saitko sä pahastiki pataan? Iiro kysyi.
  • En mä oikeestaan, Janin ääni tuskin kantoi veden pauhun yli.
  • No hyvä, olin vähä huolissaan susta, Iiro sipaisi kastuneet suortuvansa silmiensä tieltä.

 Jani hymähti. Iiron sanat tuntuivat lämpimänä sykähdyksenä jossain rinnan tietämillä.

  • Huomasin mäkin kun sä vähä vilkuilit tuolla, Iiro paljasti ja nosti varovasti kättään Jania kohti.

 Tämä huomasi Iiron aikeet, mutta nappasi kämmenestä kiinni lukiten sen omansa sisään.

  • Eikö se oo aika normaalia, muuallakin…
  • Anna kun mä, Iiro sanoi kun oli jo napannut pesusienen seinätelineestä.

 Jani päästi irti Iiron kämmenestä. Silminnähden hermostunut nuorukainen ruuttasi siihen saippuaa, mutta jähmettyi sitten paikoilleen. Jani äkkäsi tilanteen ja tarttui taas Iiron käteen. Varovasti ohjaten hän vei sen rinnalleen.

  • Vaikuttaako se aine jo? Iiro kysyi kun alkoi hieromaan Janin rintaa.
  • Joo, se tuntuu aika jännältä.

 Jani otti varovasti kiinni vielä levossa heiluvasta kalustaan. Hetki sitten alkanut hieman pistelevä tunne tuntui vähän samalta kuin silloin kun veri palaa takaisin puutuneeseen raajaan. Hän veteli esinahkaansa aluksi hieman hapuillen.

  • Onks taidot ruosteessa? Iiro virnuili aivan kuin lukisi Janin ajatukset.
  • Ehkä joo, Jani nosti katsettaan varovasti Iiroa kohti.

 Iiro valutti sientä koko ajan alemmas rinnalta pysähtyen mahan seutuville.

  • Haluuks kokeilla?

 Janin kysymys yllätti Iiron täysin. Jani rohkaisi tätä vielä kerran ennen kuin Iiron vapaana oleva käsi laskeutui Janin kalleuksille. Iiro hiveli ja hipelöi Janin kuumana sykkivää kalua, joka sai aina vain enemmän ja enemmän pituutta.

  • Toimii se, Iiro hihkaisi ja uskalsi vahvistaa otettaan.
  • Ooksä aiemmin…
  • En mä oo kenenkään kans ollu…miehen siis.
  • Oota, Jani keskeytti Iiron touhut. – Pestäänkö ittemme ja mennään tonne sänkyyn?

 Iiro nyökkäsi ja niin he saippuoivat ja huuhtelivat itsensä vikkelään. Välillä käsivarret kolahtivat yhteen tohinan keskellä eivätkä jalatkaan tahtoneet mahtua sopuisasti pieneen suihkunurkkaukseen. Jani vilkuili kainosti Iiron jalkoväliä, jossa tämän vehje oli saanut muutaman lisäsentin viime näkemästä. Tahtomattaankin hänen rinnassaan käväisi kateuden kolea vihlaisu.

 Kaksikko kuivasi itsensä, mutta pyyhkeiden vieressä roikkuvat puhtaat shortsit jäivät paikoilleen. He rojahtivat sängyn vastakkaisille laidoille. Jani tunsi lihastensa lopettavan yhteistyön hänen kanssaan, vaikka hän kuinka halusi lopettaa kassejaan pakottavan paineentunteen. Suihkun lämpökin alkoi pikkuhiljaa vaihtua tuttuun viileyteen.

 Jani ei ollut huomannut Iiron touhuja ollenkaan. Tämä oli vaivihkaa runkannut vehkeensä täyteen seisokkiin valtavan terskan pullottaessa sen päässä. Iiro ei malttanut jäädä tähän, vaan lupia kyselemättä laski kämmenensä Janin reidelle. Nuoren miehen vartalo jännittyi entistäkin enemmän, mutta Jani ei halunnut kieltää Iiron kosketusta. Hänen kroppansa ei ollut vielä täysillä mukana, mutta hänen mielensä tiesi mitä hän halusi.

 Iiro ymmärsi siis jatkaa ja voimisti otettaan. Samalla hän veteli rauhallisia vetoja omalla esarillaan. Katse oli tiukasti kiinni Janin aisassa. Piinaavan hitaasti hänen kätensä siirtyi Janin kalleuksia kohti. Lopulta se valui hieman alemmas osuen terhakkaisiin kiveksiin, jotka näyttivät luonnottoman suurilta. Iiron oli pakko katsahtaa omiin kiviinsä ja tehdä sama havainto; selibaatilla oli nähtävästi tällainenkin vaikutus.

 Iiron kädet siirtyivät yhtä aikaa hänen omille munilleen sekä Janin kasseille. Hän alkoi hieromaan niitä varovasti samaan tapaan kuin hän oli joskus runkatessaan tehnyt. Jani päästi vaimean huokauksen suljettujen huuliensa välistä, mikä sai Iiron jatkamaan hieromistaan.

 Kesken kaiken Janin kämmen tarrasi kiinni Iiron hierovasta kädestä. Heti perään poikien katseet kohtasivat parin sekunnin ajan, mutta painuivat nopeasti alas Janin munille. Lyhyen tauon jälkeen Iiro jatkoi, mutta hivutti kättään hitaasti kohti Janin kalua. Se oli paisunut aavistuksen verran, vaikka Iiron silmiin se näytti olevan yhä levossa.

 Enää hän ei malttanut itseään. Hetkessä hän oli napannut tukevalla otteella Janin kyrvän nyrkkinsä sisään samalla refleksinomaisesti tarttuen kiinni omaan aisaansa. Molemmissa tuntui lämmintä sykintää tosin Janin kyrvässä vielä heikosti.

  • Jatka, Jani henkäisi.

 Iiro hivuttautui lähemmäksi Jania niin että heidän väliin jäi vain noin etusormen mittainen rako. Hengitys oli kiivasta kun kaksi viriileimmässä iässään olevaa nuorta miestä oli aikeissa päättää selibaattinsa. Siltikin Iiro ei oikein osannut päättää miten päin olisi. Jani makasi liikkumattomana sekä kroppa yhä jännittyneenä eikä hänestä olisi saanut paljon irti vaikka olisi opastusta kysynytkin. Eipä sillä että Iiro olisi kehdannutkaan mitään kysyä.

 Niinpä Iiro päätti runkata Jania samaan tahtiin ja samalla tavalla kuin hän oli tottunut itseäänkin runkkaamaan. Aluksi hyvin rauhalliseen tahtiin, melkein kutitellen ja härnäten terskaa. Tämä vaihe oli ehkä parasta itse tulemisen jälkeen kun koko kropassa tuntui varpaita myöten jännittävä kihelmöinti. Ehkä tieto tulevasta pisti kehon valmistautumaan koitokseen.

 Iiro ei halunnut kiusata Jania liikaa, joten varsin pian hän liu’utti kätensä tukevasti kiinni tämän aisaan ja aloitti tasaisen runkkauksen. Janin suusta pääsi epämääräinen korina silmien ollessa tiukasti ummessa. Iiro tunsi ylimääräisen sykäyksen omassa kalussaan.

 Huomaamattaan hän kiihdytti molempien käsiensä tahtia. Kädet puristuivat punaisina helottavien elinten ympärille aivan kuin hän olisi hengenhädässä ja nuo kaksi kyrpää ainoa keino pelastautumiseen. Katse harhaili katossa ja seinissä, ja hengitys oli puuskittaista. Loppuhuipennus tuli tuttuun tapaan nopeasti. Aluksi laukesi Janin aisa, joka ryöpsäytti pari purkausta ohutta, väritöntä nestettä ennen kuin selibaatin paakkuunnuttama sperma pääsi ulos isohkoina klöntteinä. Heti tämän jälkeen oli Iiron vuoro tulla, mutta hänen vehkeensä laukoi mällinsä sykäyksittäin pitkin lakanoita ja kroppaa.

  • Tulipa sitä, Iiro kähisi hetken kuluttua.
  • Joo-o, Jani vilkaisi nopeasti Iiroa.

 Iiro sopersi hakevansa paperia. Hän nousi kankeasti seisomaan ja oli jo kylppärin ovella kun hissin ovi liukui auki.

 Koistinen astui sisään hissistä tavanomaisen tiukka katse silmissään. Nyt tuo katse haravoi pienen huoneen läpikotaisin huulten kääntyessä pieneen virneeseen.

  • Seurasin teidän touhujanne kameran kautta. Vaikuttavaa kerrassaan. Saatte jäädä tänne asumaan niin pitkäksi aikaa kuin haluatte kunhan käyttäydytte niin kuin tähänkin asti. Lisäksi saatte käyttää muitakin tiloja jos ette jo huomanneet.

 Koistinen käveli keittiönurkkauksen uloimpaan nurkkaan, josta hän esitteli hyvin naamioidun oven. Kahvan saattoi juuri ja juuri erottaa silmillä. Hän kutsui yhä alastomat nuorukaiset luokseen ja näytti ovelta heille pienen kuntosalin.

  • Tuolla vastakkaisella seinällä on vielä yksi ovi, Koistinen osoitti salin takaseinää. – josta pääsee pienelle uima-altaalle. Sitäkin saatte käyttää milloin haluatte.

 Jani ja Iiro olivat vaisuja ehkä eniten hämmästyksestä, ehkä osittain myös juuri päättyneestä runkkaussessiosta. Tällainen tasonkorotus heillä tuskin oli ollut mielessään lennokkaimmissa haaveissaankaan.

  • Miten…, Janin lause jäi kesken. – Miten tota toi aine vaikuttaa?
  • Sen vaikutus hälvenee kohta ja pian olet samassa tilassa kuin aiemminkin. Mutta voi olla että jossain vaiheessa saat vasta-ainetta joka kumoaa kokonaan aineen vaikutukset.

 Jani nyökkäsi hieman arasti. Iiro huomasi sivusilmällä toverinsa tilanteen ja rohkeni kysyä vaatetuksesta. Koistinen kertoi kylppärissä roikkuvista shortseista sekä erillisistä housuista uintiin ja salille. Molemmat pojat nyökkäilivät ajatukselle.

  • No tässäpä tämä. Kohta saatte kaikki entiselle osastolle jääneet tavarat tänne sekä vähän täydennystä jääkaappiin. Ruoka tulee valmiina tai melkein valmiina eli siihen ei teidän tarvitse aikaa kuluttaa. Seuratkaa vain treeniohjelmaanne ja ohjeistuksia meiltä niin hyvä tulee.

 Koistinen lampsi nopein askelin takaisin hissille. Päästyään sisälle koriin ja käännyttyään Janiin ja Iiroon päin hän nyökkäsi kevyesti ennen kuin hissin ovi kolahti kiinni.

Elämäni mies

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Vanhempaa ja hieman romanttistakin tarinaa tähän väliin.

Heti ensi näkemältä tiesin 17CM:n, tuttavallisemmin Jonin, olevan täydellinen neitsyydenviejä minulle.

Olen 17-vuotias, kohta 18 täyttävä, nuorimies nimeltäni Saku. Satuin tässä yksi päivä eksymään Alastonsuomi.com:iin, missä selailin kotvan miehistä kiinnostuneiden miesten sivuja ohittaen pikaisella vilauksella transut ja langanlaihat neitihomot. Tuollaiset miesnaiset oksettavat minua. Kun haluan miehen sänkyyni, haluan hänen myös olevan sellainen ja käyttäytyvän sen mukaisesti.

Vielä silloin en bongannut Jonia, vaan jouduin selaamaan vielä useamman päivän ajan sheivattuja kukkakeppihomoja. Rekisteröidyttyäni huomasin, että voin rajata kuvat tietyn ikäisiin miehiin. Mieleni kirkastui välittömästi.

Rajasin miestä etsivät miehet ikävuosien 50 ja 55 väliin. Kyseiset körmyt olivat juuri niitä, joita olin etsimässä. Silloin löysin nimimerkki 17CM:n.

Ihastuin häneen välittömästi. Oletuskuvanaan hänellä oli miehekkään rehti kuva hänestä seisomassa takan edessä karvaiset kädet ristissä, kalu sopivan jäykkänä. Kasvot oli luonnollisesti rajattu pois. Hänet minä halusin viemään neitsyyteni.

Omat kuvani eivät olleet hääppöisiä, muutama kuva kyrvästä, kropasta ja totta kai pepusta, joten en vielä pyytänyt ottamaan yhteyttä, vaan aloitin viikon mittaisen kuvausmaratonin.

Vanhempani ovat oikeita uraohjuksia, joten heillä menee töissä yleensä myöhään iltaan, eikä sisaruksiakaan ole, mikä mahdollisti rauhallisen ja häiriöttömän kuvausympäristön.

Keskityin erityisesti fetissikuviin ja ylipäätänsä kaikkeen erikoiseen: dippasin kaluani jääpalojen sekaan, mikä tuntui oudolta mutta samalla kiihottavalta. Ostin rautakaupasta muutaman pötkön raskaita pultteja, joita roikottelin sitten kasseista. Ja kun satun opiskelemaan rakennusmieheksi, otin tietysti kuvia, joissa poseerasin kalu paljaana pelkät huomioliivit ylläni.

Tämän jälkeen otin yhteyttä Joniin. Moni oli jo ehdotellut hänelle kaikenlaista hänen kuviensa kommenttikentissä, mutta itse päätin jättää ne Jonin kropan ylistämiselle. Kirjoitin yksityisviestin hänelle, jossa pyysin tapaamista kahvilassa tai muussa samanlaisessa paikassa kotikaupungissani.

Jo muutaman päivän kuluttua sain vastauksen. Myönteisen sellaisen. Jonille kävi mainiosti se, että hän ajaa luokseni parinsadan kilometrin päästä ja se että ensimmäisellä kerralla vain tutustutaan.

Olin koko päivän hurmoksessa ja illalla runkatessani minun ei tarvinnut katsoa ainuttakaan pornovideota – pelkkä Jonin ajattelu sai lastini purkautumaan minuutissa.

Tapaaminen meni odotetusti; Joni saapui ajoissa paikalle valitsemaani kahvilaan kaupungin keskustassa. Nurkkapöytämme oli sopivan rauhaisa, joten sain ongittua Jonilta selville monia mielenkiintoisia faktoja hänestä.

Ammatiltaan hän oli metsuri, mikä sai kaluni nousemaan välittömästi parilla sentillä. Jöpötystä ei hillinnyt se, kun hän lupasi jonakin päivänä esitellä itseään huomioliiveissään, metsurinhousuissaan ja pitkävartisissa kumisaappaissaan.

Lisäksi sain tietää hänen olevan eronnut, lapseton ukkomies, mutta joka on aina ollut jollain tavalla enemmän kiinnostunut miehistä ja hänen eronsakin kuulemma johtui osaltaan hänen miessuhteistaan.

Vaikka hän näyttikin tyytyväiseltä varsin jykeviin, mutta silti siloposkisiin kasvoihini, joiden päällystä koristivat vaaleat, hieman sotkuun kammatut hiukset, kalvoi epäilemättä hänenkin mieltänsä huima ikäeromme – olisimme aivan hyvin voineet olla isä ja poika.

  • Vaikka eihän se laitonta ole, sanoin tuoden esille asian, joka kummitteli molempien mielissä.
  • No eihän se, Joni tyytyi vastaamaan. – Mutta sun täytyy ymmärtää että tältä on turha odottaa mitään kestävää.

Huolimatta siitä, että olin jo aikoja sitten itsekin sisäistänyt saman asian, sattui se siitä huolimatta johonkin kohtaan syvällä sisimmässäni.

Ensitapaamisen jälkeen kului viikko. Se oli raastavaa aikaa, kun tiesin mitä viikonloppu toisi tullessaan. Vaikka mieli teki, en runkannut viikolla, jotta voisin nauttia Jonista täysillä ja kokisin siihen astisen elämäni nautinnollisimman orgasmin.

Sitten aivan yllättäen viikonloppu koitti. Vanhempani olivat jälleen yhdellä työmatkoillaan, tällä kertaa yhdessä, he kun työskentelivät samassa firmassa, mutta eri osastoilla. Nojautuen tähän faktaan olin kutsunut Jonin rohkeasti yli kahdensadan neliön taloomme, jonka piha oli rauhaisa ja täynnä lemmiskelypaikkoja, tosin maaliskuu ja kymmenen asteen pakkaset saattaisivat vaikuttaa kutuleikkeihimme.

Joni karautti pihaan juuri oikeaan aikaan, tasan kello 21.00, vuosimallia -95 edustavalla Toyota Corollallaan. Harrastelin autoja, joten vuosimallin päätteleminen ei ollut mikään visainen purtava, eikä myöskään se sattuma, että Jonin auto oli samanikäinen minun kanssani.

Ovikello kilahti ja ryntäsin huoneeni ikkunasta alakertaan jatkaen juosten eteiseen. Eteisessä ulko-ovea vastapäätä seisoi tammipuinen lipasto, jonka päällä lepäsi kehystetty kuva perheestämme. Me kaikki hymyilimme, mutta hymy ei ollut aitoa. Perheemme oli käytännössä kolmen ihmisen porukka, joka sattumoisin asui samassa talossa ja söi samasta jääkaapista. Laskut jaettiin vanhempieni kesken, mutta minulle tai koululleni ei riittänyt aikaa. Tuskin he edes enää muistivat mitä koulua kävin.

Ovikello kilahti toistamiseen. Havahduin säpsähtäen, räpyttelin kostuneita silmiäni ja avasin oven. Joni seisoi sen takana yllään siistit, tummansiniset farkut ja punainen villapaita. Hänen molemmat kätensä olivat piilossa selän takana, mikä kieli ainoastaan yhdestä asiasta – lahjasta. Huuleni nousivat tahtomattaan hymyntapaiseen.

  • Tässä sulle jotain pientä, Joni sanoi niin pehmeällä ja lämpimällä äänellä että se sai jalkani pettämään. En tajunnut edes ottaa Jonin tarjoamaa pakettia vastaan, vaan lysähdin hänen syliinsä itkeä pillittäen.

Joni ei sanonut mitään, vaan hellästi puskien hän ohjasi minut eteisen puiselle penkille, asetti pakettinsa viereeni istuen itse toiselle puolelle ote yhä minussa.

Hänen syleilynsä oli jotain ennenkokematonta. Se kihelmöi ympäri kehoa, valtasi sydänalan, mutta ei herättänyt pikku veitikkaani millin vertaa eloon. Se oli isällinen syleily.

Itkuni oli loppunut yhtä nopeaa kuin oli alkanutkin ja oli laantunut lähinnä satunnaiseksi nyyhkytykseksi. Joni kehotti minua nousemaan. Ponnahdin pystyyn huterasti jalat hiukan vavisten. Joni sanoi ettei sänkyhommista tulisi tänä iltana mitään ja talutti minut yläkertaan.

Intin vastaan koko matkan, mutta Joni oli jämäkkä, mikä kuuluikin hänen rooliinsa ”varaisänäni”. Hän talutti minut aina huoneeseeni saakka, laski minut varoen sängylleni ja riisui t-paitani ja farkkuni yltäni. Sivusilmällä näin hänen ilmeensä kun hän näki livenä lihakseni, jotka eivät olleet mitkään vähäpätöiset, mutteivät myöskään yltiöpäisen megalomaaniset. Hän hymähti lopuksi ja kumartui pääni ylle suudellen höyhenen kevyesti otsaani.

Aamulla en heti muistanut illan hämmentäviä tapahtumia. Sitten yhdellä rysäyksellä ne vyöryivät tajuntaani murskaten teinipojan himoni kyllästämät pilvilinnani lähemmästä kanssakäymisestä Jonin kanssa.

Vedin peiton yltäni luoden pikaisen katseen kehooni. Oranssit Diesel-bokserini olivat yhä tallella, eikä Joni näyttänyt koskeneen mihinkään huoneessani.

Yhtäkkiä ovi avautui. Jonihan siellä oli päällään samat farkut kuin eilenkin ja musta t-paita. Hän hymyili tavalla, joka sopi hänen ikäisilleen miehille kuin salasana pornokansioon: ei liian leveästi, mikä näyttäisi hölmöltä, muttei liian vaisusti, mikä taasen näyttäisi masentuneelta ja teeskennellyltä.

  • Huomenta, hän sanoi ja hänen lyhyt sänkensä liikkui hänen hieman rosoisten huuliensa tahdissa.
  • Huomenta, vastasin edelleen nojaten lihaksikkaisiin käsivarsiini. Salaa halusin Jonin huomaavan ne.
  • Miten meni yö? Joni kysyi kuin lääkäri ikään. Hän istuutui sänkyni reunalle niin että hänen farkkujen peittämä reitensä kosketti omaani.
  • Ihan hyvin, totesin katse harhaillen pitkin Jonin kehoa. – Siitä viime illasta…
  • Ei sun tarvi puhua siitä, jos sä et haluu.
  • Mulla vaan ei koskaan oo ollu kunnon isää, aloitin Jonin vastustuksesta huolimatta samalla tarkkaillen hänen kasvojaan. Hän todella näytti välittävän sanoistani.
  • Se on sääli, hänen katseensa oli kuin nauliutunut silmiini, mutta se ei tuntunut mitenkään kiusalliselta – päinvastoin.
  • Mut dumpattiin päiväkotiin kun mä olin hädintuskin vuoden ikänen. Kolmivuotiaana mulle tyrkytettiin vaikka minkälaista harrastusta: jalkapalloa, jääkiekkoa, uintia, suunnistusta, yleisurheilua…Mä en ees muista kaikkia.

Huokaisin syvään. Olin jo aikaa sitten laskenut katseeni varpaisiini, joita liikuttelin edestakaisin.

  • Koulunalku oli hirveetä. Mun piti hoitaa kaikki läksyt ite ja pärjätä kotona omillani. Monesti opettajat valitti mulle kun en ollut tehny läksyjä tai olin tehny ne huonosti. Enhän mä muuta tehny ku vaan pelasin pleikkarilla ja surffasin netissä. Sillon mä löysin pornonkin.

Joni nosti kulmakarvojaan hitusen, mutta laski ne taas nopeasti alas. Hän oli taatusti kuullut paljon kaikenlaista, eikä yksi pornon jo seitsenvuotiaana löytänyt pojankoltiainen hänen mieltään paljoa hetkauttanut.

  • Mä runkkasin vähintään kaks kertaa päivässä. Pahimmillaan neljäkin kertaa. Olin mä jo tarhassa tajunnu olevani erilainen: leikkiminen tyttöjen kanssa ei eronnut mitenkään poikien kanssa leikkimisestä. Mä istuin monesti yhen Tuukan sylissä, joka oli tullu sinne suorittaan sivariaan. En mä tiiä oliko se homo vai ei, en mä sillon ees tienny koko sanaa, mutta seki tykkäs musta, varmaankin siks kun mä olin aina niin kiltti sille.

Pidin lyhyen tauon. Huokaisin jälleen. Jonin katse oli muuttunut sitä lempeämmäksi mitä enemmän olin kertonut lapsuusajoistani, joita en ollut jakanut koskaan kenenkään kanssa. Ennen tätä hetkeä. Tätä lauantai-aamua, jona minä nyt jaoin kaikista tuskaisimpia muistojani käytännössä ventovieraalle ihmiselle.

Aivan varoittamatta Joni laski kätensä reidelleni. Ei, hän tarttui siihen suurella metsurinkämmenellään, jonka päällä hänen käsivartensa karvoitus jatkuu katkeamattomana mattona.

Hymähdin hieman, ja Joni hymähti takaisin. En voinut uskoa tätä todeksi. Vieressäni istui kokenut mies valmiina tyydyttämään kaikki himoni. Ja minä vain kertoilin hänelle kaikkea vanhaa ja tylsää.

  • Et sä haluu näitä mun jaarituksia kuulla, aloitin, mutta Joni keskeytti minut.
  • Haluun. Ihan oikeesti haluun, hän vastasi vakuuttaen minut siltä istumalta.

Käsivarsiani alkoi kivistää vihdoin ja viimein, minkä vuoksi nousin istumaan selkä seinää vasten. Jonin ote reidestäni herkesi hetkeksi, mutta hän korjasi tilanteen hiissautumalla lähemmäs.

  • Onneks meiän koulun terveydenhoitaja tajus tilanteen kolmannen luokan terveystarkastuksessa. Olin lihonut aika lailla kun mä aina söin jotain mikroruokaa ja join himona limsaa. Se otti sitten yhteyttä mun vanhempiin ja sano niille suorat sanat. Mä olin niin ilonen kun ne huomioi mut ja alko liikkumaan mun kanssa. Kaikki mun päiväkotiaikaset harrastukset oli jääny kun en mä niistä ollu oikeesti kiinnostunu. Mä lenkkeilin mun porukoitten kaa, pyöräilin, kävin uimassa ja pelasin vaikka mitä pelejä. Mun paino tippu ja yläasteen alussa mä olinki taas normipainone. Joskus seiskaluokan puolessavälissä mä innostuin bodaamisesta ja aloin harrastaan sitä täällä meiän omassa kuntosalissa. Se on tuolla kellarissa. Ala-asteella mulla ei ollu oikeen kavereita enkä mä ois niitä oikeen etes halunnu, mä viihdyin hyvin itseksenikin. Joitain ihastuksia oli, mutta porno peitti kaiken allensa. Mä haaveilin vain joistain pornotähdistä tajuamatta ollenkaan mitä tosi rakkaus on. Yläasteella mun pornon kattominen väheni kun mä aloin kattelemaan meiän luokan urheilijapoikia…sitä aina häpes kun ei tajunnu että niitten lihakset oli vaan pelkkä kuori, että ne oikeesti oli hirveitä kusipäitä, jotka dumppas niitten tyttöystävät joittenkin paremmannäkösten takia. Musta tuli itekin sellanen, siis sellanen lihaskimppu, jollanen mä nytkin oon.
  • Hyvännäkönen sä oot, Joni pisti väliin. Hän kehui ensi kertaa ulkonäköäni.
  • Kiitti, mumisin nolona virnistellen.
  • Ei ku oikeesti, Joni sanoi ja siirtyi lähemmäksi.

Nyt hänen farkkunsa koskettivat viilennyttä kylkeäni, joka lämpeni pian Jonista hehkuvasta lämmöstä.

Kurottauduimme hitaasti suutelemaan toisiamme. Joni oli ilmiömäinen suutelija, kun omat huuleni taasen tuntuivat olevan kaikesta puhumisesta turtia.

Suudelma loppui, mutta se ei jäänyt siihen. Oma pikku veitikkani oli nyt täysin hereillä ja parkui päästä ulos boksereista.

Jonin siirrosta rohkaistuna tartuin boksereihini ja revin ne nopeasti jaloistani. Joni seurasi tyynenä vierestä toimitusta, eikä hänen ilmeensä värähtänyt juuri ollenkaan kun jo hieman paisunut elimeni ponnahti esiin boksereiden alta. Hän on taatusti nähnyt monia kaluja elämänsä aikana, eikä omani ollut hänelle enää mikään yllätys.

Iästään huolimatta oli hänelläkin tarpeensa, eikä hän tietenkään voinut mitään biologiselle himolleen sen takana ja niinpä hän riisui t-paitansa paljastaen karvaisen, kiinteän ja hiukan koholla olevan rintansa ja tasaisen vatsanseudun.

Hän polvistui sängyn viereen, otti hyvän asennon ja alkoi runkata kaluani. Välittömästi Jonin kosketuksen jälkeen se nousi huippumittoihinsa viiteentoista senttiin.

Joni oli yhtä hyvä runkkaamaan kuin hän oli suutelemaankin. Hänen otteensa oli sopivan tiukka, muttei tehnyt ollenkaan kipeää.

Joni ei jäänyt pelkkään runkkaukseen vaan kumartui piankin kaluni ylle, avasi suunsa ja ahmaisi kaluni sisäänsä. Oikealla kämmenellään hän piti kaluni sopivassa asennossa, kun taas vasemmalla hän hieroi jännittyneitä vatsalihaksiani.

Jonin kieli oli karhean kutittava kalullani ja tunsin orgasmin lymyävän aivan nurkan takana. Mainitsin asiasta Jonille, joka keskeytti suihinottonsa välittömästi. Hän nousi seisomaan, laski farkut jalastaan ja heitti valkoiset tennissukkansa nurkkaan.

Päällään ainoastaan valkoiset bokserit hän kysyi:

  • Haluaako poju tehä isukin iloseksi?

Silmäni kirkastuivat ja ponnahdin seisomaan välittömästi. Kaluni oli kauttaaltaan punainen kun polvistuin Jonin eteen.

Revin bokserit hänen yltään ja silmieni eteen avautui huima näky: puolierektiossa sojottava, nyt jo kaksitoista senttinen jättikyrpä sojotti edessäni allaan suurehkot kivekset. Karvoitus oli varsin runsasta, mutta siitä huomasi, että sitä oli aika ajoin trimmattu.

Aloitin varovasti takaraivossa minua opastavan sisäisen äänen patistamana. Jonin kalu oli todellakin niin iso, että jos ahmaisisin sen kerralla sisääni, saattaisin ihan hyvin tukehtua niille sijoilleni.

Joni voihki matalalla, miehisellä äänellään, mikä sai minut imemään hänen kaluaan yhä kiivaammin ja yhä enemmän. Joni levitti mahtavat kämmenensä takaraivolleni, muttei puristanut ollenkaan. Hän todella osasi käsitellä miestä.

Olin niin onnessani, että silmäni kostuivat kaikesta imemisestä. Tunsin Jonin kyrvän sykkivän kiihtyvällä tahdilla, mutta ennen orgasmia Joni veti minut irti kyrvästään.

  • En mä sun suuhun haluu tulla, hän sanoi lempeästi hymyillen.

Näytin varmaan typerältä hymyillessäni takaisin Jonin jalkojen juuressa, mutta mitä tuosta; Joni piti minusta huolta ja se riitti minulle.

  • Haluuksä kokeilla kakkosta? Joni ehdotti varovaiseen sävyyn, pää hiukan etukenossa.

Nousin istumaan sängyn reunalle tietämättä, mitä sanoa. Näpersin sormiani, kun vastasin:

  • Miksei?

Joni hymyili jälleen lempeää karhunhymyään. Hän tarttui minua hartioista ja laski minut hellästi makuuasentoon. Hän liu’utti kätensä alas reisilleni ja nosti ne jykeville olkapäilleen.

Kondomin ja liukuvoiteen hän nappasi yöpöydältäni merkitsevä pilke silmäkulmassaan. Punastuin takuulla, mutta punastumistani ei voinut nähdä valmiiksi punoittavilta kasvoiltani.

Valmistelujen jälkeen kului muutama sekunti ennen kuin tunsin Jonin jättimäisen vehkeen sisälläni. Alun kangertelun ja muutaman tuskanaallon jälkeen tunsin pelkkää nautintoa. Olinhan venyttänyt reikääni jo vuosia erilaisilla dildoilla, joten tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun jotain tungettiin anukseeni.

Mutta tällaista tunnetta ei voinut saavuttaa minkäänlaisilla leluilla. Se tunne, kun sisällään ei tunne pelkkää palikkaa, vaan siitä säteilevän lämmön ja aistii aina erilaiset liikkeet, joita ei voi itse hallita.

Voihkin niin vähän kuin vain pystyin – Joni oli aikaisemmin kertonut, ettei juuri välittänyt siitä. Ei silti, että olisin kuulostanut inhoamiltani neitihomoilta, enkä ainakaan omasta mielestäni ollut tässä orastavassa suhteessa missään ”naisen” roolissa, vaan yksinkertaisesti nuorempana ”oppilaana”.

Joni murahteli keuhkojensa syvyyksistä voimalla, mikä sai kaluni kostumaan kauttaaltaan kiimatipoista. Pyysin Jonia runkkaamaan sitä, minkä hän teki edelleen kasvoillaan tuo lämmin, hyväksyntää henkivä hymy.

Voihkin jo kuuluvasti, kun laukesin kauttaaltaan jännittyneille vatsalihaksilleni. Heti perään Joni laukesi sisääni kämmenet samalla puristaen jännittyneitä reisiäni.

  • Olit kyllä mahtava, hengähdin ääni kirkkaana innostuksesta.
  • Kiva kun kelpas, Joni hymyili silmät tuikkien.

Siistittyämme itseämme hieman kellahdimme vieretysten sängylleni. Sänkyni natisi Jonin massiivisen ruhon alla, mutta kesti silti. Asetuin mukavasti Jonin kainaloon, joka siinä hetkessä oli maailman ylivoimaisesti paras paikka. Valtavat käsivarret suojasivat minua kaikelta ja Jonin sydämen tasainen syke vaivutti minut rauhaisaan uneen.

Janin taistelu

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Jani saa mahdollisuuden pitkään kaivattuun orgasmiin.

 Juhani Koskenniska hieroi ohimoitaan. Hänet oli viikko sitten määrätty tutkinnanjohtajaksi juttuun, joka koski ratkaisemattomia katoamistapauksia ympäri Suomea. Yhdistävänä tekijänä vaikutti olevan kadonneiden nuori ikä ja miespuolisuus.

  • Ei läpimurtoa näkyvissä?

 Koskenniska katsahti taakseen löytäen kollegansa kysyvät kasvot.

  • Ei niin minkäänlaista. Millä logiikalla näin iso joukko katoaisi eri puolilla Suomea samoihin aikoihin?
  • Ehkä ne ei kadonneet omasta tahdostaan, kollega ehdotti.
  • Meinaatko että ne ois kidnapattu?
  • En sulkis sitä vaihtoehtoa kokonaan pois.

 Koskenniska jäi makustelemaan koko päiväksi kollegansa ajatusta. Vielä tosin puuttui motiivi.

 Osastolla C-2 Jani heräsi summereista kaikuvaan meluun. Toisin kuin edellisellä osastolla, täällä varustukseen kuului oikea patja peittoineen ja tyynyineen. Hän venytteli alastonta kehoaan peiton suojissa muutaman minuutin ennen kuin hänen oli pakko nousta ylös.

 Jania kohtasi joka aamuinen ongelma. Kivenkova aamustondis oli erityisen kova häneen kokeillusta aineesta johtuen. Ilman tuota ainetta Jani olisi hoidellut aisansa löysäksi minuutissa, mutta nyt hän sai kärvistellä varpaissa asti tuntuvassa kiimassa. Naama mutrulla omiaan mutisten hän noukki punaiset shortsit seinäkoukusta ja taisteli saadakseen ne jalkaan.

 Tällä uudella osastolla ruokalakin oli mitoitettu neljän asukin mukaan. Enää ei tarvinnut seistä asennossa sellien ulkopuolella, vaan kohteiden piti olla ajoissa pöydän ääressä välttääkseen rangaistuksen. Sen Jani ainakin oli oppinut niiden parin viikon aikana, jotka hän oli ehtinyt uudessa kodissaan viettää.

 Ruokalan pöydän äärellä istuikin osaston kaksi muuta asukkia. Toinen oli vasta 18-vuotias Jiri, ja toinen Janin ikäinen Samu. Jani istui Jiriä vastapäätä mutisten molemmille huomenet.

 Hetkisen kuluttua Iirokin liittyi heidän seuraansa istahtaen Janin viereen. Sekunnin ajan nuorukaisten jäntevät käsivarret hipaisivat toisiaan, mikä sai molemmat vilkaisemaan toisiaan refleksinomaisesti. Iiron vihreät silmät saivat Janissa aikaan oudon reaktion, jollaista hän ei ollut kokenut pitkään aikaan. Kokiko hän jotain etäisesti samanlaista tyttöystävänsä kanssa silloin joskus? Ei kai nyt sentään.

 Ruoan tarjoili yksi vartijoista suoraan pöytään. Tällä osastolla vartijoilla oli univormunaan musta kauluspaita yhdistettynä tiukkoihin, mustiin housuihin. Hiukset oli leikattu lyhyiksi. Janista näytti siltä kuin vartijat olisivat klooneja toisistaan.

 Ruokailu sujui hiljaisissa merkeissä, mutta Jani tunsi taas tuon oudon jännitteen hänen ja Iiron välillä. Heidän edessään istuvat pojat olivat heille varsin etäisiä, joten he olivat syventäneet tuttavuuttaan isoin harppauksin. Ensimmäistä kertaa tässä laitoksessa Jani tunsi olonsa hieman kotoisaksi.

  • Onko syönnit syöty? vartija murahti nurkasta.

 Nelikko nyökkäsi.

  • Te kaks meette salille, vartija osoitti Jania ja Iiroa. – Ja te kaks seuraatte mua, hän käänsi katseensa Jiriin ja Samuun.

 Iiro hymyili ohimennen Janille. He poistuivat ruokalasta käytävään, josta lyhin matka salille kulki Iiron sellin kautta. Sisällä sellissä Iiro kuitenkin pysähtyi. Jani tapitti tyhmän oloisena toverinsa selkää ennen kuin tämä kääntyi häntä kohti. Yhdessä sekunnissa Iiro oli kiinni Janin vartalossa, poski vasten poskea. Pitkän hetken ajan Jani seisoi jähmettyneenä prosessoiden tapahtunutta. Iiron shortsien alla tuntui kovana vanha tuttu siveysvyö. Hitaasti Jani nosti kätensä Iiron ympäri laskien ne tämän alaselälle. Iirosta huokuva lämpö oli jotain mitä Jani oli yön hiljaisina hetkinä ehkä eniten kaivannut. Läheisyydenkaipuu. Se oli se sana, jota Jani oli mielessään hakenut.

 Iiro oli vaivihkaa vienyt kätensä Janin selälle. Nyt hän veti Jania lähemmäs itseään vasten samalla painaen poskensa kiinni Janin kasvoihin.

  • Kohta pitää mennä, Iiro kuiskasi.
  • Joo, Jani pystyi tuskin kuiskaamaan.

 Jani tunsi Iiron otteen heikkenevän ja lopulta irrottautuvan kokonaan. Ilma tuntui paljon viileämmältä ihoa vasten nyt kun Iiro ei enää ollut häntä vasten.

  • Tuu.

 Jani seurasi Iiroa aamuauringon valaisemaan saliin tajuamatta vieläkään kokonaan mitä äsken oli tapahtunut. Vartija oli käskenyt heitä seuraamaan päivittäistä rutiiniohjelmaa, joka heidän oli pitänyt opetella läpikotaisin ulkoa.

 Alkulämmittelyjen jälkeen Iiro alkoi treenaamaan jalkojaan sarjoissa samalla kun Jani veti leukoja. Jääkiekkotaustan omistava Jani ei tarvinnut paljoa lisätreeniä jaloilleen, mutta solakampi Iiro hyötyi siitä paljon. Tai niin heitä valvovat miehet uskoivat.

 Vaihdellen laitteita ja lyhyitä taukoja pitäen aamupäivä kului hiljalleen. Jani odotti koko ajan jonkun astuvan ovesta sisään ja antavan heille tuntuvan rangaistuksen Iiron sellin tapahtumien johdosta, mutta ovi ei käynyt.

 Jani oli juomassa vettä seinässä olevasta hanasta, kun hän tunsi kuuman käden hartioillaan.

  • Sä näytät olevas muissa maailmoissa, Iiro totesi.

 Jani ei tiennyt kuinka tosissaan hänen toverinsa oli. Iiron hikinen käsi liimaantui Janin hikistä kehoa vasten.

  • Ei ku mä mietin sitä aikasemmin tapahtunutta.

 Jani sulki hanan ja nousi ylös kumarasta asennosta. Iiron katse oli tavallisen viekas.

  • Ei ollu tarkotus ahistella. Mut ei täällä oikee oo muita.
  • Ymmärrän, Jani koitti hieman hymyillä. – Ei se mitään.

 Jani taputteli Iiron hiestä tahmaantunutta käsivartta. Ote ei irronnut, vaan Janin käsi jäi omituisesti kiinni Iiroon. Käsivarresta se nousi ylös olkapäälle, joka tuntui jomottavan lämpimältä treenin jäljiltä. Jani nosti katseensa varovasti Iiron silmiin, jotka leiskuivat lämpimästi. Iiro nojasi eteenpäin ja ennen kuin kumpikaan tajusi oli Iiro antanut hennon suudelman Janin poskelle. Yhtä nopeasti Iiro nojasi taaksepäin hymynkare huulillaan.

  • Et sä…ihan hetero oo ollu, Jani kuiskasi.
  • En mä ehkä.

 Jos heidän kalunsa olisivat olleet vapaina tulemaan, Jani olisi vähintäänkin runkannut Iiron seurassa tai antanut hänen tehdä sen puolestaan. Mutta se oli vain fantasiaa se.

 Treenit jatkuivat vielä jonkin aikaa, mutta ilmassa roikkui tietty jännitys. Ennen seuraavaa ruokailua he kävivät suihkussa, jossa ujous palasi orastavan kiinnostuksen tilalle. Varovaiset katseet sinkoilivat pienessä suihkuhuoneessa, mutta kaikki muu sujui niin kuin ennenkin.

 Ruokalassa säilyi sama istumajärjestys. Jiri ja Samu kertoivat olleensa jälleen kerran jossain yksitoikkoisessa ylläpitotehtävässä. Jani nyökkäili vaisuna. Iiro selosti hänenkin puolestaan heidän puuhansa hieman sensuroituna versiona.

 Juuri kun Jani oli saanut ruokansa syötyä, ilmestyi Koistinen ovelle. Tiukka katse Janissa hän käski tämän toimistoonsa.

 Jani totteli mahanpohjaa väännellen. Toimistossa Koistinen odotteli häntä seisoen kirjoituspöytäänsä vasten.

  • Haluatko tulla?
  • Ai niin ku siinä mielessä? Jani varmisti.
  • Juurikin siinä, Koistinen nojasi toiselle jalalleen. – Mulla olis sulle tarjous jonka käyttämällä saat mahdollisuuden saada vasta-ainetta sille aineelle jota suhun on pumpattu.

 Janin kehon lävisti huojennuksen aalto. Äärimmilleen jännittyneet lihakset rentoutuivat asteen lytistäen Janin ryhtiä hitusen.

  • O-otan tarjouksen vastaan.
  • Mainiota, Koistinen koitti jopa hymyillä. – Homma on loppujen lopuksi aika simppeli. Illalla kohtaat kehässä toisen kohteen joka on saanut samaa ainetta samoilla ehdoilla. Pääset iltapäiväksi treenaamaan matsia varten.

 Jani kuunteli selostusta sydän pamppaillen. Oliko hän valmis tappelemaan orgasminsa puolesta?

 Koistinen kutsui yhden vartijoista saattamaan Janin erilliseen treenitilaan. Jälleen ajettiin hissillä alemmille tasoille hiljaisuuden vallitessa. Jani ihmetteli kuinka harvoin hän näki toisia kohteita näillä reissuilla.

 Vartija jätti Janin yksin pienehköön treenitilaan, jota hallitsi keskelle asennettu nyrkkeilysäkki. Orpona vaelteleva Jani huomasi seinään kiinnitetyn lapun, joka toi mieleen ihka ensimmäisen ohjeistuksensa täällä.

 Lapussa kerrattiin ottelun säännöt. Janin mieleen tuli vapaaottelu tai vastaava, sillä sääntölista oli hädin tuskin puolen sivun mittainen. Ottelu kestäisi puoli tuntia ja jos kumpikaan ei sattuisi voittamaan voisivat tuomarit määrätä vartin lisäajan.

 Jani kurtisteli tummia kulmiaan. Lapussa tuskin oli listattuna jokaista poikkeusta ja pykälää, joita hänen vangitsijansa tuntuivat keksivän suoraan lennosta.

 Otteluun oli Janin laskujen mukaan useita tunteja, joten nuorukainen yritti selättää sisintään kalvavan epävarmuuden säkin hakkaamisella. Ohjeistuksen mukaan ottelijoiden ainoa varustus oli heidän lyhyet shortsinsa, joten ei mennyt kauaakaan kun Janin rystyset kipuilivat jomottavasti. Syvään huokaisten Jani vajosi istumaan seinää vasten. Mieli kävi ylikierroksilla ajatukset poukkoillen tulevan ympärillä.

 Janin arvioiden mukaan aikaa oli vielä runsaasti jäljellä odotettavaksi. Parasta siis käyttää jokainen mahdollisuus ajatusten selkeyttämiseksi, Jani ajatteli kun kierähti punnerrusasentoon. Hento hikikerros kiilteli jo valmiina hänen ihollaan, mutta punnertaminen sai hien oikein pursuamaan. Janin raskas huohotus sai pienen huoneen ilman paksuuntumaan. Neljänkymmenen punnerruksen jälkeen edes Janin vankeudessa vahvistuneet kädet eivät jaksaneet puurtaa vapisematta. Hampaat yhteen purtuina hän silti jatkoi yksinäistä taistoaan. Kasvot vääntyivät itsestään sotailmeeseen, ja hikikarpalot kutittelivat vieriessään kiinteää kehoa vasten.

 Janoisena ja voipuneena Jani rojahti lattialle. Toivuttuaan hän äkkäsi nurkassa seisovan vesipisteen. Vaivoin kompuroituaan ylös hän riensi juomaan menetetyt nesteet takaisin. Kädet tuntuivat vielä helliltä, mutta vielä hetki sitten vaivannut epävarmuus oli tiessään.

 Se palasi rymisten takaisin, kun huoneen ovi avautui. Jani vavahti, mutta ei kerennyt jäädä miettimään järkälevartijan taluttaessa hänet jo ulos. Käytävällä vartija harppoi sellaista tahtia, että Janilla oli vaikeuksia pysyä mukana.

  • Syö tämä, vartija murahti kesken kaiken ja työnsi Janin kämmeneen jonkinlaisen patukan.

 Jani popsi patukkaa hajamielisesti samalla kun mahanpohjaa kouri tuleva ottelu. Kaikesta päätellen nyt oli tosi kyseessä.

 Käytävän päässä häämötti ovi, joka totutusta poiketen oli läpinäkyvä, kuten oli koko päätyseinä sen ympärillä. Vartija avasi oven koodillaan ja työnsi Janin sisään pieneen koppiin. Vastapäätä läpinäkyvää ovea oli tavallinen ovi tavallisessa seinässä.

 Kopissa alkoi kuulua kaiuttimen rätinää ja miehen puhetta, josta tuli mieleen yli-innokas myyntimies:

‘’Hyvä yleisö siellä kotikatsomoissa! Toivon että olette valmiita seuraamaan näytöstä, jollaista ei löydä netin pimeimmistäkään syövereistä! Tässä puolen tunnin taistossa ovat vastakkain punaista väriä edustava kohde numero 725-97…’’

 Ovi Janin edessä liukui auki. Takaa paljastui kirkkaasti valaistu areena painimatolla varustettuna. Metalliaidat muodostivat häkin maton ympärille. Janilta jäi kiihkossaan huomaamatta suuret kamerat katon rajassa, jotka välittivät livekuvaa kotikatsomoihin selostajan lupauksen mukaisesti.

‘’…sekä sinistä väriä edustaa kohde numero 447-97…’’

 Nyt aukesi ovi painimaton toisella puolen. Janin sydän oli pysähtyä, kun matolle häntä vastapäätä asteli Olli, sotilaspoliisi, jonka perseneitsyyden hänet oli pakotettu viemään aiemmin. Olli ei enää näyttänyt siltä pellavapäiseltä kiltiltä naapurinpojalta, jona Jani oli hänet ensi kerran tavannut. Hiuksista ei ollut haiventakaan jäljellä, vaan niiden paikalla loisti kalju päälaki. Jani ei ollut uskoa todeksi sitäkään, miten Ollin vasenta hauista komistanut SP-nauha oli vaihtunut mustaan SP-tatuointiin.

‘’…ja kuten esitiedoista saatoitte lukea, on molemmille kohteille annettu tulemisen estävää ainetta, jonka vasta-aineesta kohteet pääsevät taistelemaan. Molemmat ovat olleet siis ilman orgasmia miltei kaksi kuukautta! Odotettavissa on raju ottelu, jolle taatusti seuraa jatkoa, sillä hävinnyt kohde joutuu toiseen otteluun jonkin toisen kohteen kanssa…’’

 Jani ja Olli vaihtoivat katseita selostuksen kaikuessa taustalla. Janin silmiin Olli näytti eläimelliseltä pedolta kaljuineen ja lihaksineen. Hän mietti pakostakin miltä hän näytti Ollin silmissä. Salaa hän toivoi näyttävänsä edes hitusen uhkaavalta, vaikka sisimmässään hän tunsi puhdasta pelkoa.

‘’…ja nyt tuomari saapuu julistamaan ottelun alkaneeksi…’’

 Sivuovesta saapunut tuomari kilisti kelloaan teatraalisesti ja siirtyi sivuun.

‘’…nyt jännitämme kumpi kohteista uskaltaa aloittaa, sininen näyttää valmistautuvan…kyllä, sininen aloittaa aggressiivisella hyökkäyksellä ja puskee punaisen mattoon!’’

 Jani oli vieläkin pihalla tapahtumista ja nyt hän oli jo joutunut Ollin selättämäksi. Tämä istui hajareisin Janin vyötärön päällä, mikä viimein herätti uinuvan taistelijan Janin sisällä. Lihaksensa äärimmilleen jännittäen hän kampesi Ollin päältään selälleen mattoon. Hän vielä yritti päästä tämän päälle, mutta Olli oli tilanteen tasalla ja puski Janin tieltään.

‘’…ottelu on näin saatu käyntiin, molemmat nousevat seisomaan…sininen alkaa taas lähestyä punaista, joka tällä kertaa on terävänä ja käy päälle ennen sinistä…’’

 Jani ja Olli puskivat ja mukiloivat toisiaan alkuun tasapuolisesti vuoron perään. Puolivälissä alkoi jo näyttää siltä että Olli saisi yliotteen. Raivoisasti sylki kaaressa lentäen tuo körmy puski päälle ja Jani pääsi takaisin jaloilleen vain vaivoin. Suussa maistui veri ja lihaksia jomotti. Selostajakin povasi Ollin voittoa. Vastoin omiakin odotuksiaan Jani sai Ollin hallintaansa. Ketterin liikkein ja hieman ennakoiden Ollin ryntäyksiä hän pääsi lopulta tämän selän päälle.

 Raskas huohotus ja hikisten kehojen mäiske toisiaan vasten loivat kehään testosteronia huokuvan tunnelman. Jani istui hajareisin Ollin lihaksikkaan selän päällä koittaen saada tämän jänteviä käsivarsia hallintaansa. Entinen sotilaspoliisi pyristeli vastaan raivoisasti murahdellen. Molempien mielessä siinsi orgasmi, joka toisi helpotuksen viikkojen piinaan.

 Sinnikkäästä vastustuksesta huolimatta Olli pysyi maassa vaaditun ajan. Tuomari kilautti ottelun päättyneeksi ja julisti Janin voittajaksi 25 minuutin kohdalla. Jani kömpi omin jaloin ylös, mutta Ollia saapui hakemaan kaksi kaapinkokoista vartijaa, jotka riuhtoivat tappiotaan karjuvan Ollin ylös. Mitään vastusta nuorukaisesta ei enää ollut, mutta huuto jäi kaikumaan Janin korviin hänen poistuessaan areenalta.

Nujerrettu

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Tämäkin on hieman vanhempaa tuotantoa, tosin varsin lyhyttä sellaista.

 Nimeni on Valtteri ja olen 18-vuotias. Harrastan jenkkifutista, se minun on kerrottava heti, koska se taitaakin olla ainoa normaali asia minussa. Toinen harrastukseni on lukita nuorten, viriilien ja salskeiden nuorten miesten kaluja metallisiin koteloihin.

 Kun tarkemmin miettii, niin minäkin voisin olla yksi ”poitsuistani”. Miksi siis juuri minusta tuli avaintenhaltija?

 Kaikki lähti liikkeelle puolisen vuotta sitten, kun joukkuetoverini ja hyvä ystäväni Viljami kehuskeli pystyvänsä olevan vaikka vuoden runkkaamatta. Epäilin hänen sanojaan ja niinpä löin satasesta vetoa, ettei hän pystyisi siihen.

 Viljami joko lähtee täysillä mukaan juttuihin tai jättää kokonaan tulematta. Niinpä päädyimme lukitsemaan Viljamin kalun vuodeksi siveysvyöhön. Minä tietysti pitäisin avaimen varmassa tallessa poissa Viljamin ulottuvilta ja aina välillä kurkkaisin Viljamin boksuihin tarkistaakseni kaiken olevan kunnossa.

 Tieto vedostamme levisi yllätykseksemme joukkueemme ulkopuolelle. Niinpä sain nopeaa muitakin poikia lukittavakseni. En lyönyt samanlaista vetoa enää heidän kanssaan, vaan yhdessä sopien päätimme heille sopivan lukitusajan. Kai jokaisessa miehessä asuu pikku pervo, vaikka itse nautinkin turvallisesta avaimenhaltijan roolistani.

 Ville on poitsuistani uusin. Hän täyttää tänä vuonna yhdeksäntoista. Hän on seurustellut pitkänkin aikaa, mutta on jo miltei vuoden ajan elänyt sinkkuna. 

 Ensitapaamisella Villeä selkeästi jännitti. Puhe oli nopeaa ja kädet harhailivat siellä täällä. ‘’Jos sua jännittää liikaa niin voidaan me tehdä tää myöhemminkin’’, rauhoittelin häntä.

 ‘’Ei tarvi’’, hän vastasi jämäkästi. ‘’Alotetaan tää homma nyt niin en sit peräänny myöhemmin’’, hän selitti ja naurahti perään. Nyökkäilin, pyysin häntä ottamaan esiin ostamansa siveysvyön ja riisumaan housunsa.

 ‘’Avain tulee multa’’, huomautin kun Ville oli ojentamassa vyön mukana tullutta lukkoa. ‘’Siltä varalta että sulla ois vara-avain jossain piilotettuna’’.

 Villen paljastama lepomittainen kalu näytti siltä kuuluisalta katkaravulta. ‘’Stondiksessa se on jotain neljätoista senttiä’’, hän vakuutteli. Virnistin, aloin asettelemaan osasia paikalleen ja pian napsautin lukon kiinni. ‘’Noinko nopeesti se meni?’’ Ville hämmästeli. ‘’Menee se jos osaa’’.

 Runkkaustavoistaan hän itse sanoi seuraavaa: ”Mä runkkaan sillon ku ei oo mitään tekemistä. Yleensä illalla, ehkä joka toinen päivä.”

 Hän ei siis ollut mikään himorunkkaaja, kun vertaa muihin poitsuihini, mutta silti hän halusi päästää melansa vapaaksi joka viikonloppu.

 Sain häneltä viestin jo seuraavana iltana vyön asentamisesta: ”Tuu äkkiä mun luo ja tuo avain mukanas. Tää kotelo vituttaa niin saatanasti.” Olen jo tottunut tähän ensimmäisen illan epäröintiin ja niinpä vastasin seuraavanlaisesti: ”En tuu. Sä pysyt lukittuna vielä neljä päivää. Mietipä mitä sä voit tehä sillä sun jormallas viikonloppuna. ;)”

 Mutta Ville on tiukka kaveri, niin myös tässä asiassa. Pian kuulin hänen Corollansa pörräyksen, kun hän kaarsi etupihalleni. Katselin keittiön ikkunasta kun hän nousi ulos tuosta amiskotterosta rähjäinen lätsä keikkuen päälaellaan ja alkoi astelemaan kohti etuoveani. Asun vielä vanhemmillani, mutta he ovat paljon poissa kotoa.

 Sydämeni jyskytti kun mietin mitä tekisin Villen kanssa. Olen kyllä häntä fyysisesti isompi ja vahvempi, mutta Ville osaa olla halutessaan kova ja vakuuttava.

 Ovikello soi, mikä tarkoitti jahkailun olevan ohi. Hiivin hitaasti eteiseen ja avasin oven. Ville ei sanonut mitään, tuijotti minua vain hetken oudosti kiiluvilla silmillään ja astui sisään ohitseni.

 Kun käännyin ympäri, oli Ville jo riisunut puolet vaatteistaan ja oli juuri aikeissa riisua kenkänsä, kun tartuin hänen lihaksikkaan kovaan käsivarteensa. Puristin sitä omasta mielestäni lujaa ja sanoin: ‘’Usko jo, meidän sopimus pitää niin kauan kun on sovittu’’.

 Ville riuhtaisi itsensä helposti irti otteestani ja jatkoi riisumistaan. Kun kengät ja sukat olivat yhdessä mytyssä lattialla, oli risaisten farkkujen vuoro.

 Tajusin tilaisuuteni tulleen. Tartuin Villen ranteisiin hänen tuskaillessaan jumiin jääneen vetoketjun kanssa, kiersin hänen käsivartensa hänen selkänsä taakse ja painoin hänet vasten seinää.

 Ville ähisi ja kirosi kuin riivattu samalla yrittäen vapautua otteestani, mutta otteeni piti.  Pakko olikin pitää, sillä pelkäsin, mitä Ville tekisi minulle, jos vapautuisi.

 Äkkäsin eteispöydällä lojuvan ilmastointiteippirullan, jonka nappasin toisella kädelläni samalla kun painoin Villen käsiä vasten hänen selkäänsä omalla kehollani.

 Pyöräytin teippiä useamman kerroksen Villen ranteiden ympäri kunnes olin varma, että teippi kestäisi. Vähitellen löysensin otettani ja hymähdin hiukan. Olin onnistunut.

 En kuitenkaan muistanut jalkoja. Niinpä Ville kääntyi ympäri ja ryntäsi päälleni täydellä voimalla. Iskeydyin vastapäiseen kaapinoveen, mutta sain tilanteen pian taas hallintaani. Tartuin Villeä käsivarsista ja painoin hänet lattiaan.

 Nyt istuin hajareisin hänen alaselkänsä päällä. Me molemmat olimme hengästyneitä ja puhisimme sen mukaan hetken. Villen käsivarret olivat hiestä nihkeät. ‘’Sä haluut tehä tän sitten hankalamman kautta?’’ totesin ennemmin kuin kysyin.

 Ville vain ärähteli vastaukseksi. Hän ei selvästikään tiennyt mitä oli luvassa.

 Riisuin t-paitani ja samaan syssyyn sukkani ja farkkuni. Sitten revin Villeltä farkut jalasta paljastaen mustat Björn Borgin bokserit pinkillä vyötäröllä. Kouraisin molemmin käsin Villen kiinteitä pakaroita, mikä saa tämän vääntelehtimään vimmatusti.

 Revin lopulta bokseritkin jalasta, mikä paljasti minulle timmit, mutta silti pehmeät pakarat. Ja tietysti neitseelliset.

 Viimeistään nyt Ville tajusi mitä olin tekemässä.

 ‘’Et vitussa pane mua, vitun homo!’’

 Ville yritti päätään kääntämällä nähdä mitä oli tekeillä, mutta tuskin hän kaikkea näki.

 Riisuin itseltänikin bokserit ja tartuin välittömästi suorana sojottavaan kaluuni. Vetelin sillä muutaman vedon, mutta halusin ryhtyä tositoimiin mahdollisimman nopeasti.

 Sylkäisin käteeni muutaman kerran voidellakseni jormani. Sitten levitin Villen jalkoja ja tein sormillani tilaa kalulleni.

 Mielihyvän tunne oli uskomaton jo ensisenteillä. Tieto siitä, että Villen oma penis oli lukittuna eikä se voisi edes nousta seisomaan, oli itsessään niin kiihottava ajatus, että laukesin melkein heti.

 Pidättelin orgasmia kuitenkin niin pitkälle, että saisin muutaman kerran vedellä kaluani eestaas Villen anuksessa.

 Villen huuto oli korvia raastavaa, mutta samalla oudon kiihottavaa. Halusinkin tämän pikku paskan tuntevan viiltävää kipua perseessään vielä viikkojenkin päästä. Se opettaisi hänet kunnioittamaan sopimuksia.

 Mällit levitin Villen pakaroille. Kun enimmät tipat olivat valunneet ja hengitys tasattu, nousin ylös mennäkseni suihkuun. Villen jätin vielä lattialle makaamaan nöyryytettynä, miehuus riistettynä, lämpimän mällini tahrimana.

 Kun tulin suihkusta, kyykistyin alas Villen pään eteen ja kysyin oliko hän oppinut läksynsä.

 ‘’Mee vittuun homo!’’

 Villen vastaus sinetöi hänen kohtalonsa. Otin esille hänen oman mustan nahkavyönsä ja aloin piiskaamaan hänen mällin peittämiä pakaroitaan.

 Kullini nousi niin, että heitin lanteitani kiertävän pyyhkeen nurkkaan. Nyt olimme molemmat jälleen alasti.

 Ville huusi kivusta jälleen, nyt enemmän mitä viimeksi. Löin kymmenen iskun sarjoja, joiden lopussa aina kysyin oliko hän oppinut läksynsä.

 Vaati viisi sarjaa ennen kuin Ville oli nujerrettu. Hän todellakin oli kova ja itsepäinen, muttei

enää.

 Villen takamus punoitti kuin tomaatti, kun vapautin hänen kätensä. Hän nousi hiljaa, kääntyi ympäri, mutta piti katseensa maassa. Ikkunasta kajastavasta valossa kiiltelevä siveysvyö puki häntä hyvin.

 Olin nujertanut hänet.

Janin uusi koti

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Janin tarina Laitoksessa saa uusia käänteitä.

 Jossain vaiheessa Jani nukahti. Vaikka sydän pauhasi rinnassa, ei se voittanut väsymystä. Selkä seinää vasten nojattuna, ja jalat koukistettuina hän sai unen päästä kiinni.

 Yö kului horroksessa, kunnes joskus aamun valjetessa Jania vietiin jälleen kerran hihnasta. Aamun kirkkaudessa Jani ei aluksi tunnistanut hahmoa, joka veti häntä. Pekka se ei ollut, koska hahmo oli häntä pienempi. Lisäksi Jani erotti vaaleat, lyhyet hiukset.

  • Tule jo sieltä, vetäjä ärähti.

 Se oli Antero! Miehekäs poliisi parransängellä, joka oli viime iltana seurannut sivusta Janin perseneitsyyden viemistä. Nyt samainen poliisi talutti häntä ulos mökistä.

 Aamukasteen peittämä nurmi kutitteli Janin jalkoja. Ilma oli raikkaan viileä, mikä viimeistään herätti Janin horroksestaan. Tie vei kaksikkoa alas järvenrantaan puisia portaita pitkin.

 Saunarakennuksen ovi narahti auki. Antero kiskaisi Janin sisälle, mikä sai tämän ähkäisemään. Nuori poliisi naurahti.

  • Tuo oo vielä mitään.

 Antero käski Jania odottamaan, kun hän riisui kollarinsa ja t-paitansa. Alta paljastui tummahkon karvoituksen peittämä, sopivan muttei liian lihaksikas ylävartalo.

  • Kai sä pannaki osaat? Antero kysyi kun riisui loppuja vaatteitaan.

 Jani mutisi jotain myöntävää kasvot jähmettyneinä. Kylmä aalto oli läpäissyt hänet Anteron sanojen jälkeen. Eilen hän oli pannut tekopillua, tänään vuorossa olisi poliisi.

  • Tää pitäs nyt saada seisomaan, Antero oli riisuutunut ja tarttui nyt Janin aisaan.

 Reiluin ottein hän sai siinä elonmerkkejä aikaiseksi, mutta homma jäi puolitiehen. Silmät kiiluen tuo poliisin köriläs polvistui ja imi Janin puutteessa viruvan kyrvän seisokkiin. Näky oli niin härski, että Janilla otti eteen jo pelkästä katselemisesta.

  • No nyt näyttää hyvältä, Antero totesi ja kapusi seisomaan.

 Hän kaiveli liukkarituubin housuntaskustaan. Jani pani merkille puoli seisokissa heiluvan kyrvän, joka sekin oli miehisen kookas. Antero kumartui penkkiä vasten treenatut pakarat Jania kohti, johon kytkettyä hihnaa hän piti tiukasti kädessään. Sitten hän käski Jania liukastamaan paikat ojentamallaan liukkarilla, mihin nuorukainen inhon väristyksin suostui.

 Vaalean karvoituksen peittämä perä ei ollut erektiota nostattavin asia Janin silmissä, mutta Anteron tiukan poliisimainen käskytys ja kaulaa puristava panta pakottivat hänet toimimaan. Kun käsky kävi, alkoi Jani asettelemaan kaluaan poliisin tiukan näköiselle reiälle. Muutaman työnnön jälkeen hän huomasikin reiän olevan aika löysä hänen keskivertokyrvälleen, mistä saattoi päätellä poliisin olevan kokenut näissä hommissa.

 Tahti kiihtyi yhdessä Anteron huohotuksen kanssa. Penkki paukkui seinää vasten, kun satakiloinen poliisi sai Janin nuorta ja kovaa kyrpää sisälleen. Jani painoi menemään katse harhaillen seiniä ja kattoja pitkin pitääkseen erektionsa elossa.

 Ryske ja ähinä loppui kun Antero laukaisi kivikovan kyrpänsä muutamalla vedolla. Matala murahdus jäi kaikumaan pieneen pukuhuoneeseen. Jani katseli kateudesta kankeana vierestä, kun häntä seksilelunaan käyttänyt poliisi ampui nesteensä lattialle. Hänelle aktista jäi jäljelle pelkkä haaroja viiltävä kipu.

  • Hyvin vedit, Antero henkäisi toinnuttuaan.

 Köriläs noukki vaatteensa lattialta ja alkoi vetää niitä verkkaisesti ylleen. Jani seisoi vieressä kyrvän sykkien sydämen lyöntien tahdissa.

  • Oikeessa ne toiset oli. Ei tipan tippaa, Antero virnisti. – Tuus nyt.

 Antero kiskoi Janin takaisin taloon, jossa muu väki alkoi pikku hiljaa heräillä. Jania ei enää koko päivänä viety takaisin koloonsa, vaan käytettiin aluksi aamuseisokkien helpotukseen niin suun kuin pepun avulla. Välillä Jani sai patsastella silmänruokana paremman tekemisen puutteessa. Sen verran hänelle annettiin huomiota pitkin päivää, ettei kalu laskenut puoliheijaria alemmaksi. Tämä jätti pakottavan tunteen kasseihin, jotka olivat kiusoittelusta ja pitkästä selibaatista jo valmiiksi arat.

 Loppukesäisen sunnuntain kääntyessä tummenevaan iltaan ovikelloa pimpotettiin. Pekan saattelemana sisään astuivat oletettavasti samat karpaasit, jotka olivat tuoneet Janin mökille edellisenä päivänä.

  • Pojalle tuli noutajat, Pekka naurahti.

 Jani oli käsketty toimimaan jalkarahina eikä uskaltanut liikkua ennen kuin laitoksen työntekijät nostivat hänet jaloilleen. Pekka veti puumerkkinsä vielä muutamaan paperiin ennen kuin hyvästeli Janin parilla läpsäisyllä kalulle.

 Miehet saattelivat Janin ulos samanlaiseen autoon, jolla hänet oli mökille tuotukin. Jalat ja kädet lukittiin alustaan ja ovi suljettiin jättäen Janin pimeään yksinäisyyteen. Jani yritti ensin pysyä auton liikkeiden mukana arvioiden matkan pituutta ja suuntaa, mutta raskas viikonloppu pakotti silmät umpeen. Auton keinutus vaivutti hänet syvään ja ansaittuun uneen.

 Jani havahtui hereille vasta kun miehet kolistelivat ovet auki. Tällä kertaa nuo körmyt eivät olleet yhtä vainoharhaisia avatessaan kahleita. Pako keskellä laitosta tuskin oli kovinkaan monen kohteen mielessä.

 Miehet olivat tuoneet Janin jonnekin lastausalueelle. Etäämmällä seisoi muutama identtinen pakettiauto, jolla häntäkin oli kuljetettu. Toisessa päässä kaartui ulosmenoväylä ja yhdellä sivulla oli suuret pariovet, joista Jani talutettiin jälleen yhdelle käytävälle. Kirkkaat loistevalot särkivät aluksi silmiä, mutta Jani tottui niihinkin pian vanhasta tottumuksesta.

 Käytävää asteltiin jonkin aikaa ennen kuin miehet saattoivat Janin hissiin. Kolme miestä mahtui juuri ja juuri koriin, jonka ilma alkoi paksuuntua jo lyhyen matkan aikana. Hieman kolisten hissi saapui perille.

 Kerrosnumeroita ei näkynyt missään vaiheessa, mutta Jani päätteli heidän olevan varsin korkealla maan päältä katsottuna. Käytävä jatkui hissiltä oikealle, mutta loppui pian lyhyeen. Kolmikko tuli ovelle, jossa luki isolla ‘’C-2’’.

 Toinen miehistä näppäili tottunein ottein koodin näppäimistölle, mikä sai oven liukumaan auki. Oven takana avautuva näkymä oli huolitellumpi ja koristeellisempi kuin mitä Jani oli koskaan tässä laitoksessa nähnyt. Lattia oli tehty jonkinlaisista vaaleista laatoista, jotka hellivät Janin jalkapohjia kylmän metallin jälkeen. Seinät olivat silotellumpaa, mattapintaista metallia koristelistoilla viimeisteltyinä, ja valaistuskin oli silmille hellempää.

 Jani talutettiin johonkin toimistontapaiseen. Tämän jälkeen miehet jättivät hämmentyneen Janin seisomaan puisen kirjoituspöydän eteen. Huoneessa oli jopa pieni ikkuna, josta ei tosin nähnyt muuta kuin kaistaleen sinistä taivasta. Ilmastointi hurisi vaimeasti.

 Ovi Janin takana aukesi. Sisään astui kolmissakymmenissä oleva sänkipartainen mies tiukka katse silmissään. Janin ryhti oikesi kuin vieterin vetämänä ja hengitys kiihtyi huomaamatta. Kalukin olisi lerpahtanut saman tien, jos se ei olisi laskenut jo matkan aikana.

  • Kohde 72…
  • 725-97, Jani täydensi epäröintiä äänessään.
  • Aivan aivan, mies kiersi pöydän taakse. – Mietit varmaan miksi sinut tuotiin tänne. Noh, tätä voisi kutsua ikään kuin ylennykseksi, mies virnisti hieman. – Olet osoittautunut hyväksi kohteeksi joten siirtosi tänne oli ihan perusteltu. Lähden näyttämään paikkoja mutta ensin…, mies keskeytti lauseensa ja kaiveli hetken pöydänlaatikoita. – Mikä sun koko on?
  • M, Jani vastasi.
  • Tuossa, mies hihkaisi ja heitti punaiset shortsit Janin syliin. – Laita ne jalkaan.

 Kangas tuntui pehmeältä Janin kovia kokenutta haaroväliä vasten, ja punainen väri sointui hienosti vaalean ihon kanssa. Pituutta shortseilla ei tosin ollut kuin vain reisien puoliväliin asti.

 Mies, joka esittäytyi herra Koistiseksi, johdatti Janin käytävään, jonka varrella oli osaston neljä selliä. Jokaisen sellin oven kohdalle oli tehty pieni syvennys, mikä rikkoi muuten tasaista ympäristöä.

  • Tämä on sinun, Koistinen osoitti toiseksi viimeisintä selliä.

 Ovessa oli sekä näppäimistö että tunnistin, jolle Koistinen näytti taskustaan kaivamaansa lätkää. Ovi liukui auki pehmeästi. Astuttuaan selliin hän napsautti valot päälle, koska tässäkään sellissä ei ollut ikkunaa. Sen sijaan punkka näytti edellistä mukavammalta ja tilaa ja korkeuttakin löytyi enemmän.

 Koistinen seurasi Janin katsetta, joka pysähtyi sellin nurkkauksen kahteen oveen. Hän näytti toisen johtavan pieneen vessaan, jossa oli kaikki muu paitsi suihku.

  • Ja tämä toinen ovi, Koistinen siirtyi peräseinälle. – Johtaa yhteisiin tiloihin.

 Oven takana levittäytyi hyvin varusteltu pienehkö kuntosali. Oikealla sivulla oli pukuhuone sekä suihkut. Vastapäätä sellejä oli katon rajassa rivissä kapeita ikkunoita, joista pääsi juuri sopivasti valoa päiväsaikaan valaistaakseen salin.

  • Päiväohjelma toimitetaan joka aamu selleihin jota kanssa noudatetaan. Suosittelen olemaan kiitollinen tilanteeseesi, kaikilla ei mene yhtä hyvin.

 Koistinen ohjeisti vielä muutaman käytännön asian ennen kuin poistui henkilökunnalle tarkoitetun oven kautta. Jani jäi salille tutkimaan uutta elinympäristöään kuin vasta hankittu lemmikki. Ilmassa oli hivenen uuden tuoksua ja lattiat melkein kiilsivät siisteydestä. Silti tunnelma oli hivenen kammottava, koska Koistisen lisäksi käytävällä oli tullut vastaan yksi vartija, muttei ketään muuta. Sillä lopulta toisten kohteiden kanssa toimeen tuleminen oli osoittautunut tärkeimmäksi asiaksi tässä absurdissa laitoksessa.

 Jani nojasi seinään ja valahti istumaan viileälle laattalattialle. Hän oli oikeastaan tyytyväinen päästessään pois Pekan ja tämän kavereiden kynsistä, vaikka epävarmuus tulevasta jäytikin koko ajan mielessä.

 Yksi sellien ovista kolahti auki. Jani säpsähti ajatuksistaan.

  • Hei, eikö me tunneta? ovesta tullut, Janin ikiä oleva kysyi. Hänelläkin oli päällään tismalleen samat shortsit kuin Janillakin.

 Jani pläräsi tuntemiaan kasvojaan mielessään. Tyyppi ei ollut kukaan joukkueesta, ei koulusta, vaan täältä, laitoksesta!

  • Iiro!
  • No muistithan sä, Iiro oli selvästi iloinen jälleennäkemisestä.
  • Melkeen, Jani virnisti.

 Iiro istahti Janin viereen. Hiljaisuus palasi hetkiseksi.

  • Missäs oot ollu? Jani kysyi päätellen puhumisen olevan sallittua.
  • Pitämässä cami-sessioita, Iiro vastasi ilmekään värähtämättä.
  • Mä olin vuokrattuna jossain mökillä.

 Iiron vaaleat kulmat kohosivat.

  • Sun tukka on lyhentynyt? Jani ihmetteli.
  • Jep, täällä ei vissiin arvosteta takatukkaa, Iiro haroi lyhyiksi leikattuja hiuksiaan.

 Juttutuokion keskeytti kaiuttimen rämisevä ääni, joka käski Iiroa penkkipunnertamaan. Jani vilkaisi Iiroa hätäännys silmissään, mutta vaaleahiuksinen nuorukainen kapusi rennosti ylös viittoen Jania seuraansa.

 Salin nurkassa seisova penkkipunnerruspenkki ei ollut mikään kämäinen jäänne 80-luvulta, vaan futuristinen laitos, jonka painoja pystyi säätämään kauko-ohjauksella. Itse painot oli piilotettu sivuilla nouseviin siiloihin, joista ne luiskahtivat automaattisesti tankoon. Varmistuskin hoitui koneen herkän tunnistustekniikan avulla.

 Iiro asettautui makuulle penkille Janin jäädessä syrjempään seuraamaan suoritusta. Laite kolahteli painojen asentuessa paikoilleen, ja pian kaiuttimista kuului käsky toimia.

 Iiro voimisti otettaan tangosta ja nosti sen jäntevien käsiensä varaan. Vaaleat kulmat olivat päättäväisesti kurtussa. Jani seurasi ihaillen sivusta Iiron lihasten supistelua ja koko kehon jännittymistä tuohon suoritukseen.

 Iiron hengitys kiihtyi joka toiston jälkeen mutta ilme pysyi värähtämättömänä. Käsivarret alkoivat hieman täristä, mikä sai aikaan kouraisun Janinkin mahanpohjassa. Käskyjen täydellinen suorittaminen oli ehdottoman tärkeää.

 Ehkä Janin henkinen myötätunto vaikutti jollain tapaa asiaan, kun Iiro laski tangon lopulta takaisin telineeseen. Iholle oli kihonnut seitinohut hikikerros, mikä liimasi tiukat shortsit reisiin kiinni.

  • Ei paha, Iiro totesi kun nousi seisomaan.

 Jani hymähti ajatellen ettei muutosta tarvitsisi aina pelätä. Ei ainakaan vielä.

Harkat

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Tällainen vuosia vanha tarina löytyi arkistojen kätköistä.

Oli torstai-ilta ja paikallisen amerikkalaisen jalkapallon 17-vuotiaiden-junnujoukkueen harjoitukset kesäisen lämpimällä kentällä. Väsyneet ja hikiset pojat juoksivat tekonurmella viimeisetkin minuutit, jotka viimein loppuivat pillin armahtavaan vihellykseen. Pojat hölkkäsivät pukukoppiin, joka täyttyi nopeasti hien lemusta terästettynä kesäisen nurmen tuoksulla. Äänet raikuivat ja puuroutuivat yhdeksi sekamelskaksi.

Pikku hiljaa pukuhuone tyhjeni ja hiljeni. Pukemaan jäivät ainoastaan kaksospojat Aki ja Mika. Irakista kotoisin oleva Malik oli vielä suihkussa.

  • Mitä aattelit tehä viikonloppuna? Mika kysyi, kun oli saanut vedettyä bokserit jalkoihinsa.

Aki kuivaili samalla leveitä harteitaan, kun vastasi:

  • Nään varmaan Koistista ja Aaltoa. Entäs sä?
  • Meillä on taas lanit Jannen luona. Tulkaa tekin sinne?
  • Vois kai sitä jossain vaiheessa, Aki virnisti. Kesällä harvinainen vapaaviikonloppu peleistä täytyi käyttää tarkoin.

Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, että heitä oli kuunneltu jo hyvän tovin. Itse asiassa jo monen kuukauden ajan. Nyt tämä kuuntelija – Miro – astuisi viimein ulos päivänvaloon.

Hän tempaisi siivouskomeron oven auki ja hyökkäsi välittömästi kaksospoikien kimppuun pippurisumute tanassa. Aimo tujaukset molempien silmiin niin he olivat oitis hänen vallassaan. Poikien köyttäminen keskellä pukuhuonetta seisovaan penkkiin osoittautui yllättävän helpoksi.

Seuraavaksi Miro harppoi suihkuihin ja teki saman tempun suihkuaan lopettelevalle Malikille. Tämä oli kaksospoikiakin helpompi saalis. Poikaa piti vain ottaa kädestä ja taluttaa penkille ja köyttää kiinni. Juuri sopivasti kaksospoikien väliin.

Miro perääntyi hiukan ja katsoi kättensä työtä tyytyväisenä: kaksospojat olivat miltei täysin identtiset ruskeine siilitukkineen ja massiivisine kehoineen. Päällään heillä ei ollut muuta kuin bokserit, jotka Miro repäisi pois tieltä häiritsemästä.

Malik oli pojista ylivoimaisesti lihaksikkain omistaen lihakset, joita oli vaikea löytää vanhemmiltakaan miehiltä. Erityisesti hauikset olivat muhkeat ja erottuivat hyvin vaaleammalla värillään. Tosin myös rintalihakset olivat laajat eikä vatsalihaksetkaan puuttuneet.

Kaksospojat olivat hekin lihaksikkaita, mutta eritoten massiivisia, kuten jenkkifutareiden kuuluukin olla.

Poikien hämmästellessä tilannetta oli Miro riisunut itsensä täysin alastomaksi. Hän oli samoja ikiä poikien kanssa, mutta ei omistanut läheskään yhtä komeita lihaksia kolmeen muuhun verrattuna. Hän oli ajellut päänsä täysin kaljuksi ja hänen kasvonpiirteissään oli tiettyä viekkautta ja pirullisuutta, mikä nosti poikien ihon kananlihalle.

Miron penis oli puolierektiossa, mutta oli jo nyt kunnioitettavan kookas. Pituus ei hänen kohdallaan merkinnyt häviötä paksuudessa eikä varsinkaan kiveksien koossa. Pojat eivät voineet irrottaa katsettaan vehkeestä, jollaisia näkee usein pelkästään pornoelokuvissa.

Miro huvittui poikien katseista ja vetaisi muutamalla vedolla kalunsa täyteen mittaansa: rapiaan kahdeksaantoista senttiin. Vedellessään hän ihaili kaluaan katseella, jolla normaalisti ihaillaan söpöä sylivauvaa.

Tehtyään tämän hän lähestyi poikia, jotka häpeissään laskivat katseensa lattiaan. Oli Miron vuoro katsastaa poikien haarovälit eikä tulos ollut hyvä:

  • Aikamoisia tuhkamunia te ootte. Katotaan saako noista mitään irti.

Aikansa poikien sukukalleuksia puristeltuaan ja venyteltyään Miro oli päätynyt selvään lopputulokseen:

  • Tällä millimetrin tarkalla mitalla kun kattoo, niin tää Malikin kyrpä on stondiksessa viistoista senttiä ja teiän kaksosten täysin sama: kolmetoista.

Malik ei varttitunnin hipelöinnin jälkeen enää vastustellut, mutta hänen tummahkot kasvonsa punoittivat yhä, koska hänen kalunsa ei voinut vastustella Miron kosketusta vaan ponnahti välittömästi täyteen seisokkiin. Miro oli nauranut tälle tapahtumalle pirullista nauruaan, joka sai yhä Malikin tuntemaan syvää häpeää.

Aki sen sijaan näytti tunteensa Miroa kohtaan niitä yhtään peittelemättä. Kun hän oli alkanut äännellä liian kuuluvasti, ei Mirolla ollut ollut muuta vaihtoehtoa kuin napata Akin veljen Mikan vaaleansiniset bokserit lattialta ja tukkia niillä Akin suu. Aki oli yhtä hiljaa kuin Mikakin.

  • Mutta ei se haittaa, vaikka teillä ei ookkaan tällasta melaa ku mulla, Miro virnuili. – Teki saatte tästä kyllä osanne.

Hän läpsi punaisena helottavaa kaluaan vasten Akin inhosta vääristyneitä kasvoja. Tämä otti iskut vastaan jähmettyneenä täysin paikoilleen, kaikki lihakset äärimmilleen jännittyneinä ja selkä suorana.

  • Ja sä! Miro huudahti yhtäkkiä samalla tarttuen Malikin tummanruskeaan vehkeeseen, jonka päätä koristi vaalea, valtava terska. – Sä et oo tainnu runkata päiviin?
  • Tänään päivällä viimeks, Malik vastasi yhteen purtujen hampaiden välistä.
  • Oho! Ja kuitenki kalus seisoo noin innokkaasti! Oot kyllä aikamoinen siitosori. Haluaisit siis varmaan laueta?
  • Totta helvetissä!

Miro hymyili entistä pirullisemmin. Hän itse asiassa muuttui piruksi, kun katsoi Malikin paikalta: kalju pää, vinoon kääntyneet, kurttuiset kulmakarvat ja kiiluvat, tummat silmät.

Poikien yllätykseksi – ja erityisesti Malikin – Miro alkoi runkata tämän kalua. Alun hitaat vedot muuttuivat pian rajuiksi ja tiheiksi. Malik voihki kuuluvasti kaksospoikien seuratessa vierestä. Akin kalu kovettui hiukan eikä mikään stondiksenestokikka auttanut.

Juuri ennen Malikin laukeamista Miro lopetti. Arabipojan kyrpä jäi seisomaan orpona, kun Miron käsi hakeutui tämän omalle vehkeelle.

  • Sori, poju. Nyt ei oo sun vuoro tulla, Miro totesi ääni täynnä tyydytystä.
  • Vittu! Runkkaa saatana loppuun, vitun homo! Malik raivosi, mutta turhaan.

Orgasmin sijaan hän sai suuhunsa Akin violetit bokserit. Mustat kulmakarvat näyttivät yhtyvän, kun Malik nieli ylpeytensä samaan aikaan, kun ensimmäiset hiensekaiset vivahteet pelikaverin kalusta alkoivat tuntua hänen makunystyröillään.

  • Ja nyt te, Miro kääntyi kaksosiin päin. – Vaikka teillä onki tollaset nysät, joita te muniksikin kutsutte, niin eiköhän me silti niille jotain keksitä, hän jatkoi pirullinen katse viipyen tasaisesti molemmissa pojissa.

Miro harppoi repulleen, jonka pojat huomasivat vasta nyt. Hetken sitä kaiveltuaan hän löysi etsimänsä: muutaman metrin vahvaa, keskipaksuista köyttä, pienen, metallisen sangon, jonka sisällä kilisivät metalliset painot aina kymmenestä grammasta sataan grammaan.

Miro kääntyi kantapäillään huomaten poikien katseet kehollaan. Ei tarvinnut järjen jättiläistä tajuamaan, että urheilijanuorukaiset olivat tuijotelleet hänen peräänsä, kun hän oli kumartuneena repullensa.

  • Ei kannata turhia unelmoida, pojat. Ette te tätä peppua saa, Miro totesi kuin poikien valmentaja ikään.

Silloin hänellä välähti. Hän ihan jähmettyi paikoilleen. Niin, miksei samalla ottaisi valmentajaakin? Hänhän se varsinainen lihaskimppu oli.

  • Missä teiän valmentaja on yleensä reenien jälkeen? Miro kysyi ainoalta pojalta, jonka suu ei ollut tukittu: Mikalta.
  • Tuolla valmentajan kopissa kai se on…tästä oikeelle ja eka ovi vasemmalla, Mika vastasi saaden Akin ja Malikin huutamaan heidän suunsa tukkiviin boksereihin.
  • Kiitti, poju, Miro taputteli Mikan olkapäätä, kun oli lähtemäisillään. – Ehkä mä en oo sulle niin ankara vastasuudessa.

Miro ei pukenut päälleen yhtikäs mitään, vaan lähti ilkosillaan astelemaan pitkin käytävää. Hän nappasi ainoastaan pippurisumutteen mukaansa, jota tarvittaisiin rutkasti enemmän valmentajan tainnuttamiseen kuin näiden nuorten miestenalkujen.

Mikan neuvot olivat tarkat ja virheettömät. Miro saapui pian ovelle, johon oli kiinnitetty kyltti ”VALMENTAJA”. Se oli kuin kutsu hänelle astua sisään. Kaiken tarkkaan suunnittelevana ihmisenä hän kuitenkin koputti ensin.

Poikien valmentaja oli kuin suurennos joukkueensa pojista. Tämä tarkoitti myös sitä, että hänen tainnuttamisekseen olisi varmaan riittänyt jo se kun alaston, kyrpä tanassa seisova Miro ilmestyi hänen ovensa taakse.

  • Mitä hel-, olivat ainoat sanat, jotka kuuluivat selvinä valmentajan suusta ennen kuin Miro latasi lopun pippurisumutteen hänen silmiinsä.

Miro tarttui valmentajan paksuun, mutta hetkellisesti velttoon käsivarteen ja ohjasi tämän aina pukuhuoneeseen asti. Se oli itse asiassa yllättävän helppoa huomioiden heidän huima kokoeronsa.

Lopputuloksena Mirolla oli kolme amerikkalaisenjalkapallon junnupelaajaa köytettynä penkkeihin sekä heidän valmentajansa, hänkin kädet selän taakse ja jalat yhteen köytettynä, mutta ei penkkiin, vaan paksuun putkeen, joka kulki kattoon kiinnitettynä heidän ylitseen. Hänenkin suunsa oli jouduttu tukkimaan. Malikin kirkuvanpunaiset bokserit olivat saaneet toimia äänenvaimentimena.

Tottunein ottein Miro repi valmentajan vaatteet tämän päältä. Ensin lähti t-paita, sitten shortsit ja lopulta alkkarit, jotka eivät olleet mitkään bokserit, vaan ihan oikeat, tiukat pikkarit. Niiden läpi saattoi hyvin nähdä arviolta nelikymmppisen äijän kalun jykevän muodon.

  • Katos mitä meillä täällä on! Miro huudahti, kun oli saanut valmentajan kyrvän esiin. – Katotaas kuinka pitkästä mulkusta me puhutaankaan, hän jatkoi kurottautuen noukkimaan millimetrimittansa.

Ennen mittausta hän runkkasi valmentajan vehkeen juhlakuntoon. Mirosta tuntui kuin pojatkin olisivat odottaneet tulosta samalla innolla kuin hänkin.

  • Ohhoh! Kokonaiset kuusitoista senttiä! Miro julisti hiukan läpsytellen punaisena helottavaa kyrpää. – Ja löytyyhän täältä kunnon spermatehtaatkin! Miro oli löytänyt valmentajan vehkeen alla velttoina roikkuvat kassit.
  • Mutta nyt asiaan, Miro jatkoi samalla kun läpsytteli läpi valmentajan massiivisen ja kiinteän yläruumiin. – Alotetaan Mikasta kun se niin avuliaana kerto mulle missä sun huone sijaitsee.

Miro tarttui valmentajaa tämän leveistä hartioista ja alkoi ohjailemaan tätä kohti Mikan haaroväliä. Pienen vastustelun jälkeen valmentaja totteli Miroa kuuliaisesti.

Juuri kun valmentajan pää oli saatu samalle tasolle Mikan jalkovälin kanssa, poisti Miro Malikin bokserit valmentajan suusta. Inhon saattoi lukea satojen metrien päästä Mikan kasvoilta, kun valmentajan kieli osui ensi kertaa hänen kaluunsa. Kaikesta vastustelusta huolimatta hänen miehuutensa tuntui pitävän käsittelystä ja nousi hetkessä täyteen erektioonsa.

  • Älähän ynise siinä liikaa ettei sullekaan jouduta laittamaan jonkun alkkareita suuhun, Miro torui Mikaa, joka ynähteli yhä kovemmin ja kovemmin. – Eihän täällä oo vaihtoehtoinakaan enää ku mun boksut ja sun valmentajas alkkarit. Mikäs tän herran nimi muutes onkaan? Miro jatkoi parannellen samalla tämän vaaleahiuksisen miehen asentoa.
  • Petteri, Mika vastasi hiljaa.
  • Jahas, Petteri…, Miro aloitti. – Mitäs sä tykkäät Mikan kalusta?

Miro kiskaisi Petterin irti Mikasta. Miehen lihakset olivat täysin jännittyneet samalla tapaa kuin Akilla hetkeä aikaisemmin. Kasvot punoittivat ja suusta valui kuolaa kuin susikoiralla.

  • Eihän tää nyt oikeen miltään maistu…, Petteri totesi läähättäen hieman.
  • Ai ei vai? No mitä jos kokeiltaisiin vaihteeksi tätä Malikin kyrpää? Tällä ainaki on pituutta näiden kahen tuhkamunankin eestä.

Miro ohjasi Petterin Malikin kyrvälle. Vaikka se oli ollut vartin ilman minkäänlaista kosketusta, oli se silti vielä puolierektiossa. Kestävyyttä siis todellakin löytyi.

Petteri alkoi jo oppia munankäsittelyä, mikä näkyi Malikin kasvojen kurttujen vähittäisenä tasoittumisena. Orkku ei taaskaan ollut kaukana.

Se oli selvää Mirollekin ja niinpä hän veti Petterin irti Malikin kyrvästä juuri ennen sen laukeamista. Malik huusi boksereihin menetettyä nautintoaan, joka oli ollut vain sekunneista kiinni yrittäen vielä saada orgasminsa kyrpäänsä veivaamalla, mutta hän taisi jo itsekin tietää yritykset turhiksi, koska lopetti ne pian.

Nyt oli vuorossa Akin sukukalleudet, joiden käsittelyn Petteri sai aloittaa tällä kertaa kasseista. Akin kasvoilla ei näkynyt merkkejä inhosta toisin kuin muilla pojilla, sen sijaan hänet oli vallannut puhdas mielihyvä, joka vain voimistui kun hän sulki silmänsä ja varmaankin kuvitteli jonkun kuuman tytsyn ottavan häneltä suihin.

Mutta rajansa kaikella ja niinpä Akikaan ei saanut kaipaamaansa orgasmia, vaan hänkin jäi huutamaan puoliksi märkiin boksuihin.

Nyt Petteri oli käynyt läpi kolme valmennettavaansa, mutta edessä oli vielä Miron jättikalu. Sen käsittely saikin sujua hyvin tai muuten Miro ”löisi hänen munansa aina selkärankaan asti ja vaikka uloskin”.

Petteri aloitti työnsä varoen, mutta mitä enemmän hän kuuli Miron tyytyväisen kuuloisia myhäilyjä, sitä enemmän hän otti tämän kalua sisäänsä, jopa niinkin pitkälle, että pian hänellä oli Miron jättimäinen terska syvällä kurkussaan.

Miro voihki sellaisella voimalla, että sen olisi varmasti kuullut pukukopin ulkopuolellakin – jos siellä joku vain olisi ollut. Hän todella piti Petterin kielen työstä hänen sykkivällä kalullaan, mutta ei halunnut laueta vielä.

Niinpä hän työnsi Petterin irti kalustaan kaikkien hämmästykseksi. Orgasmin sijaan hän läpsytteli kalullaan Petterin punaisina helottavia kasvoja jättäen kyrpänsä lopuksi lepäämään tämän siilitukalle. Lopuksi hän vielä palautti Malikin bokserit tämän suuhun.

Hän vilkaisi köyttä ja metallisankoa. Hän muisti mitä hänellä oli aikaisemmin ollut mielessä ja jätti siksi Petterin hetkeksi rauhaan, kun hän riensi hakemaan tarvikkeita.

Hän tarttui köyteen ja sitoi siitä taitavin ottein eräänlaisen kolmion, jonka kärjet hän kietoi poitsujen kyrpien juureen. Keskelle kolmiota hän ripusti ensin metallisangon ilman painoja.

Poitsut olivat seuranneet hänen toimiaan silmät pyöreinä hieman ynähdellen, kun Miro oli kiristänyt köydenpäät tiukasti heidän kyrpiensä juureen niin, että puristus kohdistui sekä kaluun että kasseihin.

Sitten Miro alkoi heittelemään painoja aloittaen kevyimmästä, kymmenestä grammasta. Alussa poikien ynähtelyt olivat olemattomia, mutta kun sangossa alkoi olla painoa jo puolen kilon verran, alkoivat ynähtelyt muuttua vaikerrukseksi ja lopulta puhtaaksi huudoksi.

Petteri ei voinut kuin seurata sivusta valmennettaviensa tuskia. Syvällä sisimmässään hän varmasti oli tyytyväinen, ettei Miro tehnyt samaa käsittelyä hänelle.

Kun oli päästy kiloon, sangon pohja lähenteli lattiaa, poikien kalut punoittivat täydessä erektiossa ja kassit olivat vieri vieressä pingottuneina eteen. Kaikkien kasvot punoittivat tuskasta, hiki kihelmöi ohimoilla ja alastomilla vartaloilla. Pukuhuoneessa leijaili vahva hien haju.

Miro hymyili pirullisesti. Hän mietti seuraavaa siirtoaan.

Lopeteltuaan pohdiskelunsa asteli hän Mikan viereen. Tämä silminnähden jännittyi kauttaaltaan, kun Miro seisahtui hänen vierelleen.

Miro kumartui Mikan kalulle ja taputti sitä hieman. Mika huudahti läpimärkiin boksereihin. Miro laski kätensä alemmas ja taputteli seuraavaksi Mikan kasseja. Hellästi, mutta täydessä puristuksessa ollessaan kassit olivat erityisen herkkiä kivulle ja niinpä Mika suorastaan kiljaisi boksereihin, jotka vaimensivat kiljaisun olemattomaksi ynähdykseksi.

  • Se siitä, poju, Miro lohdutti tuskissaan huutavaa Mikaa. – Sä oot tehny mulle niin paljon hyvää, et mä päästän sut hetkeksi vapaalle.

Tämän jälkeen Miro avasi Mikan kalua kiertävät köysien solmut ja lopetti Mikan tuskat. Hän kuitenkin halusi pitää köysiverkon tiukkana, jotteivät muut pojat saisi vapaahetkeä.

Niinpä hän veti köydet Petterin kyrvän ja kassien ympäri. Mies ynisi hiljaa aina vaan kovempaa mitä enemmän Miro oli saanut köysiä solmittua. Miron piti tehdä tällä kertaa enemmän solmuja, jotta köysien tuottama paine pysyisi samana johtuen valmentajan läheisemmästä sijainnista poikiin nähden.

Kun Miro veti viimeisen solmun Petterin punoittavien kassien juureen pääsi tältä karjaisu, joka sen mataluudesta päätellen lähti aina kurkun perukoilta asti. Eikä ihme: Petterin muhkeat kassit olivat kuin tyrkyllä puristuneina eteen yhdessä kyrvän kanssa.

Miron ei tarvinnut kuin puristaa peukalollaan ja etusormellaan Petterin kiveksiä saadakseen tämän järkäleen karjumaan ja riuhtomaan hullun lailla. Parasta tässä oli se, että riuhtomalla Petteri vain lisäsi tuskiaan.

Oli aika jättää Petteri rauhaan ja siirtyä pitkästä aikaa kiusaamaan Akia. Miro ei turhia arastellut, vaan läpsäisi kunnon läimäykset Akin punaisena helottaville kasseille. Poika painui kaksinkerroin raivokkaan karjunnan saattelemana.

Miro tarttui Akia niskasta ja veti tämän ylös.

  • Otahan tuosta niin helpottaa.

Samassa Miron mela löysi tiensä Akin suuhun. Alkukankeuden jälkeen homma sujui Akilta hyvin ensikertalaiseksi.

  • Äläkä ees aattele käyttäväs hampaita, Miro tiuskaisi ja painoi Akin tiukemmin itseään vasten.

Miron paljas terska hätyytteli Akin kurkkua ja kuti alkoi olla lähellä irtoamistaan. Niinpä Miro veti Akin onneksi vehkeensä ulos päivänvaloon.

  • Hyvin sä vedit, Miro tokaisi ja taputteli Akin leveitä harteita.

Malik sai kunnian olla viimeinen heistä, joka saisi imeä Miron mahtikyrpää. Mika sai olla rauhassa, koska oli auttanut Miroa nappaamaan Petterin.

Malikin tuuheat, tummat kulmakarvat kurtistuivat yhteen, kun Miro tepasteli hänen vierelleen. Tämä laski kämmenensä Malikin olkapäälle ja laski katseensa vaihe vaiheelta alas jalkojen väliin.

  • Ei voi muuta kun ihailla tota sun kestävyyttäs, Miro kommentoi Malikin yhä puoliseisokissa olevaa vehjettä. – Tai ehkä se johtuu vaan siitä et sä tykkäät tästä loppujen lopuksi?

Miro nosti kysyvän katseensa Malikiin. Tämä tuijotti Miroa entistä murhaavammin. Otsaa peittivät syvät uurteet.

  • Otahan tuosta niin mielikin paranee, Miro sanoi, riuhtaisi bokserit Malikin suusta ja vei terskansa tämän huulille.

Mitään ei tapahtunut. Malik oli jähmettänyt kehonsa kauttaaltaan.

  • Vai ei kyrpä maistu? Miro kovensi ääntään.

Hän tarttui kiinni Malikin mustista hiuksista ja käski tätä imemään.

  • Ei se kerta homoksi tee, Miro naurahti ivallisesti ja vei kätensä alas Malikin kalulle.

Pelkkä hento kosketus sai Malikin sukukalleudet täyteen taisteluvalmiuteen. Kassit olivat houkuttelevasti puristuneet eteen köyden vaikutuksesta.

Miro alkoi läpsytellä noita kookkaita palleja ensin sormenpäillään, sitten koko sormien pituudella ja lopuksi avokämmenellä. Malik yritti pidätellä tuskanhuutojaan onnistumatta siinä. Hän ei voinut muuta kuin taittua kaksinkerroin suojatakseen kassejaan.

  • No? Miro kysyi kyrpänsä edelleen Malikin nenän edessä.

Otsa kurtussa ja silmät ummessa Malik otti Miron kalun suuhunsa. Miro aloitti välittömästi rynkyttämään Malikin suuta kuin kakkosta ikään. Malikin ynähtelyt voimistuivat Miron nautinnon myhäilyjen tahdissa.

Miro haukkoi henkeään viimeisten sekuntien aikana. Loppuhuipennuksena pukukoppiin jäi kaikumaan Miron karjaisu, kun hän laukaisi lastinsa syvälle Malikin neitseelliseen kurkkuun.

Hän veti kalunsa ulos ja jätti sen lepäämään Malikin punoittaville kasvoille. Tämä haukkoi henkeään kuin viimeistä päivää. Siinä samalla osa Miron kalusta valuvasta spermasta valui alas hänen suuhunsa osan jäädessä hänen kasvoilleen.

  • Opittepahan olemaan haukkumatta toisianne homoiksi, Miro huikkasi ennen kuin paiskasi oven kiinni.

Janin viikonloppu jatkuu

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Janin piina mieskolmikon leikkikaluna ei ota loppuakseen.

 Janin sileä iho kiilteli himmeästi ikkunasta kajastavassa valossa. Kaulaa koristava panta ei tuntunut enää niin tukehduttavalta, kun kolme raavasta miestä ympäröi häntä katseet tiukasti hänen nuoressa vartalossaan.

  • Mitäs seuraavaksi? sänkipäinen körmy kysyi Janin takaa.

 Pekka hymisi mietteliäänä silmät vaellellen pitkin Janin hyvin muodostunutta kehoa. Lyhyiden harhamatkojen jälkeen ne kuitenkin aina palasivat nuoren miehen kovana sykkivään aisaan.

  • Teitä kahta ei ookaan vielä tyydytetty, hän vihjaili vierailleen.

 Ennen kuin kumpikaan heistä ehti vastata Jani sanoi väliin hiljaa arkaillen:

  • Kusettaa herra.

 Miesten katseet porautuivat syvälle Janiin. Hän alkoi katumaan sanomisiaan, kunnes Pekka laukaisi jännittyneen tilanteen:

  • Kusettaa vai? No mihis aattelit kusta?
  • En tiedä herra.
  • Etpä tietenkään, Pekka virnuili taputellen samalla Janin hartioita. – Tiedättekö te arvon vieraani?
  • No ei me sitä vessaan ainakaan voida päästää, punahiuksinen kommentoi. – Eikä sisällekään sovi kusta, joten pihalle kai se on vietävä.

 Sänkipää ja Pekka nyökyttelivät idealle. Talutushihnasta kiskoen Jani tuotiin samalle etupihalle, johon hänet oli aiemmin päivällä toimitettu.

  • No nyt näyttää hyvältä, sänkipää kommentoi vilkuillen ympärilleen aivan kuin etsisi muita ihmisiä täältä korpien keskeltä.
  • Ja jottei tämä mene liian helpoksi niin kuset sitten itteäs kohden etkä maata, Pekka ohjeisti.

 Janin koko kroppa vavahteli sekä loppukesän viileydestä että jännityksestä. Hän ehti jo kuvittelemaan kauhuskenaarioita oman kusensa juomisesta, jota tuntui kertyvän kiihtyvää tahtia hänen sisäänsä.

 Normaalisti Janille niin helppo suoritus kuin kuseminen oli muuttunut yhtäkkiä pinnistelyksi. Pisuaareilla ei ollut ollut koskaan ongelmaa, vaikka olisi joutunut seisomaan kylki kyljessä tuntemattomien miesten ympäröimänä, mutta nyt kalun päästä ei tullut tipan tippaa.

 Häntä ympäröineet miehet tajusivat hekin pian tilanteen laidan.

  • Pojalta on tainnut unohtua miten kustaan, Pekka naurahti. – Pitäskö meidän näyttää vähän mallia?

 Kaksi muuta miestä nyökyttelivät ja availivat jo sepaluksiaan. Jani käskettiin polvilleen soralle, joka raapi inhasti ihoa.

 Kului piinaava hetki ennen kuin ei-niin-nuorien miesten sulut aukesivat päästäen kellertävän nesteen virtaamaan putkea pitkin ulos lerssin päästä. 

 Ensimmäisenä kastui rintakehä, josta kultainen neste valui kutitellen alas haaroihin ja edelleen jalkoja pitkin maahan. Ei mennyt kauaa kun koko seurueen valtasi kitkerä lemu.

 Lopun ravistelut viskoivat pisaroita Janin kasvoille asti, mikä sai hänet melkein yökkäämään. Hän piti kuitenkin urheasti pintansa loppuun asti.

  • Siinä näit miten miehet kusee, Pekka kehaisi lopeteltuaan.
  • Kamala lemu tästä kyllä tuli, punapää valitteli. – Tää kyllä pitää pestä ihan aluksi.
  • Oot oikeessa, sänkipää nyökkäili ja tarttui maassa lojuneeseen puutarhaletkuun. – Väistäkäähän.

 Hyvä että Jani oli ehtinyt toipua kultaisesta suihkustaan kun hän sai päälleen viileän vesiryöpyn. Toisaalta puhdistava vesi ei ollut haitaksikaan, mutta viileähkö vesi yhdistettynä viileään tuulenvireeseen ei ollut kaikkein paras yhdistelmä. Sänkipää pesi Janin kropan kauttaaltaan, mutta kovana sykkivään vehkeeseen sillä ei ollut mitään vaikutusta. Seisokki oli ja pysyi.

 Sänkipään lopeteltua tuuli tuntui vielä purevammalta Janin märällä keholla. Hän koitti tehdä kaikkensa lopettaaksen kroppansa värinän, muttei onnistunut. Hampaiden kalina viimeistään herätti miesten huomion.

  • Kato nyt mitä te teitte, Pekka ivaili. – Täähän menee kohta rikki!

 Janin sisällä kiehui. Keskittymällä puremaan hampaansa yhteen hän sai pidettyä suunsa supussa.

  • Kuset on nyt kustu niin eiköhän se oo aika siirtyä takasin sisätiloihin, Pekka ohjeisti.

 Sisällä Pekka kaivoi Janille pyyhkeen, johon tämä sai kuivata itsensä, ettei kastelisi mökkiä piloille.

  • Tämän esittelyssä mainittiin että reikä on vielä neitsyt, Pekka ilmoitti kun he kaikki olivat takaisin sohvilla. – Pitäähän meidän se korkata kun siitä kerran ollaan maksettukin.

 Kaksi muuta miestä nyökyttelivät virne huulillaan. Janin sisällä kasvoi paniikki sekunti sekunnilta.

  • Reikä esiin poju, Pekka käskytti.

 Jani totteli parhaansa mukaan menemällä polvilleen pää vasten lattiaa samalla levittäen käsillään reikänsä paremmin näkyviin. Takaa kuului tyytyväisiä myhähtelyjä.

  • Komee reikä kyllä on, sänkipää murahti. – Mutta tiukan näkönen.
  • Joo, pitää tälle jotain tehä, Pekka sanoi kun nousi ylös tunnustellakseen Jania isoilla kourillaan. Hän painoi peukalonsa reiän suulle saaden Janilta lyhyen inahduksen.
  • Tuo ollu vielä mitään poika, Pekka nauroi.

 Hän kaiveli laatikoistaan mustan dildon, jonka liukasti ammattilaisen ottein. Kohta muovinen terska kutitteli Janin reiällä, joka yritti kovasti hangoitella vastaan. Vastarinta oli kuitenkin turhaa Pekan kokeneita käsiä vastaan. Musta patukka upposi vääjäämättä Janiin. Tuskainen puhina ja ärinä ei saanut Pekkaa lopettamaan operaatiotaan.

  • Loppuun asti vaan, punapää kommentoi.
  • Katotaan mihin asti päästään, Pekka ähki.

 Janin voihkinta kasvoi karjumiseksi kun tekokyrpä puski itsensä hänen sisälleen. Polttava ja pakottava tunne repi häntä käsissä ja jaloissa asti. Tuntui kuin koko kroppa olisi halkaistu kahtia.

  • Ei taida mennä pohjaan asti, sänkipää huokaisi.
  • Ei vaikka valituksesta voisi toista päätellä, Pekka virnisti ja alkoi liu’uttaa lelua hitaasti ulos Janista.

 Paksun terskan pullahtaessa ulos Jani huokaisi raskaasti. Jalat rentoutuivat paljastaen paremmin hitusen löystyneen reiän, joka ei enää ollut niin neitseellinen.

  • Kumpi aloittaa? Pekka vilkaisi tovereitaan.

 Sänkipää nousi ylös, avasi sepaluksensa ja käveli rauhallisesti Janin taakse. Sydän jyskyttäen nuorukainen odotti liikkumattomana vääjäämätöntä. Hän saattoi jo tuntea tuon körmyn kourat lanteillaan ja huohotuksen korvassaan.

 Kaiken keskeytti ovikellon kirkas ääni. Pekka säpsähti, mutta ryhdistäytyi nopeasti ja askelsi avaamaan oven. Jani kuuli vaimeaa puhetta, mutta ei uskaltanut kääntää päätään äänen suuntaan.

  • Ystävämme poliisista saapuivat, Pekka ilmoitti tyynesti.

 Hänen perässään käveli kaksi varsin nuorta poliisia virka-asuissaan. Toinen hieman lyhyempi kaljupää ja toinen vaaleahiuksinen körmy.

 Hetken ajan Jani luuli pelastuksensa tulleen, mutta kun uudet vieraat istahtivat tyynesti istumaan, tajusi hän että he olivat saapuneet vain seuraamaan esitystä.

 Kaljupäinen poliisi esittäytyi Juusoksi, ja kookkaampi Anteroksi. He eivät ennestään olleet tuttuja aiempien vieraiden kanssa, mutta miehet tuntuivat tulevan silti hyvin juttuun.

  • Me taidettiin keskeyttää jotain, Antero huomautti katse Janissa.

 Sänkipää oli vetänyt sepaluksensa kiinni ja istahtanut sohvalle ovikellon kuullessaan. Hän selitti kaksikolle tilanteen, jolle nämä hymähtelivät aivan kuin olisivat itse olleet paikalla.

  • Tultiin siis sopivaan aikaan, Juuso heitti naureskellen.
  • Nousehan sinäkin ylös, Pekka käskytti Jania tälla kertaa ilman hihnan nykäisyä.

 Jalat ja perse poltellen kivusta Jani kapusi seisomaan. Kädet pysyivät tiukasti pakaroilla jättäen puoliheijarissa heiluvat sukukalleudet esiin.

  • Ei ollenkaan huono, Antero myhäili raapien rouheaa sänkeään.
  • Mutta turha koittaa saada sitä tulemaan, punapää sanoi väliin. – Se uus aine estää sen.
  • Aijaa, Juuso virnisti ja ponnahti ylös tuoliltaan.

 Lyhyt mutta jäntevä poliisimies oli hitusen lyhyempi Janin rinnalla, mutta se ei estänyt häntä kopeloimasta tätä. Pian mielenkiinto jämähti liukkarin jämien hieman tahmeaksi jättämään kaluun, jota Juuso elvytti hitain vedoin.

 Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Yllättäen Juuso laskeutui polvilleen pitäen yhä kiinni Janin aisasta. Sen enempää miettimättä hän ahmaisi Janin punoittavan terskan suuhunsa. Aikansa sitä imettyään hän jatkoi pidemmälle vartta pitkin tottunein ottein.

 Jani seisoi hämmennyksestä jähmeänä. Vaikka viime aikojen kokemukset olivat olleet uusia ja epämieluisia, oli tämä kaiken huippu. Näin intiimi kanssakäynti oli aiemmin kuulunut vain seurusteluun. Nyt kalju poliisi otti häneltä suihin samalla kun joukko miehiä seurasi sivusta.

 Ehkä piinaavinta oli tieto siitä että loppuhuipennus jäisi jälleen tulematta. Vaikka Juuso olisi maailman paras suihinottaja, ei hän saisi Jania tulemaan. Pakottava paineen tunne alkoi jälleen hiipiä Janin kasseihin, mikä sai hänet ynähtelemään. Juuso lisäsi vaistomaisesti tahtiaan, mikä pahensi tilannetta. Polttava kipu levisi vartta pitkin aina terskan päähän asti.

 Jani ähki jo niin kuuluvasti, että Juuso hiljensi tahtiaan. Lopulta vain Janin tummana helottava terska oli tämän ahneen kielen syleilyssä. Kun Juuso viimein irroitti suunsa sykkivästä vehkeestä, oli kyrpä märkä syljestä ja liukkarista. Kalu vavahteli dramaattisesti, vaikka kukaan ei edes koskenut siihen. Juuso virnisti, pyyhkäisi suupielensä kuivaksi ja nousi seisomaan.

  • Vaikuttava esitys, Pekka kommentoi. – Mutta annetaanko nyt vuoro illan pääesityksellemme?

 Sänkipää tajusi merkin ja kapusi jälleen ylös. Pelkällä katseellaan hän sai Janin palautumaan aikaisempaan asentoonsa reikä esillä. Tunnelma oli jännittynyt, kun sepalus aukesi paljastaen alati pituutta kasvavan peniksen.

 Sänkipäinen körmy laskeutui polvilleen Janin taakse, laski kämmenensä tämän lanteille ja ihasteli ylväänä nousevaa elintään. Toisella kädellä hän kurkottautui levittämään liukkaria nyt juhlakunnossa seisovalle kalulleen. Yleisö odotti hiljaisena.

 Jani oli sulkenut silmänsä. Koko kroppa oli jännittynyt tulevan koitoksen edessä. Ensikosketus oli viileä ja epätodellinen. Sitten alkoi hienoinen polte, joka kasvoi kasvamistaan. Sänkipään paksuhko kalu painautui hitaasti dildon jälkiä pitkin. Toinen suurista kourista oli vaeltanut Janin niskalle, josta se sai jämäkän otteen. Körmyn ruho painautui Janin selkää vasten samaa tahtia kalun kanssa. Jani tunsi itsensä lopullisesti alistetuksi.

 Sitten alkoi rynkytys. Kyrpä hakkasi Janin sisuksia kuin ompelukone miehisen puhinan saattelemana. Sänkipään karvainen kroppa tuntui nihkeältä Janin ihoa vasten. Onneksi reikää oli hetkeä aiemmin avattu dildolla. Muuta hyvää Jani ei tilanteesta keksinytkään.

 Sänkipää alkoi korista äänekkäästi. Jani tiesi loppuhuipennuksen olevan lähellä, joten hän pinnisti kaikki henkiset ja fyysiset voimansa tulevaan koitokseen. Aluksi terskan päästä purskahti laihaa nestettä, jonka perään tuli varsinaista spermaa paksuina klöntteinä. Jani tunsi tahmaisuuden leviävän lämpimänä vyörynä hänen sisällään. Olo oli nihkeä ja ryytynyt.

  • Mainiota, Pekka taputteli heti perään kun sänkipää oli vasta sulkemassa sepalustaan. – Tämä oli toki vasta esimakua, mutta meillä on vielä hyvin aikaa. Annetaan siksi ilostuttajallemme hetki aikaa huilata.

 Tämän jälkeen Pekka tarttui Jania hihnasta ja veti tämän tuttua reittiä takaisin tyrmään. Tällä kertaa mukaan nakattiin sanko tarpeita varten ja vesikippo. Pekan virnistyksen saattelemana ovi sulkeutui jälleen kerran Janin edessä.