Kesäinen maatilamatkailu tulee päätökseensä. Laurin ja Mikan seikkailut toki jatkuvat vielä tämänkin jälkeen.

Heräsin aamun kirkkaaseen sarastukseen. Suuta kuivasi viimeöinen kupittelu. Kapusin istumaan silmiäni hieroen. Nousin ylös ja suuntasin ensimmäisenä Tuomon työhuoneeseen. Olin oikeilla jäljillä, sillä näin Tuomon jo istuvan tietokoneensa äärellä. Sanoin huomenet ja kiersin isännän vierelle.

Ruudulla näkyi kuinka Mika seisoi kopissaan pää painuksissa. Ilmeisesti uni oli saanut äijästä yliotteen loppu viimein. Kuva oli sen verran terävä, että saattoi nähdä iholla kimaltavat hikivanat sekä reisiä koristavat raipanjäljet.

• Ajattelitko vielä jatkaa rääkkiä? kysyin Tuomolta.
• Kyllä sitä vielä voisi pari juttua kokeilla, Tuomo vastasi arvoituksellisesti.

Annoin Tuomolle vapaat kädet jatkaa Mikan suhteen ja lähdin sillä välin katsomaan miten Lauri ja Lucas voivat. Avatessani vajan lukitun oven lehahti sieraimiini hien ja kiiman sekoitus. Suoraan edessäni näin kuinka Lauri imi ahnaasti Lucaksen pitkää ja tummaa aisaa. Pojuni silmät olivat kiinni eikä hän heti huomannut tuloani. Lucas sen sijaan kääntyi minuun päin ja sanoi ilman minkäänlaista aksenttia:

• Anteeksi herra, ei ollut tarkoitus.

Lucaksen silmissä paistoi aito huoli ja katumus. Käskin orjia lopettamaan ja ottamaan oikeaoppisen asennon. Lucas kääntyi minuun päin, asetti jalkansa haara-asentoon ja kädet selkänsä taakse. Komea tykki sykki ylväänä koko muun komeuden edessä. Lauri sen sijaan kömpi hitaasti seisomaan eikä asentokaan näyttänyt aivan täydelliseltä.

• Laitapa jalkas vähän etäämmälle toisistaan, käskin Lauria ja tökkäsin pojua reiden punaiseen viiruun.

Lauri irvisti, mutta korjasi silti asentonsa.

• Kumpi teistä alotti ton homman?
• Minä herra, Lucas ilmoitti miltei välittömästi.
• Ei kun minä herra, Lauri pisti väliin.
• Jaahas, vai te yritätte suojella toisianne. Kertokaahan totuus niin päästään helpommalla.

Järkäleet seisoivat hievahtamatta edessäni. Karvaiset rinnat kohoilivat hengityksen tahdissa ja käsien lihakset supistelivat aina välillä.

• No siinä tapauksessa te molemmat saatte rangaistuksen.

Käskin kaksikon ulos ja kävelytin heidät päärakennuksen edustalle, jossa näin Tuomon ja Villen seisovan. Lähempänä näin Mikan makaavan maassa mahallaan.

• Pistettiin sonni syömään ruohoa, Ville nauroi huomatessani ihmettelevän katseeni.
• No niin, pitäähän sonnin kasvaa, vastasin. Villehän vaikutti vielä kekseliäämmältä kuin Tuomo. – Tämä sun pojus oli muuten tarjoamassa valtikkaansa mun Laurille.
• Mitä?
• Kyllä näin pääsi valitettavasti käymään herrani, Lucas sanoi pää painuksissa.

Ville marssi pojunsa eteen ja antoi kaksi läimäisyä avokämmenellä suoraan naamalle.

• Kumpi näistä aloitti?
• Ei ne suostuneet kertomaan.
• No sit me rangaistaan molempia.
• Näin olin kans ajatellut.

Tuomo ehdotti, että koko kolmikkoa rangaistaisiin yhtä aikaa tehokkuuden vuoksi. Suostuimme tähän ja kysyimme, oliko Tuomolla jotain erityistä mielessä. Ja olihan hänellä.

Aluksi juotettiin jokaiselle monta litraa vettä. Emmehän halunneet orjillemme sentään nestehukkaa. Sen jälkeen köriläät laitettiin juoksemaan ympyrää sangot roikkuen kiveksistä. Oli hupaisaa seurata miten isot äijät juoksivat kömpelösti muoviset ämpärit jalkojen välissä killuen. Ensimmäisenä kusihätä iski Lucakselle, jonka käskettiin lopettaa juokseminen ja kusta ämpäriin. Suorituksen jälkeen Lucas jatkoi juoksuaan, mutta nyt piti varoa, ettei kusi loiskunut yli. Toisena suoriutui Lauri, jonka siveysvyöhön lukitusta kalusta kusta roiskui hieman ämpärin ulkopuolelle. Viimeiseksi kusemiskilpailussa tullut Mika joutui kusemaan Laurin ja Lucaksen avustamana. Tuomo käski pojuja tarttumaan Mikan paksuun vehkeeseen ja pitelemään siitä kiinni, kunnes viimeinenkin pisara olisi saatu talteen. Mikalta meni yllättävän kauan saada kusisuihku aikaan, mutta sen auettua tuli sankoon oikein tummaa tavaraa. Isukin silmät olivat tiukasti suljettuina, kun oma poika ja pojan ikäinen jätkä pitelivät kiinni hänen kalustaan. Häpäisyn kruunasi se, kun Mikan käskettiin mennä polvilleen ja Tuomo kaatoi kusiämpärin suoraan Mikan päälle naurunremakan saattelemana.

• Kiitos herrat, Mika tyytyi sanomaan.

Seuraava ohjelmanumero oli sekin hauska. Siinä Mika ja Lauri menivät vierekkäin maahan polvilleen ja kaksikko sidottiin toisiinsa kiinni käsistä ja jaloista. Lucas kapusi heidän yläpuolelleen hommaan erikseen rakennetun tason avulla. Lucaksen vehkeet näkyivät juuri sopivasti alla olevan kaksikon päiden välistä. Lucaksen reidet sidottiin kiinni Lauriin ja Mikaan sekä kädet erikseen selän taakse. Sitten jokaisen pojun kroppaan piirrettiin tussilla eri kokoisia ympyröitä ja niihin pistemääriä, jotka olivat sitä isompia mitä pienempi ympyrä oli kyseessä. Tuomo haki sisältä korillisen kananmunia ja piirsi kengällään maahan viivan, jonka takaa munia heitettäisiin pojuja kohti.

Tuomo näytti ensin mallia. Hän heitti ensimmäisen munansa Mikaa kohti ja se läsähti suoraan toiseen nänneistä rikkoutuen ja levittäen sisälmyksensä pitkin karvaista rintaa ja mahaa.

• 30 pistettä! Tuomo huudahti.

Laitoin pisteet ylös ja kokeilin itse seuraavaksi. Tähtäsin Lauria kohti ja osuin pojuani reiteen, jolla sain 20 pistettä. Ville tähtäsi myös Lauria kohti osuen suoraan munille. Pojuni murahti hieman, kun muna iskeytyi vasten kiiman korventamia kasseja.

Tätä jatkui hyvän tovin. Lucas sai myös osansa munista, jotka värjäsivät pojun tummahkon ihon vaaleammaksi. Lucaksen päältä munat jatkoivat valumistaan alas Laurin ja Mikan kasvoille ja siitä kroppaa pitkin aina munille saakka. Ei mennyt kauaa, kun alakerran kaksikko oli yltä päältä kananmunan peitossa. Munan niljakas rakenne otti oikein hyvin kiinni karvoihin ja jähmettyi niihin kesäpäivän kuumuudessa.

Munat alkoivat loppumaan, mutta niin näytti pojujen kärsivällisyyskin. Laurin kasvot olivat mutrussa, kun kananmunaa valui pään sängeltä alas poskia pitkin. Vieressä jököttävä Mika näytti erityisen kärsivältä, kun aiemmin kusen korventama kroppa oli nyt yltä päältä munassa. Kumpikaan kaksikosta ei kuitenkaan valittanut, vaan kesti rääkin murahtelemalla aina väliin.

Lopulta heittokisan voittajaksi julistautui Ville, joka sai palkinnoksi päättää kenet astuisi ensimmäisenä. Lauri ja Lucas käskettiin noutamaan Tuomon väsäämä astutusalusta, johon sonni voitiin sitoa tiukasti nelinkontin. Ennen astumisia sonnit piti kuitenkin huuhdella hyvin, joten Tuomo tarttui puutarhaletkuun. Kylmä vesisuihku iskeytyi ensin Mikaan, joka ärähti tuskaisena. Lauri ja Lucas saivat luvan hinkata kananmunan ja kusen irti isukin mahtavista karvoista. Panin merkille, kuinka Mikan tykki oli puoliheijarissa kaikesta rääkistä huolimatta.

Sama pesu tehtiin myös Laurille ja Lucakselle. Latinopojan lerssi heilui komeasti valtavien kassien säestämänä. Se loi huvittavan kontrastin Laurin lukittujen vehkeiden kanssa.

Ville oli valinnut Laurin astuttavaksi. Pojuni kiinnitettiin penkkiin niin, että vaalean karvan peittämä perse oli ahnaasti tyrkyllä. Mika ja Lucas käskettiin polvilleen seuraamaan esitystä.

Villen ei tarvinnut juuri houkutella kaluaan hommaan. Pian oli Laurin reikä liukastettu ja Villen kyrpä jo kolkutteli reiällä. Kuului matala murahdus, kun pojuni reikä laajeni Villen kalun vaikutuksesta. Ville ei aikaillut, vaan aloitti armottoman tikkaamisen välittömästi. Lauri murahteli ja puhkui naama punaisena. Oma kaluni alkoi ottamaan eteen. Vilkuilin Mikaa, jonka oma kyrpä alkoi sekin kurkottelemaan taivasta kohti.

Aurinko porotti kirkkaana Laurin vaalealle selälle, kun Ville souti kyrpänsä kanssa sonnipojuni reikää. Laurin lukittu kalu roikkui raskaan näköisenä metallivankilassaan mällisäkkien seurana. Pojuni murahtelu syventyi ja kiihtyi entisestään. Ville ei vaikuttanut olevan vielä lähellä tulemista, vaan vuoroin kiihdytti ja hidasti tahtiaan nautintoaan pidentääkseen. Laurin siveysvyö näytti räjähtävän kaikesta siihen kerääntyneestä paineesta.

• Herra nyt tulee! Lauri kerkesi huutaa ennen kuin paksu mälli purkautui siveysvyön raoista.

Koko pojuni kroppa vavahteli laukeamisen tahdissa. Hikipisaroita tipahteli maahan, ja punoittavat kasvot olivat syvillä uurteilla. Ville kiihdytti loppuhuipennukseen ja laukoi omat tavaransa syvälle Laurin reikään.

• Sehän meni hyvin, vieras tokaisi kömpiessään seisomaan.

Irrotin Laurin penkistä ja autoin pojuni seisomaan. Kopeloin mällin peittämää siveysvyötä ja samassa käskin Mikan ja Lucaksen konttaamaan luokseni.

• Nuolkaahan tää puhtaaksi.

Kaksikko totteli mukisematta. Molempien kalut heiluivat ylväässä seisokissa. Olin hieman yllättynyt kuinka innokkaasti Mika nuoli poikansa lukittuja sukukalleuksia puhtaaksi. Silmät suljettuina tuo sonni piti huolen siitä, että pojuni kulkuset olivat taas edustuskunnossa.

Juuri kun Ville oli saanut vaatteet takaisin päälleen, soi hänen puhelimensa. Lyhyen puhelun jälkeen Ville kääntyi muiden puoleen:

• Tuli yllättävä työjuttu. Joudun valitettavasti jättämään teidän mahtavan seuran.
• No, ei voi mitään. Harmi juttu kyllä, kun just päästiin vauhtiin, Tuomo totesi.
• Samat sanat, sanoin heti perään. – Oli kyllä oikein kivaa. Käykäähän pojut sanomassa kiitokset vieraalle.

Lauri ja Mika konttasivat Villen eteen ja nousivat polvilleen. Päät olivat kunnioittavasti hieman painuksissa. Mika aloitti:

• Kiitos herra, että sain palvella teitä. Olisin mielelläni jatkanut palvelusta pidempäänkin. Anteeksi vielä herra siitä eilisestä. Lupaan käyttäytyä jatkossa paremmin.
• Anteeksipyyntö hyväksytty, Ville virnisti. – Toivotaan, että näemme vielä joskus tulevaisuudessa.
• Kiitos herra, Mika sanoi ja antoi puheenvuoron Laurille.
• Kiitos mahdollisuudesta palvella teitä herra. Herran ansiosta sain uusia ja hienoja kokemuksia. Toivottavasti saan palvella herraa jatkossakin.
• Ilo oli täysin minun puolellani poju, Villen virne vain laajeni, kun hän taputteli Laurin yhä punoittavia poskia.

Villen ja Lucaksen lähdettyä Lauri komennettiin ruoanlaittoon, kun taas Mika joutui jälleen ratsun rooliin. Tuomo satuloi kovia kokeneen körmyn tottunein ottein ja ratsasti tällä ympäri tilaa. Seurasin tätä näytöstä jonkin matkan päästä. Tuomon lyönnit ja Mikan matala murahtelu kantautui satunnaisesti minunkin korviini. Pohdin mielessäni, kuinka kauan Mika jaksaisi tällaista rääkkiä.

Lauri tuli ilmoittamaan ruoan olevan valmista. Käskin pojuani kutsumaan Tuomon ja isukkinsa syömään. Pian kuulin Mikan tömistelyn ja läähätyksen. Kuola valui solkenaan sonniratsun suusta ja karvainen kroppa kiilteli hiestä.

Taivas oli mennyt yllättäen pilveen. Juuri kun olimme kaikki päässeet sisälle, alkoi ulkona sataa. Tuomo kääntyi Laurin ja Mikan puoleen virnistäen:

• Menkäähän pojat tuonne ulos salin ikkunan alle niin voidaan ihastella teitä samalla kun syödään.

Ilmeet kaksikon kasvoilla olivat väsyneet ja ilottomat, mutta he tiesivät jo oikein hyvin, ettei kannattanut sanoa vastaan. Niinpä he kiersivät kiltisti talon toiselle puolelle patsastelemaan.

Istuimme Tuomon kanssa valmiiksi katettuun pöytään. Katsoin ulos ikkunasta, jota yhä voimistuva sade pieksi. Aivan ikkunan takana seisoivat sonnimme oikeaoppisessa asennossa kädet selän takana ja jalat leveässä haara-asennossa. Päät olivat painuneet alas luultavimmin piiskaavan sateen takia. Mikan leveä rintakehä nousi ja laski huomiota herättävästi, kun hän yritti toipua äskeisestä ratsastuksesta. Lauri seisoi käytännössä hievahtamatta paikallaan, aivan kuin hän olisi oikea patsas. Siveysvyössä viruva kalu oli vetäytynyt kropan lähelle täyttäen vain puolet tyrmästään.

Ruokailun jälkeen Tuomo kävi noutamassa pojut sisälle. Hieman yllättäen Tuomo käski kaksikon oikeaan suihkuun ja lepäämään sen jälkeen yläkerran aulan patjoilla. Nyt tajusin niidenkin tarkoituksen. Ennen lepohetkeä kävin vielä lukitsemassa Mikan kalun siveysvyöhön vahinkojen välttämiseksi.

Loppupäivä oli sateinen ja se kului meillä kaikilla pääasiassa sisätiloissa. Mika kärsi loput rangaistuksestaan hakemalla polttopuita päärakennukseen ja saunalle, alasti totta kai. Lauri puolestaan toimi minun ja Tuomon leikkikaluna, jota kopeloitiin ja härnättiin surutta. Kaikista pahinta olisi, jos orjat maleksisivat toimettomina.

Päivä kääntyi iltaan, joten oli taas aika lukita sonnit karsinaansa. Äänettöminä kaksikko marssi edellämme parakkiin, jossa tuntui leijuvan pysyvä hien ja kiiman tuoksu. Tuomo lukitsi ovet huolella, minkä jälkeen vetäydyimme hänen työhuoneeseensa. Tilan isäntä avasi kuva- ja ääniyhteyden parakkiin, jossa oli aluksi aivan hiljaista. Lauri ja Mika makasivat selällään omissa punkissaan. Lopulta Lauri avasi keskustelun:

• Ei kyllä toisaalta haittaa, että se Ville joutui lähtemään.
• No ei, Mika tyytyi vastaamaan.
• Ne tais kuluttaa sut loppuun sillä ratsastuksella?
• Kyllä se kävi kunnon päälle. Mutta rangaistus on silti kärsittävä.
• Niin mutta ihan ymmärrettävä se sun tekos oli siinä tilanteessa, Lauri käänsi kylkensä isäänsä kohti.
• Ehkä normaalissa tilanteessa, mutta sun pitää ymmärtää, että me ollaan nyt eri asemassa. Me ei olla tasa-arvoisia herrojen kanssa.
• Niin kai se sitten on.

Kaksikko hiljeni ja vaipui lopulta uneen. Toivotin Tuomolle hyvät yöt ja painuin itsekin pehkuihin. Jäin vielä miettimään Mikan sanomisia, jotka kuulostivat siltä kuin hän olisi ollut jo vuosia orjan asemassa. Selkeästi hänellä oli halu alistua, mutta eilisen kaltaisissa tilanteissa hän saattoi lipsua roolistaan. Se oli kuitenkin varmaa, etten ollut luovuttamassa hänen suhteensa.

Heräsin jo varhain enkä saanut enää unen päästä kiinni. Hetken sängyssä pyörittyäni päätin marssia parakille. Sisällä parakissa kuului ainoastaan Laurin hiljainen tuhina ja Mikan matala hengitys. Hiivin Mikan viereen ja herätin hänet ravistelemalla olkapäätä. Mikan silmät aukenivat vähitellen. Käskin häntä kuiskaten olemaan hiljaa ja seuraamaan minua ulos. Lukitsin Laurin sisälle, minkä jälkeen marssitin Mikan saunalle.

Aamun kosteus oli tarttunut nurmikkoon, jota Mikan järkälemäiset ja alastomat jalat talloivat alleen. Päässäni pyöri miljoona eri ajatusta, mutta keskityin nyt vain olennaiseen eli edessäni askeltavaan isukkiin.

Saunalla käskin Mikan seisomaan eteeni orja-asentoon samalla kun istahdin vastapäiselle penkille. Mittailin katseellani tuota järkälettä. Näytti ihan siltä kuin käsivarret olisivat paisuneet entisestään tämän reissun aikana.

• Miten tosissaan sä oot tämän alistumisen suhteen? kysyin katse Mikan vielä unisissa silmissä.
• Täysin tosissaan, herra. Toivottavasti se on näkynyt käytöksessäni.
• Onhan se näkynyt, sitä ei voi kiistää. Ja oot pitänyt tuota siveysvyötäkin jo viikkokausia, viittasin katseellani muoviseen kaluvankilaan.
• Kiitos herra. Tätä siveysvyötä on kunnia kantaa.
• Mahtava kuulla, hymähdin. – No jos oot täysin tosissaan tämän suhteen niin tehtäiskö me sullekin samanlainen sopimus mitä Laurille? Olisit sen jälkeen virallisesti orjan asemassa.

Mika ei aluksi vastannut mitään. Kasvot olivat jähmettyneet paikoilleen. Ainoastaan rintakehä nousi ja laski hengityksen tahdissa.

• No, miten on?
• Kyllä se sopii herra, Mika sai ulos suustaan.
• Mainiota. Minäpä alan heti valmistella sopimusta. Pyydetään Tuomo siihen todistajaksi.

Siirryimme Mikan kanssa päärakennukseen, jossa Tuomo jo aamuvirkkuna puuhaili. Käskin Mikan valmistaa meille aamiaista samalla, kun keskustelin Tuomon kanssa suunnitelmistani. Häntä ei tarvinnut taivutella todistajan rooliin. Kysyin samalla Tuomolta oliko hänellä tarjota jonkinlaista kaulaketjua väliaikaiseksi omistuksen merkiksi. Tuomo vastasi hänellä olevan parempi vaihtoehto, jonka paljastaisi seremonian lopuksi.

Aamiaisen jälkeen kävin noutamassa Laurin parakista. Pojuni oli hiljainen eilisen rääkin jäljiltä enkä itsekään ollut juttutuulella ajatuksieni pyöriessä tulevassa.

Sisällä pirtissä käskin Laurin nurkkaan polvilleen. Keskelle lattiaa Tuomo oli järjestänyt pienen ’’alttarin’’ sohvapöydästä ja tyynystä. Mika istutettiin polvilleen tyynylle. Kävin Tuomon kanssa viimeistelemässä ja tulostamassa sopimuksen. Se oli käytännössä samansisältöinen Laurin sopimuksen kanssa. Asetuimme Tuomon kanssa seisomaan pöydän toiselle puolelle Mikaa vastapäätä. Tuomo aloitti:

• Olemme kokoontuneet tänne liittämään virallisesti yhteen Herran ja orjan. Tällä sopimuksella vahvistetaan se liitto, joka käytännössä on ollut jo olemassa jonkin aikaa. Luen nyt seuraavaksi sopimuksen ehdot.

Tuomo luetteli orjan ja Herran tehtävät ja velvollisuudet. Korviani hieman kuumotti mitä pidemmälle listassa päästiin. Ajatella, että pian tuo koko jässikkä olisi virallisesti minun vallassani!

• Onko kenelläkään tässä huoneessa jotain tätä virallistamista vastaan?

Katsoin nyt Lauriin, jonka katse oli lukittunut isäänsä. Kasvot olivat tutun ilmeettömät, mutta silmissä näkyi sekoitus hämmennystä, iloa ja ylpeyttä. Suu pysyi visusti kiinni.

• Jos ei, niin julistan teidät Herraksi ja orjaksi! Voitte nyt allekirjoittaa sopimukset.

Heti allekirjoitusten jälkeen Tuomo kaivoi taskuistaan esiin älykellon näköisen vekottimen, jonka hän kiinnitti Mikan lukittujen elinten juureen. Toisessa kädessään hänellä oli pieni kaukosäädin, jota hän nyt painoi. Mika ulvahti korvia huumaavasti ja painui kaksin kerroin.    

• Tämä vehje antaa sähköiskuja suoraan munille. Tässä kaukosäätimessä on viisi eri voimakkuutta iskuille, tuo oli kakkonen. Akku kestää normikäytöllä noin parisen viikkoa. Tähän saa myös vara-akun, joten iskut ei jää antamatta sen vuoksi, ettei olisi virtaa. Pysyy orja hyvässä nuhteessa, Tuomo selitti ja ojensi säätimen minulle.
• Vais niin, hymähdin. – No onhan tämä kyllä monikäyttöisempi kuin se kaulaketju. Pitää sekin toki vielä hankkia.

Mika oli päässyt takaisin polvilleen, kun painoin säätimestä uudestaan kakkosta. Karjaisu oli yhtä kova tälläkin kertaa ja ukko painui miltei lattiaa vasten.

• Kiitos kovasti. Tätähän pitää harkita Laurillekin.
• Eipä mitään. Minä lähetän sulle linkin, josta noita voi tilata.

Seuraavaksi oli aika syöttää sonnit ja pistää ne työhommiin. Tällä kertaa halusin Mikan ojan kaivuuseen ja Laurin jatkamaan ruohon leikkuuta.

Päivästä oli tulossa kuuma, sen tunsi jo nyt. Mika käveli edelläni pää painuksissa lapio toisessa kädessä. Pitelin kädessäni kaukosäädintä, jolla annoin ilman varoitusta ykkösen verran sähköä. Mika murahti ja hiljensi vauhtia.

• Ei pysähdytä orja! käskin välittömästi.

Mika keräsi itsensä ja jatkoimme matkaa. Päästyämme ojalle laitoin Mikan rehkimään sellaista vauhtia, että tämä taatusti tietäisi uuden asemansa. Pian Mikan selällä ja rinnalla valui noroina hikeä, joka tipahteli lopulta maahan. Matala ärinä ja puhina säesti tätä komeaa näytöstä.

Päivä oli ehtinyt puoleenväliin, kun Mika rojahti istumaan ojan pohjalle puuskuttaen.

• En jaksa herra enää, uusi orjani sai sanottua puuskutuksen lomasta.
• Vai et jaksa, tivasin katse tiukasti Mikassa.

Pyörittelin kädessäni kaukosäädintä. Sitten väänsin sen toiseksi korkeimpaan asentoon ja annoin kunnon tujauksen sähköä sonnin munille. Mika karjaisi sellaisella voimalla, että sen kuuli taatusti koko seutukunta. Valtava kroppa painui kylkiasentoon ojan pohjalle.

• Alkaako nyt kiinnostamaan?

Mika ei vastannut mitään, mutta kömpi aluksi polvilleen ja siitä seisomaan. Hikisenä ja likaisena hän tarttui lapioon ja jatkoi yksitoikkoista työtään.

Päivä painui lopulta iltapäivän puolelle ja oli aika lopetella työhommat. Käskin täysin nuutuneen ja hiestä märän orjani nousta ylös ojasta. Kävelimme päärakennukselle tuttuun tyyliin, Mika edellä ja minä hänen perässään. Saavuimme sinne hieman ennen Lauria ja Tuomoa.

• No mites meni päivä, tarviko tämä kannustusta? Tuomo kysyi nyökäten Mikaa kohti.
• Ihan hyvin se lopulta meni, mutta ei sujunut ilman pientä kannustusta, virnistin.

Huuhtelimme pojut puutarhaletkuilla enimmistä lioista. Tuomo tarjoili jo tutuksi tulleen orjaruoan kippoihin eteemme. Molemmat pojut ahmivat ruokaa niin nopeasti kuin pystyivät. Kaukana muistoissa olivat ne ajat, kun ei ruoka maistunut.

Siinä Mikan mahtavaa selkää seuratessani alkoi etumukseni pullottaa uhkaavasti. Ennen minun ja Tuomon ruokailua halusin vielä testata Tuomon astutusalustan. Käskin Mikan ja Laurin kontata nurmikentälle, jolla Lauri oli jo aiemmin astuttu. Siellä tuo alusta vielä seisoi yksinäisenä.

Minun ja Tuomon voimin Mika saatiin nopeasti sidottua alustaan. Lauri laitettiin seuraamaan vierestä. Mikasta huokui miehinen ja aavistuksen verran multainen tuoksu. Vartalolta tipahteli vesitippoja maahan. Liukastin karvaisen reiän ja oman täydessä seisokissa jyskyttävän kaluni. Pian Mikan reikä oli täynnä oikeaa tavaraa. Sonnin matala murahtelu ja kiimassa supisteleva reikä saivat kaluni lähelle laukeamista hetkessä. Hillitsin itseni enkä kiihdyttänyt heti tahtia. Halusin nauttia tästä hetkestä täysillä.

Hapuilin maasta kaukosäätimen ja päätin antaa ykkösen tasoisen iskun ihan vaan huvikseni. Mika murahti astetta kovempaa ja yritti päästä irti kahleista. Kiihdytin hieman tahtia. Seuraavaksi annoin kakkosen tasoisen iskun, mikä sai aikaan karjaisun ja vavahduksen, joka heilutti minuakin. Panin nyt kiihtyvällä tahdilla tuota isukkia. Sivusilmällä tarkkailin, että Lauri oli seurannut herkeämättä tätä näytöstä.

Lopulta en kestänyt kovin kauaa, vaan laukaisin lastit syvälle Mikan reikään. Me molemmat ähisimme ja puhisimme. Itsellenikin oli kihonnut hiki pintaan iltapäivän helteessä. Irrottauduin Mikasta, jolloin Tuomo iski tämän kimppuun. Isäntä vaati saada kaukosäätimen itselleen, jolla hän alkoi jakelemaan ilkeän näköisiä iskuja Mikan munille. Tuomon tikkaaminen ja iskujen antaminen sointuivat sulassa sovussa yhteen. Pihapiirin täytti Mikan voimistuva karjunta sekä Tuomon miehinen voihkinta. Tuomon purkaus Mikan sisälle tapahtui samalla, kun sonni sai tujauksen sähköä munilleen.

Mika oli sen verran voipunut kaikesta käsittelystä, joten laitoimme Laurin yksinään valmistamaan päivällistä. Päästin Mikan irti kahleistaan ja annoin tälle luvan käyttää päärakennuksen suihkua. Menin itsekin sisälle ihailemaan Laurin alastonta peppua ja selkää, kun tämä puuhaili keittiössä.

• No miltäs tuo äskeinen näytti? kysyin.
• Oikein hyvältä herra, Lauri vastasi sen enempiä miettimättä. – Olisinpa saanut olla toisen orjan tilalla.
• Varmasti olis se kelvannut.

Samassa Mika saapui suihkunraikkaana keittiöön. Kassit pullottivat turpeina siveysvyön alla. Käskin hänet polvilleen seuraamaan, kun toinen pojuni kattoi pöydän. Lauri kävi ilmoittamassa Tuomolle ruoan olevan valmista ja siirtyi isänsä viereen polvilleen seuraamaan herrojensa ruokailua.

Loppuviikko sujui käytännössä samanlaisissa merkeissä. Laurin ja Mikan päivät kuluivat työhommissa minun ja Tuomon toimiessa työnjohtajina. Välillä toinen sonneista sai toimia ratsuna minulle ja Tuomolle. Iltapäivä ja ilta olivat rentoutumisen aikaa ainakin meidän herrojen osalta. Orjakaksikko sai mällit jokaiseen kuviteltavissa olevaan paikkaan. Orjien omat munat sen sijaan pysyivät visusti lukossa.

Sunnuntai-iltana oli lähdön ja samalla palkanmaksun hetki. Pojut olivat ryhdikkäästi polvillaan päärakennuksen edessä kädet selän takana, kun Tuomo latoi seteleitä käteeni. Tällä kertaa sonnit oli puettu, kun piti palata ihmisten ilmoille.

• Kiitos tästä viikosta, totesin Tuomolle. – Ei tämä rahallinen korvaus ole arvokkain asia, jonka täältä sai mukaan.
• Kiitos vaan itsellesi. Oli näistä kahdesta oikeasti apuakin, vaikka aluksi ehkä vähän epäilin näitä.

Lopuksi käskin pojujani kiittää Tuomoa mahdollisuudesta palvella häntä. Pakkauduimme autoon Mikan ottaessa jälleen kuskin paikan. Kotimatka sujui varsin hiljaisissa merkeissä. Jokainen meistä kolmesta oli varmasti omalla tavallaan voipunut tästä reissusta.