Kuukausi: elokuu 2025

Maajussille renki osa III

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Yleisön toiveesta kirjoitin jatkoa tälle tarinalle. Lopetus oli sellainen, että jatkoa on vielä luvassa!

Janne istuskeli saunamökin kuistilla jalassaan yhä maastokuvioiset bokserit. Onneksi Tuomolla oli useampi pari samoja boksereita, joten niitä pystyi pesemään välillä. Lisäksi kesä oli ollut poikkeuksellisen lämmin, joten kylmäkään hänelle ei ollut tullut. Janne oli viettänyt jo kohta kaksi viikkoa Tuomon tilalla. Takaraivossa kaihersi epävarmuus siitä, milloin hän pääsisi takaisin kotiin. Tuomo oli tyytynyt kommentoimaan asiaa epämääräisesti ja hieman vältellen.

Niin ja olihan Jannella boksereiden lisäksi asusteena munia kuristava siveysvyö. Sekin oli irrotettu ainoastaan pesuja varten. Jokaisena pienenäkin vapaahetkenään Janne mietti tekevänsä lähestulkoon mitä tahansa, kunhan hän saisi runkata kunnolla edes yhden kerran. Mutta ei, muovinen vankila pysyi tiukasti paikoillaan. Tuomolta oli turha enää edes anella ulospääsyä.

Janne havahtui ajatuksistaan kuullessaan Tuomon käskyn tulla päärakennukselle. Nuorukainen pomppasi seisomaan ja marssi talolle. Pääoven eteen oli parkkeerattu oudon näköinen auto. Sisällä Jannen hämmennys vain kasvoi, kun vastassa oli Tuomon lisäksi vieras mies sekä suunnilleen hänen ikäisensä poika.

  • Tässä on Janne, Tuomo aloitti esittelyn saman tien. – Hän on ollut täällä kohta pari viikkoa ja on edistynyt oikein hyvin.
  • Päivää, Janne tervehti kädestä pitäen vierasta miestä katse osittain lattiaa kohti.
  • No päivää päivää, minä oon Mikkosen Timo. Ja tässä on Daniel, minun poikani, mies vastasi Jannen kädenpuristukseen ja viittasi vierasta poikaa kohti.
  • Niin tai sijaispoika, Daniel kommentoi kuivasti.
  • Minä en ole koskaan asiaa niin aatellut, mutta se keskustelu ei ehkä kuulu tähän hetkeen.

Daniel nyökkäsi laiskasti Jannea kohti jonkinlaisena tervehdyksenä. Janne aisti, että tälle oli turha tarjota kättä, joten hän jäi syrjään kuuntelemaan Tuomon selostusta.

  • No niin, nyt kun on tervehdykset hoidettu alta pois niin voidaankin jatkaa. Mikä teidät sai tulemaan tänne?
  • Noh, osan toki jo tiedätkin, kun juteltiin silloin aikaisemmin puhelimessa. Mutta pääasia on se, että tämä on viimeinen mahdollisuus Danielille ennen kuin sosiaalityöntekijä siirtää hänet johonkin laitokseen. Sitä me ei vaimon kanssa millään haluttais. Daniel on ollut meillä jo pienestä saakka ja on tärkeä osa meidän perhettä.
  • Sen kyllä huomaa…, Daniel mulkoili kulmiensa alta Timoa.
  • Täällä ei tuollaisia puheita kuunnella! Tuomo sanoi tiukasti katse nauliintuneena uuteen poikaan.

Daniel säpsähti hiukan. Jannekin tunsi pienen poltteen vatsanpohjassa.

  • Ollaan selkeästi oikeassa paikassa, Timo sanoi väliin. – No mutta kirjoitetaan nyt ne paperit kuntoon niin te pääsette jatkamaan.
  • Sopii oikein hyvin. Tulkaa tunne työhuoneeseen. Jää sinä Janne vielä tänne odottelemaan.

Kului vajaa puoli tuntia, kunnes Timo käveli takaisin eteiseen. Hän hyvästeli Jannen ja pyysi tätä samalla menemään Tuomon toimistoon. Janne koputti kuuliaisesti oveen ja odotti Tuomon vastauksen ennen kuin astui sisään.

  • Hyvä kun tulit, Tuomo sanoi. – Saat hieman auttaa minua.
  • Ai miten? Janne oli entistä hämmentyneempi.
  • Odota hetki niin kerron.

Daniel seisoi ikkunan vierellä katse jossain kaukaisuudessa. Tiukat shortsit paljastivat muhkean takapuolen. Jannen katse hakeutui puoliksi vahingossa, puoliksi tarkoituksella ihailemaan noita muotoja. Siveysvyössäkin tuntui pieni värähdys.

Yhtäkkiä Tuomo tarrasi kiinni Danielin käsivarsiin, vei ne tämän selän taakse ja lukitsi ranteet yhteen käsiraudoilla. Daniel huusi jotakin, mutta samassa hän olikin jo lattialla Tuomon alla.

  • Älä luulekaan että tää olis helppoa, Tuomo ähki Danielin korvan juureen. – Isäs kyllä kertoi millainen kriminaali olet.
  • Vitun pervo päästä irti! Daniel riuhtoi, mutta turhaan.

Tuomo tyytyi vain virnistämään ja haki pöydän laatikosta sakset. Sulavilla liikkeillä hän leikkasi t-paidan Danielin päältä. Alta paljastui leveä selkä sekä ikäisekseen lihaksikkaat hartiat. Janne tunsi jopa pientä kateutta Danielin kropan muodoista.

  • Ja nyt kannattaa olla rimpuilematta tai lähtee munatkin samalla irti, Tuomo käski samalla kun käänsi Danielin selälleen.

Daniel jähmettyi paikoilleen, kun Tuomo leikkasi ensin häneltä shortsit ja niiden alta bokserit, joiden alta paljastui tummanruskea patukka. Terhakkaat kivekset roikkuivat houkuttelevasti reisien välissä.

  • Sullahan on ihan miehen vehkeet, Tuomo kommentoi ja tarttui ronskisti kiinni Danielin vehkeisiin.
  • Irti niistä helvetti! Daniel huusi selkeästi tuskissaan.
  • No älähän nyt. Janne tässä auttaa näiden suhteen. Otas Janne sieltä alimmasta laatikosta sellainen L-koon siveysvyö.
  • Mikä vitun siveysvyö? Daniel parahti.

Janne oli seurannut näytöstä silmät suurina, mutta Tuomon käsky palautti hänet tähän hetkeen. Hän toi paketin Tuomolle, joka kuitenkin käski Jannea avaamaan sen.

  • No niin, ja nyt minä pidän tämän kaverin paikoillaan, ja sinä saat asentaa vyön paikoilleen.
  • No jos minä vaan osaan, Janne vastasi ja tuijotti muovisia osia.
  • Kyllä sinä osaat. On jo niin monta kertaa koottu se sunkin vyö.

Jannen ei auttanut muu kuin tarttua toimeen. Hän etsi paketista suurimman kivesten taakse tulevan renkaan ja alkoi asettelemaan sitä Danielin sukukalleuksille. Haparoivin ottein hän kuin ihmeen kaupalla sai renkaan paikoilleen. Renkaan halkaisija riitti juuri ja juuri Danielin isoille kasseille. Seuraavaksi vuorossa oli itse häkkiosan asennus. Heti kun Janne hipaisikaan Danielin patukkaa, kasvoi se sentin tai pari. Hetken sen parissa tuskailtuaan neuvoi Tuomo laittamaan hieman liukuvoidetta putkeen. Tämä auttoikin ja pian kuului Jannelle jo kovin tuttu naksautus, kun munalukko lukitsi koko paketin kiinni.

  • Ja minä ottaisin sen avaimen, Tuomo avasi kämmenensä, jolle Janne tiputti pienen avaimen.
  • Mikä vitun härveli toi on? Vitun reilua hei!

Danielin ruskeat silmät suorastaan paloivat vihasta, kun ne leiskuivat Jannea kohti. Janne tunsi tutun punan leviävän kaulalta ylös kohti kasvoja. Tuomo läimäytti välittömästi avokämmenellä Danielia kasvoihin.

  • Ja nyt loppu tuo kiroilu! Ja alat kunnioittamaan toisia niin kuin tapoihin kuuluu. Tämä tässä on Janne ja sinä tottelet häntä kaiken suhteen. Onko selvä?

Daniel tyytyi vain tuijottamaan Tuomoa tuuheiden kulmiensa alta.

  • Parempi että rauhoitut siinä hetkisen. Mene Janne tekemään ruokaa siksi aikaa.

Janne oli enemmän kuin tyytyväinen saadessaan luvan poistua. Ajatukset pyörivät uudessa pojassa ja mitä kaikkea uutta se toisi hänelle. Kaiken hässäkän keskellä Janne oli ehtinyt kiinnittää huomionsa Danielin orastavaan rintakarvoitukseen, joka jatkui houkuttelevana janana alas munille. Alakerrassa tuntui tuttu puristus, kun oma kalu yritti epätoivoisesti päästä vapaaksi. Janne oli kyllä aiemminkin katsonut välillä homopornoa netissä ja vilkuillut salaa luokkakavereitaan pukukopissa, mutta ei hän koskaan ollut päässyt kopeloimaan toisen pojan munia. Eikä hän oikeastaan tiennyt pitikö hän pojista oikeasti vai johtuiko kaikki teini-iän ylitse vuotavasta kiimasta.

Janne hääräsi keittiössä aikansa, kunnes hän ilmoitti toimiston oven läpi ruoan olevan kohta valmista. Tuomo käski tuomaan ruoan hänelle ja Danielille suoraan toimistoon. Jannen astuessa sisään tarjottimen kanssa hän huomasi Danielin istuvan toimiston pöytää vasten yhä käsiraudoissa ilkosillaan. Pahin palo hänen silmistään oli kuitenkin jo laantunut.

  • Jätä se tarjotin vaan tuohon pöydälle, Tuomo ohjeisti. – Syö ite ihan rauhassa ja sitten voit mennä saunalle.

Janne nyökkäsi ja hipsi takaisin keittiöön. Siivottuaan paikat hän lompsi saunalle lukemaan vanhoja sarjakuvia, jotka Tuomo oli anteliaasti luovuttanut hänen käyttöönsä. Iltapäivä mateli eteenpäin ja vaihtui lopulta illaksi. Janne kuuli epämääräistä kolinaa ulkoa, joten hän nousi ylös sängyltään ja meni ulos, jossa häntä vastassa olivat Tuomo ja Daniel. Uudella tulokkaalla oli päällään samanlaiset bokserit kuin hänelläkin. Käsiraudat olivat ilmeisesti vielä paikoillaan käsien asennosta päätellen.

  • Näytähän Janne vähän paikkoja tälle meidän uudelle tulokkaalle. Mun pitää käydä sisällä hoitamassa yks puhelu.

Janne mutisi jotain vastaukseksi ja samassa Tuomo harppoi jo takaisin kohti taloa.

  • Tosiaan tässä on tää sauna, jossa mä myös nuk-, Janne ehti kertoa ennen kuin Daniel keskeytti hänet.
  • Karataan täältä hei molemmat! Tää ei oo aidattu tai mitään. Sä varmaan tiedät helpoimman reitin pois täältä.

Janne tuijotti Danielia suu auki. Hän ei enää tiennyt mitä ajatella.

  • No, mitä sä vielä mietit? Danielin silmät tuikkivat kohti Jannen avonaista suuta.
  • Seuraa mua.

Janne ohjasi Danielin saunamökin ohi kohti metsänrajaa. Daniel juoksi käsiraudoista huolimatta ripeästi ja pysyi Jannen perässä.  Matkalla Janne sai selville, että Danielin isä oli kotoisin Turkista, kun taas äiti on suomalainen. Isä oli lähtenyt jo varhain takaisin Turkkiin, mikä oli kai johtanut äidin elämän suistumiseen päihteiden pariin. Tämä oli lopulta johtanut Danielin huostaanottoon ja sijoittamiseen sijaisperheeseen.

  • Mitä me sit tehään kun päästään pois täältä? Janne huohotti, kun he olivat päässeet ensimmäisten puiden luo.
  • Kyl me jotain keksitään, Daniel vastasi. Pelkästään hänen katseensa riitti vakuuttamaan Jannen.

Kaksikko jatkoi puiden sekaan. Kuusten tiheät neulaset raapivat ikävästi poikien ihoa. Maahan tippuneet kävyt ja oksat saivat aikaan kirosanojen tulvan molempien huulilta. Hetken pusikossa käveltyään tulivat he jonkinlaiselle metsäautotielle. Pojat lähtivät kävelemään sitä suuntaan, jossa he olettivat isomman kaupungin sijaitsevan. Hyttyset olivat heränneet horroksestaan, kun ne haistoivat kaksi salskeaa nuorta metsän keskellä. Erityisesti Daniel kärsi niiden kutiavista pistoista ilman mahdollisuutta hätistää niitä käsillään.

  • Kohta me päästään pois täältä, Janne yritti lohduttaa toveriaan.

Hyttysten häätäminen oli oiva tekosyy koskettaa Danielin jänteviä käsivarsia ja rintakehää. Daniel sopersi vieläpä kiitoksen tästä hyvästä.

  • Hei tuolla näkyy poliisiauto! Janne hihkaisi.

Daniel seisahtui paikoilleen, kun Janne viittoi poliiseja kohti.

  • Pitäiskö meidän Janne lähtee? Jos ne vaikka etsii meitä.
  • En mä nyt usko, Jannen kasvoilla käväisi kuitenkin epäilyksen varjo.

Poliisiauto kiihdytti vauhtia ja oli pian poikien luona. Matkustajan puolelta astui ulos arviolta nelikymppinen, tummapiirteinen sekä raamikas körmy. Kuskin ovesta kömpi esiin hieman nuorempi vaaleilla piirteillä varustettu poliisimies, joka ei hänkään ollut mikään kukkakeppi.

  • Mitäs pojat täällä tekee? vanhempi poliiseista kysyi tiukasti.
  • Ollaan vaan kävelemässä, Janne sai soperrettua. Jalat tuntuivat aivan spagetilta.

Kuului tömähdys, kun Jannen takana Daniel kaatui kasvot edellä maahan. Kirosanojen saattelemana raudoitettu poika yritti nousta seisomaan tuloksetta.

  • Taidatte olla karkumatkalla, nuorempi poliisi kommentoi pieni virne suupielessä.

Poliisit harppoivat Jannen luo ja laittoivat tämän varmoin ottein käsirautoihin. Danielin he nostivat kevyesti maijan takaosaan. Jannea ei tarvinnut kuin hiukan käskeä niin hänkin oli pian poliisiauton kyydissä.

Auto kaarsi hetken kuluttua takaisin Tuomon pihaan. Talon isäntä odotteli poikia kädet ristissä päärakennuksen kuistilla.

  • Vai semmoinen reissu pojilla. Ja minä kun ajattelin pystyväni luottamaan sinuun Janne.

Tuomon katse porautui suoraan Jannen läpi. Mielessä alkoi jo pyöriä tuleva rangaistus.

  • Joo mutta ei nämä onneksi kauas kerenneet, vanhempi poliiseista kommentoi pitäen samalla Danielia tiukassa otteessaan.
  • Onneksi eivät. Ja kiitos kuuluu kokonaan teille.
  • Joo pitäähän sitä kaveria aina auttaa, nuorempi poliiseista sanoi ja vinkkasi silmää Tuomolle.
  • Varmaan haluatte jäädä seuraamaan poikien rangaistusta? Tai vähän ehkä auttaakin siinä?
  • Oikein mielellään, vanhempi lainvalvoja totesi ja kohensi otettaan Danielista. – Mihin nää viedään?
  • Seuratkaahan minua.

Parivaljakko kuljetettiin huoneeseen, jonka olemassaolosta Janne ei ollut edes tietoinen. Se ei ollut kovin suuri, mutta silti se oli täynnä mitä erikoisempia välineitä. Valoa ikkunattomaan tilaan tuli heikosti yhdestä kattovalaisimesta.

  • Sitokaa pojat nyt alkuun noihin penkkeihin. Käsiraudat voi pysyä paikoillaan, mutta muu kroppa mielellään kiinni, Tuomo ohjeisti.

Janne ja Daniel kiinnitettiin vastapäisiin tuoleihin, joiden alaosa oli poistettu melkein kokonaan. Köydet tarrautuivat inhottavasti kiinni jo valmiiksi herkkään ihoon.

  • Mitä te vitun pervot teette? Ei näin saa tehä! Daniel huusi yrittäen samalla riuhtoa itseään irti.

Vanhempi poliiseista läimäytti Danielia molemmille poskille.

  • Turpa kiinni nyt tai se tukitaan.

Nuorempi virkatoveri oli jo askeleen edellä ja asensi Danielin suuhun löytämänsä suukapulan. Pojan silmät kipinöivät vihasta, mutta suusta valui pelkkää kuolaa hänen yrittäessään huutaa solvauksia miehille.

  • Lupaatko sinä olla hiljaa? vaalea sänkipää kysyi Jannelta.
  • Lupaan herra, Jannen suusta pääsi kuin suoraan automaatista.
  • Hyvä asenne pojalla, mies virnisti.

Tuomo oli sillä aikaa ottanut pari pitkää metalliketjua, joiden päissä oli ikävän näköiset nänninipistimet. Nyt hän asetti nipistimet poikien välille niin, että toinen pää oli kiinni Jannen nännissä ja toinen vastaavasti Danielin.

  • Hyvältä näyttää, vanhempi poliisi kommentoi ja veti toista ketjua alaspäin. Pojat ähkivät kivusta, kun nipistimet porautuivat herkkiin nänneihin.

Tuomo oli jo siirtynyt seuraavaan vaiheeseen vetäessään poikien boksereita nilkkoihin. Poliisikaksikko oli saanut juonesta kiinni heidän liukastaessaan kahta dildoa. Poikien katseet olivat nauliintuneet noihin värikkäisiin vehkeisiin, joiden määränpää oli heille jo harvinaisen hyvin selvillä.

  • Tämän ei pitänyt tapahtua ihan vielä mutta minkäs sille voi, Tuomo totesi kuivasti hänen tarttuessaan toiseen dildoista.

Nuorempi poliiseista siirtyi Danielin luo Tuomon hoidellessa Jannen. He alkoivat yhtä aikaa työntämään tekokaluja nuorten neitseellisiin reikiin. Janne puri huultaan silmät suljettuina, kun dildo työntyi sentti sentiltä hänen sisäänsä. Hän oli luvannut olla hiljaa eikä hän halunnut pettää lupauksiaan uudestaan.

Daniel sen sijaan riuhtoi itseään sen minkä köysiltä vain kykeni. Kuolaa valui pitkin leukaa ja rintaa epämääräisen muminan säestämänä.

  • Turhaan sä pistät vastaan, nuori poliisi virnuili Danielin hikisille kasvoille. – Tää tulee suhun halusit tai et.

Vanhempi poliisi tehosti sanomaa vetämällä nänniketjua alas. Janne ei enää kyennyt hillitsemään itseään, vaan parkaisi korvia särkevästi. Poliisit eivät tästä tykänneet, vaan tukkivat Jannenkin suun kapulalla. Janne laski päänsä alas nöyryytettynä.

  • Sehän meni ihan hyvin, Tuomo kehaisi Jannea ja läimäytti tätä hartioille.
  • Tääkin on kohta perillä, nuorempi poliisi ähkäisi survoessaan dildoa Danielin pyhimpään.

Danielin pää pyöri vimmatusti ja käsivarsien lihakset supistelivat kuin kouristuksessa vasten köysiä. Lopulta hänenkin oli myönnettävä tappionsa, kun dildon pää osui vasten reiän suuta.

  • Hitto kun meinaa kusettaa, nuorempi poliisi tokaisi noustessaan seisomaan. – Mites teitä muita?

Tuomo ja vanhempi poliisimies nyökyttelivät. Yhdessä he päättivät omistaa kaiken säästämänsä nesteen Danielille. Nuorukainen katsoi silmät levällään, kun mieskolmikko ympäröi hänet kullit roikkuen sepaluksista. Ensimmäisen suihkun avasi nuorempi sänkipää, jonka esinahan peittämästä kullista virtasi kirkasta nestettä paineella pitkin Danielin rintakehää ja vatsaa. Seuraavaksi oli vanhemman poliisin vuoro, jonka puoleksi esinahan peittämä paksu patukka suihkutti tummempaa tavaraa suoraan Danielin punoittaville kasvoille. Poika yritti kakoa enimpiä pois siinä juurikaan onnistumatta. Suihkun viimeisteli Tuomon tummahko neste, joka levisi kaulalta aina haaroväliin saakka, jossa sen otti vastaan Danielin muoviseen vankilaan teljetty kalu. Nöyryytyksen huipensi naurunremakka, joka virisi kolmikon huulilta Danielin häpeästä punoittaville kasvoille.

  • Ja toinen saa luvan putsata nää, vanhempi poliiseista kääntyi Jannen puoleen.
  • Hyvä idea, Tuomo totesi ja siirtyi Jannen eteen. – Lupaatko käyttäytyä kuten kiltin pojan kuuluu?

Janne nyökytteli silmät anelevasti kohti Tuomoa. Tilan isäntä riisui suukapulan hitaasti Jannen suusta. Mukana tuli aimo annos kuolaa, joka valahti suoraan Jannen syliin. Tuomo otti ensimmäisen vuoron Jannen suulla. Vanhan miehen ahavoitunut kyrpä sujahti yllättävän helposti Jannen nuoreen suuhun. Janne yritti kuvitella itsensä jonnekin aivan muualle varsin kehnoin tuloksin. Kauaa Tuomo ei kaluaan Jannen suussa uittanut, kun vuorossa oli jo vanhempi poliiseista. Tämä körmy sen sijaan tunki kaluaan Jannen suuhun ronskein ottein.

  • Nuolet sen terskan kunnolla kans. Koko päivän, kun on istunut autossa niin paikat kyllä hautuu.

Janne teki parhaansa, mutta tunsi siitä huolimatta inhan nipistyksen nännissään. Saatuaan tarpeekseen vanhempi miehistä luovutti paikkansa nuoremmalle. Tämä olikin innokkaammalla päällä. Saatuaan pelkän terskan sisäänsä työnsi nuori sänkipää meisselinsä pohjaan saakka. Janne joutui hieman kakomaan, kun kalu kävi paikoissa, joissa ei ollut koskaan käynyt mitään vastaavaa. Poliisin patukka kasvoi koko ajan sekä pituutta että paksuutta Jannen lämpimän kosteassa suussa. Janne oli tuntevinaan jo kiimalimaa kielensä päässä.

  • Ai vittu mä tuun kohta!

Ei aikaakaan, kun Janne tunsi paksun mällin täyttävän hänen suunsa. Hänen piti taistella tosissaan pitääkseen kaiken tuon tavaran sisällään.

  • Nielet nyt kaiken mitä vieras sulle tarjosi, Tuomon tiukka ääni kuului jostain taustalta.

Meisseli vedettiin ulos Jannen suusta. Tippa tai pari mälliä valui hänen huuliltaan alas rinnalle, mutta lopun suolaisen tavaran hän nieli urheasti. Tuomo käski vielä avata suun tarkistusta varten.

  • Ei hemmetti, meidän pitää lopetella vuoro asemalla, vanhempi poliiseista totesi vilkaistuaan kelloaan.
  • Ei se mitään, kyllä pojat täällä teitä oottelee, Tuomo virnisti. – Onko teillä vapaata milloin?
  • Ite asiassa taitaa olla molemmilla huominen vapaata, nuorempi pisti väliin. – Voidaan tulla vielä tänään tänne jatkoille.
  • Tulkaa ihmeessä, minä pidän sillä välin pojille seuraa.

Miehet lähtivät yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin poikien jäädessä odottamaan tulevaa yötä pelonsekaisin tuntein.  

Roolileikkimme muuttaa

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Siinä se nyt seisoi. Oma koti. Uudehko omakotitalo päättyvän tien päässä. Kolme makuuhuonetta, olohuone, keittiö, kylpyhuone, sauna ja erillinen wc. Alakerran makuuhuone oli muutettu kuntosaliksi, joka muuntautui tarpeen tullen myös leikkitilaksi. Yläkerrassa oli omat huoneet minulle ja Laurille sekä Mikalle. Niin, Laurin isästä oli tullut pysyvä osa kuviotamme. Hänen ansiostaan pystyimme Laurin kanssa muuttamaan omakotitaloon jo parikymppisinä. Mika oli nuorempana ennen avioliittoaan Laurin äidin kanssa pyörittänyt omaa yritystoimintaa kaverinsa kanssa, jonka myytyään hän sai pienen pesämunan itselleen. Tuo potti oli kasvanut arvoaan rahastoissa kaikki nämä vuodet ja avioehdon ansiosta jäi se Mikan haltuun myös eron jälkeen. Mika oli pystynyt ostamaan talon miltei kokonaan ilman lainaa. Edellinen Mikan ja Laurin asunto oli ollut vuokra-asunto, koska Mika oli ajatellut ostaa itselleen pienemmän asunnon sen jälkeen, kun Lauri muuttaisi omilleen. Sen sijaan Mika sai kämppäkaverikseen minut.

Tässä vaiheessa minun oli pakko selittää meidän kolmen kuviomme omille vanhemmilleni. Se oli ollut hieman noloa, mutta ei yhtä noloa kuin Mikan ja Laurin avautuminen Laurin äidille. Järkytys oli ollut niin suuri, ettei Laurikaan ollut puheväleissä äitinsä kanssa, vaikka paljastuksesta oli kulunut jo useita kuukausia. Omat vanhempani pystyivät sulattamaan asian lopulta ainakin pintapuolisesti.

Muutto tapahtui alkusyksystä meidän kolmen ja yhden palkatun muuttomiehen voimin. Itse tyydyin lähinnä osoittamaan sopivat paikat tavaroille Mikan ja Laurin hoitaessa raskaimmat nostelut. Mikan edelliseen asuntoon asentama kameravalvonta muutti tietysti mukana ja oli käytössä jo ensimmäisenä iltana. Heti kun muuttoauto oli kaartanut pois pihalta, käskin jässiköitäni riisuutumaan. Mikan sukukalleuksia koristi nyt jykevä metallinen siveysvyö, joka oli tehty tarkasti mittojen mukaan. Mika käytti vanhaa muovista vyötä vain silloin, kun työmatkat vaativat lentokoneella matkustamista.

Samoihin aikoihin Mika sai sopivasti ylennyksen töissä ja päälle muhkean palkankorotuksen, joka tuli tarpeeseen uudessa taloudessamme. Lauri ja minä keskityimme nyt toden teolla opintoihimme eikä aikaa jäänyt töille. Kela ei meitä juuri hellinyt pientä opintorahaa lukuun ottamatta. Mika ei halunnut, että ottaisimme opintolainaa, joten isukki painoi säännöllisesti ylitöitä ja keräili kaikki mahdolliset bonukset, joita irti lähti.

Minun ja Laurin huone oli sisustettu parisängyllä ja kahdella vierekkäisellä työpöydällä. Minun vaatteeni veivät suurimman osan kaappitilasta. Harvojen vieraiden aikana Lauri ja Mika pitivät molemmat päällä hihatonta ja shortseja. Onnekseni molemmat sonnit olivat lämminverisiä, joten talon saattoi pitää normaalissa lämpötilassa huolimatta näiden vähästä vaatetuksesta.

Mikan huone oli pienempi ja huomattavasti askeettisempi. Huonekaluina oli ainoastaan käytetty yhden hengen sänky, lipasto sekä yöpöytä. Mattoa tai verhoja ei ollut eikä oikeastaan edes ovea. Olin käskenyt Mikaa irrottamaan sen muuttopäivänä, koska mielestäni orjilla ei tulisi olla mitään salattavaa isänniltään. Kutsun Mikaa orjakseni, vaikka mitään virallista sopimusta ei oltu tehty. Käytännössä olin kuitenkin ottanut Mikan elämän täydelliseen hallintaani.

Vietimme toki aikaa muutenkin kuin pervoilun merkeissä. Treenasimme kotisalilla ja saunoimme sen jälkeen antaumuksella. Yhden tuollaisen illan aikana vilvoitellessamme takaterassilla Mika yhtäkkiä sanoi:

  • Enpä muista milloin oon viimeksi ollut näin tyytyväinen elämään.

Minä tai Lauri ei heti osattu vastata mitään, joten Mika jatkoi:

  • Vaikka teenkin ihan hulluna töitä eikä materiaa ole liiaksi, niin tuntuu että elämällä on taas tarkoitus.
  • Tuo on kyllä hyvin sanottu, Lauri totesi väliin. – Kiitos siitä herralle.

Nyt Mika ja Lauri nostivat oluensa minua kohti. Vastasin eleeseen nostamalla omani ja kiittämällä heitä palveluksestaan. Ilta jatkui taas normaalisti.

Mika oli nyt enemmän työmatkoillaan, joten minä ja Lauri saimme puuhastella rauhassa omiamme. Vaikka pidin Mikasta todella paljon, oli Lauri silti ykkösenä listallani.

Mikan reissujenkin aikana pärjäsimme taloudellisesti oikein hyvin. Olin saanut käyttöoikeuden Mikan pankkitileihin ja aina palkkapäivänä siirsin suurimman osan Mikan palkasta omalle tililleni. Jätin Mikalle hieman käyttörahaa työpäivän ruokailuihin ja vastaaviin menoihin. Ruoat tilasin pääosin kotiinkuljetuksella tai kävin ostamassa ne Laurin kanssa opiskelupäivän jälkeen.

Eräänä lokakuisena perjantaina olin viettänyt koko päivän puuduttavien tilastotieteiden harjoitusten parissa. En malttanut odottaa kotiin pääsyä. Mika oli jälleen työmatkalla, joten olin pyytänyt tältä yhden kuvan aamulla, yhden lounastauolla ja vielä yhden nyt iltapäivän pitkillä tunneilla. Ensimmäisessä kuvassa pojuni poseeraa hotellihuoneen vessassa hauis pullistuneena äärimmilleen raskaiden kassien roikkuessa reisien välissä. Toisessa kuvassa köriläs on pisuaarilla siveysvyön kanssa. Kolmatta kuvaa en ole vielä saanut, koska Mika ei ole lukenut viestiäni. Laskeskelen päässäni, että orja on lauennut viimeksi ehkä pari kuukautta sitten.

Viisareiden lähestyessä neljää laitoin kotona odottavalle Laurille viestiä, jossa käsken pojua aloittamaan ruoanlaiton. Vastaus tuli miltei samalla sekunnilla. Loppumattomalta vaikuttanut tunti päättyi vihdoin. Kiiruhdin Mikan autolle pienessä vesisateessa. Ilmassa lemusivat kuolleet lehdet. Uuteen kotiimme pääsee helposti bussillakin, mutta aina kun on Mikan töiltä mahdollista, käsken tätä jättämään auton minun käyttööni.

Kurvasin autokatokseen ja miltei juoksin ovelle. Sisällä minua tervehti houkutteleva ruoan tuoksu. Käskin Laurin tulla eteiseen riisumaan minun kastuneet vaatteeni. Laurin patsasmainen hahmo ilmestyi oviaukkoon. Pojuni on loppukesästä asti käyttänyt karvankasvua tehostavaa ainetta kasvoillaan, rinnallaan, mahallaan ja käsillään. Ainoastaan jalat ovat jo valmiiksi tarpeeksi karvaiset makuuni. Aine on ollut hintansa väärti. Tummahkoa karvaa on alkanut puskemaan paikoista, joissa ei aiemmin ollut haituvaakaan. Kasvoillakin oli jo komea sänki.

  • Ruoka on kohta valmista herra, Lauri ilmoitti ja ohjasi minut olohuoneeseen. Pian kädessäni oli lempidrinkkini.

Selasin puhelintani ja siemailin juomaani. Puhelimeeni kilahti viesti Mikalta. Nyt tuo äijä oli alasti polvillaan hotellihuoneessaan suu houkuttelevasti avoinna. Vastaukseni kuului näin: ”Olisitpa tuossa asennossa täällä kotona niin saisit satsit nieluus hetkessä”.

Ajatukseni alkoivat harhailemaan viestittelyn myötä ja pian tunsin tutun kohouman etumuksessani. Kaivoin puolikovan kaluni ulos vapauteen ja käskin Laurin olohuoneeseen. Lauri tömisteli paikalle siveysvyö heiluen rytmikkäästi askelten tahdissa.

  • Mee polvilleen ja hoida tämä, käskin samalla nyökäten kaluani kohti.
  • Kyllä herra, Lauri vastasi empimättä.

Elimeni oli miltei täydessä seisokissa ennen kuin pojuni pääsi sen kimppuun. Laurin kostea ja kuuma suu ensin terskan ja myöhemmin koko kalun ympärillä tuntui huumaavan hyvältä. En olisi alussa uskonut kuinka hyvä munan imijä hänestä vielä tulisi.

Asetin toisen käteni Laurin takaraivolle, jota peitti hyvin pidetty sänki. Ihan kaljuksi en ollut vielä kehdannut pojuani ajella. Huokailin tyytyväisenä, mikä sai Laurin nopeuttamaan hieman tahtia. Kasseissa alkoi tuntua tuttu kutina, joten käskin Laurin imemään niin lujaa kuin mahdollista. Puristin pojuani takaraivosta, kun terskan päästä alkoi puskemaan mälliä isoissa purkauksissa tämän nieluun. Huokailin raskaasti ja rojahdin sohvan pohjalle. Laurin kasvot hieman punoittivat, kun hän nieli tavarani kuuliaisesti.

  • Siinä olikin sun päivällinen, kommentoin pieni virne kasvoillani.
  • Kiitos herra. Tämä kelpaa oikein hyvin.

Lauri kömpi ylös ja pian hän kutsuikin minut syömään. Söin hyvällä ruokahalulla äskeisen ilottelun jälkeen pojuni seuratessa ateriointiani keittiön nurkasta käsin. Laurin siivottua keittiön käskin hänet leikkihuoneeseen, joka oli eteisen toisella puolella.

Käskin Lauria asentamaan panokeinun kattokoukkuun sekä ottamaan kaapista esiin ’’lelutarjottimen’’, joka oli oikeastaan muokattu tarjoilukärry täynnä mitä erikoisempia seksivälineitä. Pidin itse vielä vaatteet päällä kontrastina Laurin alastoman jykevälle hahmolle. Ei sillä, etten itse olisi hyvässä fyysisessä kunnossa, pitihän kotisalia ehdottomasti minunkin hyödyntää. Siinä on vain jotain erityisen pervoa, kun orjapoju on ilkosen alasti herran patsastellessa samalla täysissä pukeissa.

  • No niin, hyvältä näyttää, totesin, kun kaikki näytti olevan valmista. – Tuuhan nyt tohon eteen ja laita kädet pään taakse.

Lauri totteli tapansa mukaan. Iskin välittömästi käteni pojuni muhkeisiin käsivarsiin, joiden verisuonet pullottivat elinvoimaa uhkuen. Liu’utin ne hiljaa alas kiinteälle rintakehälle, jonka molemmin puolin terhakat nännit sojottivat tiukasti eteenpäin. Hieroin niitä muutaman kierroksen, mikä sai Laurin ynähtämään hiljaa.

  • Hyvältä näyttää, kerta kaikkiaan, virnistin vasten pojuni totisia kasvoja.

Seuraavaksi otin kärrystä pullon hierontaöljyä, jota pursotin tuon järkäleen kropalle aimo annoksen. Myös leveä selkä sai osansa käsittelystä. Hieroin öljyä antaumuksella pojuni jokaiseen koloon ja sopukkaan. Paksut karvat muuttuivat tahmeiksi käsittelyn seurauksena, mikä sai virnistykseni levenemään entisestään.

Astuin askeleen taaksepäin ihaillakseni kätteni tulosta. Lauri seisoi öljystä kiiltävänä kirkkaan kattovalaisimen alla kuin antiikin ajan patsas ikään. Leveä rintakehä kohoili tasaisesti hengityksen tahdissa. Koko komeuden kruunasi metallivankilaan teljetty, kiimassa viruva kalu.

  • No niin, nyt kun oot valmisteltu niin pidetääs sulle pikku treeni. Aloitetaan 30 punnerruksella. Ja lasket ne kuuluvasti ääneen etkä mutise.
  • Kyllä herra.

Lauri heittäytyi alas lattialle eteeni ja aloitti urakkansa. Ensimmäiset viisitoista toistoa sujuivat näppärän näköisesti tasaiseen tahtiin. Paisuneet käsivarret työskentelivät saumattomasti minun mielikseni. Tunsin jo uutta heräämistä omassa alakerrassani.

Orjapojuni sai puuskuttaen tehtyä loppuun sarjansa. Annoin pojulle hetken hengähdystauon ennen kuin annoin käskyn lankuttaa kahden minuutin ajan. Otin aikaa puhelimellani, kun Lauri teki tätä inhoamaansa liikettä. Samalla kun pojuni lihakset olivat virittäytyneet äärimmilleen pistin merkille, miten tummaa karvaa oli alkanut jo leviämään selänkin puolelle. Ainetta ei oltu ainakaan tarkoituksella levitetty selän puolelle, mutta näköjään sen vaikutus oli Laurin kohdalla erityisen voimakas.

Noukin kärrystä tekonahkaisen lätkän, jolla annoin pojuni pepulle kannustavia läimäyksiä. Kerroin puolet ajasta kuluneen. Ilma suljetussa huoneessa alkoi lämmetä ja paksuuntua Laurin raskaan hengityksen vaikutuksesta. Ensimmäiset isot hikipisarat valuivat tasaiseen tahtiin pitkin vaaleita kylkiä. Paksut käsivarret vavahtelivat kaiken niiden kannatteleman painon alla.

  • Ja aika! huudahdin samalla kun puhelimen kello alkoi kilkattaa.

Lauri lysähti alas lattialle tasaten hengitystään. Annoin pepulle muutaman mojovan iskun.

  • Tämä oli vasta alkulämmittelyä. Kai poju vielä jaksaa?
  • Kyllä jaksaa herra, Lauri sai sanottua puuskutuksensa välistä.
  • No hyvä homma. Nousehan sit ylös ja tee 30 kyykkyä. Ja kunnollisia, ei mitään puolivillaisia.

Lauri kömpi seisomaan eteeni hakien hetken sopivaa asentoa. Kädet löysivät jälleen paikkansa takaraivon takaa. Pojuni aloitti urakkansa katse tiukasti kohti vastapäistä seinää. Tällä kertaa minun ei tarvinnut edes käskeä laskemaan toistoja ääneen. Siveysvyö heilui eräänlaisena lisäpainona muhkeiden reisien välissä.

Nämä toistot sujuivat pojultani edellisiä paljon helpommin. Ei ole jalkapäivät jääneet väliin tältä körmyltä. Niinpä käskin pojuani tekemään toiset 30 kyykkyä lisää. Tällä kertaa ujutin lisäksi pienen tapin Laurin reikään.

  • Pidät tuon sitten sisällä. Vähän lisähaastetta, virnistin.

Lauri jatkoi urakkaansa, mutta nyt kasvot olivat astetta enemmän mutrussa. Selkeästi tuo pienikin tappi toi sopivan lisän tähän treeniin. Hikipisarat alkoivat muodostaa selkeitä noroja pojuni vartalolla. Huumaavan miehinen hien tuoksu levisi pitkin huonetta. Kahdeksannentoista kyykyn kohdalla tappi ponnahti ulos Laurin reiästä.

  • Jaahas, eipä onnistunut tällä kertaa. Taitaa olla sun reikäs liian rassattu näin pienille tapeille.
  • Anteeksi herra. Voin yrittää uudestaan, jos herra antaa siihen mahdollisuuden.

Laurin silmät katselivat vilpittömän anelevasti minua kohti. Meinasin jo heltyä niille, mutta lopulta päätin siirtyä eteenpäin. Käskin pojuni makaamaan painonnostopenkille selälleen. Nappasin pätkän köyttä, jolla sidoin Laurin kädet kiinni tankoon. Varmuuden vuoksi sidoin myös jalat nilkoista kiinni penkkiin.

  • No niin, katotaanpas sitten miltä täällä näyttää, sanoin ja tarrasin kiinni siveysvyöhön.

Lauri ynähti hieman. Pojuni katse kuitenkin kirkastui, kun hän näki avaimen, jonka työnsin häkin lukkoon. Muutamalla sulavalla liikkeellä vapautin tuon kiimakalun vankilastaan. Välittömästi vapauteen päästyään se ponnahti iloisesti pystyyn. En rehellisesti sanottuna enää muistanut kuinka kauan olin pitänyt tuota vehjettä telkien takana. Päivät ja viikot kuluivat kuin huomaamatta eikä pojuni enää nurissut lukosta. Siitä oli tullut erottamaton osa orjan kroppaa.

  • Sehän on innokas, kommentoin ja annoin muutaman kunnon läimäyksen kalulle, mikä sai Laurin murahtamaan. – Varmaan haluais jo laueta?
  • Kyllä herra. Jos herra niin päättää.
  • Katsotaan miten käy, hymähdin.

Seuraavaksi otin kärrystä ohuempaa narua, jota sidoin useamman kierroksen Laurin pulleiden kassien ympärille. Narun toisen pään sidoin kahteen kattoon kiinnitetyn koukun kautta, joista se lopulta päättyi suureen metallisankoon.

  • Testataanpa nyt miten noi sun turvonneet kassit kestää painoa, virnistin ja hain kärrystä kasan tätä varten hankittuja painoja.

Laurin tiukka katse seurasi tiiviisti, kuinka nostelin aluksi pienempiä metallipainoja sankoon, joka painui alas tuskin silmin nähtävästi. Kuitenkin naru kivesten ympärillä kiristyi kiristymistään, mikä näkyi lisääntyneinä uurteina Laurin kasvoilla. Hikipisarat alkoivat valua otsalta alas pitkin kasvoja ja lopulta lattialle.

Helpon alun jälkeen siirryin isompiin painoihin, joilla sangon sai painumaan alas huomattavasti nopeammin. Laurin suusta alkoi kuulua tuttu matala murahtelu, joka sai oman kyrpäni pullistelemaan boksereissani. Pojuni katse ei enää ollut painoissa, vaan jossain katon rajassa. Käsivarret pullistelivat, kun kämmenet olivat tarttuneet kaikin voimin kiinni tankoon. Sitten mieleeni juolahti pirullinen idea.

  • Nyt kun oot siinä paikoillaan niin voisit samalla nostella painoja, käskin virnistäen.

Lauri katsahti minuun kuin varmistusta hakien. Yksi tiukka katse ja pojuni totteli mukisematta. Painot alkoivat nousta rinnalta jäntevien käsivarsien varaan huolimatta kasseja kuristavasta narusta. Pidin tauon painojen lisäämisestä ja siirryin härnäämään pojuni kiimassa viruvia sukukalleuksia. Läpsin pinkeinä pullottavia kasseja, mikä sai aikaan voimakasta murinaa. Vetelin muutaman kerran kiimaliman vuoraamaa kalua, kunnes Lauri ähkäisi olevansa lähellä laueta. Vedin välittömästi käteni pois vehkeeltä. Ajoitus oli juuri oikea ja kalu jäi orpona yksin sykkimään.

Päätin nyt lisätä loputkin painot sankoon. Välittömästi painojen pudotessa edellisten seuraksi pääsi Laurin suusta eläimellisin ja voimakkain karjaisu, jonka olen koskaan kuullut. Pieni huone täyttyi ulvonnasta ja murinasta, kun äärimmilleen pingottunut naru veti spermaa tihkuvia kasseja irti kropasta. Hiki virtasi valtoimenaan ympäri lihaksikasta vartaloa. Laurin naama punoitti mansikkana ja silmät olivat puristuneet täysin kiinni. En voinut olla naurahtamatta näylle. Piti siitä pari kuvaakin ottaa. Tankokin oli jäänyt pojulla rinnalle, kun koko keho oli jännittynyt kivun vaikutuksesta.

Kovin kauaa en raaskinut pitää pojuni palleja piinassa ihan niiden terveyttäkin ajatellen. Niistä pitäisi riittää iloa minulle vielä useiksi vuosiksi eteenpäin. Purin narusysteemin ja päästin kassit pois pälkähästä.

  • Sepä oli hauskaa. Yllättävän paljon näinkin herkät kassit kestää painoa. Selkeesti harjottelulla on vaikutusta, naurahdin ja annoin vielä muutaman läpsyn kiveksille. – Meehän nyt tuohon kiikkuun keinumaan.

Pojuni nousi hieman horjuen seisomaan, mutta ei aikaillut käskyni suhteen. Lauri meni tuttuun asentoon panokeinuun jalat kohti kattoa ja ahnas reikä valmiina minuun päin. Liukastin sekä reiän että oman kivikovana sykkivän kaluni. En voinut olla antamatta paria vetoa pojuni koko ajan sykkivälle vehkeelle. Olisin halunnut kiusata sitä enemmänkin, mutta tiesin sen laukeavan hetkenä minä hyvänsä, jos vielä jatkaisin käsittelyä.

Otin tiukan otteen Laurin karvaisista jaloista. Terskani upposi ongelmitta pojuni reikään ja sen myötä loputkin kalusta. Aloitin tutun lykkimisen Laurin myhäillessä nautinnosta. Kiihdytin tahtia pikkuhiljaa, kunnes omat kassini hakkasivat rytmikkäästi Laurin muhkeita pakaroita vasten. En omalta lykkimiseltäni huomannut, miten pojuni kalu alkoi sykkiä kiihtyvään tahtiin samalla valuttaen kiimalimaa valtoimenaan kalun juureen. Juuri kun olin laukaisemassa omat lastini syvälle pojuuni alkoi Laurin kalu sylkeä paksua mälliä pitkin tämän karvaista vartaloa. Eikä kumpikaan meistä ollut hipaissutkaan tuota vehjettä.

Oma kaluni ampui tavarat Laurin sisään kaikesta hämmennyksestä huolimatta. En osannut kommentoida tapahtunutta heti, joten käskin Laurin siistiä paikat ja käydä sen jälkeen pesulla. Vasta näiden toimien jälkeen juttelimme tästä ihmeestä hieman hämmästellen ja naureskellen.

  • En kyllä osaa pitää tuota luvattomana laukeamisena, lohkaisin Laurille. – Tuskin se olis tapahtunut ilman mun panemista.
  • Herra on kyllä oikeassa tuon suhteen. Kiitos siis herralle hyvästä orgasmista.
  • Eipä mitään, hymyilin. – Mutta laitahan se siveysvyö taas päälle ja hae Mika juna-asemalta. Sillä on pitkä viikonloppu tiedossa.