Laurin ja Mikan tarina saa kesäistä jatkoa. Eräs vanha tuttukin esiintyy vierailevana tähtenä.

Heinäkuu oli kuumimmillaan, kun saimme Laurin kanssa yhteishaun tulokset. Olimme molemmat päässeet haluamillemme aloille ammattikorkeaan kotikaupungissamme.

Isänmaallinen velvollisuus puolustaa kotimaata ei sekään painanut niskoihimme. Omalta osaltani sain vapautuksen, kun taas Lauri sai lykkäystä omaan palvelukseensa. Lauri itse asiassa odotti omaa palvelustaan varsin innokkaasti, mikä kai vain todisti hänen alistuvan luonteensa puolesta.

Olin kesän alussa muuttanut Laurin luokse. Kyllä, myös Laurin isä Mika asui kanssamme. Olin käytännössä asunut Laurin luona muutenkin, joten muutos ei ollut käytännössä kovin suuri. Omalle perheelleni selitin, että Laurin isä oli paljon työmatkoilla, joten saimme Laurin kanssa asua edullisesti ja miltei täysin kahdestaan. Ja oli se tavallaan totta, että Mika oli välillä työmatkoilla, mutta ei läheskään joka viikko.

En ihan osaa selittää millainen meidän kolmen suhteemme oikein on. Mitään isompaa keskustelua aiheesta ei ole vielä käyty. Sen verran tositarkoituksella Mika on mukana, että olen saanut täyden hallinnan hänen siveysvyöhönsä. Availen sitä aika harvakseltaan, koska tykkään siltikin leikkiä enemmän Laurin kiimalla. Lisäksi Mika tyytyy kohtaloonsa helpommin eikä ole heti kinuamassa lukon aukaisua. Pystyn myös sanelemaan kodin säännöt aika lailla yksipuolisesti. Yksi säännöistä on se, että Lauri ja Mika riisuuntuvat täysin alastomiksi tullessaan kotiin. Siellä he sitten tekevät arkisia askareitaan munalukot heiluen.

Vähän aikaa sitten heitin puoliksi vitsillä, että minun pitäisi hankkia kamerat kämppään, jotta voisin tarkkailla pojujani, vaikka en olisi itse kotona. Mika otti tämän jostain syystä tosissaan, ja seuraavana päivänä oli asunnon jokaiseen huoneeseen asennettu pieni, huomaamaton kamera. Toki myös kylpyhuoneessa oli oltava sellainen. Mika asensi puhelimeeni kameroiden hallintasovelluksen ja luovutti pääsyoikeudet minulle.

Olin lyhyessä ajassa havainnut sovelluksen oikein näppäräksi. Olin saanut kesäksi osa-aikaista työtä, joten työpäivän lomassa oli kiva saada pientä piristystä seuraamalla Laurin puuhasteluja kotona. Lauri ei ollut löytänyt itselleen töitä, mutta näin ollen pojullani jäi enemmän aikaa kasvattaa lihaksiaan ja huolehtia kotitöistä. Liikunnan seurantaan oli toki oma sovelluksensa, mutta housuissani pullotti aina, kun näin Laurin livenä pumppaavan rautaa paljas iho kiiltäen.

Yhtenä päivänä käskin Lauria juomaan vettä litran tunnissa ja pysymään visusti kotona. Kielsin menemästä vessaan. Eipä mennyt kauaa, kun puhelimeeni alkoi tippua viestejä, joissa Lauri aneli päästä vessaan. Kuulemma rakko räjähtäisi hetkenä minä hyvänsä. Minun oli pakko mennä työpaikan vessaan seuraamaan, kun pojuni vääntelehti ympäri kämppää tuskissaan. Lopulta Lauri pyöri vessan edustan ja keittiön väliä ikään kuin sillä olisi minuun jotain vaikutusta. Saatuani tarpeekseni Laurin tuskailun seuraamisesta annoin luvan mennä kusemaan suihkuun nelinkontin yhtä jalkaa nostaen katse tiukasti kamerassa. Tallensin puhelimeeni videopätkän, jossa Laurin lukitusta elimestä suihkuaa keltaista nestettä sellaisella paineella, että luulisi koko häkin räjähtävän. Laurin naama helotti punaisena tuskasta ja luultavasti myös häpeästä. Lauri näytti suurelta, vaalealta koiralta kustessaan toinen jalka ylhäällä. Lopetettuaan Lauri sai tehtäväkseen puunata kylpyhuone puhtaaksi lattiasta kattoon.

Heinäkuun lopulla olin saanut viikon vapaata töistä. Tiesin, että myös Mikan kesäloma alkaisi samaan aikaan. Odotin Laurin kanssa Mikan saapuvan kotiin. Makoilin minun ja Laurin sängyllä selaten puhelintani. Lauri pumppasi rautaa edessäni hauikset pingottuneina. Eilen illalla olin ripustanut Laurin kaulaan ohuen metalliketjun, jonka lukitsin etupuolelta pienellä munalukolla. Siveysvyön lisäksi Lauri kantoi nyt toistakin merkkiä minun omistajuudestani. Ennen ketjun asettamista Laurin kaulalle olimme allekirjoittaneet kirjallisen sopimuksen Laurin orjuudesta. Sopimus kuului näin:

’’Yhteisymmärryksessä laadittu sopimus orjuudesta orjan ja Herran välillä

Tämä sopimus on laadittu kahden yksilön välillä, joita kutsutaan tästä lähtien orjaksi ja Herraksi. Sopimuksen tarkoituksena on luoda reunaehdot molempia osapuolia tyydyttävälle loppuelämän suhteelle. Tämä sopimus on laadittu vapaaehtoisesti eikä sitä voida purkaa muuten kuin erityisissä tilanteissa, jotka esitetään myöhemmin.

Herran henkilötiedot 
Orjan henkilötiedot

1. Osapuolten ymmärrys sopimuksesta

Molemmat sopimuksen osapuolet ovat oikeustoimikelpoisia ja sellaisissa ruumiin ja sielun voimissa, että he voivat allekirjoittaa tämän sopimuksen ymmärtäen sen tarkoituksen kokonaisuudessaan. Molemmat sopimuksen osapuolet hyväksyvät sopimuksen vapaasta tahdostaan ilman, että kukaan tai mikään on siihen voinut vaikuttaa.

2. Orjan tehtävät

Orjan ensisijaisena ja ainoana tehtävänä on tuottaa mielihyvää Herralleen kaikissa tilanteissa. Orja ei mieti omaa parastaan, nautintoaan tai etuaan, vaan asettaa Herran nautinnon ja edun kaiken muun edelle. Orja ymmärtää sen, että pienikin lipsuminen tai erehdys koskien edellä mainittuja voi johtaa rangaistukseen, josta Herra yksin päättää. Orja ei voi kieltäytyä rangaistuksesta paitsi, jos on perusteltua syytä olettaa, että rangaistus on kulloisenkin lain vastainen tai rangaistus voi aiheuttaa pysyvän ruumiillisen vamman orjalle tai muulle henkilölle. Orjan keho ja mieli kokonaisuudessaan ovat Herran omaisuutta, jota Herra voi käyttää kuten parhaaksi näkee. Lisäksi orja luovuttaa kaiken omaisuutensa, mukaan lukien tavarat, rahavarat sekä mahdolliset arvopaperit Herralleen. Orjan tehtävä on palvella Herraansa ajasta ja paikasta riippumatta. Kaikki orjalla oleva aika ja taidot ovat Herran vapaasti käytettävissä. Orjan tulee vastata kaikkiin Herran esittämiin kysymyksiin totuudenmukaisesti ja parhaan kykynsä mukaisesti. Orjan tulee hyväksyä hänelle tarjottu ravinto, asunto ja asusteet. Orja hyväksyy sen, että edellä mainittujen hyödykkeiden laadun määrittää yksinomaan Herra.

3. Herran tehtävät

Herra lupaa ottaa täyden vastuun orjan kehosta, mielestä ja omaisuudesta. Herra lupaa pitää huolta orjasta parhaan kykynsä mukaan. Herra tarjoaa orjalle fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden tunteen. Herra lupaa kehittää orjan kehoa ja mieltä omien mieltymystensä mukaisesti.

4. Rangaistukset ja turvasana

Orja suostuu alistumaan kaikkiin rangaistuksiin, jotka Herra näkee tarpeellisiksi. Rangaistukset eivät aina perustu orjan toimintaan, vaan Herra voi antaa niitä ilman selkeää syytä. Herran ei tarvitse perustella rangaistustaan orjalle. Orja voi käyttää ennalta sovittua turvasanaa, jonka lausuminen keskeyttää rangaistuksen toteuttamisen välittömästi. Herralla on oikeus päättää miten ja milloin rangaistuksen toimeenpanoa jatketaan. Orja ei voi käyttää turvasanaa päästäkseen kokonaan eroon rangaistuksestaan. Jos orja ei jossain tilanteessa voi suorittaa tiettyä rangaistusta kohtuullisessa ajassa, on Herran tehtävä asettaa orjalle korvaava rangaistus.

5. Kontaktit muiden ihmisten kanssa

Orja ei saa muodostaa seksuaalisia suhteita muiden ihmisten kanssa. Orja ei saa alistua toisille Herroille ilman oman Herransa nimenomaista lupaa. Kaikenlainen seksuaalinen kanssakäyminen (mukaan lukien digitaalinen) muiden ihmisten kanssa katsotaan tämän sopimuksen rikkomiseksi ja johtaa vakavaan rangaistukseen. Herra saa olla seksuaalisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. Herra saa myös antaa orjansa muiden ihmisten käytettäväksi, kunhan tämän sopimuksen ehtoja noudatetaan.

6. Sopimuksen ulkopuoliset aktiviteetit

Orja ei saa tehdä minkäänlaisia sopimuksia, vaikka niitä ei olisi nimenomaisesti kielletty tässä sopimuksessa. Herra hoitaa ja antaa luvan kaikkiin sopimuksiin, jotka koskevat orjaa.

7. Sopimuksen voimassaolo

Tämä sopimus on voimassa vuoden jokaisena päivänä ja vuorokauden jokaisena tuntina kunnes toinen sopimuksen osapuolista menehtyy tai sopimus katsotaan muuten päättyneeksi.

8. Sopimuksen muuttaminen

Sopimuksen sisältöä tai ehtoja ei voi muuttaa sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Sopimus täytyy ensin purkaa molempien osapuolten kirjallisella suostumuksella, minkä jälkeen osapuolet voivat laatia ja allekirjoittaa uuden sopimuksen.

9. Sopimuksen purkaminen

Herra voi purkaa tämän sopimuksen yksipuolisella ilmoituksellaan minä hetkenä hyvänsä. Herran ei tarvitse perustella sopimuksen purkamistaan. Orja voi purkaa sopimuksen vain, jos Herra on toistuvasti laiminlyönyt Herralle kuuluvan tehtävän pitää huolta orjan turvallisuudesta. Orja hyväksyy sen, että orjan asemassa ei voi vaatia samoja olosuhteita keskivertokansalaiseen verrattuna.

Aika ja paikka
Herran allekirjoitus
Orjan allekirjoitus
Todistajan allekirjoitus’’

Todistajana toimi tietysti Laurin isä. Vaikka sopimus kuulostaa minun yksipuoliselta sanelultani, olimme Laurin kanssa työstäneet sitä usean päivän ajan. Sanamuotoja viilailtiin ja otsikoita muokattiin. Lopputulos on aidosti meidän molempien käsialaa.

Kuulin oven kolahtavan. Näin Laurin huoneen avonaisesta ovesta, kuinka Mikan yläruumis jo heilui paljaana eteisessä. Astelin eteiseen, jossa Mika odotti minua mustissa alushousuissaan.

– Ei tarvitse tuon enempää riisua, komensin körmyä. – Lähdetään pikku reissulle sun lomasi kunniaksi.
– Ai niin vai, Mika vaikutti hilpeältä.
– Joo, tai no ei se mikään lomamatka varsinaisesti ole, ainakaan sinulle ja Laurille, viitoin Laurinkin eteiseen. – Simo tuntee erään maanviljelijän, joka asuu tässä suht lähellä. Sen nimi on Tuomo ja perusmaatilan lisäksi se pitää sellaista kurinpalautus -palvelua kapinoiville teinipojille. No kuitenkin, Simo kertoi mulle, että siellä tilalla tarvittaisiin vähän apukäsiä, joten ilmoitin teidät molemmat sinne hommiin viikoksi. Hommat alkaa huomenna. Ja totta kai minä tulen mukaan.
– Maksetaanko niistä hommista sitten mitään? Mika kysyi.
– Maksetaan niistä jonkin verran, olikohan noin vitosen tunnilta. Mutta minä toki otan teidän molempien palkan haltuuni. Laurilla ei oo nyt minkäänlaisia töitä täällä kaupungissa ja sullahan Mika alkaa loma, joten ei sun rahan eteen tarvi töitä tehdä.
– Mjaa, Mika hieroi partaansa, joka oli kasvanut kesän aikana. – Ei kai se auta muuta kuin pakata sitten. Viikoksiko se oli?
– Ainakin alustavasti. Alahan sinäkin pakkailla, käskin Lauria.

Pakkasin omaan laukkuuni valikoiman erilaisia välineitä, koska en ollut varma millainen varustus Tuomolla on niiden suhteen. Mikan käskin pukemaan päälleen mustan hihattoman, kun taas Lauri puki valkoisen vastaavan. Maastokuvioiset shortsit kuuluivat molempien varustukseen.

Hyppäsimme Mikan autoon ja huristelimme poispäin kaupungista. Aurinko levitti kultaisia säteitä pelloille ja metsiin. Matkaa oli sen verran pitkästi, että päätimme pysähtyä tauolle huoltoasemalle. Käskin Mikaa pysäköimään parkkipaikan syrjäisimpään kohtaan ja hakemaan jokaiselle kahvit. Siirryin etupenkiltä takapenkille Laurin seuraksi, avasin sepalukseni ja käskin pojun imeä puolikovaa kankeani.

– Ai hitto kun on panettanut koko päivän, huokaisin Laurin käydessä kaluni kimppuun.

Laurin sängeksi leikattu päälaki heilui tasaisesti imemisen tahdissa. Silmäni olivat puoliksi kiinni, kun kuulin auton moottorin äänen. Aivan meidän automme viereen kurvasi parhaat päivänsä nähnyt lava-auto, josta nousi pihalle ruskettunut ja osin jo harmaantunut ukko. En käskenyt Lauria lopettamaan. Lauri, jonka selkä oli tulijaan päin, ei tiennyt ukosta mitään. Nyt tuo äijä huomasi mitä autossa tapahtui. Naama levisi typerän näköiseen virneeseen. En jaksanut provosoitua tuollaisesta, vaan tyydyin hymähtämään vastaukseksi. Ukko taisi huomata Mikan lähestyvän, koska äijän poistuttua näköpiiristä, kuulin Mikan istahtavan kuskin paikalle.

– Ai täällä on hommat kesken, Mika kommentoi, kun Lauri imi kaluani kiihtyvällä tahdilla.

Virnistin Mikalle taustapeilin kautta. Samassa korahdin vaistomaisesti, kun kyrpäni syöksi satsit Laurin kurkun perälle. Pojuni nieli kaiken niin kuin pitääkin ja kiitti oikeudestaan palvella minua.

Kapusin takaisin etupenkille ja matka saattoi jatkua. Loppumatka sujui rennosti kahvia hörppien. Tie vaihtui aina vain kapeampaan ja huonokuntoisempaan. Lopulta hiivimme soratiellä, jonka viimeisen mutkan takana levittäytyivät peltoaukeat ja jonkin matkan päässä näkyi kasa rakennuksia.

Heti kun Mika sai pysäytettyä auton päärakennuksen eteen, astui Tuomo ulos ovesta.

– Sieltähän ne työmiehet saapuvat, Tuomo kailotti pitäen toista kättään farkkujensa taskussa. Tiukka t-paita paljasti kiinteän ylävartalon kaikki muodot.
– Täältähän ne. Menkäähän pojat tuohon riviin nätisti niin Tuomo voi teidät tarkistaa. Ja ottakaa paidat pois.
Mika ja Lauri ottivat tutut asentonsa minun ja Tuomon eteen ylävartalot paljaina. Tuomo aloitti Laurista, jonka paisuneet hauikset ja valtavat reidet Tuomo kävi läpi ronskein ottein.
– Oikein kelpo nuori mies. Varmasti vahva kaveri.
– On tämä kyllä. On koko kesän treenannut, kehuin vieressä.
Seuraavaksi Tuomo siirtyi Mikaan. Tuomo taputteli Mikan vatsaa, puristeli käsivarsia ja kopeloi jalat.
– Vähän on tuota mahaa tällä sonnilla, Tuomo mittaili Mikaa päästä varpaisiin. – Mutta vahva tuntuu tämäkin olevan. Pitää laittaa kunnon testiin.
– No joo, tämä on vähän pehmeämpi kaveri siinä mielessä. Mutta et taatusti tule pettymään.

Alkutarkastuksen jälkeen Tuomo käski apupoikiaan ottamaan tavaransa kantoon. Miehet kävelivät Tuomon perässä alas pellon reunaan, jossa nökötti jokin parakin tapainen rakennus.

– Täällä on työmiesten asumus. Ei mikään hieno, mutta menettelee, Tuomo selitti.
Tuomo avasi raskaan näköisen munalukon ja tyrkkäsi oven auki. Sisällä odotti pieni eteinen, jonka kummallakin puolella oli suljettu ovi.
– Normaalisti laittaisin kaks työukkoa eri huoneisiin, mutta te kun ootte tavallaan samaa porukkaa niin meette ihan hyvin samassa.

Tuomo avasi toisella avaimella oven yhteen huoneista. Huoneen lattiat ja seinät olivat laastipinnalla. Lattialla oli kerros olkia. Huoneen molemmilla reunoilla nökötti yksinkertaisen näköiset metallisängyt ohuilla patjoilla varustettuina. Tyynyt ja viltit näyttivät kuluneilta.

– Tässäpä tämä oli, Tuomo totesi tyynesti. – Ai niin, ja nuo teidän vaatteenne joudutte jättämään tähän kaappiin, Tuomo osoitti huoneen nurkassa seisovaa metallikaappia.

Lauri ja Mika riisuuntuivat ilkosen alasti sanaakaan sanomatta. Lauri alkoi vetämään kenkiä takaisin jalkoihinsa, kun Tuomo keskeytti:
– Täällä ei teidän tarvitse kenkiä käyttää. Minä kyllä tarjoan ne jos on tarvis.
– Kyllä herra, Lauri vastasi ja ojensi kengät Tuomolle.

Meidän edessämme seisoi nyt kaksi jykevää, alastonta hahmoa, jotka tekisivät taatusti kaiken mitä vain keksisimme käskeä. Ainostaan Laurin metallinen siveysvyö ja Mikan muovinen munakotelo verhosivat osan noiden körmyjen sukukalleuksista.

Pihalta kuului etäinen moottorin murina. Tuomo meni tulijaa vastaan jättäen meidät kolme keskenämme.

– Herra, jos saan kysyä, Mika aloitti. Nyökkäsin vastaukseksi. – Aikookohan Tuomo -herra lukita meidät tänne yöksi?
– Se voi hyvin olla, tyydyin vastaamaan.
– Aikooko herra sallia sen? Mikan silmissä pilkahti jokin.
– Minusta se on oikein hyvää omaisuudesta huolehtimista. Kyllä me pidämme teistä huolen, sanoin sellaisella äänenpainolla, joka hiljensi Mikan.

Kuulin useiden askeleiden lähestyvän parakkia. Ensin oviaukosta pilkahti esiin Tuomo ja häntä seurasi kaksi poliisia virkapuvuissaan.

– Unohdin ihan, että tänään on meidän paikallisten poliisien virkistysilta, Tuomo selosti eikä voinut piilottaa hymynkarettaan. – Olen sopinut paikallisen virkavallan kanssa, että he pitävät minun tilani hyvässä turvassa. Siitä vastineeksi he saavat käydä kerran viikossa testaamassa uusia kokelaita.

Tuomon esittelemät poliisit eivät olleet mitään donitsin syöjiä. Poliisien löysät haalaritkaan eivät peittäneet näiden kahden kehonmuotoja. Nuorempi poliiseista oli ehkä kolmenkymmenen, vaaleahkot hiukset oli leikattu siiliksi, käsivarret pullistelivat haalareiden alla ja ihan niin kuin etumuksessa olisi ollut jo kohouma. Vanhempi työpari oli tummempi, sänkinaamainen, aavistuksen lyhyempi, mutta sitäkin jykevämpi. Sinisissä silmissä oli uskomatonta tiukkuutta.

Tuomo antoi vapaat kädet poliiseille. He käskivät Lauria ja Mikaa kääntymään ja miltei samalla sekunnilla olivat molemmat käsiraudoitettu.

– Olihan sulla vielä se leikkihuone? vanhempi työpari kysyi.
– Onhan se tuolla ylempänä. Seuratkaa minua, Tuomo viittoi.

Siinä me kävelimme ylös loivaa rinnettä, Tuomo edellä, sitten Lauri nuoremman poliisin kanssa kannoillaan Mika ja vanhempi poliisi. Minä seurasin perästä tätä näytöstä. En todellakaan ollut sitä vastaan, että oikeat poliisit näyttäisivät kuria näille äijille.

Tuomo avasi oven, joka näytti normaalilta varaston ovelta. Sen takaa paljastuikin kokonainen BDSM- luola. Huoneen seinät olivat täynnä erilaista välineistöä. Keskellä huonetta oli niin monenlaista erilaista häkkyrää, johon sitoa porukkaa, että menin jo laskuissani sekaisin.

– Ai niin muuten, Tuomo sanoi ennen kuin kukaan ehti sanomaan mitään väliin. – Nämä kaks on sitten isä ja poika ihan oikeassa elämässä.

Poliisit katsahtivat toisiaan silmiin. Nuorempi varmisti vielä asian Tuomolta, joka nyökkäsi kuin kyseessä olisi ollut jokin aivan arkipäiväinen asia.

– Mites nämä lukot sitten, vanhempi poliiseista kysyi ja osoitti munista roikkuvia siveysvöitä.
– Minä vastaan niistä, ehdin vastata ennen Tuomoa. Ja jos haluatte ne auki, saatte luvata että ette laukaise näitä kahta. Tämä isukki Mika on ollut jo kohta kuukauden laukeamatta ja tämä poitsu Laurikin jo kolmisen viikkoa. Eli kassit on herkillä ja tuleminen lähellä.
– Joo ei me sellaista suunnitellakaan, nuorempi katsoi minua suoraan silmiin.
– Pitäiskö laittaa tää Lauri tuohon piinapenkkiin ja iskä seuraamaan sivusta? vanhempi poliiseista ehdotti.

Nuorempi ei ollut ehdotusta vastaan, joten Lauri sai nousta polvilleen pöydälle, johon oli kiinnitetty ruuvipenkki. Kädet edelleen raudoissa Lauri tarvitsi hieman apua ylös kapuamisessa. Mika sai aitiopaikan metallisesta penkistä, jonka käsinojiin hänen kätensä lukittiin.

Vanhempi poliiseista nyökkäsi Laurin siveysvyötä kohti. Tajusin merkin ja syöksyin avaimen kanssa pojuni elinten kimppuun. Sormeni hieman tärisivät, kun poliisit seurasivat vierestä lukon avausta. Lopulta sen pois saatuani pompahti Laurin kalu puoliseisokkiin.

Mikan häkki oli taas tiukasti kiinni paksussa patukassa. Sekin tervehti minua pompahtamalla jo melkein täyteen seisokkiin. Ilme Mikan kasvoilla oli sen sijaan vakava.

Poliisit eivät aikailleet, vaan nuorempi heistä asetteli Laurin turpeat kassit ruuvipenkin väliin ja pyöritti vipua niin, että kassit olivat tiukasti kiinni. Lauri murahti vastaukseksi. Nuorempi poliiseista oli selkeästi kärsimättömämpi, kun hän melkein heti kiristi ruuvipenkkiä Laurin avuttomien kivesten ympärillä.

– Ei tarvi ihan noin nopea olla, vanhempi poliiseista kommentoi. – Muista että nää kassit on täynnä kiimaa.
– Kyllä mä uskon, että nää killuttimet kestää mitä vaan, nuorempi virkavallan edustaja vastasi virne kasvoillaan.

Lauri ynähteli ruuvipenkin metallin iskeytyessä koko ajan syvemmälle sukukalleuksiin. Kasvot helottivat punaisena ja hiki virtasi noroina pitkin vaaleaa ja karvaista vartaloa. Huoneessa oli varmaankin 30 astetta lämmintä. Olin antanut Laurin karvoituksen kasvaa vapaana koko kesän ajan. Sitä oli tullutkin enemmän kuin osasin etukäteen aavistaa. Rintakehä oli tiheän karvoituksen peitossa, joka jatkui paksuna vanana alakertaan. Jalat olivat nekin karvoja täynnä. Pojuni näytti jo nyt parikymppisenä kunnon mieheltä, joka vain komistuisi entisestään vuosien saatossa.

Katsahdin Mikaan, joka ei voinut tehdä muuta kuin katsoa sivusta poikansa ahdinkoa. Mikan puutteessa virunut elin kuitenkin sykki kovana jalkojen välissä. Tuo paatunut pervo ei voinut mitään sille, että jopa hänen oman poikansa munien kidutus sai hänet kiiman valtaan.

Nuorempi poliiseista kiristi ruuvipenkkiä tasaiseen tahtiin. Nyt Lauri ei enää ynähdellyt, vaan karjui täyttä kurkkua. Kassit olivat puristuneina tummanpunaisiksi ja niin pinkeiksi, että ne saisi varmaan puhkottua yhdellä sormen kynnellä. Laurin naama oli vääntynyt luonnottomaksi hien peittämäksi mössöksi. Saatoin jo melkein nähdä Laurin kehosta höyrystyvän lämmön.

Nuoremman poliisin haalareiden etumuksessa oli komea teltta. Hän alkoi riisumaan itseään, mikä aiheutti ketjureaktion meissä muissa. Pian olimme kaikki joko munasillaan tai pelkät bokserit jalassa. Poliisit olivat riisuneet itsensä ilkosilleen. Nuorempi olisi mennyt aivan hyvin kehonrakentajasta vatsalihaksineen päivineen. Miltei karvaton keho kiilsi hiestä. Vanhempi työpari oli selkeästi jykevämpi, mutta missään kohtaa ei ollut liikaa rasvaa. Karvoitusta oli tasaisesti ympäri kehoa.

Nuorempi poliisi runkkasi suurehkoa kaluaan samalla, kun väänsi ruuvipenkkiä vielä asteen verran tiukemmalle. Lauri ulvoi kuin viimeistä päivää taatusti pelästyttäen koko tilan eläimet. Vahvat käsivarret yrittivät päästä turhaan vapaiksi. Pojuni piina loppui vasta, kun vanhempi poliiseista väänsi ruuvipenkin auki. Lauri lysähti kasaan pää painuen lattiaa kohti. Kassit roikkuivat matalina ja kipeän näköisinä. Ilman tuota puuttumista Laurin munat saattaisivat olla nyt historiaa.

Kauaa ei Laurin lepohetki kestänyt. Seuraavaksi Laurin hikinen vartalo kiinnitettiin nelinkontin metalliseen häkkyrään, joka pakotti Laurin jalat ja kädet erilleen toisistaan. Keskellä oli metallinen putki, joka pakotti Laurin selän suoraksi. Suukapula viimeisteli kokonaisuuden.

Vanhempi poliiseista otti nyt estradin haltuun. Hän haki haalareistaan pampun, jonka vuorasi kondomilla ja liukuvoiteella. Nuorempi työpari hoiti Laurin reiän liukastamisen. Vanhempi kaveri ei aikaillut, vaan tyrkkäsi hyvän matkaa pamppua Laurin sisälle. Lauri murahti suukapulaansa. Pamppu katosi yllättävän nopeasti pojuni reikään. Laurin voimistuvat murahdukset kielivät siitä, että pojuni ei ollut osannut odottaa ihan tällaista iltaa.

– Laitetaanko vielä toinen, vanhempi poliiseista kysyi nuoremmalta.

Nuorempi ei vastannut, vaan haki heti oman pamppunsa. Esivalmistelujen jälkeen sitäkin alettiin työntämään Laurin sisuksiin. Nyt orjapoika alkoikin vasta äännellä. Naama punaisena Lauri yritti saada ääntänsä kuuluviin, mutta suukapula esti sen tehokkaasti. Paksut reidet vapisivat, kun pamppu repi reikää uuteen uskoon.

Satuin katsomaan Mikaan päin, jonka kasvoilla oli hämmentynyt ilme. Kalun sykintä ei tietenkään ollut lakannut.

– Herrat, saanko kysyä? Mikan suusta kuului.
– Et saa, vastasin, kun puolet toisesta pampusta oli Laurin sisällä.
– Herrat-
Mikan lause päättyi Tuomon tiukkaan läpsäisyyn, joka jätti näkyvän jäljen isukin kasvoille.
– Orjalle on jo kerran vastattu, Tuomo totesi sellaisella tiukkuudella, joka pelästytti minutkin.
Vanhempi poliiseista jätti työparinsa vastaamaan Laurin reiän tuhoamisesta ja siirtyi Mikan eteen.
– Vai haluaa se iskäkin mukaan hauskanpitoon?
Mika ei vastannut mitään, vaan tuijotti edessään vuoren lailla seisovaa poliisimiestä.
– Nousehan ylös, poliisi totesi, kun avasi Mikan kädet vapaiksi.
Mika talutettiin huoneen nurkkaan, jossa oli muovisanko.
– Kuse siihen, poliisi jatkoi tyyntä linjaansa.
– Minua ei kuseta, herra, Mika vastasi katse sangossa.
– Kyllä sua pitäis kusettaa sen kahvinjuonnin jälkeen, totesin väliin. – Voin toki näyttää mallia.

Heitin nyt omat bokserini lattialle ja astelin sangon viereen. Vapautin rakkoni sisällön miesten edessä. Käskin Mikaa seuraamaan esimerkkiäni. Otin otteen Mikan kalun juuresta, joka alkoikin lorottaa virtsaa ohuena norona. Kohta kalun päästä ryöpsähti aimo annos keltaista tavaraa. Osa siitä lennähti poliisin karvaiselle reidelle. Mikan saatua viimeisetkin tipat ulos elimestään käskettiin Mika polvilleen nuolemaan roiskimansa tipat poliisimiehen päältä. Mika ei tehnyt enää minkäänlaista vastarintaa, vaan varmisti vielä lopuksi, että hänen työhönsä oltiin tyytyväisiä.

Taustalla kuului Laurin vaimennettu ulvonta. Nuorempi poliiseista kehotti meitä muita tulemaan katsomaan lopputulosta. Pääsimme ihastelemaan Laurin äärimmilleen venynyttä reikää, joka oli ottanut vastaan kaksi poliisipamppua juuriaan myöten. Laurin reikä näytti luonnottoman isolta. Tuomo otti tukevan otteen Mikan päästä ja työnsi sitä Laurin reikää kohti.

– Katos nyt miltä poikas perse näyttää, Tuomo sai sanotuksi yhteen purtujen hampaidensa välistä.
Mika ei vastannut mitään, mutta sitä Tuomo ei odottanutkaan. Mika istutettiin takaisin tuoliinsa.

Muiden käydessä virtsalla sangon luona oli minun tehtäväni lukita Lauri uuteen asentoon tällä kertaa selälleen pöydälle jalat kohti kattoa. Kädet sidottiin tukevasti pöydän alle.

Tuomo oli kätevänä isäntänä kerännyt kaikkien kuset yhteen muovipussiin, jota hän jo asetteli Laurin yläpuolelle. Pussista roikkui naru, jonka pään Tuomo kiinnitti Laurin kovan terskan ympärille. Keltaisena hohkaava pussi roikkui nyt suoraan Laurin kasvojen päällä.

– No niin, sitten kun näette parhaaksi tai jos pojan lerssi lerpahtaa niin kuset tulee naamalle, Tuomo selitti tyytyväisenä. – Haluaako vieraat ensin korkata tämän jätkän?

Vanhempi poliiseista piteli kiinni meisselistään ja tarjoutui ottamaan ensimmäisen korkkaajan paikan. Poliisimiehen kalu ei ollut suurimmasta päästä, mutta paksuutta sillä näytti olevan kivasti. Laurin reikä oli jo niin venynyt, että paksunkaan kalun sujahdus ei aiheuttanut sen kummempia reaktioita pojussani. Vanhempi poliiseista työnteli elintään kuin vanha tekijä. Raskaat ja tasaiset huohotukset kielivät hänen nauttivan pojuni kehosta.

– Tuuhan säkin tänne, poliisi kehotti nuorempaa työpariaan.

Nuorempi poliiseista oli runkannut omaa kaluaan hitaasti vierelläni. Aistin hänen olemuksestaan, että laukeaminen alkoi olla lähellä. Nyt vanhempi työpari ohjasi nuoremman kivikovaa tykkiä oman aisansa viereen. Tarvittiin muutama kunnon työntö, että Laurin ahnas reikä antoi periksi kahdelle kalulle. Lauri ulvahti, kun nuoremman poliisin meisseli syöksyi hänen sisäänsä.

Vierekkäin paneminen näytti hankalalta ja hitaalta, mutta tilannetta oli erittäin miellyttävää seurata sivusta. Minä ja Tuomo runkkailimme omia kalujamme tasaiseen tahtiin, kun taas Lauri ynähteli kohtaloonsa tyytyneenä edessämme.

– Aah, kohta tulee, nuorempi poliisi henkäisi.

Vanhempi heistä veti nyt mörssärinsä ulos Laurista ja käveli Laurin pään viereen. Parilla vedolla hän sai laukaistua mahtavat satsit Laurin punoittaville kasvoille. Suusta pääsi kumeita urahduksia, kun tuo uros vapautti kiimansa.

Samassa nuorempi työpari tyhjensi oman lekansa Laurin sisälle huohottaen raskaasti. Laurin yhä kovana sykkivä kyrpä heilui tyhjennyksen tahdissa ja hetken näytti jo siltä, että kasvojen yläpuolella roikkuva kusipussi tyhjenisi pojuni päälle.

Tämän jälkeen Tuomo otti tukevan otteen Laurin jaloista ja alkoi tikkaamaan vanhan miehen jykevää kaluaan tuon körmyn sisälle. Kusipussi hytkyi uhkaavasti, kun Tuomo kiihdytti tahtiaan. Lauri murahteli tuttuun tapaansa. Pojuni kasvoilta tipahteli mällitippoja lattialle. Tuomon huohotukset tihenivät ja ruskettuneet kämmenet tarttuivat entistä tiukemmin kiinni Laurin vaaleisiin jalkoihin. Matalan urahduksen saattelemana sai Tuomokin tyhjentää itsensä meidän yhteiseen mälliämpäriimme.

Sain kunnian panna Lauria kunnon jälkiliukkailla. Työntäessäni oman kivikovan kaluni orjapojuni reikään tunsin lämpimän ja liukkaan vastaanoton tervehtivän minua. Katsahdin Lauriin, joka oli sulkenut silmänsä, jotta kasvoilla vellova mälli ei olisi joutunut niihin. Näky oli niin uskomattoman kiimantäyteinen, etten voinut enää pidättää laukeamista. Pari työntöä enää ja pojuni sai vielä yhdet liemet sisäänsä.

Katsahdin Laurin raskaana roikkuviin kasseihin. Otin kunnon otteen niistä ja puristin niin lujaa kuin vain pystyin. Lauri parkaisi korvia särkevästi. Pojuni yritti turhaan rimpuilla irti köysistään. Rimpuilu aiheutti kuitenkin sen, että Laurin päällä roikkuva kusipussi läsähti suoraan pojuni kasvoille. Ilmaan lehahti tymäkkä kusen katku. Laurin punoittavia kasvoja koristi nyt mällin valkoisen sävyn lisäksi kusen kultainen silaus.

– Voitteko jo lopettaa! Käsitelkää mieluummin minua!

Mikan epätoivoinen huudahdus sai meidät kaikki kääntämään päämme häntä kohti. Olin jo ihan unohtanut koko äijän olemassaolon.

Tuomo harppoi taas Mikan eteen ja läimäisi nyt kaksi kertaa tätä kasvoille. Poliisimiehet asettuivat Mikan molemmille puolille, joten minäkin päätin astella tuon körmyn eteen.

– Nyt tämä kaveri tarvitsee vähän tiukempaa kurinpalautusta. Kyllä minulta keinot löytyy sitä varten, Tuomo selosti katse koko ajan Mikassa.
– Anteeksi herrat, en tarkoittanut pistää vastaan, Mika sai soperrettua naama punoittaen.
– Anteeksipyytelyt eivät enää tässä vaiheessa auta, Tuomo totesi.

Olimme kaikki samaa mieltä Mikan rangaistuksen tarpeellisuudesta. Tuomo sai vapaat kädet sen toteuttamisen suhteen. Laurin osalta päästin hänet irti köysistä sen jälkeen, kun olin lukinnut hänen kalunsa turvallisesti takaisin siveysvyöhön. Tuomo pyysi nuorempaa poliisia hakemaan pyyhkeen Lauria varten ja lukitsemaan pojuni sen jälkeen parakkiin.

Tuomo käski taluttaa Mikan perässään saunaa kohti. Mika totteli sanaakaan sanomatta. Ilta alkoi jo hämärtymään. Saunan edustalla oli pieni lampi, jonka rannalla kasvoi pieni metsikkö tai oikeastaan ryteikkö. Tuomo viittoi viemään Mikan kahden koivun väliin. Tottunein ottein Tuomo sitoi Mikan kädet ja jalat puihin kiinni. Saunalta Tuomo haki suihkepullon, jonka sisältöä hän suihkutti reilulla kädellä Mikan karvaiselle vartalolle unohtamatta ainoatakaan sopukkaa.

– Tämä on tällaista minun omalla reseptillä tekemää seosta, joka houkuttelee paikalle jokaisen lähiseudun öttiäisen. Mennäänhän tuonne saunaan seuraamaan esitystä.

Tuomo alkoi saman tien saunan lämmityshommiin. Olimme kaikki kyllä sen tarpeessa. Saunan leveästä ikkunasta näkyi Mikan alaston vartalo, jonka pinnalla alkoi näkymään mustia pisteitä. Tuomo selitti meille miten aluksi sääsket löytävät hikisen äijän, jonka ihoon ne käyvät ahnaasti kiinni. Seurasimme, miten Mika yritti väännellä käsiä ja jalkojaan, mutta se ei estänyt itikoita kutittelemasta häntä joka puolelta. Seuraavaksi tulivat kärpäset, jotka kutittelivat kahta kauheammin Mikan riutunutta kroppaa. Mikan matala murahtelu kuului pikku hiljaa saunaankin asti.

– Jos teitä kiinnostaa, niin tuolla notkossa kasvaa nokkosta. Ottakaa hanskat käteen eteisestä niin voitte silläkin opettaa orjaa tavoille.

Nuorempi poliisimies pinkaisi saman tien ylös ja tepasteli pian Mikan selän takana. Katsoimme ikkunasta, kuinka Mika antoi täydellisen huomionsa poliisille, joka siveli polttavia nokkosen lehtiä Mikan leveää selkää vasten. Mika karjui karhun lailla. Pyristelyt köysiä vastaan olivat turhia ja väsyttivät karjua entisestään. Nuorukainen tunki lehtiä Mikan pakaroiden väliin ja käsitteli reidet huolellisesti. Etupuolelta erityisesti Mikan nännit saivat huomiota. Loppusilauksena Mikan kalu vuorattiin tuoreilla lehdillä ja valtaviin kiveksiin sidottiin kokonainen varsi. Mikan suusta valui enää kuolaa, kun ääni oli kulunut loppuun kaikesta karjumisesta. Paksut kädet roikkuivat kaikkensa antaneina köysien varassa.

Sauna oli lämmennyt, joten aloitimme löylyttelemään. Mika sai nyt hetkeksi jäädä omiin oloihinsa. Ohimennen joku meistä aina vilkaisi tuota sonnia kohti ikään kuin varmistaakseen, että hän oli vielä siellä. Keskustelimme aivan arkisista asioista aivan kuin kyseessä olisi kuin mikä tahansa saunailta. Jäähyllä siemailimme olutta ja katsoimme Mikan punoittavaa ja hikistä kroppaa. Mikan katse oli lukittunut maata kohti. Sääsket imivät vielä viimeisiä tippoja sisuksiinsa. Minua melkein kävi Mikaa sääliksi. Toisaalta hän oli kyllä ollut poikkeuksellisen uhmakas tänä iltana. Yleensä se oli Lauri, joka tarvitsi enemmän patistamista.

Saunoimme loppuun. Pesua varten Tuomo käski tuoda Mikan saunaan. Poliisipartio toteutti tämän käskyn mukisematta ja pian kaikkensa antanut köriläs seisoi edessämme, tällä kertaa ilman nokkosia tai muutakaan ylimääräistä. Tuomo käski Mikaa pesemään poliisimiehet perusteellisesti. Mika totteli ilme värähtämättä. Mikan touhutessa huomasin miehen selän helottavan punaisena. Pakaroiden väli näytti vielä pahemmalta.

Pesujen jälkeen Mika sai luvan huuhdella itsensä jäljelle jääneillä vesillä, jotka olivat korkeintaankin haaleita. Siltikin Mikan kasvoilla käväisi helpotuksen aalto, kun vesi huuhtoi pahimman ärsytyksen pois.

Poliisimiehet pukeutuivat, kiittivät Tuomoa ja lähtivät talsimaan autoaan kohti. Minä saattelin Mikan Tuomon kanssa tyrmään. Välissä piti tehdä pysähdys leikkihuoneessa ja lukita Mikan kovia kokenut kalu takaisin sinne minne se kuului. Ähertäessäni siveysvyön osien kanssa mieleeni tuli ajatus metallisen siveysvyön hommaamisesta, ehkäpä jopa mittatilaustyönä tehtynä. Sisällä parakissa meitä odotti Lauri yhä hereillä. Ilmassa tuoksui jo nyt miehinen vivahde. Tyrkkäsimme Mikan sisään ja lukitsimme miehet kahden lukon taakse.

Tuomo opasti minut päärakennukseen ja siellä pienehköön toimistohuoneeseen. Tuomo istahti tietokoneelle ja veti seinustalta tuolin viereensä, johon kehotti minua istuutumaan. Tietokoneen näytöllä näkyi nyt kirkkaana Laurin ja Mikan hahmot. Tuomo napsautti vielä kaiuttimet päälle, jolloin kuulimme heidän välisen keskustelunsa.

– Et arvaa mitä ne teki mulle, Mika aloitti. – Ne sito mut puiden väliin ja suihkutti jotain ainetta, joka sai kaikki vitun hyttyset iskemään muhun kiinni. Ja lopuksi se hemmetin nuori poliisijätkä tunki nokkosia joka puolelle, Mika kertoi ja hieroi samalla varovasti punoittavia nännejään.
– Aika hurjan kuulosta, Lauri tyytyi kommentoimaan. – Mun nenässä haisee vieläkin se kusi.
– Ne ei antanut sun peseytyä?
– Ei, antoivat vaan tuollasen virttyneen pyyhkeen.
– No hemmetti, Mika tuijotti Lauria. – Onko paikat vielä hellinä?
– Ei pahemmin. Oli se aika kiimasta tulla niin monen äijän panemaksi.
– No varmasti, huomasin Mikan huulilla pienen virneen. – Hitto kun jäi kauhee kiima päälle.
– No sanopa muuta. Kai se on silti pakko vaan käydä nukkumaan. Öitä.
– Öitä.