Kategoria: Laitos

Janin kummisetä saa osansa

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Pieni sivujuoni Janin tarinaan vuodelta 2018. Alla oleva kuva on luotu osoitteessa sexy.ai.

 Janin ja Iiron vietellessä lokoisia päiviä uudessa kodissaan ei samaa voinut sanoa läheskään kaikista muista kohteista valtavassa laitoksessa. Yksi heistä oli kohde numero 359-88, joka aikaisemmassa elämässään oli ollut Janin kummisetä. Perhetuttu, ei sukua, mutta Janille läheiseksi tullut etenkin viime vuosina.

 Nyt tuo entinen yrittäjä ja vasta perheensä perustanut kolmekymppinen oli kahlehdittu pieneen karsinaan. Noin kaksi metriä pidemmältä sivultaan ja reilun metrin lyhyemmältä. Korkeutta oli juuri sen verran että pystyi istumaan.

 Entiseltä nimeltään Tatu oli melkein heti kaappauksensa jälkeen valjastettu siittämisohjelmaan. Syyksi hänelle oli kerrottu hänen hedelmällisyytensä, jonka hänen siittämänsä lapsi todisti. Kaappaajat olivat seuranneet häntä pitkän aikaa ja huomanneet, että ei tarvittu kuin pari seksikertaa ennen positiivista raskaustestiä. Myös Tatun vehkeen kokoa ja seisokin kovuutta sekä kestoa oli kehuttu.

 Oli aamupäivä, jälleen tylsä sellainen. Aamumättö, joksi vartijat kutsuivat epämääräistä puuron tapaista sekoitusta, oli kahmittu suihin metallikiposta karsinassa. Kaulaa painoi metallivanne, johon oli kiinnitetty kattoon lukittu kettinki. Se oli aina paikoillaan karsinassa.

 Karsinoita oli viisi rivissä tällä käytävällä. Tatu oli päätellyt muita samanlaisia käytäviä olevan kaksi tai kolme. Ääniä ei yleensä kuulunut ilmastoinnin huminan ja vartijoiden kenkien kopinan lisäksi. Jos joku alkoi valittaa, hiljensivät vartijat vaikeroijan sopivaksi katsomallaan tavalla. Tatukin oli tuntenut monesti “tulikepin” eli jonkinlaisen sähköpiiskan poltteen vartalollaan.

 Siitossonnit olivat tietysti alasti paitsi että heidän sukukalleutensa oli suljettu metallisiin siveysvöihin, jotka muistuttivat oikeastaan metalliboksereita kokonsa ja jykevyytensä takia. Niitä ei saisi hajalle apuvälineilläkään ilman että samalla halkaisisi niiden kantajan kahtia.

 Tatu löhösi karsinansa peräseinällä oikea jalka ojennettuna suoraksi. Ohut patja oli painunut hänen pakaroittensa kohdalta vasten betonilattiaa, mikä aiheutti inhaa puutumisen tunnetta reisissä. Ainoa hyvä asia kaappauksessa oli ollut hänen kroppansa kiristyminen ja lihasmassan kertyminen. Orastava äijämaha oli sulanut pois, mikä paljasti pienet vatsalihakset. Muutama vuosi sitten hiipunut saliharrastus oli palannut laitoksessa astetta rankempana eikä Tatu voinut kuin ihmetellä paisuvia hauiksiaan sekä raskaita reisiään. Hän tunsi itsensä vahvaksi, mutta metallikahleet ja vartijoiden kiero mieli yhdistettynä inhottaviin rangaistusmetodeihin pitivät hänet kurissa. Ainoat virikkeet olivat rankat liikuntatreenit sekä harvat siitoskerrat.

 Siittäminen ei ollut niin hauskaa mitä se normaalisti olisi. Naisista ei ollut tietoakaan, vaan sperma kerättiin panemalla tekovaginan näköistä vehjettä. Reiän asentoa ja korkeutta saattoi säätää haluamakseen eli homman pystyi hoitamaan esimerkiksi polviltaan tai lähetyssaarnaajassa. Jaloille ja polville löytyi sentään pehmusteet. Muuten huone oli pieni ja askeettinen eikä sivusta seuraava vartija ja useat kamerat katon rajassa helpottaneet tilannetta. Ensimmäinen kerta oli ollut aikamoista sähellystä eikä Tatun meisseli tahtonut seistä kunnolla, vaikka takana oli kahden viikon selibaatti. Lopulta paikalle kutsuttiin jonkinlainen mieshoitaja, joka pisti piikillä erektiota voimistavaa ainetta Tatun kyrvän juureen. Meni ehkä minuutti ja Tatun patukka nousi komeasti ylös. Vartija patisteli välittömästi sonnin siitospuuhiin, joten Tatu asettui ‘’pukille’’ ja kumartui reiän päälle kuvitellen jonkun naisen allensa. Omaa vaimoaan hän ei halunnut tänne kuvitella, mutta joku suosikkipornopätkän muija kelpasi oikein hyvin. Mitä tahansa, jotta saisi ajatukset pois tästä maailmasta.

 Sitten alkoi se tuttu tikkaus, jota oli jo teini-iästä asti harjoiteltu. Tatu oli huomannut treenien paisuttamien jalkojensa olevan hyödyksi tukevan asennon saavuttamiseksi varsin huteralla alustalla. Oli outoa panna tutussa asennossa ilman toisen vartaloa vasten omaansa. Alla oli vain kylmä alusta ja sen ja kropan välissä kasa ilmaa. Itse reikä oli perustekovaginaa suurempi laitos, koska siemenet piti tietysti kerätä talteen ja käsitellä välittömästi niiden potentiaalin säilyttämiseksi.

 Silmät tiukasti suljettuina, kämmenet puristuneina nyrkkiin ja pakarat rytmikkäästi pumpaten Tatu painoi menemään. Vartijan selässä kuumottava katse ei helpottanut asiaa, mutta tuntien jo valmiiksi sähkön inhan nipistyksen ihollaan hän jaksoi rehkiä loppuun asti. Tuttu, mutta aina yhtä jännittävä kutina alkoi levitä kivesten suunnilta kohti terskaa ja pian Tatu tunsi ensimmäisten kutien lentävän reiän syövereihin. Pieni korina pääsi ilmoille, kun päälasti syöksyi ulos.

  • Ei pahemmin ensikertalaiselta, vartija kommentoi.

 Hetki vain ja vartija asetti kuljetusketjun Tatun kaulan ympärille. Sitä kiskaisten Tatu saatiin ylös pukilta liikkeelle. Vartija kutsui radiopuhelimellaan kollegansa avuksi siveysvyön asentamisessa. Tatu seisoi paikoillaan jykevien jalkojensa varassa eikä edes uskaltanut koskea vielä melkein kovana sykkivään kaluunsa. Juuri kun kutsuttu vartija astui sisään tunsi Tatu kuinka klöntti varteen jäänyttä spermaa tipahti lattialle.

  • Hyvin näytti menevän kun seurasin tätä ruudulta, toinen vartija lausui.
  • Hyvinhän se, Tatun liekaa pitelevä vartija vastasi kääntyen samalla itse siittäjän puoleen.

 Vartijan katse hakeutui lopulta lattialle, jossa kiilteli jo pieni läntti mälliä.

  • Katos vaan, ei saanut kaikkea edes sisään asti.

 Molemmat vartijat hörähtivät Tatun tiputtelulle, mutta Tatua ei naurattanut.

  • Ei tuota kukaan ala siivoomaan. Saa tämä sonni ite puhistaa jälkensä, toinen vartijoista pohti.

 Hän tarttui kiinni Tatun komeasti pullistuneeseen hauikseen, mikä sai Tatun hätkähtämään ja riuhtaisemaan kätensä vapaaksi. Liekaa pitelevä varitja kiskoi heti perään liekaa itseään kohti saaden Tatun horjahtamaan.

  • Kohde lopettaa tuollaisen pyristelyn heti alkuunsa! vartija ärähti korostaakseen sanomaansa.
  • Ja nyt menet kontallees! käteen tarttunut vartija komensi katse tiukkana.

 Tatun uhmakkuus oli laantunut alkuunsa kahden vartijakorston edessä. Jos hän ei nyt tottelisi, saisi hän takuulla sähköpiiskasta tai joutuisi eristykseen. Ei auttanut muu kuin laskeutua nelinkontin miesten eteen.

  • Ja nyt kun tiedät paikkasi niin nuole sotkusi ja teekin se kunnolla!

 Aiemmassa elämässään menestynyt ja ylpeä Tatu kumartui vasten kylmää betonilattiaa nuolemaan omia mällejään. Seassa oli hitusen jotain muutakin likaa, mutta kieli teki työtään robotin lailla siitä välittämättä. Tatu tunsi vielä muutaman pisaran odottelevan virtsaputkessa, mutta pinnisteli kaikkensa niiden pitämiseksi sisällään.

  • No niin, hyvä on, liekaa pitelevä vartija totesi ja kiskaisi Tatun takaisin jaloilleen. – Nyt se vyö.

 Toinen vartija käveli pöydän luo, johon vyö oli asetettu siitoksen ajaksi. Tatu mulkoili vyötä tuovaa vartijaa ja etenkin raskasta vyötään kulmiensa alta. Hänet käskettiin levittämään jalkojaan ja hetken päästä nostamaan toinen ylös maasta niin että toinen ‘’lahkeista’’ saatiin paikoilleen. Sama toisenkin jalan kanssa. Koko ajan toinen vartijoista piti tiukasti kiinni ketjusta. Vyö saatiin lopulta haaroihin ja pienen sovittelun jälkeen vartija napsautti etupuolella olevan lukon kiinni.

  • Ja nyt menoksi, liekaa pitelevä vartija murahti.

 Tatu talutettiin kahden vartijan saattueessa ulos siitoshuoneesta. Käytävän varrella sijaitsi ovia osaston eri tiloihin sekä myös muutamalle sonnien säilytysosastolle. Tatun oma osasto sijaitsi kuitenkin eri kerroksessa, johon päästiin hissillä.

 Osastolla oli hiljaista eikä Tatu ehtinyt huomata kuin pari kohtalotoveriaan karsinoissaan. Pitemmittä puheitta hänetkin tyrkättiin omaansa. Lopuksi vartija irrotti raskaan kuljetusketjun Tatun kaulalta ja asensi karsinan hieman kevyemmän ketjun tämän tilalle. Sitten ovi pamahtikin jo kiinni.

 Tähän mennessä samanlaisia kertoja oli kertynyt monia lisää eikä Tatu pysynyt laskuissaan enää mukana, niin samanlaisilta nuo kerrat tuntuivat. Eniten häntä silti ahdisti epätietoisuus siitä mihin hänen kaappaajansa hänen siementään käyttivät. Varmaan pakastivat, koska muutenhan sperman potentiaali häviäisi nopeasti, mutta oliko se ihan oikeaa siittämistä varten vai pelkkää huvikseen keräilyä, sitä ei kukaan tuntunut tietävän. Kerran hän erehtyi kysymään asiaa vartijoilta, mutta sai vastaukseksi pelkän tujakan sähköiskun reiteensä.

 Osastolla tosiaan välillä näki muitakin vankeja, mutta kommunikointi oli vähäistä. Välillä uskalsi vaihtaa muutaman sanasen naapurin kanssa, kunhan varmistui siitä etteivät vartijat kuulleet. Tällä tavoin Tatu oli tutustunut Pauliin, jonka karsina oli hänestä oikealle. Pauli oli vasta reilu parikymppinen opiskelija, jonka viriiliys oli pantu merkille yliopiston ulkopuolellakin. Kaappaajat osuivat jälleen kerran oikeaan testatessaan Paulin sperman laatua. Kehuja hän oli saanut myös siittämistaidoistaan tai näin Pauli oli Tatulle ainakin kertonut.

 Pauli näytti Tatun silmiin juuri sellaiselta jätkältä, joka sai takuulla haluamansa naisen. Sopivan solakka ja pitkä, mutta lihaksikasta kiinteyttä tarpeeksi sopivissa paikoissa. Hänen oma tönkkö ja järeä kroppansa näytti jäävän kakkoseksi Paulin rinnalla. Joskus yön hiljaisuudessa Tatu oli mielessään toivonut karsinoiden välisen seinän poistuvan niin että hän saisi kokea pitkästä aikaa toisen ihmisen aitoa läheisyyttä.

 Lähimpänä tuota läheisyyttä olivat osastojen väliset urheilumatsit. Osastoilla oli yhteinen liikuntasali sekä erillinen kuntosali, joilla ‘’kuntovartijat’’ treenasivat ja välillä suorastaan rääkkäsivät kohteita. Varsin yleinen liikuntamuoto oli koripallo, jonka ajaksi jokainen pelaaja sai shokkipannan kaulaansa, jonka väritunniste kertoi samalla joukkueen, johon kohde kuului. Pannasta sai varsin tujakan sähköiskun, jos ei pelannut vartijoiden mielestä tarpeeksi tosissaan. Tatu ja suurin osa muistakin kohteista pelasi kyllä yleensä ihan tomerasti. Olihan tällainen aktiviteetti kaikista lähinnä normaalia elämää tässä laitoksessa. Silti etenkin yksi vartijoista, hieman vanhemman näköinen partasuu, tykkäsi kurittaa Tatua ja paria muuta kohdetta ilman selvää syytä. Kerrankin Tatu oli pomputtelemassa palloa vastustajan koria kohti, kun hän tunsi tutun polton kaulallaan. Komeassa kaaressa hänen raskas ruhonsa lensi lyhyen ilmalennon ennen kuin iskeytyi vasten kovaa lattiaa. Pahasti ei ihme kyllä käynyt, mutta kerätessään itseään lattialta ylös hän tunsi poltetta kaulansa lisäksi myös rinnassaan. Patoutunutta vihaa oli kertynyt ajan saatossa rutkasti, mutta ainoa purkautumiskanava oli liikunta ja sekin piti häneltä pilata. Siltikään ei auttanut muu kuin alistua ja jatkaa pelaamista.

 Aamupäivä oli kulunut tavanomaista ripeämmin näissä mietteissä. Tatu havahtui ajatuksistaan, kun kuuli kenkien kopinaa karsinansa läheltä. Eikä mitä tahansa kopinaa, vaan sen ilkeilevän kuntovartijan kenkien kopinaa. Se oli tikkaavaa, mutta samalla raskasta ja siksi niin helposti tunnistettavaa.

 Kengät pysähtyivät Tatun karsinan kohdalle. Ovi avautui kolahtaen ja pian Tatu sai kaulalleen jälleen kerran tuon raskaan kuljetusliean. Vartijan parran ympäröimä suu oli totinen, mutta silmissä oli outo pilke. Ärhäkällä nykäisyllä Tatu saatiin liikkeelle käytäväsokkeloon.

 Vartija talutti Tatua oudoille käytäville. Sonnien käyttämät tilat olivat loppujen lopuksi hyvin pienet ja Tatu oli oppinut tunnistamaan ne nopeasti. Näillä käytävillä oli ovia paljon harvemmin ja valaistuskin oli erilainen.

  • Tänne, vartija sanoi, vilautti lätkäänsä tunnistimelle ja astui sisään pimeään huoneeseen.

 Tatu seurasi liekan viemänä perässä. Vanhan malliset kattolamput alkoivat räpsyä auki ja pian kirkas valo siivilöi koko huonetta.

  • Mee makaamaan tohon pöydälle.

 Tatu istahti huoneen keskellä jököttävälle pöydälle ja pudottautui selälleen. Vartija laski ketjun Tatun pään viereen, mutta samassa lukitsi Tatun ranteista kiinni pöytään. Saman kohtalon kohtasivat jalatkin. Nyt Tatu oli x-asennossa tuon sadistisen vartijan armoilla.

 Kirkas valo särki silmiä, mutta Tatu ei hellittänyt katsettaan vangitsijastaan. Tämä katseli Tatua hetkisen ennen kuin kaiveli taskujaan. Sieltä tämä korsto nosti tutun avaimen, jolla aukaisi Tatun siveysvyön muutamalla liikkeellä.

 Nyt Tatua vasta hirvittikin. Enää ei ollut edes järeää siveysvyötä suojaamassa hänen kroppaansa. Missään ei kuitenkaan näkynyt inhoja välineitä, joilla kurittaa häntä. Vartijakin seisoi vain hiljaa vieressä.

  • Mä…mä oon aina halunnut tehdä näin.

 Sitten vartija kumartui Tatua vasten, tarttui tämän levossa olevaan kaluun ja otti sen suuhunsa. Kahlittu mies ei tiennyt mitä ajatella, mutta antoi vartijan jatkaa eikä harannut vastaan. Ihmiskosketus hänen kalleimpaansa tuntui järisyttävän hyvältä ikuisuudelta tuntuneen tauon jälkeen. Ja oli taukoa tietysti ollut laukeamisestakin. 

 Vartija tuntui olevan varsin kokenut imijä. Paine tuntui juuri sopivana terskassa samalla kun käsi hieroi turvonneita kasseja. Tatu ei voinut estää mielihyvän huokaisujen pakenemista huuliltaan.

 Yhtäkkiä imun tunne loppui. Tatu katsahti mitä oli tapahtunut ja sai vastaansa täydessä erektiossaan seisovan kankensa. Sen vierellä sitä ihasteli tuttu vartija.

  • Mä vedän nyt loppuun asti, tämä totesi.

 Tatu tyytyi vain nyökkäämään. Imu jatkui entistä kovempana kun vartijan korsto lutkutti Tatun elintä posket lommoilla. Tatun koko kroppa alkoi vääntelehtiä kahleissaan loppuhuipennuksen lähestyessä. Kurkun periltä alkoi kuulua korinaa ja heti seuraavaksi hän tunsi lastin sykäytyksen kalussaan. Vartija ei vielä hellittänyt otettaan, vaan nieli ja puhdisti kaikki mällit Tatun aisalta.

 Tatu ei kehdannut enää katsahtaa vartijaan päin. Silmät olivat lukkiutuneet himmeästi kiiltelevään metallikattoon. Koko kroppa tuntui nihkeältä kaikesta hiestä aina kainalokuopista pohkeisiin asti.

 Pian hän tunsi kahleiden irtoavan ja tutun nykäisyn kaulallaan. Tatu kampesi järkälemäisen kroppansa istumaan. Vartija loi merkitsevän vilkaisun häneen ennen kuin käski seisomaan.

  • Varmaan ymmärrät että tästä lähtien et oo enää perus siitossonni enää.

 Tatun mahassa muljahti.

  • Pääset vähän parempiin oloihin tuonne meille vartijakoppiin. Meillä on siellä jo kiva soppi sulle valmiina. Älä turhia pelkää, kyllä me susta huolta pidetään.

 Vartija virnisti. Kaksikko lähti talsimaan takaisin osastolle tällä kertaa Tatun munat vapaasti heiluen.

Janin ylennys

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Jani saa kauan kaivatun palkintonsa.

 Janin korvissa suhisi ja päätä huimasi. Vaikka hän oli poistunut ottelusta voittajana, ei olo tuntunut kovin voitokkaalta. Odotettuaan jälleen hetken areenan ’’eteisessä’’ vartija tuli noutamaan hänet. Jani ei tajunnut kysyä saiko hän nyt palkintonsa tai pääsisikö hän edes suihkuun. Vasta käytävän viileähkössä ilmassa iholle helmeillyt hiki alkoi tuntua vastenmieliseltä.

 Kiemurreltuaan vakioajan käytäväsokkelossa kaksikko saapui jälleen yhdelle hissille. Humina alkoi hellittämään Janin päässä. Hän pani merkille että hississä oli pelkästään napit ylös- ja alaspäin nuolilla varustettuina tavanomaisten numeroiden sijaan.

 Hissin kilahtaessa perille vartija puski Janin ulos. Huoneessa oli hämärää, mutta Jani erotti pienehkön huoneen ääriviivat sekä keskellä seisovan leveän sängyn. Jani laahusti sängylle samalla vetristellen kipuilevia käsivarsiaan. Istuessaan sängynlaidalle kuului shortsien alta pahaenteinen rasahdus. Jani ponnahti vieterinä ylös. Helpotuksekseen hän oli istahtanut pelkän paperin päälle. Siinä luki:

 ’’Onnittelut voitosta kohde numero 725-97! Saat palkintosi tuota pikaa. Ota sillä välin ilo irti huoneen antimista.’’

 Jani tavasi lapun muutaman kerran uudelleen, mutta viesti pysyi samana. Irrotettuaan katseensa paperinpalasta Jani alkoi käydä huonetta läpi sentti sentiltä. Yhdellä sivuseinällä oli ovi, jonka takaa paljastui pieni kylpyhuone. Toisella puolen huonetta oli pieni keittiönurkkaus, jonka jääkaapista Jani nappasi jonkin sortin palautusjuoman. Hiki oli kuivunut iholle jättäen sen inhan nahkeaksi. Hörpittyään puolet juomasta Jani päätti mennä suihkuun.

 Juuri kun hän oli saanut shortsinsa nilkkoihinsa hissin ovi liukui auki. Vartija tyrkkäsi hämmentyneen oloisen Iiron ulos hissistä. Hissin oven sulkeutuessa kaksikko jäi hiljaisuuteen.

  • Mahtava ajoitus, Iiro totesi, mutta tunnelma pysyi jännittyneenä.

 Iiro oli hapuillut valokatkaisijaa seinältä ja löydettyään sen räväytti valot päälle. Ne eivät olleet kirkkaat, mutta paljastivat munasillaan punastelevan Janin. Nakuna yllätetty nuorukainen peitti kämmenillään arimmat paikkansa, mutta puna kasvoilla vain syventyi.

  • Ei sun tarvi nolostella, Iiro rohkaisi.

 Hän otti askeleen lähemmäs Jania.

  • Me saadaan olla ihan kahestaan. Tässä on tää…

 Iiro ojensi kädessään pitelemän pussukan.

  • Ai se aine? Jani kuiskasi ja otti pussin käteensä.
  • Joo. Nielase se ja voidaan sit jatkaa, Iironkin kasvot alkoivat punastua ja katse painua lattiaan.
  • Mitä sä meinaat?
  • Sitä et mäkin saan tulla, Iiro nosti katseensa. Silmissä oli lempeä tuike.
  • Aijaa, kiva, Jani hymähti hiukan.

 Hän avasi pussin, josta löytyi muutama tabletti. Ne hän huuhtoi alas kesken jääneen juomansa rippeillä. Samalla Jani tajusi sukukalleuksiensa roikkuvan ilman näköestettä. Hän katsahti Iiroon narauttaen tämän itse teosta.

  • Jätkä ei paljoo häpee, Janin huulille nousi pakostakin pieni virne.
  • Himottaa ihan sairaasti, Iiro myönsi ja repi omat shortsinsa jaloistaan.

 Jani näki ensi kertaa Iiron vehkeen, joka oli tähän asti ollut siveysvyön suojissa. Se näytti hieman isommalta kuin hänen oma kalunsa, mikä sai tutun kateuden pistoksen nousemaan rintaan. Jani ei oikein vieläkään ollut päässyt yli teiniajan itsetunto-ongelmistaan aisansa suhteen, vaikka hän itsekin tiesi ja hänelle oli lisäksi kerrottu sen olevan normaalipituinen.

  • Mä olin just menossa suihkuun, Jani vihjasi nyt kun he molemmat olivat ilkosillaan.

 Iiro nyökkäsi ja seurasi Jania pieneen kylpyhuoneeseen. Jännite heidän välillään oli sähköisempi kuin koskaan aiemmin. Jani rohkaistui astumaan suihkun alle. Hän kadotti tilantajunsa heti kun lämmin vesivirta iskeytyi hänen rintaansa vasten.

 Jani säpsähti kun Iiro hivuttautui hänen ja suihkun väliin. Nyt vesi osui puoliksi heihin kumpaankin.

  • Saitko sä pahastiki pataan? Iiro kysyi.
  • En mä oikeestaan, Janin ääni tuskin kantoi veden pauhun yli.
  • No hyvä, olin vähä huolissaan susta, Iiro sipaisi kastuneet suortuvansa silmiensä tieltä.

 Jani hymähti. Iiron sanat tuntuivat lämpimänä sykähdyksenä jossain rinnan tietämillä.

  • Huomasin mäkin kun sä vähä vilkuilit tuolla, Iiro paljasti ja nosti varovasti kättään Jania kohti.

 Tämä huomasi Iiron aikeet, mutta nappasi kämmenestä kiinni lukiten sen omansa sisään.

  • Eikö se oo aika normaalia, muuallakin…
  • Anna kun mä, Iiro sanoi kun oli jo napannut pesusienen seinätelineestä.

 Jani päästi irti Iiron kämmenestä. Silminnähden hermostunut nuorukainen ruuttasi siihen saippuaa, mutta jähmettyi sitten paikoilleen. Jani äkkäsi tilanteen ja tarttui taas Iiron käteen. Varovasti ohjaten hän vei sen rinnalleen.

  • Vaikuttaako se aine jo? Iiro kysyi kun alkoi hieromaan Janin rintaa.
  • Joo, se tuntuu aika jännältä.

 Jani otti varovasti kiinni vielä levossa heiluvasta kalustaan. Hetki sitten alkanut hieman pistelevä tunne tuntui vähän samalta kuin silloin kun veri palaa takaisin puutuneeseen raajaan. Hän veteli esinahkaansa aluksi hieman hapuillen.

  • Onks taidot ruosteessa? Iiro virnuili aivan kuin lukisi Janin ajatukset.
  • Ehkä joo, Jani nosti katsettaan varovasti Iiroa kohti.

 Iiro valutti sientä koko ajan alemmas rinnalta pysähtyen mahan seutuville.

  • Haluuks kokeilla?

 Janin kysymys yllätti Iiron täysin. Jani rohkaisi tätä vielä kerran ennen kuin Iiron vapaana oleva käsi laskeutui Janin kalleuksille. Iiro hiveli ja hipelöi Janin kuumana sykkivää kalua, joka sai aina vain enemmän ja enemmän pituutta.

  • Toimii se, Iiro hihkaisi ja uskalsi vahvistaa otettaan.
  • Ooksä aiemmin…
  • En mä oo kenenkään kans ollu…miehen siis.
  • Oota, Jani keskeytti Iiron touhut. – Pestäänkö ittemme ja mennään tonne sänkyyn?

 Iiro nyökkäsi ja niin he saippuoivat ja huuhtelivat itsensä vikkelään. Välillä käsivarret kolahtivat yhteen tohinan keskellä eivätkä jalatkaan tahtoneet mahtua sopuisasti pieneen suihkunurkkaukseen. Jani vilkuili kainosti Iiron jalkoväliä, jossa tämän vehje oli saanut muutaman lisäsentin viime näkemästä. Tahtomattaankin hänen rinnassaan käväisi kateuden kolea vihlaisu.

 Kaksikko kuivasi itsensä, mutta pyyhkeiden vieressä roikkuvat puhtaat shortsit jäivät paikoilleen. He rojahtivat sängyn vastakkaisille laidoille. Jani tunsi lihastensa lopettavan yhteistyön hänen kanssaan, vaikka hän kuinka halusi lopettaa kassejaan pakottavan paineentunteen. Suihkun lämpökin alkoi pikkuhiljaa vaihtua tuttuun viileyteen.

 Jani ei ollut huomannut Iiron touhuja ollenkaan. Tämä oli vaivihkaa runkannut vehkeensä täyteen seisokkiin valtavan terskan pullottaessa sen päässä. Iiro ei malttanut jäädä tähän, vaan lupia kyselemättä laski kämmenensä Janin reidelle. Nuoren miehen vartalo jännittyi entistäkin enemmän, mutta Jani ei halunnut kieltää Iiron kosketusta. Hänen kroppansa ei ollut vielä täysillä mukana, mutta hänen mielensä tiesi mitä hän halusi.

 Iiro ymmärsi siis jatkaa ja voimisti otettaan. Samalla hän veteli rauhallisia vetoja omalla esarillaan. Katse oli tiukasti kiinni Janin aisassa. Piinaavan hitaasti hänen kätensä siirtyi Janin kalleuksia kohti. Lopulta se valui hieman alemmas osuen terhakkaisiin kiveksiin, jotka näyttivät luonnottoman suurilta. Iiron oli pakko katsahtaa omiin kiviinsä ja tehdä sama havainto; selibaatilla oli nähtävästi tällainenkin vaikutus.

 Iiron kädet siirtyivät yhtä aikaa hänen omille munilleen sekä Janin kasseille. Hän alkoi hieromaan niitä varovasti samaan tapaan kuin hän oli joskus runkatessaan tehnyt. Jani päästi vaimean huokauksen suljettujen huuliensa välistä, mikä sai Iiron jatkamaan hieromistaan.

 Kesken kaiken Janin kämmen tarrasi kiinni Iiron hierovasta kädestä. Heti perään poikien katseet kohtasivat parin sekunnin ajan, mutta painuivat nopeasti alas Janin munille. Lyhyen tauon jälkeen Iiro jatkoi, mutta hivutti kättään hitaasti kohti Janin kalua. Se oli paisunut aavistuksen verran, vaikka Iiron silmiin se näytti olevan yhä levossa.

 Enää hän ei malttanut itseään. Hetkessä hän oli napannut tukevalla otteella Janin kyrvän nyrkkinsä sisään samalla refleksinomaisesti tarttuen kiinni omaan aisaansa. Molemmissa tuntui lämmintä sykintää tosin Janin kyrvässä vielä heikosti.

  • Jatka, Jani henkäisi.

 Iiro hivuttautui lähemmäksi Jania niin että heidän väliin jäi vain noin etusormen mittainen rako. Hengitys oli kiivasta kun kaksi viriileimmässä iässään olevaa nuorta miestä oli aikeissa päättää selibaattinsa. Siltikin Iiro ei oikein osannut päättää miten päin olisi. Jani makasi liikkumattomana sekä kroppa yhä jännittyneenä eikä hänestä olisi saanut paljon irti vaikka olisi opastusta kysynytkin. Eipä sillä että Iiro olisi kehdannutkaan mitään kysyä.

 Niinpä Iiro päätti runkata Jania samaan tahtiin ja samalla tavalla kuin hän oli tottunut itseäänkin runkkaamaan. Aluksi hyvin rauhalliseen tahtiin, melkein kutitellen ja härnäten terskaa. Tämä vaihe oli ehkä parasta itse tulemisen jälkeen kun koko kropassa tuntui varpaita myöten jännittävä kihelmöinti. Ehkä tieto tulevasta pisti kehon valmistautumaan koitokseen.

 Iiro ei halunnut kiusata Jania liikaa, joten varsin pian hän liu’utti kätensä tukevasti kiinni tämän aisaan ja aloitti tasaisen runkkauksen. Janin suusta pääsi epämääräinen korina silmien ollessa tiukasti ummessa. Iiro tunsi ylimääräisen sykäyksen omassa kalussaan.

 Huomaamattaan hän kiihdytti molempien käsiensä tahtia. Kädet puristuivat punaisina helottavien elinten ympärille aivan kuin hän olisi hengenhädässä ja nuo kaksi kyrpää ainoa keino pelastautumiseen. Katse harhaili katossa ja seinissä, ja hengitys oli puuskittaista. Loppuhuipennus tuli tuttuun tapaan nopeasti. Aluksi laukesi Janin aisa, joka ryöpsäytti pari purkausta ohutta, väritöntä nestettä ennen kuin selibaatin paakkuunnuttama sperma pääsi ulos isohkoina klöntteinä. Heti tämän jälkeen oli Iiron vuoro tulla, mutta hänen vehkeensä laukoi mällinsä sykäyksittäin pitkin lakanoita ja kroppaa.

  • Tulipa sitä, Iiro kähisi hetken kuluttua.
  • Joo-o, Jani vilkaisi nopeasti Iiroa.

 Iiro sopersi hakevansa paperia. Hän nousi kankeasti seisomaan ja oli jo kylppärin ovella kun hissin ovi liukui auki.

 Koistinen astui sisään hissistä tavanomaisen tiukka katse silmissään. Nyt tuo katse haravoi pienen huoneen läpikotaisin huulten kääntyessä pieneen virneeseen.

  • Seurasin teidän touhujanne kameran kautta. Vaikuttavaa kerrassaan. Saatte jäädä tänne asumaan niin pitkäksi aikaa kuin haluatte kunhan käyttäydytte niin kuin tähänkin asti. Lisäksi saatte käyttää muitakin tiloja jos ette jo huomanneet.

 Koistinen käveli keittiönurkkauksen uloimpaan nurkkaan, josta hän esitteli hyvin naamioidun oven. Kahvan saattoi juuri ja juuri erottaa silmillä. Hän kutsui yhä alastomat nuorukaiset luokseen ja näytti ovelta heille pienen kuntosalin.

  • Tuolla vastakkaisella seinällä on vielä yksi ovi, Koistinen osoitti salin takaseinää. – josta pääsee pienelle uima-altaalle. Sitäkin saatte käyttää milloin haluatte.

 Jani ja Iiro olivat vaisuja ehkä eniten hämmästyksestä, ehkä osittain myös juuri päättyneestä runkkaussessiosta. Tällainen tasonkorotus heillä tuskin oli ollut mielessään lennokkaimmissa haaveissaankaan.

  • Miten…, Janin lause jäi kesken. – Miten tota toi aine vaikuttaa?
  • Sen vaikutus hälvenee kohta ja pian olet samassa tilassa kuin aiemminkin. Mutta voi olla että jossain vaiheessa saat vasta-ainetta joka kumoaa kokonaan aineen vaikutukset.

 Jani nyökkäsi hieman arasti. Iiro huomasi sivusilmällä toverinsa tilanteen ja rohkeni kysyä vaatetuksesta. Koistinen kertoi kylppärissä roikkuvista shortseista sekä erillisistä housuista uintiin ja salille. Molemmat pojat nyökkäilivät ajatukselle.

  • No tässäpä tämä. Kohta saatte kaikki entiselle osastolle jääneet tavarat tänne sekä vähän täydennystä jääkaappiin. Ruoka tulee valmiina tai melkein valmiina eli siihen ei teidän tarvitse aikaa kuluttaa. Seuratkaa vain treeniohjelmaanne ja ohjeistuksia meiltä niin hyvä tulee.

 Koistinen lampsi nopein askelin takaisin hissille. Päästyään sisälle koriin ja käännyttyään Janiin ja Iiroon päin hän nyökkäsi kevyesti ennen kuin hissin ovi kolahti kiinni.

Janin taistelu

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Jani saa mahdollisuuden pitkään kaivattuun orgasmiin.

 Juhani Koskenniska hieroi ohimoitaan. Hänet oli viikko sitten määrätty tutkinnanjohtajaksi juttuun, joka koski ratkaisemattomia katoamistapauksia ympäri Suomea. Yhdistävänä tekijänä vaikutti olevan kadonneiden nuori ikä ja miespuolisuus.

  • Ei läpimurtoa näkyvissä?

 Koskenniska katsahti taakseen löytäen kollegansa kysyvät kasvot.

  • Ei niin minkäänlaista. Millä logiikalla näin iso joukko katoaisi eri puolilla Suomea samoihin aikoihin?
  • Ehkä ne ei kadonneet omasta tahdostaan, kollega ehdotti.
  • Meinaatko että ne ois kidnapattu?
  • En sulkis sitä vaihtoehtoa kokonaan pois.

 Koskenniska jäi makustelemaan koko päiväksi kollegansa ajatusta. Vielä tosin puuttui motiivi.

 Osastolla C-2 Jani heräsi summereista kaikuvaan meluun. Toisin kuin edellisellä osastolla, täällä varustukseen kuului oikea patja peittoineen ja tyynyineen. Hän venytteli alastonta kehoaan peiton suojissa muutaman minuutin ennen kuin hänen oli pakko nousta ylös.

 Jania kohtasi joka aamuinen ongelma. Kivenkova aamustondis oli erityisen kova häneen kokeillusta aineesta johtuen. Ilman tuota ainetta Jani olisi hoidellut aisansa löysäksi minuutissa, mutta nyt hän sai kärvistellä varpaissa asti tuntuvassa kiimassa. Naama mutrulla omiaan mutisten hän noukki punaiset shortsit seinäkoukusta ja taisteli saadakseen ne jalkaan.

 Tällä uudella osastolla ruokalakin oli mitoitettu neljän asukin mukaan. Enää ei tarvinnut seistä asennossa sellien ulkopuolella, vaan kohteiden piti olla ajoissa pöydän ääressä välttääkseen rangaistuksen. Sen Jani ainakin oli oppinut niiden parin viikon aikana, jotka hän oli ehtinyt uudessa kodissaan viettää.

 Ruokalan pöydän äärellä istuikin osaston kaksi muuta asukkia. Toinen oli vasta 18-vuotias Jiri, ja toinen Janin ikäinen Samu. Jani istui Jiriä vastapäätä mutisten molemmille huomenet.

 Hetkisen kuluttua Iirokin liittyi heidän seuraansa istahtaen Janin viereen. Sekunnin ajan nuorukaisten jäntevät käsivarret hipaisivat toisiaan, mikä sai molemmat vilkaisemaan toisiaan refleksinomaisesti. Iiron vihreät silmät saivat Janissa aikaan oudon reaktion, jollaista hän ei ollut kokenut pitkään aikaan. Kokiko hän jotain etäisesti samanlaista tyttöystävänsä kanssa silloin joskus? Ei kai nyt sentään.

 Ruoan tarjoili yksi vartijoista suoraan pöytään. Tällä osastolla vartijoilla oli univormunaan musta kauluspaita yhdistettynä tiukkoihin, mustiin housuihin. Hiukset oli leikattu lyhyiksi. Janista näytti siltä kuin vartijat olisivat klooneja toisistaan.

 Ruokailu sujui hiljaisissa merkeissä, mutta Jani tunsi taas tuon oudon jännitteen hänen ja Iiron välillä. Heidän edessään istuvat pojat olivat heille varsin etäisiä, joten he olivat syventäneet tuttavuuttaan isoin harppauksin. Ensimmäistä kertaa tässä laitoksessa Jani tunsi olonsa hieman kotoisaksi.

  • Onko syönnit syöty? vartija murahti nurkasta.

 Nelikko nyökkäsi.

  • Te kaks meette salille, vartija osoitti Jania ja Iiroa. – Ja te kaks seuraatte mua, hän käänsi katseensa Jiriin ja Samuun.

 Iiro hymyili ohimennen Janille. He poistuivat ruokalasta käytävään, josta lyhin matka salille kulki Iiron sellin kautta. Sisällä sellissä Iiro kuitenkin pysähtyi. Jani tapitti tyhmän oloisena toverinsa selkää ennen kuin tämä kääntyi häntä kohti. Yhdessä sekunnissa Iiro oli kiinni Janin vartalossa, poski vasten poskea. Pitkän hetken ajan Jani seisoi jähmettyneenä prosessoiden tapahtunutta. Iiron shortsien alla tuntui kovana vanha tuttu siveysvyö. Hitaasti Jani nosti kätensä Iiron ympäri laskien ne tämän alaselälle. Iirosta huokuva lämpö oli jotain mitä Jani oli yön hiljaisina hetkinä ehkä eniten kaivannut. Läheisyydenkaipuu. Se oli se sana, jota Jani oli mielessään hakenut.

 Iiro oli vaivihkaa vienyt kätensä Janin selälle. Nyt hän veti Jania lähemmäs itseään vasten samalla painaen poskensa kiinni Janin kasvoihin.

  • Kohta pitää mennä, Iiro kuiskasi.
  • Joo, Jani pystyi tuskin kuiskaamaan.

 Jani tunsi Iiron otteen heikkenevän ja lopulta irrottautuvan kokonaan. Ilma tuntui paljon viileämmältä ihoa vasten nyt kun Iiro ei enää ollut häntä vasten.

  • Tuu.

 Jani seurasi Iiroa aamuauringon valaisemaan saliin tajuamatta vieläkään kokonaan mitä äsken oli tapahtunut. Vartija oli käskenyt heitä seuraamaan päivittäistä rutiiniohjelmaa, joka heidän oli pitänyt opetella läpikotaisin ulkoa.

 Alkulämmittelyjen jälkeen Iiro alkoi treenaamaan jalkojaan sarjoissa samalla kun Jani veti leukoja. Jääkiekkotaustan omistava Jani ei tarvinnut paljoa lisätreeniä jaloilleen, mutta solakampi Iiro hyötyi siitä paljon. Tai niin heitä valvovat miehet uskoivat.

 Vaihdellen laitteita ja lyhyitä taukoja pitäen aamupäivä kului hiljalleen. Jani odotti koko ajan jonkun astuvan ovesta sisään ja antavan heille tuntuvan rangaistuksen Iiron sellin tapahtumien johdosta, mutta ovi ei käynyt.

 Jani oli juomassa vettä seinässä olevasta hanasta, kun hän tunsi kuuman käden hartioillaan.

  • Sä näytät olevas muissa maailmoissa, Iiro totesi.

 Jani ei tiennyt kuinka tosissaan hänen toverinsa oli. Iiron hikinen käsi liimaantui Janin hikistä kehoa vasten.

  • Ei ku mä mietin sitä aikasemmin tapahtunutta.

 Jani sulki hanan ja nousi ylös kumarasta asennosta. Iiron katse oli tavallisen viekas.

  • Ei ollu tarkotus ahistella. Mut ei täällä oikee oo muita.
  • Ymmärrän, Jani koitti hieman hymyillä. – Ei se mitään.

 Jani taputteli Iiron hiestä tahmaantunutta käsivartta. Ote ei irronnut, vaan Janin käsi jäi omituisesti kiinni Iiroon. Käsivarresta se nousi ylös olkapäälle, joka tuntui jomottavan lämpimältä treenin jäljiltä. Jani nosti katseensa varovasti Iiron silmiin, jotka leiskuivat lämpimästi. Iiro nojasi eteenpäin ja ennen kuin kumpikaan tajusi oli Iiro antanut hennon suudelman Janin poskelle. Yhtä nopeasti Iiro nojasi taaksepäin hymynkare huulillaan.

  • Et sä…ihan hetero oo ollu, Jani kuiskasi.
  • En mä ehkä.

 Jos heidän kalunsa olisivat olleet vapaina tulemaan, Jani olisi vähintäänkin runkannut Iiron seurassa tai antanut hänen tehdä sen puolestaan. Mutta se oli vain fantasiaa se.

 Treenit jatkuivat vielä jonkin aikaa, mutta ilmassa roikkui tietty jännitys. Ennen seuraavaa ruokailua he kävivät suihkussa, jossa ujous palasi orastavan kiinnostuksen tilalle. Varovaiset katseet sinkoilivat pienessä suihkuhuoneessa, mutta kaikki muu sujui niin kuin ennenkin.

 Ruokalassa säilyi sama istumajärjestys. Jiri ja Samu kertoivat olleensa jälleen kerran jossain yksitoikkoisessa ylläpitotehtävässä. Jani nyökkäili vaisuna. Iiro selosti hänenkin puolestaan heidän puuhansa hieman sensuroituna versiona.

 Juuri kun Jani oli saanut ruokansa syötyä, ilmestyi Koistinen ovelle. Tiukka katse Janissa hän käski tämän toimistoonsa.

 Jani totteli mahanpohjaa väännellen. Toimistossa Koistinen odotteli häntä seisoen kirjoituspöytäänsä vasten.

  • Haluatko tulla?
  • Ai niin ku siinä mielessä? Jani varmisti.
  • Juurikin siinä, Koistinen nojasi toiselle jalalleen. – Mulla olis sulle tarjous jonka käyttämällä saat mahdollisuuden saada vasta-ainetta sille aineelle jota suhun on pumpattu.

 Janin kehon lävisti huojennuksen aalto. Äärimmilleen jännittyneet lihakset rentoutuivat asteen lytistäen Janin ryhtiä hitusen.

  • O-otan tarjouksen vastaan.
  • Mainiota, Koistinen koitti jopa hymyillä. – Homma on loppujen lopuksi aika simppeli. Illalla kohtaat kehässä toisen kohteen joka on saanut samaa ainetta samoilla ehdoilla. Pääset iltapäiväksi treenaamaan matsia varten.

 Jani kuunteli selostusta sydän pamppaillen. Oliko hän valmis tappelemaan orgasminsa puolesta?

 Koistinen kutsui yhden vartijoista saattamaan Janin erilliseen treenitilaan. Jälleen ajettiin hissillä alemmille tasoille hiljaisuuden vallitessa. Jani ihmetteli kuinka harvoin hän näki toisia kohteita näillä reissuilla.

 Vartija jätti Janin yksin pienehköön treenitilaan, jota hallitsi keskelle asennettu nyrkkeilysäkki. Orpona vaelteleva Jani huomasi seinään kiinnitetyn lapun, joka toi mieleen ihka ensimmäisen ohjeistuksensa täällä.

 Lapussa kerrattiin ottelun säännöt. Janin mieleen tuli vapaaottelu tai vastaava, sillä sääntölista oli hädin tuskin puolen sivun mittainen. Ottelu kestäisi puoli tuntia ja jos kumpikaan ei sattuisi voittamaan voisivat tuomarit määrätä vartin lisäajan.

 Jani kurtisteli tummia kulmiaan. Lapussa tuskin oli listattuna jokaista poikkeusta ja pykälää, joita hänen vangitsijansa tuntuivat keksivän suoraan lennosta.

 Otteluun oli Janin laskujen mukaan useita tunteja, joten nuorukainen yritti selättää sisintään kalvavan epävarmuuden säkin hakkaamisella. Ohjeistuksen mukaan ottelijoiden ainoa varustus oli heidän lyhyet shortsinsa, joten ei mennyt kauaakaan kun Janin rystyset kipuilivat jomottavasti. Syvään huokaisten Jani vajosi istumaan seinää vasten. Mieli kävi ylikierroksilla ajatukset poukkoillen tulevan ympärillä.

 Janin arvioiden mukaan aikaa oli vielä runsaasti jäljellä odotettavaksi. Parasta siis käyttää jokainen mahdollisuus ajatusten selkeyttämiseksi, Jani ajatteli kun kierähti punnerrusasentoon. Hento hikikerros kiilteli jo valmiina hänen ihollaan, mutta punnertaminen sai hien oikein pursuamaan. Janin raskas huohotus sai pienen huoneen ilman paksuuntumaan. Neljänkymmenen punnerruksen jälkeen edes Janin vankeudessa vahvistuneet kädet eivät jaksaneet puurtaa vapisematta. Hampaat yhteen purtuina hän silti jatkoi yksinäistä taistoaan. Kasvot vääntyivät itsestään sotailmeeseen, ja hikikarpalot kutittelivat vieriessään kiinteää kehoa vasten.

 Janoisena ja voipuneena Jani rojahti lattialle. Toivuttuaan hän äkkäsi nurkassa seisovan vesipisteen. Vaivoin kompuroituaan ylös hän riensi juomaan menetetyt nesteet takaisin. Kädet tuntuivat vielä helliltä, mutta vielä hetki sitten vaivannut epävarmuus oli tiessään.

 Se palasi rymisten takaisin, kun huoneen ovi avautui. Jani vavahti, mutta ei kerennyt jäädä miettimään järkälevartijan taluttaessa hänet jo ulos. Käytävällä vartija harppoi sellaista tahtia, että Janilla oli vaikeuksia pysyä mukana.

  • Syö tämä, vartija murahti kesken kaiken ja työnsi Janin kämmeneen jonkinlaisen patukan.

 Jani popsi patukkaa hajamielisesti samalla kun mahanpohjaa kouri tuleva ottelu. Kaikesta päätellen nyt oli tosi kyseessä.

 Käytävän päässä häämötti ovi, joka totutusta poiketen oli läpinäkyvä, kuten oli koko päätyseinä sen ympärillä. Vartija avasi oven koodillaan ja työnsi Janin sisään pieneen koppiin. Vastapäätä läpinäkyvää ovea oli tavallinen ovi tavallisessa seinässä.

 Kopissa alkoi kuulua kaiuttimen rätinää ja miehen puhetta, josta tuli mieleen yli-innokas myyntimies:

‘’Hyvä yleisö siellä kotikatsomoissa! Toivon että olette valmiita seuraamaan näytöstä, jollaista ei löydä netin pimeimmistäkään syövereistä! Tässä puolen tunnin taistossa ovat vastakkain punaista väriä edustava kohde numero 725-97…’’

 Ovi Janin edessä liukui auki. Takaa paljastui kirkkaasti valaistu areena painimatolla varustettuna. Metalliaidat muodostivat häkin maton ympärille. Janilta jäi kiihkossaan huomaamatta suuret kamerat katon rajassa, jotka välittivät livekuvaa kotikatsomoihin selostajan lupauksen mukaisesti.

‘’…sekä sinistä väriä edustaa kohde numero 447-97…’’

 Nyt aukesi ovi painimaton toisella puolen. Janin sydän oli pysähtyä, kun matolle häntä vastapäätä asteli Olli, sotilaspoliisi, jonka perseneitsyyden hänet oli pakotettu viemään aiemmin. Olli ei enää näyttänyt siltä pellavapäiseltä kiltiltä naapurinpojalta, jona Jani oli hänet ensi kerran tavannut. Hiuksista ei ollut haiventakaan jäljellä, vaan niiden paikalla loisti kalju päälaki. Jani ei ollut uskoa todeksi sitäkään, miten Ollin vasenta hauista komistanut SP-nauha oli vaihtunut mustaan SP-tatuointiin.

‘’…ja kuten esitiedoista saatoitte lukea, on molemmille kohteille annettu tulemisen estävää ainetta, jonka vasta-aineesta kohteet pääsevät taistelemaan. Molemmat ovat olleet siis ilman orgasmia miltei kaksi kuukautta! Odotettavissa on raju ottelu, jolle taatusti seuraa jatkoa, sillä hävinnyt kohde joutuu toiseen otteluun jonkin toisen kohteen kanssa…’’

 Jani ja Olli vaihtoivat katseita selostuksen kaikuessa taustalla. Janin silmiin Olli näytti eläimelliseltä pedolta kaljuineen ja lihaksineen. Hän mietti pakostakin miltä hän näytti Ollin silmissä. Salaa hän toivoi näyttävänsä edes hitusen uhkaavalta, vaikka sisimmässään hän tunsi puhdasta pelkoa.

‘’…ja nyt tuomari saapuu julistamaan ottelun alkaneeksi…’’

 Sivuovesta saapunut tuomari kilisti kelloaan teatraalisesti ja siirtyi sivuun.

‘’…nyt jännitämme kumpi kohteista uskaltaa aloittaa, sininen näyttää valmistautuvan…kyllä, sininen aloittaa aggressiivisella hyökkäyksellä ja puskee punaisen mattoon!’’

 Jani oli vieläkin pihalla tapahtumista ja nyt hän oli jo joutunut Ollin selättämäksi. Tämä istui hajareisin Janin vyötärön päällä, mikä viimein herätti uinuvan taistelijan Janin sisällä. Lihaksensa äärimmilleen jännittäen hän kampesi Ollin päältään selälleen mattoon. Hän vielä yritti päästä tämän päälle, mutta Olli oli tilanteen tasalla ja puski Janin tieltään.

‘’…ottelu on näin saatu käyntiin, molemmat nousevat seisomaan…sininen alkaa taas lähestyä punaista, joka tällä kertaa on terävänä ja käy päälle ennen sinistä…’’

 Jani ja Olli puskivat ja mukiloivat toisiaan alkuun tasapuolisesti vuoron perään. Puolivälissä alkoi jo näyttää siltä että Olli saisi yliotteen. Raivoisasti sylki kaaressa lentäen tuo körmy puski päälle ja Jani pääsi takaisin jaloilleen vain vaivoin. Suussa maistui veri ja lihaksia jomotti. Selostajakin povasi Ollin voittoa. Vastoin omiakin odotuksiaan Jani sai Ollin hallintaansa. Ketterin liikkein ja hieman ennakoiden Ollin ryntäyksiä hän pääsi lopulta tämän selän päälle.

 Raskas huohotus ja hikisten kehojen mäiske toisiaan vasten loivat kehään testosteronia huokuvan tunnelman. Jani istui hajareisin Ollin lihaksikkaan selän päällä koittaen saada tämän jänteviä käsivarsia hallintaansa. Entinen sotilaspoliisi pyristeli vastaan raivoisasti murahdellen. Molempien mielessä siinsi orgasmi, joka toisi helpotuksen viikkojen piinaan.

 Sinnikkäästä vastustuksesta huolimatta Olli pysyi maassa vaaditun ajan. Tuomari kilautti ottelun päättyneeksi ja julisti Janin voittajaksi 25 minuutin kohdalla. Jani kömpi omin jaloin ylös, mutta Ollia saapui hakemaan kaksi kaapinkokoista vartijaa, jotka riuhtoivat tappiotaan karjuvan Ollin ylös. Mitään vastusta nuorukaisesta ei enää ollut, mutta huuto jäi kaikumaan Janin korviin hänen poistuessaan areenalta.

Janin uusi koti

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Janin tarina Laitoksessa saa uusia käänteitä.

 Jossain vaiheessa Jani nukahti. Vaikka sydän pauhasi rinnassa, ei se voittanut väsymystä. Selkä seinää vasten nojattuna, ja jalat koukistettuina hän sai unen päästä kiinni.

 Yö kului horroksessa, kunnes joskus aamun valjetessa Jania vietiin jälleen kerran hihnasta. Aamun kirkkaudessa Jani ei aluksi tunnistanut hahmoa, joka veti häntä. Pekka se ei ollut, koska hahmo oli häntä pienempi. Lisäksi Jani erotti vaaleat, lyhyet hiukset.

  • Tule jo sieltä, vetäjä ärähti.

 Se oli Antero! Miehekäs poliisi parransängellä, joka oli viime iltana seurannut sivusta Janin perseneitsyyden viemistä. Nyt samainen poliisi talutti häntä ulos mökistä.

 Aamukasteen peittämä nurmi kutitteli Janin jalkoja. Ilma oli raikkaan viileä, mikä viimeistään herätti Janin horroksestaan. Tie vei kaksikkoa alas järvenrantaan puisia portaita pitkin.

 Saunarakennuksen ovi narahti auki. Antero kiskaisi Janin sisälle, mikä sai tämän ähkäisemään. Nuori poliisi naurahti.

  • Tuo oo vielä mitään.

 Antero käski Jania odottamaan, kun hän riisui kollarinsa ja t-paitansa. Alta paljastui tummahkon karvoituksen peittämä, sopivan muttei liian lihaksikas ylävartalo.

  • Kai sä pannaki osaat? Antero kysyi kun riisui loppuja vaatteitaan.

 Jani mutisi jotain myöntävää kasvot jähmettyneinä. Kylmä aalto oli läpäissyt hänet Anteron sanojen jälkeen. Eilen hän oli pannut tekopillua, tänään vuorossa olisi poliisi.

  • Tää pitäs nyt saada seisomaan, Antero oli riisuutunut ja tarttui nyt Janin aisaan.

 Reiluin ottein hän sai siinä elonmerkkejä aikaiseksi, mutta homma jäi puolitiehen. Silmät kiiluen tuo poliisin köriläs polvistui ja imi Janin puutteessa viruvan kyrvän seisokkiin. Näky oli niin härski, että Janilla otti eteen jo pelkästä katselemisesta.

  • No nyt näyttää hyvältä, Antero totesi ja kapusi seisomaan.

 Hän kaiveli liukkarituubin housuntaskustaan. Jani pani merkille puoli seisokissa heiluvan kyrvän, joka sekin oli miehisen kookas. Antero kumartui penkkiä vasten treenatut pakarat Jania kohti, johon kytkettyä hihnaa hän piti tiukasti kädessään. Sitten hän käski Jania liukastamaan paikat ojentamallaan liukkarilla, mihin nuorukainen inhon väristyksin suostui.

 Vaalean karvoituksen peittämä perä ei ollut erektiota nostattavin asia Janin silmissä, mutta Anteron tiukan poliisimainen käskytys ja kaulaa puristava panta pakottivat hänet toimimaan. Kun käsky kävi, alkoi Jani asettelemaan kaluaan poliisin tiukan näköiselle reiälle. Muutaman työnnön jälkeen hän huomasikin reiän olevan aika löysä hänen keskivertokyrvälleen, mistä saattoi päätellä poliisin olevan kokenut näissä hommissa.

 Tahti kiihtyi yhdessä Anteron huohotuksen kanssa. Penkki paukkui seinää vasten, kun satakiloinen poliisi sai Janin nuorta ja kovaa kyrpää sisälleen. Jani painoi menemään katse harhaillen seiniä ja kattoja pitkin pitääkseen erektionsa elossa.

 Ryske ja ähinä loppui kun Antero laukaisi kivikovan kyrpänsä muutamalla vedolla. Matala murahdus jäi kaikumaan pieneen pukuhuoneeseen. Jani katseli kateudesta kankeana vierestä, kun häntä seksilelunaan käyttänyt poliisi ampui nesteensä lattialle. Hänelle aktista jäi jäljelle pelkkä haaroja viiltävä kipu.

  • Hyvin vedit, Antero henkäisi toinnuttuaan.

 Köriläs noukki vaatteensa lattialta ja alkoi vetää niitä verkkaisesti ylleen. Jani seisoi vieressä kyrvän sykkien sydämen lyöntien tahdissa.

  • Oikeessa ne toiset oli. Ei tipan tippaa, Antero virnisti. – Tuus nyt.

 Antero kiskoi Janin takaisin taloon, jossa muu väki alkoi pikku hiljaa heräillä. Jania ei enää koko päivänä viety takaisin koloonsa, vaan käytettiin aluksi aamuseisokkien helpotukseen niin suun kuin pepun avulla. Välillä Jani sai patsastella silmänruokana paremman tekemisen puutteessa. Sen verran hänelle annettiin huomiota pitkin päivää, ettei kalu laskenut puoliheijaria alemmaksi. Tämä jätti pakottavan tunteen kasseihin, jotka olivat kiusoittelusta ja pitkästä selibaatista jo valmiiksi arat.

 Loppukesäisen sunnuntain kääntyessä tummenevaan iltaan ovikelloa pimpotettiin. Pekan saattelemana sisään astuivat oletettavasti samat karpaasit, jotka olivat tuoneet Janin mökille edellisenä päivänä.

  • Pojalle tuli noutajat, Pekka naurahti.

 Jani oli käsketty toimimaan jalkarahina eikä uskaltanut liikkua ennen kuin laitoksen työntekijät nostivat hänet jaloilleen. Pekka veti puumerkkinsä vielä muutamaan paperiin ennen kuin hyvästeli Janin parilla läpsäisyllä kalulle.

 Miehet saattelivat Janin ulos samanlaiseen autoon, jolla hänet oli mökille tuotukin. Jalat ja kädet lukittiin alustaan ja ovi suljettiin jättäen Janin pimeään yksinäisyyteen. Jani yritti ensin pysyä auton liikkeiden mukana arvioiden matkan pituutta ja suuntaa, mutta raskas viikonloppu pakotti silmät umpeen. Auton keinutus vaivutti hänet syvään ja ansaittuun uneen.

 Jani havahtui hereille vasta kun miehet kolistelivat ovet auki. Tällä kertaa nuo körmyt eivät olleet yhtä vainoharhaisia avatessaan kahleita. Pako keskellä laitosta tuskin oli kovinkaan monen kohteen mielessä.

 Miehet olivat tuoneet Janin jonnekin lastausalueelle. Etäämmällä seisoi muutama identtinen pakettiauto, jolla häntäkin oli kuljetettu. Toisessa päässä kaartui ulosmenoväylä ja yhdellä sivulla oli suuret pariovet, joista Jani talutettiin jälleen yhdelle käytävälle. Kirkkaat loistevalot särkivät aluksi silmiä, mutta Jani tottui niihinkin pian vanhasta tottumuksesta.

 Käytävää asteltiin jonkin aikaa ennen kuin miehet saattoivat Janin hissiin. Kolme miestä mahtui juuri ja juuri koriin, jonka ilma alkoi paksuuntua jo lyhyen matkan aikana. Hieman kolisten hissi saapui perille.

 Kerrosnumeroita ei näkynyt missään vaiheessa, mutta Jani päätteli heidän olevan varsin korkealla maan päältä katsottuna. Käytävä jatkui hissiltä oikealle, mutta loppui pian lyhyeen. Kolmikko tuli ovelle, jossa luki isolla ‘’C-2’’.

 Toinen miehistä näppäili tottunein ottein koodin näppäimistölle, mikä sai oven liukumaan auki. Oven takana avautuva näkymä oli huolitellumpi ja koristeellisempi kuin mitä Jani oli koskaan tässä laitoksessa nähnyt. Lattia oli tehty jonkinlaisista vaaleista laatoista, jotka hellivät Janin jalkapohjia kylmän metallin jälkeen. Seinät olivat silotellumpaa, mattapintaista metallia koristelistoilla viimeisteltyinä, ja valaistuskin oli silmille hellempää.

 Jani talutettiin johonkin toimistontapaiseen. Tämän jälkeen miehet jättivät hämmentyneen Janin seisomaan puisen kirjoituspöydän eteen. Huoneessa oli jopa pieni ikkuna, josta ei tosin nähnyt muuta kuin kaistaleen sinistä taivasta. Ilmastointi hurisi vaimeasti.

 Ovi Janin takana aukesi. Sisään astui kolmissakymmenissä oleva sänkipartainen mies tiukka katse silmissään. Janin ryhti oikesi kuin vieterin vetämänä ja hengitys kiihtyi huomaamatta. Kalukin olisi lerpahtanut saman tien, jos se ei olisi laskenut jo matkan aikana.

  • Kohde 72…
  • 725-97, Jani täydensi epäröintiä äänessään.
  • Aivan aivan, mies kiersi pöydän taakse. – Mietit varmaan miksi sinut tuotiin tänne. Noh, tätä voisi kutsua ikään kuin ylennykseksi, mies virnisti hieman. – Olet osoittautunut hyväksi kohteeksi joten siirtosi tänne oli ihan perusteltu. Lähden näyttämään paikkoja mutta ensin…, mies keskeytti lauseensa ja kaiveli hetken pöydänlaatikoita. – Mikä sun koko on?
  • M, Jani vastasi.
  • Tuossa, mies hihkaisi ja heitti punaiset shortsit Janin syliin. – Laita ne jalkaan.

 Kangas tuntui pehmeältä Janin kovia kokenutta haaroväliä vasten, ja punainen väri sointui hienosti vaalean ihon kanssa. Pituutta shortseilla ei tosin ollut kuin vain reisien puoliväliin asti.

 Mies, joka esittäytyi herra Koistiseksi, johdatti Janin käytävään, jonka varrella oli osaston neljä selliä. Jokaisen sellin oven kohdalle oli tehty pieni syvennys, mikä rikkoi muuten tasaista ympäristöä.

  • Tämä on sinun, Koistinen osoitti toiseksi viimeisintä selliä.

 Ovessa oli sekä näppäimistö että tunnistin, jolle Koistinen näytti taskustaan kaivamaansa lätkää. Ovi liukui auki pehmeästi. Astuttuaan selliin hän napsautti valot päälle, koska tässäkään sellissä ei ollut ikkunaa. Sen sijaan punkka näytti edellistä mukavammalta ja tilaa ja korkeuttakin löytyi enemmän.

 Koistinen seurasi Janin katsetta, joka pysähtyi sellin nurkkauksen kahteen oveen. Hän näytti toisen johtavan pieneen vessaan, jossa oli kaikki muu paitsi suihku.

  • Ja tämä toinen ovi, Koistinen siirtyi peräseinälle. – Johtaa yhteisiin tiloihin.

 Oven takana levittäytyi hyvin varusteltu pienehkö kuntosali. Oikealla sivulla oli pukuhuone sekä suihkut. Vastapäätä sellejä oli katon rajassa rivissä kapeita ikkunoita, joista pääsi juuri sopivasti valoa päiväsaikaan valaistaakseen salin.

  • Päiväohjelma toimitetaan joka aamu selleihin jota kanssa noudatetaan. Suosittelen olemaan kiitollinen tilanteeseesi, kaikilla ei mene yhtä hyvin.

 Koistinen ohjeisti vielä muutaman käytännön asian ennen kuin poistui henkilökunnalle tarkoitetun oven kautta. Jani jäi salille tutkimaan uutta elinympäristöään kuin vasta hankittu lemmikki. Ilmassa oli hivenen uuden tuoksua ja lattiat melkein kiilsivät siisteydestä. Silti tunnelma oli hivenen kammottava, koska Koistisen lisäksi käytävällä oli tullut vastaan yksi vartija, muttei ketään muuta. Sillä lopulta toisten kohteiden kanssa toimeen tuleminen oli osoittautunut tärkeimmäksi asiaksi tässä absurdissa laitoksessa.

 Jani nojasi seinään ja valahti istumaan viileälle laattalattialle. Hän oli oikeastaan tyytyväinen päästessään pois Pekan ja tämän kavereiden kynsistä, vaikka epävarmuus tulevasta jäytikin koko ajan mielessä.

 Yksi sellien ovista kolahti auki. Jani säpsähti ajatuksistaan.

  • Hei, eikö me tunneta? ovesta tullut, Janin ikiä oleva kysyi. Hänelläkin oli päällään tismalleen samat shortsit kuin Janillakin.

 Jani pläräsi tuntemiaan kasvojaan mielessään. Tyyppi ei ollut kukaan joukkueesta, ei koulusta, vaan täältä, laitoksesta!

  • Iiro!
  • No muistithan sä, Iiro oli selvästi iloinen jälleennäkemisestä.
  • Melkeen, Jani virnisti.

 Iiro istahti Janin viereen. Hiljaisuus palasi hetkiseksi.

  • Missäs oot ollu? Jani kysyi päätellen puhumisen olevan sallittua.
  • Pitämässä cami-sessioita, Iiro vastasi ilmekään värähtämättä.
  • Mä olin vuokrattuna jossain mökillä.

 Iiron vaaleat kulmat kohosivat.

  • Sun tukka on lyhentynyt? Jani ihmetteli.
  • Jep, täällä ei vissiin arvosteta takatukkaa, Iiro haroi lyhyiksi leikattuja hiuksiaan.

 Juttutuokion keskeytti kaiuttimen rämisevä ääni, joka käski Iiroa penkkipunnertamaan. Jani vilkaisi Iiroa hätäännys silmissään, mutta vaaleahiuksinen nuorukainen kapusi rennosti ylös viittoen Jania seuraansa.

 Salin nurkassa seisova penkkipunnerruspenkki ei ollut mikään kämäinen jäänne 80-luvulta, vaan futuristinen laitos, jonka painoja pystyi säätämään kauko-ohjauksella. Itse painot oli piilotettu sivuilla nouseviin siiloihin, joista ne luiskahtivat automaattisesti tankoon. Varmistuskin hoitui koneen herkän tunnistustekniikan avulla.

 Iiro asettautui makuulle penkille Janin jäädessä syrjempään seuraamaan suoritusta. Laite kolahteli painojen asentuessa paikoilleen, ja pian kaiuttimista kuului käsky toimia.

 Iiro voimisti otettaan tangosta ja nosti sen jäntevien käsiensä varaan. Vaaleat kulmat olivat päättäväisesti kurtussa. Jani seurasi ihaillen sivusta Iiron lihasten supistelua ja koko kehon jännittymistä tuohon suoritukseen.

 Iiron hengitys kiihtyi joka toiston jälkeen mutta ilme pysyi värähtämättömänä. Käsivarret alkoivat hieman täristä, mikä sai aikaan kouraisun Janinkin mahanpohjassa. Käskyjen täydellinen suorittaminen oli ehdottoman tärkeää.

 Ehkä Janin henkinen myötätunto vaikutti jollain tapaa asiaan, kun Iiro laski tangon lopulta takaisin telineeseen. Iholle oli kihonnut seitinohut hikikerros, mikä liimasi tiukat shortsit reisiin kiinni.

  • Ei paha, Iiro totesi kun nousi seisomaan.

 Jani hymähti ajatellen ettei muutosta tarvitsisi aina pelätä. Ei ainakaan vielä.

Janin viikonloppu jatkuu

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Janin piina mieskolmikon leikkikaluna ei ota loppuakseen.

 Janin sileä iho kiilteli himmeästi ikkunasta kajastavassa valossa. Kaulaa koristava panta ei tuntunut enää niin tukehduttavalta, kun kolme raavasta miestä ympäröi häntä katseet tiukasti hänen nuoressa vartalossaan.

  • Mitäs seuraavaksi? sänkipäinen körmy kysyi Janin takaa.

 Pekka hymisi mietteliäänä silmät vaellellen pitkin Janin hyvin muodostunutta kehoa. Lyhyiden harhamatkojen jälkeen ne kuitenkin aina palasivat nuoren miehen kovana sykkivään aisaan.

  • Teitä kahta ei ookaan vielä tyydytetty, hän vihjaili vierailleen.

 Ennen kuin kumpikaan heistä ehti vastata Jani sanoi väliin hiljaa arkaillen:

  • Kusettaa herra.

 Miesten katseet porautuivat syvälle Janiin. Hän alkoi katumaan sanomisiaan, kunnes Pekka laukaisi jännittyneen tilanteen:

  • Kusettaa vai? No mihis aattelit kusta?
  • En tiedä herra.
  • Etpä tietenkään, Pekka virnuili taputellen samalla Janin hartioita. – Tiedättekö te arvon vieraani?
  • No ei me sitä vessaan ainakaan voida päästää, punahiuksinen kommentoi. – Eikä sisällekään sovi kusta, joten pihalle kai se on vietävä.

 Sänkipää ja Pekka nyökyttelivät idealle. Talutushihnasta kiskoen Jani tuotiin samalle etupihalle, johon hänet oli aiemmin päivällä toimitettu.

  • No nyt näyttää hyvältä, sänkipää kommentoi vilkuillen ympärilleen aivan kuin etsisi muita ihmisiä täältä korpien keskeltä.
  • Ja jottei tämä mene liian helpoksi niin kuset sitten itteäs kohden etkä maata, Pekka ohjeisti.

 Janin koko kroppa vavahteli sekä loppukesän viileydestä että jännityksestä. Hän ehti jo kuvittelemaan kauhuskenaarioita oman kusensa juomisesta, jota tuntui kertyvän kiihtyvää tahtia hänen sisäänsä.

 Normaalisti Janille niin helppo suoritus kuin kuseminen oli muuttunut yhtäkkiä pinnistelyksi. Pisuaareilla ei ollut ollut koskaan ongelmaa, vaikka olisi joutunut seisomaan kylki kyljessä tuntemattomien miesten ympäröimänä, mutta nyt kalun päästä ei tullut tipan tippaa.

 Häntä ympäröineet miehet tajusivat hekin pian tilanteen laidan.

  • Pojalta on tainnut unohtua miten kustaan, Pekka naurahti. – Pitäskö meidän näyttää vähän mallia?

 Kaksi muuta miestä nyökyttelivät ja availivat jo sepaluksiaan. Jani käskettiin polvilleen soralle, joka raapi inhasti ihoa.

 Kului piinaava hetki ennen kuin ei-niin-nuorien miesten sulut aukesivat päästäen kellertävän nesteen virtaamaan putkea pitkin ulos lerssin päästä. 

 Ensimmäisenä kastui rintakehä, josta kultainen neste valui kutitellen alas haaroihin ja edelleen jalkoja pitkin maahan. Ei mennyt kauaa kun koko seurueen valtasi kitkerä lemu.

 Lopun ravistelut viskoivat pisaroita Janin kasvoille asti, mikä sai hänet melkein yökkäämään. Hän piti kuitenkin urheasti pintansa loppuun asti.

  • Siinä näit miten miehet kusee, Pekka kehaisi lopeteltuaan.
  • Kamala lemu tästä kyllä tuli, punapää valitteli. – Tää kyllä pitää pestä ihan aluksi.
  • Oot oikeessa, sänkipää nyökkäili ja tarttui maassa lojuneeseen puutarhaletkuun. – Väistäkäähän.

 Hyvä että Jani oli ehtinyt toipua kultaisesta suihkustaan kun hän sai päälleen viileän vesiryöpyn. Toisaalta puhdistava vesi ei ollut haitaksikaan, mutta viileähkö vesi yhdistettynä viileään tuulenvireeseen ei ollut kaikkein paras yhdistelmä. Sänkipää pesi Janin kropan kauttaaltaan, mutta kovana sykkivään vehkeeseen sillä ei ollut mitään vaikutusta. Seisokki oli ja pysyi.

 Sänkipään lopeteltua tuuli tuntui vielä purevammalta Janin märällä keholla. Hän koitti tehdä kaikkensa lopettaaksen kroppansa värinän, muttei onnistunut. Hampaiden kalina viimeistään herätti miesten huomion.

  • Kato nyt mitä te teitte, Pekka ivaili. – Täähän menee kohta rikki!

 Janin sisällä kiehui. Keskittymällä puremaan hampaansa yhteen hän sai pidettyä suunsa supussa.

  • Kuset on nyt kustu niin eiköhän se oo aika siirtyä takasin sisätiloihin, Pekka ohjeisti.

 Sisällä Pekka kaivoi Janille pyyhkeen, johon tämä sai kuivata itsensä, ettei kastelisi mökkiä piloille.

  • Tämän esittelyssä mainittiin että reikä on vielä neitsyt, Pekka ilmoitti kun he kaikki olivat takaisin sohvilla. – Pitäähän meidän se korkata kun siitä kerran ollaan maksettukin.

 Kaksi muuta miestä nyökyttelivät virne huulillaan. Janin sisällä kasvoi paniikki sekunti sekunnilta.

  • Reikä esiin poju, Pekka käskytti.

 Jani totteli parhaansa mukaan menemällä polvilleen pää vasten lattiaa samalla levittäen käsillään reikänsä paremmin näkyviin. Takaa kuului tyytyväisiä myhähtelyjä.

  • Komee reikä kyllä on, sänkipää murahti. – Mutta tiukan näkönen.
  • Joo, pitää tälle jotain tehä, Pekka sanoi kun nousi ylös tunnustellakseen Jania isoilla kourillaan. Hän painoi peukalonsa reiän suulle saaden Janilta lyhyen inahduksen.
  • Tuo ollu vielä mitään poika, Pekka nauroi.

 Hän kaiveli laatikoistaan mustan dildon, jonka liukasti ammattilaisen ottein. Kohta muovinen terska kutitteli Janin reiällä, joka yritti kovasti hangoitella vastaan. Vastarinta oli kuitenkin turhaa Pekan kokeneita käsiä vastaan. Musta patukka upposi vääjäämättä Janiin. Tuskainen puhina ja ärinä ei saanut Pekkaa lopettamaan operaatiotaan.

  • Loppuun asti vaan, punapää kommentoi.
  • Katotaan mihin asti päästään, Pekka ähki.

 Janin voihkinta kasvoi karjumiseksi kun tekokyrpä puski itsensä hänen sisälleen. Polttava ja pakottava tunne repi häntä käsissä ja jaloissa asti. Tuntui kuin koko kroppa olisi halkaistu kahtia.

  • Ei taida mennä pohjaan asti, sänkipää huokaisi.
  • Ei vaikka valituksesta voisi toista päätellä, Pekka virnisti ja alkoi liu’uttaa lelua hitaasti ulos Janista.

 Paksun terskan pullahtaessa ulos Jani huokaisi raskaasti. Jalat rentoutuivat paljastaen paremmin hitusen löystyneen reiän, joka ei enää ollut niin neitseellinen.

  • Kumpi aloittaa? Pekka vilkaisi tovereitaan.

 Sänkipää nousi ylös, avasi sepaluksensa ja käveli rauhallisesti Janin taakse. Sydän jyskyttäen nuorukainen odotti liikkumattomana vääjäämätöntä. Hän saattoi jo tuntea tuon körmyn kourat lanteillaan ja huohotuksen korvassaan.

 Kaiken keskeytti ovikellon kirkas ääni. Pekka säpsähti, mutta ryhdistäytyi nopeasti ja askelsi avaamaan oven. Jani kuuli vaimeaa puhetta, mutta ei uskaltanut kääntää päätään äänen suuntaan.

  • Ystävämme poliisista saapuivat, Pekka ilmoitti tyynesti.

 Hänen perässään käveli kaksi varsin nuorta poliisia virka-asuissaan. Toinen hieman lyhyempi kaljupää ja toinen vaaleahiuksinen körmy.

 Hetken ajan Jani luuli pelastuksensa tulleen, mutta kun uudet vieraat istahtivat tyynesti istumaan, tajusi hän että he olivat saapuneet vain seuraamaan esitystä.

 Kaljupäinen poliisi esittäytyi Juusoksi, ja kookkaampi Anteroksi. He eivät ennestään olleet tuttuja aiempien vieraiden kanssa, mutta miehet tuntuivat tulevan silti hyvin juttuun.

  • Me taidettiin keskeyttää jotain, Antero huomautti katse Janissa.

 Sänkipää oli vetänyt sepaluksensa kiinni ja istahtanut sohvalle ovikellon kuullessaan. Hän selitti kaksikolle tilanteen, jolle nämä hymähtelivät aivan kuin olisivat itse olleet paikalla.

  • Tultiin siis sopivaan aikaan, Juuso heitti naureskellen.
  • Nousehan sinäkin ylös, Pekka käskytti Jania tälla kertaa ilman hihnan nykäisyä.

 Jalat ja perse poltellen kivusta Jani kapusi seisomaan. Kädet pysyivät tiukasti pakaroilla jättäen puoliheijarissa heiluvat sukukalleudet esiin.

  • Ei ollenkaan huono, Antero myhäili raapien rouheaa sänkeään.
  • Mutta turha koittaa saada sitä tulemaan, punapää sanoi väliin. – Se uus aine estää sen.
  • Aijaa, Juuso virnisti ja ponnahti ylös tuoliltaan.

 Lyhyt mutta jäntevä poliisimies oli hitusen lyhyempi Janin rinnalla, mutta se ei estänyt häntä kopeloimasta tätä. Pian mielenkiinto jämähti liukkarin jämien hieman tahmeaksi jättämään kaluun, jota Juuso elvytti hitain vedoin.

 Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Yllättäen Juuso laskeutui polvilleen pitäen yhä kiinni Janin aisasta. Sen enempää miettimättä hän ahmaisi Janin punoittavan terskan suuhunsa. Aikansa sitä imettyään hän jatkoi pidemmälle vartta pitkin tottunein ottein.

 Jani seisoi hämmennyksestä jähmeänä. Vaikka viime aikojen kokemukset olivat olleet uusia ja epämieluisia, oli tämä kaiken huippu. Näin intiimi kanssakäynti oli aiemmin kuulunut vain seurusteluun. Nyt kalju poliisi otti häneltä suihin samalla kun joukko miehiä seurasi sivusta.

 Ehkä piinaavinta oli tieto siitä että loppuhuipennus jäisi jälleen tulematta. Vaikka Juuso olisi maailman paras suihinottaja, ei hän saisi Jania tulemaan. Pakottava paineen tunne alkoi jälleen hiipiä Janin kasseihin, mikä sai hänet ynähtelemään. Juuso lisäsi vaistomaisesti tahtiaan, mikä pahensi tilannetta. Polttava kipu levisi vartta pitkin aina terskan päähän asti.

 Jani ähki jo niin kuuluvasti, että Juuso hiljensi tahtiaan. Lopulta vain Janin tummana helottava terska oli tämän ahneen kielen syleilyssä. Kun Juuso viimein irroitti suunsa sykkivästä vehkeestä, oli kyrpä märkä syljestä ja liukkarista. Kalu vavahteli dramaattisesti, vaikka kukaan ei edes koskenut siihen. Juuso virnisti, pyyhkäisi suupielensä kuivaksi ja nousi seisomaan.

  • Vaikuttava esitys, Pekka kommentoi. – Mutta annetaanko nyt vuoro illan pääesityksellemme?

 Sänkipää tajusi merkin ja kapusi jälleen ylös. Pelkällä katseellaan hän sai Janin palautumaan aikaisempaan asentoonsa reikä esillä. Tunnelma oli jännittynyt, kun sepalus aukesi paljastaen alati pituutta kasvavan peniksen.

 Sänkipäinen körmy laskeutui polvilleen Janin taakse, laski kämmenensä tämän lanteille ja ihasteli ylväänä nousevaa elintään. Toisella kädellä hän kurkottautui levittämään liukkaria nyt juhlakunnossa seisovalle kalulleen. Yleisö odotti hiljaisena.

 Jani oli sulkenut silmänsä. Koko kroppa oli jännittynyt tulevan koitoksen edessä. Ensikosketus oli viileä ja epätodellinen. Sitten alkoi hienoinen polte, joka kasvoi kasvamistaan. Sänkipään paksuhko kalu painautui hitaasti dildon jälkiä pitkin. Toinen suurista kourista oli vaeltanut Janin niskalle, josta se sai jämäkän otteen. Körmyn ruho painautui Janin selkää vasten samaa tahtia kalun kanssa. Jani tunsi itsensä lopullisesti alistetuksi.

 Sitten alkoi rynkytys. Kyrpä hakkasi Janin sisuksia kuin ompelukone miehisen puhinan saattelemana. Sänkipään karvainen kroppa tuntui nihkeältä Janin ihoa vasten. Onneksi reikää oli hetkeä aiemmin avattu dildolla. Muuta hyvää Jani ei tilanteesta keksinytkään.

 Sänkipää alkoi korista äänekkäästi. Jani tiesi loppuhuipennuksen olevan lähellä, joten hän pinnisti kaikki henkiset ja fyysiset voimansa tulevaan koitokseen. Aluksi terskan päästä purskahti laihaa nestettä, jonka perään tuli varsinaista spermaa paksuina klöntteinä. Jani tunsi tahmaisuuden leviävän lämpimänä vyörynä hänen sisällään. Olo oli nihkeä ja ryytynyt.

  • Mainiota, Pekka taputteli heti perään kun sänkipää oli vasta sulkemassa sepalustaan. – Tämä oli toki vasta esimakua, mutta meillä on vielä hyvin aikaa. Annetaan siksi ilostuttajallemme hetki aikaa huilata.

 Tämän jälkeen Pekka tarttui Jania hihnasta ja veti tämän tuttua reittiä takaisin tyrmään. Tällä kertaa mukaan nakattiin sanko tarpeita varten ja vesikippo. Pekan virnistyksen saattelemana ovi sulkeutui jälleen kerran Janin edessä.

Janin viikonloppu

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Jani pääsee vihdoin ulos mystisestä Laitoksesta, mutta ei ehkä sillä tavalla kuin hän olisi toivonut.

 Jani avasi silmänsä, muttei nähnyt mitään. Hän tunsi makaavansa jollain kovalla alustalla tyyny päänsä alla. Sydämen takomisen ja hengityksen tasaannuttua Jani tunsi pientä heijausta aivan kuin makaisi auton kyydissä. Jani yritti liikuttaa käsiään ja jalkojaan, mutta huomasi niiden olevan tiukasti sidotut alustaan.

 Matka tuntui jatkuvan pitkän tovin tasaista tietä pitkin. Kylmä ilmavirta hiveli Janin paljasta kehoa ja puolivelttoa kalua. Jomottava kipu sukukalleuksissa oli helpottanut, mutta jäljelle oli jäänyt jäätävä panetus, joka ei antanut kyrvän veltostua edes kylmän ilman vaikutuksesta.

 Tasainen tie vaihtui tärinän perusteella soratieksi. Ulkopuolelta Jani ei tahtonut kuulla juuri mitään, joten tämäkin koppero oli luultavasti äänieristetty. Vauhti hidastui ja tie mutkitteli paljon enemmän.

 Lopulta Jani ei osannut sanoa oliko auto pysähtynyt vai yhä liikkeessä. Tovin odoteltuaan hänen sydämensä hyppäsi hetkeksi kurkkuun, kun ovi kolahti auki päästäen kirkkaan auringonpaisteen tulvimaan sisään.

 Jani erotti hämärästi silmiään siristellen kaksi tummaa hahmoa, jotka kumartuivat häntä kohti. Toinen tarttui kiinni hänen hartioistaan samalla kun toinen päästi kädet vapaiksi. Lopuksi vapautettiin jalat.

 Nuorukaista kiinni pidellyt mies kiskaisi hänet ylös ja talutti ulos autosta. Ulkona miehet tarttuivat kumpikin Jania käsivarsista talutusotteella.

 Jani yritti hahmottaa mihin hänet oikein oli tuotu. Paljaita jalkapohjia raapi hienojakoinen sorakerros ja lempeä kesätuuli piti hien loitolla. Miehet taluttivat häntä edessä kohoavaa hirsimökkiä kohti, joka näytti enemmänkin linnalta kuin mökiltä. Sekametsän ympäröimältä mökiltä johtivat puutikkaat alas järven rantaan.

 Toinen miehistä pimpotti ovikelloa paksulla ja jäntevällä sormellaan toisen tiukentaessa otettaan ihan niin kuin luulisi Janin johonkin täältä karkaavan.

 Raskas ovi loksahti auki pahaenteisen raskaasti. Oven takana seisova hahmo paljastui Janille vähä vähältä oven auetessa piinaavan hitaasti.

  • Tässäkö se poika on? möreä miesääni kysyi.
  • Kyllä, kohde numero 725-97, toinen saattajista vastasi.
  • Mainiota, mies sanoi ja kuittasi saattajan lomakkeen nimikirjoituksellaan. – Voin jatkaa tästä.

 Miehet päästivät irti Janista. Oven takaa paljastunut mies oli kunnioitusta herättävä näky: pituutta oli taatusti 190 senttiä, hartiat olivat kuin karhulla, valtavaa kaljamahaa ei löytynyt vaikka pehmeyttäkin hänestä tuntui löytyvän. Koko komeuden kruunasi muhkea parta ja miehinen kalju.

  • Pysy paikoillas, mies käski ja paljasti nyrkissään pitelemänsä nahkapannan. Varmoilla otteilla hän kiersi pannan Janin kaulan ympärille saaden tämän talutushihnaansa. – Ja nyt sisälle, hän jatkoi ja riuhtaisi hihnasta.

 Avarassa eteisessä mies jätti Janin seisomaan oven eteen ote silti tiukasti kiinni hihnassa.

  • Kutsut minua koko ajan herraksesi. Onko selvä?
  • Kyllä herra, Jani vastasi niin varmasti kuin jännitykseltään pystyi.
  • Hyvä. Katotaanpas millanen paketti sitä ollaan saatu, mies jatkoi astuen Janin viereen.

 Hän asetti valtavan kouransa Janin harteille hieroen sitä oikean karhun elkein. Janin yllätykseksi tämä karhu jatkoi matkaansa selän kautta pepulle, jonka tämä ahmaisi kouransa sisään kokonaisuudessaan.

  • Ei huono, mies huohotti Janin korvaan.

 Yhtäkkiä toinen koura oli kiinni Janin sheivatussa etumuksessa. Ote oli tiukka, muttei kivulias.

  • Tällä nysälläkö sä oot muijas tyydyttäny? karhu kommentoi Janin velttoa kalua.
  • K-kyllä herra, Jani pinnisteli saadakseen sanat ulos suustansa.
  • Paitsi että eihän tämä oo vielä seisokissa, karhu virnisti samalla tehden pitkiä vetoja Janin esinahalla.

 Yhä Janissa vaikuttava aine esti häntä saavuttamasta orgasmia, mutta erektiota se ei estänyt. Viikkojen selibaatista johtuen nuorukaisen aisa seisoi hetkessä täydessä valmiudessaan terska punaisena.

  • No tulihan siihen pituutta, mies naurahti tutkaillen kämmenellään joka sopukan kasseja myöten. – Toimii näköjään se ainekin kun et tuossa ajassa ehtinyt jo tulla. Eikä tipan tippaa kiimatippojakaan, karhu jatkoi hieroen peukalollaan kuivaa terskanpäätä.

 Jani näki silmäkulmastaan vuokraajansa silmien kiiluvan, kun tämä jatkoi hänen elimensä tyydyttämistä. Kuin salaa sama kivistävä kipu valtasi aluksi kassit kiiveten sieltä kalunvartta pitkin ylös terskaan. Tuskaiset ärähtelyt purkautuivat hänen huuliltaan tahtomattaan.

  • No mikä on kun et tule? karhu nauroi suoraan Janin punoittavaan korvaan. – Setä tekisi sinulle palveluksen mutta ei näytä nuoren miehen kyrpä toimivan.

 Karhu lopetti liikkeensä ja tarttui Janin kasseihin. Yhdellä nopealla kiskaisulla hän sai Janin karjumaan kuin muinaishirviö. Jalat tärisivät, mutta vuokraajansa tukemana Jani pysyi pystyssä. Voimakas koura olisi pelkällä tiukalla otteellaan saanut Janin karjumaan, mutta yhdistettynä kiskovaan liikkeeseen se oli moninkertaisesti kivuliaampaa. Tukalaa tilannetta ei helpottanut selibaatista johtuva kassien turvotus.

 Mies päästi Janin elimet vapaiksi antaen vielä loppuhuipennukseksi parit iskut avokämmenellä. Janin kroppa tärisi vielä tämän jälkeenkin ja hengitys oli puuskittaista.

  • Liikettä poika, karhu murahti kiskaisten Jania talutushihnasta.

 Jani kiskottiin mökin toiseen päähän tupakeittiön ja saunaosaston ohi. Kaikki näytti uudelta ja tuoksuikin siltä. Olohuoneen korkeista ikkunoista avautui loppukesäinen maisema järvelle. Jani arveli vuoden olevan elokuun paikkeilla tai ehkä jo syyskuunkin, koska näin perisuomalaisesta maisemasta ei voinut päätellä ollenkaan missä he oikein olivat.

 Saunan takana oli vielä kodinhoitohuone, jonka Jani ehti jo kuvitella tyrmäkseen. Hänen vuokraajansa kaivoi taskustaan avaimen, jolla hän aukaisi yhden kaapin oven. Oven takaa paljastui muutaman neliön kokoinen pimeä koppero, johon Jani paiskattiin.

 Karhu irrotti talutushihnan Janin kaulalta ja kytki tämän kaulapannan seinästä roikkuvaan paksuun teräsketjuun. Lopuksi hän lukitsi oven jättäen Janin pimeyteen.

 Janin sydän pamppaili ja hiki tuntui nihkeältä paljaalla iholla. Hän olisi paljon mieluummin ollut lukittuna kotiosastollaan. Jos hänellä sellaista edes enää oli kaiken koetun jälkeen.

 Tunnit matelivat Janin koittaessa löytää mukavaa asentoa kovalta ja kylmältä lattialta. Vaikka se olisi löytynytkin, ei kaulaa puristava panta antanut hänelle rauhaa.

 Jossain vaiheessa etäältä alkoi kuulua epämääräisiä ääniä. Aivan kuin joku lähestyisi häntä. Jani oli oikeassa kuullessaan avaimen rapinan lukossa, ja kirkkaan valon hyökyessä pimeään kopperoon.

  • Ylös, hänen vuokraajansa komensi.

 Jani kömpi seisomaan huterasti. Kädet hakeutuivat kuin itsestään sukukalleuksien eteen, mutta ärhäkällä murahduksella karhu sai ne pysymään sivussa.

 Asennettuaan talutushihnan jälleen paikoilleen karhu kiskoi Jania samaa reittiä takaisin. Päästyään ulos saunaosastolta Jani kuuli muitakin miesääniä. Mahanpohjaa kouraisi.

  • No niin Pekka, näytähän se poikas meille, yksi äänistä hoilotti.
  • Tässähän se, Pekaksi kutsuttu vuokraaja totesi työntäen Janin keskelle olohuonetta.

 Sohvalla loikoili kaksi Pekan ikäistä miestä, joilla toisella oli lyhyt sänki päänsä päällä ja toisella varsin tuuheat, punertavat hiukset.

  • Ei huono, sänkipäinen totesi kömpien ylös sohvalta.

 Tarttuen Janista molemmilla käsillään mies kävi läpi joka sopukan tämän kropasta. Kasseille päästyään Jani kavahti taaksepäin paikkojen ollessa vielä arkoja edellisestä käsittelystä.

  • Pysy paikoillas! Pekka karjaisi vetäen vielä hihnasta sanojaan vahvistaakseen.
  • Et kai oo vielä rikkonut tätä? sänkipää naurahti Janin reaktiolle.
  • En nyt suinkaan, Pekka vakuutteli läimäisten samalla kouransa Janin pakaroille. – Vähän vaan tutustellut.
  • Oliko tää saanu sitä uutta ainetta? sohvalla löhöävä mies kysyi. – Sitä mikä estää tätä tulemasta?
  • No miten on? Pekka kysyi Janilta puristaen yhtä aikaa tämän persettä.
  • Kyllä olen, herra, Jani vastasi pinnistellen sanoja suustaan. Tuntui siltä kuin koko huone pyörisi silmissä.
  • Sen haluaisin kyllä nähdä, mies jatkoi luoden samalla merkitsevän katseen Pekkaan.

 Pekka nyökkäsi punahiuksiselle ja käski kahden muun miehen vahtia Jania sillä aikaa kun hän käy noutamassa ‘’rekvisiittaa’’. He eivät suinkaan ehtineet kyllästyä sänkipään kiusoitellen Janin kalun juhlakuntoon. Nimenomaan vähitellen kiusoitellen, mutta korventavassa kiimassaan Janin elin ei tarvinnut juuri ollenkaan huomiota noustakseen.

  • Täällähän ollaan jo hyvin valmiudessa, Pekka totesi musta kassi olallaan. Hän polvistui Janin selän taakse hääräillen hetken ennen kuin antoi seurueelleen luvan katsoa.

 Pekka oli asentanut kokonaisen tekoperän, johon oli muotoiltu naisen pakarat, anus ja pillu. Ylpeänä tuotoksestaan hän kysyi:

  • Kai poika tietää mihin tätä käytetään?

 Jani nyökkäsi, mikä yllättäen riitti vastaukseksi.

  • Ei kun hommiin vaan, Pekka käski ja heitti vielä liukkarituubin vuokrakohteelleen.

 Sänkipää ja karhu vetäytyivät sohvalle kolmannen miehen seuraksi katselemaan tulevaa näytöstä. Jani oli polvistuneena kohti ikkunaa, joten miehillä oli aitiopaikat hänen komealle sivuprofiililleen.

 Kädet hieman täristen Jani tursotti liukkaria kuivalle kalulleen. Jos jo pelkkä aineen vaikutus tulemiseen oli outoa, vielä oudompaa oli touhutippojen täysi puuttuminen. Liukkari tuli siis todella tarpeeseen.

 Jani hieroi loput voiteesta tekopilluun, veti syvään henkeä ja asetti punaisena helottavan terskansa reiälle. Koko kalu vavahteli sydämen lyöntien tahdissa suonet pullistellen. Jani oli vieläkin varma siitä että hänen lemmenvaltikkansa laukeaisi jossain vaiheessa. Kyllähän nyt lyhyelläkin matikalla pystyi sen päättelemään.

 Rohkaistuaan itseään tarpeeksi Jani survaisi kyrpänsä kerralla sisään. Ja se tuntui hyvältä. Jani pystyi melkein kuvittelemaan tyttöystävänsä eteensä poistamaan nämä viikkoja kertyneet paineet.

  • Pane jo poika! Pekka huusi.

 Jani säpsähti haaveilun loppuessa kuin seinään. Hetken tauon jälkeen hän alkoi tekemään lyhyitä työntöjä terskanpään hipaistessa lelun takaseinää joka työnnöllä.

  • No miltä tuntuu? punahiuksinen kysyi.
  • Ihan hyvältä herra, Jani vastasi hiukan huohottaen hento puna kasvoillaan.
  • Oot tainnu tehä tätä ennenkin? sänkipää vihjaili.
  • Kyllä herra.
  • Näytähän nyt mihin todella pystyt, Pekka lisäsi ripaus turhautumista äänessään.

 Jani hengitti syvään ennen kuin aloitti raivokkaan tykityksen muoviseen reikään. Ainoastaan toive laukeamisesta sai hänet jatkamaan. Ja ehkä tuntemattoman vuokraajan ennalta-arvaamattomat rangaistukset.

 Nuorukaisen kiihtyvä huohotus täytti pienen olohuoneen lattiasta kattoon. Miesten katseet olivat nauliintuneet työntöjen tahdissa liikkuvaan kroppaan: komeaan peppuun, meheviin reisiin ja lihaksikkaisiin käsiin, jotka olivat puristuneet lelun ympärille.

 Työnnöt jatkuivat ja jatkuivat ja jopa kiihtyivät. Joku olisi jo voinut luulla muovisen härpäkkeen menevän rikki moisesta rynkytyksestä. Mutta loppuhuipennusta ei tullut. Sen sijaan Jani sai kassinsa kipeiksi pahemmin kuin koskaan ennen.

  • Sattuu herra, Jani vaikeroi huohotuksensa lomasta.
  • Mitä sanoit? Pekka ivaili virne kasvoillaan.
  • Sattuu herra! Jani kailotti.
  • Mihin sattuu?
  • Kasseihin herra…ja kyrpään, Jani kertoi häpeä kaikuen äänessään.
  • Vai niin…, Pekka tuumi nojaten rennosti sohvan perälle. – Etkö saa kutia lentämään?
  • En herra, Jani ähkäisi.
  • No lopeta sitten kerta siitä ei mitään tule, Pekka komensi huokaisten.

 Jani veti elimensä ulos reiästä. Tummanpunaisena helottava meisseli kiinnitti miesten katseet kuin kadulta löytynyt seteli.

  • Joo-o, on kyllä tehokasta ainetta, punahiuksinen kommentoi. – Ei käy kateeks.
  • Eipä mutta on sitä hauska seurata sivusta, sänkipää naurahti.
  • On, Pekka sanoi lopuksi. – Ja vielä hauskempaa on näyttää miten hommat hoidetaan loppuun kuin mies.

 Tämän sanottuaan Pekka nousi seisomaan, avasi farkkujen sepaluksensa ja kaivoi esiin lekansa, joka ulos päästyään paisui komeaksi parruksi.

  • Väistähän poika vähäsen, Pekka käski ja asettui polvilleen Janin paikalle.

 Pari tippaa liukkaria riitti Pekan jo valmiiksi liukastetulle kalulle, joka sujahti sekunnissa sisään reikään. Tämä sonni ei kauaa aikaillut, vaan siirtyi suoraan kiihkeään nussimiseen asiaankuuluvan huohotuksen säestämänä.

  • Ei vittu, kohta lentää, Pekka huokaisi.

 Jostain kurkun perältä kaikuvan korahduksen jälkimainingeissa Pekan kyrpä sykki lastinsa ensin syvälle leluun ja myöhemmin parketille Pekan vedettyä elimensä ulos reiästä. Jani ja kaksi muuta miestä seurasivat esitystä mykkinä sivusta.

  • Siinä vähän mallia sullekin poika, Pekka sanoi ja läpsäisi kivuliaasti Janin yhä tanassa seisovaa kalua. – Ja nyt kieli ulos ja nuolet nämä sotkut pois.

 Jani totteli sillä sekunnilla kieli lipoen ahnaasti parkettia. Paksuhkot spermaklöntit oli varsin helppo nuolla talteen, mutta nieleminen tuotti pientä kakomista. Pekan pari jämäkkää kämmeneniskua perseelle antoi tarvittavaa potkua tähänkin hommaan.

  • Älä unohda pillua, Pekka kommentoi ylhäältä Janin työskentelyä.

 Kieli venytettynä äärimmilleen Jani nuoli lelun liukasta sisäpintaa niin syvältä kuin vain pystyi. Muovinen haju tunkeutui inhottavasti hänen nenäänsä, mutta hän jatkoi urheasti loppuun asti kunnes oli varma, että ainakin isoimmat satsit olivat turvallisesti hänen suussaan.

  • Loistavaa työtä poika, Pekka kehaisi ja kiskaisi Janin hihnastaan ylös seisomaan. – Eiköhän tästä vielä tule vallan mainio viikonloppu meille kaikille.

Jani näytillä

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Janin ja Ollin tarina jatkuu, mutta kuinka pitkään?

 Jani tunsi olevansa takaisin lähtöruudussa. Erona aikaisempaan oli vain se, että tällä kertaa hänellä oli seuraa.

 Hänen kohtalotoverinsa, jonka perseneitsyyden hän oli pakotettuna ottanut, oli jossain vaiheessa päästetty vapaaksi köysistä, mutta saanut samalla vyötärölleen saman siveysvyön kuin kaikki muutkin kohteet. Sotilaspoliisi, jonka nimeksi paljastui Olli, ei ollut kovinkaan huonoa seuraa. Ollikin oli 19-vuotias ja viettänyt suurin piirtein saman ajan tässä laitoksessa kuin Janikin.

  • Aika jännä miten kaukana me ollaan asuttu toisistamme mut silti meidät on kaapattu samoihin aikoihin, Jani puhui kuiskaten varmuuden vuoksi. He eivät olleet varmoja saivatko he keskustella keskenään.
  • Mm, tää on joku valtakunnallinen järjestö, Olli jatkoi.
  • Tai maailmanlaajunen, Jani totesi.

 Seurasi lyhyt hiljaisuus. Tämäkin selli oli äänieristetty, joten hiljaisuuden vallitessa he kuulivat ainoastaan oman sydämensä lyönnit ja toisen hengityksen.

  • Miksköhän ne jätti sulle tuon sp-nauhan? Jani kummasteli Ollin hauista koristavaa asustetta.
  • Joku pervo nauttii siitä, Olli virnisti melkein kuin olisi oikeasti huvittunut.
  • Miten?
  • Kameroiden kautta, Olli sanoi ja heilautti päätään nurkkaan päin. – Niitä on joka puolella mut ne on hyvin piilotettu. Ne jakaa kuvaa nettiin luultavasti 24/7.

 Jani naurahti epäuskoisesti.

  • Eikö tuo oo vähän kaukaa haettua.
  • Musta se on ihan loogista. Tuskin ne uskaltaa päästää meitä pois täältä joten ne tyytyy kuvaamaan meitä ja asiakkaat saa tyydytyksen sitä kautta.

 Jani kohautti hartioitaan hiljaisuuden laskeutuessa jälleen heidän yllensä. Ei kestänyt kauaa, kun se rikottiin oven narahtaessa auki.

  Sisään astuneet kaksi vartijaa käskivät Janin ja Ollin seisomaan jonoon.

  • Selkä suoraksi! toinen heistä karjaisi Ollille ja mäjäytti tätä nyrkillä vatsalihaksille.

 Olli päästi matalan murahduksen, mutta suoristi selkänsä mutinoitta.

 Toinen vartijoista oli sillä aikaa kaivanut esiin kahleet, jotka kiinnitettiin Janin ja Ollin kaulan ympärille. Lopuksi heidät yhdistettiin lyhyellä metalliketjulla toisiinsa.

 Parivaljakko ohjattiin käytäväsokkeloa pitkin tyhjään huoneeseen, joka muistutti erehdyttävästi sitä huonetta, josta Jani ensimmäistä kertaa heräsi. Mitään sanomatta vartijat lukitsivat heidät sisään.

  • No mitäs nyt? Olli kysyi pälyillen ympäriinsä.
  • Hmm…onko tuolla joku lappunen? Jani osoitti yhtä seinistä.

 Nuorukaiset kävelivät seinälle, johon kiinnitetyllä lapulla oli teksti:

’’Olette molemmat lupaavia kohteita. Haluamme seuraavaksi testata teidän kykyjänne lisää. Aluksi pääskää ulos tästä huoneesta.’’

  • Siinäkö kaikki? Olli parahti. Hän koitti tunnustelemalla löytää lisäohjeita lapun ympäriltä tuloksetta.
  • Tuo olis jo liian helppoa, Jani virnuili. – Tää on taas joku älykkyystesti.
  • Olis tää huomattavasti helpompaa ilman tätä perkeleen ketjua, Olli manasi koittaen löysentää puristusta kaulallaan.

 Enempiä pohtimatta Jani ja Olli päättivät ryhtyä etsimään vihjeitä huoneen metallisen kylmiltä seiniltä. Etsintä oli kuitenkin yhtä tuloksellista kuin sen kuuluisan neulan löytäminen heinäsuovasta.

  • Ois tää tosiaan liian ilmeinen paikka, Olli totesi jonkin ajan kuluttua.

 Pojat istahtivat seinää vasten syvän huokauksen saattelemina.

  • Täähän on tasasta metallia koko huone. Miten ihmeessä täältä pääsis pois? Jani huokaisi.
  • On täällä tuo yks ovi, Olli osoitti ovea, josta he olivat huoneeseen tulleet.

 Jani ponnahti jo ylös, mutta Ollin parahdus sai hänet pysähtymään.

  • Ai vittu, varo vähän tätä vitun ketjua, tämä ärähti ja nousi ylös.

 Ovi oli samanlainen kuin jokainen heidän näkemänsä ovi tässä labyrintissa. Paksusta metallikahvasta vääntäminen ei tuottanut tulosta – ovi oli ja pysyi tiukasti lukittuna.

  • Mutta miks ne haluis meidän menevän tästä ovesta? Jani ihmetteli. – Sillonhan me tultas käytävälle.
  • Ei näistä ota selvää, Olli vastasi samalla tunnustellen oven reunoja. – Hei, täällä on jotain!

 Olli veti oven raosta esiin pienen, usean kertaan taitellun lappusen. Avattuaan sen hän luki sen ääneen:

  • ’’Kolme sanaa.’’
  • Kolme sanaa? Jani toisti hämillään.

 Hetken hiljaisuus. Ulkoa käytävältä ei kuulunut äänen ääntä.

  • Eli siis kolme sanaa, joilla oven saa auki, Olli sanoi silmät kirkastuen.
  • Tuskin sentään: ’’Minä rakastan sinua.’’, Jani naurahti.
  • Ei nähtävästi, Olli totesi oven pysyessä yhä lukittuna.
  • Jos ne haluaa meidän alistuvan lopullisesti. Koska jos me ei tehdä niin, me jäädään tänne ikiajoiksi.
  • Voi olla, Olli kommentoi. – Mutta mikä se olisi kolmen sanan muodossa?
  • Hmm…vaikkapa ’’Me alistumme teille.’’

 Piinaava jännitys. Ei mitään.

  • Entäs ’’Kohteet alistuvat tahtoonne.’’, Olli julisti.

 Samalla sekunnilla ovi narahti auki. Vilkaisten toisiinsa Jani ja Olli sen enempää empimättä astuivat ulos.

 Käytävä oli tyhjä ja hiljainen. Se jatkui kymmenisen metriä kumpaankin suuntaan haarautuen muutaman kerran.

  • Mihis nyt? Jani kysyi hieroen kananlihalla olevia käsivarsiaan – viileyteen ei tahtonut tottua koskaan.
  • Parasta tutkia kaikki ovet.

 Pääkäytävän ovista yksikään ei auennut. Sivukäytävät olivat kaikki umpikujia eivätkä niidenkään varrella olevat ovet auenneet. Jokainen näistäkin ovista muistutti täysin toisiaan.

  • No nyt meni hankalaksi, Olli huokaisi.
  • Älä vielä sano mitään, Jani rohkaisi. – Tällä kertaa me ei luultavasti mennä ovesta, vaan…lattiasta.
  • Miks?
  • Tuntuu vaan siltä.

 Janin opastamana parivaljakko alkoi tutkimaan lattiaa metri metriltä. Jokainen pieni kohouma tai painauma tutkittiin. Silmien harjaannuttua työ oli varsin helppoa, mutta mitään ei tahtonut löytyä.

  • Taisit olla väärässä, Olli totesi Janin takaa. – Lopetetaan jo, selkää särkee.
  • Mitäs se sotilas siellä valittelee, Jani piruili. – Käydään nyt loppuun asti läpi, kun kerran alotettiin, Jani sanoi jämäkästi ja kiskoi Ollia eteenpäin.

 Hetken päästä Jani pysähtyi äkisti saaden Ollin törmäämään häneen.

  • Tässä! Jani hihkaisi äskeisestä välittämättä.
  • Mitä siinä on? Olli murahti takaa.

 Jani näpersi lattiaa, kunnes sai nostettua sitä muutaman sentin. Sitten hän varoen siirsi lattialaatan sivuun. Alta paljastui luukku, jonka kahvaan hän tarttui.

  • Katopas, Jani kommentoi luukun alta paljastuvaa näkymää.
  • Mitäs helvettiä? Olli henkäisi Janin niskaan.
  • Ei kun alas vaan.

 He laskeutuivat alas paljastuneita portaita keskelle täydellistä pimeyttä. Vasta päästyään pois viimeiseltä askelmalta valot rävähtivät päälle.

 Silmiään siristellen nuorukaiset huomasivat seisovansa ikään kuin jalustalla keskellä suurta hallia. Tältä korkealta jalustalta johti vain yksi kapea sillan tapainen, juuri ja juuri jalan levyinen palkki toiselle puolelle, jossa heitä odotti suljettu ovi. Alla putoamista odotti verkko.

 Pitkän aikaa näkyä tuijotettuaan Olli parahti silmät suurina:

  • Miten helvetissä me tuota pitkin päästään?
  • Ei ainakaan seisoen, Jani vastasi.
  • Miten sitten? Roikkuenko? Olli ihmetteli.
  • Jep, Jani vastasi tyynesti.
  • Ei oo todellista…
  • Pakko se on olla. Tuuhan nyt, Jani sanoi ja kiskoi Ollin jalustan reunalle.

 Molemmat kumartuivat Janin mennessä ensimmäisenä. Jäntevä käsivarsi tarttui kylmään metallipalkkiin ja heti sen perään toinen. Viimein hän heittäytyi käsiensä varaan Ollin seuratessa tiiviisti perässä kahleen pakottaessa etenemään.

 Käsivarret jännittyneinä nuoret miehet etenivät varmoin ottein. Ollin hauista koristava SP-nauha oli kestokykynsä äärirajoilla lihaksien pullistellessa sen alla.

 Puoleenväliin päästyään molemmat ähkivät ja huohottivat kuuluvasti. Lyhyeltä vaikuttanut matka osoittautuikin hengästyttäväksi urakaksi urheilijanuorukaisillekin.

  • Ei vittu et on raskasta, Jani puuskutti.
  • Eteenpäin vaan! Olli huudahti. – Ei me tähän voida jäähä!

 Murahdellen Jani hivuttautui eteenpäin. Ähkien ja puhkien he viimein pääsivät loppumetreille. Käsivarret vapisten Jani hapuili jotain kiinteää mille astua.

  • Miten helvetissä me päästään tuonne ovelle? hän hätäili ääni vavisten.
  • Kato sinne alas, Olli neuvoi.

 Tason alapuolella olikin astinlauta, jolta Jani sai jalansijan. Samaan syssyyn Olli astui hänen vierelleen ja yhdessä toisiaan auttaen he kipusivat ylös oven eteen.

 Tasattuaan hengityksensä he kokeilivat ovea. Loksahdus vain ja se aukesi.

  • Sieltä he saapuvat! miesääni julisti.

 Samassa kaksi vartijaa ilmestyi kuin tyhjästä irrottaen Janin ja Ollin kahleistaan. Heidät ohjattiin vastakkaisiin suuntiin kirkkaasti valaistussa huoneessa.

 Huoneen päissä oli molemmille omat telineet, joihin heidät sidottiin x-asentoon. Janilta aukaistiin tämän lisäksi hänen siveysvyönsä. Katosta laskeutui lypsykone, jollaisella Jania oli jo aikaisemmin käsitelty. Putki asennettiin levossa olevalle kalulle, mutta itse laitetta ei vielä käynnistetty.

  • Nyt, hyvä yleisö, saatte nähdä jotain täysin uutta, miesääni julisti. – Kohde 725-97 on saanut viime viikkojen ajan uutta ainettamme, joka tekee hänen laukeamisensa mahdottomaksi seuraavien viikkojen ajaksi, jos nyt lopettaisimme annostelun. Jos taas jatkaisimme annostelua, vaikutukset jatkuisivat. Voimme myös nostaa annostelua, mikä arvioidemme mukaan johtaa vuosien mittaiseen tai peräti elinikäiseen laukeamattomuuteen. Seuraavaksi esittelemme aineen vaikutuksia käytännössä.

 Janiin liitetty lypsykone käynnistettiin. Hitaat pumppailut saivat paineen kasvamaan viikkojen selibaatin jälkeen. Tahti kiihtyi kuitenkin nopeasti aivan kuin laite tietäisi tarkalleen milloin pumpata kovempaa. Jani tunsi suunnatonta mielihyvää saadessaan pitkän tauon jälkeen tuntea kyrpänsä sykkivän terhakkaana, vaikkakin siitä oli kiittäminen tätä erikoista konetta eikä hänen rakasta kättään.

 Mutta kuten mies oli selittänyt, Jani ei päässyt kliimaksiin. Hänen nuoruuden intoa puhkuva kalunsa näytti siltä kuin se olisi minä hetkenä vain sylkäissyt nesteet pihalle, ja sen alla paisuneet kassit odottivat laukausta toisiaan vasten jännittyneinä. Laukeamisen sijaan Jania alkoi kalvamaan tuskastus niin lähellä odottavasta helpotuksesta ja suoranainen kipu turvonneissa kasseissa. Sieltä se levisi pikkuhiljaa kalun vartta pitkin terskaan, joka helotti tulipunaisena.

 Janin äänekäs vaikerointi ei saanut miestä lopettamaan. Kone lypsi Jania armottomasti ja yhä kiihtyvällä tahdilla. Viimein vaikeroinnin muuttuessa karjunnaksi kasseja korventavan kivun takia laite pysäytettiin.

  • Kuten huomasitte, aineen vaikutuksesta kohde ei lauennut, vaikka kuinka stimuloimme penistä. Sen sijaan se sai aikaan tuskaisen tilan, jossa kipu sukuelimissä muuttui lopulta sietämättömäksi. Aine on jopa niin tehokas, ettei edes kiimaliimaa erittynyt.

 Jani oli tällä värin irrotettu laitteesta, jotta yleisö näkisi hänen sykkivän kyrpänsä kaikessa komeudessaan. Hän ei voinut vastustaa kiusausta olla katsomatta alas haaroihinsa. Ja toden totta: kalu oli täysin kuiva terskaa myöten.

  • Emme voi korostaa liikaa aineen potentiaalia, mies jatkoi. – Tämä tuo täysin uuden ulottuvuuden kohteiden kurinpidosta huolehtimiseen. Ja onhan tämä toki nautinnollista seurattavaa. Mutta mikä tärkeintä, kohde ei voi laueta ilman lupaa, vaikkei hän olisikaan lukittuna siveysvyöhön.

 Puheen loputtua Jani irrotettiin kahleista ja lukittiin pieneen häkkiin. Heti tämän jälkeen häkki alkoi nousemaan kohti kattoa lopulta jääden heilumaan ilmaan muutaman metrin korkeuteen. 

  • Otamme tarjouksia vastaan seuraavan kahden tunnin ajan. Pitäkää mielessänne, että tekemänne tarjous on sitova eikä sitä näin ollen voi peruuttaa. Vuokra-aikaa ei voi myöskään pidentää, vaan aikaa on vain tämä yksi ja ainoa viikonloppu, mies selosti.

 Jani jähmettyi niille sijoilleen. Puheet vuokrauksesta eivät jättäneet epäselväksi mistä oli kyse. Jopa hänen kovana kipuileva kyrpänsä veltostui hiukan.

  • Julistan täten tarjouskilpailun alkaneeksi!

Janin uudet kaverit

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Monenlaista hahmoa pyörii Janin ympärillä, mutta tuleeko kenestäkään pidempiaikaista tuttavuutta?

Päivät etenivät samalla puuduttavalla kaavalla osastolla G-3. Jani koitti parhaansa mukaan pitää lukua osastolla viettämistään päivistä, mutta oli mennyt sekaisin laskuissaan jo jokin aika sitten. Aikaa oli saattanut kulua pari viikkoa tai pari kuukautta.

Uusia kohteita tuli ja vanhoja meni tasaiseen tahtiin. Janin entinen työpari Markuskin oli viety jo pois ties minne. Jani ei saanut lopetettua pohdintoja hänen jossain tulevaisuudessa koittavasta siirrostaan.

Janin uudeksi työpariksi määrätty Ilkka oli tullut osastolle samoihin aikoihin hänen kanssaan. Jania aavistuksen lyhyempi Ilkka oli 24-vuotiaana osastonsa vanhimpia, mutta treenattu yläkroppa veti vertoja nuoremmille.

Työparina Ilkka ei ollut ehkä se kaikkein paras. Hänen jatkuva vastaanhangoittelu ajoi hänet ikäviin tilanteisiin. Joskus meni päiviä, ettei hänestä kuulunut mitään, mutta yhtäkkiä hän palasikin Janin rinnalle puunaamaan lattioita. Katoamisten aikana Janin kontolle jäivät Ilkankin työt. Yhtälö oli mahdoton, joten Janikin sai tuntea munissaan Ilkan rangaistuksen.

Tänäkin päivänä kellon osoittaen ehkä jotain iltapäivän tuntia kaksikko oli työn touhussa. Nytkin heidän työtään vartioi sama tatuoitu vartija kuin usein aiemminkin. Jani oli nimennyt tämän körmyn ”omavartijakseen”.

  • Annatko sen sangon, Ilkka murahti Janille.
  • Etkö tiedä etteivät kohteet puhu työn aikana! vartija karjaisi.
  • En! Ilkka huusi takaisin kasvot vihasta rypyillä.

Jani seurasi tilannetta hiljaa sivusta kuitenkin jatkaen siivoamistaan.

  • Jatka siivoamista! vartija jatkoi.

Ilkka vaikeni. Vartija kaivoi esiin tutun säätimen, jolla hän annosteli tujaukset sähkövirtaa Ilkan elimille. Kohde pysyi hiljaa paikoillaan tästä huolimatta – ainoastaan jalat nytkähtelivät hieman. Jani näki tuskanhuutojen odottavan aivan Ilkan yhteenpuristettujen huulten takana, mutta tämä ei antautunut.

  • Vai alat hankalaksi? vartija tuhahti ja työnsi säätimen taskuunsa. – Ylös siitä, hän jatkoi ja repi lyyhistyneen Ilkan pystyyn.

Vartija käänsi katseensa työnsä lopettaneeseen Janiin:

  • Seuraa meitä.

Vartija johdatti heidät takaisin kotiosastolle. Kolmikko pysähtyi ovivahdin kopille.

  • Kutsu koko osasto koolle, vartija käski kaapinkokoista vahtia.

Jani ja Ilkka vietiin ruokalaan. Jani käskettiin istumaan yhdelle pöydistä, kun taas Ilkka talutettiin tyhjän linjaston eteen.

  • Mene x- asentoon, vartija käski.

Tällä kertaa Ilkka ei hangoitellut vastaan. Kasvot olivat tyynen neutraalit.

Vartija paineli jälleen kerran säätimen nappeja. Jani ei pystynyt käsittämään miten noin pienellä vekottimella pystyi tekemään niin paljon.

Samassa katosta alkoi laskeutua metalliset kahleet Ilkan käsien kohdalle. Samanlaiset kahleet nousivat myös lattiasta jaloille.

Jani tunsi kylmän väreen lävistävän koko kehonsa. Tämä ei tietäisi hyvää.

Vartija lukitsi Ilkan kädet ja jalat kahleisiin samalla kun ruokalaan alkoi marssia loput osaston kohteista. Nämä täyttivät paikat Janin ympärillä kummastelevat katseet heidän eteensä kahlitussa Ilkassa.

Osaston loput vartijat asettuivat ruokalan seinille vartioon tatuoidun körmyn ottaessa estradin haltuun. Hän kaiveli taskustaan vekottimen, jota Jani ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt.

  • Nyt näette mitä jatkuva niskoittelu saa aikaan, körmy julisti samalla vetäen vekottimen täyteen mittaansa. Nyt se muistutti taikasauvaa, johon Janin katse oli tiukasti lukkiutunut.

Ilkka säilytti ihailtavan hyvin tyyneytensä – tai siltä se ulkopuolisen silmin ainakin näytti. Vartijan avatessa napin painalluksella Ilkan siveysvyön auki nuorukainen yritti pyristellä vaistomaisesti irti kahleistaan. Janin katse laskeutui magneetin tavoin Ilkan paljastuneelle elimelle, jonka alla selibaatista turvonneet kivekset roikkuivat velttoina.

Vartija naurahti kuuluvasti:

  • Tästä pinteestä et pääsekään enää niin helpolla!

Hän nosti sauvan Ilkan jännittyneelle rintakehälle. Kuului napsahdus, ja heti perään Ilkan karjaisu. Jani oli ollut näkevinään pienen kipinän sauvan päässä.

  • Tällä vehkeellä on kaksi kertaa enemmän tehoja kuin niillä jotka on teidän munissanne kiinni, vartija rehenteli hiljaiselle yleisölle.

Sauva laskeutui alas Ilkan hyvin muodostuneille vatsalihaksille, joille se antoi parit tujaukset. Ilkka vaikeroi ja rimpuili. Kasvot helottivat tulipunaisina, ja hänen huohotuksensa kaikui pitkin salia.

 Jani päätteli seuraavan kohteen olevan Ilkan sukukalleudet, mikä ei-niin-yllättäen osoittautuikin oikeaksi. Jännitys salissa oli noussut huippuunsa. Kaikki olivat hiljaa Ilkan huohotusta lukuun ottamatta.

 Sadistinen virne huulillaan vartija jakeli sähköiskuja ensin Ilkan levossa olevalle kalulle, joka hetken päästä helotti omenanpunaisena. Ilkan karjunta oli lievimmin sanottuna korvia riipivää. Siltikään kukaan yleisöstä ei ulkoisesti reagoinut siihen – toki kaikkien oli jatkuvasti pinnisteltävä tämän pokerinaaman ylläpitämiseksi.

 Ilkan voimakkaiden käsivarsien ja paksujen jalkojen pyristely kahleita vastaan oli yhtä tuloksetonta kuin hänen karjuntansakin. Janista vaikutti siltä kuin tämä vain yllyttäisi vartijaa kiihdyttämään tahtiaan.

 Eturivissä istuneet saattoivat hyvin nähdä Ilkan kassien tuskaisen tilan, mikä tulisi iskujen myötä vain pahenemaan. Kenties jopa viikkojen selibaatti oli saanut ne turpoamaan silminnähtävästi ja punoittamaan epäterveellä tavalla. Syitä selibaatille saattoi olla monia. Ehkä vain harva oli kiinnostunut saamaan hänen mälliään tai sitten selibaatti oli osa hänen rangaistustaan. Saattoihan joku johtohahmo myös puhtaasta mielihyvästä pitää Ilkan kaltaisen atleetin tällaisessa turhauttavassa tilassa.

 Oli miten oli, mutta seuraava sähköiskujen sarja sai yleisön vavahtamaan kauhusta. Osa ei kyennyt peittelemään järkytystään, vaan se paistoi selvänä heidän kasvoiltaan. Janin kehon lävisti kylmä väre, joka oli kuin heijastuma Ilkan kasseja polttavasta sähköstä.

 Ilkan karjunta kuulosti joltain b-luokan kauhuelokuvan ääniraidalta miehisen matalalla äänellä höystettynä. Tämä ei ollut vielä mitään lihaksikkaan kehon raivokkaan rimpuilun rinnalla. Teräs ei kuitenkaan antanut periksi. Punoitus Ilkan palleissa alkoi sinertyä kidutuksen yhä jatkuessa.

 Pienen ikuisuuden jälkeen vartija lopetti iskujen antamisen. Ilkan jännittynyt kroppa valahti veltoksi jääden roikkumaan kahleiden varaan.

  • Ehkä seuraavalla kerralla mietit kaks kertaa ennen kuin väität vastaan, vartija totesi.

 Ilkka ei huohotukseltaan pystynyt vastaamaan, mutta silmien kipunoinnista saattoi yhä aistia syvään uurtuneen vihan vartijaa kohtaan.

 Vartija viittoi kollegansa paikalle. Pari isointa järkälettä tarttui Ilkkaa käsivarsista ja talutti hänet ulos salista, vaikka kestokykynsä rajoille uuvutettu Ilkka ei kyllä olisi tuottanut vastusta kellekään.

 Ilkasta ei tämän episodin jälkeen kuultu. Luultavasti hänet oli alennettu jonnekin alemmalle tasolle tässä jättimäisessä sokkelossa.

 Kului parisen viikkoa ilman mainittavia sattumuksia. Jani alkoi olla osastonsa pitkäaikaisimpia asukkeja. Henkisen jaksamisen kannalta samat rutiinit ja tuttu ympäristö olivat hyviä, mutta jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta jäyti koko ajan takaraivossa.

 Yhtenä aamuna ennen aamuherätystä Janin sellin ovi avattiin. Ovesta astui sisään kaksi mustiin pukeutunutta miestä kommandopipoilla varustettuina. He raahasivat Janin ulos osastolta ilman vastarintaa. Jani oli puolet matkasta sokaistunut kirkkaista valoista ja yhä tokkuraisena äkkiherätyksestä.

 Pitkän kävelyn jälkeen Jani puskettiin tällä kertaa pimeään huoneeseen. Ovi hänen takanaan kolahti pahaenteisesti kiinni.

  • Seuraava vaihe koulutuksestasi alkaa, tuttu konemainen ääni ilmoitti kaiuttimista.

 Keskelle huonetta syttyi kirkas valokeila. Keskellä sitä oli nelinkontin alastomana sidottuna pellavapäinen nuori mies paljaalla hauiksellaan musta SP-nauha. Tämän vartalo piirtyi terävästi vasten pimeää taustaa. Silmät oli peitetty, ja suu tukittu.

  • Tehtävänäsi on poistaa edessäsi olevan kohteen perseneitsyys. Liukuvoidetta löydät kohteen viereltä. Aikaa on viisi minuuttia siveysvyön avaamisesta.

 Kuin taikaiskusta Janin vyö aukesi paljastaen tarkalleen vain hänen sukukalleutensa muun vyön jäädessä kiinni. Hän ei tuhlannut aikaa, vaan riensi kohteen luo. Ajattelulle – saati tunteilulle – ei ollut sijaa.

 Nuori varusmies – luultavasti Janin ikiä – oli perse tyrkyllä Janin viikkoja selibaatissa viettäneen kyrvän edessä. Vähemmästäkin Janilla olisi ottanut eteen. Tyttöystävän ollessa pelkkä häilyvä muisto häntä ympäröivien miesten keskellä tällainen tilaisuus oli mittaamattoman arvokas.

 Reilu loraus liukkaria kyrvälle ja hieman myös sotilaan tiukalle reiälle olivat ainoat Janin tarvitsemat valmistelut. Nyt täydessä seisokissa sykkivä kalu odotti terska punaisena hetken päästä koittavaa helpotusta.

 Terävä työntö kivenkovalla terskalla sai sotilaan reiän avautumaan riittävästi. Jani sai puskettua keskikokoisen kyrpänsä miltei tyveä myöten sisään. Kohde hänen allaan koitti vaikeroida minkä suuntukkeeltaan pystyi. Vaalean karvoituksen peittämät reidet tärisivät Janin melan porautuessa nuorukaisen sisään. Jani ei edes kuullut näitä hiljaisia valituksia, vaan painoi konemaisesti tiukkaa reikää mielessään ainoastaan laukeaminen.

 Minuutit kuluivat vilistäen. Vielä viimeiset työnnöt ja hän olisi valmis.

 Kuului korkea piippaus.

  • Aika on ohi. Keskeytä tehtävä, kaiuttimista kaikui.

 Jani jähmettyi. Kliimaksiin valmiina oleva kyrpä jäi avuttomana seisomaan sotilaspoliisin reikään.

  • Irrottaudu kohteesta!

 Jani hätkähti ja veti kalunsa ulos. Se heilui sykkimisen tahdissa aivan kuin se huutaisi siemensyöksyä.

 Kuului oven aukaisu. Janin luo käveli taas yksi naamioitunut körmy mustissa. Tämä kumartui hänen vierelleen, nappasi kiinni Janin kyrvästä karhunkämmenellään ja painoi kylmäainetta sisältävän pussin vasten kalua.

 Jani parahti kivusta, mutta körmy ei hetkahtanut. Tuskaa kesti siihen asti, kunnes Janin kyrpä oli jälleen löysänä. Tämän jälkeen vartija lukitsi siveysvyön takaisin paikoilleen.

 Kassit edelleen pakottaen Jani jätettiin virumaan yhdessä kovia kokeneen varusmiehen kanssa. Kattovalon sammuttua he jäivät odottamaan pimeyteen ja hiljaisuuteen ympäröityinä uusia koettelemuksia.

Janin koettelemus

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Jatkoa Janin tarinalle.

 Jani tuijotti tyhjällä katseella vastapäistä metalliovea. Hän ei enää tiennyt kuinka kauan hän oli seisonut sidottuna tässä pienessä sellissä. Oli aivan hiljaista. Jani oli päätellyt huoneen olevan äänieristetty, joten hän ei ollut tuhlannut energiaa huutamiseen.

 Yhtäkkiä ovi kolahti auki, ja sisään astui kaksi miestä, jotka näyttivät aivan samanlaisilta kuin Janin aiemmin kohtaama. Sanomatta sanaakaan he vapauttivat Janin, mutta tarttuivat hänen käsivarsiinsa taluttaen hänet ulos sellistä.

 Nuorukaista talutettiin pitkin identtisiä ja sokkeloisia käytäviä loistelamppujen kirkkaassa valossa. Seinät, katto, ovet ja lattia oli kaikki tehty samasta harmaasta metallista, joka tuntui jäätävältä Janin paljaalla iholla. Hänen nänninsä nöpöttivät terhakkaina rintalihasten päällä.

 Lopulta miehet pysähtyivät ja taluttivat Janin käytävän päässä sijaitsevaan pieneen huoneeseen. Hänen käskettiin seistä asennossa jalat pienessä haara-asennossa, kädet takana ja selkä suorana. Saattajat jäivät seisomaan kädet rintojensa päällä Janin sivuille.

 Huone oli muuten tyhjä lukuun ottamatta pientä kameran linssiä ja kaiutinta suoraan Jania vastapäätä. Kaiutin rätisi ja sama konemainen ääni aloitti selostuksen:

  • Kohde numero 725-97?

 Saattajat nyökkäsivät.

  • Kohde on määrätty työpalvelukseen siivoustehtäviin osastolle G-3. Palvelus alkaa huomenna kello 6.00. Viekää kohde selliinsä.

 Selli oli samankokoinen kuin aiempikin, mutta täällä oli kalusteina punkka ohuella patjalla, wc-pytty sekä käsienpesuallas. Ikkunaa ei ollut, ainoastaan kirkas kattovalo, joka paloi koko hereillä oloajan aamukuudesta iltakymmeneen.

 Ovi kolahti jälleen kiinni Janin silmien edessä. Sydän pamppaili hermostuksesta. Siivoustehtävät kuulostivat helpoilta, mutta joutuisiko hän viettämään koko loppuelämänsä lattioita puunaten? Unensaannissa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun hän viimeinkin pääsi makuulle kaiken seisomisen jälkeen.

 Kattovalo rävähti auki pakottaen Janin hereille. Käytäviltä kuului vartijoiden huutoa, kun he availivat sellien ovia ja käskivät kohteita käytävään.

 Janin kohdalle sattui oikea korsto. Paksut käsivarret oli tatuoitu täyteen, ja rinta pullisteli lihaksikkaana paidan alla. Erona aiempiin henkilökunnan jäseniin vartijoiden kasvoja ei ollut peitetty. Heidän univormunsa oli lyhythihainen kauluspaita, suorat housut sekä koppalakki.

  • Ulos, vartija ärähti.

 Jani astui käytävään vilkaisten pikaisesti sivuilleen. Muillakaan kohteilla ei ollut muuta päällään kuin sama metallinen siveysvyö.

  • Asentoon, vartija jatkoi.

 Jani otti eiliseltä tutun asennon. Oikealta alkoi kuulua maihareiden tasaista kopinaa. Jani näki sivusilmällään kyseessä olevan jonkinlaisen vartijoiden esimiehen, joka oli tarkastamassa kohteita.

 Tullessaan Janin kohdalle hän pysähtyi.

  • Onko tämä se uusi kohde?
  • Kyllä on, kohde numero 725-97, vartija vastasi.

 Silmäiltyään hetken Jania tarkastaja kehaisi tämän olevan oivaa materiaalia osastolle. Janin sisintä kylmäsi.

 Käytävältä kohteet ohjattiin ruokalaan, jonka linjastolta he noutivat aamiaisen. Pöytiä oli kaksi, ja syöjiä noin parisenkymmentä.

 Jani alkoi mättämään mautonta puuroa sisuksiinsa yrittäen tukahduttaa päänsä sisällä vellovat ajatukset.

  • Ai sä oot se uus? Janin oikealta puolelta kuului.

 Puhuja oli vaalealla lätkätukalla varustettu perusjäkärin näköinen nuorukainen. Jani meni lukkoon. Hän ei ollut yhtään varma saivatko he puhua keskenään.

  • Älä huoli, syödessä saa puhua, vierustoveri vakuutteli.

 Jani myönsi olevansa uusi. Hän kysyi missä he olivat.

  • Sen kun tietäis. Suurin osa veikkaa jotain asumatonta korpea kaukana Suomesta. Eipä täältä uloskaan oikein pääse selvittämään, vieruskaveri virnisti.
  • Kauanko nää vyöt on muuten paikoillaan? Jani kuiskasi kysymyksen puuron jäähtyessä.

 Kohtalotoveri naurahti hieman.

  • Sitäkään ei kukaan tiedä. Mulla pisin aika on kai jotain kuukausi, joillain useampikin. Jotkut taas saa tyhjennyksen melkeen joka päivä, niin ku tuo tuossa, tämä jatkoi nyökäten Jania vastapäätä istuvaan kaveriin.

 Kohde, johon viitattiin, nosti katseensa lautaseltaan.

  • Ai mä vai? runsaalla, tummalla kehonkarvoituksella ja parransängellä varustettu roteva nuori mies kummasteli.
  • No ei siitä oo kuin pari päivää ku viimeks sait tulla!
  • Joku selvästi tykkää mun mällistä.

 Ruokailu oli pian ohi, mutta sen aikana Jani ehti kiinnittää huomiota lukuisiin hiustyyleihin, kehon karvoituksiin ja vartalotyyppeihin, joita heidän osastollaan vilisi. Osa oli hänenkaltaisiaan urheilijoita sopusuhtaisella kropalla, osa taas hieman tukevampia, mutta samalla lihaksikkaita, muutama taas oli kuin suoraan salilta tullut. Ikähaarukka sen sijaan oli tiukasti parinkympin tuntumassa.

 Vartijat jakoivat heidät pareihin, joille kullekin annettiin sanko täynnä pesuvettä sekä kaksi luutua. Jokaisella parilla oli oma sektorinsa siivottavanaan.

 Jani sai parikseen ruokalassa häntä vastapäätä istuneen Markuksen. 190-senttinen karhu erottui selvästi muista kohteista osastolla.

 Parin jynssäystä valvoi aina vartija. Jollain ihmeen sattumalla Janin ja Markuksen vartijaksi oli päätynyt sama, joka oli aamulla herättänyt Janin ensi kertaa.

 Seisottuaan kauan aikaa poikien takana seinään nojaten vartija avasi suunsa:

  • Vauhtia senkin neidit tai jäätte ilman ruokaa.

 Tehostaakseen sanojaan vartija kaivoi esiin pienen kaukosäätimen. Paineltuaan parista napista Markukselta pääsi tuskallinen huuto. Luutu tipahti lattialle ja Markus painui kaksinkerroin.

  • Tässä näät uus poika mitä ne anturat sun munissa saa aikaan, vartija virnuili Janille.

 Markus tointui iskusta pian naama peruslukemilla. Jani pystyi vain kuvittelemaan vihan määrää, jota tämä järkäle koki päätä lyhyempää vartijaa kohtaan.

 Osasto kokoontui lounaalla jälleen yhteen. Jani päätti olla tällä kertaa rohkeampi ja avasi sanaisen arkkunsa:

  • Kuinka kauan te ootte ollu täällä?
  • Joitain kuukausia, jälleen Janin oikealla puolella istuva Iiro vastasi.
  • Meikä varmaan pisimpään jotain kuus kuukautta, Markus totesi.
  • Mutta kukaan ei oo täällä vuosia. Aina välillä joku lähtee eikä palaa enää koskaan, Iiro jatkoi.
  • Mihin ne sit joutuu? Jani ihmetteli.
  • Kukaan ei varmasti tiedä, mutta toisille osastoille tai sit ne myydään ulkopuolelle.
  • Muut osastot on monesti pahempia, Markus sanoi ja tunki lusikallisen muhennosta suuhunsa. – Monta osastoa on pelkkää hiilien lapiointia lämmityskattiloihin.
  • Mutta ylöspäinkin voi päästä, Iiro vihjasi. – Koskaan ei vain tiedä mihin suuntaan on menossa.

 Iiron ja Markuksen selostus sai Janin mielessä heräämään vain entistä enemmän kysymyksiä. Mutta varmaa vaikutti olevan vankeuden lopullisuus, joten vangitsijoiden säännöillä pelaaminen tuntuisi ainoalta järkevältä vaihtoehdolta.

 Lounaan jälkeen jynssäys jatkui, vaikka näkyvää likaa ei välttämättä olisikaan. Jani epäili tällaisen puuduttavan työn olevan salainen testi, jolla päätetään kuka jatkaa mihinkin. Niinpä hän luuttusi lattioita kuin zombie käsien kipuilusta huolimatta.

 Töiden päätteeksi syötiin vielä päivällinen, minkä jälkeen jokainen kohde suljettiin omaan selliinsä odottamaan seuraavaa päivää.

 Jani tunsi poltetta ympäri kehoaan. Jos hän näkisi itsensä peilistä, hän saattaisi huomata hienoista kasvua lihaksissaan. Ainakin hän tunsi sen.

 Yhtäkkiä hänen sellinsä ovi avattiin. Ovella seisoi sama vartija aikaisemmilta kerroilta.

  • Ulos sieltä.

 Jani totteli hämmennyksen vallassa. Vartija vei hänet pois osastolta pitkin käytäväsokkeloa hissiin, joka toi heidät suurehkoon huoneeseen, jota hallitsi tutkimuspöytä kahleineen.

 Vartija sitoi Janin tiukasti pöytään kiinni ja kaivoi taskustaan saman säätimen, jolla oli antanut iskuja Markuksen kasseille.

 Tällä kertaa vuorossa ei ollut iskuja, vaan napin painalluksesta Janin vyö aukesi paljastaen hänen levossa olevan kyrpänsä.

 Janin päässä myllersi. Hän ehti jo toivoa, että hän saisi jo nyt paljon puhutun tyhjennyksensä. Vartija paineli nappeja lisää, mikä sai katosta laskeutumaan erikoisen koneen, josta lähtevä putki kytkettiin Janin kaluun.

 Oltuaan ties kuinka monta päivää ilman tulemista Janin elin alkoi osoittaa elonmerkkejä. Vartija hymähti hieman alkaen lisätä painetta putkeen, mikä sai Janin kyrvän nytkähtelemään. Ei aikaakaan, kun se sykki koko komeudessaan.

 Jani päätti antautua nautinnon valtaan. Kone tuntui tietävän juuri oikean tahdin hänelle. Hetken se tuntui paremmalta kuin oma käsi.

 Mutta viime hetkillä se loppui. Kone hiljeni jättäen Janin kalun sykkimään ilman stimulointia. Jani ärähti turhautuneesti.

  • Anna mun tulla, hän vaati vieressä virnuilevalta vartijalta.
  • Ei sun aika vielä oo, vartija naurahti. – Ei vielä viikkoon ainakaan. Mä nyt halusin vähän kiusotella sua.

 Jani riuhtoi ja karjui vastaukseksi.

  • Päästä mut sit irti!

 Vartija virnuili yhä, kun hän antoi pari voimakasta tujausta suoraan Janin paisuneille kasseille. Nuorukainen karjui keuhkojensa pohjasta. Tunne oli sama kuin joku olisi potkaissut häntä munille. Edes kuukauden runkkulakko ei tuntuisi yhtä pahalta.

  • Tuut oppimaan, että tuo on vähintä mitä haluat. Mitäs oot noin komee ettei sun kiusottelemistas voi vastustaa.

 Jani mulkaisi vartijaa silmät kipunoiden vihasta. Hammasta purren hän selvisi toisesta erästä, jossa tuleminen oli vain muutaman sykäyksen päässä. Vartija taisi olla kokenut hommissaan.

 Leikittyään Janilla parisen tuntia vartija lopulta kyllästyi ja lopetti. Mutta vielä loppuhuipennuksena Jani sai jälleen parit sähköiskut kasseihinsa.

  • Jotta saadaan tuo sun kyrpäs takas vyöhön, vartija selitti läimäyttäen Janin tanassa seisovaa kyrpää avokämmenellä.

 Janin parahdus sai vartijan vain yltymään. Tämän voimakas kämmen runnoi nuoren miehen vehjettä armottomasti jättäen sen helottamaan punaisena ja hellänä.

 Yö oli jo pitkällä, kun vartija viimein lukitsi Janin takaisin selliinsä. Voipuneena koitoksesta tämä ei voinut muuta kuin rojahtaa punkalle – kassit yhä pakottaen – ja koittaa saada nukuttua edes hetkinen.

Janin labyrintti

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Ensimmäinen osa mystiseen Laitokseen sijoittuvaa sarjaa vuodelta 2016. Lisää on tulossa! Alla oleva kuva on luotu osoitteessa sexy.ai.

 Jani avasi silmänsä siristellen. Päätä jomotti hieman, mutta hän tottui pian loisteputkien kirkkaaseen valoon. Avattuaan silmänsä hän vilkuili ympärilleen, muttei tiennyt missä oli. Huone oli miltei tyhjä lukuun ottamatta seinällä olevaa lappua ja vaakaa sen vieressä. Huoneen nurkassa oli ovi – ilman kahvaa tosin.

 Tätä oudompaa oli se, ettei Janilla ollut päällään muuta kuin metallinen vyö, joka peitti hänen haaransa kokonaan. Hänen lihaksikas 19-vuotiaan vartalo oli esillä koko komeudessaan epäkkäineen, hauiksineen, reisineen ja pohkeineen.

 Toinnuttuaan ensijärkytyksestä Jani nousi seisomaan ja käveli seinään kiinnitetyn lapun luo. Lapussa luki: 

’’Olet nyt meidän omaisuuttamme. Teet niin kuin käskemme tai joudut kärsimään. Et kysy keitä olemme tai missä olet. Tottelemalla meitä helpotat tilannettasi. Näemme ja kuulemme sinut 24/7.

 Sukupuolielimesi suojaava siveysvyö on lukittuna sinuun koko ajan. Otamme sen pois silloin kun näemme sen tarpeelliseksi. Jos koetat ottaa sen pois itse, vyö repii kiveksesi irti.

 Ensimmäinen tehtäväsi on astua viereiselle vaa’alle ja odottaa kunnes painosi ilmestyy ruudulle. Odota tämän jälkeen lisäohjeita.’’

 Jani tunsi kouristuksen mahanpohjassaan. Pako ei näyttänyt olevan millään muotoa mahdollinen eikä tulevaisuus tässä paikassa – mikä ikinä tämä olikaan – vaikuttanut kovin kirkkaalta.

 Nuorukainen päätti toimia parhaaksi katsomallaan tavalla ja alistui noudattamaan käskyä. Hän astui vaa’alle. Näyttöön ilmestyi kaunis lukema: 87 kg.

 Hetken kuluttua lukema katosi ja tilalle ilmestyi teksti: ’’Kävele sisään ovesta.’’

 Nurkassa ollut ovi aukesi. Jani asteli sen läpi oikealle vievään käytävään, jonka toisessa päässä oli toinen samanlainen ovi. Samassa ovi hänen takanaan pamahti kiinni.

  • Mene vastapäistä seinää vasten, tietokoneella muunnettu ääni käski.

 Janin sydän hyppäsi kurkkuun kuultuaan tuon epäihmismäisen äänen. Vasta nyt hän huomasi seinään maalatun pituustaulukon. Hän asettui seinää vasten saamatta itse tietää tulosta: 185 cm.

  • Astu sisään ovesta, sama konemainen ääni kaikui tyhjällä käytävällä.

 Käytävän päässä ollut ovi aukesi ja Jani asteli sen läpi kylmän metallilattian kipristellessä hänen paljaita jalkapohjiaan. Oven takana odotti vasemmalla pieni aula, hieman isompi kuin lähtöhuone, jonka keskellä oli jalustalla lattiaan kiinnitetty näyttö. Tälläkin kertaa ovi takana pamahti kiinni.

 Janin kävellessä näyttöä kohti se aukesi. Vasta käveltyään näytön viereen Jani pystyi lukemaan tekstin näytöltä:

’’Tämä on ensimmäinen varsinainen testisi. Suoriutumisesi tässä testissä määrittää seuraavan testisi luonteen ja vaikeusasteen. Näin tulee olemaan kaikkien seuraavien testien kohdalla. Tässä testissä tavoitteesi on järjestää näytölle ilmestyvät kirjaimet sanaksi, joka kuvaa elämääsi. Aikaa on viisi minuuttia. Testi alkaa, kun painat mitä tahansa kohtaa näytössä.’’

 Jania kylmäsi hänen tajutessaan, että kaappaajilla oli käsissään hänen henkilökohtaisia tietojaan. Kylmähermoisesti hän kuitenkin painoi näyttöä. Kirjaimet muodostuivat yllättävän sulavasti sanoiksi hänen käsissään: lukio, sali, jääkiekko ja viimeisenä tyttöystävä. Jani koitti parhaansa olematta ajattelematta elämänsä tärkeintä henkilöä.

’’Selviydyit alle viidessä minuutissa. Suorituksesi tullaan muistamaan. Nouse nyt tikkaat ylös.’’

 Yhtäkkiä pyöreä kattopalkki irtosi hieman katosta ja alkoi laskeutumaan paljastaen viestissä mainitut tikkaat. Jani kapusi ne ylös astuen huoneeseen, jonka ainoat kalusteet olivat lattiaan kiinnitetyt pieni pöytä ja tuoli keskellä huonetta.

 Pöydälle oli katettu ateria, ja kun Jani lähestyi pöytää hän huomasi lisäksi pöydälle jätetyn lapun:

’’Syö tämä ateria. Saat syötyäsi lisäohjeita.’’

 Janin hetki sitten kiipeämät tikkaat kolahtivat kattoa vasten niiden noustua takaisin lähtöasentoonsa. Jani istahti huojentuneena tuolille ja alkoi mättämään ruokaa suuhunsa. Se ei ollut mitenkään erikoista, mutta kelpasi oikein hyvin kaiken koetun jälkeen.

 Melkein heti Janin lopetettua syömisen kaiuttimista alkoi virrata uusia ohjeita:

  • Tee kaksikymmentä punnerrusta.

 Vain kaksikymmentä, Jani ihmetteli mielessään. Eihän sellainen ollut temppu eikä mikään ala-asteelta asti jääkiekkoa pelanneelle nuorukaiselle.

 Jani heittäytyi lattialle ja ryhtyi toimeen. Hän laski kuiskaten toistojaan, jotka olivat pian täynnä. Käsissä tuntui kutkuttavaa poltetta.

  • Tee kaksikymmentä lisää, kuului kaiuttimista juuri kun Jani oli saanut edelliset tehtyä.

 No nyt päästään asiaan, Jani pohti. Hengitys alkoi toden teolla kiihtymään ja hiki kihosi alastomalle keholle.

 Lopetettuaan Jani sai taas käskyn tehdä kaksikymmentä punnerrusta lisää. Yhteensä kuusikymmentä punnerrusta ei ollut keskivertoa kovempi suoritus Janille, mutta uurastus tuntui lämpönä ympäri kroppaa ja hikenä paljaalla iholla.

  • Voit nousta seisomaan.

 Jani seisoi suorassa tuntien lihasten supistelun käsivarsissaan. Katse oli silti tiukasti suunnattuna eteen ihan niin kuin armeijassa olisi opetettu, jos hän olisi ehtinyt sinne asti.

 Hetken siinä seistyään katosta alkoi hitaasti laskeutumaan tanko hänen eteensä. Tätä seurasi käsky kaiuttimista vetää leukoja – kolmekymmentä.

 Jani asteli tangolle sydän pamppaillen hermostuksesta. Leuanveto ei ollut jostain syystä koskaan ollut hänen vahvuuksiaan. Koska tekotapaa ei oltu määritelty, Jani päätti tehdä leukansa kevyemmällä vastaotteella.

 Aluksi vedot olivat kevyitä. Punnerrukset olivat olleet hyvää alkulämmittelyä tätä varten. Puolenvälin kohdalla Janin puhti alkoi hiipua, mutta hän jatkoi silti mielessään ainoastaan hänelle annetun käskyn suorittaminen. Kasvot helottivat punaisina, kädet vapisivat ja iho oli nihkeä kaikesta hiestä, mutta se ei estänyt Jania. Eniten hän pelkäsi mahdollista rangaistusta, jos hän ei saisi tehtyä kaikkia vetoja.

 Hän sai juuri ja juuri tehtyä kaksikymmentäkaksi vetoa, mutta sen jälkeen nuoren miehen oli lysähdettävä kylmälle ja kovalle lattialle. Jani painoi häpeissään päänsä rintaansa vasten.

  • Epäonnistumisia ei hyväksytä, kaiuttimista ilmoitettiin. Rangaistuksena siveysvyösi pysyy päällä viikon kauemmin.

 Jani oli varsin yllättynyt rangaistuksen keveydestä. Tosin eihän hän edes tiennyt kauanko vyö olisi pysynyt alun perinkään paikoillaan.

 Tanko nousi takaisin paikoilleen, ja niin teki Janikin. Yhtäkkiä ovi aukesi huoneen päässä, josta Janin käskettiin kävellä.

 Tämä huone oli tähänastisista huoneista pienin. Keskellä oli lattiakaivo ja sen päällä suihku. Janin käskettiin kävellä suihkun alle, josta alkoi virrata verrattain kylmää vettä. Suihku teki kyllä hyvää kaiken rehkimisen jälkeen, mutta kylmähkö vesi jätti Janin ihon kananlihalle. Lopuksi kovaääniset sivuseiniin asennetut tuulettimet kuivattivat Janin kehon viileällä ilmavirrallaan. Janista tuntui kuin hänen olonsa tahdottiin tehdä tarkoituksella epämukavaksi.

 Odotettuaan hetken seuraavaa käskyä lattiasta aukesi luukku, jonka aukosta ei paistanut ollenkaan valoa, vaan se oli pilkkopimeä.

  • Laskeudu luukusta alas ja mene nukkumaan, kaiuttimista tuli käsky.

 Jani teki kuten käskettiin ja löysi tästä pienestä sopesta ohuen patjan, jolle asettua makuulle. Pian luukku sulkeutui samoin kuin Janin silmätkin.

 Jani hätkähti hereille. Hän ei saanut silmiään aluksi kokonaan auki kirkkaiden valojen takia, mutta tunsi olevansa muualla kuin pienessä nukkumasopessaan. Olikohan hänet kenties vapautettu tuosta oudosta labyrintista?

  • Kohde herää, miesääni sanoi jossain lähellä Jania – ilman kaiutinta.

 Jani pinnisti silmänsä auki ja näki mustiin pukeutuneen miehen kasvot peitettynä kommandopipoon. Vasta nyt hän tajusi olevansa sidottuna kahden pylvään väliin.

 Hämmennyksessään Jani ei saanut sanaakaan suustaan ennen kuin mies jatkoi:

  • Selvisit alkutestistä. Tästä eteenpäin olet kohde numero 725-97. Odotat tässä sellissä jatkotoimenpiteitä, joista keskusjohto päättää.

 Mies kääntyi kannoillaan ja poistui. Metallinen ovi painui raskaasti kiinni Janin silmien edessä.