Kategoria: Nuoret

Nujerrettu

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Tämäkin on hieman vanhempaa tuotantoa, tosin varsin lyhyttä sellaista.

 Nimeni on Valtteri ja olen 18-vuotias. Harrastan jenkkifutista, se minun on kerrottava heti, koska se taitaakin olla ainoa normaali asia minussa. Toinen harrastukseni on lukita nuorten, viriilien ja salskeiden nuorten miesten kaluja metallisiin koteloihin.

 Kun tarkemmin miettii, niin minäkin voisin olla yksi ”poitsuistani”. Miksi siis juuri minusta tuli avaintenhaltija?

 Kaikki lähti liikkeelle puolisen vuotta sitten, kun joukkuetoverini ja hyvä ystäväni Viljami kehuskeli pystyvänsä olevan vaikka vuoden runkkaamatta. Epäilin hänen sanojaan ja niinpä löin satasesta vetoa, ettei hän pystyisi siihen.

 Viljami joko lähtee täysillä mukaan juttuihin tai jättää kokonaan tulematta. Niinpä päädyimme lukitsemaan Viljamin kalun vuodeksi siveysvyöhön. Minä tietysti pitäisin avaimen varmassa tallessa poissa Viljamin ulottuvilta ja aina välillä kurkkaisin Viljamin boksuihin tarkistaakseni kaiken olevan kunnossa.

 Tieto vedostamme levisi yllätykseksemme joukkueemme ulkopuolelle. Niinpä sain nopeaa muitakin poikia lukittavakseni. En lyönyt samanlaista vetoa enää heidän kanssaan, vaan yhdessä sopien päätimme heille sopivan lukitusajan. Kai jokaisessa miehessä asuu pikku pervo, vaikka itse nautinkin turvallisesta avaimenhaltijan roolistani.

 Ville on poitsuistani uusin. Hän täyttää tänä vuonna yhdeksäntoista. Hän on seurustellut pitkänkin aikaa, mutta on jo miltei vuoden ajan elänyt sinkkuna. 

 Ensitapaamisella Villeä selkeästi jännitti. Puhe oli nopeaa ja kädet harhailivat siellä täällä. ‘’Jos sua jännittää liikaa niin voidaan me tehdä tää myöhemminkin’’, rauhoittelin häntä.

 ‘’Ei tarvi’’, hän vastasi jämäkästi. ‘’Alotetaan tää homma nyt niin en sit peräänny myöhemmin’’, hän selitti ja naurahti perään. Nyökkäilin, pyysin häntä ottamaan esiin ostamansa siveysvyön ja riisumaan housunsa.

 ‘’Avain tulee multa’’, huomautin kun Ville oli ojentamassa vyön mukana tullutta lukkoa. ‘’Siltä varalta että sulla ois vara-avain jossain piilotettuna’’.

 Villen paljastama lepomittainen kalu näytti siltä kuuluisalta katkaravulta. ‘’Stondiksessa se on jotain neljätoista senttiä’’, hän vakuutteli. Virnistin, aloin asettelemaan osasia paikalleen ja pian napsautin lukon kiinni. ‘’Noinko nopeesti se meni?’’ Ville hämmästeli. ‘’Menee se jos osaa’’.

 Runkkaustavoistaan hän itse sanoi seuraavaa: ”Mä runkkaan sillon ku ei oo mitään tekemistä. Yleensä illalla, ehkä joka toinen päivä.”

 Hän ei siis ollut mikään himorunkkaaja, kun vertaa muihin poitsuihini, mutta silti hän halusi päästää melansa vapaaksi joka viikonloppu.

 Sain häneltä viestin jo seuraavana iltana vyön asentamisesta: ”Tuu äkkiä mun luo ja tuo avain mukanas. Tää kotelo vituttaa niin saatanasti.” Olen jo tottunut tähän ensimmäisen illan epäröintiin ja niinpä vastasin seuraavanlaisesti: ”En tuu. Sä pysyt lukittuna vielä neljä päivää. Mietipä mitä sä voit tehä sillä sun jormallas viikonloppuna. ;)”

 Mutta Ville on tiukka kaveri, niin myös tässä asiassa. Pian kuulin hänen Corollansa pörräyksen, kun hän kaarsi etupihalleni. Katselin keittiön ikkunasta kun hän nousi ulos tuosta amiskotterosta rähjäinen lätsä keikkuen päälaellaan ja alkoi astelemaan kohti etuoveani. Asun vielä vanhemmillani, mutta he ovat paljon poissa kotoa.

 Sydämeni jyskytti kun mietin mitä tekisin Villen kanssa. Olen kyllä häntä fyysisesti isompi ja vahvempi, mutta Ville osaa olla halutessaan kova ja vakuuttava.

 Ovikello soi, mikä tarkoitti jahkailun olevan ohi. Hiivin hitaasti eteiseen ja avasin oven. Ville ei sanonut mitään, tuijotti minua vain hetken oudosti kiiluvilla silmillään ja astui sisään ohitseni.

 Kun käännyin ympäri, oli Ville jo riisunut puolet vaatteistaan ja oli juuri aikeissa riisua kenkänsä, kun tartuin hänen lihaksikkaan kovaan käsivarteensa. Puristin sitä omasta mielestäni lujaa ja sanoin: ‘’Usko jo, meidän sopimus pitää niin kauan kun on sovittu’’.

 Ville riuhtaisi itsensä helposti irti otteestani ja jatkoi riisumistaan. Kun kengät ja sukat olivat yhdessä mytyssä lattialla, oli risaisten farkkujen vuoro.

 Tajusin tilaisuuteni tulleen. Tartuin Villen ranteisiin hänen tuskaillessaan jumiin jääneen vetoketjun kanssa, kiersin hänen käsivartensa hänen selkänsä taakse ja painoin hänet vasten seinää.

 Ville ähisi ja kirosi kuin riivattu samalla yrittäen vapautua otteestani, mutta otteeni piti.  Pakko olikin pitää, sillä pelkäsin, mitä Ville tekisi minulle, jos vapautuisi.

 Äkkäsin eteispöydällä lojuvan ilmastointiteippirullan, jonka nappasin toisella kädelläni samalla kun painoin Villen käsiä vasten hänen selkäänsä omalla kehollani.

 Pyöräytin teippiä useamman kerroksen Villen ranteiden ympäri kunnes olin varma, että teippi kestäisi. Vähitellen löysensin otettani ja hymähdin hiukan. Olin onnistunut.

 En kuitenkaan muistanut jalkoja. Niinpä Ville kääntyi ympäri ja ryntäsi päälleni täydellä voimalla. Iskeydyin vastapäiseen kaapinoveen, mutta sain tilanteen pian taas hallintaani. Tartuin Villeä käsivarsista ja painoin hänet lattiaan.

 Nyt istuin hajareisin hänen alaselkänsä päällä. Me molemmat olimme hengästyneitä ja puhisimme sen mukaan hetken. Villen käsivarret olivat hiestä nihkeät. ‘’Sä haluut tehä tän sitten hankalamman kautta?’’ totesin ennemmin kuin kysyin.

 Ville vain ärähteli vastaukseksi. Hän ei selvästikään tiennyt mitä oli luvassa.

 Riisuin t-paitani ja samaan syssyyn sukkani ja farkkuni. Sitten revin Villeltä farkut jalasta paljastaen mustat Björn Borgin bokserit pinkillä vyötäröllä. Kouraisin molemmin käsin Villen kiinteitä pakaroita, mikä saa tämän vääntelehtimään vimmatusti.

 Revin lopulta bokseritkin jalasta, mikä paljasti minulle timmit, mutta silti pehmeät pakarat. Ja tietysti neitseelliset.

 Viimeistään nyt Ville tajusi mitä olin tekemässä.

 ‘’Et vitussa pane mua, vitun homo!’’

 Ville yritti päätään kääntämällä nähdä mitä oli tekeillä, mutta tuskin hän kaikkea näki.

 Riisuin itseltänikin bokserit ja tartuin välittömästi suorana sojottavaan kaluuni. Vetelin sillä muutaman vedon, mutta halusin ryhtyä tositoimiin mahdollisimman nopeasti.

 Sylkäisin käteeni muutaman kerran voidellakseni jormani. Sitten levitin Villen jalkoja ja tein sormillani tilaa kalulleni.

 Mielihyvän tunne oli uskomaton jo ensisenteillä. Tieto siitä, että Villen oma penis oli lukittuna eikä se voisi edes nousta seisomaan, oli itsessään niin kiihottava ajatus, että laukesin melkein heti.

 Pidättelin orgasmia kuitenkin niin pitkälle, että saisin muutaman kerran vedellä kaluani eestaas Villen anuksessa.

 Villen huuto oli korvia raastavaa, mutta samalla oudon kiihottavaa. Halusinkin tämän pikku paskan tuntevan viiltävää kipua perseessään vielä viikkojenkin päästä. Se opettaisi hänet kunnioittamaan sopimuksia.

 Mällit levitin Villen pakaroille. Kun enimmät tipat olivat valunneet ja hengitys tasattu, nousin ylös mennäkseni suihkuun. Villen jätin vielä lattialle makaamaan nöyryytettynä, miehuus riistettynä, lämpimän mällini tahrimana.

 Kun tulin suihkusta, kyykistyin alas Villen pään eteen ja kysyin oliko hän oppinut läksynsä.

 ‘’Mee vittuun homo!’’

 Villen vastaus sinetöi hänen kohtalonsa. Otin esille hänen oman mustan nahkavyönsä ja aloin piiskaamaan hänen mällin peittämiä pakaroitaan.

 Kullini nousi niin, että heitin lanteitani kiertävän pyyhkeen nurkkaan. Nyt olimme molemmat jälleen alasti.

 Ville huusi kivusta jälleen, nyt enemmän mitä viimeksi. Löin kymmenen iskun sarjoja, joiden lopussa aina kysyin oliko hän oppinut läksynsä.

 Vaati viisi sarjaa ennen kuin Ville oli nujerrettu. Hän todellakin oli kova ja itsepäinen, muttei

enää.

 Villen takamus punoitti kuin tomaatti, kun vapautin hänen kätensä. Hän nousi hiljaa, kääntyi ympäri, mutta piti katseensa maassa. Ikkunasta kajastavasta valossa kiiltelevä siveysvyö puki häntä hyvin.

 Olin nujertanut hänet.

Harkat

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Tällainen vuosia vanha tarina löytyi arkistojen kätköistä.

Oli torstai-ilta ja paikallisen amerikkalaisen jalkapallon 17-vuotiaiden-junnujoukkueen harjoitukset kesäisen lämpimällä kentällä. Väsyneet ja hikiset pojat juoksivat tekonurmella viimeisetkin minuutit, jotka viimein loppuivat pillin armahtavaan vihellykseen. Pojat hölkkäsivät pukukoppiin, joka täyttyi nopeasti hien lemusta terästettynä kesäisen nurmen tuoksulla. Äänet raikuivat ja puuroutuivat yhdeksi sekamelskaksi.

Pikku hiljaa pukuhuone tyhjeni ja hiljeni. Pukemaan jäivät ainoastaan kaksospojat Aki ja Mika. Irakista kotoisin oleva Malik oli vielä suihkussa.

  • Mitä aattelit tehä viikonloppuna? Mika kysyi, kun oli saanut vedettyä bokserit jalkoihinsa.

Aki kuivaili samalla leveitä harteitaan, kun vastasi:

  • Nään varmaan Koistista ja Aaltoa. Entäs sä?
  • Meillä on taas lanit Jannen luona. Tulkaa tekin sinne?
  • Vois kai sitä jossain vaiheessa, Aki virnisti. Kesällä harvinainen vapaaviikonloppu peleistä täytyi käyttää tarkoin.

Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, että heitä oli kuunneltu jo hyvän tovin. Itse asiassa jo monen kuukauden ajan. Nyt tämä kuuntelija – Miro – astuisi viimein ulos päivänvaloon.

Hän tempaisi siivouskomeron oven auki ja hyökkäsi välittömästi kaksospoikien kimppuun pippurisumute tanassa. Aimo tujaukset molempien silmiin niin he olivat oitis hänen vallassaan. Poikien köyttäminen keskellä pukuhuonetta seisovaan penkkiin osoittautui yllättävän helpoksi.

Seuraavaksi Miro harppoi suihkuihin ja teki saman tempun suihkuaan lopettelevalle Malikille. Tämä oli kaksospoikiakin helpompi saalis. Poikaa piti vain ottaa kädestä ja taluttaa penkille ja köyttää kiinni. Juuri sopivasti kaksospoikien väliin.

Miro perääntyi hiukan ja katsoi kättensä työtä tyytyväisenä: kaksospojat olivat miltei täysin identtiset ruskeine siilitukkineen ja massiivisine kehoineen. Päällään heillä ei ollut muuta kuin bokserit, jotka Miro repäisi pois tieltä häiritsemästä.

Malik oli pojista ylivoimaisesti lihaksikkain omistaen lihakset, joita oli vaikea löytää vanhemmiltakaan miehiltä. Erityisesti hauikset olivat muhkeat ja erottuivat hyvin vaaleammalla värillään. Tosin myös rintalihakset olivat laajat eikä vatsalihaksetkaan puuttuneet.

Kaksospojat olivat hekin lihaksikkaita, mutta eritoten massiivisia, kuten jenkkifutareiden kuuluukin olla.

Poikien hämmästellessä tilannetta oli Miro riisunut itsensä täysin alastomaksi. Hän oli samoja ikiä poikien kanssa, mutta ei omistanut läheskään yhtä komeita lihaksia kolmeen muuhun verrattuna. Hän oli ajellut päänsä täysin kaljuksi ja hänen kasvonpiirteissään oli tiettyä viekkautta ja pirullisuutta, mikä nosti poikien ihon kananlihalle.

Miron penis oli puolierektiossa, mutta oli jo nyt kunnioitettavan kookas. Pituus ei hänen kohdallaan merkinnyt häviötä paksuudessa eikä varsinkaan kiveksien koossa. Pojat eivät voineet irrottaa katsettaan vehkeestä, jollaisia näkee usein pelkästään pornoelokuvissa.

Miro huvittui poikien katseista ja vetaisi muutamalla vedolla kalunsa täyteen mittaansa: rapiaan kahdeksaantoista senttiin. Vedellessään hän ihaili kaluaan katseella, jolla normaalisti ihaillaan söpöä sylivauvaa.

Tehtyään tämän hän lähestyi poikia, jotka häpeissään laskivat katseensa lattiaan. Oli Miron vuoro katsastaa poikien haarovälit eikä tulos ollut hyvä:

  • Aikamoisia tuhkamunia te ootte. Katotaan saako noista mitään irti.

Aikansa poikien sukukalleuksia puristeltuaan ja venyteltyään Miro oli päätynyt selvään lopputulokseen:

  • Tällä millimetrin tarkalla mitalla kun kattoo, niin tää Malikin kyrpä on stondiksessa viistoista senttiä ja teiän kaksosten täysin sama: kolmetoista.

Malik ei varttitunnin hipelöinnin jälkeen enää vastustellut, mutta hänen tummahkot kasvonsa punoittivat yhä, koska hänen kalunsa ei voinut vastustella Miron kosketusta vaan ponnahti välittömästi täyteen seisokkiin. Miro oli nauranut tälle tapahtumalle pirullista nauruaan, joka sai yhä Malikin tuntemaan syvää häpeää.

Aki sen sijaan näytti tunteensa Miroa kohtaan niitä yhtään peittelemättä. Kun hän oli alkanut äännellä liian kuuluvasti, ei Mirolla ollut ollut muuta vaihtoehtoa kuin napata Akin veljen Mikan vaaleansiniset bokserit lattialta ja tukkia niillä Akin suu. Aki oli yhtä hiljaa kuin Mikakin.

  • Mutta ei se haittaa, vaikka teillä ei ookkaan tällasta melaa ku mulla, Miro virnuili. – Teki saatte tästä kyllä osanne.

Hän läpsi punaisena helottavaa kaluaan vasten Akin inhosta vääristyneitä kasvoja. Tämä otti iskut vastaan jähmettyneenä täysin paikoilleen, kaikki lihakset äärimmilleen jännittyneinä ja selkä suorana.

  • Ja sä! Miro huudahti yhtäkkiä samalla tarttuen Malikin tummanruskeaan vehkeeseen, jonka päätä koristi vaalea, valtava terska. – Sä et oo tainnu runkata päiviin?
  • Tänään päivällä viimeks, Malik vastasi yhteen purtujen hampaiden välistä.
  • Oho! Ja kuitenki kalus seisoo noin innokkaasti! Oot kyllä aikamoinen siitosori. Haluaisit siis varmaan laueta?
  • Totta helvetissä!

Miro hymyili entistä pirullisemmin. Hän itse asiassa muuttui piruksi, kun katsoi Malikin paikalta: kalju pää, vinoon kääntyneet, kurttuiset kulmakarvat ja kiiluvat, tummat silmät.

Poikien yllätykseksi – ja erityisesti Malikin – Miro alkoi runkata tämän kalua. Alun hitaat vedot muuttuivat pian rajuiksi ja tiheiksi. Malik voihki kuuluvasti kaksospoikien seuratessa vierestä. Akin kalu kovettui hiukan eikä mikään stondiksenestokikka auttanut.

Juuri ennen Malikin laukeamista Miro lopetti. Arabipojan kyrpä jäi seisomaan orpona, kun Miron käsi hakeutui tämän omalle vehkeelle.

  • Sori, poju. Nyt ei oo sun vuoro tulla, Miro totesi ääni täynnä tyydytystä.
  • Vittu! Runkkaa saatana loppuun, vitun homo! Malik raivosi, mutta turhaan.

Orgasmin sijaan hän sai suuhunsa Akin violetit bokserit. Mustat kulmakarvat näyttivät yhtyvän, kun Malik nieli ylpeytensä samaan aikaan, kun ensimmäiset hiensekaiset vivahteet pelikaverin kalusta alkoivat tuntua hänen makunystyröillään.

  • Ja nyt te, Miro kääntyi kaksosiin päin. – Vaikka teillä onki tollaset nysät, joita te muniksikin kutsutte, niin eiköhän me silti niille jotain keksitä, hän jatkoi pirullinen katse viipyen tasaisesti molemmissa pojissa.

Miro harppoi repulleen, jonka pojat huomasivat vasta nyt. Hetken sitä kaiveltuaan hän löysi etsimänsä: muutaman metrin vahvaa, keskipaksuista köyttä, pienen, metallisen sangon, jonka sisällä kilisivät metalliset painot aina kymmenestä grammasta sataan grammaan.

Miro kääntyi kantapäillään huomaten poikien katseet kehollaan. Ei tarvinnut järjen jättiläistä tajuamaan, että urheilijanuorukaiset olivat tuijotelleet hänen peräänsä, kun hän oli kumartuneena repullensa.

  • Ei kannata turhia unelmoida, pojat. Ette te tätä peppua saa, Miro totesi kuin poikien valmentaja ikään.

Silloin hänellä välähti. Hän ihan jähmettyi paikoilleen. Niin, miksei samalla ottaisi valmentajaakin? Hänhän se varsinainen lihaskimppu oli.

  • Missä teiän valmentaja on yleensä reenien jälkeen? Miro kysyi ainoalta pojalta, jonka suu ei ollut tukittu: Mikalta.
  • Tuolla valmentajan kopissa kai se on…tästä oikeelle ja eka ovi vasemmalla, Mika vastasi saaden Akin ja Malikin huutamaan heidän suunsa tukkiviin boksereihin.
  • Kiitti, poju, Miro taputteli Mikan olkapäätä, kun oli lähtemäisillään. – Ehkä mä en oo sulle niin ankara vastasuudessa.

Miro ei pukenut päälleen yhtikäs mitään, vaan lähti ilkosillaan astelemaan pitkin käytävää. Hän nappasi ainoastaan pippurisumutteen mukaansa, jota tarvittaisiin rutkasti enemmän valmentajan tainnuttamiseen kuin näiden nuorten miestenalkujen.

Mikan neuvot olivat tarkat ja virheettömät. Miro saapui pian ovelle, johon oli kiinnitetty kyltti ”VALMENTAJA”. Se oli kuin kutsu hänelle astua sisään. Kaiken tarkkaan suunnittelevana ihmisenä hän kuitenkin koputti ensin.

Poikien valmentaja oli kuin suurennos joukkueensa pojista. Tämä tarkoitti myös sitä, että hänen tainnuttamisekseen olisi varmaan riittänyt jo se kun alaston, kyrpä tanassa seisova Miro ilmestyi hänen ovensa taakse.

  • Mitä hel-, olivat ainoat sanat, jotka kuuluivat selvinä valmentajan suusta ennen kuin Miro latasi lopun pippurisumutteen hänen silmiinsä.

Miro tarttui valmentajan paksuun, mutta hetkellisesti velttoon käsivarteen ja ohjasi tämän aina pukuhuoneeseen asti. Se oli itse asiassa yllättävän helppoa huomioiden heidän huima kokoeronsa.

Lopputuloksena Mirolla oli kolme amerikkalaisenjalkapallon junnupelaajaa köytettynä penkkeihin sekä heidän valmentajansa, hänkin kädet selän taakse ja jalat yhteen köytettynä, mutta ei penkkiin, vaan paksuun putkeen, joka kulki kattoon kiinnitettynä heidän ylitseen. Hänenkin suunsa oli jouduttu tukkimaan. Malikin kirkuvanpunaiset bokserit olivat saaneet toimia äänenvaimentimena.

Tottunein ottein Miro repi valmentajan vaatteet tämän päältä. Ensin lähti t-paita, sitten shortsit ja lopulta alkkarit, jotka eivät olleet mitkään bokserit, vaan ihan oikeat, tiukat pikkarit. Niiden läpi saattoi hyvin nähdä arviolta nelikymmppisen äijän kalun jykevän muodon.

  • Katos mitä meillä täällä on! Miro huudahti, kun oli saanut valmentajan kyrvän esiin. – Katotaas kuinka pitkästä mulkusta me puhutaankaan, hän jatkoi kurottautuen noukkimaan millimetrimittansa.

Ennen mittausta hän runkkasi valmentajan vehkeen juhlakuntoon. Mirosta tuntui kuin pojatkin olisivat odottaneet tulosta samalla innolla kuin hänkin.

  • Ohhoh! Kokonaiset kuusitoista senttiä! Miro julisti hiukan läpsytellen punaisena helottavaa kyrpää. – Ja löytyyhän täältä kunnon spermatehtaatkin! Miro oli löytänyt valmentajan vehkeen alla velttoina roikkuvat kassit.
  • Mutta nyt asiaan, Miro jatkoi samalla kun läpsytteli läpi valmentajan massiivisen ja kiinteän yläruumiin. – Alotetaan Mikasta kun se niin avuliaana kerto mulle missä sun huone sijaitsee.

Miro tarttui valmentajaa tämän leveistä hartioista ja alkoi ohjailemaan tätä kohti Mikan haaroväliä. Pienen vastustelun jälkeen valmentaja totteli Miroa kuuliaisesti.

Juuri kun valmentajan pää oli saatu samalle tasolle Mikan jalkovälin kanssa, poisti Miro Malikin bokserit valmentajan suusta. Inhon saattoi lukea satojen metrien päästä Mikan kasvoilta, kun valmentajan kieli osui ensi kertaa hänen kaluunsa. Kaikesta vastustelusta huolimatta hänen miehuutensa tuntui pitävän käsittelystä ja nousi hetkessä täyteen erektioonsa.

  • Älähän ynise siinä liikaa ettei sullekaan jouduta laittamaan jonkun alkkareita suuhun, Miro torui Mikaa, joka ynähteli yhä kovemmin ja kovemmin. – Eihän täällä oo vaihtoehtoinakaan enää ku mun boksut ja sun valmentajas alkkarit. Mikäs tän herran nimi muutes onkaan? Miro jatkoi parannellen samalla tämän vaaleahiuksisen miehen asentoa.
  • Petteri, Mika vastasi hiljaa.
  • Jahas, Petteri…, Miro aloitti. – Mitäs sä tykkäät Mikan kalusta?

Miro kiskaisi Petterin irti Mikasta. Miehen lihakset olivat täysin jännittyneet samalla tapaa kuin Akilla hetkeä aikaisemmin. Kasvot punoittivat ja suusta valui kuolaa kuin susikoiralla.

  • Eihän tää nyt oikeen miltään maistu…, Petteri totesi läähättäen hieman.
  • Ai ei vai? No mitä jos kokeiltaisiin vaihteeksi tätä Malikin kyrpää? Tällä ainaki on pituutta näiden kahen tuhkamunankin eestä.

Miro ohjasi Petterin Malikin kyrvälle. Vaikka se oli ollut vartin ilman minkäänlaista kosketusta, oli se silti vielä puolierektiossa. Kestävyyttä siis todellakin löytyi.

Petteri alkoi jo oppia munankäsittelyä, mikä näkyi Malikin kasvojen kurttujen vähittäisenä tasoittumisena. Orkku ei taaskaan ollut kaukana.

Se oli selvää Mirollekin ja niinpä hän veti Petterin irti Malikin kyrvästä juuri ennen sen laukeamista. Malik huusi boksereihin menetettyä nautintoaan, joka oli ollut vain sekunneista kiinni yrittäen vielä saada orgasminsa kyrpäänsä veivaamalla, mutta hän taisi jo itsekin tietää yritykset turhiksi, koska lopetti ne pian.

Nyt oli vuorossa Akin sukukalleudet, joiden käsittelyn Petteri sai aloittaa tällä kertaa kasseista. Akin kasvoilla ei näkynyt merkkejä inhosta toisin kuin muilla pojilla, sen sijaan hänet oli vallannut puhdas mielihyvä, joka vain voimistui kun hän sulki silmänsä ja varmaankin kuvitteli jonkun kuuman tytsyn ottavan häneltä suihin.

Mutta rajansa kaikella ja niinpä Akikaan ei saanut kaipaamaansa orgasmia, vaan hänkin jäi huutamaan puoliksi märkiin boksuihin.

Nyt Petteri oli käynyt läpi kolme valmennettavaansa, mutta edessä oli vielä Miron jättikalu. Sen käsittely saikin sujua hyvin tai muuten Miro ”löisi hänen munansa aina selkärankaan asti ja vaikka uloskin”.

Petteri aloitti työnsä varoen, mutta mitä enemmän hän kuuli Miron tyytyväisen kuuloisia myhäilyjä, sitä enemmän hän otti tämän kalua sisäänsä, jopa niinkin pitkälle, että pian hänellä oli Miron jättimäinen terska syvällä kurkussaan.

Miro voihki sellaisella voimalla, että sen olisi varmasti kuullut pukukopin ulkopuolellakin – jos siellä joku vain olisi ollut. Hän todella piti Petterin kielen työstä hänen sykkivällä kalullaan, mutta ei halunnut laueta vielä.

Niinpä hän työnsi Petterin irti kalustaan kaikkien hämmästykseksi. Orgasmin sijaan hän läpsytteli kalullaan Petterin punaisina helottavia kasvoja jättäen kyrpänsä lopuksi lepäämään tämän siilitukalle. Lopuksi hän vielä palautti Malikin bokserit tämän suuhun.

Hän vilkaisi köyttä ja metallisankoa. Hän muisti mitä hänellä oli aikaisemmin ollut mielessä ja jätti siksi Petterin hetkeksi rauhaan, kun hän riensi hakemaan tarvikkeita.

Hän tarttui köyteen ja sitoi siitä taitavin ottein eräänlaisen kolmion, jonka kärjet hän kietoi poitsujen kyrpien juureen. Keskelle kolmiota hän ripusti ensin metallisangon ilman painoja.

Poitsut olivat seuranneet hänen toimiaan silmät pyöreinä hieman ynähdellen, kun Miro oli kiristänyt köydenpäät tiukasti heidän kyrpiensä juureen niin, että puristus kohdistui sekä kaluun että kasseihin.

Sitten Miro alkoi heittelemään painoja aloittaen kevyimmästä, kymmenestä grammasta. Alussa poikien ynähtelyt olivat olemattomia, mutta kun sangossa alkoi olla painoa jo puolen kilon verran, alkoivat ynähtelyt muuttua vaikerrukseksi ja lopulta puhtaaksi huudoksi.

Petteri ei voinut kuin seurata sivusta valmennettaviensa tuskia. Syvällä sisimmässään hän varmasti oli tyytyväinen, ettei Miro tehnyt samaa käsittelyä hänelle.

Kun oli päästy kiloon, sangon pohja lähenteli lattiaa, poikien kalut punoittivat täydessä erektiossa ja kassit olivat vieri vieressä pingottuneina eteen. Kaikkien kasvot punoittivat tuskasta, hiki kihelmöi ohimoilla ja alastomilla vartaloilla. Pukuhuoneessa leijaili vahva hien haju.

Miro hymyili pirullisesti. Hän mietti seuraavaa siirtoaan.

Lopeteltuaan pohdiskelunsa asteli hän Mikan viereen. Tämä silminnähden jännittyi kauttaaltaan, kun Miro seisahtui hänen vierelleen.

Miro kumartui Mikan kalulle ja taputti sitä hieman. Mika huudahti läpimärkiin boksereihin. Miro laski kätensä alemmas ja taputteli seuraavaksi Mikan kasseja. Hellästi, mutta täydessä puristuksessa ollessaan kassit olivat erityisen herkkiä kivulle ja niinpä Mika suorastaan kiljaisi boksereihin, jotka vaimensivat kiljaisun olemattomaksi ynähdykseksi.

  • Se siitä, poju, Miro lohdutti tuskissaan huutavaa Mikaa. – Sä oot tehny mulle niin paljon hyvää, et mä päästän sut hetkeksi vapaalle.

Tämän jälkeen Miro avasi Mikan kalua kiertävät köysien solmut ja lopetti Mikan tuskat. Hän kuitenkin halusi pitää köysiverkon tiukkana, jotteivät muut pojat saisi vapaahetkeä.

Niinpä hän veti köydet Petterin kyrvän ja kassien ympäri. Mies ynisi hiljaa aina vaan kovempaa mitä enemmän Miro oli saanut köysiä solmittua. Miron piti tehdä tällä kertaa enemmän solmuja, jotta köysien tuottama paine pysyisi samana johtuen valmentajan läheisemmästä sijainnista poikiin nähden.

Kun Miro veti viimeisen solmun Petterin punoittavien kassien juureen pääsi tältä karjaisu, joka sen mataluudesta päätellen lähti aina kurkun perukoilta asti. Eikä ihme: Petterin muhkeat kassit olivat kuin tyrkyllä puristuneina eteen yhdessä kyrvän kanssa.

Miron ei tarvinnut kuin puristaa peukalollaan ja etusormellaan Petterin kiveksiä saadakseen tämän järkäleen karjumaan ja riuhtomaan hullun lailla. Parasta tässä oli se, että riuhtomalla Petteri vain lisäsi tuskiaan.

Oli aika jättää Petteri rauhaan ja siirtyä pitkästä aikaa kiusaamaan Akia. Miro ei turhia arastellut, vaan läpsäisi kunnon läimäykset Akin punaisena helottaville kasseille. Poika painui kaksinkerroin raivokkaan karjunnan saattelemana.

Miro tarttui Akia niskasta ja veti tämän ylös.

  • Otahan tuosta niin helpottaa.

Samassa Miron mela löysi tiensä Akin suuhun. Alkukankeuden jälkeen homma sujui Akilta hyvin ensikertalaiseksi.

  • Äläkä ees aattele käyttäväs hampaita, Miro tiuskaisi ja painoi Akin tiukemmin itseään vasten.

Miron paljas terska hätyytteli Akin kurkkua ja kuti alkoi olla lähellä irtoamistaan. Niinpä Miro veti Akin onneksi vehkeensä ulos päivänvaloon.

  • Hyvin sä vedit, Miro tokaisi ja taputteli Akin leveitä harteita.

Malik sai kunnian olla viimeinen heistä, joka saisi imeä Miron mahtikyrpää. Mika sai olla rauhassa, koska oli auttanut Miroa nappaamaan Petterin.

Malikin tuuheat, tummat kulmakarvat kurtistuivat yhteen, kun Miro tepasteli hänen vierelleen. Tämä laski kämmenensä Malikin olkapäälle ja laski katseensa vaihe vaiheelta alas jalkojen väliin.

  • Ei voi muuta kun ihailla tota sun kestävyyttäs, Miro kommentoi Malikin yhä puoliseisokissa olevaa vehjettä. – Tai ehkä se johtuu vaan siitä et sä tykkäät tästä loppujen lopuksi?

Miro nosti kysyvän katseensa Malikiin. Tämä tuijotti Miroa entistä murhaavammin. Otsaa peittivät syvät uurteet.

  • Otahan tuosta niin mielikin paranee, Miro sanoi, riuhtaisi bokserit Malikin suusta ja vei terskansa tämän huulille.

Mitään ei tapahtunut. Malik oli jähmettänyt kehonsa kauttaaltaan.

  • Vai ei kyrpä maistu? Miro kovensi ääntään.

Hän tarttui kiinni Malikin mustista hiuksista ja käski tätä imemään.

  • Ei se kerta homoksi tee, Miro naurahti ivallisesti ja vei kätensä alas Malikin kalulle.

Pelkkä hento kosketus sai Malikin sukukalleudet täyteen taisteluvalmiuteen. Kassit olivat houkuttelevasti puristuneet eteen köyden vaikutuksesta.

Miro alkoi läpsytellä noita kookkaita palleja ensin sormenpäillään, sitten koko sormien pituudella ja lopuksi avokämmenellä. Malik yritti pidätellä tuskanhuutojaan onnistumatta siinä. Hän ei voinut muuta kuin taittua kaksinkerroin suojatakseen kassejaan.

  • No? Miro kysyi kyrpänsä edelleen Malikin nenän edessä.

Otsa kurtussa ja silmät ummessa Malik otti Miron kalun suuhunsa. Miro aloitti välittömästi rynkyttämään Malikin suuta kuin kakkosta ikään. Malikin ynähtelyt voimistuivat Miron nautinnon myhäilyjen tahdissa.

Miro haukkoi henkeään viimeisten sekuntien aikana. Loppuhuipennuksena pukukoppiin jäi kaikumaan Miron karjaisu, kun hän laukaisi lastinsa syvälle Malikin neitseelliseen kurkkuun.

Hän veti kalunsa ulos ja jätti sen lepäämään Malikin punoittaville kasvoille. Tämä haukkoi henkeään kuin viimeistä päivää. Siinä samalla osa Miron kalusta valuvasta spermasta valui alas hänen suuhunsa osan jäädessä hänen kasvoilleen.

  • Opittepahan olemaan haukkumatta toisianne homoiksi, Miro huikkasi ennen kuin paiskasi oven kiinni.

Poikarakkautta

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Vähemmän seksiä, enemmän ihastumista!

Niilo oli juuri noussut portaat ylös toiseen kerrokseen, kun hän tajusi jonkun olevan hänen huoneessaan. Portaille saakka saattoi kuulla esineiden kolahdukset vasten parkettia, lyhyiden askelten innostuneen töminän sekä korvia riipivän kirskunnan, kun jotain raskasta laahataan vasten lattiaa.

Niilon kehon valtasi raajoja kutkutteleva ärtymys. Hän harppoi huoneensa avoimeen oviaukkoon tietäen jo valmiiksi kuka huoneessa temmelsi.

Niilon pikkusisko Katri makasi poikittain hänen sängyllään kaivaen jotain sängyn ja seinän välistä. Niilon sydän pomppasi kurkkuun ja jalat olivat pettää alta. Häntä piinaava kuumotuskin nousi uusiin sfääreihin.

  • Mitä sä idiootti teet? Niilo huusi ovelta ja harppoi sängylleen.

Katri nosti päänsä kääntäen sen Niilon punoittaville kasvoille. Hänen huulensa yrittivät tovin muodostaa sanoja kuitenkaan onnistumatta siinä.

  • Sä et sais olla ees täällä, Niilo jatkoi hieman rauhoittuneena.
  • Mä tulin ettiin Penaa…, Katri ilmoitti kuiskaten.

Niilo oli hetken hiljaa ennen kuin sai palautettua mieleensä tuon muotopuolen pehmokoiran irvokkaan ulkomuodon. Jos hän saisi päättää, olisi koira jo aikaa sitten lopetettu. Se olisi kaikille paras ratkaisu.

  • Miten se täällä olis? Niilo tiuskaisi.
  • No ku mä ja Lotta leikittiin täällä eilen ja-

Katrin lause jäi kesken, kun Niilo huudahti syyttävä katse tiukasti Katrissa:

  • Mitä te täällä leikitte? Ette te sais leik-
  • Meillä oli lupa äidiltä. Kysy vaikka. Ei me voitu leikkiä mun huoneessa ku äiti siivos sitä, Katri valisti

Niiloa voitonriemuinen sointi äänessään.

  • Jaahas, vai niin, Niilo huokaisi ja nousi istumaan sängynreunalle.

Hän oli jo unohtanut, mistä oli alun perin niin kovasti kiihtynyt, että oli pitkästä aikaa huutanut suoraan päin naamaa seitsenvuotiaalle pikkusiskolleen. Tämä kampesi itsensä istualleen Niilon kylkeen eikä ollut moksiskaan Niilon sanoista. Ei tämä koskaan ollut, huusi Niilo miten paljon tahansa.

Hetken he istuivat hiljaa, Niilon näpertäessä farkuissa olevaa reikäänsä ja Katrin hypistellessä sormiaan.

Sormiaan? Mutta missä Pena oli?

  • Eikö Pena löytynykään? Niilo kysyi tarhatäti-äänellään.
  • Ei…, Katri vastasi, muttei kuulostanut ollenkaan pettyneeltä. – Mut mä kyllä löysin yhen toisen jutun…

Sydän pomppasi jälleen Niilon rinnassa. Tätä menoa hän kyllä saisi ennemmin tai myöhemmin sydärin.

  • Mitä…mitä sä oikeen sit löysit?
  • Kuvia…yhestä pojasta, Katri kertoili samalla heilutellen jalkojaan ilmassa, ääni korkealla leijaillen ikään kuin hän kertoisi jotain hauskaakin juttua.

Hitto, Niilo ajatteli mielessään. Katri oli löytänyt hänen kaikista salaisimman kuvakätkönsä. Kuvat Peetusta, eräästä tutusta pojasta, jonka hän tunsi juuri ja juuri. No, FB-kamuja he nyt sentään olivat.

  • Ethän pliis kerro kellekkään, Niilo maanitteli pikkusiskoaan pitäen tätä hellästi kämmenestä. – Sori se huutaminen, mua vaan ärsytti ku sä olit mun huoneessa ilman lupaa, kylhän sä nyt ymmärrät…

Katri laski katseensa laiskasti kämmeneensä, joka oli jossain Niilon valtavien käsien sisällä. Hän nosti katseensa Niilon epätoivoisille kasvoille, jotka rukoilivat anteeksiantoa joka solullaan.

  • Ooksä niinku Elias ja Lare Salkkareissa? Katri kysyi totinen ilme kasvoillaan.
  • Joo…, Niilo vastasi epäröiden.
  • Aika söpöä…mut joo, en mä kerro kellekään, mutta…, Katri vetäisi kätensä irti Niilon otteesta.
  • Mutta mitä? Niilon ääni oli palautunut jälleen normaaliksi.
  • Mutta sun pitää auttaa Penan ettimisessä, Katri sanoi ja hymyili perään suupielet korvissa.

Niilo huokaisi ja mutisi suostuvansa. Hänellä ei ollut aavistustakaan, missä pehmolelu voisi olla, joten aloitti käymään huonettaan läpi järjestelmällisesti aloittaen huoneen ovelta.

Ovelle päästyään hän kuuli äitinsä äänen. Tämä puhui puhelimeen jonkun kanssa.

  • Ei ku se on vaan hyvä juttu…Totta kai Niilo pääsee, ei sillä kesätöitäkään oo…Mä meen just sen huoneeseen, mä kysyn siltä sopiiks tää.

Niilon äiti säpsähti ja silmät levähtivät auki, kun hän nosti katseensa kännykästään ovella seisovaan Niiloon. Ilme tämän kasvoilla oli tumma, mutta samaan aikaan kysyvä.

  • Pertti, mun setä, muistathan sä sen? No, kuitenkin, se on saanu myytyä sen vanhan huvilan siellä Kainuussa päin, lähellä Kuhmoa, mut ne ostajat ei pääse sinne vielä tänä kesänä ja ne haluaiski et joku pitää huolta siitä huvilasta. Pertti on tietysti koko kesän omalla mökillään toisella puolella Suomea, joten se pyys sua sinne.

Niilon jalat olivat pettää hänen altaan jo toiseen kertaan tälle päivälle. Hänkö lähtisi jonnekin Kuhmoon vartioimaan jotain kuppasta rötisköä koko kesäksi?

  • Een mä kyllä…mitä mä siellä?
  • No otat jonku kaverin mukaan, äidin ilme oli päättäväinen; hän oli selvästikin päättänyt asian jo aikaa sitten eikä kestäisi, jos hänen yli käveltäisiin tällä tavalla. – Te saisitte ruokarahat sekä useamman satasen vielä kesän lopuksi. Eikä sinne tarvi mennä ku vasta juhannuksen jälkeen. Ja se paikka on kuule hieno…löytyy kaikki nykyajan mukavuudet viienkymmenen tuuman telkkarista aina poreammeeseen.

Niilon ilme oli sulanut jo äidin tuiman katseen alla, mutta nyt se kirkastui kasvoja reunustavaan hymyyn saakka. Eihän se olisikaan paskempi tapa viettää kesäloma. Ja jos vielä saisi oikeanlaisen kaverin pyydettyä mukaan, niin…

  • Mä löysin Penan! Katri kiljahti aivan Niilon korvan juuressa.
  • No kiva! Niilo huusi takaisin, mutta hymyssä suin – hänen kesänsä olisi täysin Katri-vapaa.

Maatessaan illalla sängyssään Niilo ehti jo katua koko juttua. Kenet hän muka ottaisi mukaansa?

Suurimmalla osalla hänen kavereistaan oli jokin kesätyö, monet olivat lomalla ties missä ja loput olivat vain rasittavaa seuraa pidemmän päälle. Ei hän yksin sinne lähtisi, hänestähän tulisi mökkihöperö muutamassa päivässä!

Käydessään läpi kavereidensa naamatauluja mielensä perukoilla iskoutuivat yhdet kasvot hänen mieleensä epäilyttävän pitkäksi aikaa.

Patrik. Tuo hoikka, mutta jäntevä, varmaan ”salalihaksikas”, ainakaan mitään ei päällepäin huomannut, rinnakkaisluokkalainen Niilon lukiosta. Tummat silmät, ruskea tukka…

Niilon yrittäessä päästä eroon häneen iskeneestä korvamadosta liikahteli hänen vehkeensä hermostuneesti boksereissa. Niinpä tietysti; hän ei pystynyt ajattelemaankaan Patrikia ilman kivenkovaa stondista.

No, jos luonto kutsuu, niin minkä sille yksi ihminen voi. Niilo vei oikean kätensä boksereilleen, jotka veti pikaisesti alas nilkkoihin. Vasemmalla kädellään hän hieroi pehmeää rintakehäänsä ja näin makuuasennossa sileää vatsaansa. Hän nimittäin oli hieman pyöreä – jos niin voi sanoa – hän ei siis ollut mikään ihannepainoinen, muttei myöskään mikään satakiloinenkaan.

Kämmen täyttyi nopeasti täydessä tanassa olevasta kalusta, jonka päätä Niilo alkoi hieromaan ensin hitaasti, mutta liike voimistui sekunti sekunnilta, kunnes se siirtyi esinahkaan, jota Niilo veteli edestakaisin edelleen kiihtyvällä tahdilla. Vasen käsi oli jämähtänyt oikeanpuoleiseen nänniin, jota se puristi lisäten näin ennestään suurta nautintoa.

Mielessään Niilon ei tarvinnut kuin riisua Patrik vähitellen edeten ylhäältä alas. He tosin eivät koskaan olleet olleet samalla liikuntakurssilla, joten Niilon vilkas mielikuvitus sai kuvittaa suuren osan Patrikin alastomasta kehosta.

Se onnistui paremmin kuin hyvin. Mielessään Niilo kuvitteli Patrikin niin pehmeän näköisille huulille

nousevan tuon söpön hymyn, jonka hän silloin tällöin suo koulun käytävillä, milloin kenellekin. Kerran jopa Niilolle itselleenkin.

Se oli eräs maanantaiaamu kevättalvella. Niilo oli tapansa mukaan myöhässä, muttei viitsinyt kiirehtiä askeleitaan. Koulunportin jo häämöttäessä huomasi hän sivusilmällään tutun vihreän takin lähestyvän portteja. Vatsassa kouraisi samalla tavalla kuin silloin kun hän oli jäänyt vuosia sitten kiinni pornoselailuistaan.

Yhtäkkiä vihreä takki oli kadonnut Niilon näköpiiristä. Hän katsahti sinne missä takki oli äsken vilkkunut löytäen takinkantajan rähmällään jäiseltä asfaltilta. Niilo saattoi kuulla Patrikin hiljaisen kiroamisen, mutta tämä ei kaikesta päätellen ollut vieläkään ollut huomannut häntä.

Pää edelleen hieman pyörällä tapahtuneesta Niilo harppoi Patrikin luo kysyen takellellen oliko tällä kaikki kunnossa. Patrik nosti tumman katseensa vierelle ilmestyneeseen Niiloon ja änkytti olevansa ihan kunnossa.

  • Pääseks sä ylös? Niilo kysyi tuntien itsensä vähintäänkin hölmöksi seistessään siinä ja kysellessään typeriä kysymyksiä.
  • Enköhän mä, Patrik hymähti ja kampesi itsensä jaloilleen. – Kiitti.
  • Kiitti mistä? Niilo katui kysymystään välittömästi.
  • Ettet vaan kävelly ohi. Oot hyvä tyyppi, Patrikin katse oli vilpitön.

Ja silloin hän hymyili Niilolle. Nyt oli Niilolta pettää jalat alta. Varovaisin askelin he kävelivät yhdessä sisään koulurakennukseen, mutta erkanivat heti ala-aulassa. Niilon päivän tuo pieni sattumus kuitenkin pelasti.

Nyt muistellessaan tuota tapahtumaa sai hänen vehkeensä uutta pontta tauosta veltostuneeseen olemukseensa. ”Oot hyvä tyyppi.” Niinkö Patrik todellakin sanoi? Mitä se sillä tarkoitti? Tykkääköhän se musta?

Niilo oli riisunut Patrikin yläosattomaksi, kun hän tunsi kuuman sperman valuvan verkkaalleen käteensä.

Hän ei koskaan päässyt alushousuille asti.

Nyt hän tiesi kenet kutsua mukaansa viettämään kesän kauneinta aikaa.

Niilon käsi ei ollut totella hänen aivojensa välittämiä viestejä, vaan sen sijaan kapinoivat röyhkeästi

saaden käden vapisemaan vimmatusti. Niilolla oli todellisia vaikeuksia saada hiiren osoitinta osumaan punaiseen viestikuplaan, joka vilkkui punaisena hänen Facebook-sivullaan.

Klikkauksen jälkeen hänen kätensä vapina päättyi kuin seinään. Viesti meni näin:

”No moro!

Kuulostaa vitun siistiltä tavalta viettää kesäloma! Itellekään kun ei oo mitään kesäduunia tiedossa, eikä viittis himaankaan jäädä. Tekis mieli lähtä jo huomenna. 😉

T. Patrik”

Niilo tavasi viestiä uudelleen ja uudelleen läpi ja viimein hänen oli se uskottava: Patrik todella halusi

viettää kesänsä hänen kanssaan keskellä korpea, tosin huippuluokan huvilassa, täydellisellä ylöspidolla varustettuna, ja vielä palkan kera. Mutta silti. Eikö yksissään jo tämä kertonut jotain ratkaisevaa Patrikin tunteista Niiloa kohtaan?

Niilon mielestä kertoi. Se kertoi kaiken. Se antoi myöskin aihetta reilun viikon runkkailuihin, jotka hänen piti viettää ainoastaan oma käsi seuranaan, unelmoiden Patrikista ja tämän miehisen vahvasta, mutta samaan aikaan hellästä kosketuksesta.

Lähtöpäivä koitti. Farmari-Volvoon oli ahdettu puolet Niilon vaatekaapin sisällöstä sekä valtava kasa

muuta ”tarpeellista” roinaa. Tosiasiassa hänellä ei ollut aavistustakaan mitä hän tarvitsisi – hän ei ollut

ollut koskaan kahta viikkoa pitempää aikaa poissa kotoaan ja yhtäkkiä hänen pitäisi pakata varusteet yli kuukauden poissaoloa varten.

Niilon äiti oli kuskina, Katrin ja isän jäädessä pitämään taloa pystyssä. Niilo tiesi suunnilleen, missä päin vajaan sadantuhannen asukkaan kaupunkia Patrik asui, mutta saapuminen Patrikin antaman tarkan osoitteen osoittamalle talolle sai Niilon valmistautumattoman kehon värähtämään kaikesta jännityksestä ja unelmoinnista. Mitä oikeasti tapahtuisikaan vai tapahtuisiko mitään?

Patrik seisoi jo pihalla odottelemassa heitä. Välittömästi Niilon äidin saatua parkkeerattua auto, Niilo hyppäsi ulos huikaten moro:n ja sännäten sitten nappaamaan Patrikin kädestä roikkuvan urheilukassin.

Patrik vastasi Niilon tervehdykseen ja hymyili perään pienesti, mutta tuike silmäkulmassa. Hän ojensi kassin Niilolle ja astui sisään autoon. Niilon asetellessa kassia takakonttiin, saattoi hän samalla tutkata Patrikia salaa takaapäin.

Tämä oli pukeutunut tapansa mukaan värikkäästi, mutta näin kesän kunniaksi myös varsin tiukasti. Punaisten shortsien alta kuulsi houkuttelevana pakaroiden sulavat linjat sekä jäntevät reidet. Vihreä, lyhythihainen paita sen sijaan näytti olevan repeämäisillään hartioista johtuen ehkä myös pykälää liian pienestä koosta, mutta Niilon oli pakko myöntää hartioiden saaneen ihan tietoistakin treeniä.

Reilun neljänsadan kilometrin matka kohti Kuhmon vaaroja saattoi alkaa. Alun kiusallisen tervehdystenvaihdon ja kohteliaisuuksien jälkeen autoon laskeutui odottava hiljaisuus. Niilo tunsi hikipisaroiden kihoavan otsalleen hänen tajutessaan tilanteen outouden: hän ja Patrik olivat käytännössä

toisilleen tuntemattomat, he istuivat nyt autossa useamman tunnin matkalla kuskinaan Niilon äiti, matkalla kaitsemaan ventovieraiden omistamaa ökyhuvilaa. Jotain täytyi sanoa – ja pian!

  • Noo, mitäs puuhailit juhannuksena? Niilo kysäisi kääntäen katseensa vierellään istuvaan Patrikiin.
  • En mitään ihmeempiä, Patrik virnisti vastaukseksi. Entä sä?
  • Mökillä oltiin, Niilo hymähti. Häntä sisältä korventava kuumotus laski hieman Patrikin leikikkään virnistyksen myötä; Patrik taisi todella pitää hänestä.

Patrik nyökkäili Niilon vastaukselle katse suuntautuen pian ikkunan takana viliseviin maisemiin. Tuttu hiljaisuus laskeutui jälleen auton takapenkille.

Matkan varrella he pysähtyivät useita kertoja huoltoasemilla wc-käyntejä ja jalkojen verryttelyä varten, kerran syömään. Viimeisellä pysähdyspaikalla Niilo sai suunsa avatuksi huoltamon nurkalla hänen ja Patrikin kävellessä kohti autoa.

  • Mutsi ei oo vielä autolla. Jäähään tähän oottaan, mitä me tuonne aurinkoon mennään, Niilo ehdotti takanaan tulevalle Patrikille.

Patrik nyökkäsi ja nojautui vaaleaa seinää vasten nenällään pinkkisankaiset muoviläpyskät, joita hän kutsui aurinkolaseiksi ja jotka hän osti – Niilon mielestä – tuntuvalla ylihinnalla kyseiseltä huoltamolta.

Niilokin nojautui vasemmalla kyljellään vasten huoltoaseman seinää katse seilaten Patrikin poikamaisen profiilin ja huoltamon parkkipaikan vilinän välillä. Hän hapuili sanoja suullaan ennen kuin uskalsi kysyä:

  • Minkä takii sä lähit mun kaa tänne korpeen?

Patrik tuntui vasta nyt huomaavan Niilon katseen ja vastasi tyynenä, pienoinen hymy ohuilla huulillaan:

  • Koska sä oot hyvä tyyppi.
  • Hyvä tyyppi? Niilo naurahti ”sattumalle”, joka palautti hänen muistonsa kevättalven yhteen autuaaseen päivään.
  • Niin. Huomaavainen, ystävällinen, hellä…, Patrik kääntyi itsekin vasten Niilon hämmästyksen ja ilon sekaisia kasvoja. -…ja söpö.

Niilo naurahti typerästi. Tai ainakin hän niin itse luuli. Söpö? Niinkö Patrik juuri sanoi? Hänkö?

  • En kai mä nyt…, Niilon kenkä ruopi kuivaa asfalttia.
  • Ootpas…, Patrik hymähti ja kosketti Niilon paljasta käsivartta.
  • No niin pojat! Niilon äidin ääni nosti molempien poikien pulssin huippuunsa. – Lähetään!

Niilo ja Patrik katsahtivat toisiinsa lukien toistensa kasvoilta omat tismalleen samankaltaiset ilmeensä.

  • Ei kai se nähny mitään? Niilon ääni kieli suoranaisesta pelosta.
  • Mitä jos näkikin? Patrik virnuili ja tökkäsi Niiloa pehmeään vatsaan.

Kävi ilmi, ettei Niilon äiti ollut nähnytkään mitään. Tämä selitti kasvot kirkkaina huvilasta, jonne he saapuisivat millä hetkellä hyvänsä. Neljä makuuhuonetta, kaksi kerrosta, takkahuone, sauna kymmenelle hengelle, poreamme tilavalla terassilla, kaasugrilli, järvenrantatontti, laituri, venepaikka…

Niilo ei jaksanut keskittyä loppumattomaan litaniaan puolenvälin kohdalla, vaan antoi äitinsä äänen soljua puron lailla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Patrik näytti samoin kyllästyneeltä, mutta samalla innokkaalta. Tämän kasvoilla oli hehku, jollaista Niilo ei ollut koskaan tällä nähnyt – sitä ei voinut tallentaa millään olemassa olevalla kameralla.

Oli jo ilta yhdeksän, kun he saapuivat huvilalle. Ilmassa oli runsaasti kosteutta ja satunnaisten lintujen lyhyet sävelmät kaikuivat huvilaa ympäröivässä sekametsikössä. Kaikki kolme hyppäsivät ulos päivän aikana ahtaaksi käyneestä Volvosta ja imivät sisäänsä kesäkuun yön raikasta ja hieman maagistakin tuoksua.

Niilon äidin piti luonnollisesti jäädä yöksi huvilalle ennen kuin hän ajaisi takaisin Etelä-Suomeen ja jatkaisi kiireistä uraansa nousujohtoisessa lakimiesyrityksessä. Jokainen majoittui omaan huoneeseensa eikä mennyt kauaa ennen kuin he olivat sikeässä unessa.

Pieni huone oli kauttaaltaan valoisa, ja täysin valkoiset seinätkin vain heijastivat ikkunasta tulvivan valon entistä kirkkaampana Niilon silmille, jotka aukesivat vaivalloisen hitaasti. Ne rävähtivät apposen auki, kun hänen huoneensa puinen ovi avattiin, ensin vain raolleen, mutta vähitellen se aukesi kokonaan.

Niilo repi peittoaan ylemmäs peittääkseen laskeutumattoman aamuseisokin, mutta jätti peiton niille sijoilleen, kun viimein nosti katseensa tulijaan. Patrikhan se siellä oli sinisissä boksereissaan. Tämä hymähti ilkikurisesti hämmästyneen oloiselle Niilolle ja astui sisään.

Hän sulki oven erityisen varovasti, vaikka tiesi Niilon äidin nukkuvan toisella puolen taloa. Tämän jälkeen hänellä ei enää kärsivällisyys kestänyt, vaan hän loikki Niilon sängyn viereen ja läjähti suurieleisesti tämän viereen.

Niilokin hymyili nyt kun tiesi mitä tuleman pitää. Ilman sen kummempia signaaleja Patrikilta hän laski lämpimän kätensä pienemmän pojan olkapäälle ja silitti sen hieman viileämpää ihoa peukalollaan.

Patrik käänsi katseensa katosta hymyilevään Niiloon, kääntyi kyljelleen ja ohjasi Niilon käden hänen etumukselleen. Lyhyen suudelman jälkeen hän sanoi:

  • Mä oon oottanu tätä niin kauan…sä kyllä tiiät, mitä tehä…

Niilo hymähti, mutta hänen hymynsä hyytyi lyhyeen, kun hän tajusi, mitä hänen oli oikein tehtävä. Hän hieroi Patrikin etumusta hetken, mikä aiheutti välittömän kovettumisen ja nautinnon henkäisyn Patrikilta, mutta homman jäädessä junnaamaan paikoilleen repi Patrik itse bokserit jaloistaan paljastaen keskimääräistä pitemmän kalunsa ja sen alla terhakkaana roikkuvat pallit.

Niilonkin katse kirkastui jälleen ja mahassa kihelmöi ihanasti – hän ei ollut osannut kuvitella tällaisen tapahtuvan hänelle ennen Patrikin myöntävää vastausta hänen kutsuunsa, mutta että näin nopeasti! Ensimmäisenä varsinaisena päivänä huvilalla ja vieläpä kun hänen äitinsä ei nuku kuin kymmenen metrin päässä heistä!

Niilo tarttui haparoiden Patrikin kalunpäähän, mutta Patrik pysyi tyynenä eikä halunnut hermostuttaa Niiloa liikaa. Tällekin kyseessä oli kauan kaivattu hetki ja myöskin ensimmäinen mieskokemus.

Niilon alkaessa vedellä Patrikin esinahkaa edestakaisin alkoi hänen omakin kullinsa saavuttaa huippumittojaan. Patrik ymmärsi yskän ja tarttui hän vastavuoroisesti Niilon etumukseen.

Pian molemmat makasivat ilkosillaan Niilon huoneen leveällä parisängyllä kyljetysten antaen toisilleen parhaimmat runkut, jotka he ovat elämässään siihen mennessä saaneet. Patrikin astetta korkeampaan huohotukseen yhdistyi Niilon sitä vastoin hiukan matalampi äänimaailma.

Molemmat laukesivat aika lailla samoihin aikoihin toistensa kämmenille. Katseet nousivat ja kohtasivat puolivälissä. Virnistys nousi ensin Patrikin sileille kasvoille, joilta se sitten peilautui Niilonkin kasvoille.

Autuas varttitunti päättyi molempien huulilta hersyvään nauruun.