Laurin ja Mikan viikko maatilalla ei ole vielä suinkaan ohi. Tälläkin kertaa saadaan vieraita.

Heräilin päärakennuksen yläkerran huoneesta ulkoa hiipivään auringonvaloon ja lehmänkellojen kilkatukseen. Olin saanut yllättävän hyvin nukutuksi, joten nousin jalkeille ja katselin ulkona heräilevää maatilaa. Kellojen kilkatus kuului oudon läheltä rakennusta. Samassa näkökenttääni ilmestyi ensin Laurin alaston vartalo ja hänen perässään Mika. Molemmat hölkkäsivät tasaista tahtia. Ja molempien kaulasta roikkui oikea lehmänkello, joka kilkatti askeleiden tahdissa.

Lompsin alakertaan ja suoraan ulos kuistille. Pihalla vastassani oli Tuomo selin minuun tarkkailemassa jokaista Laurin ja Mikan liikettä. Kaksikko veti ympyrää talon edessä. Laurin metallinen siveysvyö näytti entistäkin raskaammalta sen heiluessa vapaasti turvonneiden kassien kanssa. Mikan kroppaan eilen hioutuneet jäljet näyttivät tervehtyneen hieman.

– Ai huomenta! Tuomo tervehti minua pirteänä. – En kuullutkaan sinun tuloasi. Päätin laittaa pojat pikkuiselle aamulenkille. Et varmaan pahastu?

– En tietenkään, pitäähän pojat pitää kunnossa.

– No nimenomaan, Tuomon huulille nousi jo hymyntapainen. – Ja tuon vanhemman sonnin iholle laitoin itse tekemääni rauhoittavaa ainetta. Sen pitäisi parantaa iho hetkessä. Enhän minä nyt mikään sadisti ole.

Kiitin Tuomoa ja mietin, että eilisen perusteella en voinut ehkä olla samaa mieltä tuosta sadismista.

Tuomo antoi parivaljakon juosta vielä jonkin aikaa, kunnes käski pojujen pysähtyä. Molemmat hengittivät raskaasti suun kautta. Tuomo sanoi käyvänsä hakevansa aamupalaa sisältä. Jäin katselemaan noita kahta järkälettä, joiden karvaisilla vartaloilla erottui jo hento hikikerros. Nouseva aurinko lämmitti koko ajan enemmän ja enemmän.

Tuomo palasi sisältä kantaen kahta koirien kuppitelinettä käsissään. Toisessa kupissa oli vettä ja toisessa jotain ruskeaa mönjää. Hän asetti ne pojujen eteen.

– Siinä olis aamupalaa. Tuo ruskea aine on minun ite tekemää. Se on oikein ravitsevaa tuollaisille työjuhdille.

Lauri ja Mika vilkaisivat hetken aikaa toisiinsa ja pudottautuivat sitten polvilleen maahan. Molemmat litkivät aluksi vettä vuoron perään astiasta. Lehmänkellot kilkattivat hauskasti litkimisen tahdissa. Mika vilkuili ruskeaa mönjää, kunnes keräsi rohkeutensa ja maistoi siitä hippusen. Isukin huulet kävivät hetken mutrussa, mutta pian Mika hotki ruokaa suuhunsa siihen tahtiin, että Tuomon piti antaa Laurillekin vuoro. Lauri ei peitellyt inhoaan ruoan suhteen, mutta sai muutaman suullisen nieltyä. Tuomo otti miltei tyhjän vesiastian käteensä, tarttui Lauria leuasta, avasi peukalollaan pojuni suun ja valutti loput vedet suoraan Laurin kurkkuun. Lopuksi Tuomo läpsäisi hellästi Lauria poskelle.

– Nyt kun on syöty niin voidaankin siirtyä niihin työhommiin.

Mika nousi seisomaan ja lähti seuraamaan Tuomoa kuuliaisesti. Lauri kampesi itsensä ylös hieman hitaammin, mutta lähti kiltisti isänsä perään. Minä olin hännänhuippuna. Matkalla ehdin ihailla Mikan ja Laurin jykeviä, alastomia vartaloita aamun kirkkaassa valossa. Mikan tummempi iho ja muutenkin tummat piirteet olivat loistava kontrasti Laurin vaaleille muodoille. Laurin persikkaisen kiinteä peppu voitiin lukea hänen eduksensa, mutta selkää ja hartioita Mikalta löytyi reilusti enemmän siitäkin huolimatta, ettei Laurikaan mikään kukkakeppi ollut.

Saavuimme pihavaraston oven eteen. Tuomo avasi oven, jonka takaa paljastui vaikuttava valikoima erinäisiä puutarhakoneita. Yhdellä sivulla oli perinteinen työnnettävä ruohonleikkuri ja sen vieressä päältä ajettava malli.

– Ja nyt sitten, Tuomo osoitti leikkureita, – Hommana olisi leikata koko tilan ruohot, pienintä plänttiä myöten. Kumpi olisi siihen tarkoitukseen parempi?

Silmäilin jässiköitäni. Mielessäni olin jo harkinnut Lauria hommaan, mutta Mikalla oli kasvoillaan kysyvä katse.

– No mitä orja miettii? kysyin.

– Orja haluaisi tarjoutua vapaaehtoiseksi herrani, Mika vastasi pontevasti.

– Sopii, sanoin sen enempiä miettimättä. Keksisin kyllä Laurille muutakin puuhaa.

Tuomollakaan ei ollut vastaan sanomista. Mika oli jo kiinnittänyt silmänsä kirkkaan oranssiin päältä ajettavaan leikkuriin, kun Tuomo tuli väliin:

– Tämä päältä ajettava on vain minun käytössä. Orjat käyttävät tätä perinteistä mallia.

Mikan kasvoilla käväisi hetkisen ajan samanlainen ilme, joka hänellä oli aamupalalla.

– Selvä herra, hän vastasi ja tarttui punaiseen leikkuriin.

Tuomo selitti tarkkaan mitkä nurmialueet piti mistäkin leikata. Mika kuunteli tärkeän näköisenä selostusta, kunnes Tuomo lopetti ja käski Mikan hommiin.

– Ja mitähän me sulle keksittäs? Tuomo pohti ääneen katse Laurissa.

– Jotain sopivan raskasta, liityin mukaan pohdintaan.

– No olishan tuolla rajalla sen ojan kaivuuta. On kummasti jäänyt tekemättä, Tuomo totesi samalla vilkaisten minuun päin.

– Sopii oikein hyvin.

Lauri loi katseet meihin molempiin ennen kuin sanoi:

– Mikä vain käy minkä herrat minulle määräävät.

– Loistavaa, tuuhan perässä.

Tuomo nappasi seinältä lapion ja johdatti Laurin ulos varastosta. Jäin orpona seisomaan paikoilleni tietämättä lähtisinkö etsimään Mikaa vai seuraisinko Lauria ja Tuomoa. Lopulta päätin lähteä Mikan perään. Aurinko hiipi yhä nopeampaa ylöspäin. Tunsin jo nyt ihollani, että tulossa oli kuuma päivä.

Kuulin jo kaukaa vanhan ruohonleikkurin pärinän. Pienen mäen takana erottui ympäröivästä vihreästä Mikan järkälemäinen hahmo. Mitä lähemmäs pääsin sitä paremmin haistoin miehisen ja hikisen tuoksun. Mikan iho alkoi kiiltää yhä voimakkaammin nousevan auringon valossa. Kävelin körilään näkökenttään parin koivun alle. Mika loi minuun pikaisen katseen, joka siirtyi hetkessä takaisin maahan. Lehmänkellon kilkatus kuului vaimeana ruohonleikkurin pärinän alta.

Hetken Mikan työskentelyä seurattuani päätin helpottaa kassejani painavaa kiimaa. Käskin Mikan lopettamaan ruohonleikkuun ja heittäytymään polvilleen eteeni. Äijä totteli niin kuin pitää ja pian kaluni ympäröi kostea ja lämmin suu. Lehmänkello kilkatti tasaiseen tahtiin ja siveysvyö vilkkui Mikan massiivisen kehon alla. Sieraimiini tunkeutui vasta leikatun ruohon ja miehisen myskin tymäkkä sekoitus. Kasseissa alkoi tuntua tuttu kutina, mikä kieli siitä, että kohta irtoaisi kuti. Käskin Mikan lopettaa imeminen. Tartuin toisella kädelläni kiinni kaluuni, jota runkkasin nyt raivolla. Toisella kädellä pidin kiinni Mikan takaraivosta. Laukaisin mojovan satsin tavaraa Mikan hikisille sänkikasvoille. Mälliä valui pikkuhiljaa karvaiselle rinnalle ja siitä aina vatsalle saakka.

– Nyt on hyvä jatkaa sun töitä. Pidä toi päällä, virnistin.

Mika nyökkäsi hieman ja kömpi ylös seisomaan. Jätin tuon körmyn jatkamaan töitään ja lähdin etsimään Tuomoa ja Lauria. Meni tovi ennen kuin löysin metsän reunan, jonka muistelin Tuomon sivulauseessa maininneen ojan paikaksi. Lähestyessäni ojaa kuulin voimistuvan läiskeen. Päästyäni lähemmäksi tunnistin sen tulevan siitä, kun ihoa läimitään jollakin.

Viimeisen puskan takana minua odotti Laurin alaston vartalo ojan pohjalla. Tuomo seisoi viistosti pojuni takana, selkeästi korkeammalla. Kädessään Tuomo piteli koivuvitsaa, jolla antoi välillä kipeän näköisiä iskuja Laurin vaalealle selälle.

– Pitää vähän antaa motivaatiota tälle sun pojullesi, Tuomo kommentoi minut huomattuaan. – Ei meinaa tulla työnteosta muuten mitään.

– Vais niin, vastasin ja lähestyin Lauria. – Kai muistat, että tästä hommasta maksetaan? Ei tää oo mitään hupihommaa.

Lauri käännähti minuun päin nojaten lapion varteen. Kropan karvoitus oli litistynyt vasten hikistä vartaloa. Näin auringon paisteessa kuinka hiki valui noroina pitkin pojuni muotoja.

– Kyllä herra. Haluan miellyttää teitä molempia herroja parhaani mukaan, Lauri sanoi silmissään alistuva katse.

– Just näin.

Istahdin kannon päälle seuraamaan pojuni työskentelyä. Näytti siltä, että läsnäoloni sai Laurin ahertamaan astetta reippaammin. Märkää liejua lensi komeassa kaaressa ylös samassa, kun lapio oli jo iskeytynyt uudestaan maahan. Tuomo antoi aina silloin tällöin sivalluksen vitsastaan, mikä sai Laurin murahtelemaan kalua nostattavasti.

Aurinko oli jo noussut korkealle, kun Tuomo julisti ruokatauon alkaneeksi. Sain tehtäväkseni noutaa Mikan tilan toiselta laidalta. Vanhan ruohonleikkurin pärinä kuului jälleen kauas, joten pian näinkin Mikan hikisen hahmon rehkimässä. Viitoin Mikaa sammuttamaan leikkurin. Lähempänä huomasin Mikan kasvoilla kuivuneet mällinroiskeet. Kävelytin Mikan päärakennukselle niin, että seurasin häntä takaapäin samalla ihastellen tuon körilään komeita muotoja.

Lauri ja Tuomo odottivat meitä päärakennuksen edustalla. Ruoaksi oli samaa mössöä kuin aamullakin. Molemmat orjat ahmivat tällä kertaa annoksensa hyvällä ruokahalulla minun ja Tuomon jalkojen juuresta. Tämän jälkeen kaksikko pestiin nopeasti puutarhaletkulla, minkä jälkeen Tuomo käski pojut keittiöön kokkaamaan herroillensa ruokaa.

Ruoka oli yksinkertaista, mutta oikein maukasta. Arvelin Mikalla olleen suurin vaikutus aterian laatuun. Lauria pitäisi vielä kouluttaa sillä saralla.

Ruokailun jälkeen Tuomo käski pojuja siivoamaan paikat sillä aikaa, kun isäntä itse vetäytyi työhuoneeseensa. Menin itse ruokalevolle yläkertaan. Käväisin hetken jonkinlaisessa horroksessa, kunnes auton pärinä herätti minut.

Katsoin ikkunasta, kun isosta maastoautosta nousi ulos kuljettajan paikalta nuorehko mies flanellipaidassa sekä ulkomaalaisen näköinen mies pelkissä shortseissa. Tuomo oli heitä jo vastassa portailla.

Kävelin portaat alas. Ovella huomasin Laurin ja Mikan polvistuneen Tuomon molemmille puolille. Vieras seisoi kädet ristissä katse lipuen pojujeni välillä. Paidaton mies oli nyt alastomana polvillaan maassa. Päättelin hänen olevan jostain päin latinalaista Amerikkaa tummista piirteistä päätellen. Poskia koristi lyhyt parta, minkä lisäksi rintakehä, kädet ja jalat olivat tumman karvan peitossa. Hauikset ja reidet pullistelivat muhkeina samaan tapaan kuin Laurillakin. Mutta toisin kuin Laurilla, tällä kaverilla roikkui vehje täysin vapaana.

– Tämä tässä on Ville, tuosta naapurikylältä, Tuomo esitteli minut ja flanellipaitaisen miehen.
Kättelin Villen isoa kouraa. Ote oli varma.

– Joo hauska tavata, Ville hymähti hieman. – Niin ja tämä tässä on Lucas, Ville esitteli vierelleen polvistuneen könsikkään ja tarttui tätä olkapäästä. – Sullakin on näköjään näitä tällaisia? Ville nyökkäsi Lauria kohti.

– No joo, tässähän näitä on kaksin kappalein, virnistin. – Tää oli mun eka, nyökkäsin Lauria kohti. – Tämä tuli aika vasta mun omistukseen, Mika on nimeltään. Ja Lauri on siis tän poika.

– Ihan oikeasti? Villen kasvoilla käväisi aito hämmästys.

– Joo kyllä, vaikka se itestäkin tuntuu välillä uskomattomalta.

Kävimme Villen kanssa toistemme pojut läpi. Huomasin Villen nauttivan erityisesti Laurin kopeloinnista. Miehellä oli selkeästi hyvä maku. Lucas oli hyvin koulutettu orja eikä värähtänytkään, kun otin kunnon otteen persikan kokoisista kiveksistä. Olisin hyvillä mielin voinut ottaa Lucaksen omaan sonnitalliini.

– No niin, olisko siinä tutustumista tarpeeksi, Tuomo hieroi kämmeniään yhteen. – Aloitetaanko iltapäivän aktiviteetti?

En muistanut, että mistään erillisestä ohjelmanumerosta olisi aiemmin ollut puhetta, joten kysyin tarkentavan kysymyksen.

– Aivan, en muistanut sulle kertoa tästä. Eli tuolla yhdellä nurmikentällä on tällainen pieni rata, jota oon rakennellut tänä kesänä. Ajattelin että voitaisiin testata se näillä sonneilla. Seuratkaa perässä.

Lähdimme kaikki seuraamaan Tuomoa kohti saunaa, jonka edessä Mika oli vasta kokenut kovia. Ohitimme saunan, minkä jälkeen eteemme avautui pienehkö nurmikenttä. Sen laidalla oli pieni varasto, johon Tuomo meidät ohjasi. Varastosta tilan isäntä nosteli esiin ratsastusvälineiden näköisiä varusteita.

– Homman nimi on nyt siis se että me kolme ratsastetaan näillä sonneilla tätä rataa ympäri. Voidaan ottaa vaikka joku kisa siitä kuka voittaa. Haluatko ratsastaa Mikalla vai Laurilla?

– Laurilla, vastasin välittömästi.

– No niin, eli minä otan Mikan. Toki me voidaan vaihdellakin jos siltä tuntuu, Tuomo selosti. – Ja nyt ei kun satuloimaan.

Kolme sonnia pudottautui jälleen polvilleen eteemme. Aloin mallaamaan satuloita Laurin harteille, mutta lopulta Tuomo joutui tekemään lopulliset kiristykset. Setin viimeisteli suuhun tuleva kapula, johon liittyivät ratsastajan käsissään pitelemät ohjakset. Lauri tuijotti ilmeettömänä eteenpäin. Hänelle tämän täytyi tulla vielä suurempana yllätyksenä.

Kapusin Laurin harteille. Sivusilmällä vilkuilin kuinka Mikalla oli hieman hankaluuksia pitää yllä tasapainonsa Tuomon painon alla. Lucas näytti olevan tottunut asemaansa eikä horjunut, vaikka Ville ei mikään pieni mies ollutkaan.
Tuomo oli antanut jokaiselle ratsastajalle pienen piiskan, jolla saisi lisättyä puhtia sonnin askellukseen. Tuomon merkistä kisa lähti käyntiin. Lauri nytkähti vauhtiin yllättävän nopeasti. Pohdin mielessäni, että Laurin massiivinen kehonrakenne ei ehkä olisi eduksi tässä lajissa. Toisaalta jokainen kolmesta sonnista oli enemmän tai vähemmän isompaa mallia.

Lucas otti pitkin harppauksin kärkipaikan. Pojun muhkea peppu keinahteli juoksuaskelten tahdissa. Etumukseni alkoi pullottaa pelkästä katsomisesta eikä hinkkaava liike Laurin niskaa vasten juuri auttanut asiaa. Katsoin nopeasti taakseni ja huomasin Mikan keinuvan selkeästi Laurin takana. Tuomo löi tujun näköisiä iskuja äijän reisille. Kaksikon lehmänkellot kilkattivat melkein samassa tahdissa.

Päätin antaa motivaatiota Laurinkin kropalle. Pojuni murahteli tuttuun tapaansa ja sai hieman vipinää kinttuihinsa. Kierros oli puolivälissä. Lauri saavutti hyvin Lucasta, jonka tumma iho kiilteli hiestä. Takaa kuulin Mikan tasaisen murahtelun, kun Tuomo iski lyöntejä kisan vanhimpaan osallistujaan.

Ensimmäisen kierroksen päätyttyä Lauri oli jo saavuttanut Lucaksen. Löin nyt jatkuvalla tahdilla Laurin vaaleisiin pakaroihin iskuja, jotka varmasti jättäisivät punoittavia jälkiä muistoksi. Kiristin otetta ohjaksista, mikä nosti Laurin katseen tiukasti eteen. Pojuni päälaki kimmelsi hiestä. Hajumaailma oli sekoitus ruohoa ja miehistä hikeä.

Lauri kirmasi lopulta Lucaksen ohi. Toinen kierros läheni loppuaan. Vielä olisi käsillä viimeinen kierros. Pelkäsin kuitenkin, ettei Lauri jaksaisi loppuun asti ykkösenä. Kuulin selvästi puuskutuksen, kun pojuni veti ilmaa jokaisesta mahdollisesta reiästä. Laurin kyljillä lepäävät jalkani alkoivat kostumaan ratsuni hiestä.

Katsoin taakseni ja huomasin nyt Mikankin ohittaneen Lucaksen. Ville yritti saada pojunsa laukkaamaan, mutta tämä ei meinannut päästä vauhtiin. Mikan kapuloidusta suusta valui kuolaa valtoimenaan pitkin körilään karvaista kroppaa. Kasvot punoittivat ja hiki virtasi noroina. Tuomo käski Mikaa viimeiseen laukkaan samalla iskien ruoskalla pitkin sonnin vartaloa.

Laurin tahti tuntui uhkaavasti hidastuvan. Vaikka kuinka sivalsin ja ääneen käskin, ei Laurista irronnut enää puhtia. Läähätyksen kera pojuni vauhti hidastui verkkaiseen hölkkään. Juuri ennen maaliviivaa Mika laukkasi ohi. Tuomon julistautuessa voittajaksi Mika rojahti polvilleen ja imi ilmaa kaikin voimin sisäänsä. Lauri seurasi isäänsä ja melkein kaatoi minut maahan polvistuessaan. Lucas liittyi hännänhuippuna mukaan.

– Ei huonosti ensi kertalaiselta, Tuomo läimi Mikan hikistä selkää.

Mikan suu oli vapautettu kuolaimesta, mutta kaikkensa antanut sonni ei saanut puuskutukseltaan sanaa suustaan. Riisuimme loputkin varusteet sonniemme päältä ja päätimme antaa niille ansaitun lepotauon. Käskin Lauria hakemaan virvokkeita talolta samalla kun Lucas kaivoi varastosta esiin lepotuoleja ratsastajille. Tuomo laski hanasta vettä leveään metallisoikkoon varaston vieressä.
Rojahdimme istumaan tuoleille. Hetken kuluttua Lauri käveli luoksemme lehmänkello kilkattaen. Pojuni kaatoi laseihin limonadia jäillä ja jätti kannun sille varatulle pöydälle. Tuomo käski Lauria menemään kontilleen muiden sonnien tapaan.

– Käykäähän tekin juomassa niin jaksatte kohta jatkaa, Tuomo viittoi soikon suuntaan.

Kolmikko konttasi astian luo ja alkoi hörppiä vettä suihinsa. Mika näytti upottavan koko päänsä kylmään veteen. Oli kieltämättä veikeä näky, kun kolme isoa äijää pyllisteli saadakseen hetken levähdystauon rääkistään. Saatuaan tarpeekseen sonnit rojahtivat makaamaan ruohikolle. Kuumuus suorastaan höyrysi noista köriläistä.

Seuraavalla kierroksella Ville halusi testata Lauria. Miehen silmissä oli outo pilke, joka ehkä hieman jopa pelotti minua. Tuomo otti Lucaksen ja minä sain vuorostani Mikan. Laurin isäukko otti minut harteilleen varmoin ottein.

– Herra, saanko puhua? Mika kysyi, kun pitelin jo kuolainta kädessäni.

– No nopeasti sitten.

– Minua saa kohdella miten vain, mutta luotatko Laurin Ville-herran käsiin?

– No totta puhuen en ehkä ihan täysin. Mutta pysytään Laurin lähettyvillä, eikös niin?

– Kyllä herra, Mika vastasi kääntäen katseensa suoraan minuun.

Kiinnitin kuolaimen Mikan suuhun ja otin tiukan otteen ohjaksista. Nyt Mikalla olisi hyvä motivaatio juosta uudestaan voittoon.

Tuomo julisti toisen kierroksen alkaneeksi. Mika nytkähti liikkeelle voimalla. Kello kilkatti tasaiseen tahtiin, kun äijä tömisteli tannerta pitkin. Mikan kalju kiilteli jo uudesta hiestä ja sieraimiini tunkeutui myskinen tuoksu. Tunsin oloni varmaksi tämän ratsun päällä.

Lucaksella oli selkeästi voitto mielessään tämän pinkaistua välittömästi keulille. Lauri ja Mika olivat alkuun varsin tasavertaisia. Sivusilmällä huomasin Villen iskevän tuimia iskuja Laurin pakaroille. Ei siinä, olin kyllä itsekin kurittanut niitä aika lailla. Muistutin nyt Mikaa kisan voitosta lyömällä oikein olan takaa tätä reisille. Kuulin pari vaimennettua murahdusta kuolaimen takaa, mutta tuli sitä vauhtiakin hieman lisää. Lauri alkoi jäädä taaksemme.

Toisen kierroksen puolivälissä järjestys oli yhä sama. Tuomo osasi käsitellä Lucasta juuri oikealla tavalla. Ei liikaa piiskaa, mutta ei liian vähääkään. Ville oli ollut Laurin kanssa alun karskiuden jälkeen yllättävän rauhallinen. Viimeisellä kierroksella Lauri alkoi ottamaan Mikaa kiinni ja meni lopulta ohi. Pojuni alkoi suorastaan laukkaamaan loppua kohden. Ville heitteli kellon kilkatuksen sekaan kannustavia huutoja. Löin motivaatiota Mikan reisille, mutta turhaan. Hikisenä kuolaava isukki oli jo kaikkensa antanut.

Huolimatta Laurin sinnikkäästä loppukiristä otti Lucas lopulta voiton. Lucas pudottautui polvilleen ja Tuomo nousi seisomaan voiton riemuisena. Lauri rojahti maahan kuola valuen valtoimenaan. Vaaleat reidet ja pakarat olivat täynnä punaisia viiruja. Ville pyrähti pois Laurin päältä ja alkoi vimmatusti piiskaamaan Lauria ympäri tämän massiivista kroppaa. Pojuni ei jaksanut pistää vastaan, vaan otti iskut vastaan hiljaa murahdellen.

Mika sen sijaan ei tyytynyt olemaan hiljaa paikallaan, vaan rynnisti viimeisillä voimillaan Villeä kohti. Kerkesin huutaa juuri ennen kuin Mikan valtava keho iskeytyi Villeä vasten. Vieras rojahti kyljelleen nurmikolle kuuluvasti parkaisten. Mika jäi makaamaan jähmettyneenä poikittain Villen päälle. Tuomokaan ei saanut sanaa suustaan.

– Nyt orja teki hassusti, tajusin sanoa. – Ylös siitä!

Mika kömpi seisomaan kömpelön näköisesti. Hikinorot koristivat järkälemäistä kehoa. Katse oli koko ajan maassa.

– Auta vieras ylös, käskin.

Mika totteli mukisematta ja pian Ville seisoi vieressäni vaatteitaan puistellen.

– Sepä tuli yllätyksenä, Ville tyytyi kommentoimaan.

– Tämä sonni se ei millään opi, Tuomo otti estradin haltuun. – Pitää näköjään keskeyttää kisa tältä erää. Ja keksiä oikein pirullinen rangaistus tälle kaverille, Tuomo asteli Mikan eteen ja iski nyrkillä tämän rintaan.

Lucas auttoi Laurin seisomaan. Tuomo käski pojuja irrottamaan varusteet toisiltaan ja viemään ne varastoon. Lauri liikkui hieman vaikean oloisesti, mutta ei tuntunut reagoivan isänsä pyrähdykseen sen kummemmin.

Tuomo johdatti meidät takaisin seksiluolaansa, joka oli tällä viikolla tullut jo tutuksi. Mika käveli koko matkan pää painuksissa lehmänkello yhä kilkattaen. Tunsin hieman sääliä Mikaa kohtaan, koska olin tavallaan luvannut pitää Lauria silmällä. Tosin olisin itsekin saattanut reagoida samalla tavalla lähellä olevan voiton lipuessa tavoittamattomiin.

Sisällä huoneessa Tuomo avasi yhdeltä seinältä oven, jonka takaa paljastui pienen pieni soppi. Mikan käskettiin mennä seisomaan kyseiseen syvennykseen sen jälkeen, kun olin riisunut tältä kaikki varusteet kello mukaan lukien.

– Aukaisetko vielä tuon, Tuomo osoitti Mikan siveysvyötä.

Tein työtä käskettyä ja pian Mikan turvonneet elimet roikkuivat vapaina. Tuomo lukitsi Mikan kädet ja jalat raskailla metalliketjuilla sopen sivuille. Sitten tilan isäntä kaivoi esiin suuren akun, johon hän kiinnitti erilaisia johtoja. Kahteen johdoista oli kiinnitetty pienet anturat, jotka olivat hetken päästä tiukasti kiinni Mikan valtavissa säkeissä. Ilmekään värähtämättä Tuomo kaivoi esiin puhelimensa, teki muutaman painalluksen ja pian Mika alkoi murista kivuliaan oloisena. Isot jalat alkoivat jo hieman täristä.

– Tämä toimii täysin etänä. Tuon kopin yläreunaan on asennettu kamera, jolla voidaan seurata sonnin vointia yön yli.

Kohta oli sopen ovi jo kiinni ja lukossa. Tuomo pyysi minua lukitsemaan Laurin ja Lucaksen omaan vajaansa. Lucas saisi Mikalta vapautuneen paikan.

Päärakennuksessa etsiydyin Tuomon työhuoneeseen, jossa Ville ja Tuomo keskustelivat tapahtuneesta samalla seuraten Mikan tuskaista kiemurtelua tietokoneen näytöltä.

– Haluatko testata? Tuomo ojensi puhelimensa Villelle.

– No tottahan toki, Ville virnisti.

Vieras väänsi kunnolla virtaa anturoihin. Mikan karjaisu kuului terävänä kaiuttimien läpi.

– Pahoittelut vielä tuosta välikohtauksesta, sanoin Villelle tämän ojennettua puhelimen takaisin Tuomolle. – Sano vain jos voin jotenkin korvata tämän.

– Eihän se sun vika ollut, Ville vastasi ja laski kätensä olkapäälleni. – Ja eiköhän me vielä jotain keksitä.

– Ja jos te ette keksi niin minä kyllä takuulla keksin, Tuomo kommentoi sivusta.

Kokeilin itsekin Tuomon itse rakentamaa pallien rääkkäyskonetta. Idea oli kyllä pirullisen yksinkertainen. Sain Mikan kiemurtelemaan tuskaisena pienessä, hikisessä kopissaan. Äijä läähätti jo nyt kieli ulkona suusta. Tuomo aikoi jättää pienen sähkövirran kulkemaan kasseihin läpi koko yön.

– Aiotko valvoa koko yön ja seurata tuota sonnia? Ville kysyi.

– Pakko kai se on. Voisi sitä välissä vähän torkkua.

– Ei kai haittaa jos jään kaveriksi?

– No ei, jää ihmeessä.

Tuntui oudolta lähteä yksin nukkumaan, joten liityin myös seuraan. Tuomo haki vähän parempaa viskiä yötä varten. Kukaan meistä ei lopulta malttanut nukkua. Väänsimme jokainen vuorollamme virtaa isommalle Mikan kasseissa, jotta sonni muistaisi asemansa. Mikan isot käsivarret roikkuivat velttoina kahleiden varassa. Välillä joku kävi kaatamassa lasillisen vettä äijän kurkusta alas. Viimeisillä kerroilla Mika vaikutti olevan puolitajuttomana kaikesta rääkistä.

Aamuyön hämärinä tunteina Ville sai ajatuksen kusta Mikan päälle. Tuomo oli juonut reippaanlaisesti ja innostui välittömästi ajatuksesta. Minä sen sijaan seurasin perässä lähinnä velvollisuuden tunnosta.

Kopin oven avauduttua lehahti vastaan miehisin tuoksu, jonka olen koskaan haistanut. Mika tuijotti meitä puoliavonaisin silmin.

– Pikku tauko tähän väliin, Tuomo virnisti humalaisen typerästi.

Sen verran järkeä Tuomon päässä vielä oli, että hän ensin irrotti johdot Mikasta. Seuraavaksi irtosivat kahleet.

– Nyt polvilleen ja suu auki! Ville käski.

Mika totteli ja romahti polvilleen. Körilään suu avautui houkuttelevana edessämme. Ville kaivoi ensimmäisenä valtikkansa esiin. Pian sieltä alkoi virrata kultainen neste ensin Mikan leualle ja siitä suuhun saakka. Mika otti nesteen vastaan asento hievahtamatta. Tuomo liittyi Villen seuraan omalla tykillään. Vanhemman miehen kusi oli tummemman keltaista, mikä aiheutti pientä kakomista Mikan päässä. Omakin rakkoni alkoi painaa, joten päätin avata kolmannen kusisuihkun Mikaa kohti. Aloitin suusta, johon osui nyt kolme ristikkäistä kusivirtaa. Ville nauroi humalaista nauruaan vieressäni. Loput kuset heitin Mikan rinnalle ja karvaiselle vatsalle.

Tuomon lorotettua viimeiset tipat Mikan kurkkuun oli aika lukita kovia kokenut isukki takaisin rankkukoppiin. Tällä kertaa Tuomo tyytyi vain lukitsemaan kädet ja jalat. Ovien sulkeutuessa päätimme yksissä tuumin vetäytyä levolle ja jatkaa sonnien käsittelyä taas päiväsaikaan.

Laurin ja Mikan tarina saa kesäistä jatkoa. Eräs vanha tuttukin esiintyy vierailevana tähtenä.

Heinäkuu oli kuumimmillaan, kun saimme Laurin kanssa yhteishaun tulokset. Olimme molemmat päässeet haluamillemme aloille ammattikorkeaan kotikaupungissamme.

Isänmaallinen velvollisuus puolustaa kotimaata ei sekään painanut niskoihimme. Omalta osaltani sain vapautuksen, kun taas Lauri sai lykkäystä omaan palvelukseensa. Lauri itse asiassa odotti omaa palvelustaan varsin innokkaasti, mikä kai vain todisti hänen alistuvan luonteensa puolesta.

Olin kesän alussa muuttanut Laurin luokse. Kyllä, myös Laurin isä Mika asui kanssamme. Olin käytännössä asunut Laurin luona muutenkin, joten muutos ei ollut käytännössä kovin suuri. Omalle perheelleni selitin, että Laurin isä oli paljon työmatkoilla, joten saimme Laurin kanssa asua edullisesti ja miltei täysin kahdestaan. Ja oli se tavallaan totta, että Mika oli välillä työmatkoilla, mutta ei läheskään joka viikko.

En ihan osaa selittää millainen meidän kolmen suhteemme oikein on. Mitään isompaa keskustelua aiheesta ei ole vielä käyty. Sen verran tositarkoituksella Mika on mukana, että olen saanut täyden hallinnan hänen siveysvyöhönsä. Availen sitä aika harvakseltaan, koska tykkään siltikin leikkiä enemmän Laurin kiimalla. Lisäksi Mika tyytyy kohtaloonsa helpommin eikä ole heti kinuamassa lukon aukaisua. Pystyn myös sanelemaan kodin säännöt aika lailla yksipuolisesti. Yksi säännöistä on se, että Lauri ja Mika riisuuntuvat täysin alastomiksi tullessaan kotiin. Siellä he sitten tekevät arkisia askareitaan munalukot heiluen.

Vähän aikaa sitten heitin puoliksi vitsillä, että minun pitäisi hankkia kamerat kämppään, jotta voisin tarkkailla pojujani, vaikka en olisi itse kotona. Mika otti tämän jostain syystä tosissaan, ja seuraavana päivänä oli asunnon jokaiseen huoneeseen asennettu pieni, huomaamaton kamera. Toki myös kylpyhuoneessa oli oltava sellainen. Mika asensi puhelimeeni kameroiden hallintasovelluksen ja luovutti pääsyoikeudet minulle.

Olin lyhyessä ajassa havainnut sovelluksen oikein näppäräksi. Olin saanut kesäksi osa-aikaista työtä, joten työpäivän lomassa oli kiva saada pientä piristystä seuraamalla Laurin puuhasteluja kotona. Lauri ei ollut löytänyt itselleen töitä, mutta näin ollen pojullani jäi enemmän aikaa kasvattaa lihaksiaan ja huolehtia kotitöistä. Liikunnan seurantaan oli toki oma sovelluksensa, mutta housuissani pullotti aina, kun näin Laurin livenä pumppaavan rautaa paljas iho kiiltäen.

Yhtenä päivänä käskin Lauria juomaan vettä litran tunnissa ja pysymään visusti kotona. Kielsin menemästä vessaan. Eipä mennyt kauaa, kun puhelimeeni alkoi tippua viestejä, joissa Lauri aneli päästä vessaan. Kuulemma rakko räjähtäisi hetkenä minä hyvänsä. Minun oli pakko mennä työpaikan vessaan seuraamaan, kun pojuni vääntelehti ympäri kämppää tuskissaan. Lopulta Lauri pyöri vessan edustan ja keittiön väliä ikään kuin sillä olisi minuun jotain vaikutusta. Saatuani tarpeekseni Laurin tuskailun seuraamisesta annoin luvan mennä kusemaan suihkuun nelinkontin yhtä jalkaa nostaen katse tiukasti kamerassa. Tallensin puhelimeeni videopätkän, jossa Laurin lukitusta elimestä suihkuaa keltaista nestettä sellaisella paineella, että luulisi koko häkin räjähtävän. Laurin naama helotti punaisena tuskasta ja luultavasti myös häpeästä. Lauri näytti suurelta, vaalealta koiralta kustessaan toinen jalka ylhäällä. Lopetettuaan Lauri sai tehtäväkseen puunata kylpyhuone puhtaaksi lattiasta kattoon.

Heinäkuun lopulla olin saanut viikon vapaata töistä. Tiesin, että myös Mikan kesäloma alkaisi samaan aikaan. Odotin Laurin kanssa Mikan saapuvan kotiin. Makoilin minun ja Laurin sängyllä selaten puhelintani. Lauri pumppasi rautaa edessäni hauikset pingottuneina. Eilen illalla olin ripustanut Laurin kaulaan ohuen metalliketjun, jonka lukitsin etupuolelta pienellä munalukolla. Siveysvyön lisäksi Lauri kantoi nyt toistakin merkkiä minun omistajuudestani. Ennen ketjun asettamista Laurin kaulalle olimme allekirjoittaneet kirjallisen sopimuksen Laurin orjuudesta. Sopimus kuului näin:

’’Yhteisymmärryksessä laadittu sopimus orjuudesta orjan ja Herran välillä

Tämä sopimus on laadittu kahden yksilön välillä, joita kutsutaan tästä lähtien orjaksi ja Herraksi. Sopimuksen tarkoituksena on luoda reunaehdot molempia osapuolia tyydyttävälle loppuelämän suhteelle. Tämä sopimus on laadittu vapaaehtoisesti eikä sitä voida purkaa muuten kuin erityisissä tilanteissa, jotka esitetään myöhemmin.

Herran henkilötiedot 
Orjan henkilötiedot

1. Osapuolten ymmärrys sopimuksesta

Molemmat sopimuksen osapuolet ovat oikeustoimikelpoisia ja sellaisissa ruumiin ja sielun voimissa, että he voivat allekirjoittaa tämän sopimuksen ymmärtäen sen tarkoituksen kokonaisuudessaan. Molemmat sopimuksen osapuolet hyväksyvät sopimuksen vapaasta tahdostaan ilman, että kukaan tai mikään on siihen voinut vaikuttaa.

2. Orjan tehtävät

Orjan ensisijaisena ja ainoana tehtävänä on tuottaa mielihyvää Herralleen kaikissa tilanteissa. Orja ei mieti omaa parastaan, nautintoaan tai etuaan, vaan asettaa Herran nautinnon ja edun kaiken muun edelle. Orja ymmärtää sen, että pienikin lipsuminen tai erehdys koskien edellä mainittuja voi johtaa rangaistukseen, josta Herra yksin päättää. Orja ei voi kieltäytyä rangaistuksesta paitsi, jos on perusteltua syytä olettaa, että rangaistus on kulloisenkin lain vastainen tai rangaistus voi aiheuttaa pysyvän ruumiillisen vamman orjalle tai muulle henkilölle. Orjan keho ja mieli kokonaisuudessaan ovat Herran omaisuutta, jota Herra voi käyttää kuten parhaaksi näkee. Lisäksi orja luovuttaa kaiken omaisuutensa, mukaan lukien tavarat, rahavarat sekä mahdolliset arvopaperit Herralleen. Orjan tehtävä on palvella Herraansa ajasta ja paikasta riippumatta. Kaikki orjalla oleva aika ja taidot ovat Herran vapaasti käytettävissä. Orjan tulee vastata kaikkiin Herran esittämiin kysymyksiin totuudenmukaisesti ja parhaan kykynsä mukaisesti. Orjan tulee hyväksyä hänelle tarjottu ravinto, asunto ja asusteet. Orja hyväksyy sen, että edellä mainittujen hyödykkeiden laadun määrittää yksinomaan Herra.

3. Herran tehtävät

Herra lupaa ottaa täyden vastuun orjan kehosta, mielestä ja omaisuudesta. Herra lupaa pitää huolta orjasta parhaan kykynsä mukaan. Herra tarjoaa orjalle fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden tunteen. Herra lupaa kehittää orjan kehoa ja mieltä omien mieltymystensä mukaisesti.

4. Rangaistukset ja turvasana

Orja suostuu alistumaan kaikkiin rangaistuksiin, jotka Herra näkee tarpeellisiksi. Rangaistukset eivät aina perustu orjan toimintaan, vaan Herra voi antaa niitä ilman selkeää syytä. Herran ei tarvitse perustella rangaistustaan orjalle. Orja voi käyttää ennalta sovittua turvasanaa, jonka lausuminen keskeyttää rangaistuksen toteuttamisen välittömästi. Herralla on oikeus päättää miten ja milloin rangaistuksen toimeenpanoa jatketaan. Orja ei voi käyttää turvasanaa päästäkseen kokonaan eroon rangaistuksestaan. Jos orja ei jossain tilanteessa voi suorittaa tiettyä rangaistusta kohtuullisessa ajassa, on Herran tehtävä asettaa orjalle korvaava rangaistus.

5. Kontaktit muiden ihmisten kanssa

Orja ei saa muodostaa seksuaalisia suhteita muiden ihmisten kanssa. Orja ei saa alistua toisille Herroille ilman oman Herransa nimenomaista lupaa. Kaikenlainen seksuaalinen kanssakäyminen (mukaan lukien digitaalinen) muiden ihmisten kanssa katsotaan tämän sopimuksen rikkomiseksi ja johtaa vakavaan rangaistukseen. Herra saa olla seksuaalisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. Herra saa myös antaa orjansa muiden ihmisten käytettäväksi, kunhan tämän sopimuksen ehtoja noudatetaan.

6. Sopimuksen ulkopuoliset aktiviteetit

Orja ei saa tehdä minkäänlaisia sopimuksia, vaikka niitä ei olisi nimenomaisesti kielletty tässä sopimuksessa. Herra hoitaa ja antaa luvan kaikkiin sopimuksiin, jotka koskevat orjaa.

7. Sopimuksen voimassaolo

Tämä sopimus on voimassa vuoden jokaisena päivänä ja vuorokauden jokaisena tuntina kunnes toinen sopimuksen osapuolista menehtyy tai sopimus katsotaan muuten päättyneeksi.

8. Sopimuksen muuttaminen

Sopimuksen sisältöä tai ehtoja ei voi muuttaa sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Sopimus täytyy ensin purkaa molempien osapuolten kirjallisella suostumuksella, minkä jälkeen osapuolet voivat laatia ja allekirjoittaa uuden sopimuksen.

9. Sopimuksen purkaminen

Herra voi purkaa tämän sopimuksen yksipuolisella ilmoituksellaan minä hetkenä hyvänsä. Herran ei tarvitse perustella sopimuksen purkamistaan. Orja voi purkaa sopimuksen vain, jos Herra on toistuvasti laiminlyönyt Herralle kuuluvan tehtävän pitää huolta orjan turvallisuudesta. Orja hyväksyy sen, että orjan asemassa ei voi vaatia samoja olosuhteita keskivertokansalaiseen verrattuna.

Aika ja paikka
Herran allekirjoitus
Orjan allekirjoitus
Todistajan allekirjoitus’’

Todistajana toimi tietysti Laurin isä. Vaikka sopimus kuulostaa minun yksipuoliselta sanelultani, olimme Laurin kanssa työstäneet sitä usean päivän ajan. Sanamuotoja viilailtiin ja otsikoita muokattiin. Lopputulos on aidosti meidän molempien käsialaa.

Kuulin oven kolahtavan. Näin Laurin huoneen avonaisesta ovesta, kuinka Mikan yläruumis jo heilui paljaana eteisessä. Astelin eteiseen, jossa Mika odotti minua mustissa alushousuissaan.

– Ei tarvitse tuon enempää riisua, komensin körmyä. – Lähdetään pikku reissulle sun lomasi kunniaksi.
– Ai niin vai, Mika vaikutti hilpeältä.
– Joo, tai no ei se mikään lomamatka varsinaisesti ole, ainakaan sinulle ja Laurille, viitoin Laurinkin eteiseen. – Simo tuntee erään maanviljelijän, joka asuu tässä suht lähellä. Sen nimi on Tuomo ja perusmaatilan lisäksi se pitää sellaista kurinpalautus -palvelua kapinoiville teinipojille. No kuitenkin, Simo kertoi mulle, että siellä tilalla tarvittaisiin vähän apukäsiä, joten ilmoitin teidät molemmat sinne hommiin viikoksi. Hommat alkaa huomenna. Ja totta kai minä tulen mukaan.
– Maksetaanko niistä hommista sitten mitään? Mika kysyi.
– Maksetaan niistä jonkin verran, olikohan noin vitosen tunnilta. Mutta minä toki otan teidän molempien palkan haltuuni. Laurilla ei oo nyt minkäänlaisia töitä täällä kaupungissa ja sullahan Mika alkaa loma, joten ei sun rahan eteen tarvi töitä tehdä.
– Mjaa, Mika hieroi partaansa, joka oli kasvanut kesän aikana. – Ei kai se auta muuta kuin pakata sitten. Viikoksiko se oli?
– Ainakin alustavasti. Alahan sinäkin pakkailla, käskin Lauria.

Pakkasin omaan laukkuuni valikoiman erilaisia välineitä, koska en ollut varma millainen varustus Tuomolla on niiden suhteen. Mikan käskin pukemaan päälleen mustan hihattoman, kun taas Lauri puki valkoisen vastaavan. Maastokuvioiset shortsit kuuluivat molempien varustukseen.

Hyppäsimme Mikan autoon ja huristelimme poispäin kaupungista. Aurinko levitti kultaisia säteitä pelloille ja metsiin. Matkaa oli sen verran pitkästi, että päätimme pysähtyä tauolle huoltoasemalle. Käskin Mikaa pysäköimään parkkipaikan syrjäisimpään kohtaan ja hakemaan jokaiselle kahvit. Siirryin etupenkiltä takapenkille Laurin seuraksi, avasin sepalukseni ja käskin pojun imeä puolikovaa kankeani.

– Ai hitto kun on panettanut koko päivän, huokaisin Laurin käydessä kaluni kimppuun.

Laurin sängeksi leikattu päälaki heilui tasaisesti imemisen tahdissa. Silmäni olivat puoliksi kiinni, kun kuulin auton moottorin äänen. Aivan meidän automme viereen kurvasi parhaat päivänsä nähnyt lava-auto, josta nousi pihalle ruskettunut ja osin jo harmaantunut ukko. En käskenyt Lauria lopettamaan. Lauri, jonka selkä oli tulijaan päin, ei tiennyt ukosta mitään. Nyt tuo äijä huomasi mitä autossa tapahtui. Naama levisi typerän näköiseen virneeseen. En jaksanut provosoitua tuollaisesta, vaan tyydyin hymähtämään vastaukseksi. Ukko taisi huomata Mikan lähestyvän, koska äijän poistuttua näköpiiristä, kuulin Mikan istahtavan kuskin paikalle.

– Ai täällä on hommat kesken, Mika kommentoi, kun Lauri imi kaluani kiihtyvällä tahdilla.

Virnistin Mikalle taustapeilin kautta. Samassa korahdin vaistomaisesti, kun kyrpäni syöksi satsit Laurin kurkun perälle. Pojuni nieli kaiken niin kuin pitääkin ja kiitti oikeudestaan palvella minua.

Kapusin takaisin etupenkille ja matka saattoi jatkua. Loppumatka sujui rennosti kahvia hörppien. Tie vaihtui aina vain kapeampaan ja huonokuntoisempaan. Lopulta hiivimme soratiellä, jonka viimeisen mutkan takana levittäytyivät peltoaukeat ja jonkin matkan päässä näkyi kasa rakennuksia.

Heti kun Mika sai pysäytettyä auton päärakennuksen eteen, astui Tuomo ulos ovesta.

– Sieltähän ne työmiehet saapuvat, Tuomo kailotti pitäen toista kättään farkkujensa taskussa. Tiukka t-paita paljasti kiinteän ylävartalon kaikki muodot.
– Täältähän ne. Menkäähän pojat tuohon riviin nätisti niin Tuomo voi teidät tarkistaa. Ja ottakaa paidat pois.
Mika ja Lauri ottivat tutut asentonsa minun ja Tuomon eteen ylävartalot paljaina. Tuomo aloitti Laurista, jonka paisuneet hauikset ja valtavat reidet Tuomo kävi läpi ronskein ottein.
– Oikein kelpo nuori mies. Varmasti vahva kaveri.
– On tämä kyllä. On koko kesän treenannut, kehuin vieressä.
Seuraavaksi Tuomo siirtyi Mikaan. Tuomo taputteli Mikan vatsaa, puristeli käsivarsia ja kopeloi jalat.
– Vähän on tuota mahaa tällä sonnilla, Tuomo mittaili Mikaa päästä varpaisiin. – Mutta vahva tuntuu tämäkin olevan. Pitää laittaa kunnon testiin.
– No joo, tämä on vähän pehmeämpi kaveri siinä mielessä. Mutta et taatusti tule pettymään.

Alkutarkastuksen jälkeen Tuomo käski apupoikiaan ottamaan tavaransa kantoon. Miehet kävelivät Tuomon perässä alas pellon reunaan, jossa nökötti jokin parakin tapainen rakennus.

– Täällä on työmiesten asumus. Ei mikään hieno, mutta menettelee, Tuomo selitti.
Tuomo avasi raskaan näköisen munalukon ja tyrkkäsi oven auki. Sisällä odotti pieni eteinen, jonka kummallakin puolella oli suljettu ovi.
– Normaalisti laittaisin kaks työukkoa eri huoneisiin, mutta te kun ootte tavallaan samaa porukkaa niin meette ihan hyvin samassa.

Tuomo avasi toisella avaimella oven yhteen huoneista. Huoneen lattiat ja seinät olivat laastipinnalla. Lattialla oli kerros olkia. Huoneen molemmilla reunoilla nökötti yksinkertaisen näköiset metallisängyt ohuilla patjoilla varustettuina. Tyynyt ja viltit näyttivät kuluneilta.

– Tässäpä tämä oli, Tuomo totesi tyynesti. – Ai niin, ja nuo teidän vaatteenne joudutte jättämään tähän kaappiin, Tuomo osoitti huoneen nurkassa seisovaa metallikaappia.

Lauri ja Mika riisuuntuivat ilkosen alasti sanaakaan sanomatta. Lauri alkoi vetämään kenkiä takaisin jalkoihinsa, kun Tuomo keskeytti:
– Täällä ei teidän tarvitse kenkiä käyttää. Minä kyllä tarjoan ne jos on tarvis.
– Kyllä herra, Lauri vastasi ja ojensi kengät Tuomolle.

Meidän edessämme seisoi nyt kaksi jykevää, alastonta hahmoa, jotka tekisivät taatusti kaiken mitä vain keksisimme käskeä. Ainostaan Laurin metallinen siveysvyö ja Mikan muovinen munakotelo verhosivat osan noiden körmyjen sukukalleuksista.

Pihalta kuului etäinen moottorin murina. Tuomo meni tulijaa vastaan jättäen meidät kolme keskenämme.

– Herra, jos saan kysyä, Mika aloitti. Nyökkäsin vastaukseksi. – Aikookohan Tuomo -herra lukita meidät tänne yöksi?
– Se voi hyvin olla, tyydyin vastaamaan.
– Aikooko herra sallia sen? Mikan silmissä pilkahti jokin.
– Minusta se on oikein hyvää omaisuudesta huolehtimista. Kyllä me pidämme teistä huolen, sanoin sellaisella äänenpainolla, joka hiljensi Mikan.

Kuulin useiden askeleiden lähestyvän parakkia. Ensin oviaukosta pilkahti esiin Tuomo ja häntä seurasi kaksi poliisia virkapuvuissaan.

– Unohdin ihan, että tänään on meidän paikallisten poliisien virkistysilta, Tuomo selosti eikä voinut piilottaa hymynkarettaan. – Olen sopinut paikallisen virkavallan kanssa, että he pitävät minun tilani hyvässä turvassa. Siitä vastineeksi he saavat käydä kerran viikossa testaamassa uusia kokelaita.

Tuomon esittelemät poliisit eivät olleet mitään donitsin syöjiä. Poliisien löysät haalaritkaan eivät peittäneet näiden kahden kehonmuotoja. Nuorempi poliiseista oli ehkä kolmenkymmenen, vaaleahkot hiukset oli leikattu siiliksi, käsivarret pullistelivat haalareiden alla ja ihan niin kuin etumuksessa olisi ollut jo kohouma. Vanhempi työpari oli tummempi, sänkinaamainen, aavistuksen lyhyempi, mutta sitäkin jykevämpi. Sinisissä silmissä oli uskomatonta tiukkuutta.

Tuomo antoi vapaat kädet poliiseille. He käskivät Lauria ja Mikaa kääntymään ja miltei samalla sekunnilla olivat molemmat käsiraudoitettu.

– Olihan sulla vielä se leikkihuone? vanhempi työpari kysyi.
– Onhan se tuolla ylempänä. Seuratkaa minua, Tuomo viittoi.

Siinä me kävelimme ylös loivaa rinnettä, Tuomo edellä, sitten Lauri nuoremman poliisin kanssa kannoillaan Mika ja vanhempi poliisi. Minä seurasin perästä tätä näytöstä. En todellakaan ollut sitä vastaan, että oikeat poliisit näyttäisivät kuria näille äijille.

Tuomo avasi oven, joka näytti normaalilta varaston ovelta. Sen takaa paljastuikin kokonainen BDSM- luola. Huoneen seinät olivat täynnä erilaista välineistöä. Keskellä huonetta oli niin monenlaista erilaista häkkyrää, johon sitoa porukkaa, että menin jo laskuissani sekaisin.

– Ai niin muuten, Tuomo sanoi ennen kuin kukaan ehti sanomaan mitään väliin. – Nämä kaks on sitten isä ja poika ihan oikeassa elämässä.

Poliisit katsahtivat toisiaan silmiin. Nuorempi varmisti vielä asian Tuomolta, joka nyökkäsi kuin kyseessä olisi ollut jokin aivan arkipäiväinen asia.

– Mites nämä lukot sitten, vanhempi poliiseista kysyi ja osoitti munista roikkuvia siveysvöitä.
– Minä vastaan niistä, ehdin vastata ennen Tuomoa. Ja jos haluatte ne auki, saatte luvata että ette laukaise näitä kahta. Tämä isukki Mika on ollut jo kohta kuukauden laukeamatta ja tämä poitsu Laurikin jo kolmisen viikkoa. Eli kassit on herkillä ja tuleminen lähellä.
– Joo ei me sellaista suunnitellakaan, nuorempi katsoi minua suoraan silmiin.
– Pitäiskö laittaa tää Lauri tuohon piinapenkkiin ja iskä seuraamaan sivusta? vanhempi poliiseista ehdotti.

Nuorempi ei ollut ehdotusta vastaan, joten Lauri sai nousta polvilleen pöydälle, johon oli kiinnitetty ruuvipenkki. Kädet edelleen raudoissa Lauri tarvitsi hieman apua ylös kapuamisessa. Mika sai aitiopaikan metallisesta penkistä, jonka käsinojiin hänen kätensä lukittiin.

Vanhempi poliiseista nyökkäsi Laurin siveysvyötä kohti. Tajusin merkin ja syöksyin avaimen kanssa pojuni elinten kimppuun. Sormeni hieman tärisivät, kun poliisit seurasivat vierestä lukon avausta. Lopulta sen pois saatuani pompahti Laurin kalu puoliseisokkiin.

Mikan häkki oli taas tiukasti kiinni paksussa patukassa. Sekin tervehti minua pompahtamalla jo melkein täyteen seisokkiin. Ilme Mikan kasvoilla oli sen sijaan vakava.

Poliisit eivät aikailleet, vaan nuorempi heistä asetteli Laurin turpeat kassit ruuvipenkin väliin ja pyöritti vipua niin, että kassit olivat tiukasti kiinni. Lauri murahti vastaukseksi. Nuorempi poliiseista oli selkeästi kärsimättömämpi, kun hän melkein heti kiristi ruuvipenkkiä Laurin avuttomien kivesten ympärillä.

– Ei tarvi ihan noin nopea olla, vanhempi poliiseista kommentoi. – Muista että nää kassit on täynnä kiimaa.
– Kyllä mä uskon, että nää killuttimet kestää mitä vaan, nuorempi virkavallan edustaja vastasi virne kasvoillaan.

Lauri ynähteli ruuvipenkin metallin iskeytyessä koko ajan syvemmälle sukukalleuksiin. Kasvot helottivat punaisena ja hiki virtasi noroina pitkin vaaleaa ja karvaista vartaloa. Huoneessa oli varmaankin 30 astetta lämmintä. Olin antanut Laurin karvoituksen kasvaa vapaana koko kesän ajan. Sitä oli tullutkin enemmän kuin osasin etukäteen aavistaa. Rintakehä oli tiheän karvoituksen peitossa, joka jatkui paksuna vanana alakertaan. Jalat olivat nekin karvoja täynnä. Pojuni näytti jo nyt parikymppisenä kunnon mieheltä, joka vain komistuisi entisestään vuosien saatossa.

Katsahdin Mikaan, joka ei voinut tehdä muuta kuin katsoa sivusta poikansa ahdinkoa. Mikan puutteessa virunut elin kuitenkin sykki kovana jalkojen välissä. Tuo paatunut pervo ei voinut mitään sille, että jopa hänen oman poikansa munien kidutus sai hänet kiiman valtaan.

Nuorempi poliiseista kiristi ruuvipenkkiä tasaiseen tahtiin. Nyt Lauri ei enää ynähdellyt, vaan karjui täyttä kurkkua. Kassit olivat puristuneina tummanpunaisiksi ja niin pinkeiksi, että ne saisi varmaan puhkottua yhdellä sormen kynnellä. Laurin naama oli vääntynyt luonnottomaksi hien peittämäksi mössöksi. Saatoin jo melkein nähdä Laurin kehosta höyrystyvän lämmön.

Nuoremman poliisin haalareiden etumuksessa oli komea teltta. Hän alkoi riisumaan itseään, mikä aiheutti ketjureaktion meissä muissa. Pian olimme kaikki joko munasillaan tai pelkät bokserit jalassa. Poliisit olivat riisuneet itsensä ilkosilleen. Nuorempi olisi mennyt aivan hyvin kehonrakentajasta vatsalihaksineen päivineen. Miltei karvaton keho kiilsi hiestä. Vanhempi työpari oli selkeästi jykevämpi, mutta missään kohtaa ei ollut liikaa rasvaa. Karvoitusta oli tasaisesti ympäri kehoa.

Nuorempi poliisi runkkasi suurehkoa kaluaan samalla, kun väänsi ruuvipenkkiä vielä asteen verran tiukemmalle. Lauri ulvoi kuin viimeistä päivää taatusti pelästyttäen koko tilan eläimet. Vahvat käsivarret yrittivät päästä turhaan vapaiksi. Pojuni piina loppui vasta, kun vanhempi poliiseista väänsi ruuvipenkin auki. Lauri lysähti kasaan pää painuen lattiaa kohti. Kassit roikkuivat matalina ja kipeän näköisinä. Ilman tuota puuttumista Laurin munat saattaisivat olla nyt historiaa.

Kauaa ei Laurin lepohetki kestänyt. Seuraavaksi Laurin hikinen vartalo kiinnitettiin nelinkontin metalliseen häkkyrään, joka pakotti Laurin jalat ja kädet erilleen toisistaan. Keskellä oli metallinen putki, joka pakotti Laurin selän suoraksi. Suukapula viimeisteli kokonaisuuden.

Vanhempi poliiseista otti nyt estradin haltuun. Hän haki haalareistaan pampun, jonka vuorasi kondomilla ja liukuvoiteella. Nuorempi työpari hoiti Laurin reiän liukastamisen. Vanhempi kaveri ei aikaillut, vaan tyrkkäsi hyvän matkaa pamppua Laurin sisälle. Lauri murahti suukapulaansa. Pamppu katosi yllättävän nopeasti pojuni reikään. Laurin voimistuvat murahdukset kielivät siitä, että pojuni ei ollut osannut odottaa ihan tällaista iltaa.

– Laitetaanko vielä toinen, vanhempi poliiseista kysyi nuoremmalta.

Nuorempi ei vastannut, vaan haki heti oman pamppunsa. Esivalmistelujen jälkeen sitäkin alettiin työntämään Laurin sisuksiin. Nyt orjapoika alkoikin vasta äännellä. Naama punaisena Lauri yritti saada ääntänsä kuuluviin, mutta suukapula esti sen tehokkaasti. Paksut reidet vapisivat, kun pamppu repi reikää uuteen uskoon.

Satuin katsomaan Mikaan päin, jonka kasvoilla oli hämmentynyt ilme. Kalun sykintä ei tietenkään ollut lakannut.

– Herrat, saanko kysyä? Mikan suusta kuului.
– Et saa, vastasin, kun puolet toisesta pampusta oli Laurin sisällä.
– Herrat-
Mikan lause päättyi Tuomon tiukkaan läpsäisyyn, joka jätti näkyvän jäljen isukin kasvoille.
– Orjalle on jo kerran vastattu, Tuomo totesi sellaisella tiukkuudella, joka pelästytti minutkin.
Vanhempi poliiseista jätti työparinsa vastaamaan Laurin reiän tuhoamisesta ja siirtyi Mikan eteen.
– Vai haluaa se iskäkin mukaan hauskanpitoon?
Mika ei vastannut mitään, vaan tuijotti edessään vuoren lailla seisovaa poliisimiestä.
– Nousehan ylös, poliisi totesi, kun avasi Mikan kädet vapaiksi.
Mika talutettiin huoneen nurkkaan, jossa oli muovisanko.
– Kuse siihen, poliisi jatkoi tyyntä linjaansa.
– Minua ei kuseta, herra, Mika vastasi katse sangossa.
– Kyllä sua pitäis kusettaa sen kahvinjuonnin jälkeen, totesin väliin. – Voin toki näyttää mallia.

Heitin nyt omat bokserini lattialle ja astelin sangon viereen. Vapautin rakkoni sisällön miesten edessä. Käskin Mikaa seuraamaan esimerkkiäni. Otin otteen Mikan kalun juuresta, joka alkoikin lorottaa virtsaa ohuena norona. Kohta kalun päästä ryöpsähti aimo annos keltaista tavaraa. Osa siitä lennähti poliisin karvaiselle reidelle. Mikan saatua viimeisetkin tipat ulos elimestään käskettiin Mika polvilleen nuolemaan roiskimansa tipat poliisimiehen päältä. Mika ei tehnyt enää minkäänlaista vastarintaa, vaan varmisti vielä lopuksi, että hänen työhönsä oltiin tyytyväisiä.

Taustalla kuului Laurin vaimennettu ulvonta. Nuorempi poliiseista kehotti meitä muita tulemaan katsomaan lopputulosta. Pääsimme ihastelemaan Laurin äärimmilleen venynyttä reikää, joka oli ottanut vastaan kaksi poliisipamppua juuriaan myöten. Laurin reikä näytti luonnottoman isolta. Tuomo otti tukevan otteen Mikan päästä ja työnsi sitä Laurin reikää kohti.

– Katos nyt miltä poikas perse näyttää, Tuomo sai sanotuksi yhteen purtujen hampaidensa välistä.
Mika ei vastannut mitään, mutta sitä Tuomo ei odottanutkaan. Mika istutettiin takaisin tuoliinsa.

Muiden käydessä virtsalla sangon luona oli minun tehtäväni lukita Lauri uuteen asentoon tällä kertaa selälleen pöydälle jalat kohti kattoa. Kädet sidottiin tukevasti pöydän alle.

Tuomo oli kätevänä isäntänä kerännyt kaikkien kuset yhteen muovipussiin, jota hän jo asetteli Laurin yläpuolelle. Pussista roikkui naru, jonka pään Tuomo kiinnitti Laurin kovan terskan ympärille. Keltaisena hohkaava pussi roikkui nyt suoraan Laurin kasvojen päällä.

– No niin, sitten kun näette parhaaksi tai jos pojan lerssi lerpahtaa niin kuset tulee naamalle, Tuomo selitti tyytyväisenä. – Haluaako vieraat ensin korkata tämän jätkän?

Vanhempi poliiseista piteli kiinni meisselistään ja tarjoutui ottamaan ensimmäisen korkkaajan paikan. Poliisimiehen kalu ei ollut suurimmasta päästä, mutta paksuutta sillä näytti olevan kivasti. Laurin reikä oli jo niin venynyt, että paksunkaan kalun sujahdus ei aiheuttanut sen kummempia reaktioita pojussani. Vanhempi poliiseista työnteli elintään kuin vanha tekijä. Raskaat ja tasaiset huohotukset kielivät hänen nauttivan pojuni kehosta.

– Tuuhan säkin tänne, poliisi kehotti nuorempaa työpariaan.

Nuorempi poliiseista oli runkannut omaa kaluaan hitaasti vierelläni. Aistin hänen olemuksestaan, että laukeaminen alkoi olla lähellä. Nyt vanhempi työpari ohjasi nuoremman kivikovaa tykkiä oman aisansa viereen. Tarvittiin muutama kunnon työntö, että Laurin ahnas reikä antoi periksi kahdelle kalulle. Lauri ulvahti, kun nuoremman poliisin meisseli syöksyi hänen sisäänsä.

Vierekkäin paneminen näytti hankalalta ja hitaalta, mutta tilannetta oli erittäin miellyttävää seurata sivusta. Minä ja Tuomo runkkailimme omia kalujamme tasaiseen tahtiin, kun taas Lauri ynähteli kohtaloonsa tyytyneenä edessämme.

– Aah, kohta tulee, nuorempi poliisi henkäisi.

Vanhempi heistä veti nyt mörssärinsä ulos Laurista ja käveli Laurin pään viereen. Parilla vedolla hän sai laukaistua mahtavat satsit Laurin punoittaville kasvoille. Suusta pääsi kumeita urahduksia, kun tuo uros vapautti kiimansa.

Samassa nuorempi työpari tyhjensi oman lekansa Laurin sisälle huohottaen raskaasti. Laurin yhä kovana sykkivä kyrpä heilui tyhjennyksen tahdissa ja hetken näytti jo siltä, että kasvojen yläpuolella roikkuva kusipussi tyhjenisi pojuni päälle.

Tämän jälkeen Tuomo otti tukevan otteen Laurin jaloista ja alkoi tikkaamaan vanhan miehen jykevää kaluaan tuon körmyn sisälle. Kusipussi hytkyi uhkaavasti, kun Tuomo kiihdytti tahtiaan. Lauri murahteli tuttuun tapaansa. Pojuni kasvoilta tipahteli mällitippoja lattialle. Tuomon huohotukset tihenivät ja ruskettuneet kämmenet tarttuivat entistä tiukemmin kiinni Laurin vaaleisiin jalkoihin. Matalan urahduksen saattelemana sai Tuomokin tyhjentää itsensä meidän yhteiseen mälliämpäriimme.

Sain kunnian panna Lauria kunnon jälkiliukkailla. Työntäessäni oman kivikovan kaluni orjapojuni reikään tunsin lämpimän ja liukkaan vastaanoton tervehtivän minua. Katsahdin Lauriin, joka oli sulkenut silmänsä, jotta kasvoilla vellova mälli ei olisi joutunut niihin. Näky oli niin uskomattoman kiimantäyteinen, etten voinut enää pidättää laukeamista. Pari työntöä enää ja pojuni sai vielä yhdet liemet sisäänsä.

Katsahdin Laurin raskaana roikkuviin kasseihin. Otin kunnon otteen niistä ja puristin niin lujaa kuin vain pystyin. Lauri parkaisi korvia särkevästi. Pojuni yritti turhaan rimpuilla irti köysistään. Rimpuilu aiheutti kuitenkin sen, että Laurin päällä roikkuva kusipussi läsähti suoraan pojuni kasvoille. Ilmaan lehahti tymäkkä kusen katku. Laurin punoittavia kasvoja koristi nyt mällin valkoisen sävyn lisäksi kusen kultainen silaus.

– Voitteko jo lopettaa! Käsitelkää mieluummin minua!

Mikan epätoivoinen huudahdus sai meidät kaikki kääntämään päämme häntä kohti. Olin jo ihan unohtanut koko äijän olemassaolon.

Tuomo harppoi taas Mikan eteen ja läimäisi nyt kaksi kertaa tätä kasvoille. Poliisimiehet asettuivat Mikan molemmille puolille, joten minäkin päätin astella tuon körmyn eteen.

– Nyt tämä kaveri tarvitsee vähän tiukempaa kurinpalautusta. Kyllä minulta keinot löytyy sitä varten, Tuomo selosti katse koko ajan Mikassa.
– Anteeksi herrat, en tarkoittanut pistää vastaan, Mika sai soperrettua naama punoittaen.
– Anteeksipyytelyt eivät enää tässä vaiheessa auta, Tuomo totesi.

Olimme kaikki samaa mieltä Mikan rangaistuksen tarpeellisuudesta. Tuomo sai vapaat kädet sen toteuttamisen suhteen. Laurin osalta päästin hänet irti köysistä sen jälkeen, kun olin lukinnut hänen kalunsa turvallisesti takaisin siveysvyöhön. Tuomo pyysi nuorempaa poliisia hakemaan pyyhkeen Lauria varten ja lukitsemaan pojuni sen jälkeen parakkiin.

Tuomo käski taluttaa Mikan perässään saunaa kohti. Mika totteli sanaakaan sanomatta. Ilta alkoi jo hämärtymään. Saunan edustalla oli pieni lampi, jonka rannalla kasvoi pieni metsikkö tai oikeastaan ryteikkö. Tuomo viittoi viemään Mikan kahden koivun väliin. Tottunein ottein Tuomo sitoi Mikan kädet ja jalat puihin kiinni. Saunalta Tuomo haki suihkepullon, jonka sisältöä hän suihkutti reilulla kädellä Mikan karvaiselle vartalolle unohtamatta ainoatakaan sopukkaa.

– Tämä on tällaista minun omalla reseptillä tekemää seosta, joka houkuttelee paikalle jokaisen lähiseudun öttiäisen. Mennäänhän tuonne saunaan seuraamaan esitystä.

Tuomo alkoi saman tien saunan lämmityshommiin. Olimme kaikki kyllä sen tarpeessa. Saunan leveästä ikkunasta näkyi Mikan alaston vartalo, jonka pinnalla alkoi näkymään mustia pisteitä. Tuomo selitti meille miten aluksi sääsket löytävät hikisen äijän, jonka ihoon ne käyvät ahnaasti kiinni. Seurasimme, miten Mika yritti väännellä käsiä ja jalkojaan, mutta se ei estänyt itikoita kutittelemasta häntä joka puolelta. Seuraavaksi tulivat kärpäset, jotka kutittelivat kahta kauheammin Mikan riutunutta kroppaa. Mikan matala murahtelu kuului pikku hiljaa saunaankin asti.

– Jos teitä kiinnostaa, niin tuolla notkossa kasvaa nokkosta. Ottakaa hanskat käteen eteisestä niin voitte silläkin opettaa orjaa tavoille.

Nuorempi poliisimies pinkaisi saman tien ylös ja tepasteli pian Mikan selän takana. Katsoimme ikkunasta, kuinka Mika antoi täydellisen huomionsa poliisille, joka siveli polttavia nokkosen lehtiä Mikan leveää selkää vasten. Mika karjui karhun lailla. Pyristelyt köysiä vastaan olivat turhia ja väsyttivät karjua entisestään. Nuorukainen tunki lehtiä Mikan pakaroiden väliin ja käsitteli reidet huolellisesti. Etupuolelta erityisesti Mikan nännit saivat huomiota. Loppusilauksena Mikan kalu vuorattiin tuoreilla lehdillä ja valtaviin kiveksiin sidottiin kokonainen varsi. Mikan suusta valui enää kuolaa, kun ääni oli kulunut loppuun kaikesta karjumisesta. Paksut kädet roikkuivat kaikkensa antaneina köysien varassa.

Sauna oli lämmennyt, joten aloitimme löylyttelemään. Mika sai nyt hetkeksi jäädä omiin oloihinsa. Ohimennen joku meistä aina vilkaisi tuota sonnia kohti ikään kuin varmistaakseen, että hän oli vielä siellä. Keskustelimme aivan arkisista asioista aivan kuin kyseessä olisi kuin mikä tahansa saunailta. Jäähyllä siemailimme olutta ja katsoimme Mikan punoittavaa ja hikistä kroppaa. Mikan katse oli lukittunut maata kohti. Sääsket imivät vielä viimeisiä tippoja sisuksiinsa. Minua melkein kävi Mikaa sääliksi. Toisaalta hän oli kyllä ollut poikkeuksellisen uhmakas tänä iltana. Yleensä se oli Lauri, joka tarvitsi enemmän patistamista.

Saunoimme loppuun. Pesua varten Tuomo käski tuoda Mikan saunaan. Poliisipartio toteutti tämän käskyn mukisematta ja pian kaikkensa antanut köriläs seisoi edessämme, tällä kertaa ilman nokkosia tai muutakaan ylimääräistä. Tuomo käski Mikaa pesemään poliisimiehet perusteellisesti. Mika totteli ilme värähtämättä. Mikan touhutessa huomasin miehen selän helottavan punaisena. Pakaroiden väli näytti vielä pahemmalta.

Pesujen jälkeen Mika sai luvan huuhdella itsensä jäljelle jääneillä vesillä, jotka olivat korkeintaankin haaleita. Siltikin Mikan kasvoilla käväisi helpotuksen aalto, kun vesi huuhtoi pahimman ärsytyksen pois.

Poliisimiehet pukeutuivat, kiittivät Tuomoa ja lähtivät talsimaan autoaan kohti. Minä saattelin Mikan Tuomon kanssa tyrmään. Välissä piti tehdä pysähdys leikkihuoneessa ja lukita Mikan kovia kokenut kalu takaisin sinne minne se kuului. Ähertäessäni siveysvyön osien kanssa mieleeni tuli ajatus metallisen siveysvyön hommaamisesta, ehkäpä jopa mittatilaustyönä tehtynä. Sisällä parakissa meitä odotti Lauri yhä hereillä. Ilmassa tuoksui jo nyt miehinen vivahde. Tyrkkäsimme Mikan sisään ja lukitsimme miehet kahden lukon taakse.

Tuomo opasti minut päärakennukseen ja siellä pienehköön toimistohuoneeseen. Tuomo istahti tietokoneelle ja veti seinustalta tuolin viereensä, johon kehotti minua istuutumaan. Tietokoneen näytöllä näkyi nyt kirkkaana Laurin ja Mikan hahmot. Tuomo napsautti vielä kaiuttimet päälle, jolloin kuulimme heidän välisen keskustelunsa.

– Et arvaa mitä ne teki mulle, Mika aloitti. – Ne sito mut puiden väliin ja suihkutti jotain ainetta, joka sai kaikki vitun hyttyset iskemään muhun kiinni. Ja lopuksi se hemmetin nuori poliisijätkä tunki nokkosia joka puolelle, Mika kertoi ja hieroi samalla varovasti punoittavia nännejään.
– Aika hurjan kuulosta, Lauri tyytyi kommentoimaan. – Mun nenässä haisee vieläkin se kusi.
– Ne ei antanut sun peseytyä?
– Ei, antoivat vaan tuollasen virttyneen pyyhkeen.
– No hemmetti, Mika tuijotti Lauria. – Onko paikat vielä hellinä?
– Ei pahemmin. Oli se aika kiimasta tulla niin monen äijän panemaksi.
– No varmasti, huomasin Mikan huulilla pienen virneen. – Hitto kun jäi kauhee kiima päälle.
– No sanopa muuta. Kai se on silti pakko vaan käydä nukkumaan. Öitä.
– Öitä.

Laurin ja Mikan viikonloppu saa loppuhuipennuksensa. Vanhat tutut tulevat vierailulle.

 Siirsimme Mikan kanssa olohuoneen huonekalut takaisin paikoilleen ja rojahdimme istumaan sohvalle. Mikan käskin pysyä täysin alastomana, mutta itse vetäisin vielä bokserit jalkaan. Ilmassa tuoksui miehiseltä.

• No, mitäs tykkäsit tästä illasta? Voidaan puhua ihan normaalisti mies miehelle, kysyin.
• Tykkäsin kyllä, Mika vastasi katsoen minua suoraan silmiin. – Oli ne kassipainot aika ilkeät, mutta muuten oli hemmetin kuumaa. Etenkin tuo painimatsi oli oikein tervetullutta vaihtelua.

 Katsoin sivusilmällä, miten Mikan kalu kurkotteli vinosti kohti kattoa. Tuo vehje ei ainakaan valehdellut.

• Oikein kiva kuulla. Mä tykkäsin myös, mutta se lienee aika itsestään selvää, hymähdin. – Ei kai me oltu liian ilkeitä Laurille, kun jätettiin se yksin tuonne?
• Ei ollenkaan, Lauri on sitkeä poika, Mika vastasi pilke silmäkulmassaan. – Ja olihan se ansaittu, kun meni tuolla tavalla häviämään.

 Myönsin Mikan olevan oikeassa. Kysyin lopuksi, miten Mika toivoisi saavansa laueta.

• Oon aina halunnut testata miltä tuntuu olla pantavana. Eli jos haluat, saat korkata mun reiän.

 Olin kieltämättä yllättynyt tästä vastauksesta. Mikan täytyi todella pitää minusta ja minun otteistani. Vastasin tietysti myöntävästi. Halusin ryhtyä heti hommiin, joten aluksi käskin Mikan imemään kaluni kovaksi. Siinä ei mennyt kauaa, kun kyrpäni souti kovana Mikan ahnaassa suussa. Käskin Mikaa antamaan huomiota kasseilleni, mikä ei sekään ollut ongelma. Suuhoito alkoi tuntumaan jo liian hyvältä, joten käskin Mikan mennä nelinkontin sohvalle. Hain liukuvoiteen ja aloin levittämään sitä tottunein ottein Mikan reiälle. Näytti siltä kuin reikä sykkisi valmiina ottamaan tavaraa vastaan.

 Vielä sipaisu voidetta omalle kalulle ja olin valmis. Mikan jykevät ja karvaiset reidet edessäni saivat mieleni pyörryksiin. Enää ei tarvinnut tyytyä yhteen pojuun, vaan sai välillä hieman vanhempaakin. Mitä sitä enempää voisi toivoa?

 Hain terskallani oikeaa kohtaa, mikä tuotti Mikassa matalaa hyminää. Löydettyäni kohdan, aloin työntämään terskaa sisään. Reikä oli todellakin tiukka. Jo pelkkä terskan saaminen sisään oli työn takana. Pikkuhiljaa sain varttakin ujutettua sisään. Mika huohotti allani kuin olisi laukeamassa minä hetkenä hyvänsä. Käskin Mikan pitämään vielä näppinsä irti kalustaan. Kun olin saanut koko elimeni tuon körmyn sisään, aloitin maltillisen tikkaamisen. Mikan huohotukset alkoivat olla niin voimakkaita, että Laurin oli pakko kuulla ne tyrmäänsä. Nautin tämän myötä vielä enemmän tilanteesta. Kiihdytin liikettä tasaisesti, kunnes olin sopivassa panotahdissa. Mikan tiukka reikä puristi kaiken voiman erektiostani. Jos olisin vähemmän kiihottunut, voisivat panohommat tyssätä tähän.

 Vedin kivikovan kaluni ulos Mikasta ja käskin miestä kääntymään selälleen. Mikan kalu paljastui olevan samassa kunnossa omani kanssa. Työnnyin jälleen sisään ja jatkoin siitä, mihin olin jäänyt. Tunsin laukeamisen olevan varsin lähellä, joten annoin Mikalle luvan runkata omaa kaluaan. Pian Mika henkäisi olevansa lähellä laukeamista. Hauikset olivat pingottuneet äärimmilleen ja rintalihakset vavahtelivat tikkaamiseni tahdissa. Annoin Mikalle luvan laueta. Pian tuon uroksen elimestä sinkosi paksuja mällipaakkuja pitkin karvaista vartaloa. Mika urahteli niin, että koko kämppä raikasi. Samalla sekunnilla laukaisin omat lastini syvälle Mikaan huohotuksen saattelemana.  

 Kävimme yhdessä suihkussa niin, että Laurin päälle valui kaikki se vesi, joka kuljetti hien ja kiiman pois vartaloiltamme. Pojuni otti kaiken tämän vastaan ilmekään värähtämättä.

• Joudut nyt odottamaan aamuun asti, totesin Laurille. – Ja otat mukisematta vastaan kaiken kusen, joka minulta ja Mikalta irtoaa.

 Lauri nyökkäsi ja jäi istumaan pimeyteen. Kuivateltuani puin itselleni bokserit ja t-paidan. Mikan käskin olla alasti loppuillan. Rojahdimme taas sohvalle. Mika halusi nähdä kuvaamani painivideon. Lupaa kyselemättä Mika kahmaisi minut suureen ja lämpimään kainaloonsa. Minulla ei ollut mitään syytä pistää vastaan.

 Videolla näkyi, kuinka matsin alussa kaksi miehekästä kehoa litistyivät toisiaan vasten. Mika murahteli tasaista tahtia, kun taas Lauri oli tuttuun tapaan hiljaisempi osapuoli.

• Laurin jalat on liian lähellä toisiaan, Mika kommentoi, kun Lauri jo seuraavaksi mätkähti vasten lattiaa.
• Pitäiskö teidän harjoitella ihan säännöllisesti keskenään? virnuilin Mikalle.

 Mika hymähti vastaukseksi. Huomasin pieniä sykäyksiä Mikan paksussa kalussa. Tässä kohtaa videota Lauri oli saamassa yliotteen Mikasta.

• Tuossa kohti oli itse asiassa lähellä, että olisin joutunut maahan.
• Sepä oliskin mielenkiintoista, että se olisit sinä nyt tuolla vessassa.
• Eipä siinä olis muuta kuin ottaa vastaan se mitä tulee, Mika vastasi tyynesti.

 Video loppui ja heti sen jälkeen ruudulle ilmestyi Simon nimi. Sydän hypähti rinnassa, kun vastasin puhelimeen.

• No moro, mitä mies?
• Terve terve, eipä tässä ihmeempiä, Simon ääni oli tutun tiukka. – Minun ja Teron reissu peruuntui, kun leikkikaverit tulivat kipeiksi. Ei olis sulla ja Laurilla vapaata nyt viikonloppuna?
• Itse asiassa ollaan täällä Laurin luona viikonloppua viettämässä oikein mukavissa merkeissä. Ja on meillä kolmaskin täällä mukana, vastasin ja vinkkasin Mikalle silmää.
• Ai joku kolmaskin? Kukas se on?
• Tällainen yllätyskaveri, joka selviää kun tuutte tänne.
• Vai että sellainen kaveri, kuulin Simon äänestä, että hänen suunsa kääntyi pieneen hymyyn. – Otanko Rikun vielä mukaan?

 Mielessäni käväisi Simon uljas sakemanniuros.

• Ei tällä kertaa tarvitse. Pärjätään ihan hyvin tällä porukalla.

 Lopetimme puhelun. Mikan kasvoilla oli kysyvä ilme. Selitin Mikalle, miten minä ja Lauri olimme tutustuneet Simoon ja hänen orjapoikaansa. Mika halusi ehdottomasti tietää jokaisen yksityiskohdan.

• No on teillä ollut aikamoiset leikit Laurin kanssa, Mika sanoi lopulta hieroen leukaansa. – Enpä olis koskaan arvannut.

 Kauaa ei meidän tarvinnut seuraa odotella. Ovikellon soidessa käskin Mikan avaamaan oven munasillaan.

• Terve taloon! Simo kailotti siihen ääneen, että Laurinkin oli pakko hänet kuulla. – Tämä taitaa olla se yllätysvieras.

 Mikalta meni hetken aikaa miettiä sopivaa vastausta.

• Kyllä, herra. Mukava tutustua, herra.
• Kuin myös, kuin myös. No kerrohan miten sinä tunnet tämän hienon nuoren miehen? Simo vastasi nyökäten minua kohti.
• Olen Laurin isä ja halusin kokeilla näitä juttuja, Mika kertoili katse hapuillen lattiaa.
• Ohhoh, vai että isäukko on laitettu ruotuun! Tämähän on oikein mainiota.

 Simo alkoi samassa kopeloida Mikaa joka puolelta. Käskin Mikaa ojentamaan ryhtiään ja nostamaan katseensa lattiasta. Simo puristeli Mikan terhakoita nännejä, kouri muhkeita kasseja ja läpsi karvaista takapuolta.

• Oikein hyvän oloinen kaveri, Simo kehaisi minulle. – Mutta varmasti tässä on vielä paljon koulutettavaa.
• On varmasti. Mutta sehän tästä tekeekin hauskaa.
• Nimenomaan, kyllähän sinä nämä jutut ymmärrät, Simon kasvoilla oli ennennäkemättömän leveä virne. – No mutta Tero, riisupa ittes niin voidaan vertailla teitä kahta.

 Tero totteli kuuliaisesti ja paljasti entisestään kiristyneen vartalonsa. Vatsalihakset alkoivat pullistella ihon alta lupaavasti. Käsivarret olivat jänteikkäät. Kiinnitin ääneen huomiota Teron kroppaa koristavaan karvoitukseen, joka oli tihentynyt viime näkemästä.

• No joo, ajattelin vaihtelun vuoksi pitää vähän karvoja tällä, Simo mittaili katseellaan Teroa. – Mutta voi olla että ne lähtee jossain vaiheessa taas veks. Tälle sun uudelle körmylle karvat kyllä sopii kuin nenä päähän.
• Ehdottomasti. Se on varmasti itekin ylpee niistä. Toisaalta jos se alkaa kovin hankalaksi niin aina on vaihtoehtona ajaa se täysin karvattomaksi.

 Mikan ilme värähti kuultuaan lauseeni lopun.

• No mutta, et kai oo unohtanut sun vanhaa pojua ihan kokonaan? Simo kysyi.
• En tosiaan, täällähän se on.

 Ohjasin Simon kylpyhuoneeseen ja läväytin valot päälle. Laurin silmät kipristelivät aluksi kirkkaassa valossa. Simon huomattuaan ne laajenivat silminnähden.

• Katos, katos. Mitäs tuhmaa se sinä oot tehnyt?
• Se vaan hävisi tuossa äsken Mikalle, vastasin odottamatta Laurin vastausta. – Jos kusettaa, niin tuossa on siihen tarkoitukseen paikka.
• No itse asiassa nyt kun mainitsit niin painaa tuo rakko jo hieman.

 Simo veti sepaluksensa auki ja kaivoi esiin tykkinsä. Ei mennyt kauaa, kun keltainen neste virtasi jälleen Laurin vartalolla. Laurin ilme säilyi yhä muuttumattomana.

• Kätevää, kun tätä vessaa ei tarvi vetää, Simo virnisti minulle.

 Siirryimme kaikki olohuoneeseen. Minä ja Simo istuimme sohvalle, kun taas Tero ja Mika käskettiin polvistumaan meidän eteemme. Näytin Simolle Mikasta ja Laurista ottamani kuvat ja videot. Simo katsoi ne läpi katse herkeämättä ruudusta.

• Oikein mallikelpoista työskentelyä. Pitää joskus ottaa uusiksi nämä kisat isommalla porukalla, Simo kommentoi. – Nyt meinaa vaan toisenlaista kiimaa pukata.

 Simo kaivoi puolikovan kalunsa ulos housuistaan ja vinkkasi Mikan eteensä. Mika totteli kuuliaisesti ja tulkitsi Simon eleistä tämän halut. Sen enempää empimättä Mika ahmaisi Simon terskan suuhunsa. Mikan suu alkoi nopeasti täyttymään Simon kookkaasta elimestä. Kalun koko taisi tulla yllätyksenä Mikalle, joka kakoi muutaman kerran posket täynnä sykkivää kalua. Simo otti tiukan otteen Mikan takaraivosta ja tunki kyrpänsä voimalla syvälle Mikan suuhun. Mikan korahdukset saivat Simon vain huohottamaan entistä kovemmin.

• Ai vittu, kun tekee hyvää. Täähän on imenyt munaa jo aiemminkin, Simo henkäisi.
• Aivan varmasti on käynyt salaa vaimoltaan imuilla, hekumoin vieressä.

 Aikansa nautittuaan Mikan suuhoidosta käski Simo Mikaa lopettamaan. Kommentoimme molemmat huvittuneesti Mikan reisien välissä sykkivää kalua.

• Meinaa vähän nälkä olla. Osaisko tämä meidän uusin poju tehdä meille jotain purtavaa? Simo kysyi.
• Vallan mainiosti osaa, kehaisin ja käskin Mikan keittiöön.

 Mikan häärätessä keittiössä saimme oikein hyvää suuhoitoa Terolta. Simon poju imi tasaiseen tahtiin vuorotellen kahden kalun välillä. Emme halunneet vielä laueta, joten Mikan kehotus tulla syömään tuli juuri oikeaan aikaan.

 Siirryimme kaikki keittiöön, jonne oli levinnyt herkullinen ruoan tuoksu. Istuimme Simon kanssa pöydän ääreen Teron jäädessä seisomaan seinää vasten kädet selän takana. Mika tarjoili ruoan lautasille ja siirtyi itsekin seinäruusuksi.

 Nautimme Simon kanssa ruoasta ja mahtavista näkymistä. Kommentoin ääneen Teron sukukalleuksiin ilmestynyttä muovista siveysvyötä, jota koristi vihreäsävyinen maastokuvio. Simo kehui Teron olleen lukittuna siveysvyöhön jo viikon ajan, mikä oli tälle ennätys.

• Piti saada jatkuva runkkaaminen kuriin, Simo selitti. – Ei auttaneet mitkään rangaistukset, joten tässä sitä ollaan. En ole mikään noiden härveleiden suurin fani, mutta joskus pitää tehdä vaikeitakin ratkaisuja, Simo virnisti loppuun.

 Lopetettuamme syömisen Mika keräsi lautaset tiskikoneeseen.

• Mitäs me näille kahelle tarjotaan? kysyin Simolta.
• Hmm, Simo mietti ja hieroi leukansa sänkeä. – Kyllähän meidän jotain pitää tarjota.

 Samassa Simo vetäisi housunsa nilkkoihin ja asettui nelinkontin ruokapöydän tuoleille.

• Näytähän Tero tälle uudelle poitsulle, miten isännän persettä nuollaan.

 Tero ei aikaillut, vaan pudottautui polvilleen, asetti kämmenensä vasten Simon pakaroita ja nojasi päänsä Simon reikää kohti. Pian alkoi kuulumaan Simon äänekästä voihkintaa, kun Teron kieli teki taikojaan. Simon voihkinnat voimistuivat ja laskivat aaltomaisesti. Teron asento pysyi ihailtavan tasaisena. Mika seurasi toimitusta silmät tuikkien. Katsahdin hänen alapäähänsä, joka oli hyvässä vauhdissa kohti täyttä seisokkia.

 Aikansa nautiskeltuaan käski Simo Teroa lopettamaan ja siirtymään seinän viereen. Seuraavaksi oli Mikan vuoro. Tunsin pienen jännityksen tapaisen käväisevän mahanpohjassani. Kuvittelin mielessäni, ettei Mika ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa.

• Laskehan sinäkin housut alas ja nauti Teron kielestä, Simo kehotti. – Oon kouluttanut sen hyvin tätä varten.

 En nähnyt syytä pistää vastaan, joten asettauduin toiselle puolen ruokapöytää. Tero pudottautui takaisin polvilleen ja aloitti työskentelynsä. Tunsin kuuman ja kostean kielen pyörivän ensin reikäni ympärillä, kunnes se alkoi työntymään sisään asteittain. Simo oli oikeassa sen suhteen, ettei Tero ollut vasta-alkaja tässä hommassa. Tarkkailin sivusilmällä, kun Mika oli Simon kimpussa. Mikan liikkeet eivät näyttäneet yhtä varmoilta ja tasaisilta kuin Teron vastaavat.

• Kyllä tästäkin vielä hyvä perseennuolija koulutetaan, Simo kommentoi väliin. – Vähän voisit syvemmälle mennä.

 Mikan pää painui silminnähden syvemmälle Simon peräsintä kohti. Simo suorastaan ulvoi nautinnosta. Tunsin kuinka oma kaluni sykki valtoimenaan, kun Teron kieli jyskytti reikääni. Lopulta minun oli pakko käskeä Teroa lopettamaan, koska muuten olisin varmaan lauennut niille sijoilleni.

 Simokin oli saanut tarpeeksi Mikan suuta, joten siirryimme olohuoneen puolelle. Simo käski Teron ja Mikan nelinkontin sohvalle. Edessämme avautui upea näky, kun Mikan karvainen, karhu-ukon perse komeili Teron kiinteän ja miltei karvattoman pepun vierellä. Annoin Simolle luvan korkata Mikan reikä omalta osaltaan. Tällä välin siirryin itse Teron taakse.

 Teron reikää ei tarvinnut juuri avata, vaan kyrpäni upposi miltei sekunnissa sisälle. Helposta sisäänpääsystä huolimatta Teron paneminen tuntui yhtä hyvältä kuin Laurinkin. Sen sijaan Mikaan verrattuna reikä tuntui aavistuksen löysemmältä.

 Seurasin sivusta, kun Simo yritti saada valtikkaansa Mikan sisälle. Vaikka terska oli kivikova, joutui Simo ähertämään jonkin aikaa ennen kuin Mikan reikä antoi periksi. Päästyään sisälle aloitti Simo armottoman tikkauksen, mikä sai Mikassa aikaan matalaa murahtelua.

 Vaikka olin lauennut jo kerran tänään, oli Teron tiukka reikä ja Simon panemisen seuraaminen liikaa. Tunsin kuinka kaluni syöksi kuumaa mahlaa syvälle Teron sisälle. Jätin elimeni veltostumaan Teroon ja seurasin, miten Simo käsitteli Mikaa. Simo läpsi nyt Mikan pakaroita niin, että koko huone raikasi. Mikan murahtelut olivat muuttuneet jo huudoiksi, kun samaan aikaan Simo veteli kaluaan Mikan melkein neitsytperseessä. Mikan paksut reidet vavahtelivat, kun hän yritti pitää asentonsa kasassa. Loputtomiin ei Simonkaan kalu kestänyt, vaan kaikki huipentui Simon karjaisuun. Simo veti sykkivän kyrpänsä ulos Mikasta ja roiski spermat tämän perseelle ja alaselälle. Ilmassa tuoksui miehinen hiki.

 Loppuilta meni saunoessa ja rennosti jutustellessa. Mika halusi tutustua paremmin Simoon ja Teroon. Kysymyksiä riitti laidasta laitaan. Itse tyydyin lähinnä seuraamaan keskustelua sivusta ja hörppimään olutta. Oluen kittaaminen aiheutti jokaisessa meissä sen, että Lauri sai illan ja yön aikana usean rakollisen virtsaa päällensä. Minulla melkein kävi pojuani sääliksi.

 Mika oli hyvä isäntä ja tarjosi oman huoneensa ja parisänkynsä vieraille. Minä ja Mika taasen nukuimme Laurin 120 senttiä leveässä sängyssä. Juuri ennen nukkumaan menoa Mika kävi hakemassa jotain huoneestaan.

• Halusin esitellä tämän aluksi ihan kahden kesken, Mikan katse hieman harhaili.
• Ai minkä?

 Mika veti selkänsä takaa pienen pahvilaatikon, josta tunnistin välittömästi erään siveysvöiden valmistajan merkin. Tunsin lämpimän läikähdyksen rinnassani.

• Haluatko, että laitan tämän heti päälle? Mika kysyi ennen kuin ehdin sanoa mitään.
• No ehdottomasti, vastasin hiljaa.

 Mika asetteli isoimman renkaan kassiensa taakse. Sormet hieman haparoiden hän sai loput osat paikoilleen. Lopuksi Mika tarjosi minulle pienen munalukon avaimen kanssa. Liu’utin lukon koko komeuden päälle ja napsautin sen kiinni. Avaimen talletin lompakkooni.

• Siellä on ja pysyy, sanoin pienen virneen kera ja tartuin kiinni Mikan valtavista kasseista.

 Yö sujui makoisasti Mikan kainalossa. Käväistessäni hereillä minun oli pakko aina kouraista Mikaa alakerran paketista. Mika päästi aina pienen murahduksen, mutta ei missään vaiheessa vienyt kättäni pois tai sanonut vastaan.

 Aamulla herätessäni oli Mika jo noussut ylös. Keittiöstä kantautui pekonin houkutteleva tuoksu. Nousin ylös ja harpoin keittiöön, missä Simo ja Tero jo nauttivat Mikan tarjoamista antimista. Liityin kaksikon seuraan ja pian sain eteeni lautasen täynnä herkkuja. Kehotin alastonta Mikaa istumaan myös alas ja syömään.

• Vielä on pitkä päivä edessä, sanoin luoden merkitsevän katseen Simoon.

 Aamupalan jälkeen vapautin Laurin kahleistaan ja käskin pojun peseytyä perusteellisesti. Käskin Mikaa siivoamaan keittiön ja tekemään Laurille maustamatonta puuroa. Laurin saatua kuivattua itsensä lukitsin siveysvyön takaisin paikoilleen. Lukitsin kaulassa roikkuvaan metalliketjuun talutushihnan ja käskin Laurin nelinkontin. Hihnasta vetäen talutin Laurin keittiöön. Simo seurasi näytöstä olohuoneesta käsin. Mika oli keittiössä vastassa puurolautasen kanssa.   

• Turhaan sitä pöydälle laittaa, sanoin Mikalle, joka oli jo asettamassa lautasta pöydälle. – Tuo lattia tuossa on aivan hyvä.

 Mika katsahti lattialla könyävään alastomaan Lauriin, sitten minuun ja seuraavaksi lautanen oli jo löytänyt tiensä lattialle. Mika ei jäänyt tämän jälkeen toimettomaksi, vaan Simo käski hänet imemään aamuseisokkiaan.

 Jäin Laurin kanssa kahdestaan keittiöön. Seurasin mielenkiinnolla ja hieman kiihottuneena, kun pojuni lipoi puuroa sisuksiinsa.

• Herra, saanko puhua? Lauri kysyi yllättäen.
• Saat tämän kerran.
• Ehdotitko sinä siveysvyötä Mikalle? Laurin katse nousi varovasti ylös.
• En ollenkaan, kyllä se sun isäs ehdotti sitä ihan ite, hymähdin vastaukseksi.

 Lauri tyytyi tähän vastaukseen ja jatkoi puuron lappaamista sisäänsä. Ruokailun jälkeen talutin Laurin ylpeänä olohuoneeseen, jossa suihinottaja oli tällä välin vaihtunut Teroon.

• Katos, katos…täällähän on oikea omegaorja elementissään, Simo naurahti Laurin totaalisen alistetulle olemukselle.
• Joo tällainen tää on, vastasin mittaillen Lauria katseellani. – Aina tahtoo ottaa sen altavastaajan paikan. Mutta sehän on hyvä, että eri asiat kiihottaa eri ihmisiä.
• No näinhän se on, Simo totesi ja puski Teron pois kalunsa kimpusta. – Tuuhan poju tänne, hän viittoi Lauria.

 Lauri tallusti Simon eteen ja ahmaisi tämän kyrvän suuhunsa. Tottunein ottein Lauri sai Simon huokailemaan mielihyvästä hetkessä. Oma etumukseni alkoi pullottaa uhkaavasti tuota näkyä katsellessa, joten istahdin Simon viereen ja käskin Mikan oman kaluni kimppuun. Äijä teki työtä käskettyä, siirsi bokserit syrjään ja aloitti imemisen. Katseeni seilasi Laurin ja Mikan väliä. En voinut uskoa todeksi, että olin saanut tällaisen isä-poika-kaksikon alistumaan eteeni näinkin helposti.

 Pojujen nostettua minun ja Simon kiima äärimmilleen päätti Simo ottaa ohjat käsiinsä. Simo kävi ensin laukullaan ja kehotti minua sillä välin avaamaan jokaisen siveysvyön. Teron häkin avaimen Simo kaiveli farkkujensa taskusta. Teron vehje olikin helpoin päästää vapauteen, koska häkki istui täydellisesti kalun ympärille. Seuraavaksi oli vuorossa Mika, jonka mörssäri tursui ulos muovisen kotelon pienimmästäkin reiästä. Saatuani lopulta kassitkin vapaiksi Mika huokaisi kuuluvasti. Laurinkin kotelo oli tiukasti kiinni elimessä, mutta tiesin juuri ne oikeat väännöt, joilla häkki liukui irti.

 Simo palasi olohuoneeseen mukanaan kasa erinäisiä välineitä. Homma aloitettiin sillä, että Mika käskettiin istumaan lattialle sohvaa vasten jalat ojennettuina suoriksi. Mikan kädet lukittiin käsiraudoilla selän taakse. Seuraavaksi Tero istutettiin Mikan syliin kasvot Mikaan päin. Teron puolikovana heiluva vehje osui nyt Mikan pehmeään vatsaan. Mikan kalunpää sen sijaan kutitteli Teron ahnasta reikää. Teron kädet sidottiin köydellä tiukasti selän taakse. Lopuksi Lauri käskettiin nelinkontin perse Mikaa ja Teroa kohti lattialle. Laurin kasseihin asennettiin kisailuista tuttu kassivarjo, johon kiinnitetty naru solmittiin toisesta päästä Mikan kassien ympärille. Laurin päähän naurua Simo pani lisäksi roikkumaan kasan painoja.

• No niin, nyt alkaa näyttää hyvältä, Simo perääntyi pari askelta taaksepäin. – Ai niin, vielä nämä.

 Simo nappasi kaksi pientä kiekkoa, jotka näyttivät nappiparistoilta. Hän asetti ne Teron otsaa vasten ja käski Mikan asettaa oma otsansa vasten kiekkoja, jotta ne pysyisivät paikoillaan.

• Elikkäs, homman nimi on se, että Lauri yrittää vetää isäukkonsa kassit irti samalla kun iskä yrittää pitää nämä kaks nappia paikoillaan. Se kumpi luovuttaa ensin, häviää. Ja palkintona ei ole sen kummempaa kuin saada laueta tänään, Simo virnisti.
• Eikö Laurilla oo vähän liian helpot oltavat? kysyin väliin.
• No kieltämättä, ei nuo painot ehkä paina tarpeeksi.

 Simo palasi kassilleen ja käveli takaisin mukanaan paksu anaaliplugi. Loraus liukkaria ja tuo järkäle oli jo Laurin sisällä.

• Tämä jööti paisuu viidentoista sekunnin välein. Luulis tuovan hieman haastetta tähän hommaan. Eiköhän aloteta.

 Simo pumppasi ensimmäisen erän ilmaa plugin sisään. Lauri henkäisi eikä ensin meinannut saada kassivarjoa liikkeelle. Huomasin Laurin kurtistuneista kasvoista, että kassipainot todella kurittivat selibaatissa viruneita nyyttejä. Naru lepäsi löysänä Mikan ja Laurin sukukalleuksien välillä. Simo pumppasi lisää ilmaa Laurin reikään.

• Ei taida tämä ori olla juoksutuulella, kommentoin näkyä.

 Toisessa päässä Mika ja Tero istuivat tyynenä kasvot vastakkain. Tyyneys kuitenkin kaikkosi, kun Lauri sai narun kiristymään. Mikan ilme terästäytyi kassien pingottuessa narun tahdissa. Laurin matala murahtelu sai oman kaluni jälleen kovettumaan.

 Laurin vetäessä narua milli milliltä eteenpäin pumppasi Simo lisää ilmaa plugiin. Laurin murahtelu muuttui pikkuhiljaa ähinäksi ja lopulta eläimelliseksi karjunnaksi. Kassipainot olivat valuneet vasten turpeita kiveksiä ja painoivat ne lyttyyn. Mikan otsa oli uurteilla ja hikikarpalot valuivat pitkin kasvoja tippuen Teron kalulle ja kasseille. Mika ohitti murahtelun kokonaan ja siirtyi suoranaiseen ulvontaan. Laurin isän sonnin kivekset olivat pingottuneet äärimmilleen, kun poika veti niitä irti vartalosta laukeamisen toivossa. Oma kaluni valutti kiimalimaa solkenaan.

 Teronkin vartalo alkoi täristä, kun hän tunsi Mikan järkälemäisen kehon vavahtelut allaan. Teron huomattavasti lyhyempi varsi heilui uhkaavasti Mikan ulvonnan tahdissa. Pienet kiekot näyttivät putoavan hetkenä minä hyvänsä. Katsahdin Laurin reikään, joka näytti levinneen luonnottoman näköiseksi plugin vaikutuksesta. Tästä huolimatta Lauri jatkoi määrätietoista kulkuaan silmät kiinni supistuneina ja kulmakarvat kurtussa. Viimein kuului korvia huumaava karjaisu:

• Ai vittu lopettakaa!

 Mika oli luovuttanut. Simo irrotti narun yhdellä käden liikkeellä, jolloin Mikan punaisena helottavat kassit valahtivat reisien väliin. Mikan kroppa oli hiestä märkä. Tero kierähti lattialle Mikan päältä ja huohotti raskaasti. Laurikin lysähti lattiaa vasten kaikki lihakset silminnähden supistellen.  

• Aikamoisen näytöksen meille järjestit, kehuin.
• No kiitos, kiitos, Simo virnuili tyytyväisenä. – Mites me edetään palkinnon suhteen?
• Lukitaanhan ensin tämän häviäjän vehkeet, sanoin ja keräsin Mikan siveysvyön osat yhteen.

 Kumarruin Mikan viereen. Iso mies hengitti raskaasti silmät puoliksi kiinni.

• Anteeksi herra, kun en pärjännyt kisassa, Mika sai sanottua henkäisyjen lomassa.
• Älä nyt anteeksi pyytele, voittihan toinen minun pojuista tänään.

 Olin oikeastikin tyytyväinen tulokseen. Lauri oli ansainnut voittonsa reilun kisan ja pitkän selibaatin jälkeen. Lukitsin Mikan sukukalleudet varmoin ottein.

• Tuupa Lauri tähän, viitoin nuoremman pojuni luokseni.

 Lauri konttasi isänsä viereen. Käskin hänet polvilleen.

• Nyt on sun palkinnon aika. Saat runkata kalus loppuun asti, kunhan laukeat sun isäs päälle.

 Laurin ilme oli tutun ilmeetön. Ehkä pieni hämmennys käväisi hetken aikaa silmissä. Kauaa se ei kestänyt, kun Laurin iso koura jo hakeutui kalun ympärille. Silmät suljettuina pojuni veteli esinahkaa edestakaisin. Melkein pystyin omin silmin näkemään ne mielihyvän aallot, jotka tällä hetkellä vyöryivät Laurin kehon lävitse. Kassit alkoivat nousta ylös kyrvän juureen. Huulten välistä purkautuvat lyhyet huohotukset kielivät loppuhuipennuksen olevan lähellä. Ja sitten Lauri jo purkautui kuin tykki konsanaan pitkin Mikan hikistä ja karvaista ylävartaloa. Viikkoja tavaraa pantanneet kassit eivät säästelleet Mikalta tippaakaan. Toinen nänni peittyi komeasti paksuun mälliin. Nopeimmat ja ohuimmat tipat lensivät Mikan kasvoille. Tavaraa tuntui tulevan niin paljon, että Mika saisi pestä sitä irti karvoistaan vielä viikon ajan. Mikan ilme oli sekoitus hämmennystä ja inhoa. Huomasin kuitenkin siveysvyön kotelon olevan täynnä kalua.   

• Mainiota poju! hihkaisin, kun Laurin vehje oli valuttanut viimeisetkin tipat pihalle.
• Mielestäni Teronkin pitää saada palkinto hyvästä suorituksestaan, Simo totesi.

 Niinpä Mika käskettiin nelinkontin lattialle ja Teron kyrpä liukastettiin kiiltäväksi. Mikasta huokui nyt miehisen hien lisäksi nuoren uroksen sperma. Simon käskystä Tero upotti valtikkansa Mikaan. Teron elin ei ollut sieltä isoimmasta päästä, joten tällä kertaa Mikan ääntely oli hillitympää. Mikalle ja Laurille ominainen matala murahtelu oli silti läsnä. Juuri tuo ääni sai minussa aikaan kotoisan kiiman tunteen. Myös Teron kassit olivat täynnä nuoren miehen kiimaa, joka purkautui muutaman minuutin tikkaamisen jälkeen. Tämä tyhjennys oli visuaalisesti paljon hillitympi, mutta Mikan kehon vavahtelu kertoi siitä, että sisäinen siemennys oli ollut runsas.

 Simo ei voinut enää vastustaa, vaan iski Mikan kimppuun heti, kun oli irrottanut Teron Mikan reiästä. Simon valtava kanki sai Mikassa aikaan kunnon ulvahduksen. Mikan tuskaiset huudot saivat Simon kiiman nousemaan entisestään. Katsoin silmät ja kalu kovana, miten Mikan karvainen reikä laajeni ja sykki Simon panemisen tahdissa. Liukuvoiteeseen alkoi sekoittua Teron paksua mälliä. Lisäliukastus ei ollut pahitteeksi, sillä Mikalla oli selkeästi hankaluuksia ottaa Simon lekaa vastaan. Mutta toisaalta eipä Mika sanonut turvasanaa tai pyrkinyt karkuun tilanteesta, sillä molemmat hän olisi taatusti voinut toteuttaa.

 Simon loppuhuipennus tuli ehkä noin kahdenkymmenen minuutin raivokkaan panemisen jälkeen. Mika urahteli, kun Simon kalu sylki mällejään syvälle tuohon sonniin. Simo rojahti selälleen lattialle sykkivä kanki leväten vasten kiinteää vatsaa. Ajatus Mikan jälkiliukkaista oli liian houkutteleva, joten tartuin tilaisuuteen ja painoin oman kaluni Mikaan. Körilään ääni tuntui olevan lopussa, koska sain reaktioksi lähinnä reisien vavahtelua ja huohotusta. Tämä ei kuitenkaan heikentänyt kiimaani, vaan laukesin omasta mielestäni liian aikaisin Mikan märkään ja hieman jo venyneeseen reikään.

 Siinä me huohotimme kaikki viisi miestä voipuneina päivän koitoksista. Kävimme kaikki pesulla ja söimme hieman. Sallin Laurin olla loppuillan normaalisti kuitenkin sillä ehdolla, että kaulaketju pysyy paikoillaan. Mika sen sijaan otti Laurin roolin ja toimitti välillä hierojan ja välillä pöydän virkaa. Huonekaluille ei Mikalla ollut asiaa, vaan tämän piti olla aina vähintään polvillaan lattialla. Televisiota katsellessamme Simo tunsi jalkansa voipuneiksi ja käski Mikan rahiksi hänen jaloilleen. Homma eskaloitui siihen, että Mika hieroi Simon varpaat ja jalat perusteellisesti. Seuraavaksi olikin vuorossa suuhoidon antaminen kalulle. Mika nieli kuuliaisesti lopputuotoksen ja kiitti vielä lopuksi.

 Sunnuntai-illan lipuessa yötä kohti oli Simon ja Teron aika lähteä. Teron kerättyä tavarat kasaan oli hyvästelyjen aika. Mika pyysi lopuksi puheenvuoron:

• Kiitos herrat teille molemmille, hän katsahti ensin Simoa ja sitten minua kohti. – Tämä oli kyllä paras viikonloppu vuosikausiin. Nautin aivan kaikesta, vaikka siinä hetkessä ei saattanut siltä tuntua.
• Ai jopa siitä, kun Lauri laukesi sun päälle? Simo kysyi.
• Jopa siitäkin, omalla tavallaan, Mika vastasi kasvoillaan ilme, joka ei valehdellut.

 Lupasimme sessioida porukalla pian uudestaan. Kaksikon lähdettyä oli meidän kolmen aika siirtyä yöpuulle. Mika palasi omaan sänkyynsä, kun minä ja Lauri vetäydyimme Laurin huoneeseen. Totta tosiaan, tämän viikonlopun tulisin muistamaan vielä pitkään.    

Vihdoinkin jatkoa Laurin tarinalle! Veikkaanpa, että isä Mikasta tullaan kuulemaan vielä monta kertaa.

 Keittiöstä alkoi leijua houkuttelevia tuoksuja muualle asuntoon. Olin antanut Laurille luvan pelata ruoan odotteluajan vasta ilmestynyttä pleikkaripeliä, jota hän oli odottanut kuumeisesti viime kuukaudet.

 Siinä tietokonetuolissaan istuessaan pleikkarin ohjain kädessään Lauri näytti olevan elementissään. Toinen yhtä kotoinen olotila hänelle oli tietenkin alistuminen jalkojeni juureen. Ja oikeastaan hän oli nyt yhtä aikaa molemmissa ominaisuuksissaan; kuuliaisena totteli ohjeitani alastomana sekä miehuus lukittuna pieneen metallinpalaseen.

• No voi vittu nyt! Lauri ärähti herättäen samalla minut ajatuksistani.
• Siisti suus orja, toruin pojuani, kun olin selvinnyt hämmennyksestäni.
• Anteeksi herra.

 Laurin silmistä paistoi nöyryys, mikä oli ainoa varmistus, jonka tarvitsin. Ehkä päästäisin tämän lipsahduksen sormieni välistä. Jatkoin ajatusmatkaani ruoan kutsuvan tuoksun yhä voimistuessa sieraimissani. Katseeni harhaili jossain Laurin muhkeiden käsivarsien ja kohonneiden rintalihasten välimaastossa.

 Vaikka meidän kolmen roolileikkimme ensimmäinen yritelmä oli vasta alkupuolellaan, olivat ajatukseni jo vankasti tulevaisuudessa. Mitä jos tästä tulisikin säännöllisempi kuvio? Pystyisinkö pitämään omistuksessani kahta orjaa tasapainotellen näiden kahden välillä? Riittäisinkö Mikalle?

 Pohdintani keskeytti Mikan ilmestyminen oven suulle.

• Ruoka on valmista, herra.
• Mainiota, vastasin. – Mennäänhän syömään.

 Keittiössä odotti valmiiksi katettu pöytä. Pöytä oli katettu kolmelle, mutta käskin Mikan seinän viereen odottamaan omaa vuoroaan, kun minä ja Lauri kävimme ruoan kimppuun. Ruoka oli maukasta ja maittoi meille molemmille hyvin. Lauri oli jälleen nopea syöjä, joten hän jäi kiltisti istumaan paikoilleen odottaen minun syövän loppuun.

• Ai että, oli kyllä maukasta. Kiitos meidän kokkipojulle! vilkaisin Mikaan, joka seisoi yhä samalla paikallaan samassa asennossa
• Kiitos herra! kuului vastaus selkeästi.
• Siivoa nyt meidän lautaset pois.
• Kyllä, herra!

 Mika oli ripeä toimissaan ja pian oli pöytä siistitty. Käskin Mikan pöydän viereen. Tartuin kiinni puolikovaan kaluun ja kysyin:

• Onko orjalla nälkä?
• On herra.
• Selvä, orja saa kyllä syödä tekemäänsä ruokaa. Mutta ainoastaan Laurin päältä.

 Mika vilkaisi kysyvästi minuun, muttei sanonut sanaakaan.

• Vai onko orja mieluummin nälissään?
• Ei herrani. Orja haluaa syödä, Mikan ääni ei ollut enää yhtä ponteva.
• No niin, eli Lauri menet selälleen tuohon lattialle, käskin.

 Lauri totteli ja näin ihmispöytä oli valmis. Otin kattilan pöydältä ja annostelin pieniä annoksia pitkin Laurin alastonta vartaloa jalkoja pitkin aina rinnalle ja käsivarsiin asti.

• Kontilleen siitä, käskin Mikaa.

 Tuo körmy laskeutui kontilleen jalkojeni juureen. Ihailin hetken sen leveää selkää, kunnes jatkoin:

• Ja nyt syöt kiltisti tarjotun ruoan aloittaen jalkopäästä.

 Mikalla kesti hetki laskea päänsä Lauria kohti. Vaati pari kunnon läimäisyä pakaroille ennen kuin syntyi liikettä. Silloinkin meno oli empivää. Ensimmäisen annoksen jälkeen Mika alkoi saada touhusta otetta. Hän jopa ahmi suupaloja poikansa vartalolta nuollen lopun kastikkeen ahnaasti. Laurilla oli tuskaisesta ilmeestään päätellen välillä hankaluuksia säilyttää asentonsa Mikan nuolemiselta.

• Sillä lailla orja! Hyvin näyttää maistuvan, kommentoin väliin. – Pidähän nyt taukoa.

 Laskin hanasta vettä laakeaan vatiin, jonka asetin lattialle Mikan viereen. Käskin lipoa siitä väliin hieman vettä. Se ei sujunut yhtä nohevasti, vaan Mika läikytteli vettä myös lattialle.

• Nuolet lattialle tippuneet pisaratkin. Mitäs olit niin kömpelö.

 Törkkäsin vadin syrjään. Mika nuoli enimmät vedet pois naaman irvistelyistä huolimatta. En voinut olla kehaisematta häntä tästä suorituksesta.

 Mika söi loput ruoka-annokset Laurin päältä ongelmitta. Käskin hänet tämän jälkeen seisomaan ja panin ääneen merkille tämän kovettuneen kalun. Mikan katse harhaili seinissä, mutta kasvoilla oli tyytyväinen ilme. Talutin Mikan eteiseen odottamaan hänelle jo tuttuun orja-asentoon.

 Keittiössä heitin Laurille parit kosteuspyyhkeet, joilla hän puhdisti loput tahrat itsestään. Palasin takaisin eteiseen, mutta jatkoin suoraan siitä matkaa Laurin huoneeseen. Matkalla läpsäisin Mikaa pepulle.

 Kun palasin Laurin huoneesta, oli Mika selin minuun. Hiippailin hänen taakseen, nappasin käsistä kiinni ja lukitsin ne yhteen oikeilla käsiraudoilla.

• Ja nyt polvilleen poju.

 Mika totteli kiltisti. Kiersin hänen eteensä hipelöiden käsissäni kahta metallinpalasta.

• Tiedätkö mihin nämä menee? virnuilin.
• En osaa sanoa herra, Mika vastasi.
• Kohta näät.

 Otin tukevan otteen Mikan toisesta nännistä ja seuraavaksi sitä koristikin isohko nänninipistin. Mikalta pääsi mojova urahdus suustaan, kun nipistin iski leukansa herkkään nänniin. Virne kasvoillani jatkoin suoraan seuraavaan nänniin, mikä sai Mikassa aikaan samanlaisen reaktion. Vetäydyin taaemmas ihailemaan uusia koristuksia.

• Tuus Lauri sinäkin kattoon tätä, käskin keittiössä odottavaa pojuani.

 Lauri tuli paikalle kiinnittäen heti huomion isänsä ahdinkoon.

• Isukki sai uudet koristuksensa, selostin ylpeänä.
• Siltä näyttää herrani, Lauri kommentoi miltei ilmeettömänä. Ehkä pieni virnistys käväisi hänen huulillaan.

 Hetkisen ajan me vain ihastelimme hiljaa Mikan jykevää hahmoa. Lopulta käskin Laurin huoneeseensa pelaamaan pleikkarillaan. Halusin jatkaa kaksin Mikan koulutusta.

• No niin, harjotellaanpa sitä suihinottoa vielä. Eli suu auki kunnolla…noin just, avaas vielä vähäsen…hyvä!

 Avasin sepalukseni, jonka takana odotti puolikova kyrpäni. Asetin sen Mikan huulille ja jatkoin opastusta:

• Ja nyt alat imemään terskaa, ainoastaan sitä. Joo-o, lisää imua vielä pikkasen. Hyvä poju, just noin.

 Annoin Mikan imeä terskaani rauhassa. Välillä heilutin kädelläni nänninipistimiä, mikä sai Mikan vaikeroimaan, mutta imu pysyi koko ajan ruodussa.

• Ja sitten alat pikkuhiljaa ottamaan vartta suuhun, ohjeistin.

 Mika oli aluksi sopivan rauhallinen, mutta loppua kohden hän suorastaan ahmi kaluani. Ei mennyt kauaakaan, kun se oli jo melkein tyveä myöten tämän körmyn suussa. Saamani suuhoito ei ollut huonoimmasta päästä, joten Mika ei tosiaan ollut valehdellut aiemmista kokemuksistaan.

• Hiljennäpä vähän, käskin Mikaa kun aloin tuntemaan tutun kutinan varressani.

 Mika työsti kaluani silmät suljettuina hyvän tovin kuunnellen tarkkaan jokaista käskyäni. Lopulta päätin oppitunnin vetämällä täydessä tanassa sykkivän kyrpäni ulos Mikan ahnaasta suusta. Läppäsin pojuani poskelle ja käskin odottaa polvillaan.

 Kävin hakemassa Laurin pelinsä äärestä ja istutin hänet polvilleen isänsä viereen. Olisin napsauttanut hänenkin kätensä käsirautoihin, mutta niitä oli vain yksi pari enkä viitsinyt alkaa leikkimään köysillä. Luotin Laurin mielenlujuuteen pysyä paikoillaan.

• Oottepas te komee pari, virnuilin.

 Hain repustani vielä lisää tarvikkeita. Ensin kuitenkin otin toisen nipistimistä pois Mikan nännistä ja siirsin sen lähimpänä olevaan Laurin nänniin. Nipistimien välillä roikkui ohut metalliketju.

• Nyt te ootte kivasti yhessä, naurahdin molempien ähkimiselle.

 Hypistelin sormillani hakemiani pyykkipoikia. Huomasin molempien pojujeni vilkuilevan niitä. En kommentoinut asiaa mitenkään, mutta hymähdin kuitenkin. Aloin kiinnittämään pyykkipoikia ensin Mikan karvaiselle rintakehälle edeten pikkuhiljaa alaspäin. Mika vain hieman ynähteli, kun pyykkipojat iskivät hampaansa kiinni ihoon. Vasta kun pääsin kasseille, alkoi suusta kuulua matalaa murahtelua. Mikan kassien löysään ihoon oli helppoa asetella rykelmä pyykkipoikia. Huomasin samalla, että Mikan kalu ponnahti pari kertaa ilmassa innostuneena. Pervo äijä, ajattelin.

 Siirryin Mikan jälkeen Lauriin, jonka iho tuntui kimmoisammalta ja herkemmältä Mikan jälkeen. Lauri ynähteli hieman, kun olin vasta vatsan seudulla. Lauri vavahti, kun tartuin hänen kasseihinsa, jotka olivat pinkeinä siveysvyön vaikutuksesta. 

• Pitäähän sunkin saada tänne vähän huomiota, kun isäskin saa, kommentoin Laurin tuskaista ilmettä.

 Pian molempien äijien kroppaa koristivat nipistelevät pyykkipojat. Näky oli niin upea, että taltioin sen puhelimeni kameralla. Kyrpäni puski kiimalimaa ulos, jota halusin ehdottomasti tarjota pojuilleni. Astuin heidän eteensä ja käskin ensin Mikaa imemään kalua, hitaasti tällä kertaa. Loppuhuipennus tulisi vasta myöhemmin illalla.

 En voinut olla tarttumatta Mikan ja Laurin yhdistävään metalliketjuun, jota vedin itseäni kohden. Pojujen nännit venyivät samalla uusiin mittoihin. Mika vaikeroi vaimeasti suu täynnä kaluani. Myös Lauri päästi suustaan pieniä murahduksia. Laurille tämä ei ollut mitään uutta, mutta olin aika varma siitä, että Mika ei ollut aiemmin kokenut vastaavaa.

 Kun Mika oli saanut tarpeeksi munaa, käskin körmyä lopettamaan. Seuraavaksi oli Laurin vuoro hoidella elintäni Mikan katsellessa vierestä. Lauri hoiti tehtäväänsä tottunein ottein pyykkipojista ja nipistimistä välittämättä. Mikan katse oli sekoitus kiimaa ja hämmennystä, kun hän katseli poikansa suun muuttavan muotoaan kaluni vaikutuksesta. Vetelin nänniketjua aina välillä itseäni kohden, mikä johti aina mataliin murahduksiin molemmilta puolilta.

• Sehän sujui jo aika hyvin, kehaisin vetäessäni kaluni ulos Laurin suusta.

 Hain seuraavaksi ’’läpsyttimen’’ repustani. Laurin silmissä käväisi jokin pelon tapainen. Läpsytin oli tekonahkainen, noin metrin pituinen ’’keppi’’, jonka päässä oli neliönmuotoinen nahkaosa. Sillä sai kivasti ääntä kuuluviin pojusta, kun sitä käytti esimerkiksi kiveksiin.

 Aloin nyt irrottamaan pyykkipoikia läpsimällä niitä repusta haetulla välineelläni. Aloitin Mikan vatsan seudulta, joka vaati yllättävän paljon voimaa. Tuntui siltä, että pyykkipojat olivat jo asettuneet taloksi tuon karhumiehen vartalolle. Mika murahteli ja välillä jopa karjui pyykkipoikien sinkoillessa pitkin lattiaa. Mielessäni käväisi Mikan hetki sitten lausuma ehto kovan kivun poissulkemisesta. Tosin olimme sopineet turvasanasta, jonka sanomalla hommat loppuisivat siihen paikkaan. Koska tuota sanaa ei ollut vielä kuulunut, homma oli ilmeisesti Mikan puolesta täysin ok.

 Jätin Mikan kassit vielä rauhaan, ja siirryin Laurin puoleen. Laurin kiinteämmältä vartalolta pyykkipojat putoilivat helpommin irti. Siltikin Laurin kasvot olivat vääntyneet tuskasta, ja huulten välistä kuului tuskaista murahtelua. Iskin yhteen kasseista roikkuvaan pyykkipoikaan, mikä tuotti Laurissa kunnon ulvahduksen. Mika katsahti Lauria kohti silmät pelokkaina ja hämmentyneinä.

 Samassa aloin läpsyttelemään Mikan kasseja. Nyt päästiinkin hauskaan osioon. Mikan silmät sulkeutuivat ja otsa vääntyi tuskasta kurttuiseksi, kun pyykkipojat venyttivät jo valmiiksi kurttuisen ihon äärimmilleen. Ne eivät olisi millään halunneet jättää paikkaansa. Ymmärsin kyllä hyvin niitä. Mika suorastaan karjui täyttä kurkkua, kun viimeiset pyykkipojat oli saatu irti.

 Hoidin vielä Laurin loppuun. Lopulta edessäni oli polvillaan kaksi miehekästä urosta, joiden kroppa helotti punaisena niissä kohdin, joissa pyykkipojat olivat pitäneet majaansa. Kevyt hiki oli kihonnut molempien iholle. Tästäkin näystä oli pakko ottaa kuva muistoksi.

 Irrotin Mikan käsiraudoista. Laurin kädet olivat pysyneet selän takana mallikkaasti koko session ajan. Kehuin tästä pojuani. Käskin molempien juomaan vettä ja levähtämään hetkisen ennen seuraavaa koitosta.

Heti kun olimme sopineet Mikan kanssa yhteissessiosta, oli päähäni tullut ajatus ottaa mittaa näistä kahdesta järkäleestä. Keinot olisivat samat kuin aiemmin Laurin ja Teron välillä. Onneksi varustauduin aina hyvin näihin viikonloppuihin, joten mikään välineistä ei ollut jäänyt matkasta.

 Laitoin pojut seisomaan taas vierekkäin ja selitin mitä tuleman pitää. Ensin testataan kummalla on tiukempi reikä asettamalla molempien sisään kolme palloa, jotka on kiinnitetty toisiinsa kumisen narun avulla. Se, kumpi saa vedettyä toisen pallot ensimmäisenä ulos, voittaa. Seuraavaksi on vuorossa kassien sietokyvyn testaus siihen suunnitelluilla painoilla. Lopuksi otetaan miehistä mittaa rehellisen painin merkeissä.

• Herra, saanko kysyä yhden kysymyksen? Mika sanoi lopetettuani selostukseni.
• Kysy pois.
• Kuinka painavia kassipainot ovat? Herra varmaan muistaa, että kova kipu on minun osalta liikaa.
• Eiköhän se pojulle selviä aikanaan. Ja muista, että aina on turvasana käytössä, vastasin pienen virneen kera.

 Mika nyökkäsi eikä esittänyt enempää kysymyksiä. Laurille kaikki oli selvää jo viime kerrasta. Käskin pojut kontilleen lattialle ja hain pallot repustani. Liukastin ensin Mikan karvaisen reiän. Mika näköjään piti luonnollisesta karvoituksesta kaikkialla kehossaan. Ensimmäinen pallo luikahti helposti sisään, mutta kahden muun kanssa oli hieman vaikeuksia. Mika murahteli hieman, kun viimeinen pallo katosi hänen reikäänsä. Laurin kohdalla pallot sujahtivat paikoilleen kuin vanhasta tottumuksesta.

• No niin, ja nyt ei kun vaan kovaa vetoa, julistin.

 Mikalla kesti jonkin aikaa päästä jyvälle koko jutusta. Lauri alkoi kuopia lattiaa polvillaan heti luvan saatuaan, mutta naru ei hievahtanutkaan. Ilmeisesti isäukon takamusta ei ollut rassattu juuri ollenkaan. Mikan vahvojen reisien alkaessa vetää kunnolla, alkoi Laurin naru liikkumaan. Ei aikaakaan, kun ensimmäinen pallo pullahti ulos.

• No Lauri, älä nyt vielä luovuta! kannustin pojuani, jonka ilme oli kaikkea muuta kuin itsevarma.

 Mika jatkoi juhdan lailla työtään. Kasvoilla oli päättäväinen ilme. Lauri yritti vetää edes yhtä palloa ulos isänsä reiästä, mutta työ ei tuottanut tulosta. Laurin paksut reidet vavahtelivat, kun seuraava pallo lensi ulos komeassa kaaressa. Lauri ähkäisi kuuluvasti, mikä sai Mikan ilmeen entistä varmemmaksi. Lauri pinnisti kaikki voimansa yrittäessään samalla vetää Mikan palloa ulos ja samalla pidätellessään omaa viimeistä palloaan sisällään. Ponnistelut tuottivat tulosta, kun ensimmäinen Mikan palloista ulostautui. Mika murahti matalasti, mutta ei lopettanut tähän. Laurin viimeinen pallo ponnahti ulos varsin pian tämän jälkeen. Molemmat urokset rojahtivat lattialle hien hajun voimistuessa asunnossa.

• Hyvin vedetty Mika, kehuin maassa lojuvaa äijää.

 Mika nousi seisomaan ja kiitti minua oikeaoppisesti. Laaja ja karvainen rintakehä kohoili huomattavasti keuhkojen vetäessä happea sisäänsä. Jalkojen välissä roikkuva kalu oli puoliheijarissa. Vetäisin kaksi viimeistä palloa ulos Mikan reiästä, mikä sai aikaan murahtelujen ja ähkinän sarjan.

 Käskin Laurinkin nousemaan jalkojensa varaan ja otin seuraavan haasteen välineet esiin. Mika vilkuili hermostuneena kassien ympärille tulevaa piikikästä varjoa.

• Laurikin oli hieman vastahakoinen tätä kohtaan aluksi, mutta kyllä tähän ajan kanssa tottuu, kommentoin Mikalle.

 Koska käsirautoja oli vain yksi pari, käskin molempien pitämään kätensä visusti selkänsä takana sillä uhalla, että kumpikaan ei saisi tämän viikonlopun aikana laueta. Tällä kertaa aloitin Laurista. Ensin irrotin hänen kaluaan koristaneen siveysvyön paikoiltaan. Alta paljastui kärsineen, mutta kiimaisen näköinen kalu. Pikku veitikka oli puoliheijarissa, kun olin saanut varjon kassien ympärille. Läpsäisin kalua ja siirryin Mikan kimppuun. Tämän persikan kokoiset nyytit tuottivat haasteen kassivarjolle. Lukuisten yritysten ja Mikan ähkäisyjen jälkeen sain juuri ja juuri varjon paikoilleen. Se näytti Mikalla itse asiassa komeammalta kuin Laurin päällä.

• Ai että kun näyttää hyvältä, kehaisin enkä voinut vastustaa kuvan ottamista tästäkään näystä.

 Aloitin asettamaan painoja varjoihin. Ensin 25 grammaa ja miltei heti perään toiset 25. Mikan ilme hiukan värähti toisen painon lisäämisen jälkeen. Lisäilin painoja aina 100 grammaan asti, minkä jälkeen pidin pienen tauon. Lauri seisoi paikoillaan naama peruslukemilla. Hartiat olivat komeasti työntyneinä eteenpäin, kun käsivarret olivat tiukasti selän takana. Oli huvittavaa huomata, miten Laurin kropan karvoitus seurasi samaa muotoa isänsä kanssa. Voin hyvin kuvitella Laurin karvoituksen tuuhenevan ja tummuvan isänsä jalanjäljillä.

 Mika liikutteli painoaan jalalta toiselle, mutta sillä ei ollut vaikutusta hänen alapäätään korventavaan kipuun. Hikipisaroita valui noroina pitkin kehon kurveja. Rinta- ja vatsakarvat olivat litistyneet kehoa vasten kaiken tuon hien vaikutuksesta. Molempien äijien kalut sen sijaan näyttivät nauttivan tästä kaikesta. Ne kurkottivat kohti kattoa terskat paljaina. Erityisesti Laurin vapaaksi päässyt mörssäri otti kaiken ilon irti tilanteesta.

 Lisäilin taas painoja molemmille. Mika murahteli vatsansa pohjasta asti. Oma kaluni reagoi välittömästi tähän puskemalla kiimatippoja ulos. Laurinkin perusilme alkoi murtua. Kulmakarvat kurtistuivat hieman, kun painoa oli yhteensä 150 grammaa. Pohdin mielessäni, että kohta Mika jättäisi leikin kesken. Läimin molempien pojujen rintakehää kämmenelläni.

• Alkaako kassit painamaan? kysyin virnuillen Mikalta.
• Ei vielä pahasti herra, Mika vastasi ähkäisten.

 En malttanut olla lisäämättä painoja 200 grammaan saakka. Laurin kiimaa täynnä olevat kassit venyivät lattiaa kohti kivuliaan näköisesti. Mikan jättimäiset nyytit näyttivät roikkuvan polvissa asti. Mikan reidet jo vavahtelivat näkyvästi. Loppu oli lähellä. Kun lisäsin vielä yhdet 25 gramman painot, pääsi Mikan suusta mahtava karjunta. Mika pinnisteli hetken aikaa kasvot vääristyneinä, mutta myönsi lopulta tappionsa ja valahti polvilleen eteeni.

• Aika hyvin sä kestit poju, hymähdin.

 Mika ei saanut sanaa suustaan, vaan tyytyi puuskuttamaan raivoisasti. Päästin Laurinkin pinteestä, minkä hän otti vastaan helpottuneesti huokaisten. Käskin molemmat tankkaamaan taas vettä viimeistä ja ratkaisevaa koitosta varten.

 Painimatsi isän ja pojan välillä kuulosti niin hyvältä, että halusin koko touhun videolle. Niinpä asensin puhelimeni sopivaan kuvakulmaan olohuoneen kirjahyllyyn. Käskin Mikaa ja Lauria siirtämään huonekalut sivumpaan. Olohuoneen suuri nukkamatto sai toimia painimattona.

• No niin pojat, viimeistä viedään. Te molemmat ootte nyt voittaneet kumpikin yhden matseista. Eli seuraava painiottelu on ratkaiseva. Se kumpi voittaa, saa luvan laueta tänä viikonloppuna. Sääntöjä on vain muutama: ei puremista, ei potkimista ja minun sanani on laki. Ymmärretty?

 Mika ja Lauri nyökkäsivät. Kaksikko asteli maton vastakkaisille reunoille ja odotti merkkiäni. Luvan saatuaan syöksyivät he molemmat toistensa kimppuun. Olin hieman yllättynyt heidän innokkuudestaan kaiken tämän rääkin jälkeen. Etenkin Mika oli härkänä Laurin kimpussa. Eikä minulla edes ole siveysvyötä, jota laittaa Mikan kalleuksille häviön sattuessa. Ainakaan vielä siis.

 Mika puski hivenen suuremmalla kehollaan Lauria kohti maton reunaa. Lauri puolustautui urheasti eikä antanut Mikalle periksi. Ähinä ja puhina täyttivät koko huoneen. Mika otti toisella jalallaan tukevamman otteen ja alkoi kääntää Lauria mattoa vasten. Lauri ilmeisesti yllättyi tästä ja horjahti kumoon. Alaston Mika kampesi itsensä Laurin takapuolta vasten. Puoliheijarissa heiluva kalu läpsi vasten Laurin pakaroita. Se ei Mikaa hidastanut, vaan tämä yritti saada otteen Laurin paksuista käsivarsista. Tämä ei sentään onnistunut, vaan Lauri sai hetkeksi yliotteen ja livisti vapaaksi Mikan alta.

 Molemmat haukkoivat henkeään hetkisen ajan, kunnes taas kävivät toistensa kimppuun tällä kertaa polviensa varassa. Lauri sai hyvän otteen Mikan hartioista ja sai miltei kammettua isänsä lattiaan, mutta Mika pääsi otteesta irti. Seuraavaksi Mika syöksyi alas ja tarttui Lauria vyötärön ympäriltä. Lauri jäätyi hetkiseksi, minkä aikana Mika vei poikansa selälleen. Laurin jalat jäivät Mikan valtavan kehon alle eivätkä ne kaikista pyristelyistä huolimatta päässeet vapaiksi. Mika alkoi kiivetä poikansa vyötärön päälle kalu edelleen pienessä erektiossa. Kalju hiestä kiiltäen Mika pääsi jalat haara-asennossa Laurin sukukalleuksien päälle. Tällöin Lauri nappasi kiinni Mikan kasvavasta seisokista ja puristi lujaa. Mika parahti, mutta ei hievahtanut paikaltaan.

• Nyt loppu tuo välittömästi! huusin väliin. – Munat jätetään rauhaan. Jatkakaa vaan.

 Laurin ilme muuttui entistä epätoivoisemmaksi, kun Mika könysi hänen rintansa päälle. Aloitin laskemaan sekunteja, joiden yltäessä kymmeneen, olisi Laurin kohtalo sinetöity. Lauri pyristeli käsillään, jotka Mika sai kuitenkin ojennukseen vahvoilla hauiksillaan.

• Kymmenen! Mika on voittaja! hihkaisin ja käskin kaksikon erilleen.

 Mika pyörähti lattialle huohottaen. Lauri tuijotti kattoa kuin maansa myyneenä. Kivikova kalu suorastaan huusi tyhjennystä.

• Niin siinä vaan kävi, ettei Laurin kiima voittanut Mikan lihaksia ja ovelia otteita. Nouskaahan nyt seisomaan molemmat.

 Lopetin videon tallennuksen puhelimesta. Tätä pätkää tulisi katsottua taatusti vielä useat kerrat.

• Herrani, Lauri keskeytti ajatukseni.
• Niin poju?
• Pitäisi päästä vessaan, Lauri pyysi jalat vavahdellen.
• Iso vai pieni hätä?
• Pieni, Lauri vastasi.
• Hmm, mennäänpä kaikki tuonne vessan puolelle siinä tapauksessa.

 Käskin Laurin seisomaan suihkun alle ja Mikan istumaan wc-pytylle katsojan rooliin.

• Pitäähän poju huuhtoa kaiken tuon hikoilun jälkeen, virnistin ja tartuin suihkuun. Väänsin sen kylmimmälle asetukselle.

 Kylmän vesisuihkun iskeytyessä Laurin kroppaan tämä vavahti silminnähden. Pihaustakaan ei kuitenkaan päässyt huulten välistä. Huuhdoin aluksi yläkroppaa, minkä jälkeen siirryin vatsan seudulle. Laurin kulmakarvat kurtistuivat äärimmilleen, kun vesisuihku hieroi häntä rakon kohdalta. Äänekkään parahduksen saattelemana Laurin vielä seisokissa oleva elin alkoi suihkutella keltaista nestettä kaakeleille. Sitä valui valtoimenaan eri suuntiin kalun heiluessa heilurin tavoin. Laurin kasvot olivat punaiset joko äskeisestä matsista tai häpeästä. Hymyilin tuolle koomiselle, mutta samalla kiihottavalle näylle.

 Viimeisten tippojen valuessa kalusta suljin suihkun. Laurin keho värisi kylmästä ja osin varmaan häpeästäkin. Mika oli seurannut toimitusta hiljaa vierestä, mutta silmien koskaan herpaantumatta alastomasta Laurista.

• Eikö ollutkin hyvä, ettet sinä hävinnyt tällä kertaa? kysyin Mikalta vilpittömästi.
• Kyllä oli herra. Olen oikein tyytyväinen voittooni. Kiitos herra, Mika vastasi silmät yhä kiinni Laurissa. – Minunkin pitäisi kyllä virtsata, herra.
• Vai niin, sanoin ja pohdin mitä keksisin Mikaa varten.   

 Käskin Mikan seisomaan Laurin eteen ja Lauria polvistumaan. Seuraavaksi käskin Mikaa kusemaan poikansa päälle. Mika katsahti ensin minuun sanomatta mitään. Varmaan halusi varmistaa olenko tosissani. Enempiä aikailematta Mika tarttui kaluunsa ja päästi keltaisen nesteen virtaamaan Laurin päälle. Lauri otti tämän vastaan yllättävän hyvin. Ehkä Lauri oli hyväksynyt kohtalonsa hierarkian alimpana miehenä eikä mikään enää hätkäyttäisi häntä. Mikan lopetettua hain repustani pitkän metalliketjun, jolla lukitsin Laurin metallisesta kaulaketjustaan kiinni suihkun putkistoihin. Lukitsin vielä pojun kädet käsiraudoilla selän taakse. Jätimme Mikan kanssa kuselta haisevan Laurin pimeään kylpyhuoneeseen ja jatkoimme viikonlopun viettoa kahdestaan.      

Juonenkäänteitä Laurin tarinasta ei kyllä puutu. Mitähän tästäkin vielä seuraa?

 Laurin vanhempien erosta oli kulunut noin vuosi aikaa. Vaikka ero oli ollut kaikin puolin sopuisa ja siisti, oli hyvä, ettei se häirinnyt nyt käsillä olevia ylioppilaskirjoituksia. Olimme molemmat niin kirjoihimme uponneita, ettei meillä jäänyt käytännössä ollenkaan aikaa toisillemme.

 Lauri oli tehnyt ehkä hieman epätavallisen ratkaisun valitessaan isänsä asuinkumppanikseen. Talo oli myyty, ja Laurin vanhemmat olivat muuttaneet tahoilleen. Isosisko asui jo omillaan. Tosin olivathan Lauri ja hänen isänsä Mika hyvin läheisiä toisilleen, jopa kadehdittavan. He kävivät salilla yhdessä, pelasivat pleikkarilla ja silloin tällöin myös maistelivat viskejään.

 Yhtenä tuollaisena maisteluiltana jutut olivat nousseet aivan uusiin sfääreihin. Lauri oli alkanut jakaa intiimejä salaisuuksiaan, mukaan lukien minun ja hänen suhteesta. Mika oli kuunnellut joka sanan. Ihan kaikkea ei oltu sentään jaettu, mutta pääkohdat kuitenkin. Eli että Lauri oli suhteessamme se alistuvaisempi osapuoli, jonka munaa koristi useimmiten siveysvyö.

 Tuo vyökin oli esitelty jokaista yksityiskohtaa myöten. Alkoholin siivittämänä Laurikaan ei nähnyt tilanteessa mitään outoa. Mika oli ollut erittäin kiinnostunut ja halusi tietää lisää jokaisesta yksityiskohdasta.

• Ja lopuksi se sanoi että haluaisi päästä mukaan, Lauri kertoi minulle naama peruslukemilla.
• Päästä mukaan? kysyin varmistaakseni.
• Kyllä, sessioimaan meiän kanssa. Ja siis alistuvana. Aikasempaakin kokemusta miestenvälisestä sillä kuulemma on.

 Tuijotin Lauria sanattomana. Mitä tuohon pitäisi vastata? Olihan Mika varsin komea, reilu nelikymppinen korsto, joka oli Lauriakin isokokoisempi. Pääkin oli sopivasti jo kaljuuntunut.

• Mitäs sä ite aattelet tästä? utelin.
• En kyllä tiiä. Tuntus se oudolta.
• Hmm…
• Mutta…mistäs tuota tietää, Laurin silmissä oli taas tuo mystinen pilke.

 Kirjoitukset saatiin lopulta taputeltua omasta mielestämme hyvällä menestyksellä. Nyt vain jännittämään tuloksia ja samalla lukemaan loppukevään pääsykokeisiin. Mutta ensin piti sessioida kunnolla pitkästä aikaa.

 Päätimme Laurin kanssa tavata ensin hänen luonaan, josta siirtyisimme minun luokseni kotini tyhjennyttyä muista ihmisistä. Edessä siinsi kiimantäyteinen viikonloppu Lauri-pojuni seurassa, ei muita, ei minkäänlaisia häiriötekijöitä.

 Laurin kalu oli ollut kirjoitusten yli lukossa. Yhteensä lukossa olo aika hätyytteli jo kolmea viikkoa. Pohdin mielessäni sallisinko Laurin jo tulla viikonlopun aikana vai jatkaisinko hänen kiimansa pitkitystä. Samassa huomasin pysäkkini olevan seuraavana. Painoin pikaisesti nappia, keräsin kamppeeni ja hyppäsin ulos bussista.

 Ulkona keväinen auringonsäde tervehti minua. Lumi narskui iloisesti kenkieni alla.

 Laurin uusi koti sijaitsi uudehkossa pienkerrostalossa. Oikein rauhaisa ja mukava alue. Asuntojen ulko-ovet sijaitsivat avonaisessa ‘’rappukäytävässä’’, johon kulki portaat talon päädystä. Pimpotin Laurin ovea sormet kylmästä kohmeisina.

 Alkutervehdysten ja vaatteiden riisumisten jälkeen sirryimme Laurin huoneeseen. Se oli edelleenkin yhtä askeettinen kuin silloin muutama vuosi sitten ensi kertaa tavatessamme.

• Mulla ois sulle yks juttu, myhäilin ujosti.
• Millainen juttu, herrani, Lauri kysyi nohevana.

 Kävelin repulleni, josta kaivoin esiin pätkän metallista kettinkiä, jonka päät oli yhdistetty jykevällä munalukolla. Lukosta riippui avain, jolla avasin lukon. Käskin Laurin seisomaan, jolloin pääsin asettamaan kettingin pojuni kaulaan. Naps vain, ja lukko kiinnitti ketjun tukevasti paikoilleen.

• Nyt tiedät aina olevasi mun omistuksessa, hymyilin iloisena lopputuloksesta.
• K-kiitos, herrani, Lauri sai sanottua.
• Otahan tuo paita vielä pois, käskin. – Otan susta kuvan talteen.

 Lauri ei tyytynyt vain seisomaan paikoillaan, vaan alkoi kunnolla poseeraamaan minulle. Hauikset, rinta ja selkä tuli esiteltyä kaikessa lihaksikkuudessaan. Kunhan vain uusi kettinki näkyi merkkinä siitä, että tämä lihakimpale oli jo omistuksessa.

 Sitten kuului oven rapinaa. Me molemmat säpsähdimme varpaillemme.

• Minä täällä, Mika hoilotti eteisestä. – Ootko kotona?

 Lauri vastasi myöntävästi. Tämä ei suinkaan riittänyt, vaan tietenkin Mikan oli tultava omin silmin tarkistamaan tilanne.

• No oothan sä kotona. Ai sulla on seuraakin, Mika nyökkäsi minulle. – Jaa, katos jätkiä, Mika alkoi virnuilla. – Teillä on jo kunnon leikit täällä.

 Laurin vielä hetki sitten valloillaan olleesta uhmakkuudesta ei ollut jäljellä edes rippeitä. Päätin edes paikata tilannetta.

• Tiiäthän sä meidät, yritin naureskella heikoin tuloksin. – Tässä just lahjoitin Laurille tämän metalliketjun merkiksi sen asemasta.

 Mikan katse kiinnittyi ketjuun hyväksi aikaa. Hän astui Laurin viereen ja seuraavaksi piteli ketjua jo käsissään.

• Tää on kyllä hieno. Simppeli, mutta viesti tulee selväksi.
• Jep, ja halutessaanhan tähän voi liittää vielä pitemmän ketjun jolla voi sitten ohjailla tai lukita Lauri johonkin.

 Mikan silmät tuikkivat. Silmät kiersivät kehää minun ja ketjun välillä.

• Tuota…ootteko te miettiny sitä mun ehotusta?
• Vähäsen joo. Ei olla tosin päätetty vielä mitään.
• Joo joo, Mika vaikutti nyt joltain luokan eteen pyydetyltä oppilaalta, jolla ei ollut hajuakaan mitä hänen pitäisi oikein tehdä.
• Kyllä kai sitä voisi kokeilla, Lauri pisti väliin. – Ei kai sitä muuten voi tietää.
• No sitten se on ok mullekin, sanoin.

 Mikan ilme kirkastui.

• Mä oon jo valmis. Tosin muutamalla ehdolla.
• Kerro pois vaan, vastasin.
• Panojutut mua ei ainakaan vielä kiinnosta. Eikä siis teidän kahenkaan väliset. Ja Laurin ja minun välillä korkeintaan vaan käsihommia. Ja kova kipukin on poissuljettu.
• Nuo on ihan hyväksyttävät ehdot. Vai mitä Lauri?

 Lauri nyökkäsi. Totesimme jokaisen kolmen olevan valmiita aloittamaan. Sovimme session kestävän alustavasti yön yli. Turha pilata orastavaa kuviota turhan tiukalla aikataululla.

• No niin, aloitin ja hieroin käsiäni yhteen. – Nyt kun Mika on niin kokematon näissä jutuissa, niin ensimmäinen neuvo tai käsky ennemminkin, on se että Mika seuraa Lauria mahdollisimman tarkkaan. Ihan jokaisessa pienessä jutussakin otat oppia. Tosin Laurikin voi joskus epäonnistua mutta sen te tulette molemmat nahoissanne sitten tuntemaan.

 Mittailin edessäni seisovia körmyjä samalla pohtien mistä suunnasta tätä sessiota pitäisi alkaa lähestymään. Lopulta päädyin riisuttamaan Laurin bokserisilleen ja istuttamaan tämän tietokonetuoliinsa. Pojuni sai hetkisen olla sivustakatsojan roolissa.

 Paneuduin nyt täysillä Mikaan. Tuo järkäle oli saatava kunnolla aisoihin ja opetettava tavoille.

• No niin, lähdetään ihan aluksi siitä miten seistään oikeaoppisesti. Eli ei noin lysyssä vaan selkä suorana…noin, hyvä. Sitten otetaan pieni haara-asento jaloilla…noin justiinsa. Ja lopuksi kädet viedään selän taakse.

 Myhäilin tyytyväisenä Mikan seistessä mallikkaasti Laurille niin tutussa asennossa. On näissä enemmänkin samaa kuin pelkkä ulkonäkö.

• Ja nyt otat kaikki vaatteet pois paitsi alushousut.

 Mika riisui vaatteet nopeasti lattialle. Paluu samaan asentoon kävi ilman käskyäkin.

• Ai sulla on tollaset ihan pikkarimalliset, naurahdin Mikan mustille slogeille.

 Siirryin Laurin isän viereen katse harhaillen päästä varpaisiin. Mistä kohtaa sitä oikein pitäisi aloittaa?

 Päätin laskea käteni aluksi Mikan vatsalle, joka oli sopivan pehmeä, muttei mikään kumpu. Tummaa karvoitusta oli reilusti. Liikutin kättäni hitaasti ylöspäin aina rinnalle asti, jolla karvaa oli vieläkin tiheämmin. Rintalihakset pullottivat juuri sopivasti nännien sojottaessa kovina niiden päällä. Hieroin molempia nännejä hetkisen ennen kuin liikutin kättäni toiselle Mikan hauiksista. Käskin häntä jännittämään käsivarsiaan, mikä paljasti komeat käsilihakset.

 Vetäydyin hetkeksi kauemmaksi ihailemaan tuota urosta. Karvaa sillä oli joka paikassa, kasvojakin komisti lyhyt sänki. Jalat olivat yhtä tukevat kuin Laurillakin, hyvät geenit pojullani. Slogeissa näytti olevan pieni kohouma.

• Mites täällä jaksellaan? astuin Mikan eteen ja tartuin häpeilemättä kiinni alakerrasta.
• Mainiosti.

 Puristin hiukan lujempaa.

• Mainiosti…?
• Mainiosti, herrani, Mika lausui lopun hieman hiljempaa. Kyllä tässä oli hieman koulutettavaakin.
• Just niin, sanoin ja päästin irti munista.

 Käännyin nyt Laurin puoleen. Tämä oli pitänyt katseensa hyvin tiiviisti Mikassa ja minussa joka kerta kun olin vilkaissut tarkistaakseni tilanteen.

• Tuus tähän viereen seisoon, käskin pojuani.

 Nyt vasta tajusinkin kuinka paljon nuo kaksi miestä toisiaan muistuttivatkaan. Jos Laurista kasvaisi tuollainen karju kuin isästäänkin, niin olisin ikuisesti onnellinen. Tosin olinhan sitä jo nytkin.

• Tehdään tästä hommasta vähän hauskempaa, aloitin. – Lauri riisuu Mikan slogit…hampaillaan.

 Laurin kasvoille ilmestyi muutama epäileväinen kurttu. Mikan slogeissa tapahtui sen sijaan pieni terhakoituminen.

 Jouduin käskemään pojuni polvilleen isänsä eteen, kun se ei omatoimisesti ottanut tapahtuakseen.

• Ja nyt hampaat kiinni isäs alkkareihin orja.

 Lauri kurottautui kohti sloggeja, mutta jähmettyi juuri kun oli saamassa niistä otteen. Marssin Mikan vaatekasalle, irrotin farkuista paksun nahkavyön ja palasin isän ja pojan luo.

• Joko alkaa tapahtua vai annanko iskuja?

 Lauri ei katsonut minuun päinkään. Mikan katse seilasi minun ja Laurin välillä.

 Odotin hetken ennen kuin ryhdyin jakelemaan rangaistuksia. Katseeni oli aluksi Laurissa, mutta sitten äkkäsin Mikan. Iskin tuon isukin paksuille ja karvaisille reisille mojovia iskuja. Sain muutaman karjaisunkin kiitokseksi. Käskemäni asento piti juuri ja juuri.

• Uskooko poika nyt totella? tivasin Laurilta.

 Lauri nyökkäsi niin lyhyesti, että tuskin huomasin sitä. Mikan katse oli painunut alas poikaansa sekä riisumista odottaviin alushousuihinsa. Tällä kertaa pojuni sai hampaansa kiinni sloggien vyötäröön ja veti niitä alas hitain vedoin. Ne eivät olleetkaan mitään löysää mallia, vaan Mikan kiinteitä ja maskuliinisia muotoja korostavat.

• Nooin, hyvinhän se menee, kommentoin väliin kun Mikan kalleudet paljastuivat kankaan alta.

 Lauri teki työnsä huolella loppuun eikä päästänyt kalsareista irti ennen kuin ne lojuivat Mikan nilkoissa. Käskin iskää nostamaan jalkojaan ja vetaisin housut talteen.

• Ei mennyt kyllä Lauri sulla ihan nappiin tämä suoritus tuon alun takia mutta ei anneta sen meitä liikaa häiritä. Ja nyt suu auki poju.

 Käänsin Mikan slogeista esiin sen puolen, joka oli ollut munia vasten ja tungin ne Laurin suuhun. Lopuksi komensin pojuni takaisin tuolilleen istumaan.

• Katotaanpas nyt millanen mörssäri täältä paljastukaan.

 Kopeloin Mikan puoliheijarissa roikkuvaa kalua ronskein ottein. Sehän vain innostui niistä ja paisui melkein täyteen seisokkiin.

• No on tää ainakin Lauria selkeesti isompi. Et oo poju isältäs saanu kyrpägeenejä, virnuilin. – Tosin sun asemassas sillä nyt ei ookaan niin väliä.

 Mikan kassit roikkuivat raskaan näköisesti pusseissaan, joten kysyin tältä milloin tämä tykki oli viimeksi laukaistu.

• Muistaakseni kolmisen päivää sitten, herrani, kuului vastaus.
• Jaa, että ei isukilla oo aikaa juuri tumputtaakaan. Ehkä me näiden tuntien aikana annetaan sillekin mahdollisuus helpotukseen. Mutta nyt saat luvan helpottaa mun oloa.

 Vetäisin farkkujeni vetoketjun auki. Kaiveltuani hetken pomppasi täydessä tanassa oleva heppini ulos sepaluksesta vapauteen.

• Polvilles siitä ja ime.

 Isukki ei aikaillut, vaan painui polvilleen, aukaisi suunsa ammolleen ja vei kaluni sen uumeniin.

• Jaa että suoraan juuriaan myöten suuhun? naurahdin. – Käyhän se toki mulle.

 Otin tukevan otteen Mikan kuulapäästä toisella kädelläni. Vapaaksi jääneellä kädelläni viitoin Laurin luokseni.

• Tuu Lauri polvilles tähän mun viereen. Katopa miten iskäs ottaa kyrpää suuhunsa.

 Lauri tuijotti herkeämättä isänsä työskentelyä. Niin tuijotin minäkin ja pistin hiljaa päässäni merkille, ettei Mika ollut mikään ensikertalainen tässä aiheessa.

• Nyt kun Lauri oot siinä sopivasti niin otahan nuo mun pallit käsittelyyn, käskin.

 Pojuni tuijotti hetken takaisin, kunnes kumartui. Hieman karvaiset kassini saivat nekin nyt kuuman kostean syleilyn. Laukeaminen alkoi olla uhkaavan lähellä.

• Irti, molemmat.

 Lauri ja Mika perääntyivät kalustani, joka jäi yksinäisenä sykkimään ilmaan. Koko kroppa tuntui vapisevan kyrpäni tahdissa.

• Hyvin vedetty, muttei laukaista tätä vielä, kehaisin ja läpsyttelin samalla kyrpääni Mikan sänkinaamaa vasten. – Et oo sinäkään ekaa kertaa tätä tekemässä.
• En ole, herra. On tuota kokemusta hieman jo takanapäin, Mika vastasi jalkojeni juuresta.
• Joo-o, kyllähän teistä vielä kunnon alistujakaksikko saadaan aikaan. Mutta tiiättekö, mulla alkaa olemaan vähän nälkä, niin jos Mika tekisit meille jotain murkinaa niin päästään sen jälkeen vielä jatkamaankin.

 Mika nousi seisomaan ja tömisteli keittiöön. En voinut olla huomaamatta kovana heiluvaa kyrpää. Käskin Lauria viimeinkin riisumaan bokserinsa, joiden alta paljastui siveysvyössä äärimmilleen pullistunut kalu.

• Tästähän tulee hyvin hauska viikonloppu, virnistin.

Näin loppukesästä on kiva muistella kesän mökkireissuja. Tosin tämä kyseinen reissu sijoittuu kirpakkaan syksyyn, mutta mikäs sen hauskempaa!

Perjantai ja viimeinen oppitunti. Tietysti matikkaa, inhokkiainettani. En ollut jaksanut keskittyä tehtäviin viimeisen puolen tunnin aikana juuri ollenkaan. Vilkuilin seinäkelloa miltei jatkuvasti.

 Muuten olisin voinut tehdäkin tehtäviäni, mutta edessä häämöttävä viikonloppu teki oloni levottomaksi. Näkisin jälleen Simoa, Lauri toki seuranani, vuokramökillä keskellä asumatonta luontoa. Olimme viestitelleet Simon kanssa viime kerrasta lähtien, mutta jälleennäkeminen oli lykkääntynyt syksyyn kiireidemme takia.

 Havahduin ajatuksistani, kun opettaja oli antamassa läksyjä. Merkkasin ne nopeasti vihkooni ja riensin ulos luokasta.

 Odottelin Lauria ruotsin luokan edessä sydän pamppaillen. Tunti loppui minuutilleen ajallaan ruotsin opettajan tuttuun tapaan.

 Lyöttäydyin välittömästi Laurin viereen ja astelimme ripeästi Laurin perheen autolle, jota hän oli saanut lainata silloin tällöin saatuaan ajokortin noin kuukausi sitten. Istahdin pelkääjän paikalle Laurin startatessa auton.

• Ootatko jo viikonloppua? kysyin.
• Totta kai, pääseepähän pois kaupungista.
• Näin on. Ootatko mitään muuta?
• Laukeamista, Lauri naurahti katse pysyen tiessä.
• Vai niin, sanoin astetta matalammalla äänellä ja kuljettelin kättäni Laurin paksulla reidellä. – Siinä onkin ootettavaa.

 Saavuimme Laurin kotiin, jonka pihassa Simo meitä jo odottelikin.

• Eikö Riku ja Tero päässeetkään mukaan? ihmettelin.
• Terolle tuli äkillisiä menoja ja Riku halusi jäädä sen luo.
• Ai on meidän Lauri jo korvattu? naureskelin.
• Ilmeisesti, Simo vastasi. – Mutta sun pojus on kyllä kasvanut, hyvässä mielessä siis, Simo totesi samalla puristellen Laurin kroppaa.
• Aina vain enemmän ja enemmän. Loppukesän ruohonleikkuu -kesätyökin auttoi asiaa. Ja toki pienet runkkulakot aina silloin tällöin, kertoilin hymyssä suin.
• Etkös sä oo aina vyössä? Simo kysyi Laurilta.
• Kyllä, herra. Tällä hetkellä yhden kuukauden putkeen.
• Vau, sitähän pitää juhlia, Simo hihkaisi. – Mutta, parempi lähtä ajeleen.
• Jep, käyhän hakee kamas niin lähetään, käskin Lauria.

 Sillä välin siirsin omani Simon autoon jutellen niitä näitä hänen kanssaan. Laurin tultua pääsimme matkaan.

 Matkaa kertyi nelisensataa kilometriä, mutta muutamalla pysähdyksellä ja kuskin vaihdolla siitä selvittiin loistavasti iltaan mennessä. Mökki sijaitsi syrjässä muilta ihmisiltä pienen järven rannalla.

• Lähin naapuri on kolmen kilometrin päässä, joten saadaan olla aika rauhassa, Simo selosti. – Eikä haittaa vaikkei olisi aina niin vaatetettu.
• Joo ei, mutta ei täällä mitenkään lämmin ole, vastasin. – Laurihan kyllä pysyy lämpimänä, virnuilin.
• Varmasti, Simo sanoi ja jatkoi: – Lauri vois purkaa meidän tavarat ja laittaa saunan tulille, tee puita lisää jos siellä ei oo jo valmiina. Älä viivy kauaa, tuut tekeen meille sen jälkeen ruokaa.
• Kyllä, herra.

 Laurin touhutessa minä ja Simo rojahdimme tuvan pehmeälle sohvalle. Huomasin ison television, jonka napsautin saman tien päälle.

 Viisaana Lauri vaihtoi päälleen verkkarit ja vanhan farkkutakkinsa mennessään saunalle. Iltahämärässä näin hänen jykevän hahmonsa suuntaavan alas rantaan.

• No, annatko pojun tulla täällä ollessa? Simo kysyi.
• Ehkä. Riippuu siitä kuinka hyvin se suoriutuu tästä.

 Kauaa Lauri ei saunalla jahkaillut, vaan pian hän olikin takaisin sisällä. Aiempien käskyjen mukaan hän riisuutui muista vaatteista paitsi mustista, tiukoista boksereista, joiden läpi saattoi loistavasti nähdä pullottavan siveysvyön.

• Pysy siinä! Simo käski yhtäkkiä.

 Hän ponnahti ylös ja riensi Laurin luo.

• Katos poikaa, sullahan alkaa olla ihan miehen kädet, Simo kommentoi hivellessään Laurin käsivarsia ja hauiksia. – Ja tissitkin löytyy, Simo jatkoi ja väänsi hieman toista nänniä Laurin ähkiessä. – Et kai sä syötä tälle mitään nappeja? Simo naurahti.
• En ainakaan vielä. Tosin nehän pienentäis sen kassitkin sopivasti, vastasin.
• Niin tekis. Mutta eiköhän tää poika kasva muutenkin, Simo sanoi ja antoi vielä pari lyöntiä Laurin rintaan. – Teehän meille nyt vähän evästä.

 Lauri aloitti työnsä tyyneen tapaansa eikä ollut moksiskaan Simon yllättävästä kourimisesta. Tajusin jälleen kerran kuinka onnekas olinkaan omistaessani hänet.

 Jatkoimme Simon kanssa television katselua, mutta ainakin itselläni oli hankaluuksia keskittyä tyhjänpäiväisiin uusintoihin Laurin häärätessä miltei alastomana keittiössä. Farkuissa pullotti jo täysillä. Sivusilmällä huomasin saman ongelman vaivaavan Simoakin.

• Ruoka on valmista, herrat, Lauri ilmoitti seisoen pöydän vieressä jalat haara-asennossa ja kädet selän takana.

 Söimme kaikessa rauhassa Laurin seuratessa vieressä. Lopuksi annoimme Laurin syödä vähät tähteet ja nuolla lautaset puhtaiksi.

• Oiskohan se saunan paikka, ehdotin. – Lauri tuokoot meidän kaikkien kamat.
• Ja tuu vaan noissa boksereissas, ne sopii sulle, Simo jatkoi.

 Lokakuinen ilta oli kirpeän raikas. Järvi seisoi peilityynenä mustana aukkona saunan tuprutellessa sen rannalla.

 Saunalle tultuamme Laurin iho oli kananlihalla ja nännit sojottivat kovina. Näky oli niin vastustamaton, etten voinut olla tarttumatta noihin isoihin nänneihin ja vääntää niitä aivan kuin haluaisin kuivata ne. Laurista ei lähtenyt kuin vaimea murahdus.

 Käskin Laurin riisumaan bokserinsa samalla kun minä ja Simo riisuimme omat vaatteemme.

• Tuuhan tänne, käskin vehje puoliseisokissa.

 Lauri seisoi nyt kaikessa komeudessaan edessäni. Tosin hänen vehkeensä ei ollut seisokkia nähnytkään. Kaivelin housuntaskuistani pienen avaimen, johon Laurin katse välittömästi kiinnittyi. Virnistin ja tartuin metalliseen koteloon, jonka Laurin vaalea vehje täytti puolilleen. Työnsin avaimen lukkoon, käänsin sen auki, irrotin sen ja poistin vyön loput osat. Lauri piti käsiään mallikkaasti koko ajan selkänsä takana.

• Miten musta vähän tuntuu että tää sun pikkunen ois kutistunut näiden kuukausien aikana kun tätä vyötä on käytetty?
• Sehän on sitten tehnyt tehtävänsä, Simo kommentoi sivusta.

 Lauri pysyi hiljaa. Aloin runkata vapautettua kalua hitain mutta varmoin ottein. Ei mennyt taaskaan kauaa, kun se oli jo täydessä seisokissa suonet ja terska pullistellen.

• Mitäs orja arvelet, nouseeko se vielä? kysyin.
• Ei, herra.
• Onko se kutistunut?

 Lauri katsahti alas ja vastasi:

• On, herra, ehkä noin sentin.
• Katohan, hihkaisin. – Tämähän etenee loistavasti. Eihän sulla mikään jättimulkku koskaan oo ollutkaan, jotain neljätoista senttiä, mutta tätä vauhtiahan se kutistuu alle keskiverron puolelle.
• Joo, parempaan päin mennään, Simo sanoi ja läpsäisi kämmenellään Laurin vehjettä.

 Lauri ähkäisi kuuluvasti. Saatoin vain kuvitella kuinka herkkänä hänen kyrpänsä oli tällä hetkellä.

• Kunhan ei laukaista tätä liian aikaisin, virnuilin. – Eiköhän mennä saunaan.

 Saunassa pääsin ihailemaan yhtä laudetta alempana istuvan Laurin leveää selkää. Olkapäätkin alkoivat pikku hiljaa muotoutua, vaikka sopivaa pehmeyttä olikin vielä jäljellä. Olinkin kieltänyt Lauria tulemasta liian lihaksikkaan näköiseksi.

 Simon ja minun seisokit olivat täydessä kunnossaan eikä Laurinkaan heppi ollut laskeutunut. Mietin helpottaisinko oloani Lauria hyväksikäyttäen kun Simo hihkaisi:

• Ensilumi!

 Tiirailin ulos saunan pienestä ikkunasta. Simo oli oikeassa. Hennot hiutaleet leijailivat äänettöminä tummassa illassa. Sitten minulla välähti. Käskin Laurin mennä seisomaan ulos ikkunan alle kädet selän takana. Näky oli jo mielessäni niin kutkuttava että sitä oli pakko kokeilla.

 Lauri tömisteli ulos ilkosillaan. Hetkisen kuluttua hän patsasteli katseidemme alla kuin palkintosonni ikään. Hiusten olin antanut kasvaa jo lyhyelle sängelle muun kehon karvoituksen tavoin. Toki jaloissa ja käsissä kasvoi vaaleaa karvoitusta normaalisti. Paksut käsivarret uhkuivat voimaa, joka oli kaikki minun hallinnassani. Lumihiutaleet sulivat hetkessä Laurin leveälle rintakehälle, jota en voinut lopettaa ihailemasta. Paksut, tiheän karvoituksen peittämät reidet kannattelivat koko komeutta.

• Ootte kyllä onnekkaita molemmat, Simo sanoi hiljaa.

 Loppuilta meni rennoissa merkeissä jutustellen ja televisiota sivusilmällä seuraten. Lauri oli tottelevaisesti koko illan polvillaan sohvan vieressä puhtaat bokserit yllään ja kalu jälleen siveysvyössä.

 Jossain vaiheessa Simo alkoi valitella päivän mittaan kasaantuneita paineitaan. Tajusin merkin ja käskin Lauria helpottamaan Simon oloa. Välittömästi tuo körmy siirtyi ‘’varaherransa’’ etumuksen eteen. Simo risti kätensä rennosti päänsä taakse kun Lauri alkoi avata hänen farkkujensa vetoketjua. Hetken päästä esiin ponnahti paksuna punoittava terska kovan varren päässä. Keskittynyt ilme kasvoillaan Lauri työsti kalua aloittaen nupista. Isohko terska sopi heittämällä Laurin suuhun eikä ongelmia ilmennyt varrenkaan kanssa. Silmät suljettuina orjani imi Simon kyrpää edessäni, mikä sai minutkin avaamaan sepalukseni. Runkkasin oman kaluni samaan kiimaan Simon kanssa. Loppuhuipennuksen lähestyessä kampesin itseni ylös sohvalta ja laskin mällini Laurin päälaelle samalla kun Simo laukaisi omansa Laurin nielun perukoille. Yhtään kakomatta pojumme nieli nesteet.

• Kiitos herrat, hän sanoi jämäkästi kädet yhä tiukasti selän takana.
• Mees nukkumaan siitä, vastasin sulkien housujani.

 Laurin poistuessa nukkumapaikalleen minun ja Simon parisängyn päätyyn jäimme tämän kanssa vielä nauttimaan illasta mietteet jo huomisessa.

 Aamulla heräsimme Simon kanssa paistetun pekonin ja munan tuoksuun. Laurihan se tomerana hääräili keittiössä herrojensa vasta karistellessa unihiekkoja silmistään.

• Huomenta herrat, Lauri tervehti nostaen katseensa hetkeksi pannulta.
• No huomenta huomenta, Simo virnuili ilkikurisesti.

 Hetken päästä tajusin syyn virnuilulle. Simon boksereiden alta paistoi tämän aamustondis.

• Ei poju ole tainnut tällaista kokea itse vähään aikaan?

 Lauri tuijotti pitkään näkyä ennen kuin vastasi kieltävästi.

• Niin vähän aattelinkin, Simo naurahti ja puristi Laurin kiinteitä pakaroita. – Onko kohta valmista? Ois vähän nälkä.
• Kohta herra.

 Istahdimme Simon kanssa pöytään odottelemaan. Laurin kattaessa pöytää käytin tilaisuuteni hyväksi ja tunnustelin pojuni lukittua varustusta boksereiden läpi. Laurin vehje tuntui täyttävän kotelon melkein kokonaan, mikä ei ollut mikään yllätys kuukauden tulemattomuuden jälkeen.

 Söimme aamiaisen hyvällä ruokahalulla. Lauri oli tehnyt itselleen kaurapuuroa, jonka hän pääsi hyvän käytöksensä ansiosta syömään pöydän ääressä kanssamme.

 Vilkuilin vähän väliä Lauria pöydän toiselta puolelta. Vaaleanruskeat rintakarvat korostivat sopivasti pojuni komeaa rintaa. Päätin lopullisesti antaa niiden kasvaa vapaasti.

 Syönnin jälkeen makoilimme Simon kanssa sohvalla Laurin pestessä astiat. Tv:stä ei tullut mitään järkevää, mutta Laurin tiskauksen tahdissa heiluva perä ja leveä selkä toimivat loistavana viihdykkeenä.

 Aamupäivän kääntyessä päiväksi Lauri oli valmis. Varmistin vielä silmämääräisesti että keittiö oli siisti ja järjestyksessä. Kehaisin Lauria ohimennen läpsäisyllä pepulle.

• Ei ne hommat suinkaan tähän lopu, ilmoitin. – Simon auto likaantui ikävästi tänne tullessa joten saat puunata sen uudenveroiseksi. Ja kun siellä noin komeasti paistelee aurinko niin älä laita turhaan vaatetta päälles.

 Lauri totteli vastalauseitta. Välineet haettuaan miehen alkuni lampsi pihalle, johon minulla ja Simolla oli mainiot näkymät olohuoneen ikkunasta.

• Eikö se oo vähän tylsää kun pojus tottelee aina? Simo kysyi.
• Ei se nyt aina tottele. Mutta silloin se saa tuntea sen kropassaan, virnistin.
• Terolle pahin rangaistus on lukitseminen vaatekomeroon. Kun pitää sen siellä yön yli niin johan on nöyrää poikaa aamulla.
• Laurille ehkä se kun käsittelen sen palleja tai pidän sitä varpaillaan seisonnassa.

 Simo nyökytteli pilke silmissään. Ikäerostamme huolimatta meillä klikkasi. Ilman pakottamista, olimme kuin luodut toisillemme. Katseeni oli koko ajan ikkunan toisella puolen puurtavassa Laurissa. Mustat bokserit korostivat vaaleita, paksuja reisiä.

• Meidän pitäis kouluttaa Lauria ja Teroa enemmän yhessä, ehdotin. – Vaikka me ollaankin kaks pariskuntaa ei se estä meitä olemasta tässä suhteessa kuin yhtä suurta perhettä.

 Simo oli hetken hiljaa. Pelkäsin jo hänen nauravan ehdotukselleni, mutta hän otti sen iloiten vastaan.

• Tero voisikin ottaa joissakin asioissa pojustas mallia.
• Samoin Lauri, naurahdin. – Tosin armeijaan siitä ei taida olla. Ei mitään vakavaa mutta pv ei halua ottaa riskejä.
• Enemmän aikaa koulutukselle. Mäkin kirosin monta kertaa Teron gineksiä vaikka tiesin sen munan pysyvän tiukasti lukossa ja senkin kaipaavan mua koko ajan.
• Näin on. Kirjotusten jälkeen on hyvä pitää Laurikin vyössä niin pysyy keskittyminen aiheessa, virnuilin.

 Jutustelimme Simon kanssa vielä tovin Laurin hikoillessa edessämme. Syksyisen kirpeästä ilmasta ja kevyestä vaatetuksesta huolimatta tuo lihajärkäle sai silti hien kihoamaan iholleen.

 Laurin tultua sisälle ja ilmoitettuaan homman olevan valmis pomppasi Simo ylös tarkistamaan työn jäljen. Minä sen sijaan käskin hien ja pesuaineen ryydittämän pojuni pesulle.

 Seurasin Lauria kylppäriin. Heitettyään bokserit lattialle käskin hänet pysähtymään. Tuttu avain kädessäni nappasin kiinni Laurin varustuksesta ja napsautin lukon auki. Samassa Simo liittyi seuraamme.

• Juuri sopivasti pääset seuraamaan esitystämme. Mees Lauri suihkuun ja pese munas kunnolla.

 Lauri teki työtä käskettyä ja antoi vesivirran juosta ylitseen. Puoliheijarini yritti kovasti nousta täyteen mittaansa.

• Ja nyt saat luvan tulla muutamalla ehdolla. Tuut tähän mun ja Simon väliin ja asetat mulkkus meidän säärien väliin ja panet niin kauan että tuut.

 Lauri prosessoi kuulemaansa hetkisen ennen polvistumistaan herrojensa jalkojen juureen. Olimme Simon kanssa riisuneet housumme pois tieltä. Mahanpohjassani kutkutteli ihanasti kun tunsin Laurin tukevan otteen reiteni ympärillä.

 Laurin täydessä seisokissa komeileva kalu oli pian tukevasti paikoillaan. Pää keskivartaloidemme välissä hän aloitti työnnöt aluksi rauhallisin vedoin. Saatuaan vähän tuntumaa pojuni kiihdytti tahtia malttamattomana. Nuorukainen keskitti kaikki aistinsa ja voimansa kuukauden aikana kertyneen seksuaalisen energiansa laukaisuun. Laurin kuumana sykkivä kyrpä tuntui oudon kiihottavalta säärtäni vasten. Puhina ja ähinä huipentui nopeaan kliimaksiin, jota seurasin aitiopaikalta lintuperspektiivistä. Punaisena helottava terska laukaisi ensin ruikkauksen vetistä nestettä ennen paksuja klönttejä spermaa. Lauri korahti matalalla äänellään sonnimaiseen tapaansa.

• Siinä oli tulemista ainakin kahen kuukauden eestä, Simo kommentoi. – Aikamoisen sotkunkin teit.

 Sitten Lauri teki jotain odottamatonta. Hän kumartui nuolemaan mällinsä ilman käskytystäni. Hämmästyksestä kankeana seurasin sivusta kun pojuni ahnas kieli puhdisti lattian tehokkaammin kuin tehomoppi.

• Hyvä poika, kehaisin.

 Lauri kuivasi itsensä ja oli pukemassa uuden parin boksereita päälleen kunnes kielsin häntä.

• Anna vähän ilmakylpyjä munilles, virnuilin. – Ja mee tekee ruokaa minulle ja Simolle.

 Simo painui pihalle hengähtämään, joten jäin Laurin kanssa kahden. Nojailin keittiön seinään silmä kovana Laurissa.

• Onko jo ikävä vyötä?
• Ei vielä, Lauri naurahti.
• Oisin veikannu toisin. Kyllä se sulle vaan niin hyvin sopii kun ei se koollakaan oo pilattu.
• Kiitos herra, Lauri vastasi jämerästi.
• Ole hyvä vaan.

 Astelin Laurin taakse. Tarkkailin sipulin lohkomista hetken ennen kuin tartuin yhteen lohkoista ja iskin sen suoraan Laurin terskan päähän. Työ jäi kesken Laurin murahtaessa, mikä sai kiimatipat kihoamaan kalustani.

• Hyvin oot hommas hoitanu, kuiskasin Laurin korvaan. – Vielä muutama vuosi niin oot täysverinen orja.

 Lauri myhisi myöntävästi. Jätin hänet jatkamaan työskentelyään ja rojahdin jo tutuksi tulleelle sohvalle. Simo liittyi hetkisen kuluttua seuraani.

• Hyvät tuoksut täällä.
• Niin on, vastasin. – Sulla taasen ei, mitä sä siellä ulkona oikein rymysit?
• Kävin vähän hölkkäämässä, Simo naurahti.

 Katsahdin työn touhussa hääräävään Lauriin. Ilmeeni kirkastui.

• Tuus Lauri tänne, käskin.

 Lauri valpastui ja käveli eteemme.

• Nuole Simo puhtaaksi vyötäröstä ylöspäin.

 Simo virnisti ja heitti paitansa reippain ottein nurkkaan. Ilme Laurin kasvoilla oli vakava.

• No, toimintaa nyt poika, sanoin katse suoraan Laurin silmissä.

 Mekaanisesti liikkuen Lauri polvistui Simon haaroihin. Vanhemman miehen hieman karvaisempi keho kohoili hengityksen tahdissa luoden kontrastin Laurin nuoren ja alastoman kropan kanssa.

 Lauri antautui lopulta ja laskeutui melkein kiinni Simon navanseudulle. Hän työnsi kielensä ulos ja kosketti Simon hikistä ihoa aluksi vain juuri ja juuri. Simo kihersi kielenpään kutitellessa hänen ihollaan. Käskin Lauria lipomaan kuin mies saaden toivomani tuloksen.

 Alun kangistelun jälkeen pojuni alkoi nuolla Simoa miltei ahnaasti. Näytti siltä kuin tuo järkäleeni lipoisi kyrpää. Huomioni kiinnittyi puoliheijarissa heiluvaan kaluun ja sen alapuolella raskaina roikkuviin kasseihin. Yksi tyhjennys ei tietenkään ollut poistanut kaikkia siemeniä johtimista.

 Lauri oli tällä välin siirtynyt karvaiselle rinnalle. Simo käski pojua nuolemaan nännejään, joita Lauri sai imeskellä pitkän tovin. Simon huohotus sai minunkin veijarini seisokkiin, jonka huomasin aluksi Simolla ja myöhemmin Laurillakin. Nautin tilanteesta vielä enemmän nähdessäni pojuni meisselin täysin kovana, koska usein näin sen kaltereidensa ahdistamana. Ja aika komea aisa se olikin, mutten silti antaisi sen heilua kovin kauaa vapaana.

 Yhtäkkiä Simo käski Lauria lopettamaan. Ihmettelin tätä ääneen, mutta Simo halusikin tyhjentää pussinsa ennen ruokailua. Seurasin sivusta kun Simo käski Laurin selinmakuulle matolle ja asettui polvilleen tämän haaroväliin.

 Muutaman minuutin raivokkaan ähkimisen jälkeen Simon kulli ampaisi kutinsa Laurin kovana seisovalle kalulle. Lauri kiitti roolinsa mukaisesti, mutta äänestä kuulsi hienoinen katkeruus. Hyvänä orjana Lauri ei tietenkään ollut koskenut omaan kaluunsa toimituksen aikana.

• Olisko se ruoka jo valmista?

 Lauri vastasi myöntävästi ja siirryimme pöydän ääreen. Käskin Laurin syömään tapojen mukaisesti lattialla. Lautasta hän sai tosin käyttää.

• Saat nyt kuitenkin ottaa ihan miehen annoksen vaikket sellanen täysin ookaan.

 Söimme rauhassa huilaten äskeisen session jäljiltä. Ruoka oli taattua laatua, jota Laurilta pystyi aina odottamaankin. Syötyämme totesimme Simon kanssa kuin yhdestä suusta olevamme liian raukeita tekemään yhtään mitään.

• Mutta sulle kyllä löytyy hommaa, Simo katsahti lattialla istuvaan Lauriin. – Tuossa pöydällä on kauppalista tavaroista jotka pitäs hakea lähikylän kaupasta. Annan sulle lompakosta rahaa ja vaihtorahat tuot sentilleen takas kuitin kanssa. Onko selvä?
• On herra.

 Simo nouti rahat ja iski ne kauppalistan viereen. Käännähdin Laurin puoleen:

• Pue päälle uudet bokserit ja se musta t-paita. Jalkaan laitat ne shortsit. Sukkia et tarvi. En laita sua vielä vyöhön mutta muista että nään kyllä jos oot tuona aikana runkannu.
• Selvä herra. Saanko käyttää autoa herra?

 Virnistimme Simon kanssa.

• Matkaa kaupalle on muutama kymmenen kilometriä, valaisin. – Joten saat käyttää autoa nyt kun syksykin on tullut päälle. Kesällä saisit ehkä mennä kävellen.
• Auton avaimet on mun takin taskussa, Simo ohjeisti.

 Lauri poistui pukemaan jättäen minut ja Simot kaksin.

• Paksusti puetutat poikas, Simo naureskeli.
• Pakko on kun on talvi tuloillaan.
• Näin se on. Vaikka hupinsa siinäkin, Simo myhähti.

 Lauri huikkasi heipat ja lukitsi ulko-oven. Päätimme Simon kanssa yksissä tuumin painua ruokalevolle.

 Rapistelu ja kolina herätti minut horroksesta. Kampesin itseni ylös jättäen Simon jatkamaan uniaan. Keittiössä Lauri asetteli ostoksia paikoilleen. Hiivin hänen huomaamatta pöydän viereen.

 Lauri käännähti minuun päin ja säikähti silminnähden.

• En kuullut kun herra saapui, hän pian selitti.
• Taisit pelästyä.
• Hieman herra.

 Lauri viimeisteli työnsä. Tiukka t-paita korosti komeasti kovana seisovia nännejä.

• Ei kai tullut kylmä?
• Ei herra, Lauri vastasi asetellessaan vaihtorahoja pöydälle. – Kummeksuvia katseita kyllä sain.
• Ne ei joka päivä nää tollasta järkälettä. Riisu nyt nuo vaattees pois nii jatketaan.

 Lauri oli hetkessä ilkosillaan. Tarkistin ensitöikseni hänen vapaana heiluvan kalunsa jokaista senttiä myöten. Merkkejä tulemisesta tai spermasta ei näkynyt, joten saatoin uskoa Laurin pitäneen lupauksensa.

• Istu tähän tuolille, käskin ja vetäisin yhden keittiönpöydän tuoleista keskemmälle.

 Laurin raskas keho sai tuolin narahtamaan. Paksut jalat peittivät puun näkyvistä, ja leveä selkä ulottui selkänojan ulkopuolelle.

 Tällä välin olin noutanut nipun köyttä makuuhuoneesta, jossa Simo uinui onnellisena. En raaskinut herättää häntä, joten nappasin mukaan suukapulan Lauria varten.

 Melkein ammattilaisen elkein sidoin Laurin tukevasti tuoliin. Suukapulakin liukui kuin vanhasta muistista paikoilleen. Käskin vielä erikseen Lauria olemaan mahdollisimman hiljaa.

 Kun kaikki oli valmista, tartuin pojuni levossa roikkuvaan kaluun. Se näytti niin pieneltä ja söpöltä jykevien jalkojen välissä. Hivelin sitä aluksi kuin herkkää lemmikkieläintä, mikä sai lämmön pakkautumaan tuohon lyhyeen varteen. Pituutta alkoi tulla harppauksittain. Otteenikin voimistui samaa tahtia, minkä huomasin jälkijunassa. Laurin matalat murahtelut saivat aikaan reaktion omassakin kalussa. Löysäsin pykälän puristustani etten vahingossakaan laukaisisi Lauria. Tarkoitukseni oli vain hiukan härnätä.

 Fiksuna poikana päättelin Laurinkin tajuavan jutun juonen, mutta vääntelyt ja voihkaisut suukapulan takaa kuulostivat aidoilta. Sitä ne varmaan olivatkin käteni liukuessa ja hieroessa Laurin sykkivää kyrpää.

 Välissä päästin irti kokonaan ja pelkästään katselin kätteni työtä. Pussitkin olivat nousseet ylös terhakkaina valmiina ampaisemaan kutinsa maailmaan. Ne eivät vieläkään olleet tottuneet näihin sessioihin. Pohdin mielessäni oppisivatko ne koskaan mukautumaan Laurin rooliin rääkättynä orjana.

• Eiköhän siinä ollut tarpeeksi.

 Venyttelin jäseniäni antaen Laurin hengähtää. Poistin suukapulan, mutta köysiä en vielä löysännyt. Juuri sopivasti Simo asteli vaivihkaa makuuhuoneesta seuraamme.

• Jäinkö jostain paitsi?
• Tässä vähän kahestaan leikittiin, vastasin ja läimäytin pojuani olkapäälle. – Nyt kun sais vielä vyön takasin paikalleen.

 Välittömästi tämän sanottuani huomasin Laurin kalun sykähtävän ponnekkaasti.

 Puutteessa sykkivä kalu olikin hankala saada ahdettua piskuiseen siveysvyöhön. Tehtävään tarvittiin Simon ja minun taitavat kädet sekä runsaasti jäätä ja kylmää eri muodoissaan. Puolen tunnin ähkimisen ja riuhtomisen jälkeen kuulimme tutun napsahduksen. Lauri oli takaisin elementissään.

 Ilta eteni rauhallisissa merkeissä. Mutta koska kyseessä oli viimeinen ilta mökillä ja viimeinen ilta pitkään aikaan Simo seuranamme, päätin suorittaa perinteikkään astumisen. Pistimme Laurin polvilleen, painoimme yläkropan lattiaa vasten kädet eteen ojennettuina ja sidoimme kädet yhteen. Nyt Laurin reikä oli vapaasti käytössämme.

 Annoin Simon aloittaa. Aiemmin päivällä tapahtuneesta tyhjennyksestä huolimatta hänen aisansa ponnahti ylväänä esiin. Esivalmisteluja ei juuri tarvittu kun miehisen kookas elin työntyi jo Lauriin. Molemmat äännähtelivät matalalla äänenpainolla rytmikkäiden työntöjen tahdissa. Minunkin oli pakko kaivaa oma kalu esiin ja vedellä muutama veto esitystä seuratessa.

 Simon tullessa varsin nopeaa pääsin minä puolestani jälkiliukkaille. Pelkkä ajatus toisen masterin käyttämästä orjastani sai kaluni melkein laukeamaan ennenaikaisesti, mutta hillitsin itseni urheasti. Kyrpäni souti Laurin reiässä kuin kokenut merenkävijä. Pojuni murahtelut allani saivat mällit irtoamaan lopullisesti.

 Kävimme kaikki erikseen pesulla ja päädyimme röhnöttämään telkkarin eteen. Totesimme jokainen vuorollamme viikonlopun olleen menestys. Seuraavaakin reissua jo kaavailtiin.

 Sunnuntaiaamu sujui mallikkaasti Laurin aamiaisen voimalla. Mökki piti luovuttaa iltapäivän aikana, joten pistin Laurin siivoushommiin. Bokserisillaan hääräävän pojuni seuraaminen oli parasta sunnuntaipuuhaa. Laurin lopetellessa hommiaan hyvissä ajoin sai Simo ajatuksen tehdä polttopuita valmiiksi seuraavia vieraita varten. Niinpä Lauri pääsi vielä kerran puuhommiin minun ja Simon iloksi.

 Kotimatka sujui hiljaisissa merkeissä. Simo heitti minut ja Laurit luokseni, sillä vaihteeksi oma perheeni oli matkoilla. Simon auton takavalojen kadotessa mutkaan mielessäni oli jo seuraava sessio Laurin kanssa.