Laurin ja Mikan viikonloppu saa loppuhuipennuksensa. Vanhat tutut tulevat vierailulle.

 Siirsimme Mikan kanssa olohuoneen huonekalut takaisin paikoilleen ja rojahdimme istumaan sohvalle. Mikan käskin pysyä täysin alastomana, mutta itse vetäisin vielä bokserit jalkaan. Ilmassa tuoksui miehiseltä.

• No, mitäs tykkäsit tästä illasta? Voidaan puhua ihan normaalisti mies miehelle, kysyin.
• Tykkäsin kyllä, Mika vastasi katsoen minua suoraan silmiin. – Oli ne kassipainot aika ilkeät, mutta muuten oli hemmetin kuumaa. Etenkin tuo painimatsi oli oikein tervetullutta vaihtelua.

 Katsoin sivusilmällä, miten Mikan kalu kurkotteli vinosti kohti kattoa. Tuo vehje ei ainakaan valehdellut.

• Oikein kiva kuulla. Mä tykkäsin myös, mutta se lienee aika itsestään selvää, hymähdin. – Ei kai me oltu liian ilkeitä Laurille, kun jätettiin se yksin tuonne?
• Ei ollenkaan, Lauri on sitkeä poika, Mika vastasi pilke silmäkulmassaan. – Ja olihan se ansaittu, kun meni tuolla tavalla häviämään.

 Myönsin Mikan olevan oikeassa. Kysyin lopuksi, miten Mika toivoisi saavansa laueta.

• Oon aina halunnut testata miltä tuntuu olla pantavana. Eli jos haluat, saat korkata mun reiän.

 Olin kieltämättä yllättynyt tästä vastauksesta. Mikan täytyi todella pitää minusta ja minun otteistani. Vastasin tietysti myöntävästi. Halusin ryhtyä heti hommiin, joten aluksi käskin Mikan imemään kaluni kovaksi. Siinä ei mennyt kauaa, kun kyrpäni souti kovana Mikan ahnaassa suussa. Käskin Mikaa antamaan huomiota kasseilleni, mikä ei sekään ollut ongelma. Suuhoito alkoi tuntumaan jo liian hyvältä, joten käskin Mikan mennä nelinkontin sohvalle. Hain liukuvoiteen ja aloin levittämään sitä tottunein ottein Mikan reiälle. Näytti siltä kuin reikä sykkisi valmiina ottamaan tavaraa vastaan.

 Vielä sipaisu voidetta omalle kalulle ja olin valmis. Mikan jykevät ja karvaiset reidet edessäni saivat mieleni pyörryksiin. Enää ei tarvinnut tyytyä yhteen pojuun, vaan sai välillä hieman vanhempaakin. Mitä sitä enempää voisi toivoa?

 Hain terskallani oikeaa kohtaa, mikä tuotti Mikassa matalaa hyminää. Löydettyäni kohdan, aloin työntämään terskaa sisään. Reikä oli todellakin tiukka. Jo pelkkä terskan saaminen sisään oli työn takana. Pikkuhiljaa sain varttakin ujutettua sisään. Mika huohotti allani kuin olisi laukeamassa minä hetkenä hyvänsä. Käskin Mikan pitämään vielä näppinsä irti kalustaan. Kun olin saanut koko elimeni tuon körmyn sisään, aloitin maltillisen tikkaamisen. Mikan huohotukset alkoivat olla niin voimakkaita, että Laurin oli pakko kuulla ne tyrmäänsä. Nautin tämän myötä vielä enemmän tilanteesta. Kiihdytin liikettä tasaisesti, kunnes olin sopivassa panotahdissa. Mikan tiukka reikä puristi kaiken voiman erektiostani. Jos olisin vähemmän kiihottunut, voisivat panohommat tyssätä tähän.

 Vedin kivikovan kaluni ulos Mikasta ja käskin miestä kääntymään selälleen. Mikan kalu paljastui olevan samassa kunnossa omani kanssa. Työnnyin jälleen sisään ja jatkoin siitä, mihin olin jäänyt. Tunsin laukeamisen olevan varsin lähellä, joten annoin Mikalle luvan runkata omaa kaluaan. Pian Mika henkäisi olevansa lähellä laukeamista. Hauikset olivat pingottuneet äärimmilleen ja rintalihakset vavahtelivat tikkaamiseni tahdissa. Annoin Mikalle luvan laueta. Pian tuon uroksen elimestä sinkosi paksuja mällipaakkuja pitkin karvaista vartaloa. Mika urahteli niin, että koko kämppä raikasi. Samalla sekunnilla laukaisin omat lastini syvälle Mikaan huohotuksen saattelemana.  

 Kävimme yhdessä suihkussa niin, että Laurin päälle valui kaikki se vesi, joka kuljetti hien ja kiiman pois vartaloiltamme. Pojuni otti kaiken tämän vastaan ilmekään värähtämättä.

• Joudut nyt odottamaan aamuun asti, totesin Laurille. – Ja otat mukisematta vastaan kaiken kusen, joka minulta ja Mikalta irtoaa.

 Lauri nyökkäsi ja jäi istumaan pimeyteen. Kuivateltuani puin itselleni bokserit ja t-paidan. Mikan käskin olla alasti loppuillan. Rojahdimme taas sohvalle. Mika halusi nähdä kuvaamani painivideon. Lupaa kyselemättä Mika kahmaisi minut suureen ja lämpimään kainaloonsa. Minulla ei ollut mitään syytä pistää vastaan.

 Videolla näkyi, kuinka matsin alussa kaksi miehekästä kehoa litistyivät toisiaan vasten. Mika murahteli tasaista tahtia, kun taas Lauri oli tuttuun tapaan hiljaisempi osapuoli.

• Laurin jalat on liian lähellä toisiaan, Mika kommentoi, kun Lauri jo seuraavaksi mätkähti vasten lattiaa.
• Pitäiskö teidän harjoitella ihan säännöllisesti keskenään? virnuilin Mikalle.

 Mika hymähti vastaukseksi. Huomasin pieniä sykäyksiä Mikan paksussa kalussa. Tässä kohtaa videota Lauri oli saamassa yliotteen Mikasta.

• Tuossa kohti oli itse asiassa lähellä, että olisin joutunut maahan.
• Sepä oliskin mielenkiintoista, että se olisit sinä nyt tuolla vessassa.
• Eipä siinä olis muuta kuin ottaa vastaan se mitä tulee, Mika vastasi tyynesti.

 Video loppui ja heti sen jälkeen ruudulle ilmestyi Simon nimi. Sydän hypähti rinnassa, kun vastasin puhelimeen.

• No moro, mitä mies?
• Terve terve, eipä tässä ihmeempiä, Simon ääni oli tutun tiukka. – Minun ja Teron reissu peruuntui, kun leikkikaverit tulivat kipeiksi. Ei olis sulla ja Laurilla vapaata nyt viikonloppuna?
• Itse asiassa ollaan täällä Laurin luona viikonloppua viettämässä oikein mukavissa merkeissä. Ja on meillä kolmaskin täällä mukana, vastasin ja vinkkasin Mikalle silmää.
• Ai joku kolmaskin? Kukas se on?
• Tällainen yllätyskaveri, joka selviää kun tuutte tänne.
• Vai että sellainen kaveri, kuulin Simon äänestä, että hänen suunsa kääntyi pieneen hymyyn. – Otanko Rikun vielä mukaan?

 Mielessäni käväisi Simon uljas sakemanniuros.

• Ei tällä kertaa tarvitse. Pärjätään ihan hyvin tällä porukalla.

 Lopetimme puhelun. Mikan kasvoilla oli kysyvä ilme. Selitin Mikalle, miten minä ja Lauri olimme tutustuneet Simoon ja hänen orjapoikaansa. Mika halusi ehdottomasti tietää jokaisen yksityiskohdan.

• No on teillä ollut aikamoiset leikit Laurin kanssa, Mika sanoi lopulta hieroen leukaansa. – Enpä olis koskaan arvannut.

 Kauaa ei meidän tarvinnut seuraa odotella. Ovikellon soidessa käskin Mikan avaamaan oven munasillaan.

• Terve taloon! Simo kailotti siihen ääneen, että Laurinkin oli pakko hänet kuulla. – Tämä taitaa olla se yllätysvieras.

 Mikalta meni hetken aikaa miettiä sopivaa vastausta.

• Kyllä, herra. Mukava tutustua, herra.
• Kuin myös, kuin myös. No kerrohan miten sinä tunnet tämän hienon nuoren miehen? Simo vastasi nyökäten minua kohti.
• Olen Laurin isä ja halusin kokeilla näitä juttuja, Mika kertoili katse hapuillen lattiaa.
• Ohhoh, vai että isäukko on laitettu ruotuun! Tämähän on oikein mainiota.

 Simo alkoi samassa kopeloida Mikaa joka puolelta. Käskin Mikaa ojentamaan ryhtiään ja nostamaan katseensa lattiasta. Simo puristeli Mikan terhakoita nännejä, kouri muhkeita kasseja ja läpsi karvaista takapuolta.

• Oikein hyvän oloinen kaveri, Simo kehaisi minulle. – Mutta varmasti tässä on vielä paljon koulutettavaa.
• On varmasti. Mutta sehän tästä tekeekin hauskaa.
• Nimenomaan, kyllähän sinä nämä jutut ymmärrät, Simon kasvoilla oli ennennäkemättömän leveä virne. – No mutta Tero, riisupa ittes niin voidaan vertailla teitä kahta.

 Tero totteli kuuliaisesti ja paljasti entisestään kiristyneen vartalonsa. Vatsalihakset alkoivat pullistella ihon alta lupaavasti. Käsivarret olivat jänteikkäät. Kiinnitin ääneen huomiota Teron kroppaa koristavaan karvoitukseen, joka oli tihentynyt viime näkemästä.

• No joo, ajattelin vaihtelun vuoksi pitää vähän karvoja tällä, Simo mittaili katseellaan Teroa. – Mutta voi olla että ne lähtee jossain vaiheessa taas veks. Tälle sun uudelle körmylle karvat kyllä sopii kuin nenä päähän.
• Ehdottomasti. Se on varmasti itekin ylpee niistä. Toisaalta jos se alkaa kovin hankalaksi niin aina on vaihtoehtona ajaa se täysin karvattomaksi.

 Mikan ilme värähti kuultuaan lauseeni lopun.

• No mutta, et kai oo unohtanut sun vanhaa pojua ihan kokonaan? Simo kysyi.
• En tosiaan, täällähän se on.

 Ohjasin Simon kylpyhuoneeseen ja läväytin valot päälle. Laurin silmät kipristelivät aluksi kirkkaassa valossa. Simon huomattuaan ne laajenivat silminnähden.

• Katos, katos. Mitäs tuhmaa se sinä oot tehnyt?
• Se vaan hävisi tuossa äsken Mikalle, vastasin odottamatta Laurin vastausta. – Jos kusettaa, niin tuossa on siihen tarkoitukseen paikka.
• No itse asiassa nyt kun mainitsit niin painaa tuo rakko jo hieman.

 Simo veti sepaluksensa auki ja kaivoi esiin tykkinsä. Ei mennyt kauaa, kun keltainen neste virtasi jälleen Laurin vartalolla. Laurin ilme säilyi yhä muuttumattomana.

• Kätevää, kun tätä vessaa ei tarvi vetää, Simo virnisti minulle.

 Siirryimme kaikki olohuoneeseen. Minä ja Simo istuimme sohvalle, kun taas Tero ja Mika käskettiin polvistumaan meidän eteemme. Näytin Simolle Mikasta ja Laurista ottamani kuvat ja videot. Simo katsoi ne läpi katse herkeämättä ruudusta.

• Oikein mallikelpoista työskentelyä. Pitää joskus ottaa uusiksi nämä kisat isommalla porukalla, Simo kommentoi. – Nyt meinaa vaan toisenlaista kiimaa pukata.

 Simo kaivoi puolikovan kalunsa ulos housuistaan ja vinkkasi Mikan eteensä. Mika totteli kuuliaisesti ja tulkitsi Simon eleistä tämän halut. Sen enempää empimättä Mika ahmaisi Simon terskan suuhunsa. Mikan suu alkoi nopeasti täyttymään Simon kookkaasta elimestä. Kalun koko taisi tulla yllätyksenä Mikalle, joka kakoi muutaman kerran posket täynnä sykkivää kalua. Simo otti tiukan otteen Mikan takaraivosta ja tunki kyrpänsä voimalla syvälle Mikan suuhun. Mikan korahdukset saivat Simon vain huohottamaan entistä kovemmin.

• Ai vittu, kun tekee hyvää. Täähän on imenyt munaa jo aiemminkin, Simo henkäisi.
• Aivan varmasti on käynyt salaa vaimoltaan imuilla, hekumoin vieressä.

 Aikansa nautittuaan Mikan suuhoidosta käski Simo Mikaa lopettamaan. Kommentoimme molemmat huvittuneesti Mikan reisien välissä sykkivää kalua.

• Meinaa vähän nälkä olla. Osaisko tämä meidän uusin poju tehdä meille jotain purtavaa? Simo kysyi.
• Vallan mainiosti osaa, kehaisin ja käskin Mikan keittiöön.

 Mikan häärätessä keittiössä saimme oikein hyvää suuhoitoa Terolta. Simon poju imi tasaiseen tahtiin vuorotellen kahden kalun välillä. Emme halunneet vielä laueta, joten Mikan kehotus tulla syömään tuli juuri oikeaan aikaan.

 Siirryimme kaikki keittiöön, jonne oli levinnyt herkullinen ruoan tuoksu. Istuimme Simon kanssa pöydän ääreen Teron jäädessä seisomaan seinää vasten kädet selän takana. Mika tarjoili ruoan lautasille ja siirtyi itsekin seinäruusuksi.

 Nautimme Simon kanssa ruoasta ja mahtavista näkymistä. Kommentoin ääneen Teron sukukalleuksiin ilmestynyttä muovista siveysvyötä, jota koristi vihreäsävyinen maastokuvio. Simo kehui Teron olleen lukittuna siveysvyöhön jo viikon ajan, mikä oli tälle ennätys.

• Piti saada jatkuva runkkaaminen kuriin, Simo selitti. – Ei auttaneet mitkään rangaistukset, joten tässä sitä ollaan. En ole mikään noiden härveleiden suurin fani, mutta joskus pitää tehdä vaikeitakin ratkaisuja, Simo virnisti loppuun.

 Lopetettuamme syömisen Mika keräsi lautaset tiskikoneeseen.

• Mitäs me näille kahelle tarjotaan? kysyin Simolta.
• Hmm, Simo mietti ja hieroi leukansa sänkeä. – Kyllähän meidän jotain pitää tarjota.

 Samassa Simo vetäisi housunsa nilkkoihin ja asettui nelinkontin ruokapöydän tuoleille.

• Näytähän Tero tälle uudelle poitsulle, miten isännän persettä nuollaan.

 Tero ei aikaillut, vaan pudottautui polvilleen, asetti kämmenensä vasten Simon pakaroita ja nojasi päänsä Simon reikää kohti. Pian alkoi kuulumaan Simon äänekästä voihkintaa, kun Teron kieli teki taikojaan. Simon voihkinnat voimistuivat ja laskivat aaltomaisesti. Teron asento pysyi ihailtavan tasaisena. Mika seurasi toimitusta silmät tuikkien. Katsahdin hänen alapäähänsä, joka oli hyvässä vauhdissa kohti täyttä seisokkia.

 Aikansa nautiskeltuaan käski Simo Teroa lopettamaan ja siirtymään seinän viereen. Seuraavaksi oli Mikan vuoro. Tunsin pienen jännityksen tapaisen käväisevän mahanpohjassani. Kuvittelin mielessäni, ettei Mika ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa.

• Laskehan sinäkin housut alas ja nauti Teron kielestä, Simo kehotti. – Oon kouluttanut sen hyvin tätä varten.

 En nähnyt syytä pistää vastaan, joten asettauduin toiselle puolen ruokapöytää. Tero pudottautui takaisin polvilleen ja aloitti työskentelynsä. Tunsin kuuman ja kostean kielen pyörivän ensin reikäni ympärillä, kunnes se alkoi työntymään sisään asteittain. Simo oli oikeassa sen suhteen, ettei Tero ollut vasta-alkaja tässä hommassa. Tarkkailin sivusilmällä, kun Mika oli Simon kimpussa. Mikan liikkeet eivät näyttäneet yhtä varmoilta ja tasaisilta kuin Teron vastaavat.

• Kyllä tästäkin vielä hyvä perseennuolija koulutetaan, Simo kommentoi väliin. – Vähän voisit syvemmälle mennä.

 Mikan pää painui silminnähden syvemmälle Simon peräsintä kohti. Simo suorastaan ulvoi nautinnosta. Tunsin kuinka oma kaluni sykki valtoimenaan, kun Teron kieli jyskytti reikääni. Lopulta minun oli pakko käskeä Teroa lopettamaan, koska muuten olisin varmaan lauennut niille sijoilleni.

 Simokin oli saanut tarpeeksi Mikan suuta, joten siirryimme olohuoneen puolelle. Simo käski Teron ja Mikan nelinkontin sohvalle. Edessämme avautui upea näky, kun Mikan karvainen, karhu-ukon perse komeili Teron kiinteän ja miltei karvattoman pepun vierellä. Annoin Simolle luvan korkata Mikan reikä omalta osaltaan. Tällä välin siirryin itse Teron taakse.

 Teron reikää ei tarvinnut juuri avata, vaan kyrpäni upposi miltei sekunnissa sisälle. Helposta sisäänpääsystä huolimatta Teron paneminen tuntui yhtä hyvältä kuin Laurinkin. Sen sijaan Mikaan verrattuna reikä tuntui aavistuksen löysemmältä.

 Seurasin sivusta, kun Simo yritti saada valtikkaansa Mikan sisälle. Vaikka terska oli kivikova, joutui Simo ähertämään jonkin aikaa ennen kuin Mikan reikä antoi periksi. Päästyään sisälle aloitti Simo armottoman tikkauksen, mikä sai Mikassa aikaan matalaa murahtelua.

 Vaikka olin lauennut jo kerran tänään, oli Teron tiukka reikä ja Simon panemisen seuraaminen liikaa. Tunsin kuinka kaluni syöksi kuumaa mahlaa syvälle Teron sisälle. Jätin elimeni veltostumaan Teroon ja seurasin, miten Simo käsitteli Mikaa. Simo läpsi nyt Mikan pakaroita niin, että koko huone raikasi. Mikan murahtelut olivat muuttuneet jo huudoiksi, kun samaan aikaan Simo veteli kaluaan Mikan melkein neitsytperseessä. Mikan paksut reidet vavahtelivat, kun hän yritti pitää asentonsa kasassa. Loputtomiin ei Simonkaan kalu kestänyt, vaan kaikki huipentui Simon karjaisuun. Simo veti sykkivän kyrpänsä ulos Mikasta ja roiski spermat tämän perseelle ja alaselälle. Ilmassa tuoksui miehinen hiki.

 Loppuilta meni saunoessa ja rennosti jutustellessa. Mika halusi tutustua paremmin Simoon ja Teroon. Kysymyksiä riitti laidasta laitaan. Itse tyydyin lähinnä seuraamaan keskustelua sivusta ja hörppimään olutta. Oluen kittaaminen aiheutti jokaisessa meissä sen, että Lauri sai illan ja yön aikana usean rakollisen virtsaa päällensä. Minulla melkein kävi pojuani sääliksi.

 Mika oli hyvä isäntä ja tarjosi oman huoneensa ja parisänkynsä vieraille. Minä ja Mika taasen nukuimme Laurin 120 senttiä leveässä sängyssä. Juuri ennen nukkumaan menoa Mika kävi hakemassa jotain huoneestaan.

• Halusin esitellä tämän aluksi ihan kahden kesken, Mikan katse hieman harhaili.
• Ai minkä?

 Mika veti selkänsä takaa pienen pahvilaatikon, josta tunnistin välittömästi erään siveysvöiden valmistajan merkin. Tunsin lämpimän läikähdyksen rinnassani.

• Haluatko, että laitan tämän heti päälle? Mika kysyi ennen kuin ehdin sanoa mitään.
• No ehdottomasti, vastasin hiljaa.

 Mika asetteli isoimman renkaan kassiensa taakse. Sormet hieman haparoiden hän sai loput osat paikoilleen. Lopuksi Mika tarjosi minulle pienen munalukon avaimen kanssa. Liu’utin lukon koko komeuden päälle ja napsautin sen kiinni. Avaimen talletin lompakkooni.

• Siellä on ja pysyy, sanoin pienen virneen kera ja tartuin kiinni Mikan valtavista kasseista.

 Yö sujui makoisasti Mikan kainalossa. Käväistessäni hereillä minun oli pakko aina kouraista Mikaa alakerran paketista. Mika päästi aina pienen murahduksen, mutta ei missään vaiheessa vienyt kättäni pois tai sanonut vastaan.

 Aamulla herätessäni oli Mika jo noussut ylös. Keittiöstä kantautui pekonin houkutteleva tuoksu. Nousin ylös ja harpoin keittiöön, missä Simo ja Tero jo nauttivat Mikan tarjoamista antimista. Liityin kaksikon seuraan ja pian sain eteeni lautasen täynnä herkkuja. Kehotin alastonta Mikaa istumaan myös alas ja syömään.

• Vielä on pitkä päivä edessä, sanoin luoden merkitsevän katseen Simoon.

 Aamupalan jälkeen vapautin Laurin kahleistaan ja käskin pojun peseytyä perusteellisesti. Käskin Mikaa siivoamaan keittiön ja tekemään Laurille maustamatonta puuroa. Laurin saatua kuivattua itsensä lukitsin siveysvyön takaisin paikoilleen. Lukitsin kaulassa roikkuvaan metalliketjuun talutushihnan ja käskin Laurin nelinkontin. Hihnasta vetäen talutin Laurin keittiöön. Simo seurasi näytöstä olohuoneesta käsin. Mika oli keittiössä vastassa puurolautasen kanssa.   

• Turhaan sitä pöydälle laittaa, sanoin Mikalle, joka oli jo asettamassa lautasta pöydälle. – Tuo lattia tuossa on aivan hyvä.

 Mika katsahti lattialla könyävään alastomaan Lauriin, sitten minuun ja seuraavaksi lautanen oli jo löytänyt tiensä lattialle. Mika ei jäänyt tämän jälkeen toimettomaksi, vaan Simo käski hänet imemään aamuseisokkiaan.

 Jäin Laurin kanssa kahdestaan keittiöön. Seurasin mielenkiinnolla ja hieman kiihottuneena, kun pojuni lipoi puuroa sisuksiinsa.

• Herra, saanko puhua? Lauri kysyi yllättäen.
• Saat tämän kerran.
• Ehdotitko sinä siveysvyötä Mikalle? Laurin katse nousi varovasti ylös.
• En ollenkaan, kyllä se sun isäs ehdotti sitä ihan ite, hymähdin vastaukseksi.

 Lauri tyytyi tähän vastaukseen ja jatkoi puuron lappaamista sisäänsä. Ruokailun jälkeen talutin Laurin ylpeänä olohuoneeseen, jossa suihinottaja oli tällä välin vaihtunut Teroon.

• Katos, katos…täällähän on oikea omegaorja elementissään, Simo naurahti Laurin totaalisen alistetulle olemukselle.
• Joo tällainen tää on, vastasin mittaillen Lauria katseellani. – Aina tahtoo ottaa sen altavastaajan paikan. Mutta sehän on hyvä, että eri asiat kiihottaa eri ihmisiä.
• No näinhän se on, Simo totesi ja puski Teron pois kalunsa kimpusta. – Tuuhan poju tänne, hän viittoi Lauria.

 Lauri tallusti Simon eteen ja ahmaisi tämän kyrvän suuhunsa. Tottunein ottein Lauri sai Simon huokailemaan mielihyvästä hetkessä. Oma etumukseni alkoi pullottaa uhkaavasti tuota näkyä katsellessa, joten istahdin Simon viereen ja käskin Mikan oman kaluni kimppuun. Äijä teki työtä käskettyä, siirsi bokserit syrjään ja aloitti imemisen. Katseeni seilasi Laurin ja Mikan väliä. En voinut uskoa todeksi, että olin saanut tällaisen isä-poika-kaksikon alistumaan eteeni näinkin helposti.

 Pojujen nostettua minun ja Simon kiima äärimmilleen päätti Simo ottaa ohjat käsiinsä. Simo kävi ensin laukullaan ja kehotti minua sillä välin avaamaan jokaisen siveysvyön. Teron häkin avaimen Simo kaiveli farkkujensa taskusta. Teron vehje olikin helpoin päästää vapauteen, koska häkki istui täydellisesti kalun ympärille. Seuraavaksi oli vuorossa Mika, jonka mörssäri tursui ulos muovisen kotelon pienimmästäkin reiästä. Saatuani lopulta kassitkin vapaiksi Mika huokaisi kuuluvasti. Laurinkin kotelo oli tiukasti kiinni elimessä, mutta tiesin juuri ne oikeat väännöt, joilla häkki liukui irti.

 Simo palasi olohuoneeseen mukanaan kasa erinäisiä välineitä. Homma aloitettiin sillä, että Mika käskettiin istumaan lattialle sohvaa vasten jalat ojennettuina suoriksi. Mikan kädet lukittiin käsiraudoilla selän taakse. Seuraavaksi Tero istutettiin Mikan syliin kasvot Mikaan päin. Teron puolikovana heiluva vehje osui nyt Mikan pehmeään vatsaan. Mikan kalunpää sen sijaan kutitteli Teron ahnasta reikää. Teron kädet sidottiin köydellä tiukasti selän taakse. Lopuksi Lauri käskettiin nelinkontin perse Mikaa ja Teroa kohti lattialle. Laurin kasseihin asennettiin kisailuista tuttu kassivarjo, johon kiinnitetty naru solmittiin toisesta päästä Mikan kassien ympärille. Laurin päähän naurua Simo pani lisäksi roikkumaan kasan painoja.

• No niin, nyt alkaa näyttää hyvältä, Simo perääntyi pari askelta taaksepäin. – Ai niin, vielä nämä.

 Simo nappasi kaksi pientä kiekkoa, jotka näyttivät nappiparistoilta. Hän asetti ne Teron otsaa vasten ja käski Mikan asettaa oma otsansa vasten kiekkoja, jotta ne pysyisivät paikoillaan.

• Elikkäs, homman nimi on se, että Lauri yrittää vetää isäukkonsa kassit irti samalla kun iskä yrittää pitää nämä kaks nappia paikoillaan. Se kumpi luovuttaa ensin, häviää. Ja palkintona ei ole sen kummempaa kuin saada laueta tänään, Simo virnisti.
• Eikö Laurilla oo vähän liian helpot oltavat? kysyin väliin.
• No kieltämättä, ei nuo painot ehkä paina tarpeeksi.

 Simo palasi kassilleen ja käveli takaisin mukanaan paksu anaaliplugi. Loraus liukkaria ja tuo järkäle oli jo Laurin sisällä.

• Tämä jööti paisuu viidentoista sekunnin välein. Luulis tuovan hieman haastetta tähän hommaan. Eiköhän aloteta.

 Simo pumppasi ensimmäisen erän ilmaa plugin sisään. Lauri henkäisi eikä ensin meinannut saada kassivarjoa liikkeelle. Huomasin Laurin kurtistuneista kasvoista, että kassipainot todella kurittivat selibaatissa viruneita nyyttejä. Naru lepäsi löysänä Mikan ja Laurin sukukalleuksien välillä. Simo pumppasi lisää ilmaa Laurin reikään.

• Ei taida tämä ori olla juoksutuulella, kommentoin näkyä.

 Toisessa päässä Mika ja Tero istuivat tyynenä kasvot vastakkain. Tyyneys kuitenkin kaikkosi, kun Lauri sai narun kiristymään. Mikan ilme terästäytyi kassien pingottuessa narun tahdissa. Laurin matala murahtelu sai oman kaluni jälleen kovettumaan.

 Laurin vetäessä narua milli milliltä eteenpäin pumppasi Simo lisää ilmaa plugiin. Laurin murahtelu muuttui pikkuhiljaa ähinäksi ja lopulta eläimelliseksi karjunnaksi. Kassipainot olivat valuneet vasten turpeita kiveksiä ja painoivat ne lyttyyn. Mikan otsa oli uurteilla ja hikikarpalot valuivat pitkin kasvoja tippuen Teron kalulle ja kasseille. Mika ohitti murahtelun kokonaan ja siirtyi suoranaiseen ulvontaan. Laurin isän sonnin kivekset olivat pingottuneet äärimmilleen, kun poika veti niitä irti vartalosta laukeamisen toivossa. Oma kaluni valutti kiimalimaa solkenaan.

 Teronkin vartalo alkoi täristä, kun hän tunsi Mikan järkälemäisen kehon vavahtelut allaan. Teron huomattavasti lyhyempi varsi heilui uhkaavasti Mikan ulvonnan tahdissa. Pienet kiekot näyttivät putoavan hetkenä minä hyvänsä. Katsahdin Laurin reikään, joka näytti levinneen luonnottoman näköiseksi plugin vaikutuksesta. Tästä huolimatta Lauri jatkoi määrätietoista kulkuaan silmät kiinni supistuneina ja kulmakarvat kurtussa. Viimein kuului korvia huumaava karjaisu:

• Ai vittu lopettakaa!

 Mika oli luovuttanut. Simo irrotti narun yhdellä käden liikkeellä, jolloin Mikan punaisena helottavat kassit valahtivat reisien väliin. Mikan kroppa oli hiestä märkä. Tero kierähti lattialle Mikan päältä ja huohotti raskaasti. Laurikin lysähti lattiaa vasten kaikki lihakset silminnähden supistellen.  

• Aikamoisen näytöksen meille järjestit, kehuin.
• No kiitos, kiitos, Simo virnuili tyytyväisenä. – Mites me edetään palkinnon suhteen?
• Lukitaanhan ensin tämän häviäjän vehkeet, sanoin ja keräsin Mikan siveysvyön osat yhteen.

 Kumarruin Mikan viereen. Iso mies hengitti raskaasti silmät puoliksi kiinni.

• Anteeksi herra, kun en pärjännyt kisassa, Mika sai sanottua henkäisyjen lomassa.
• Älä nyt anteeksi pyytele, voittihan toinen minun pojuista tänään.

 Olin oikeastikin tyytyväinen tulokseen. Lauri oli ansainnut voittonsa reilun kisan ja pitkän selibaatin jälkeen. Lukitsin Mikan sukukalleudet varmoin ottein.

• Tuupa Lauri tähän, viitoin nuoremman pojuni luokseni.

 Lauri konttasi isänsä viereen. Käskin hänet polvilleen.

• Nyt on sun palkinnon aika. Saat runkata kalus loppuun asti, kunhan laukeat sun isäs päälle.

 Laurin ilme oli tutun ilmeetön. Ehkä pieni hämmennys käväisi hetken aikaa silmissä. Kauaa se ei kestänyt, kun Laurin iso koura jo hakeutui kalun ympärille. Silmät suljettuina pojuni veteli esinahkaa edestakaisin. Melkein pystyin omin silmin näkemään ne mielihyvän aallot, jotka tällä hetkellä vyöryivät Laurin kehon lävitse. Kassit alkoivat nousta ylös kyrvän juureen. Huulten välistä purkautuvat lyhyet huohotukset kielivät loppuhuipennuksen olevan lähellä. Ja sitten Lauri jo purkautui kuin tykki konsanaan pitkin Mikan hikistä ja karvaista ylävartaloa. Viikkoja tavaraa pantanneet kassit eivät säästelleet Mikalta tippaakaan. Toinen nänni peittyi komeasti paksuun mälliin. Nopeimmat ja ohuimmat tipat lensivät Mikan kasvoille. Tavaraa tuntui tulevan niin paljon, että Mika saisi pestä sitä irti karvoistaan vielä viikon ajan. Mikan ilme oli sekoitus hämmennystä ja inhoa. Huomasin kuitenkin siveysvyön kotelon olevan täynnä kalua.   

• Mainiota poju! hihkaisin, kun Laurin vehje oli valuttanut viimeisetkin tipat pihalle.
• Mielestäni Teronkin pitää saada palkinto hyvästä suorituksestaan, Simo totesi.

 Niinpä Mika käskettiin nelinkontin lattialle ja Teron kyrpä liukastettiin kiiltäväksi. Mikasta huokui nyt miehisen hien lisäksi nuoren uroksen sperma. Simon käskystä Tero upotti valtikkansa Mikaan. Teron elin ei ollut sieltä isoimmasta päästä, joten tällä kertaa Mikan ääntely oli hillitympää. Mikalle ja Laurille ominainen matala murahtelu oli silti läsnä. Juuri tuo ääni sai minussa aikaan kotoisan kiiman tunteen. Myös Teron kassit olivat täynnä nuoren miehen kiimaa, joka purkautui muutaman minuutin tikkaamisen jälkeen. Tämä tyhjennys oli visuaalisesti paljon hillitympi, mutta Mikan kehon vavahtelu kertoi siitä, että sisäinen siemennys oli ollut runsas.

 Simo ei voinut enää vastustaa, vaan iski Mikan kimppuun heti, kun oli irrottanut Teron Mikan reiästä. Simon valtava kanki sai Mikassa aikaan kunnon ulvahduksen. Mikan tuskaiset huudot saivat Simon kiiman nousemaan entisestään. Katsoin silmät ja kalu kovana, miten Mikan karvainen reikä laajeni ja sykki Simon panemisen tahdissa. Liukuvoiteeseen alkoi sekoittua Teron paksua mälliä. Lisäliukastus ei ollut pahitteeksi, sillä Mikalla oli selkeästi hankaluuksia ottaa Simon lekaa vastaan. Mutta toisaalta eipä Mika sanonut turvasanaa tai pyrkinyt karkuun tilanteesta, sillä molemmat hän olisi taatusti voinut toteuttaa.

 Simon loppuhuipennus tuli ehkä noin kahdenkymmenen minuutin raivokkaan panemisen jälkeen. Mika urahteli, kun Simon kalu sylki mällejään syvälle tuohon sonniin. Simo rojahti selälleen lattialle sykkivä kanki leväten vasten kiinteää vatsaa. Ajatus Mikan jälkiliukkaista oli liian houkutteleva, joten tartuin tilaisuuteen ja painoin oman kaluni Mikaan. Körilään ääni tuntui olevan lopussa, koska sain reaktioksi lähinnä reisien vavahtelua ja huohotusta. Tämä ei kuitenkaan heikentänyt kiimaani, vaan laukesin omasta mielestäni liian aikaisin Mikan märkään ja hieman jo venyneeseen reikään.

 Siinä me huohotimme kaikki viisi miestä voipuneina päivän koitoksista. Kävimme kaikki pesulla ja söimme hieman. Sallin Laurin olla loppuillan normaalisti kuitenkin sillä ehdolla, että kaulaketju pysyy paikoillaan. Mika sen sijaan otti Laurin roolin ja toimitti välillä hierojan ja välillä pöydän virkaa. Huonekaluille ei Mikalla ollut asiaa, vaan tämän piti olla aina vähintään polvillaan lattialla. Televisiota katsellessamme Simo tunsi jalkansa voipuneiksi ja käski Mikan rahiksi hänen jaloilleen. Homma eskaloitui siihen, että Mika hieroi Simon varpaat ja jalat perusteellisesti. Seuraavaksi olikin vuorossa suuhoidon antaminen kalulle. Mika nieli kuuliaisesti lopputuotoksen ja kiitti vielä lopuksi.

 Sunnuntai-illan lipuessa yötä kohti oli Simon ja Teron aika lähteä. Teron kerättyä tavarat kasaan oli hyvästelyjen aika. Mika pyysi lopuksi puheenvuoron:

• Kiitos herrat teille molemmille, hän katsahti ensin Simoa ja sitten minua kohti. – Tämä oli kyllä paras viikonloppu vuosikausiin. Nautin aivan kaikesta, vaikka siinä hetkessä ei saattanut siltä tuntua.
• Ai jopa siitä, kun Lauri laukesi sun päälle? Simo kysyi.
• Jopa siitäkin, omalla tavallaan, Mika vastasi kasvoillaan ilme, joka ei valehdellut.

 Lupasimme sessioida porukalla pian uudestaan. Kaksikon lähdettyä oli meidän kolmen aika siirtyä yöpuulle. Mika palasi omaan sänkyynsä, kun minä ja Lauri vetäydyimme Laurin huoneeseen. Totta tosiaan, tämän viikonlopun tulisin muistamaan vielä pitkään.    

Vihdoinkin jatkoa Laurin tarinalle! Veikkaanpa, että isä Mikasta tullaan kuulemaan vielä monta kertaa.

 Keittiöstä alkoi leijua houkuttelevia tuoksuja muualle asuntoon. Olin antanut Laurille luvan pelata ruoan odotteluajan vasta ilmestynyttä pleikkaripeliä, jota hän oli odottanut kuumeisesti viime kuukaudet.

 Siinä tietokonetuolissaan istuessaan pleikkarin ohjain kädessään Lauri näytti olevan elementissään. Toinen yhtä kotoinen olotila hänelle oli tietenkin alistuminen jalkojeni juureen. Ja oikeastaan hän oli nyt yhtä aikaa molemmissa ominaisuuksissaan; kuuliaisena totteli ohjeitani alastomana sekä miehuus lukittuna pieneen metallinpalaseen.

• No voi vittu nyt! Lauri ärähti herättäen samalla minut ajatuksistani.
• Siisti suus orja, toruin pojuani, kun olin selvinnyt hämmennyksestäni.
• Anteeksi herra.

 Laurin silmistä paistoi nöyryys, mikä oli ainoa varmistus, jonka tarvitsin. Ehkä päästäisin tämän lipsahduksen sormieni välistä. Jatkoin ajatusmatkaani ruoan kutsuvan tuoksun yhä voimistuessa sieraimissani. Katseeni harhaili jossain Laurin muhkeiden käsivarsien ja kohonneiden rintalihasten välimaastossa.

 Vaikka meidän kolmen roolileikkimme ensimmäinen yritelmä oli vasta alkupuolellaan, olivat ajatukseni jo vankasti tulevaisuudessa. Mitä jos tästä tulisikin säännöllisempi kuvio? Pystyisinkö pitämään omistuksessani kahta orjaa tasapainotellen näiden kahden välillä? Riittäisinkö Mikalle?

 Pohdintani keskeytti Mikan ilmestyminen oven suulle.

• Ruoka on valmista, herra.
• Mainiota, vastasin. – Mennäänhän syömään.

 Keittiössä odotti valmiiksi katettu pöytä. Pöytä oli katettu kolmelle, mutta käskin Mikan seinän viereen odottamaan omaa vuoroaan, kun minä ja Lauri kävimme ruoan kimppuun. Ruoka oli maukasta ja maittoi meille molemmille hyvin. Lauri oli jälleen nopea syöjä, joten hän jäi kiltisti istumaan paikoilleen odottaen minun syövän loppuun.

• Ai että, oli kyllä maukasta. Kiitos meidän kokkipojulle! vilkaisin Mikaan, joka seisoi yhä samalla paikallaan samassa asennossa
• Kiitos herra! kuului vastaus selkeästi.
• Siivoa nyt meidän lautaset pois.
• Kyllä, herra!

 Mika oli ripeä toimissaan ja pian oli pöytä siistitty. Käskin Mikan pöydän viereen. Tartuin kiinni puolikovaan kaluun ja kysyin:

• Onko orjalla nälkä?
• On herra.
• Selvä, orja saa kyllä syödä tekemäänsä ruokaa. Mutta ainoastaan Laurin päältä.

 Mika vilkaisi kysyvästi minuun, muttei sanonut sanaakaan.

• Vai onko orja mieluummin nälissään?
• Ei herrani. Orja haluaa syödä, Mikan ääni ei ollut enää yhtä ponteva.
• No niin, eli Lauri menet selälleen tuohon lattialle, käskin.

 Lauri totteli ja näin ihmispöytä oli valmis. Otin kattilan pöydältä ja annostelin pieniä annoksia pitkin Laurin alastonta vartaloa jalkoja pitkin aina rinnalle ja käsivarsiin asti.

• Kontilleen siitä, käskin Mikaa.

 Tuo körmy laskeutui kontilleen jalkojeni juureen. Ihailin hetken sen leveää selkää, kunnes jatkoin:

• Ja nyt syöt kiltisti tarjotun ruoan aloittaen jalkopäästä.

 Mikalla kesti hetki laskea päänsä Lauria kohti. Vaati pari kunnon läimäisyä pakaroille ennen kuin syntyi liikettä. Silloinkin meno oli empivää. Ensimmäisen annoksen jälkeen Mika alkoi saada touhusta otetta. Hän jopa ahmi suupaloja poikansa vartalolta nuollen lopun kastikkeen ahnaasti. Laurilla oli tuskaisesta ilmeestään päätellen välillä hankaluuksia säilyttää asentonsa Mikan nuolemiselta.

• Sillä lailla orja! Hyvin näyttää maistuvan, kommentoin väliin. – Pidähän nyt taukoa.

 Laskin hanasta vettä laakeaan vatiin, jonka asetin lattialle Mikan viereen. Käskin lipoa siitä väliin hieman vettä. Se ei sujunut yhtä nohevasti, vaan Mika läikytteli vettä myös lattialle.

• Nuolet lattialle tippuneet pisaratkin. Mitäs olit niin kömpelö.

 Törkkäsin vadin syrjään. Mika nuoli enimmät vedet pois naaman irvistelyistä huolimatta. En voinut olla kehaisematta häntä tästä suorituksesta.

 Mika söi loput ruoka-annokset Laurin päältä ongelmitta. Käskin hänet tämän jälkeen seisomaan ja panin ääneen merkille tämän kovettuneen kalun. Mikan katse harhaili seinissä, mutta kasvoilla oli tyytyväinen ilme. Talutin Mikan eteiseen odottamaan hänelle jo tuttuun orja-asentoon.

 Keittiössä heitin Laurille parit kosteuspyyhkeet, joilla hän puhdisti loput tahrat itsestään. Palasin takaisin eteiseen, mutta jatkoin suoraan siitä matkaa Laurin huoneeseen. Matkalla läpsäisin Mikaa pepulle.

 Kun palasin Laurin huoneesta, oli Mika selin minuun. Hiippailin hänen taakseen, nappasin käsistä kiinni ja lukitsin ne yhteen oikeilla käsiraudoilla.

• Ja nyt polvilleen poju.

 Mika totteli kiltisti. Kiersin hänen eteensä hipelöiden käsissäni kahta metallinpalasta.

• Tiedätkö mihin nämä menee? virnuilin.
• En osaa sanoa herra, Mika vastasi.
• Kohta näät.

 Otin tukevan otteen Mikan toisesta nännistä ja seuraavaksi sitä koristikin isohko nänninipistin. Mikalta pääsi mojova urahdus suustaan, kun nipistin iski leukansa herkkään nänniin. Virne kasvoillani jatkoin suoraan seuraavaan nänniin, mikä sai Mikassa aikaan samanlaisen reaktion. Vetäydyin taaemmas ihailemaan uusia koristuksia.

• Tuus Lauri sinäkin kattoon tätä, käskin keittiössä odottavaa pojuani.

 Lauri tuli paikalle kiinnittäen heti huomion isänsä ahdinkoon.

• Isukki sai uudet koristuksensa, selostin ylpeänä.
• Siltä näyttää herrani, Lauri kommentoi miltei ilmeettömänä. Ehkä pieni virnistys käväisi hänen huulillaan.

 Hetkisen ajan me vain ihastelimme hiljaa Mikan jykevää hahmoa. Lopulta käskin Laurin huoneeseensa pelaamaan pleikkarillaan. Halusin jatkaa kaksin Mikan koulutusta.

• No niin, harjotellaanpa sitä suihinottoa vielä. Eli suu auki kunnolla…noin just, avaas vielä vähäsen…hyvä!

 Avasin sepalukseni, jonka takana odotti puolikova kyrpäni. Asetin sen Mikan huulille ja jatkoin opastusta:

• Ja nyt alat imemään terskaa, ainoastaan sitä. Joo-o, lisää imua vielä pikkasen. Hyvä poju, just noin.

 Annoin Mikan imeä terskaani rauhassa. Välillä heilutin kädelläni nänninipistimiä, mikä sai Mikan vaikeroimaan, mutta imu pysyi koko ajan ruodussa.

• Ja sitten alat pikkuhiljaa ottamaan vartta suuhun, ohjeistin.

 Mika oli aluksi sopivan rauhallinen, mutta loppua kohden hän suorastaan ahmi kaluani. Ei mennyt kauaakaan, kun se oli jo melkein tyveä myöten tämän körmyn suussa. Saamani suuhoito ei ollut huonoimmasta päästä, joten Mika ei tosiaan ollut valehdellut aiemmista kokemuksistaan.

• Hiljennäpä vähän, käskin Mikaa kun aloin tuntemaan tutun kutinan varressani.

 Mika työsti kaluani silmät suljettuina hyvän tovin kuunnellen tarkkaan jokaista käskyäni. Lopulta päätin oppitunnin vetämällä täydessä tanassa sykkivän kyrpäni ulos Mikan ahnaasta suusta. Läppäsin pojuani poskelle ja käskin odottaa polvillaan.

 Kävin hakemassa Laurin pelinsä äärestä ja istutin hänet polvilleen isänsä viereen. Olisin napsauttanut hänenkin kätensä käsirautoihin, mutta niitä oli vain yksi pari enkä viitsinyt alkaa leikkimään köysillä. Luotin Laurin mielenlujuuteen pysyä paikoillaan.

• Oottepas te komee pari, virnuilin.

 Hain repustani vielä lisää tarvikkeita. Ensin kuitenkin otin toisen nipistimistä pois Mikan nännistä ja siirsin sen lähimpänä olevaan Laurin nänniin. Nipistimien välillä roikkui ohut metalliketju.

• Nyt te ootte kivasti yhessä, naurahdin molempien ähkimiselle.

 Hypistelin sormillani hakemiani pyykkipoikia. Huomasin molempien pojujeni vilkuilevan niitä. En kommentoinut asiaa mitenkään, mutta hymähdin kuitenkin. Aloin kiinnittämään pyykkipoikia ensin Mikan karvaiselle rintakehälle edeten pikkuhiljaa alaspäin. Mika vain hieman ynähteli, kun pyykkipojat iskivät hampaansa kiinni ihoon. Vasta kun pääsin kasseille, alkoi suusta kuulua matalaa murahtelua. Mikan kassien löysään ihoon oli helppoa asetella rykelmä pyykkipoikia. Huomasin samalla, että Mikan kalu ponnahti pari kertaa ilmassa innostuneena. Pervo äijä, ajattelin.

 Siirryin Mikan jälkeen Lauriin, jonka iho tuntui kimmoisammalta ja herkemmältä Mikan jälkeen. Lauri ynähteli hieman, kun olin vasta vatsan seudulla. Lauri vavahti, kun tartuin hänen kasseihinsa, jotka olivat pinkeinä siveysvyön vaikutuksesta. 

• Pitäähän sunkin saada tänne vähän huomiota, kun isäskin saa, kommentoin Laurin tuskaista ilmettä.

 Pian molempien äijien kroppaa koristivat nipistelevät pyykkipojat. Näky oli niin upea, että taltioin sen puhelimeni kameralla. Kyrpäni puski kiimalimaa ulos, jota halusin ehdottomasti tarjota pojuilleni. Astuin heidän eteensä ja käskin ensin Mikaa imemään kalua, hitaasti tällä kertaa. Loppuhuipennus tulisi vasta myöhemmin illalla.

 En voinut olla tarttumatta Mikan ja Laurin yhdistävään metalliketjuun, jota vedin itseäni kohden. Pojujen nännit venyivät samalla uusiin mittoihin. Mika vaikeroi vaimeasti suu täynnä kaluani. Myös Lauri päästi suustaan pieniä murahduksia. Laurille tämä ei ollut mitään uutta, mutta olin aika varma siitä, että Mika ei ollut aiemmin kokenut vastaavaa.

 Kun Mika oli saanut tarpeeksi munaa, käskin körmyä lopettamaan. Seuraavaksi oli Laurin vuoro hoidella elintäni Mikan katsellessa vierestä. Lauri hoiti tehtäväänsä tottunein ottein pyykkipojista ja nipistimistä välittämättä. Mikan katse oli sekoitus kiimaa ja hämmennystä, kun hän katseli poikansa suun muuttavan muotoaan kaluni vaikutuksesta. Vetelin nänniketjua aina välillä itseäni kohden, mikä johti aina mataliin murahduksiin molemmilta puolilta.

• Sehän sujui jo aika hyvin, kehaisin vetäessäni kaluni ulos Laurin suusta.

 Hain seuraavaksi ’’läpsyttimen’’ repustani. Laurin silmissä käväisi jokin pelon tapainen. Läpsytin oli tekonahkainen, noin metrin pituinen ’’keppi’’, jonka päässä oli neliönmuotoinen nahkaosa. Sillä sai kivasti ääntä kuuluviin pojusta, kun sitä käytti esimerkiksi kiveksiin.

 Aloin nyt irrottamaan pyykkipoikia läpsimällä niitä repusta haetulla välineelläni. Aloitin Mikan vatsan seudulta, joka vaati yllättävän paljon voimaa. Tuntui siltä, että pyykkipojat olivat jo asettuneet taloksi tuon karhumiehen vartalolle. Mika murahteli ja välillä jopa karjui pyykkipoikien sinkoillessa pitkin lattiaa. Mielessäni käväisi Mikan hetki sitten lausuma ehto kovan kivun poissulkemisesta. Tosin olimme sopineet turvasanasta, jonka sanomalla hommat loppuisivat siihen paikkaan. Koska tuota sanaa ei ollut vielä kuulunut, homma oli ilmeisesti Mikan puolesta täysin ok.

 Jätin Mikan kassit vielä rauhaan, ja siirryin Laurin puoleen. Laurin kiinteämmältä vartalolta pyykkipojat putoilivat helpommin irti. Siltikin Laurin kasvot olivat vääntyneet tuskasta, ja huulten välistä kuului tuskaista murahtelua. Iskin yhteen kasseista roikkuvaan pyykkipoikaan, mikä tuotti Laurissa kunnon ulvahduksen. Mika katsahti Lauria kohti silmät pelokkaina ja hämmentyneinä.

 Samassa aloin läpsyttelemään Mikan kasseja. Nyt päästiinkin hauskaan osioon. Mikan silmät sulkeutuivat ja otsa vääntyi tuskasta kurttuiseksi, kun pyykkipojat venyttivät jo valmiiksi kurttuisen ihon äärimmilleen. Ne eivät olisi millään halunneet jättää paikkaansa. Ymmärsin kyllä hyvin niitä. Mika suorastaan karjui täyttä kurkkua, kun viimeiset pyykkipojat oli saatu irti.

 Hoidin vielä Laurin loppuun. Lopulta edessäni oli polvillaan kaksi miehekästä urosta, joiden kroppa helotti punaisena niissä kohdin, joissa pyykkipojat olivat pitäneet majaansa. Kevyt hiki oli kihonnut molempien iholle. Tästäkin näystä oli pakko ottaa kuva muistoksi.

 Irrotin Mikan käsiraudoista. Laurin kädet olivat pysyneet selän takana mallikkaasti koko session ajan. Kehuin tästä pojuani. Käskin molempien juomaan vettä ja levähtämään hetkisen ennen seuraavaa koitosta.

Heti kun olimme sopineet Mikan kanssa yhteissessiosta, oli päähäni tullut ajatus ottaa mittaa näistä kahdesta järkäleestä. Keinot olisivat samat kuin aiemmin Laurin ja Teron välillä. Onneksi varustauduin aina hyvin näihin viikonloppuihin, joten mikään välineistä ei ollut jäänyt matkasta.

 Laitoin pojut seisomaan taas vierekkäin ja selitin mitä tuleman pitää. Ensin testataan kummalla on tiukempi reikä asettamalla molempien sisään kolme palloa, jotka on kiinnitetty toisiinsa kumisen narun avulla. Se, kumpi saa vedettyä toisen pallot ensimmäisenä ulos, voittaa. Seuraavaksi on vuorossa kassien sietokyvyn testaus siihen suunnitelluilla painoilla. Lopuksi otetaan miehistä mittaa rehellisen painin merkeissä.

• Herra, saanko kysyä yhden kysymyksen? Mika sanoi lopetettuani selostukseni.
• Kysy pois.
• Kuinka painavia kassipainot ovat? Herra varmaan muistaa, että kova kipu on minun osalta liikaa.
• Eiköhän se pojulle selviä aikanaan. Ja muista, että aina on turvasana käytössä, vastasin pienen virneen kera.

 Mika nyökkäsi eikä esittänyt enempää kysymyksiä. Laurille kaikki oli selvää jo viime kerrasta. Käskin pojut kontilleen lattialle ja hain pallot repustani. Liukastin ensin Mikan karvaisen reiän. Mika näköjään piti luonnollisesta karvoituksesta kaikkialla kehossaan. Ensimmäinen pallo luikahti helposti sisään, mutta kahden muun kanssa oli hieman vaikeuksia. Mika murahteli hieman, kun viimeinen pallo katosi hänen reikäänsä. Laurin kohdalla pallot sujahtivat paikoilleen kuin vanhasta tottumuksesta.

• No niin, ja nyt ei kun vaan kovaa vetoa, julistin.

 Mikalla kesti jonkin aikaa päästä jyvälle koko jutusta. Lauri alkoi kuopia lattiaa polvillaan heti luvan saatuaan, mutta naru ei hievahtanutkaan. Ilmeisesti isäukon takamusta ei ollut rassattu juuri ollenkaan. Mikan vahvojen reisien alkaessa vetää kunnolla, alkoi Laurin naru liikkumaan. Ei aikaakaan, kun ensimmäinen pallo pullahti ulos.

• No Lauri, älä nyt vielä luovuta! kannustin pojuani, jonka ilme oli kaikkea muuta kuin itsevarma.

 Mika jatkoi juhdan lailla työtään. Kasvoilla oli päättäväinen ilme. Lauri yritti vetää edes yhtä palloa ulos isänsä reiästä, mutta työ ei tuottanut tulosta. Laurin paksut reidet vavahtelivat, kun seuraava pallo lensi ulos komeassa kaaressa. Lauri ähkäisi kuuluvasti, mikä sai Mikan ilmeen entistä varmemmaksi. Lauri pinnisti kaikki voimansa yrittäessään samalla vetää Mikan palloa ulos ja samalla pidätellessään omaa viimeistä palloaan sisällään. Ponnistelut tuottivat tulosta, kun ensimmäinen Mikan palloista ulostautui. Mika murahti matalasti, mutta ei lopettanut tähän. Laurin viimeinen pallo ponnahti ulos varsin pian tämän jälkeen. Molemmat urokset rojahtivat lattialle hien hajun voimistuessa asunnossa.

• Hyvin vedetty Mika, kehuin maassa lojuvaa äijää.

 Mika nousi seisomaan ja kiitti minua oikeaoppisesti. Laaja ja karvainen rintakehä kohoili huomattavasti keuhkojen vetäessä happea sisäänsä. Jalkojen välissä roikkuva kalu oli puoliheijarissa. Vetäisin kaksi viimeistä palloa ulos Mikan reiästä, mikä sai aikaan murahtelujen ja ähkinän sarjan.

 Käskin Laurinkin nousemaan jalkojensa varaan ja otin seuraavan haasteen välineet esiin. Mika vilkuili hermostuneena kassien ympärille tulevaa piikikästä varjoa.

• Laurikin oli hieman vastahakoinen tätä kohtaan aluksi, mutta kyllä tähän ajan kanssa tottuu, kommentoin Mikalle.

 Koska käsirautoja oli vain yksi pari, käskin molempien pitämään kätensä visusti selkänsä takana sillä uhalla, että kumpikaan ei saisi tämän viikonlopun aikana laueta. Tällä kertaa aloitin Laurista. Ensin irrotin hänen kaluaan koristaneen siveysvyön paikoiltaan. Alta paljastui kärsineen, mutta kiimaisen näköinen kalu. Pikku veitikka oli puoliheijarissa, kun olin saanut varjon kassien ympärille. Läpsäisin kalua ja siirryin Mikan kimppuun. Tämän persikan kokoiset nyytit tuottivat haasteen kassivarjolle. Lukuisten yritysten ja Mikan ähkäisyjen jälkeen sain juuri ja juuri varjon paikoilleen. Se näytti Mikalla itse asiassa komeammalta kuin Laurin päällä.

• Ai että kun näyttää hyvältä, kehaisin enkä voinut vastustaa kuvan ottamista tästäkään näystä.

 Aloitin asettamaan painoja varjoihin. Ensin 25 grammaa ja miltei heti perään toiset 25. Mikan ilme hiukan värähti toisen painon lisäämisen jälkeen. Lisäilin painoja aina 100 grammaan asti, minkä jälkeen pidin pienen tauon. Lauri seisoi paikoillaan naama peruslukemilla. Hartiat olivat komeasti työntyneinä eteenpäin, kun käsivarret olivat tiukasti selän takana. Oli huvittavaa huomata, miten Laurin kropan karvoitus seurasi samaa muotoa isänsä kanssa. Voin hyvin kuvitella Laurin karvoituksen tuuhenevan ja tummuvan isänsä jalanjäljillä.

 Mika liikutteli painoaan jalalta toiselle, mutta sillä ei ollut vaikutusta hänen alapäätään korventavaan kipuun. Hikipisaroita valui noroina pitkin kehon kurveja. Rinta- ja vatsakarvat olivat litistyneet kehoa vasten kaiken tuon hien vaikutuksesta. Molempien äijien kalut sen sijaan näyttivät nauttivan tästä kaikesta. Ne kurkottivat kohti kattoa terskat paljaina. Erityisesti Laurin vapaaksi päässyt mörssäri otti kaiken ilon irti tilanteesta.

 Lisäilin taas painoja molemmille. Mika murahteli vatsansa pohjasta asti. Oma kaluni reagoi välittömästi tähän puskemalla kiimatippoja ulos. Laurinkin perusilme alkoi murtua. Kulmakarvat kurtistuivat hieman, kun painoa oli yhteensä 150 grammaa. Pohdin mielessäni, että kohta Mika jättäisi leikin kesken. Läimin molempien pojujen rintakehää kämmenelläni.

• Alkaako kassit painamaan? kysyin virnuillen Mikalta.
• Ei vielä pahasti herra, Mika vastasi ähkäisten.

 En malttanut olla lisäämättä painoja 200 grammaan saakka. Laurin kiimaa täynnä olevat kassit venyivät lattiaa kohti kivuliaan näköisesti. Mikan jättimäiset nyytit näyttivät roikkuvan polvissa asti. Mikan reidet jo vavahtelivat näkyvästi. Loppu oli lähellä. Kun lisäsin vielä yhdet 25 gramman painot, pääsi Mikan suusta mahtava karjunta. Mika pinnisteli hetken aikaa kasvot vääristyneinä, mutta myönsi lopulta tappionsa ja valahti polvilleen eteeni.

• Aika hyvin sä kestit poju, hymähdin.

 Mika ei saanut sanaa suustaan, vaan tyytyi puuskuttamaan raivoisasti. Päästin Laurinkin pinteestä, minkä hän otti vastaan helpottuneesti huokaisten. Käskin molemmat tankkaamaan taas vettä viimeistä ja ratkaisevaa koitosta varten.

 Painimatsi isän ja pojan välillä kuulosti niin hyvältä, että halusin koko touhun videolle. Niinpä asensin puhelimeni sopivaan kuvakulmaan olohuoneen kirjahyllyyn. Käskin Mikaa ja Lauria siirtämään huonekalut sivumpaan. Olohuoneen suuri nukkamatto sai toimia painimattona.

• No niin pojat, viimeistä viedään. Te molemmat ootte nyt voittaneet kumpikin yhden matseista. Eli seuraava painiottelu on ratkaiseva. Se kumpi voittaa, saa luvan laueta tänä viikonloppuna. Sääntöjä on vain muutama: ei puremista, ei potkimista ja minun sanani on laki. Ymmärretty?

 Mika ja Lauri nyökkäsivät. Kaksikko asteli maton vastakkaisille reunoille ja odotti merkkiäni. Luvan saatuaan syöksyivät he molemmat toistensa kimppuun. Olin hieman yllättynyt heidän innokkuudestaan kaiken tämän rääkin jälkeen. Etenkin Mika oli härkänä Laurin kimpussa. Eikä minulla edes ole siveysvyötä, jota laittaa Mikan kalleuksille häviön sattuessa. Ainakaan vielä siis.

 Mika puski hivenen suuremmalla kehollaan Lauria kohti maton reunaa. Lauri puolustautui urheasti eikä antanut Mikalle periksi. Ähinä ja puhina täyttivät koko huoneen. Mika otti toisella jalallaan tukevamman otteen ja alkoi kääntää Lauria mattoa vasten. Lauri ilmeisesti yllättyi tästä ja horjahti kumoon. Alaston Mika kampesi itsensä Laurin takapuolta vasten. Puoliheijarissa heiluva kalu läpsi vasten Laurin pakaroita. Se ei Mikaa hidastanut, vaan tämä yritti saada otteen Laurin paksuista käsivarsista. Tämä ei sentään onnistunut, vaan Lauri sai hetkeksi yliotteen ja livisti vapaaksi Mikan alta.

 Molemmat haukkoivat henkeään hetkisen ajan, kunnes taas kävivät toistensa kimppuun tällä kertaa polviensa varassa. Lauri sai hyvän otteen Mikan hartioista ja sai miltei kammettua isänsä lattiaan, mutta Mika pääsi otteesta irti. Seuraavaksi Mika syöksyi alas ja tarttui Lauria vyötärön ympäriltä. Lauri jäätyi hetkiseksi, minkä aikana Mika vei poikansa selälleen. Laurin jalat jäivät Mikan valtavan kehon alle eivätkä ne kaikista pyristelyistä huolimatta päässeet vapaiksi. Mika alkoi kiivetä poikansa vyötärön päälle kalu edelleen pienessä erektiossa. Kalju hiestä kiiltäen Mika pääsi jalat haara-asennossa Laurin sukukalleuksien päälle. Tällöin Lauri nappasi kiinni Mikan kasvavasta seisokista ja puristi lujaa. Mika parahti, mutta ei hievahtanut paikaltaan.

• Nyt loppu tuo välittömästi! huusin väliin. – Munat jätetään rauhaan. Jatkakaa vaan.

 Laurin ilme muuttui entistä epätoivoisemmaksi, kun Mika könysi hänen rintansa päälle. Aloitin laskemaan sekunteja, joiden yltäessä kymmeneen, olisi Laurin kohtalo sinetöity. Lauri pyristeli käsillään, jotka Mika sai kuitenkin ojennukseen vahvoilla hauiksillaan.

• Kymmenen! Mika on voittaja! hihkaisin ja käskin kaksikon erilleen.

 Mika pyörähti lattialle huohottaen. Lauri tuijotti kattoa kuin maansa myyneenä. Kivikova kalu suorastaan huusi tyhjennystä.

• Niin siinä vaan kävi, ettei Laurin kiima voittanut Mikan lihaksia ja ovelia otteita. Nouskaahan nyt seisomaan molemmat.

 Lopetin videon tallennuksen puhelimesta. Tätä pätkää tulisi katsottua taatusti vielä useat kerrat.

• Herrani, Lauri keskeytti ajatukseni.
• Niin poju?
• Pitäisi päästä vessaan, Lauri pyysi jalat vavahdellen.
• Iso vai pieni hätä?
• Pieni, Lauri vastasi.
• Hmm, mennäänpä kaikki tuonne vessan puolelle siinä tapauksessa.

 Käskin Laurin seisomaan suihkun alle ja Mikan istumaan wc-pytylle katsojan rooliin.

• Pitäähän poju huuhtoa kaiken tuon hikoilun jälkeen, virnistin ja tartuin suihkuun. Väänsin sen kylmimmälle asetukselle.

 Kylmän vesisuihkun iskeytyessä Laurin kroppaan tämä vavahti silminnähden. Pihaustakaan ei kuitenkaan päässyt huulten välistä. Huuhdoin aluksi yläkroppaa, minkä jälkeen siirryin vatsan seudulle. Laurin kulmakarvat kurtistuivat äärimmilleen, kun vesisuihku hieroi häntä rakon kohdalta. Äänekkään parahduksen saattelemana Laurin vielä seisokissa oleva elin alkoi suihkutella keltaista nestettä kaakeleille. Sitä valui valtoimenaan eri suuntiin kalun heiluessa heilurin tavoin. Laurin kasvot olivat punaiset joko äskeisestä matsista tai häpeästä. Hymyilin tuolle koomiselle, mutta samalla kiihottavalle näylle.

 Viimeisten tippojen valuessa kalusta suljin suihkun. Laurin keho värisi kylmästä ja osin varmaan häpeästäkin. Mika oli seurannut toimitusta hiljaa vierestä, mutta silmien koskaan herpaantumatta alastomasta Laurista.

• Eikö ollutkin hyvä, ettet sinä hävinnyt tällä kertaa? kysyin Mikalta vilpittömästi.
• Kyllä oli herra. Olen oikein tyytyväinen voittooni. Kiitos herra, Mika vastasi silmät yhä kiinni Laurissa. – Minunkin pitäisi kyllä virtsata, herra.
• Vai niin, sanoin ja pohdin mitä keksisin Mikaa varten.   

 Käskin Mikan seisomaan Laurin eteen ja Lauria polvistumaan. Seuraavaksi käskin Mikaa kusemaan poikansa päälle. Mika katsahti ensin minuun sanomatta mitään. Varmaan halusi varmistaa olenko tosissani. Enempiä aikailematta Mika tarttui kaluunsa ja päästi keltaisen nesteen virtaamaan Laurin päälle. Lauri otti tämän vastaan yllättävän hyvin. Ehkä Lauri oli hyväksynyt kohtalonsa hierarkian alimpana miehenä eikä mikään enää hätkäyttäisi häntä. Mikan lopetettua hain repustani pitkän metalliketjun, jolla lukitsin Laurin metallisesta kaulaketjustaan kiinni suihkun putkistoihin. Lukitsin vielä pojun kädet käsiraudoilla selän taakse. Jätimme Mikan kanssa kuselta haisevan Laurin pimeään kylpyhuoneeseen ja jatkoimme viikonlopun viettoa kahdestaan.      

Juonenkäänteitä Laurin tarinasta ei kyllä puutu. Mitähän tästäkin vielä seuraa?

 Laurin vanhempien erosta oli kulunut noin vuosi aikaa. Vaikka ero oli ollut kaikin puolin sopuisa ja siisti, oli hyvä, ettei se häirinnyt nyt käsillä olevia ylioppilaskirjoituksia. Olimme molemmat niin kirjoihimme uponneita, ettei meillä jäänyt käytännössä ollenkaan aikaa toisillemme.

 Lauri oli tehnyt ehkä hieman epätavallisen ratkaisun valitessaan isänsä asuinkumppanikseen. Talo oli myyty, ja Laurin vanhemmat olivat muuttaneet tahoilleen. Isosisko asui jo omillaan. Tosin olivathan Lauri ja hänen isänsä Mika hyvin läheisiä toisilleen, jopa kadehdittavan. He kävivät salilla yhdessä, pelasivat pleikkarilla ja silloin tällöin myös maistelivat viskejään.

 Yhtenä tuollaisena maisteluiltana jutut olivat nousseet aivan uusiin sfääreihin. Lauri oli alkanut jakaa intiimejä salaisuuksiaan, mukaan lukien minun ja hänen suhteesta. Mika oli kuunnellut joka sanan. Ihan kaikkea ei oltu sentään jaettu, mutta pääkohdat kuitenkin. Eli että Lauri oli suhteessamme se alistuvaisempi osapuoli, jonka munaa koristi useimmiten siveysvyö.

 Tuo vyökin oli esitelty jokaista yksityiskohtaa myöten. Alkoholin siivittämänä Laurikaan ei nähnyt tilanteessa mitään outoa. Mika oli ollut erittäin kiinnostunut ja halusi tietää lisää jokaisesta yksityiskohdasta.

• Ja lopuksi se sanoi että haluaisi päästä mukaan, Lauri kertoi minulle naama peruslukemilla.
• Päästä mukaan? kysyin varmistaakseni.
• Kyllä, sessioimaan meiän kanssa. Ja siis alistuvana. Aikasempaakin kokemusta miestenvälisestä sillä kuulemma on.

 Tuijotin Lauria sanattomana. Mitä tuohon pitäisi vastata? Olihan Mika varsin komea, reilu nelikymppinen korsto, joka oli Lauriakin isokokoisempi. Pääkin oli sopivasti jo kaljuuntunut.

• Mitäs sä ite aattelet tästä? utelin.
• En kyllä tiiä. Tuntus se oudolta.
• Hmm…
• Mutta…mistäs tuota tietää, Laurin silmissä oli taas tuo mystinen pilke.

 Kirjoitukset saatiin lopulta taputeltua omasta mielestämme hyvällä menestyksellä. Nyt vain jännittämään tuloksia ja samalla lukemaan loppukevään pääsykokeisiin. Mutta ensin piti sessioida kunnolla pitkästä aikaa.

 Päätimme Laurin kanssa tavata ensin hänen luonaan, josta siirtyisimme minun luokseni kotini tyhjennyttyä muista ihmisistä. Edessä siinsi kiimantäyteinen viikonloppu Lauri-pojuni seurassa, ei muita, ei minkäänlaisia häiriötekijöitä.

 Laurin kalu oli ollut kirjoitusten yli lukossa. Yhteensä lukossa olo aika hätyytteli jo kolmea viikkoa. Pohdin mielessäni sallisinko Laurin jo tulla viikonlopun aikana vai jatkaisinko hänen kiimansa pitkitystä. Samassa huomasin pysäkkini olevan seuraavana. Painoin pikaisesti nappia, keräsin kamppeeni ja hyppäsin ulos bussista.

 Ulkona keväinen auringonsäde tervehti minua. Lumi narskui iloisesti kenkieni alla.

 Laurin uusi koti sijaitsi uudehkossa pienkerrostalossa. Oikein rauhaisa ja mukava alue. Asuntojen ulko-ovet sijaitsivat avonaisessa ‘’rappukäytävässä’’, johon kulki portaat talon päädystä. Pimpotin Laurin ovea sormet kylmästä kohmeisina.

 Alkutervehdysten ja vaatteiden riisumisten jälkeen sirryimme Laurin huoneeseen. Se oli edelleenkin yhtä askeettinen kuin silloin muutama vuosi sitten ensi kertaa tavatessamme.

• Mulla ois sulle yks juttu, myhäilin ujosti.
• Millainen juttu, herrani, Lauri kysyi nohevana.

 Kävelin repulleni, josta kaivoin esiin pätkän metallista kettinkiä, jonka päät oli yhdistetty jykevällä munalukolla. Lukosta riippui avain, jolla avasin lukon. Käskin Laurin seisomaan, jolloin pääsin asettamaan kettingin pojuni kaulaan. Naps vain, ja lukko kiinnitti ketjun tukevasti paikoilleen.

• Nyt tiedät aina olevasi mun omistuksessa, hymyilin iloisena lopputuloksesta.
• K-kiitos, herrani, Lauri sai sanottua.
• Otahan tuo paita vielä pois, käskin. – Otan susta kuvan talteen.

 Lauri ei tyytynyt vain seisomaan paikoillaan, vaan alkoi kunnolla poseeraamaan minulle. Hauikset, rinta ja selkä tuli esiteltyä kaikessa lihaksikkuudessaan. Kunhan vain uusi kettinki näkyi merkkinä siitä, että tämä lihakimpale oli jo omistuksessa.

 Sitten kuului oven rapinaa. Me molemmat säpsähdimme varpaillemme.

• Minä täällä, Mika hoilotti eteisestä. – Ootko kotona?

 Lauri vastasi myöntävästi. Tämä ei suinkaan riittänyt, vaan tietenkin Mikan oli tultava omin silmin tarkistamaan tilanne.

• No oothan sä kotona. Ai sulla on seuraakin, Mika nyökkäsi minulle. – Jaa, katos jätkiä, Mika alkoi virnuilla. – Teillä on jo kunnon leikit täällä.

 Laurin vielä hetki sitten valloillaan olleesta uhmakkuudesta ei ollut jäljellä edes rippeitä. Päätin edes paikata tilannetta.

• Tiiäthän sä meidät, yritin naureskella heikoin tuloksin. – Tässä just lahjoitin Laurille tämän metalliketjun merkiksi sen asemasta.

 Mikan katse kiinnittyi ketjuun hyväksi aikaa. Hän astui Laurin viereen ja seuraavaksi piteli ketjua jo käsissään.

• Tää on kyllä hieno. Simppeli, mutta viesti tulee selväksi.
• Jep, ja halutessaanhan tähän voi liittää vielä pitemmän ketjun jolla voi sitten ohjailla tai lukita Lauri johonkin.

 Mikan silmät tuikkivat. Silmät kiersivät kehää minun ja ketjun välillä.

• Tuota…ootteko te miettiny sitä mun ehotusta?
• Vähäsen joo. Ei olla tosin päätetty vielä mitään.
• Joo joo, Mika vaikutti nyt joltain luokan eteen pyydetyltä oppilaalta, jolla ei ollut hajuakaan mitä hänen pitäisi oikein tehdä.
• Kyllä kai sitä voisi kokeilla, Lauri pisti väliin. – Ei kai sitä muuten voi tietää.
• No sitten se on ok mullekin, sanoin.

 Mikan ilme kirkastui.

• Mä oon jo valmis. Tosin muutamalla ehdolla.
• Kerro pois vaan, vastasin.
• Panojutut mua ei ainakaan vielä kiinnosta. Eikä siis teidän kahenkaan väliset. Ja Laurin ja minun välillä korkeintaan vaan käsihommia. Ja kova kipukin on poissuljettu.
• Nuo on ihan hyväksyttävät ehdot. Vai mitä Lauri?

 Lauri nyökkäsi. Totesimme jokaisen kolmen olevan valmiita aloittamaan. Sovimme session kestävän alustavasti yön yli. Turha pilata orastavaa kuviota turhan tiukalla aikataululla.

• No niin, aloitin ja hieroin käsiäni yhteen. – Nyt kun Mika on niin kokematon näissä jutuissa, niin ensimmäinen neuvo tai käsky ennemminkin, on se että Mika seuraa Lauria mahdollisimman tarkkaan. Ihan jokaisessa pienessä jutussakin otat oppia. Tosin Laurikin voi joskus epäonnistua mutta sen te tulette molemmat nahoissanne sitten tuntemaan.

 Mittailin edessäni seisovia körmyjä samalla pohtien mistä suunnasta tätä sessiota pitäisi alkaa lähestymään. Lopulta päädyin riisuttamaan Laurin bokserisilleen ja istuttamaan tämän tietokonetuoliinsa. Pojuni sai hetkisen olla sivustakatsojan roolissa.

 Paneuduin nyt täysillä Mikaan. Tuo järkäle oli saatava kunnolla aisoihin ja opetettava tavoille.

• No niin, lähdetään ihan aluksi siitä miten seistään oikeaoppisesti. Eli ei noin lysyssä vaan selkä suorana…noin, hyvä. Sitten otetaan pieni haara-asento jaloilla…noin justiinsa. Ja lopuksi kädet viedään selän taakse.

 Myhäilin tyytyväisenä Mikan seistessä mallikkaasti Laurille niin tutussa asennossa. On näissä enemmänkin samaa kuin pelkkä ulkonäkö.

• Ja nyt otat kaikki vaatteet pois paitsi alushousut.

 Mika riisui vaatteet nopeasti lattialle. Paluu samaan asentoon kävi ilman käskyäkin.

• Ai sulla on tollaset ihan pikkarimalliset, naurahdin Mikan mustille slogeille.

 Siirryin Laurin isän viereen katse harhaillen päästä varpaisiin. Mistä kohtaa sitä oikein pitäisi aloittaa?

 Päätin laskea käteni aluksi Mikan vatsalle, joka oli sopivan pehmeä, muttei mikään kumpu. Tummaa karvoitusta oli reilusti. Liikutin kättäni hitaasti ylöspäin aina rinnalle asti, jolla karvaa oli vieläkin tiheämmin. Rintalihakset pullottivat juuri sopivasti nännien sojottaessa kovina niiden päällä. Hieroin molempia nännejä hetkisen ennen kuin liikutin kättäni toiselle Mikan hauiksista. Käskin häntä jännittämään käsivarsiaan, mikä paljasti komeat käsilihakset.

 Vetäydyin hetkeksi kauemmaksi ihailemaan tuota urosta. Karvaa sillä oli joka paikassa, kasvojakin komisti lyhyt sänki. Jalat olivat yhtä tukevat kuin Laurillakin, hyvät geenit pojullani. Slogeissa näytti olevan pieni kohouma.

• Mites täällä jaksellaan? astuin Mikan eteen ja tartuin häpeilemättä kiinni alakerrasta.
• Mainiosti.

 Puristin hiukan lujempaa.

• Mainiosti…?
• Mainiosti, herrani, Mika lausui lopun hieman hiljempaa. Kyllä tässä oli hieman koulutettavaakin.
• Just niin, sanoin ja päästin irti munista.

 Käännyin nyt Laurin puoleen. Tämä oli pitänyt katseensa hyvin tiiviisti Mikassa ja minussa joka kerta kun olin vilkaissut tarkistaakseni tilanteen.

• Tuus tähän viereen seisoon, käskin pojuani.

 Nyt vasta tajusinkin kuinka paljon nuo kaksi miestä toisiaan muistuttivatkaan. Jos Laurista kasvaisi tuollainen karju kuin isästäänkin, niin olisin ikuisesti onnellinen. Tosin olinhan sitä jo nytkin.

• Tehdään tästä hommasta vähän hauskempaa, aloitin. – Lauri riisuu Mikan slogit…hampaillaan.

 Laurin kasvoille ilmestyi muutama epäileväinen kurttu. Mikan slogeissa tapahtui sen sijaan pieni terhakoituminen.

 Jouduin käskemään pojuni polvilleen isänsä eteen, kun se ei omatoimisesti ottanut tapahtuakseen.

• Ja nyt hampaat kiinni isäs alkkareihin orja.

 Lauri kurottautui kohti sloggeja, mutta jähmettyi juuri kun oli saamassa niistä otteen. Marssin Mikan vaatekasalle, irrotin farkuista paksun nahkavyön ja palasin isän ja pojan luo.

• Joko alkaa tapahtua vai annanko iskuja?

 Lauri ei katsonut minuun päinkään. Mikan katse seilasi minun ja Laurin välillä.

 Odotin hetken ennen kuin ryhdyin jakelemaan rangaistuksia. Katseeni oli aluksi Laurissa, mutta sitten äkkäsin Mikan. Iskin tuon isukin paksuille ja karvaisille reisille mojovia iskuja. Sain muutaman karjaisunkin kiitokseksi. Käskemäni asento piti juuri ja juuri.

• Uskooko poika nyt totella? tivasin Laurilta.

 Lauri nyökkäsi niin lyhyesti, että tuskin huomasin sitä. Mikan katse oli painunut alas poikaansa sekä riisumista odottaviin alushousuihinsa. Tällä kertaa pojuni sai hampaansa kiinni sloggien vyötäröön ja veti niitä alas hitain vedoin. Ne eivät olleetkaan mitään löysää mallia, vaan Mikan kiinteitä ja maskuliinisia muotoja korostavat.

• Nooin, hyvinhän se menee, kommentoin väliin kun Mikan kalleudet paljastuivat kankaan alta.

 Lauri teki työnsä huolella loppuun eikä päästänyt kalsareista irti ennen kuin ne lojuivat Mikan nilkoissa. Käskin iskää nostamaan jalkojaan ja vetaisin housut talteen.

• Ei mennyt kyllä Lauri sulla ihan nappiin tämä suoritus tuon alun takia mutta ei anneta sen meitä liikaa häiritä. Ja nyt suu auki poju.

 Käänsin Mikan slogeista esiin sen puolen, joka oli ollut munia vasten ja tungin ne Laurin suuhun. Lopuksi komensin pojuni takaisin tuolilleen istumaan.

• Katotaanpas nyt millanen mörssäri täältä paljastukaan.

 Kopeloin Mikan puoliheijarissa roikkuvaa kalua ronskein ottein. Sehän vain innostui niistä ja paisui melkein täyteen seisokkiin.

• No on tää ainakin Lauria selkeesti isompi. Et oo poju isältäs saanu kyrpägeenejä, virnuilin. – Tosin sun asemassas sillä nyt ei ookaan niin väliä.

 Mikan kassit roikkuivat raskaan näköisesti pusseissaan, joten kysyin tältä milloin tämä tykki oli viimeksi laukaistu.

• Muistaakseni kolmisen päivää sitten, herrani, kuului vastaus.
• Jaa, että ei isukilla oo aikaa juuri tumputtaakaan. Ehkä me näiden tuntien aikana annetaan sillekin mahdollisuus helpotukseen. Mutta nyt saat luvan helpottaa mun oloa.

 Vetäisin farkkujeni vetoketjun auki. Kaiveltuani hetken pomppasi täydessä tanassa oleva heppini ulos sepaluksesta vapauteen.

• Polvilles siitä ja ime.

 Isukki ei aikaillut, vaan painui polvilleen, aukaisi suunsa ammolleen ja vei kaluni sen uumeniin.

• Jaa että suoraan juuriaan myöten suuhun? naurahdin. – Käyhän se toki mulle.

 Otin tukevan otteen Mikan kuulapäästä toisella kädelläni. Vapaaksi jääneellä kädelläni viitoin Laurin luokseni.

• Tuu Lauri polvilles tähän mun viereen. Katopa miten iskäs ottaa kyrpää suuhunsa.

 Lauri tuijotti herkeämättä isänsä työskentelyä. Niin tuijotin minäkin ja pistin hiljaa päässäni merkille, ettei Mika ollut mikään ensikertalainen tässä aiheessa.

• Nyt kun Lauri oot siinä sopivasti niin otahan nuo mun pallit käsittelyyn, käskin.

 Pojuni tuijotti hetken takaisin, kunnes kumartui. Hieman karvaiset kassini saivat nekin nyt kuuman kostean syleilyn. Laukeaminen alkoi olla uhkaavan lähellä.

• Irti, molemmat.

 Lauri ja Mika perääntyivät kalustani, joka jäi yksinäisenä sykkimään ilmaan. Koko kroppa tuntui vapisevan kyrpäni tahdissa.

• Hyvin vedetty, muttei laukaista tätä vielä, kehaisin ja läpsyttelin samalla kyrpääni Mikan sänkinaamaa vasten. – Et oo sinäkään ekaa kertaa tätä tekemässä.
• En ole, herra. On tuota kokemusta hieman jo takanapäin, Mika vastasi jalkojeni juuresta.
• Joo-o, kyllähän teistä vielä kunnon alistujakaksikko saadaan aikaan. Mutta tiiättekö, mulla alkaa olemaan vähän nälkä, niin jos Mika tekisit meille jotain murkinaa niin päästään sen jälkeen vielä jatkamaankin.

 Mika nousi seisomaan ja tömisteli keittiöön. En voinut olla huomaamatta kovana heiluvaa kyrpää. Käskin Lauria viimeinkin riisumaan bokserinsa, joiden alta paljastui siveysvyössä äärimmilleen pullistunut kalu.

• Tästähän tulee hyvin hauska viikonloppu, virnistin.

Näin loppukesästä on kiva muistella kesän mökkireissuja. Tosin tämä kyseinen reissu sijoittuu kirpakkaan syksyyn, mutta mikäs sen hauskempaa!

Perjantai ja viimeinen oppitunti. Tietysti matikkaa, inhokkiainettani. En ollut jaksanut keskittyä tehtäviin viimeisen puolen tunnin aikana juuri ollenkaan. Vilkuilin seinäkelloa miltei jatkuvasti.

 Muuten olisin voinut tehdäkin tehtäviäni, mutta edessä häämöttävä viikonloppu teki oloni levottomaksi. Näkisin jälleen Simoa, Lauri toki seuranani, vuokramökillä keskellä asumatonta luontoa. Olimme viestitelleet Simon kanssa viime kerrasta lähtien, mutta jälleennäkeminen oli lykkääntynyt syksyyn kiireidemme takia.

 Havahduin ajatuksistani, kun opettaja oli antamassa läksyjä. Merkkasin ne nopeasti vihkooni ja riensin ulos luokasta.

 Odottelin Lauria ruotsin luokan edessä sydän pamppaillen. Tunti loppui minuutilleen ajallaan ruotsin opettajan tuttuun tapaan.

 Lyöttäydyin välittömästi Laurin viereen ja astelimme ripeästi Laurin perheen autolle, jota hän oli saanut lainata silloin tällöin saatuaan ajokortin noin kuukausi sitten. Istahdin pelkääjän paikalle Laurin startatessa auton.

• Ootatko jo viikonloppua? kysyin.
• Totta kai, pääseepähän pois kaupungista.
• Näin on. Ootatko mitään muuta?
• Laukeamista, Lauri naurahti katse pysyen tiessä.
• Vai niin, sanoin astetta matalammalla äänellä ja kuljettelin kättäni Laurin paksulla reidellä. – Siinä onkin ootettavaa.

 Saavuimme Laurin kotiin, jonka pihassa Simo meitä jo odottelikin.

• Eikö Riku ja Tero päässeetkään mukaan? ihmettelin.
• Terolle tuli äkillisiä menoja ja Riku halusi jäädä sen luo.
• Ai on meidän Lauri jo korvattu? naureskelin.
• Ilmeisesti, Simo vastasi. – Mutta sun pojus on kyllä kasvanut, hyvässä mielessä siis, Simo totesi samalla puristellen Laurin kroppaa.
• Aina vain enemmän ja enemmän. Loppukesän ruohonleikkuu -kesätyökin auttoi asiaa. Ja toki pienet runkkulakot aina silloin tällöin, kertoilin hymyssä suin.
• Etkös sä oo aina vyössä? Simo kysyi Laurilta.
• Kyllä, herra. Tällä hetkellä yhden kuukauden putkeen.
• Vau, sitähän pitää juhlia, Simo hihkaisi. – Mutta, parempi lähtä ajeleen.
• Jep, käyhän hakee kamas niin lähetään, käskin Lauria.

 Sillä välin siirsin omani Simon autoon jutellen niitä näitä hänen kanssaan. Laurin tultua pääsimme matkaan.

 Matkaa kertyi nelisensataa kilometriä, mutta muutamalla pysähdyksellä ja kuskin vaihdolla siitä selvittiin loistavasti iltaan mennessä. Mökki sijaitsi syrjässä muilta ihmisiltä pienen järven rannalla.

• Lähin naapuri on kolmen kilometrin päässä, joten saadaan olla aika rauhassa, Simo selosti. – Eikä haittaa vaikkei olisi aina niin vaatetettu.
• Joo ei, mutta ei täällä mitenkään lämmin ole, vastasin. – Laurihan kyllä pysyy lämpimänä, virnuilin.
• Varmasti, Simo sanoi ja jatkoi: – Lauri vois purkaa meidän tavarat ja laittaa saunan tulille, tee puita lisää jos siellä ei oo jo valmiina. Älä viivy kauaa, tuut tekeen meille sen jälkeen ruokaa.
• Kyllä, herra.

 Laurin touhutessa minä ja Simo rojahdimme tuvan pehmeälle sohvalle. Huomasin ison television, jonka napsautin saman tien päälle.

 Viisaana Lauri vaihtoi päälleen verkkarit ja vanhan farkkutakkinsa mennessään saunalle. Iltahämärässä näin hänen jykevän hahmonsa suuntaavan alas rantaan.

• No, annatko pojun tulla täällä ollessa? Simo kysyi.
• Ehkä. Riippuu siitä kuinka hyvin se suoriutuu tästä.

 Kauaa Lauri ei saunalla jahkaillut, vaan pian hän olikin takaisin sisällä. Aiempien käskyjen mukaan hän riisuutui muista vaatteista paitsi mustista, tiukoista boksereista, joiden läpi saattoi loistavasti nähdä pullottavan siveysvyön.

• Pysy siinä! Simo käski yhtäkkiä.

 Hän ponnahti ylös ja riensi Laurin luo.

• Katos poikaa, sullahan alkaa olla ihan miehen kädet, Simo kommentoi hivellessään Laurin käsivarsia ja hauiksia. – Ja tissitkin löytyy, Simo jatkoi ja väänsi hieman toista nänniä Laurin ähkiessä. – Et kai sä syötä tälle mitään nappeja? Simo naurahti.
• En ainakaan vielä. Tosin nehän pienentäis sen kassitkin sopivasti, vastasin.
• Niin tekis. Mutta eiköhän tää poika kasva muutenkin, Simo sanoi ja antoi vielä pari lyöntiä Laurin rintaan. – Teehän meille nyt vähän evästä.

 Lauri aloitti työnsä tyyneen tapaansa eikä ollut moksiskaan Simon yllättävästä kourimisesta. Tajusin jälleen kerran kuinka onnekas olinkaan omistaessani hänet.

 Jatkoimme Simon kanssa television katselua, mutta ainakin itselläni oli hankaluuksia keskittyä tyhjänpäiväisiin uusintoihin Laurin häärätessä miltei alastomana keittiössä. Farkuissa pullotti jo täysillä. Sivusilmällä huomasin saman ongelman vaivaavan Simoakin.

• Ruoka on valmista, herrat, Lauri ilmoitti seisoen pöydän vieressä jalat haara-asennossa ja kädet selän takana.

 Söimme kaikessa rauhassa Laurin seuratessa vieressä. Lopuksi annoimme Laurin syödä vähät tähteet ja nuolla lautaset puhtaiksi.

• Oiskohan se saunan paikka, ehdotin. – Lauri tuokoot meidän kaikkien kamat.
• Ja tuu vaan noissa boksereissas, ne sopii sulle, Simo jatkoi.

 Lokakuinen ilta oli kirpeän raikas. Järvi seisoi peilityynenä mustana aukkona saunan tuprutellessa sen rannalla.

 Saunalle tultuamme Laurin iho oli kananlihalla ja nännit sojottivat kovina. Näky oli niin vastustamaton, etten voinut olla tarttumatta noihin isoihin nänneihin ja vääntää niitä aivan kuin haluaisin kuivata ne. Laurista ei lähtenyt kuin vaimea murahdus.

 Käskin Laurin riisumaan bokserinsa samalla kun minä ja Simo riisuimme omat vaatteemme.

• Tuuhan tänne, käskin vehje puoliseisokissa.

 Lauri seisoi nyt kaikessa komeudessaan edessäni. Tosin hänen vehkeensä ei ollut seisokkia nähnytkään. Kaivelin housuntaskuistani pienen avaimen, johon Laurin katse välittömästi kiinnittyi. Virnistin ja tartuin metalliseen koteloon, jonka Laurin vaalea vehje täytti puolilleen. Työnsin avaimen lukkoon, käänsin sen auki, irrotin sen ja poistin vyön loput osat. Lauri piti käsiään mallikkaasti koko ajan selkänsä takana.

• Miten musta vähän tuntuu että tää sun pikkunen ois kutistunut näiden kuukausien aikana kun tätä vyötä on käytetty?
• Sehän on sitten tehnyt tehtävänsä, Simo kommentoi sivusta.

 Lauri pysyi hiljaa. Aloin runkata vapautettua kalua hitain mutta varmoin ottein. Ei mennyt taaskaan kauaa, kun se oli jo täydessä seisokissa suonet ja terska pullistellen.

• Mitäs orja arvelet, nouseeko se vielä? kysyin.
• Ei, herra.
• Onko se kutistunut?

 Lauri katsahti alas ja vastasi:

• On, herra, ehkä noin sentin.
• Katohan, hihkaisin. – Tämähän etenee loistavasti. Eihän sulla mikään jättimulkku koskaan oo ollutkaan, jotain neljätoista senttiä, mutta tätä vauhtiahan se kutistuu alle keskiverron puolelle.
• Joo, parempaan päin mennään, Simo sanoi ja läpsäisi kämmenellään Laurin vehjettä.

 Lauri ähkäisi kuuluvasti. Saatoin vain kuvitella kuinka herkkänä hänen kyrpänsä oli tällä hetkellä.

• Kunhan ei laukaista tätä liian aikaisin, virnuilin. – Eiköhän mennä saunaan.

 Saunassa pääsin ihailemaan yhtä laudetta alempana istuvan Laurin leveää selkää. Olkapäätkin alkoivat pikku hiljaa muotoutua, vaikka sopivaa pehmeyttä olikin vielä jäljellä. Olinkin kieltänyt Lauria tulemasta liian lihaksikkaan näköiseksi.

 Simon ja minun seisokit olivat täydessä kunnossaan eikä Laurinkaan heppi ollut laskeutunut. Mietin helpottaisinko oloani Lauria hyväksikäyttäen kun Simo hihkaisi:

• Ensilumi!

 Tiirailin ulos saunan pienestä ikkunasta. Simo oli oikeassa. Hennot hiutaleet leijailivat äänettöminä tummassa illassa. Sitten minulla välähti. Käskin Laurin mennä seisomaan ulos ikkunan alle kädet selän takana. Näky oli jo mielessäni niin kutkuttava että sitä oli pakko kokeilla.

 Lauri tömisteli ulos ilkosillaan. Hetkisen kuluttua hän patsasteli katseidemme alla kuin palkintosonni ikään. Hiusten olin antanut kasvaa jo lyhyelle sängelle muun kehon karvoituksen tavoin. Toki jaloissa ja käsissä kasvoi vaaleaa karvoitusta normaalisti. Paksut käsivarret uhkuivat voimaa, joka oli kaikki minun hallinnassani. Lumihiutaleet sulivat hetkessä Laurin leveälle rintakehälle, jota en voinut lopettaa ihailemasta. Paksut, tiheän karvoituksen peittämät reidet kannattelivat koko komeutta.

• Ootte kyllä onnekkaita molemmat, Simo sanoi hiljaa.

 Loppuilta meni rennoissa merkeissä jutustellen ja televisiota sivusilmällä seuraten. Lauri oli tottelevaisesti koko illan polvillaan sohvan vieressä puhtaat bokserit yllään ja kalu jälleen siveysvyössä.

 Jossain vaiheessa Simo alkoi valitella päivän mittaan kasaantuneita paineitaan. Tajusin merkin ja käskin Lauria helpottamaan Simon oloa. Välittömästi tuo körmy siirtyi ‘’varaherransa’’ etumuksen eteen. Simo risti kätensä rennosti päänsä taakse kun Lauri alkoi avata hänen farkkujensa vetoketjua. Hetken päästä esiin ponnahti paksuna punoittava terska kovan varren päässä. Keskittynyt ilme kasvoillaan Lauri työsti kalua aloittaen nupista. Isohko terska sopi heittämällä Laurin suuhun eikä ongelmia ilmennyt varrenkaan kanssa. Silmät suljettuina orjani imi Simon kyrpää edessäni, mikä sai minutkin avaamaan sepalukseni. Runkkasin oman kaluni samaan kiimaan Simon kanssa. Loppuhuipennuksen lähestyessä kampesin itseni ylös sohvalta ja laskin mällini Laurin päälaelle samalla kun Simo laukaisi omansa Laurin nielun perukoille. Yhtään kakomatta pojumme nieli nesteet.

• Kiitos herrat, hän sanoi jämäkästi kädet yhä tiukasti selän takana.
• Mees nukkumaan siitä, vastasin sulkien housujani.

 Laurin poistuessa nukkumapaikalleen minun ja Simon parisängyn päätyyn jäimme tämän kanssa vielä nauttimaan illasta mietteet jo huomisessa.

 Aamulla heräsimme Simon kanssa paistetun pekonin ja munan tuoksuun. Laurihan se tomerana hääräili keittiössä herrojensa vasta karistellessa unihiekkoja silmistään.

• Huomenta herrat, Lauri tervehti nostaen katseensa hetkeksi pannulta.
• No huomenta huomenta, Simo virnuili ilkikurisesti.

 Hetken päästä tajusin syyn virnuilulle. Simon boksereiden alta paistoi tämän aamustondis.

• Ei poju ole tainnut tällaista kokea itse vähään aikaan?

 Lauri tuijotti pitkään näkyä ennen kuin vastasi kieltävästi.

• Niin vähän aattelinkin, Simo naurahti ja puristi Laurin kiinteitä pakaroita. – Onko kohta valmista? Ois vähän nälkä.
• Kohta herra.

 Istahdimme Simon kanssa pöytään odottelemaan. Laurin kattaessa pöytää käytin tilaisuuteni hyväksi ja tunnustelin pojuni lukittua varustusta boksereiden läpi. Laurin vehje tuntui täyttävän kotelon melkein kokonaan, mikä ei ollut mikään yllätys kuukauden tulemattomuuden jälkeen.

 Söimme aamiaisen hyvällä ruokahalulla. Lauri oli tehnyt itselleen kaurapuuroa, jonka hän pääsi hyvän käytöksensä ansiosta syömään pöydän ääressä kanssamme.

 Vilkuilin vähän väliä Lauria pöydän toiselta puolelta. Vaaleanruskeat rintakarvat korostivat sopivasti pojuni komeaa rintaa. Päätin lopullisesti antaa niiden kasvaa vapaasti.

 Syönnin jälkeen makoilimme Simon kanssa sohvalla Laurin pestessä astiat. Tv:stä ei tullut mitään järkevää, mutta Laurin tiskauksen tahdissa heiluva perä ja leveä selkä toimivat loistavana viihdykkeenä.

 Aamupäivän kääntyessä päiväksi Lauri oli valmis. Varmistin vielä silmämääräisesti että keittiö oli siisti ja järjestyksessä. Kehaisin Lauria ohimennen läpsäisyllä pepulle.

• Ei ne hommat suinkaan tähän lopu, ilmoitin. – Simon auto likaantui ikävästi tänne tullessa joten saat puunata sen uudenveroiseksi. Ja kun siellä noin komeasti paistelee aurinko niin älä laita turhaan vaatetta päälles.

 Lauri totteli vastalauseitta. Välineet haettuaan miehen alkuni lampsi pihalle, johon minulla ja Simolla oli mainiot näkymät olohuoneen ikkunasta.

• Eikö se oo vähän tylsää kun pojus tottelee aina? Simo kysyi.
• Ei se nyt aina tottele. Mutta silloin se saa tuntea sen kropassaan, virnistin.
• Terolle pahin rangaistus on lukitseminen vaatekomeroon. Kun pitää sen siellä yön yli niin johan on nöyrää poikaa aamulla.
• Laurille ehkä se kun käsittelen sen palleja tai pidän sitä varpaillaan seisonnassa.

 Simo nyökytteli pilke silmissään. Ikäerostamme huolimatta meillä klikkasi. Ilman pakottamista, olimme kuin luodut toisillemme. Katseeni oli koko ajan ikkunan toisella puolen puurtavassa Laurissa. Mustat bokserit korostivat vaaleita, paksuja reisiä.

• Meidän pitäis kouluttaa Lauria ja Teroa enemmän yhessä, ehdotin. – Vaikka me ollaankin kaks pariskuntaa ei se estä meitä olemasta tässä suhteessa kuin yhtä suurta perhettä.

 Simo oli hetken hiljaa. Pelkäsin jo hänen nauravan ehdotukselleni, mutta hän otti sen iloiten vastaan.

• Tero voisikin ottaa joissakin asioissa pojustas mallia.
• Samoin Lauri, naurahdin. – Tosin armeijaan siitä ei taida olla. Ei mitään vakavaa mutta pv ei halua ottaa riskejä.
• Enemmän aikaa koulutukselle. Mäkin kirosin monta kertaa Teron gineksiä vaikka tiesin sen munan pysyvän tiukasti lukossa ja senkin kaipaavan mua koko ajan.
• Näin on. Kirjotusten jälkeen on hyvä pitää Laurikin vyössä niin pysyy keskittyminen aiheessa, virnuilin.

 Jutustelimme Simon kanssa vielä tovin Laurin hikoillessa edessämme. Syksyisen kirpeästä ilmasta ja kevyestä vaatetuksesta huolimatta tuo lihajärkäle sai silti hien kihoamaan iholleen.

 Laurin tultua sisälle ja ilmoitettuaan homman olevan valmis pomppasi Simo ylös tarkistamaan työn jäljen. Minä sen sijaan käskin hien ja pesuaineen ryydittämän pojuni pesulle.

 Seurasin Lauria kylppäriin. Heitettyään bokserit lattialle käskin hänet pysähtymään. Tuttu avain kädessäni nappasin kiinni Laurin varustuksesta ja napsautin lukon auki. Samassa Simo liittyi seuraamme.

• Juuri sopivasti pääset seuraamaan esitystämme. Mees Lauri suihkuun ja pese munas kunnolla.

 Lauri teki työtä käskettyä ja antoi vesivirran juosta ylitseen. Puoliheijarini yritti kovasti nousta täyteen mittaansa.

• Ja nyt saat luvan tulla muutamalla ehdolla. Tuut tähän mun ja Simon väliin ja asetat mulkkus meidän säärien väliin ja panet niin kauan että tuut.

 Lauri prosessoi kuulemaansa hetkisen ennen polvistumistaan herrojensa jalkojen juureen. Olimme Simon kanssa riisuneet housumme pois tieltä. Mahanpohjassani kutkutteli ihanasti kun tunsin Laurin tukevan otteen reiteni ympärillä.

 Laurin täydessä seisokissa komeileva kalu oli pian tukevasti paikoillaan. Pää keskivartaloidemme välissä hän aloitti työnnöt aluksi rauhallisin vedoin. Saatuaan vähän tuntumaa pojuni kiihdytti tahtia malttamattomana. Nuorukainen keskitti kaikki aistinsa ja voimansa kuukauden aikana kertyneen seksuaalisen energiansa laukaisuun. Laurin kuumana sykkivä kyrpä tuntui oudon kiihottavalta säärtäni vasten. Puhina ja ähinä huipentui nopeaan kliimaksiin, jota seurasin aitiopaikalta lintuperspektiivistä. Punaisena helottava terska laukaisi ensin ruikkauksen vetistä nestettä ennen paksuja klönttejä spermaa. Lauri korahti matalalla äänellään sonnimaiseen tapaansa.

• Siinä oli tulemista ainakin kahen kuukauden eestä, Simo kommentoi. – Aikamoisen sotkunkin teit.

 Sitten Lauri teki jotain odottamatonta. Hän kumartui nuolemaan mällinsä ilman käskytystäni. Hämmästyksestä kankeana seurasin sivusta kun pojuni ahnas kieli puhdisti lattian tehokkaammin kuin tehomoppi.

• Hyvä poika, kehaisin.

 Lauri kuivasi itsensä ja oli pukemassa uuden parin boksereita päälleen kunnes kielsin häntä.

• Anna vähän ilmakylpyjä munilles, virnuilin. – Ja mee tekee ruokaa minulle ja Simolle.

 Simo painui pihalle hengähtämään, joten jäin Laurin kanssa kahden. Nojailin keittiön seinään silmä kovana Laurissa.

• Onko jo ikävä vyötä?
• Ei vielä, Lauri naurahti.
• Oisin veikannu toisin. Kyllä se sulle vaan niin hyvin sopii kun ei se koollakaan oo pilattu.
• Kiitos herra, Lauri vastasi jämerästi.
• Ole hyvä vaan.

 Astelin Laurin taakse. Tarkkailin sipulin lohkomista hetken ennen kuin tartuin yhteen lohkoista ja iskin sen suoraan Laurin terskan päähän. Työ jäi kesken Laurin murahtaessa, mikä sai kiimatipat kihoamaan kalustani.

• Hyvin oot hommas hoitanu, kuiskasin Laurin korvaan. – Vielä muutama vuosi niin oot täysverinen orja.

 Lauri myhisi myöntävästi. Jätin hänet jatkamaan työskentelyään ja rojahdin jo tutuksi tulleelle sohvalle. Simo liittyi hetkisen kuluttua seuraani.

• Hyvät tuoksut täällä.
• Niin on, vastasin. – Sulla taasen ei, mitä sä siellä ulkona oikein rymysit?
• Kävin vähän hölkkäämässä, Simo naurahti.

 Katsahdin työn touhussa hääräävään Lauriin. Ilmeeni kirkastui.

• Tuus Lauri tänne, käskin.

 Lauri valpastui ja käveli eteemme.

• Nuole Simo puhtaaksi vyötäröstä ylöspäin.

 Simo virnisti ja heitti paitansa reippain ottein nurkkaan. Ilme Laurin kasvoilla oli vakava.

• No, toimintaa nyt poika, sanoin katse suoraan Laurin silmissä.

 Mekaanisesti liikkuen Lauri polvistui Simon haaroihin. Vanhemman miehen hieman karvaisempi keho kohoili hengityksen tahdissa luoden kontrastin Laurin nuoren ja alastoman kropan kanssa.

 Lauri antautui lopulta ja laskeutui melkein kiinni Simon navanseudulle. Hän työnsi kielensä ulos ja kosketti Simon hikistä ihoa aluksi vain juuri ja juuri. Simo kihersi kielenpään kutitellessa hänen ihollaan. Käskin Lauria lipomaan kuin mies saaden toivomani tuloksen.

 Alun kangistelun jälkeen pojuni alkoi nuolla Simoa miltei ahnaasti. Näytti siltä kuin tuo järkäleeni lipoisi kyrpää. Huomioni kiinnittyi puoliheijarissa heiluvaan kaluun ja sen alapuolella raskaina roikkuviin kasseihin. Yksi tyhjennys ei tietenkään ollut poistanut kaikkia siemeniä johtimista.

 Lauri oli tällä välin siirtynyt karvaiselle rinnalle. Simo käski pojua nuolemaan nännejään, joita Lauri sai imeskellä pitkän tovin. Simon huohotus sai minunkin veijarini seisokkiin, jonka huomasin aluksi Simolla ja myöhemmin Laurillakin. Nautin tilanteesta vielä enemmän nähdessäni pojuni meisselin täysin kovana, koska usein näin sen kaltereidensa ahdistamana. Ja aika komea aisa se olikin, mutten silti antaisi sen heilua kovin kauaa vapaana.

 Yhtäkkiä Simo käski Lauria lopettamaan. Ihmettelin tätä ääneen, mutta Simo halusikin tyhjentää pussinsa ennen ruokailua. Seurasin sivusta kun Simo käski Laurin selinmakuulle matolle ja asettui polvilleen tämän haaroväliin.

 Muutaman minuutin raivokkaan ähkimisen jälkeen Simon kulli ampaisi kutinsa Laurin kovana seisovalle kalulle. Lauri kiitti roolinsa mukaisesti, mutta äänestä kuulsi hienoinen katkeruus. Hyvänä orjana Lauri ei tietenkään ollut koskenut omaan kaluunsa toimituksen aikana.

• Olisko se ruoka jo valmista?

 Lauri vastasi myöntävästi ja siirryimme pöydän ääreen. Käskin Laurin syömään tapojen mukaisesti lattialla. Lautasta hän sai tosin käyttää.

• Saat nyt kuitenkin ottaa ihan miehen annoksen vaikket sellanen täysin ookaan.

 Söimme rauhassa huilaten äskeisen session jäljiltä. Ruoka oli taattua laatua, jota Laurilta pystyi aina odottamaankin. Syötyämme totesimme Simon kanssa kuin yhdestä suusta olevamme liian raukeita tekemään yhtään mitään.

• Mutta sulle kyllä löytyy hommaa, Simo katsahti lattialla istuvaan Lauriin. – Tuossa pöydällä on kauppalista tavaroista jotka pitäs hakea lähikylän kaupasta. Annan sulle lompakosta rahaa ja vaihtorahat tuot sentilleen takas kuitin kanssa. Onko selvä?
• On herra.

 Simo nouti rahat ja iski ne kauppalistan viereen. Käännähdin Laurin puoleen:

• Pue päälle uudet bokserit ja se musta t-paita. Jalkaan laitat ne shortsit. Sukkia et tarvi. En laita sua vielä vyöhön mutta muista että nään kyllä jos oot tuona aikana runkannu.
• Selvä herra. Saanko käyttää autoa herra?

 Virnistimme Simon kanssa.

• Matkaa kaupalle on muutama kymmenen kilometriä, valaisin. – Joten saat käyttää autoa nyt kun syksykin on tullut päälle. Kesällä saisit ehkä mennä kävellen.
• Auton avaimet on mun takin taskussa, Simo ohjeisti.

 Lauri poistui pukemaan jättäen minut ja Simot kaksin.

• Paksusti puetutat poikas, Simo naureskeli.
• Pakko on kun on talvi tuloillaan.
• Näin se on. Vaikka hupinsa siinäkin, Simo myhähti.

 Lauri huikkasi heipat ja lukitsi ulko-oven. Päätimme Simon kanssa yksissä tuumin painua ruokalevolle.

 Rapistelu ja kolina herätti minut horroksesta. Kampesin itseni ylös jättäen Simon jatkamaan uniaan. Keittiössä Lauri asetteli ostoksia paikoilleen. Hiivin hänen huomaamatta pöydän viereen.

 Lauri käännähti minuun päin ja säikähti silminnähden.

• En kuullut kun herra saapui, hän pian selitti.
• Taisit pelästyä.
• Hieman herra.

 Lauri viimeisteli työnsä. Tiukka t-paita korosti komeasti kovana seisovia nännejä.

• Ei kai tullut kylmä?
• Ei herra, Lauri vastasi asetellessaan vaihtorahoja pöydälle. – Kummeksuvia katseita kyllä sain.
• Ne ei joka päivä nää tollasta järkälettä. Riisu nyt nuo vaattees pois nii jatketaan.

 Lauri oli hetkessä ilkosillaan. Tarkistin ensitöikseni hänen vapaana heiluvan kalunsa jokaista senttiä myöten. Merkkejä tulemisesta tai spermasta ei näkynyt, joten saatoin uskoa Laurin pitäneen lupauksensa.

• Istu tähän tuolille, käskin ja vetäisin yhden keittiönpöydän tuoleista keskemmälle.

 Laurin raskas keho sai tuolin narahtamaan. Paksut jalat peittivät puun näkyvistä, ja leveä selkä ulottui selkänojan ulkopuolelle.

 Tällä välin olin noutanut nipun köyttä makuuhuoneesta, jossa Simo uinui onnellisena. En raaskinut herättää häntä, joten nappasin mukaan suukapulan Lauria varten.

 Melkein ammattilaisen elkein sidoin Laurin tukevasti tuoliin. Suukapulakin liukui kuin vanhasta muistista paikoilleen. Käskin vielä erikseen Lauria olemaan mahdollisimman hiljaa.

 Kun kaikki oli valmista, tartuin pojuni levossa roikkuvaan kaluun. Se näytti niin pieneltä ja söpöltä jykevien jalkojen välissä. Hivelin sitä aluksi kuin herkkää lemmikkieläintä, mikä sai lämmön pakkautumaan tuohon lyhyeen varteen. Pituutta alkoi tulla harppauksittain. Otteenikin voimistui samaa tahtia, minkä huomasin jälkijunassa. Laurin matalat murahtelut saivat aikaan reaktion omassakin kalussa. Löysäsin pykälän puristustani etten vahingossakaan laukaisisi Lauria. Tarkoitukseni oli vain hiukan härnätä.

 Fiksuna poikana päättelin Laurinkin tajuavan jutun juonen, mutta vääntelyt ja voihkaisut suukapulan takaa kuulostivat aidoilta. Sitä ne varmaan olivatkin käteni liukuessa ja hieroessa Laurin sykkivää kyrpää.

 Välissä päästin irti kokonaan ja pelkästään katselin kätteni työtä. Pussitkin olivat nousseet ylös terhakkaina valmiina ampaisemaan kutinsa maailmaan. Ne eivät vieläkään olleet tottuneet näihin sessioihin. Pohdin mielessäni oppisivatko ne koskaan mukautumaan Laurin rooliin rääkättynä orjana.

• Eiköhän siinä ollut tarpeeksi.

 Venyttelin jäseniäni antaen Laurin hengähtää. Poistin suukapulan, mutta köysiä en vielä löysännyt. Juuri sopivasti Simo asteli vaivihkaa makuuhuoneesta seuraamme.

• Jäinkö jostain paitsi?
• Tässä vähän kahestaan leikittiin, vastasin ja läimäytin pojuani olkapäälle. – Nyt kun sais vielä vyön takasin paikalleen.

 Välittömästi tämän sanottuani huomasin Laurin kalun sykähtävän ponnekkaasti.

 Puutteessa sykkivä kalu olikin hankala saada ahdettua piskuiseen siveysvyöhön. Tehtävään tarvittiin Simon ja minun taitavat kädet sekä runsaasti jäätä ja kylmää eri muodoissaan. Puolen tunnin ähkimisen ja riuhtomisen jälkeen kuulimme tutun napsahduksen. Lauri oli takaisin elementissään.

 Ilta eteni rauhallisissa merkeissä. Mutta koska kyseessä oli viimeinen ilta mökillä ja viimeinen ilta pitkään aikaan Simo seuranamme, päätin suorittaa perinteikkään astumisen. Pistimme Laurin polvilleen, painoimme yläkropan lattiaa vasten kädet eteen ojennettuina ja sidoimme kädet yhteen. Nyt Laurin reikä oli vapaasti käytössämme.

 Annoin Simon aloittaa. Aiemmin päivällä tapahtuneesta tyhjennyksestä huolimatta hänen aisansa ponnahti ylväänä esiin. Esivalmisteluja ei juuri tarvittu kun miehisen kookas elin työntyi jo Lauriin. Molemmat äännähtelivät matalalla äänenpainolla rytmikkäiden työntöjen tahdissa. Minunkin oli pakko kaivaa oma kalu esiin ja vedellä muutama veto esitystä seuratessa.

 Simon tullessa varsin nopeaa pääsin minä puolestani jälkiliukkaille. Pelkkä ajatus toisen masterin käyttämästä orjastani sai kaluni melkein laukeamaan ennenaikaisesti, mutta hillitsin itseni urheasti. Kyrpäni souti Laurin reiässä kuin kokenut merenkävijä. Pojuni murahtelut allani saivat mällit irtoamaan lopullisesti.

 Kävimme kaikki erikseen pesulla ja päädyimme röhnöttämään telkkarin eteen. Totesimme jokainen vuorollamme viikonlopun olleen menestys. Seuraavaakin reissua jo kaavailtiin.

 Sunnuntaiaamu sujui mallikkaasti Laurin aamiaisen voimalla. Mökki piti luovuttaa iltapäivän aikana, joten pistin Laurin siivoushommiin. Bokserisillaan hääräävän pojuni seuraaminen oli parasta sunnuntaipuuhaa. Laurin lopetellessa hommiaan hyvissä ajoin sai Simo ajatuksen tehdä polttopuita valmiiksi seuraavia vieraita varten. Niinpä Lauri pääsi vielä kerran puuhommiin minun ja Simon iloksi.

 Kotimatka sujui hiljaisissa merkeissä. Simo heitti minut ja Laurit luokseni, sillä vaihteeksi oma perheeni oli matkoilla. Simon auton takavalojen kadotessa mutkaan mielessäni oli jo seuraava sessio Laurin kanssa.

Kiivaan kaksintaistelun jälkeen onkin hyvä rentoutua ja peseytyä kunnolla saunan lämmössä. Tämänkin tarinan olen saanut valmiiksi jo vuonna 2015.

 Riisuin vaatteitani mytyksi lattialle Laurin makoillessa vierashuoneen kapeahkolla sängyllä. Katseeni söi tuota nuorta lihakimpaletta, jonka elämän keskipiste olin. En voinut antaa housujani kappaleiksi repivän elimeni odottaa. Revin farkut jalastani, ja samaan syssyyn lähtivät bokseritkin alta paljastuen himosta tykyttävä sauvani.

 Lauri seurasi liikkeitäni hiljaa sivusta samalla kun hieroi jalkoväliään. En tiennyt johtuiko yhtäkkinen kassien hinkkaaminen äskeisestä, kieltämättä varsin kivuliaasta venytyssessiosta vaiko puhtaasta himosta, jonka oman kankeni sykkivän ja nuoruutta uhkuvan erektion näkeminen Laurissa aiheutti.

• Onko tiukat paikat? virnistin.
• Oha nuo vähäsen, Laurikin virnuili hiukan.

 Toinen käteni kiinni seipäässäni astelin Laurin luo sängylle. Kuului vaimea narahdus kun kellahdin raukeana kyljelleni Laurin viereen.

• Mitenköhän se tuo saunominen onnistuu tollanen metallihäkki kalun ympärillä?
• Voi tulla aika tukalat paikat.
• Paitsi jos me otetaan se pois, supatin suoraan Laurin korvaan. – Mitäs siitä aattelet?
• Kait se aika kiva ois, Lauri madalsi muutenkin bassovoittoista ääntään.

 Kierähdin sängyltä jaloilleni ja kurottauduin housuntaskulleni. Tunsin Laurin katseen kämmenelläni, kun vedin esiin avainnippuni. Pidin avainta Laurin siveysvyöhön avainnipussa, jotta se muistuttaisi minulle mahdollisimman usein vallastani Laurin voimakkaimman mielihyvän lähteeseen.

 Rojahdin takaisin sängylle tarttuen heti kiinni metalliseen vekottimeen. Pienen munalukon kilahdus metallia vasten sai aikaan himokkaan sykähdyksen yhä täydessä juhlakunnossa seisovassa kangessani.

 Työnsin avaimen sisään ja avasin lukon terävän naksahduksen saattelemana. Purin laitteen hitaasti, varmoin ottein. Ensimmäisenä lukko, sitten itse häkki, joka oli painanut selvästi erottuvat jäljet Laurin kaluun. Viimeisenä irrotin koko pakettia kasassa pitävän renkaan Laurin kiveksien takaa.

 Olin odottanut tätä hetkeä varmasti yhtä paljon kuin Lauri itse. Sivusilmällä panin merkille Laurin käsien levottoman liikehdinnän, joten käskin ne pysymään visusti tämän leveän selän takana. Päämme olivat painuneet toisiaan vasten, ja kuulin Laurin kiihtyneen hengityksen jokaisen värähdyksen varpaitani myöten. Kun olin asettanut osat huolellisesti yöpöydälle, liu’utin käteni alas Laurin jo hiukan kovettuneelle vehkeelle. Ensikosketus oli himoa täynnä. Kalu paisui hetkessä täysiin mittoihinsa täyttäen kämmeneni kauttaaltaan.

 Lauri ynähteli hermostuneesti jatkaessani hipelöintiäni. Viimein muistin Laurin kolmen viikon pakotetun runkkulakon ja käsitin pitäväni kädessäni mahdollisuutta laukaista noiden viikkojen aikana kertynyt lasti siihen paikkaan. Päästin siis irti Laurin kivikovana seisovasta kyrvästä pystymättä kuitenkaan irrottamaan katsettani siitä.

 Jähmetyimme tuijottamaan Laurin sykkivää kankea hengityksen vähitellen tasaantuessa. Nostin varovasti pääni Laurin pään päälle, jotta varmistuisin Laurin käsien sijainnista. Tosiaan, Lauri oli pitänyt himosta vapisevat kätensä visusti nyrkissä selkänsä takana.

• Hyvä poika, supisin Laurin punoittavaan korvaan ja silitin tämän selkää pitkin vedoin.
• Kiitos, herra, Lauri vastasi tavallista jähmeämmin.
• Kun sä kestit noin hyvin, niin mä annan sulle hetken sun pikkusen kanssa, kuiskasin. Laskettelin kämmenelläni pitkin Laurin pehmeitä käsivarsia aina kämmeniin asti, jotka houkuttelin avautumaan nyrkistä kuin kukka kevätauringon vaikutuksesta.

 Tähän loppui Laurin kärsivällisyys. Yhdessä vilauksessa kädet löysivät tiensä vanhalle tutulleen, josta ne molemmat ottivat tukevan otteen. Koko elin peittyi näkyvistä kasseineen päivineen Laurin kämmenien suureen syleilyyn.

 Vetäydyin hiukan etäämmälle seuraamaan Laurin jälleennäkemistä vanhan tuttunsa kanssa. Alussa silmät olivat tiukasti kiinni, mutta ääntä tuli senkin edestä Laurin käydessä läpi jokainen kolkka kalleuksissaan. Vähitellen silmät aukenivat ja ääntely tasaantui matalaksi myhäilyksi. Liikkeetkin palasivat tutuille urilleen – pitkiin, kiimatipoista läiskyviin vetoihin.

 Alavatsassa, lähellä omaa, sykkivää kankeani, tunsin pienen kutkutuksen. Laurin myhäilyt ja liikkeet voimistuivat siihen malliin, että kohta saisin itsekin osani hänen kiimastaan. Oli siis aika antaa runkkarille tiukka käsky lopettaa.

 Käsi pysähtyi välittömästi, mutta kesti aikansa ennen kuin se päästi irti rakkaastaan.

• Ihan varmuuden vuoksi, virnistin Laurin vähintäänkin hämmästyneelle ilmeelle, kun tämä oli nostanut katseensa esille kaivamiini käsirautoihin.

 Naks. Lauri ehti tuskin olla varttiakaan ilman lukkoa nivusissaan, kun minun piti jo asentaa uusi lukko tällä kertaa hänen selkänsä taakse. Oppimaton kaveri.

 Komensin Laurin valmistautumaan saunaan lähtöön, kun kuulin kiivasta rapsutusta suljetun huoneenoven takaa. Tiesin kyseessä olevan Simon kiimaisen koiran Rikun, jonka mystistä katoamista aiemmin olin ihmetellyt kovasti. Nyt kummastelin tätä yhtäkkistä ilmestymistä oven taakse ilmiselvästi mielessään kiiluen muistikuva Laurin kireästä reiästä.

 Lauri seisoi käskyjeni mukaisesti hievahtamatta oven edessä. Sen enempää päätäni vaivaamatta marssin ovelle ja päästin talon kovimman panokoneen sisään. Sen häntä heilui innostuksesta kuin pennulla, kun se äkkäsi Laurin patsasmaisen hahmon edessään ja haistoi sieraimissaan koko huoneeseen levinneen voimakkaan miehisen tuoksun. Erityisesti sitä tuntui kiinnostavan Laurin yhä tanassa oleva vehje, jota se tuijotti pitkään ja hartaasti. Odotin sen hotkaisevan kalun kasseineen päivineen ahnaaseen suuhunsa hetkellä millä hyvänsä, mutta se tyytyikin lopulta pelkkään silmämääräiseen ihasteluun.

 Kauaa se ei kuitenkaan fyysisen kontaktin ottamista arkaillut, vaan hyökkäsi Laurin kimppuun silmät kiiluen himosta. Seurasin huvittuneena, mutta samalla kiihotuneena sivusta Rikun yrityksiä päästä käsiksi Laurin reikään. Lauri sen sijaan osoitti ihailtavaa tyyneyttä seisoessaan hievahtamatta paikoillaan. Ainoastaan siinä vaiheessa kun Riku seisoi kahdella tassullaan hänen selkäänsä vasten ja alkoi hakea kielellään hänen mehevien pakaroidensa välissä lymyävää reikää, alkoivat lihaksikkaat jalat vääntelehtiä ja tiukka asento purkautui. Lauri kikatti valtoimenaan Rikun kielen työstäessä tämän reikää.

 Lopulta en voinut muuta kuin käskeä Rikun irti Laurista, mikä tapahtui mielestäni yllättävän nopeasti ottaen huomioon Rikua korventavan kiiman. Laurikin sai kroppansa jälleen ruotuun ja seisoi asennossa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

• Olisikohan se aika päästää tuo Riku vapaaksi kiimastaan? pohdiskelin ääneen.
• Kyllä se mulle passaa, Lauri ilmoitti.

 Tämän sanottuaan ovi Laurin edestä lävähti auki Simon kurkistaessa syntyneestä raosta.

• Täällähän ollaan hyvällä mallilla, hän naurahti ja antoi katseensa viipyä alastomassa Laurissa.
• Jep, just oltiin antamassa Rikulle pientä helpotusta, virnistin ja katsahdin yhä neljällä jalallaan seisovaan seksipetoon. Tuuhea häntä viisti parkettia kuin pölyhuiska.
• Mikäs siinä, on se sitä jo odottanutkin. Oot uskaltanut päästä pojus vapaaksi?

 Katsahdin nyt itsekin Laurin jalkoväliin. Hänen viimein vankeudestaan vapautunut kyrpänsä oli yhä täydessä taisteluvalmiudessa helottaen punaisena koko pituudeltaan ja vavahdellen silminnähtävästi sydämenlyöntien tahdissa. Astelin Laurin viereen ja tartuin kiinni hänen lemmenvaltikkaansa tehden pitkällä esinahalla rauhallisia, kiusoittelevia vetoja. Lauri huohotti aina vaan kiivaammin siihen asti, kunnes päästin hänen kalustaan irti. Pyöritin etusormeani hänen kiimatipoista märällä terskallaan ja vein sen sitten suoraan Laurin suuhun.

• Nuole se puhtaaks, käskin ja Lauri nuoli.

 Silmät suljettuina hän suorastaan imi sormeani aivan kuin haluaisi syödä sen. Imemisessäkin – kuten kaikessa muussakin – hän oli ilmiömäinen.

 Riku läähätti jo vasten jalkaani. Tiesin sen kärsivällisyyden olevan lopuillaan ja vedin sormeni ulos Laurin suusta. Liu’utin sen takaisin alas pitkin Laurin kehoa niin että sylki tarttui matkan varrella hänen vaaleisiin karvoihinsa.

 Olin jo käskemässä Lauria kontilleen, kun Simo sanoi väliin:

• Hoidetaan tämä asia tuossa eteisessä…ite asiassa voitas ottaa Terokin mukaan niin saa Riku varmasti tyydytyksensä.
• Passaa mulle, vastasin ja läpsäisin Lauria selkään. – Mennäänhän sitten.

 Simo käski Teron paikalle ja niin nämä kaksi teiniorjaa olivat jälleen vastakkain. Teron vehje näytti olevan vasta puolikovana, mutta oli silti jo kohtuullisen pitkä – ja paksu.

• Eiköhän aloteta. Kontalleen vaan ja pyllyt pystyyn, Simo komensi.

 Pojut tottelivat mallikkaasti. Lauri pyllistyi heti eteeni ja Tero hänen vierellensä. Riku näki tilaisuutensa tulleen. Sitä ei tarvinnut erikseen käskeä, vaan se riensi välittömästi Teron ja Laurin taakse katse lipuen puolelta toiselle.

 Arvatenkin se valitsi ensimmäiseksi Laurin reiän. Se alkoi lipomaan sitä vimmatusti, mikä sai Laurin vavahtelemaan kauttaaltaan. Reisien välissä roikkuva vehjekin vavahteli kiimasta ja valutti kiimatippoja jatkuvalla syötöllä parketille.

 Riku ei kauaa jahkaillut vaan lopetti pian nuolemisen ja otti tukevan asennon tähtäimessään Laurin tiukka reikä. Yhdessä hujauksessa sen kalu sujahti sisään. Lauri aloitti matalan voihkimisen, joka yltyi hetki hetkeltä Rikun työntöjen tahdissa.

• Ei voi olla huomaamatta että on pojua pidetty kiimassa, Simo kommentoi.
• Minun pojustako puhut?
• Siitäpä siitä. Sehän on ehtinyt kastella jo parketinkin, Simo virnisti.
• Eikös sulla ollut niitä koiranruokakuppeja näitä tilanteita varten?
• Onhan mulla, Simo sanoi pilke silmäkulmassa ja lähti noutamaan kuppia välinevarastostaan.

 Pian hän palasi kädessään kiiltävä, teräksinen kuppi, joka oli kuin varta vasten tätä tarkoitusta varten tehty. Rikun jyystäessä Laurin reikää koko ajan kiihtyvällä tahdilla Simo asetti kupin tyynesti Laurin meisselin alle.

 Kiimaliima ei ollut lopettanut valumistaan, mutta nyt tuo kiimaa uhkuva mahla ei valunut hukkaan, vaan säästyi myöhempää käyttöä varten. Kun vain keksisi sen käyttötavan.

 Riku oli saavuttanut kiimansa huipun ja nussi Lauria nyt kiivaammin kuin koskaan. Teroon päin se ei vilkaissutkaan, vaikka tämä kuinka yritti reikäänsä sille tarjota. Laurin matalampaakin matalammat urahdukset saivat vipinää aikaiseksi minunkin housuissani.

 Loppuhuipennus kuului takuulla pihalle saakka. Rikun kiimainen ujellus yhdistettynä Laurin matalaan murinaan loivat ainutlaatuisen äänimaailman. Molemmista saattoi nähdä, kun Riku tyhjentyi Laurin reikään jalat vavisten. Vapisivat ne reidet Laurillakin, joka tosin sai mallikkaasti pidettyä asentonsa ojennuksessa koko aktin ajan.

 Terokin oli saanut pidettyä asentonsa ojennuksessa ja katseensa suoraan eteenpäin kohdistettuna. Rikulle hänen reikänsä ei kuitenkaan ollut kelvannut.

 Riku oli tottunut orjien nussija, joten se ei muiden koirien tapaan jäänyt turhia odottelemaan, vaan vetäytyi kiltisti isäntänsä jalkojen juureen.

• Hyvä esitys, Simo kehui koiraansa ja rapsutti sitä kuonon alta. – Ja hyvin se meiän pojukin pärjäs.
• Kiitos herra, Lauri vastasi.
• Nouskaahan nyt ylös molemmat, Simo käski.

 Jälleen nuo kaksi orjakasta seisoivat edessämme. Lauri kiilteli hiestä suoraan kattolampun alla. Näky oli niin upea, että olisin voinut jättää hänet siihen seisomaan vaikka koko illaksi. Leveät hartiat, paksut käsivarret, paksut reidet ja mahtavaa, muttei liian tiheää karvaa sopivasti kaikkialla. Ja kivenkova elin, joka vavahteli kiimasta.

• No niin, eiköhän nyt viimein ole sen saunan aika, Simo julisti. – Mennäänhän kaikki tuonne kylpyhuoneeseen.

 Ennen sitä minä ja Simo riisuduimme itsekin. Jokaisen meidän neljän kalu oli pystyssä miltei yhtä terhakkaasti. Laurilta löytyi silti kovin kalu meistä kaikista.

 Lauri asteli etunenässä kylppäriin Teron seuratessa perässä. Sisällä Laurin neutraali ilme murtui, kun hän laski silmänsä baarijakkaraan ja hiustenleikkuukoneeseen.

• On se jo aika leikata sullekin kesätukka, sanoin. – Onhan sulla ollut tuo sänki jo hyvän aikaa. Ei se kalju sen kummempi oo.

 Lauri nyökkäsi vastaukseksi. Silmistä saatoin kuitenkin lukea hentoa pettymystä.

 Käskin Teroa tarttumaan koneeseen ja Laurin istumaan jakkaralle. Kone aloitti surinansa ja hetken kuluttua ensimmäiset hiustupot alkoivat tippua valkoisille laatoille.

 Kun Laurin lyhyt sänki oli saatu entistäkin lyhyemmäksi, oli aika höylätä se kokonaan kaljuksi. Terolla todellakin oli kokemusta kaljun pidosta, kun hän levitti vaahdon ja höyläsi Laurille kiiltävän päänupin käden käänteessä. Omassakin veitikassa tuntui astetta kovempi sykäys, kun näin lopputuloksen koko komeudessaan.

• No nyt pitäs olla jokaisen valmiita saunaan, Simo tokaisi viereltäni. Hänenkin kalunsa oli kovana kuin kivi. – Viehän Tero nää rojut tästä paikoilleen niin päästään saunomaan.

 Teron vietyä jakkaran ja muut tavarat mennessään käskin Laurin suihkuun. Sivusilmällä panin merkille tämän löystyneen kalunsa. Ei tainnut poju todellakaan tykätä tästä käsittelystä.

 Jokaisen käytyään vuorollaan huuhtoutumassa suihkussa istuimme kaikki me neljä lopulta pienehkön saunan lauteilla. Me isännät istuimme ylälauteilla jalkojemme juurella orjamme Lauri ja Tero.

• Paljon parempihan tää malli on, Simo sanoi samalla hieroen kämmenellään Laurin sileää päälakea.
• Kiitos, herra, Lauri vastasi tottuneesti.

 Tunnustelin itsekin kämmenelläni tuota päätä, mikä sai kaluni pysymään yhä täysseisonnassa. Laurinkaan seisokki ei näyttänyt laantumisen merkkejä.

 Istuimme hiljaa lauteilla Simon heittäessä välillä vettä kiukaalle. Rikukin oli lopettanut tassuttelunsa hiljaisuudesta päätellen.

 Katseeni oli lukkiutunut Laurin vaaleaan päälakeen miettiessäni missä vaiheessa antaisin hänelle luvan laueta. Ja eritoten miten. Aavistelin Simonkin miettivän samaa oman pojunsa kohdalla.

• Lähetäänhän pojat pesulle, Simo viimein lausahti.

 Välittömästi tajusin hetken koittaneen: illanhuipennus.

 Simo kävi ensimmäisenä suihkussa, sitten oli minun vuoroni. Pienessä kylpyhuoneessa oli intiimi tunnelma meidän neljän miehen turvin.

 Minun jälkeen oli pojujen vuoro. Simo oli tähänkin keksinyt oman ohjelmanumeronsa.

• Menehän Tero tuohon lattialle makaamaan, hän käski. – Ja Lauri polvistuu Teron viereen.

 Nyt Tero makasi kaakeleilla selällään Lauri polvillaan hänen päänsä vierellä. Laurin kyrpä sykki suoraan hänen päänsä päällä.

 Seuraavaksi Simo nouti eteisestä sinne jääneen metallikipon ja siirtyi itsekin pojujen viereen. Itse seurasin näytelmää sivusta omakin kyrpä sykähdellen.

• Lauri laittaa meisselinsä Teron huulille, Simo ohjeisti.

 Tämän jälkeen Simo alkoi hitaasti valuttamaan Laurin kiimaliimaa kiposta Laurin kalulle, josta se valui alas Teron suuhun.

 Lauri piti asentonsa tyynenä. Terokin hyväksyi osansa ja nieli mahlaa mallikkaasti. Kasvot nytkähtelivät kuitenkin vähän väliä ja pientä kakomista kuului aina väliin. Tämä ei tainnut olla pojun mielipuuhaa ja Simo taatusti tiesi sen.

 Laurin voihkina lisääntyi loppua kohden. Arvasin tulemisen olevan lähellä. Mainitsin tästä Simolle, joka keskeytti valuttamisensa.

• Kai se hetki on viimein koittanut.

 Käskin Laurin pois Teron luota minun ja Simon eteen polvilleen.

• Saat runkata yhdellä kädellä käyttäen vain peukaloa ja etusormea.

 Lauri nyökkäsi.

• Saat aloittaa.

 Laurin oikea käsi syöksähti välittömästi selän takaa toimintaan. Liikkeet olivat varmoja mutta eritoten nopeita. Nyt oli selvästikin tosi kyseessä.

 Matalat murahtelut tihenivät loppuhuipennusta kohden, joka tuli äkkiä ja yllättäen. Spermaa syöksyi melkein varpaillemme asti. Isoja klönttejä levisi pitkin vaaleita kaakeleita. Olisi hyvinkin voinut luulla tauon kestäneen kauemmin kuin kolme viikkoa.

• Nyt ois sit puhistuksen aika, vihjaisin.

 Lauri tajusi mitä tarkoitin ja niin nuori mies kumartui nuolemaan lattialta jokaisen tipan, jonka oli kyrvästään ampunut. Homma sujui yllättävän hyvin ilman sen kummempia kakomisia. Käskin Lauria vielä avaamaan suunsa tarkistusta varten, mutta tyhjähän se oli.

 Omaakin kalua pakotti jo aikalailla. Käytin tilaisuuteni hyväkseni Laurin ollessa polvillaan edessäni ja työnsin valtikkani syvälle Laurin kurkkuun. Tämä sai jälleen kerran tilaisuuden todistaa ilmiömäiset suihinottotaitonsa.

 En itsekään kestänyt kauaa, vaan muutaman minuutin päästä roiskin omat lastini suoraan Laurin ahnaaseen suuhun. Poju nieli ne sen enempiä empimättä.

 Suihkuttelimme kaikki neljä itsemme, ja minä ja Lauri puimme vielä vaatteet yllemme. Simo ja Tero seisoivat pelkät pyyhkeet päällä eteisessä Simon etumuksessa vielä selkeä pullotus. Arvatenkin Simo aikoisi vielä loppuillan aikana päästä eroon tuosta seisokistaan.

• No mutta, hyvinhän tämä ilta meni, tokaisin.
• Oikein mainiosti, Simo hymähti. – Vai mitä pojut?
• Kyllä, herra, Lauri ja Tero vastasivat kuin yhdestä suusta.
• Mutta pakko se on meidän lähteä. Otetaan jossain vaiheessa uusiksi?
• Ehdottomasti, Simo vastasi.