Tällä kertaa pääsemme jännittämään kumpi orjapojuista on toista vahvempi ja viekkaampi!

 Etäinen moottorin pärinä kantautui korviini saaden koko yläruumiini täyttymään adrenaliinin kuumasta vaikutuksesta. Tunne haihtui kuitenkin samantien, kun tajusin moottorin pärinän etääntyvän aina vain kauemmaksi ja lopulta kuulemattomiin.

 Lisäksi minulla oli riittämiin puuhaa kytätä ohi vilisevien rivitalojen pikku numeroita seinien päädyissä. Kukakohan insinööri nekin oli suunnitellut niin helkutin pieniksi?

 Takanani talsiva Lauri ei sen sijaan kytännyt mitään. En ollut vihjaissutkaan hänelle mitään Simosta ja tämän orja-pojusta edellisen sessiomme jälkeen. Tämän periaatteen olin iskostanut Simoonkin, joka mielellään piti niin Laurin kuin omankin poitsunsa täydessä epätietoisuudessa.

 Laurilla oli hommanaan kantaa täyteen ahdettua rinkkaa, johon olin jollain ihmeen tavalla saanut ahdattua kaiken viikonloppuna tarvittavan. Kantamuksensa sisällöstä Lauri ei luonnollisesti tiennyt mitään; jopa hänen omat – tosin erittäin vähälukuiset – vaihtovaatteensakin, olin minä itse henkilökohtaisesti pakannut rinkan päällimmäisiksi niin, ettei Lauri vahingossakaan päässyt jyvälle sen sisällöstä.

• Hmm…ykstoista…sen pitäs olla seuraava, mumisin itsekseni.
• Mitä?
• Tässä!

 Käännyin kannoillani Lauriin päin. Hänen jykevä kehonsa loisti kultaisena heinäkuisen illan viime säteissä. Musta pikeepaita pullotti miehekkäästi, eivätkä farkutkaan päässeet helpolla. Kupolia peittävä vaalea sänki kimelsi sekin himmeästi – vielä.

 Astelin rivitaloyhtiön pihamaan poikki. Pohdin hiljaa mielessäni olisiko Lauri hoksannut talon numeroon – kolmeentoista – liittyvän kytkennän hänen tulevan viikonloppunsa symbolina.

 Lopulta seisoimme molemmat Simon päätyhuoneiston ulko-oven edessä. Painoin ovikelloa sormeni vavisten tuskin huomattavasti. Kävelyn aikana iholle kihonnut hienoinen hiki tuntui nousevan jälleen pintaan.

 Sisältä kuului ensin koiran haukuntaa ja lopulta päättäväisiä askeleita.

• No tervepä terve! Simo huikkasi avattuaan oven.

 Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, syöksyi Riku eteisaulasta kiiluvin silmin Laurin kimppuun alkaen nylkyttämään hänen jalkaansa kiimaisella tahdilla. En voinut pidättää nauruani, kuten ei Simokaan.

• Joo tervepä vaan, tervehdin edessäni hekottelevaa Simoa.

 Hän oli pukeutunut rentoon, lyhythihaiseen paitaan, sekä keskipitkiin shortseihin. Parta, joka laineili hänen hekotuksensa tahdissa, ulottui edelleen pulisongeista leukaan reunustaen hänen nuorekkaita kasvojaan. Hiukset olivat siististi leikattu ja huolella kammattu.

• Ei oo ihme, että se on noin innoissaan, Simo selitti koiransa käytöstä. – Se ei ookaan saanu sen mettäreissun jälkeen, Simo vinkkasi silmää minulle. Vinkkasin takaisin.

 Astuin sisään antaen Laurin hoitaa esittelyt omasta puolestaan. Riisuessa lenkkareitani kuulin kuinka Simo ensin käski Rikun tiehensä ja kehui sitten vuolaasti Laurin työn tuloksia.

• Oot reenaillu varmaan joka päivä? Simo naurahti kuin puhuisi vanhalle tutulleen.
• Noo, melkeen, Laurikin naurahti normaalia vapautuneemmin. Vainuni oli ollut jälleen oikeassa: Simo oli ollut juuri oikea kolmas pyörä roolileikkiimme. Niin ja Riku totta kai.
• Niin, pitäähän sitä lepopäiviäkin pitää, Simo sanoi, ja kun käännähdin parivaljakkoon päin, näin kuinka Simo talutti Lauria sisälle pitäen tiukasti kiinni tämän paisuneesta hauiksesta.
• Sä varmaan haluut tavata Teron, Simo luki ajatukseni hymynkare huulillaan.
• Oishan se ihan jees, hillitsin sisälläni myrskyn lailla kuohuvan innostuksen.
• Teroo! Simo huudahti kohti keittiötä.
• Niin, herra? astetta Laurin möreää äänensävyä kirkkaampi ääni vastasi.
• Tuutkos käymään täällä eteisessä.
• Kyllä, herra!

 Oviaukosta astui ulos värikkääseen esiliinaan, mustaan t-paitaan ja maastohousuihin sonnustautunut nuori mies. Hiukset olivat historiaa, olivat kuulemma olleet jo vuoden ajan ja kaulaa koristi paksu, kettingiltä näyttävä, kaulakoru.

• Tässä on Tero sun uus masteris, nimeä ei varmaan tartte mainita, kun sähän et sitä saa käyttääkään, sekä Lauri, sun uuen masteris poitsu. Ootte sitten kiltisti!

 Loin pikaisen katseen Lauriini, joka mittaili kaikessa hiljaisuudessa uutta kohtalotoveriaan. Hymähdin Laurin totiselle ilmeelle – ei kai vain hän ollut pelästynyt Teron karskia olemusta?

• Tero vai? lausahdin kävellen verkaalleen pojan viereen. Tuskin pitäisi puhua pojasta; Tero oli itseasiassa minua ja Lauria muutaman vuoden vanhempi, mutta silti minun uusi orja-poitsuni, ikähän on kuitenkin pelkkä numero.

 Teron tumma katse liimautui minuun. Tuijotin häntä samalla mitalla takaisin, kunnes tartuin poikaa ronskisti etumuksesta. Aluksi tunsin pelkkää kangasta, mutta pian nyrkkini sisään sulkeutui hyvän kokoinen elin.

 Teron katse käväisi hänen jalkovälissään, mutta palasi nopeasti takaisin. Tiesin voittaneeni hänet.

• Simo kerto, et sä oisit ihan vasta päässy armeijan harmaista…millasta siellä oli?
• Ihan kivaa siellä oli, Teron vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.
• Noo, mikset kerro tarkemmin? kysyin kiristäen otettani Teron kalusta.

 Tuskin kuuluva murahdus nousi Teron kurkun pohjalta. Tähän päivään säilyneet kulmakarvat kurtistuivat, kun hän vastasi:

• Olihan se helppoa hyppiä sielä metikössä eikä ne sulkeisetkaan mitään vaikeita ollu. Mut helvetti ku panetti koko ajan ja tuo vit-…masteri lukitti mut siveysvyöhön! Piti pojille koko ajan selitellä miten mun mielikuvitusmuija lukitti mut siihen, et mä en runkkailis kaikkia himoja intissä.
• Varohan poika sanojas, Simon isällistä auktoriteettia huokuva ääni kuului takaamme. – Ja ethän sä mitään valehellu…se oli pelkkä valkonen valhe. Mähän oon tavallaan se sun ’muijas’…paitsi että sä oot se, jolla on essu…ja lisäksi oli tarpeen lukita sut, jotta sä tottelisit mua paremmin.
• Niin, poika, varo sanojas ja varo tekojas, toistin kouraisten vielä kolmannen kerran puolistondiksessa heiluvaa elintä.

 Tero otti esimerkillisen hiljaisena vastaan torumme. Päästin lopulta irti Teron etumuksesta samalla perääntyen oman Laurini viereen. Simokin oli käynyt oman poitsuni perusteellisesti läpi kasvoilta huokuvasta muikeasta hymystä päätellen ja asteli nyt oman poitsunsa viereen.

• Tero on puuhaillu tuolla keittiössä jo hyvän tovin ja on nyt melkeen valmis, Simo ilmoitti ja taputteli pojuaan rankalla kädellä olalle. – Mennään me muut tuonne olkkariin vähän jutusteleen, Simo jatkoi viitaten kädellään minulle ja Laurille.

 Olohuoneesta löytyi musta nahkasohvaryhmä. Heittäydyin rennosti kahden istuttavalle sohvalle, jolle viitoin Laurinkin istumaan.

• No niin, Simo huokaisi vaivuttuaan viereiselle sohvalle. – Mennäänkö suunnitelman mukaan vai miten?

 Riku jolkotti jostain piilostaan sohvan viereen toiveikas katse Laurissa. Hymyilin lempeästi tuolle panokoneelle, mutten halunnut puuttua käsinkosketeltavan herkkään hetkeen.

• Tämä se vaan ei millään luovuta, Simo naurahti kumartuen kurkkaamaan koiran alapäätä. – Ja kunnon stondiski sillä on.
• Eipä tuo mua haittais, jos ennen syöntiä vähän Rikun kanssa piehtaroitaisiin, Lauri pisti väliin leveä virne kasvoillaan.
• No ei varmasti, kommentoin tarkoituksellisen paheksuvasti. – Tää poju ei oo saanu orkkua kolmeen viikkoon, pukkasin Lauria kevyesti kyynärpäällä vatsaan sanat osoitettuna virnuilevalle Simolle.
• Joo, eiköhän me syödä ensin, Simo miltei nauroi parivaljakolle.
• Mutta niistä suunnitelmista, palautin keskustelun alkuperäisille raiteilleen. – Syödään nyt totta kai ensin, mut sit voitas kyl ottaa se kisa näitten kahen välillä.
• Mikä kisa? aiheesta täysin pihalla ollut Lauri kysyi.

 Pikainen katseiden vaihto Simon kanssa antoi minulle luvan kertoa Laurille hänen ja Teron välille järjestettävästä kisasta, jolla selvitettäisiin kumpi heistä oli ”alfa-orja” eli orja, joka tavallaan oli orjan ja masterin välimaastossa eli hän voisi alistaa muita orjia tiettyyn pisteeseen asti ja mieluiten muualla kuin hänen masterinsa silmien alla.

• Ja kilpailun voittaja saa palkinnoksi suihinoton häviäjältä, Simo lisäsi lopetettuani.

 Laurin kasvoille levinnyt virne leveni, kun hän kuuli palkinnosta. Hänen miehisen päättäväisestä ilmeestään päätellen hän oli päättänyt voittaa kisan.

• Mut älä Lauri murehdi. Kyl sä saat vielä tänä viikonloppuna laueta. Mä lupaan, huulieni muodostava pieni hymy sai Laurinkin hymähtämään.
• No niin, jättäkääpä nuo hempeilyt sinne makuuhuoneeseen, Simo keskeytti. – Mennäähän syömään.

 Käänsin katseeni Simoon ja hänen vieressään seisovaan Teroon.

• Eikö tää Lauri ookin oikee ihmemies! naurahdin jäätyäni tuijottamaan Lauria. – En ees huomannu, millon tää Simon poitsu ilmesty tänne!
• On siinä ainakin miestä kerrakseen, Tero sanoi yllättäen ja virnisti päälle.

 Laurin kasvoilla oli hento puna, kun kävelimme keittiöön. Tökkäsin häntä kyynärpäällä ja kuiskasin:

• Mulle on hei ihan sama voitatko vai häviätkö sä sen kisan, mut ois se kyl nastaa jos sä saisit tolta suihin ja oisit välillä se dominoiva osapuoli, vai mitä?

 Lauri nykäisi minut seinän vierustalle vähän liiankin rajusti.

• Totta kai mä yritän voittaa, mut en mä osaa olla mikään masteri, Lauri tilitti normaalia kiihkeämmin.
• Ethän sä mikään masteri oiskaan, virnuilin Laurin lievälle paniikille. – Et kai sä nyt kakkosta luullu saavas?

 Lauri hiljeni ja katsahti keittiöön päin.

• No en tietenkään. Tuu, mennään.

 Keskustelumme oli saanut mahaa vääntävän kihelmöintini vain voimistumaan. Todellakin, minulle olisi yhtä kiihottavaa nähdä Lauri saamassa suihinoton kuulapää-Terolta kuin nähdä Lauri ottamassa tuon kovista kovasti esittävän kundin kyrpää nieluunsa.

 Kovis tai ei, hyvät murkinat Tero ainakin oli osannut valmistaa. Pöydässä tuoksui jos jonkinlainen liha ja vihannes. Paistia, kermaperunoita, kastiketta, keitettyjä vihanneksia – varmaankin jotain Findusta – ja kulhollinen tuoresalaattiakin.

• Vau, oli ainut sana, jonka sain suustani.

 Istuuduimme kaikki pöydän ääreen, minä ja Simo päihin ja Lauri ja Tero sivuille. Ennen mässäilyn aloittamista Simo kaatoi edessäni seisovaan viinilasiin tilkan punaviiniä. Sitten hän kaatoi omaan lasiinsa, mutta laskikin pullon sen jälkeen takaisin pöydälle.

 Katseeni oli varmaan tarpeeksi tyhmän näköinen, kun Simo selitti toimiaan:

• Eihän meiän pojut saa olla tuiterissa kun niillä on vaikka mitä hommaa tänä iltana. Annetaanhan niille tästä vähän raikasta vissyä.

 Simo kääntyi tuolillaan kohti takanaan seisovaa jääkaappia ja kaivoi sieltä esille puolentoista litran pullon vissyä. Hän ojensi sen Terolle ja käski kaatamaan siitä itselleen ja Laurille.

 Tämä ei ollut ainoa pikku juttu, joka sai munani kasvamaan ahtaiksi käyneissä farkuissani. Kohteliaana isäntänä Simo poimi minun lautaselleni parhaat palat jokaisesta astiasta, otti sitten itselleen edelleenkin vain parhainta ja opasti sitten Teroa täyttämään Laurin lautasen hänen ohjeidensa mukaisesti. Lopuksi Tero sai itsekin kasata lautaselleen jotain purtavaa.

 Olin syönyt jo aimo osan annoksestani, kun vilkaisin Laurin edessä seisovaa lautasta. Siinä ei ollut kuin muutama jämäpala paistista, palaneita kermaperunoita ja pikku kasa kasviksia. Salaatistakin oli poimittu pelkät salaatinlehdet.

 Tiesin Laurin syöneen viimeksi tunteja sitten, joten hänellä piti olla hirmuinen nälkä, kun kerran minullakin oli. Lisäksi Lauri oli isokokoisempikin. En kuitenkaan voinut olla salaa hymähtämättä Laurin annokselle ja samalla Simon nerokkuudelle; kaikki oli viimeisen päälle suunniteltu.

 Juuri kun Simo oli sanomaisillaan jotain, tepasteli Riku keittiöön isännän elkein pää ja korvat pystyssä. Olin kurkkaamaisillani alapään tilanteen, mutta porvarillisen tekosiveellisyyden rippeiden estämänä pidin silmäni kurissa.

 Riku tassutteli Simon viereen jääden siihen seisomaan ylväästi neljälle jalalleen. Sen häntä heilui verkkaan ja katse oli kiinni Simossa.

• Me unohettiin ihan kokonaan tää meiän kakkosisäntä, Simo puheli käsi paijaillen koiran niskavilloja.

 Simo kurottautui kohti paistilautasta, seivästi haarukallaan mehevän näköisen paistinpalasen ja vei sen sitten suoraan Rikun toimitusta seuranneiden silmien eteen.

 Yhdessä silmänräpäyksessä Riku oli hotkaissut paistin suihinsa ja jauhasi sitä nyt terävillä, valkoisen kiiltävillä hampaillaan.

• Pitäähän miehen nyt miehen ruuat saaha, Simo tokaisi osoittaen sanansa minulle.
• Ihan totta, myönsin samalla kun jauhoin mureaa paistia takahampaillani. – Mites poitsut, onko ruoka hyvää ja onko sitä riittävästi?
• Kyllä on, herra, molemmat pojat vastasivat kuin yhdestä suusta.
• Täytyy kyllä Simon poitsua kehua, yritin olla mahdollisimman viileän kuuloinen – ehkä jäätäväkin. Se oli vierasta minulle, koska jos olisin ollut Laurin kanssa tässä samassa tilanteessa, olisin kehunut häntä todenmukaisen vuolaasti, olisi kyseessä sitten roolileikki-tilanne tai ei, koska orja-pojun kuuluu saada kiitosta kun sille on kunnon perusteet. Simo nähtävästi lähestyi asiaa toisesta näkökulmasta.
• Kiitos, herra, Teron vastaus ampaisi raketin lailla hänen suustaan.

 Riku oli tällä välin tepastellut ulos keittiöstä. Sivusilmälläni näin Laurin istuvan jähmettyneenä paikoillaan edessään typötyhjä lautanen.

• Onkos meillä jälkiruokaa? kysyin lautaseensa keskittyneeltä Simolta.
• Totta kai, Simo nosti katseensa ja huomasi hänkin lautasensa pikavauhdilla tyhjentäneen Laurin. – Mut syödäänhän nyt kaikki ensin loppuun.

 Terokin oli saanut pian lautasensa tyhjäksi. Nyt molemmat poitsut odottivat vakavan ilmeettöminä, katse puisessa pöydässä mastereidensa ruokailun äänen toimiessa taustamusiikkina.

 Kulautettuani loputkin viinit alas kurkustani oli oloni luvattoman täysi. Ajatus poikien välisestä kilpailusta kuitenkin piristi mieltä ja kroppaa siinä samalla, että seuraavaksi paloin halusta vetaista jälkiruoat naamariin ja painua sohvalle seuraamaan näiden nuorukaisten taistoa heille tuntemattomasta herkusta, mutta minulle ja Simolle niin arkipäiväisestä asiasta kuin toisen dominoimisesta.

• No niin, Tero, teepäs meille nyt ne jälkkärit, Simo käski poitsuaan, joka valpastui välittömästi ja suuntasi kohti jääkaappia.

 Sieltä hän nosteli esiin jos jonkinlaista purnukkaa ja lisäksi yhden epämääräisen näköisen muoviastian, jonka pohjalla oli jotain valkoista. Tero pyllisti maastohousuissaan esitellen taatusti timmiä takamustaan ja kaivoi esille tehosekoittimen.

• Taitaa poitsuille tulla erikoisshotit, virnistin Teron työtä tarkkaan seuraavalle Simolle.
• Jep. Tehään Teron vanhoista inttimälleistä, jotka mä lypsin siltä aina viikonloppusin, pikku pirtelöt pojille, Simon katse käväisi ensin minussa, mutta siirtyi sitten Laurin tilannetta tarkkaavaisina seuraaville kasvoille.
• Sä et piä koko ajan tota sun poitsuus lukittuna? kysyin hiukan varovaisemmin.
• En mä sillon ku se on täällä, mut jos se lähtee pitemmäks aikaa pois niin sitte kyllä. Jos se täällä jäis runkkaamisesta kiinni, niin se härpäke hitsattas ikiajoiksi umpeen.

 Tehosekoitin alkoi surraamaan. Tero tuntui olevan tiukalla kurilla koulutettu; korvannipukkakaan ei värähtänyt Simon uhkauksen alla. Ryhti oli repäisty suoraan anatomian oppikirjasta samoin t-paidan alta piirtyvät selkälihakset.

• Mä en vois ees harkita Laurin vehkeen pitämistä vapaana heilumassa ilman että mä oisin vahtimassa sitä 24/7, totesin katse mittailen Laurin jykevää sivuprofiilia.
• Kolme viikkoo on kuitenkin pitkä aika, Simo kuulosti ensimmäistä kertaa myötätuntoiselta pojua kohtaan. – Eikö se mälli lennä jo automaattisestikin kahen viikon selibaatin jälkeen?
• Ei tällä kaverilla, virnistin samalla kun hapuilin jalallani Laurin haaraväliä. – Vasta joskus kuukauen tauon jälkeen.

 Simo nosti kulmiaan hämmästyksen merkkinä. Minä sen sijaan olin paikallistanut Laurin elimen ja hieroin varpaillani sitä suojaavaa metallikoteloa Laurin farkkujen etumuksen läpi.

 Lauri nytkähteli aluksi paikallaan, kunnes tottui pieneen kiusoitteluuni. Huomasin Teron viimeistelevän pirtelöitä Laurin selän takana, mutten tehnyt elettäkään lopettaakseni. Vetäisin jalkani takaisin juuri kun pirtelölasi kopsahti Laurin eteen.

 Tero jakoi jokaiselle reilun kokoiset annokset marjapirtelöä. Hänen ja Laurin pirtelöt tosin olivat huomattavasti vaaleampia kuin minun ja Simon syvän punaiset juomat.

• No niin, eiköhän aloteta ilta ihan virallisesti! Simo kohotti lasinsa, johon me muut sitten iskimme omamme terävän kilahduksen saattelemina.

 Hörppäsin kunnon kulauksen omasta lasistani. Laurikin otti kerralla reilun ryypyn, mutta hänen naamansa vääntyi pian irvistykseen, jota hän yritti parhaansa mukaan peitellä.

• Onko liian kitkerää, Lauri-pojuseni?
• Ei ollenkaan, herra. Tässä on vain joku outo sivumaku, herra.
• Niinhän siinä pitääki olla. Tero on näitten viime viikkojen aikana heruttanu pikkasen omia mehujaan hyötykäyttöön, Simo selitti himokas katse pojussaan.

 Laurin suu oli yhtenä viivana. Hän jatkoi juomistaan normaaliin tahtiin. Luultavasti ajatus toisen poitsun spermojen juomisesta pelkästään kiihotti häntä.

 Terokaan ei näyttänyt välittävän omien mehujensa sivumausta, vaan litki pirtelönsä hyvää tahtia sisuksiinsa. Simolla tuntui olevan kiire johonkin päätellen hänen leukoja repivästä tahdistaan. Hän kaatoi viimeiset tipat kurkustaan alas, maiskautti ja löi lasinsa pöytään.

• Meehän Tero laittaan sauna päälle, hän sanoi kuin ohimennen.

 Tero kiristi tahtiaan ja saikin juomansa juotua. Hän pomppasi välittömästi tämän jälkeen ylös tuoliltaan ja kiiruhti kohti eteisaulaa samalla pyyhkien pirtelön jämiä paidanhelmaansa.

 Lauri asetti lasinsa tyynesti pöydälle ilman sen kummempia draamoja. Loin viimeisen silmäyksen tuohon petoon ennen kuin lasin pohjalla viruvat viimeiset pirtelönjämät peittivät näkymäni. Kaluni jo hieman laskeutunut stondis heräsi uudestaan eloon.

 Tero palasi reissultaan jääden seisomaan Simon viereen kunnon orja-pojun asentoon: kädet selän takana, jalat hiukan haarassa ja katse suorassa kohti lähintä seinää.

 Simo hyväili poitsuaan alas pakaroilta kohti reittä ja sanoi silmät kiiluen:

• Eiköhän pistetä kisat pystyyn. Riisukaahan pojat vaatteenne. Onhan sulla välineet mukana?

 Nyökkäsin vastaukseksi. Simon oma välinevarasto oli laaja, mutta pahaksi onneksi se oli jäänyt hänen kesämökilleen. Onneksi minulla oli sentään joitain välineitä.

 Muut siirtyivät olohuoneen puolelle, kun minä hain rinkkani. Toin sen olohuoneeseen, jossa Simo seisoi riisuutuvien poikien edessä kädet miehekkäästi ristissä. T-paita näytti repeävän minä hetkenä hyvänsä Simon pullistuneiden lihasten vaikutuksesta.

 Laskin rinkan lattialle vasten seinää ja siirsin katseeni mustia boksereitaan alas vetävään Teroon. Näky oli housun etumusta pullistava. Kaljupäinen, keskivertomittainen, leveäharteinen nuorimies seisoi hyvässä ryhdissä keskellä olohuoneen lattiaa. Kämmenet olivat puristuneet nyrkkiin hauisten kovettuessa ylempänä. Rinta oli kiinteä ja rintalihakset kohosivat lautasina rintakehästä. Navanseudulla näkyi merkkejä orastavasta sixpackista, elin oli näin lepotilassa vielä keskiverto, mutta oli Simon kertoman mukaan keskivertoa muutaman sentin pitempi sekä paksumpi. Jalkapäivätkään eivät olleet tältä skinipoitsulta unohtuneet.

 Oma Laurini Teron vierellä näytti nyt vähemmän kookkaalta. Pituutta hänellä silti oli Teroa piirun verran enemmän, samoin hartiat olivat raamikkaammat ja reidet hitusen kookkaammat. Ainoa ero, joka minulle oli hyvin merkittävä, oli Laurin kalua koristava metallihärpäke, joka oli estänyt Lauria saamasta orgasmia kolmeen viikon ajan. Kaluaan hän ei ollut päässyt puristamaan nyrkkinsä sisälle kuukauteen.

• Mitäs pidät mun poitsusta? Simo uteli katse lipuen tasaisesti molemmissa poitsuissa.

 Kävelin Teron viereen ja tartuin kiinni oikeasta rintalihaksesta. Puristelin sitä hetken tuntien kädessäni sen mielettömän, nuorekkaan sekoituksen miehekästä kiinteyttä ja poikamaista pehmeyttä.

• Tää on aivan mahtava, vastasin ja liu’utin kättäni vähitellen alas vatsalle. – Millon tää on viimeks saanu orkun?
• Se osaa varmaan ite vastata paremmin, Simon ääni oli metallisen viiltävä. – Se on ollu vapaana viime perjantaista lähtien eli viikon.

 Käänsin kysyvän katseeni Teron kulmikkaille kasvoille, joita hallitsevat syvän tummat silmät veivät minulta melkein jalat alta.

• Eilen illalla, herra, Tero vastasi.
• No sun ei tarvikaan sitten ihan heti tullakkaa, vai mitä Simo?

 Simo virnisti oudon puolinaisesti, mikä sai hänet näyttämään entistä uhkaavammalta yhdistettynä hänen auktoriteettia uhkuvaan asentoonsa.

• Mun puolesta voisit olla koko viikonlopun kuivana ja laitettas sulleki lukko vyölle niin ku kunnon pojilla pitää ollakin, virnuilin Terolle.

 Teron kasvoilla käväisi hento pelonsekainen väristys, joka jäi kummittelemaan hänen silmiinsä.

• No, mutta, Simo löi kämmenensä yhteen hieroen niitä samalla kun jatkoi: – Eiköhän aloteta. Pietään teille pikku kisa ennen saunaa, jolla selvitetään kumpi teistä on ns. ’alfa-orja’. Meillä on kolme erilaista kilpailua, ja kaksi niistä voittanutta on tietenki voittaja. Palkinnoksi voittaja saa suihinoton häviäjältä sekä tietenki alfa-orjan aseman ja mahollisesti muita palkintoja masteriltaan. Alotetaan testillä, joka mittaa kuinka kireet reiät teillä on, sä voisit varmaan jatkaa tästä?

 Nyökkäsin ja kaivoin rinkastani pitkän, kumisen narun, johon oli molempiin päihin kiinnitetty tihein välein kolme soikeanmuotoista palloa. Selitin, kuinka pallot asennettiin reikään ja kuinka pallot sitten vedetään ulos konttausasennossa narun yhdistäessä poitsut toisiinsa.

• Eli eiku maahan vaan, Simo tokaisi.

 Pojat heittäytyivät nelinkontin lattialle. Päät olivat mallikkaasti vaakatasossa, eikä katse harhaillut reiällä, jota aloimme täyttämään palloilla Simon kanssa, ei tietenkään omille poitsuillemme, vaan toistemme.

 Avasin Teron timmien pakaroiden syvyyksissä piilevää reikää sormillani. Se tuntui varsin löysältä, mikä ei ollut mikään ihme; Simo oli juuri sellainen kaveri, jolle orjapoju oli ensisijaisesti panopuu, eikä henkisen mielihyvän tuoja kuten minulle.

 Pallot sujahtivat liukuvoiteella avustettuina mallikkaasti Teron sisälle muutaman ähkäisyn saattelemana. Simokin oli pian valmis Laurin kanssa, ja saatoimme julistaa kisan alkaneeksi.

 Pojat aloittivat vimmatun kiskomisen. Polvet tahtoivat lipsua liukkaalla parketilla, kun molemmat vetivät narua vastakkaiseen suuntaan. Naru pingoittui äärimmilleen, mutta huolta katkeamisesta ei ollut.

 Kiertelin tutkaamassa sekä Teron että Laurin punoittavat kasvot. Laurin ilme oli tavallisen päättäväinen; olin nähnyt sen usein hänellä, silmät keskittyneenä yhteen pisteeseen, kulmat hienoisessa kurtussa ja suu tiukasti suljettuna. Hengitys tapahtui nenän kautta ja oli normaalia vain hitusen kiivaampaa.

 Tero sen sijaan haukkoi ilmaa posket pullollaan. Kasvot olivat syvillä uurteilla muutamien hikipisaroiden kimallellessa urista. Sitten kuului lyhyt, läiskähdystä muistuttava ääni. Ensimmäinen Teron sisällä olevista kumipalloista oli luiskahtanut ulos.

 Seurasin Laurin pinnistelyä. Tiesin hänen menettävän pian yhden palloistaan, koska nyt Terolla oli enemmän varaa vetää narua puoleensa ilman pelkoa toisen pallon menettämisestä. Laurin paksut reidet vavahtelivat, ja koko ruumis oli pinkeä kuin jousi valmiina ampaisemaan nuolen lentoon. Ainoastaan hänen välillä reisien katveesta kurkisteleva vehje oli kiltisti velton pehmeänä kotelossaan.

 Edes Laurin vahvat reidet eivät pystyneet estämään väistämätöntä. Kiihkeän murahtelun saattelemana hänen reiästään pullahti ulos ensimmäinen kumipallo.

• On tuota sunki poitsus reikää jyystetty, Simo virnuili vieressäni. En tunnistanut hänen äänessään häivähdystäkään kateudesta.
• On kai sitä…mutta ei niin paljon entä tän sun poitsus, hymähdin takaisin.

 Jalkojemme juuressa puhkuva Tero oli sen näköinen, että kohta hän menettäisi toisen palloistaan. Ja niin kävikin, pienen karjaisun saattelemana.

 Loppuhuipennus tuli yllättäen, kun naama punaisena ja hikeä valuvana Tero synnytti viimeisen pallonsa reikänsä kautta, samalla kun Lauri menetti vasta toisen palloistaan. Hävinnyt Tero lysähti mahalleen parketille, kasvot käsiin haudattuina.

 Laurin keho rentoutui vähitellen. Näin sopivan välin vetaista viimeinenkin pallo ulos Laurista. Kiskaisin sen yhdellä nopealla vedolla sen ulos ja kehuin edelleen nenän kautta hengittävää Lauria hyvästä suorituksesta sanoin ja taputtamalla poitsuni sileitä pakaroita.

 Simo sen sijaan käytti tilaisuuden hyväkseen ja moitti Teroa tökkimällä tätä jalallaan kylkeen ja sylkien syyttävän litanian suustaan:

• Näätkö nyt vitun huora mitä se jatkuva dildottaminen sulle teki? Ei sitten riittäny mun molo, ku piti työnnellä niitä kakskyt senttisiä dildoja perseeseen? Saisit hävetä, helvetin nyhverö.

 Seurasin sanailua vierestä kyrpäni yrittäessä tunkeutua farkkujeni läpi. Simo oli kylläkin tässä suhteessa minua tiukempi, mutta olisin minäkin moittinut Lauria häviöstä. Lauri itsekin nautti siitä omien sanojensa mukaan ”aivan helevetisti”.

 Myöskin seuraava tehtävä vaikutti Laurille suosiolliselta. Kaivoin rinkastani esille kaksi laskuvarjon näköistä nahanpalasta, jotka asennettaisiin poitsujen kasseihin. Jujuna oli ”varjojen” sisäpintaan upotetut piikit, jotka pureutuivat inhasti kassien ohueen ihoon.

 Eikä siinä vielä kaikki; poitsujen jo valmiiksi pelästyneet ilmeet sen kun vain syvenivät entisestään, kun nostin rinkastani esille pussillisen metallisia painoja. Molempien kasvoilta näki, etteivät nämä poitsut olleet täysin kokemattomia näissäkään hommissa.

• Nyt testataankin sitten teiän kivunsietokykyä, Simo selitti. Hänen äänestään kuulsi yhä pettymys Teron edelliseen suoritukseen, tai sitten vain kuvittelin kaiken.

 Annoin toisen ”varjoista” Simolle, joka alkoi asentamaan sitä Laurin kasseihin, jotta vältyttäisiin mahdolliselta omaan pussiin pelaamiselta. En tosin jaksanut uskoa, että Simo ryhtyisi huijaamaan Teron voiton takia. Ennemminkin uskoin hänen haluavan Teron häviävän – ainakin äskeisestä sättimisestä päätellen.

 Itse kahmaisin nyrkkiini Teron pahaa aavistamattomina roikkuvat kassit ja kietaisin varjon erityisen tiukalle piikkien painautuessa nuoreen lihaan. Teron vaimea vaikerrus oli pykälää korkeammalla kuin Laurin vierestä kantautuva kumea murahtelu.

• Eikö tän härpäkkeen vois ottaa jo pois? Se on vaan tiellä, Lauri valitti yllättävän uhmakkaalla sävyllä.
• Ehei, poju, eihän me sun nysää vielä voia päästä vapaaksi. Katotaan nyt miten tää teiän skaba oikein menee, naureskelin. 

 Simo virnuili sanoilleni ja teki vielä viimeisen kiristyksen Laurin varjoon.

• Eiköhän laiteta vielä pojut rautoihin, niin eivät pääse sorkkimaan ja pilaamaan tuloksia, Simo ehdotti.

 Olisin itsekin ehdottanut samaa, joten tartuin Simon tarjoamiin käsirautoihin mieluusti. Kun molemmat pojat oli käsiraudoitettu ja saatu seisomaan hyvässä ryhdissä jalat hiukan haarallaan, selitti Simo kisan säännöt:

• Eli noihin varjoihin lisätään näitä metallipainoja aina tietyin väliajoin. Lähetään liikkeelle kahestakymmenestä grammasta ja mennään niin ylös kuin on vaan tarvis. Se, jonka painot osuu ekana lattiaan, häviää. Eli tarkotuksena ois pysyä siinä asennossa missä nyt oottekin.

 Ensimmäiset kahdenkymmenen gramman painot käsissämme julistimme Simon kanssa kilpailun alkaneeksi. Kiinnitimme painot yhtäaikaa poikien varjojen alta roikkuviin metallinpalasiin, joiden sisällä oleva magneetti piti painot kiinni varjossa.

 Poikien kasvot alkoivat joka sekunnilta muistuttamaan enemmän ja enemmän Edvard Munchin kuuluisan Huuto-maalauksen hahmon kasvoja. Erotuksena maalauksesta Teron ja Laurin kasvot alkoivat saamaan tervettä punaista hehkua.

 Kun kaksikymmentä grammaa ei selvästikään ollut paino eikä mikään kummallekaan pojista, lisäsimme toisen kaksikymmentä grammaa poikien kasseja venyttämään. Tero yritti painoaan jalalta toiselle siirtämällä saada jalkovälissään kipunoivaa tuskaa vähennettyä siinä onnistumatta. Lauri seisoi yhä paikoillaan, ainoastaan syvältä kurkusta kumpuavat ynähdykset kertoivat hänenkin olevan tuskissaan.

 Vieressäni seisova Simo pyöritteli seuraavaa painoa sormillaan taitavasti pitkin kämmenselkää ja kouraansa kuin vanha konkari konsanaan. Vähitellen katseeni laskeutui kuin magneetin vetämänä Simon alapäähän, jonka pullotus sai omankin etumukseni kumpuilemaan. Pohdin, missä vaiheessa pääsisimme korkkailemaan toistemme orjia, mutta päätin pitää mölyt vielä mahassani.

 Lisäilimme painoja tasaiseen tahtiin, eikä pojilla ollut vaikeuksia pidätellä tuskanhuutojaan ennen sataa grammaa. Tero karjahteli ja haukkoi henkeään katse harhaillen kohti polvia venyneiden sukukalleuksiensa ja pienessä virneessä olevien kasvojeni välillä. Lauri piti yhä pokerinaamansa, mutta kiihtyvällä tahdilla tutisevat reidet kertoivat aivan riittävästi Laurin tuskaisesta taistelusta saada helpotusta kolmen viikon selibaattiinsa Teron huulien muodossa.

 Satakaksikymmentä, sataneljäkymmentä, satakuusikymmentä grammaa. Lauri ei enää kyennyt pitämään naamaansa peruslukemilla, vaan repesi kokoa kehoa vavisuttavaan karjaisuun juuri kun Simo kiinnitti yhdeksännen punnuksen venyttämään Laurin punoittavia kasseja. Painoa oli nyt sadankahdeksankymmenen gramman edestä molempien poitsujen kiveksissä. Lyhyiden, mutta sitäkin pirullisimpien piikkien porautuessa yhä syvemmälle kivespusseihin alkoi todella selvitä kumpi pojista kesti tämänkaltaista, hidastempoista kiusoittelua.

 Tero oli karjunut tuskaansa koko kilpailun ajan ulos itsestään ja näytti siltä kuin hän voisi jatkaa sitä loputtomiin. Lauri taasen murahteli senkin edestä, mitä oli pysynyt hiljaa kilpailun alkuajan. Oli kuin vaaka olisi heilahtanut kokonaan toiselle laidalle.

 Kaksisataa grammaa oli liikaa Laurille. Edes hänen keuhkojensa pohjasta kummunnut mahtava karjaisu ei pelastanut häntä häviöltä. Järkälemäinen keho putosi polvien varaan, pää painui kohti lattiaa ja hartiat lysähtivät tappion sisäistäneinä.

• Ja meillä on voittaja! Simo hihkaisi perään Laurin huohottaessa lyötynä hänen edessään.

 Irroitin Teroa piinaavat painot hänen jalkovälistään ja onnittelin voittajaa parilla olantaputuksella. Teron kasvoilta hävisi hetkessä niitä varjostanut piina ja tilalle tuli helpottunut voittajanhymy.

 Teron patsastellessa rinta rottingilla kuin kukko tunkiolla Lauri kyyhötti istua pää painuneena kohti rääkättyjä nivusia. Lauri hieroi punoittavia kassejaan varoen, kun taas Teron kassit näyttivät koskemattomilta.

• On tainnu sun pojus saaha tätä käsittelyä jo aikasemmin? kysyin Simolta, joka ilmeestään päätellen oli ensimmäistä kertaa tänä iltana oikeasti ylpeä pojustaan.
• Onhan me tätä kyllä pari kertaa tehty…

 Simo ei kohdannut katsettani, vaan tyytyi ihailemaan pojunsa ulkomuotoa ja vertaamaan sitä lyötyyn, vähänkin ylpeytensä menettäneeseen Lauriin. En viitsinyt nostattaa mekkalaa näin vähäisestä asiasta; olihan Laurillakin ollut etua kireästä reiästään, jota kumpikaan meistä ei ollut turhaan löysyttänyt.

• Oiskohan se sit aika siirtyä seuraavaan kisaan? ehdotin.
• Mitenkä vaan, Simo tokaisi raukea hymy huulillaan.
• Joo, elikkäs tähän seuraavaan kisaan ei tarvitakkaan mitään sen kummempia välineitä, vaan ainoastaan riittävän iso läntti lattiaa…siirtäkää tuo matto tuosta teiän alta niin saahaan lattiaa näkyviin.

 Pojut tottelivat käskyäni, jonka jälkeen komensin heidät olohuoneen vastakkaisiin päätyihin.

• Eli tarkotuksena ois pitää pikku painiottelu. Sääntöjä on vaan nämä: ei potkimista eikä puremista. Kaikki muu onki sitte aika lailla sallittua, jos minä tai Simo ei sitä myöhemmin kielletä. Se voittaa, joka saa piettyä toisen maassa kymmenen sekunnin ajan. Ja muistakaa: tää on viimenen ja ratkaseva kisa. Se kumpi teistä voittaa tän, saa toiselta suihinoton ja ehkä jotain ekstraakin.

 Käynnistimme kilpailun yhdessä Simon kanssa. Pojut ryntäsivät kiinni toisiinsa. Tero kalju kiiluen, ja Lauri metallinen siveysvyö estäen kalua heilumasta holtittomasti ympäriinsä.

 Kuului pieni lätsähdys, kun kaksi nuoren miehen kehoa iskeytyi toisiaan vasten. Seisoimme Simon kanssa seinänvierustalla tarkkaillen tilannetta herkeämättä. Lauri yritti massiivisella reidellään saada Teroa kumoon, mutta vasta kotiutuneella inttipojulla oli nopeat refleksit ja niinpä Laurin jalkatemppu jäi pelkäksi yritykseksi.

 Hetkellisen yliotteen saaneena Tero sai Laurin horjahtamaan, mutta lensi itsekin kumoon Laurin lihasmassan vetämänä. Tömähdys tuntui omissa reidissäni asti, kun pojut romahtivat parketille Laurin ollessa altavastaaja.

 Hetken ähkimisen ja vaimean kiroamisen jälkeen Lauri sai voitostaan jo varman Teron kumottua pois päältään. Hän seurasi Teron perässä yrittäen jälleen päästä tilanteen herraksi rakastamillaan reisillään, mutta jäi puolitiehen. Tero sai jalkansa Laurin reiden ja oman kehonsa väliin eikä Lauri päässyt nousemaan Teron päälle tämän maatessa avuttomana selällään.

 Jälleen puhinaa ja ärinää neljän miehen edestä. Lauri jatkoi valitsemallaan tiellä, mutta Tero pisti hanakasti vastaan ponnistaen voimaa käsivarsillaan. Käännekohta saavutettiin, kun Tero saavutti vapaalla jalallaan Laurin haarovälin. Hän ohitti metallikotelossaan pullistelevan siittimen ja tähtäsi sitä vastoin mälliä tursuaviin kasseihin, jotka puristi hitaasti vasten Laurin kehoa.

 Laurin päästämä karjaisu peitti kaikki muut äänet alleen. Oli hänen vuoronsa tuupertua selälleen parketille. Tero ei aikaillut, vaan hyökkäsi nahkapusseistaan kiinni pitävän Laurin kimppuun. Lauri aisti Teron suunnitelmat. Juuri kun Tero luuli saavuttaneensa yliotteen, sulki Lauri hänet tiukkaan syleilyyn molempien jalkojensa voimin.

 Tilanne ei kuitenkaan ollut suotuisa Laurille, joka makasi yhä lattialla Simon alkaessa laskea sekunteja. Ponnistaen itsensä kyynärpäilleen hauikset väristen hiestä himmeästi kimaltelevan ihon alla Lauri alkoi kammeta Teroa päältään kuin talviuniltaan heräävä karhu.

 Kuulin sydämeni kiihkeän jytinän korvissani. Kuusi, viisi, neljä, Simo luetteli. Uskoin jo tässä vaiheessa Laurin kohtalona olevan illan spermamyllynä toimiminen. Yhä kiihtyvä puuskutus sekä viimeisiä proteiinihippujaan polttavat lihakset kruunattuna Laurin kasvoilla punaisena loistavalla irvistyksellä eivät antaneet varaa toivoa parempaa.

 Yhtäkkiä Simo keskeytti laskentansa kahteen. Lauri oli saanut nostettua itsensä istumaan, ja pyöräytti nyt Teron irti itsestään. Yksi tömähdys vain niin molemmat pojut istuivat jälleen kerran lähtökuopissaan, läähättäen ja väsyneinä.

• No, mikä on? Simo kivahti kun mitään ei tapahtunut.

 Lauri vilkaisi Simon tuimia kasvoja pikaisesti, mutta käänsi katseensa pian takaisin Teroon, joka ei viitsinyt luoda edes pikaista katsekontaktia häntä puhuttelevan masterin kanssa.

• Tais tulla tasapeli, totesin vaivihkaa ja ristin käteni puuskaan rinnalleni.
• No niin tais tulla, Simo joutui lopulta toteamaan. – Nouskaahan ylös sitten.

 Lopulta me neljä seisoimme navat vastakkain parketilla, minä vasten Teroa ja Simo vasten Lauria.

• Nyt kun pääsi käymään näin, ettei voittajaa löytynytkään, niin palkintoakaan ette kumpikaan saa. Sen sijaan rangaistuksia voi tulla riippuen teidän luusereitten mastereista, Simo selitti samalla kun itse nyökyttelin vieressä.

 Laurin kasvot olivat tapansa mukaan mykät. Alapää sentään tiesi kertoa kisan onnistuneen – Laurin kyrpä ei ollut koskaan näyttänyt yhtä tuskaiselta metallisessa vankilassaan.

• No mutta, Simo taikoi kasvoilleen astetta iloisemman ilmeen. – Eiköhän mennä saunaan ja pestä nuo hiet pois.

Roolileikkimme- sarjan kolmannen osan sain valmiiksi vuoden 2014 alussa.

 

Oksat rasahtelivat Laurin massiivisen kehon painon alla, kun hän käveli edessäni pitkin kapeaa metsäpolkua. Musta t-paita oli kireänoloinen, mutta sitä parempi minulle – sainpahan tilaisuuden ihastella Laurin viikkojen saatossa kasvaneita lihaksia aina pohkeista hartioihin.

Reisiä peittävät armeijakuosiset shortsitkin olivat tiukoilla Laurin jalkojen lihasten supistellessa jatkuvaan tahtiin pistäen shortsien saumat koetukselle. Pohkeet vilkkuivat paljaina houkuttelevasti.

• Jäähään tähän, sanoin.

Lauri pysähtyi välittömästi niille sijoilleen. Hän käännähti ympäri mittaillen ympäristöä valppaalla katseellaan.

• Miks just tähän?
• Orja-pojun ei tarvi sellasia tietää, vastasin puolivakavissani ja laskin repun selästäni.

Olisin muuten antanut repun Laurin kannettavaksi, mutta en halunnut antaa hänelle minkäänlaista vinkkiä tämänkertaisesta käsittelystä. Repussa kilisevät metallinkappaleet olisivat pilanneet koko pitkään suunnitellun päivän.

Käskin Lauria riisuutumaan. Se kävi nopeasti ja pian edessäni seisoi kohta kahdeksantoista täyttävä nuori mies kaikessa komeudessaan. Tosin jokaisen nuoren miehen ylpeys – elinvoimainen, päivittäistä huomiota vaativa, seksuaalisen voiman symboli – penis, oli tällä kyseisellä nuorella miehellä turvallisesti metallisessa vankilassaan, johon vain minulla yksistään oli pääsy.

Paloin halusta päästä käsiksi tähän mieheen, joka elimensä kautta oli täysin minun hallinnassani. Sain hänet tekemään vaikka mitä hyväkseni pelkästään vihjaamalla mahdolliseen vapaaksi pääsemiseen.

Tietysti tämä kaikki oli vain leikkiä, roolileikkiä, josta Lauri nautti suunnattomasti – kohtuuden rajoissa tietty. Säännöt olivat selvät: ei verta, ei tulta, eikä eritteitä. Minä olin ollut mukana luomassa näitä sääntöjä ja pysyin niiden rajoissa ongelmitta. Kaikki muu kun sitten olikin käytännössä sallittua.

Kävelin Laurin eteen, kohotin käteni hänen vaaleille kasvoilleen, jotka olivat täydellisen puhtaat finneistä sun muista epäpuhtauksista, silitin pehmeää ihoa verkkaalleen vähitellen liu’uttaen kättäni alemmas leualle, jota peitti hento sänki. Jatkoin tutkimusretkeäni alemmas hartioille, joihin tartuin tukevalla otteella.

• On tullu reenailtua?
• Onhan tuota melkeen joka päivä.

Hymähdin pirullisen tyytyväisenä. Kahdessa viikossa ehtii tapahtua vaikka mitä, jos ei ole jatkuvasti juoksemassa seksuaalisten nautintojen perässä.

Taputtelin läpi Laurin kiinteän rintakehän, jonka halkaisi keskellä menevä vako rintalihaksien välillä. Laurin katse oli ja pysyi muuttumattoman olemattomana, suorana viivana. Sain olla ylpeä itsestäni: alun vallattomasta, himokkaasta teinipojasta olin saanut koulutettua tottelevaisen, nöyrän ja mallikelpoisen orja-pojun.

Otin tukevan otteen kovina sojottavista nänneistä ja väänsin. Lauri ynähti vastaukseksi kasvot vääntyen hetkeksi kivuliaaseen irvistykseen. Jatkoin virnuiluani, mutta jatkoin alemmas päästääkseni kiinni varsinaiseen tavaraan, joka oli odotellut omistajaansa, siis minua, kiltisti näiden viimeisten kahden viikon ajan.

Taputtelin läpi entisestään kiinteytyneen vatsanseudun, jota komisti hento karvapeite, joka jatkui houkuttelevana polkuna alas Laurin haaraväliin. Seurasin tuota polkua oma kyrpäni jo täydessä tanassa.

Suljin metallisen ”häkin”, jonka sisällä Laurin kalu lepäsi täydessä lepotilassa kuin unessa, nyrkkini sisään. Hipelöin ensin kiiltävää metallia, mutta lopulta ujutin etusormeni sen reikien lävitse ja herätin Laurin uinuvan kalun kutitellen sitä sormenpäälläni.

Se heräsi hetkessä nostellen esinahan puoliksi peittämää päätään, katseli ympärilleen hämmästyneen oloisena yrittäen lopulta päästä ulos jokaisesta mahdollisesta reiästä siinä tietenkään onnistumatta.

Sen isäntä ynähteli tuskissaan kasvot saaden jo niitä komistavaa punaista väriä. Kalua tursusi ulos joka reiästä. Näky oli jo itsessään niin kiihottava, että minunkin oli vähennettävä vaatetustani. Ja olihan keskikesän aurinkoisen lämmin päivä ehtinyt jo puoleenpäivään, ja lämpömittari näytti varmaankin reiluja hellelukemia.

Annoin kaikille vaatteilleni kerralla kyytiä paljastaen Laurille lisää kiihottumisen aihetta. En ole yhtä lihaksikas kuin Lauri, mutta sopusuhtainen nuorukainen silti. Etenkin ruskeat, tuuheat hiukseni ja komeat kasvonpiirteeni tekevät minusta hyvännäköisen, jos niin voidaan sanoa, ja Laurin mukaan dominoivan ja valtaa huokuvan.

Kaluni ponnahti esiin boksereideni lennettyä kaaressa maahan. Sen pää osui matkallaan yläilmoihin Laurin siveysvyöhön, mikä sai huuliltani purkautumaan ilkeän, mutta lyhyen naurahduksen.

Aikani siveysvyötä hiplattuani vein käteni alas Laurin kiristyneille kasseille, jotka tuntuivat raskailta kaikesta kahden viikon aikana tuotetusta spermasta. Puristelin niitä kuin hedelmiä supermarketissa samalla hivellen Laurin mahtavia reisiä, jotka tuntuivat pettävän hänen allaan.

Lopuksi kahmaisin Laurin muhkeat pakarat kouriini puristaen niitä lujaa. Ne olivat samaan aikaan ihanan pehmeät ja kiihottavan kiinteät. Lauri oli ajellut kaikki karvansa pois reikänsä ympäriltä ohjeideni mukaan. Muun karvoituksensa hän oli vain siistinyt sileäksi siiliksi, lukuun ottamatta hiuksiaan, jotka nekin olivat lähellä siilitukan optimipituutta.

Nyt kun olin käynyt Laurin läpi perusteellisesti viime sessiomme jälkeen päätin avata hänen siveysvyönsä. Mutta tietysti niin, ettei Lauri saisi tilaisuutta puristaa kulliaan nyrkkinsä sisälle. Ainoastaan hento hipelöinti siveysvyö yllä oli ainoa tapa, jolla hän sai olla kosketuksissa kaluunsa.

Niinpä avasin reppuni, josta kaivoin esille metreittäin keskipaksua köyttä. Käskin Laurin kahden paksun männyn väliin jäävälle tyhjälle aukolle X-asentoon, tartuin hänen oikeaan ranteeseensa ja aloin sitomaan sitä mäntyyn.

Kun olin saanut Laurin sidottua, oli iholleni kohonnut inhan nihkeä hiki. Päätin pitää hetken tauon ja istahdinkin läheiselle kivelle ihailemaan kätteni työtä. Lauri vaihteli välillä jalkojensa asentoa, mutta muuten hänen jykevä kehonsa pysyi mallikkaasti paikoillaan. Katse oli jämähtänyt kaukaisuuteen. Hän voisi seistä tuossa vaikka koko päivän.

Jossain vaiheessa olin napannut kyrpäni käteeni miettiessäni mitä tekisin Laurille ensin. Avaisinko siveysvyön päästäen Laurin heti aluksi pois enimmistä tuskistaan? Vai jättäisinkö sen vielä hetkeksi päälle ja leikittelisin muulla keholla? Niin paljon vaihtoehtoja, mutta toisaalta niin paljon aikaa…

Nousin ylös kaivelemaan maassa makaavien farkkujeni housuntaskuja. Kaivoin esiin avainnipun, jonka päässä kiilteli pienen pieni avain, jonka saamiseksi Lauri olisi valmis tekemään vaikka mitä.

Nytkin hänen katseensa oli herpaantunut kunnollisesta orja-pojun katseesta tuohon avaimeen silmät kiiluen silkasta himosta. Olikohan hän eläissään ollut näin keskittynyt yhteen asiaan? Tuskinpa.

Lähestyin Lauria tarkoituksellisen hitaasti avainnippu pyörien huolettomasti hyppysissäni. Katseeni vaelsi pitkin Laurin tiheästi kohoilevaa rintaa, sieltä jännittyneitä käsivarsia pitkin aina nyrkkiin puristuneisiin kämmeniin asti.

Seisahduin vasta kun olin miltei kiinni Laurissa. Nännini painuivat vasten Laurin rintaa hänen omien nänniensä alapuolelle. Pujottelin avainnipun etusormeni läpi ja vein sen suoraan Laurin kasvojen eteen.

Kuulin Laurin hengityksen kiihtyvän ja näin hänen silmiensä keskittyvän tiukasti vain ja ainoastaan pitelemääni avainnippuun, jonka Lauri voisi vaikka hampaillaan näykkäistä sormestani.

Mutta ennen sitä ehdin minä tehdä oman siirtoni. Vien avaimia pitelevän oikean käteni Laurin vasemmalle nyrkille ja käsken Lauria avaamaan sen. Hän tekee niin kuin käsketään antaen minulle tilaisuuden ripustaa painava avainnippu Laurin pikkurilliin.

• Ja jos se nyt putoaa, niin sä et saa tällä kerralla orkkua, vaan vasta viikon päästä.

Kun käänsin katseeni Laurin nyrkistä tämän kasvoille, näin niissä pieniä pelon ja osittain jännityksenkin merkkejä: Lauri yritti pitää kasvonsa peruslukemilla, mutta pienet nykäisyt ja tahtomattomat vääntelyt kielivät valtavasta tunnemyrskystä, joka myllersi sillä hetkellä tämän 80-kiloisen järkäleen sisällä.

Ilman minkäänlaista merkkiä tartuin Laurin kovina sojottaviin nänneihin ja väänsin niitä täydet 180 astetta. Lauri ulvoi täyttä kurkkua tällä kertaa ilman teippiä; olin kieltänyt sen täysin omasta halustani – eihän meidän suhde toimi, jos orja alkaa sanelemaan mitä masterin pitäisi tehdä.

Jatkoin puristustani varmaan kaksikymmentä sekuntia, jonka jälkeen päästin irti vetäytyen metrin, kaksi Laurista. Vilkaisin hänen vasenta kättään, joka oli jälleen puristunut nyrkkiin avainnippu turvallisesti nyrkin sisällä.

Käänsin katseeni takaisin Lauriin hymyillen salaperäisesti. Edellisestä toipuva Lauri ei salaperäisyyttäni tainnut huomata, koska hän yllättyi silminnähden vasta kun olin kaivellut repustani mustan kutittimen, joka oli asianmukaisesti täynnä pieniä haituvia.

Astuin jälleen kiinni Laurin kehoon vieden kutittimen hänen vasempaan kainaloon. Laurin naama venähti, kun hän tajusi mihin oikein pyrin. Vetelin ensin pieniä vetoja Laurin kainalossa ennen kuin siirryin vähitellen ylemmäs.

Lauri hekotti oudolla tavalla korvani juuressa, kun kutittimeni oli saavuttanut hänen hauiksensa. Se oli jännittynyt äärimmilleen Laurin muun kehon kanssa, mutta nyt se kaiken lisäksi supisteli lisää kutituksen vaikutuksesta.

Siirryttyäni ylemmäs huomasin Laurin olevan käsivarrestaan melko tunnoton: ei juuri minkäänlaista reaktiota. Siirryin takaisin hauikseen, jota aloin kutittamaan toden teolla. Koko ajan vilkuilin Laurin nyrkkiin puristunutta kämmentä, jonka vaalea väri alkoi vähitellen hälvetä punaisen tieltä sen mukaa kun nyrkki avautui.

Ja sitten kuului kohtalokas kilahdus. Lopetin kutittamiseni siihen paikkaan. Laurin katse laski salamana maahan. Kun laskin oman katseeni havunneulasten ja pikkukivien peittämään maahan, huomasin sen, minkä halusinkin: avainnippu loisti maassa yhtenä myttynä.

• Voi Lauri sua…sä et taiakaan haluta saaha orkkua, latelin samalla kun noukin avainnippuni maasta.

Lauri oli täysin hiljaa. Hänen hengityksensäkin oli normaali. Hän selvästikin oli erittäin vihainen ja pettynyt. Itseensäkö? Vai minuun? Laurin tuntien arvatenkin itseensä. Hän osasi aina syyttää itseään, mikä oli minusta täydellinen ominaisuus hyvälle orja-pojulle, jollainen Lauri tietysti olikin.

Tartuin varoittamatta Lauria kasseista, jotka tuntuivat kourassani suuremmalta kuin koskaan ennen. Virnistin pirullisesti Laurin tuskaisille kasvoille sanoen hakevani joitain kivoja leluja Laurin pusseille repultani.

Astelin maassa lojuvan reppuni luo, mutten raivokkaasta kaivamisestani huolimatta löytänyt etsimääni. Kirosin minkä kerkesin ja rynnistin jopa Laurin luo, tartuin häntä nänneistä niin kovaa kuin jaksoin, ja kun kovin huuto oli vaimennut, kysyin oliko hän nähnyt kamojani missään.

Ei ollut. Minun oli pakko uskoa vaihtoehtojen kaventuessa yhteen ainoaan: olin unohtanut välineeni kotiin.

Punnitsin vaihtoehtoja päässäni: Päästäisinkö Laurin irti ja ottaisin hänet mukaani noutamaan kamat? Vai antaisinko kamojen jäädä ja mennä eteenpäin ilman niitä? Vai jättäisinkö Laurin yksinään metsään sidottuna odottamaan paluutani?

Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä enemmän kallistuin viimeisen vaihtoehdon kannalle. Olisi helvetin kiihottavaa jättää Lauri tuollaiseen haavoittuvaiseen asentoon keskelle villiä metsää, joka ei kuitenkaan ole kovinkaan kaukana asutuksesta. Mitä jos joku sitten ”löytää” Laurin? Minulla oli siihenkin ratkaisu.

Kannoin aina mukanani mustaa tussia, taiteilijanvikaakin minusta hieman löytyy, joten kaivoin sen esille ja kävelin Laurin eteen. Aloin kirjoittamaan Laurin rinnalle seuraavanlaista tekstiä: ”Orja-poju vapaasti käytettävissä. Jos herää kysymyksiä, soita numeroon…”

Lauri seurasi leuka rinnalla kirjoittamistani kysyen lopetettuani, mitä olin oikein kirjoittanut. Vastasin pelkällä virneellä ja ilmoitin lähteväni kotiin hakemaan muutamia värkkejä.

 

Olin juuri päässyt sisälle, kun kännykkäni alkoi pärräämään taskussani. Näytöltä lukemani numero oli minulle tuntematon, joten oletin jonkun onnekkaan löytäneen Laurin.

• Haloo?
• No Jaatisen Simo täällä, terve. Sä olit jättäny tällasen komeen nuorenmiehen tänne mettään.
• Joo, niin pääs käymään, naurahdin.
• Mitäs mä tälle tekisin? Tänhän muna on niin hyvässä suojassa, ettei tää jätkä voi ees stondista saaha.
• Sehän se onki koko homman juju. Se on ollu jo kaks viikkoo siinä häkissä, eikä pääse ku vasta viikon päästä ulos.
• Ai jaa, tää on näitä tapauksia. No mitä mä sit oikein tällä teen? Mites tuota, tykkääkö tää sun orja-poitsus koirista? Mulla ois täällä kiimanen saksanpaimenkoira-uros, joka on kova nuoleen miestenkin kyrpiä. Miten ois?
• Totta kai se käy, hihkaisin ääni täynnä innostusta – tällaista Lauri ei ollut koskaan kokenut, eikä tulisi pitkään aikaan kokemaankaan. – Jos se vaan onnistuu siveysvyön kanssa.
• Onnistuu aivan mainiosti. Ja kassejakin tää panokone osaa nuolla.
• Antaa palaa sit. Mä oon siellä viimestään vartin päästä.
• Selvä, moikka!
• Juu, moi!

Juoksin ylös huoneeseeni keho täynnä adrenaliinia. Kaivoin esille unohtuneet välineet, juoksin takaisin alas ja lampsin ulos ovesta.

 

Loikin tuttua metsäpolkua tuplasti normaalia nopeammalla tahdilla. Metsästin silmilläni Lauria ja varsinkin hänet löytänyttä miestä. Mies oli kuulostanut ihan asialliselta kaverilta, ikää olisiko ehkä kolmisenkymmentä vuotta.

Tihensin askeleitani, kun erotin miehen hahmon ja sen takaa Laurin vaalean, paljaan kehon. Huikkasin tervehdykseni hyvän matkan päästä saaden miehen kääntymään Laurista minuun päin.

• Sä oot varmaan Jaatisen Simo? kysyin laskien katseeni välittömästi maassa seisovaan, suurehkoon saksanpaimenkoiraan, jonka häntä heilui innostuksesta sen nuollessa Laurin kalua siveysvyön reikien läpi. Uroskin se todella oli; kulli roikkui pitkänä takajalkojen välissä.
• Jep, Jaatisen Simo oon, verkka-asuun sonnustautunut, sopusuhtainen kolmi-nelikymppinen mies vastasi. Lisämainintana mainittakoon mukiinmenevä, kevyt parta pulisongeista aina leukaan asti.
• Sä olit oikeen onnenpekka, kun löysit tän mun poitsun. Ja oot osannu käsitelläki sitä hyvin, kommentoin viitaten sanoillani erittäin kiusaantuneelta vaikuttavaan Lauriin.
• Joo, oltiin Rikun kaa pikku lenkillä täällä kun asutaan tossa vähän matkan päässä. Löyty sit tällane. Oot muuten hyvin kouluttanu pojus, ei sanonu sanaakaan ku tulin tähän eikä sillonkaan, kun aloin kyseleen, mitä on oikeen miehiään.
• No, eihän se mies ookaan. Enkä mä tiiä onko se ees ihmisen tasolla. Siinäkin kun on vähän eläintä, vinkkasin silmää Simolle, joka virnuili tyytyväisenä takaisin. – Vai Riku on tää kaverin nimi, jatkoin tarkastellen nyt tarkemmin tätä alfa-urosta.
• Jep, Riku on aika nuori vielä, mutta ikäisekseen tosi hyvin kehittynyt. On tullu reenailtua yhessä paljon ja vähän on huviteltukin, Simo selitti vinkaten itsekin. – Mutta aina on Riku ollu toppina, niin ku varustuksestaki huomaa.
• Kelpaiskohan Rikulle tää mun pojan tavara. Onhan se vähän käytettyä, mutta nuorta se on, niin ku Rikukin.

Simo hiljeni hetkeksi. Hänen terävä katseensa oli kiinnittynyt koiraansa, joka jaksoi aina vaan uudestaan yrittää päästä entistä syvemmälle hänen takanaan vaikertavan nuorenmiehen genitaaleihin.

• Kyllä se mulle sopii. Saapa Riku kokemusta vähän isommistakin miehistä.

Hymyilin Laurille tuttua hymyä, joka vain leveni Laurin venähtäneestä ilmeestä. Tiedustelin Simolta, oliko Laurin nykyinen asento sopiva. Ei kuulemma ihan, paras olisi mahallaan makuu.

Niinpä irrotin Laurin hetkeksi puiden välistä ja sidoin hänet uudestaan kädet selän taakse ja jalat nilkoista yhteen. Sitten käskin Laurin mahalleen männynneulasia, muurahaisia ja pikkukiviä täynnä olevaan maahan. Ohjaillessani Laurin massiivista kehoa tunsin hänen ihonsa kiristyvän entistä enemmän kananlihalle – en ollut koskaan ennen valunut niin paljon kiimatippoja.

Minulla alkoi tulla ihan hiki siinä ahertaessani ja niinpä hankkiuduin eroon kaikista vaatteistani kerralla. Esimerkkini rohkaisemana Simo teki samoin.

Molempien kalut kurkottivat kohti taivasta. Vertailimme niitä keskenämme ihan niin kuin maassa hiljaa makaava Lauri olisi pelkkä esine, jonka saattoi koska vain jättää lojumaan ihan minne hyvänsä. Vertailun lopuksi totesin Simon kalun olevan hitusen omaani pidempi, mutta laitoin sen oman nuoruuteni piikkiin. Simo vain nauroi aidosti huvittuneena taputellen minua toverillisesti hartioille kehuen kyrpääni omaansa paksummaksi.

Vilkaisin Rikua, joka tuijotti taukoamatta – suorastaan ahnaasti – Laurin tyrkyllä olevaa reikää. Vinkkasin silmälläni sitä saaden Simon huulille nousemaan ilkikurisen virneen.

• Taitaa olla aika pojan saaha vähän miestä, Simo sanoi ja nykäisi Rikua hihnasta lähemmäs Lauria.

Peräännyin pari askelta jääden seuraaman esitystä sivusta. Simo asettui kyykylleen Laurin viereen ja ohjasi raajat nykivänä uuden reikänsä täyttämistä odottavan Rikun Laurin lihaksikkaiden, jännityksestä äärimmilleen jännittyneiden jalkojen väliin.

Kun Riku oli ottanut siittämisasennon – takajalat vasten Laurin reisien ulkopintaa ja etujalat suunnilleen Laurin navan kohdalla – Simo päästi Rikun vapaaksi hihnasta. Hän perääntyi viereeni kyrpä edelleen täydessä tanassa. Itse en ollut uskaltanut edes koskea omaani, koska tiesin sen olevan tällä hetkellä todella herkkä laukeamaan.

Rikun sileän, auringon säteissä kiiltelevän turkin alta saattoi nähdä lihasten jännittyvän, kun tuo peto asetti kyrpänsä Laurin reiän suulle. Lauri oli täysin halvaantunut; hän oli varmaankin täysin suunniltaan, muttei tapojensa mukaan näyttänyt sitä.

Enempiä aikailematta Riku työnsi kyrpänsä syvälle Laurin sisään. Sen kuono nousi kohti taivasta samalla valuen pitkiä kuolavanoja, jotka lopulta päätyivät Laurin leveille harteille. Tassut kuopivat maata ja äänihuulilta kantautui matalia murahduksia.

Minun oli ollut pakko tarttua vehkeeseeni. Olisin halunnut kaivaa kännykkäni esiin ja kuvata koko jutun, mutten sitten viitsinyt. Ensiksikin halusin nauttia esityksestä täysin siemauksin ja toisekseen en tiennyt miten Simo mahdollisesti suhtautuisi hänen koiransa puuhien kuvaukseen.

Olin niin ajatuksissani, että kun katsahdin vieressäni seisovaan Simoon, hätkähdin. Simo itse oli ottanut puhelimensa esiin ja kuvasi, kun hänen nuori uroskoiransa nylkytti orja-pojuani kiimaisesti edessämme. Hän kuvasi yhdellä kädellä. Toinen vatkasi hänen kaluaan.

En sanonut mitään, mutta mielessäni olin iloinen, kun Simo jaksoi kuvata tämän. Olisi nautinnollista myöhemmin katsella yhdessä – Lauri, Simo ja minä – miten hauskaa meillä silloin yhtenä kesäisenä päivänä olikaan. Haaveissani suunnittelin Simosta jo toista omistajaa Lauri-pojulleni. Ja miksei Rikustakin voisi tulla yksi Laurin mastereista – ainakin epävirallinen.

Haaveiluni aikana Riku oli vain kiihdyttänyt jo alun alkaenkin kiihkeää tahtiaan. Sen äänihuulilta kantautui mielihyvästä kieliviä murahteluja, jotka saivat munani sykkimään kiimasta aivan uudella tavalla.

Lauri oli ollut kumman hiljaa koko session ajan. Päättelin Rikun puskemisen olevan helppo pala Laurin kaltaiselle körmylle – eihän koiran vehje kovin suuri loppujen lopuksi olekaan. Laurin kädet olivat olleet koko ajan nyrkkiin puristuneet ja kookas keho vavahteli Rikun nylkytyksen alla.

En kestänyt kauempaa, vaan laukaisin yhden elämäni parhaimmista orgasmeista allani kasvavalle sammalmättäälle. Kuulin Simon voihkivan samaan aikaan vieressäni, ja pian meidän jälkeemme laukaisi Rikukin lastinsa Laurin sisään kiimaisen murinan saattelemana.

Ajattelin homman olevan pulkassa, kun Riku yhtäkkiä ilman minkäänlaista käskyä Simolta tassutteli Laurin pään eteen ja tarjosi mällistä kiiltelevää kaluaan Laurin puhdistettavaksi. Simo seurasi tilannetta sivusta, mutta ilman omia kasvojani vallannutta hämmennystä.

• Eikö ookki hyvin koulutettu piski? Simo kehaisi.
• No joo…, vastasin silmät tapittaen herkeämättä tilanteen kehitystä.

Lauri ei ollut ottaa hurtan tarjoamaa herkkua vastaan, mutta avasi lopulta suunsa lausumattomien toiveideni mukaan. Homma tuntui jäävän pelkäksi terskan pyörittelyksi ennen kuin Laurin kokemattomuuteen kyllästynyt Riku tunki sukukalleutensa Laurin suuhun palleineen päivineen.

Laurin punaisina helottavat kasvot olivat poskiaan myöten täynnä Rikun elimiä. Näky oli kiistämättä kiihottavin, jonka olin koskaan eläissäni nähnyt. Simon katse oli kuitenkin tottuneen tyyni.

Sessio loppui yhtä nopeaa kuin oli alkanutkin. Riku veti vehkeensä ulos Laurin helpottuneesta suusta ja tassutteli kuuliaisesti isäntänsä talutushihnaan kytkettäväksi. Simo napsaisi hihnan lukon kiinni ja sitoi sen sitten yhteen männyistä.

Simo alkoi keräilemään maassa lojuvia vaatteitaan, kun minä vielä pällistelin vuoroin Lauria, vuoroin Rikua. Mielikuvitukseni oli ehtinyt kuvitella jos jonkinlaisia fantasioita näiden kahden välille.

• Aioksä sä jättää tän sun pojus tänne yökylään? Simo naurahti vetäessään t-paitaa päällensä.

Havahduin haaveiluistani ja naurahdin väkinäisesti. Loin katseen maassa makaavaan Lauriin ja kysyin takellellen:

• Oisko mahollista pitää näitä…sessioita tänki jälkee?

Simo virnuili luoden hänkin katseen orja-pojuuni.

• Mikäs siinä, hän vastasi ja veti verkkatakin vetoketjun puoliväliin. – Ja totta kai Rikuki on mukana kuvioissa?
• Juu, totta kai, totesin samalla kun annoin katseeni vaellella tuon pedon jokaisessa, raavaassa piirteessä.
• Mulla tuota…, nyt Simo vaikutti puolestaan epävarmalta sanoissaan. – …on itelläki yks orja-poitsu, tavallaan…
• ’Tavallaan’?
• Noo, me tavataan ehkä kerran kuussa. Se on pari vuotta tätä sun pojuas vanhempi, mut kooltaan suurin piirtein samoja luokkia tän kanssa.

Sydämeni tuntui hypähtävän innostuksesta. Vastahan minä olin uneksinut yhteisistä sessioistamme Simon kanssa, ja nyt samainen mies tarjoaa omaa poitsuaan leikkikaluksi!

• Kuulostaa helvetin hyvältä suunnitelmalta, hihkaisin ehkä turhankin innokkaasti. – Vai mitä, Lauri? kysyin maassa liikkumattomana makaavalta lihakimpaleelta.
• Kyllä, herra, suunnitelma on erinomainen, Laurin vastaus oli oikeaoppisen monotoninen.
• Täytyy kyllä toistaa itteään, mut sun pojus on yks parhaiten koulutettuja, mitä oon eläissäni nähnyt. Kuinka kauan se on ollu sulla? Simo kysyi kädet syvällä taskuissaan, arvioiva, vakava katse Laurissa.
• Noo, me ollaan seurusteltu nyt vähä reilu vuos ja mun orja-poju se on ollut viimeset puol vuotta.
• Puoli vuotta? Simo toisti suu hämmästyksestä avoinna.
• Jep, puol vuotta. Mut täytyy sanoo et se on tosi nopee oppimaan ja nauttii joka sekunnista. Nytkin se on täyessä kiimassa, etkö ookin, orja?
• Kyllä olen, herra. Saanko orgasmin, herra?
• No et helvetissä! Mitä pudotit ne helvetin avaimet!
• Ihan oikein, Simo pisti väliin pieni virne huulillaan.

Virnistin takaisin ja lampsin Laurin viereen. Hetken mielijohteesta tökkäsin Laurin kylkeä pariin kertaan lenkkarillani, kunnes nostin kovia kokeneen miehenalun metsämaalta. Käänsin Laurin kohti minua ja Simoa, joka oli ristinyt kätensä miehekkäästi rinnalleen.

• Vähän oot ottanu osumaa, sanoin ja pyyhin isoimmat neulaset, pikkukivet ja kuolleet lehdet Laurin keholta.
• On se kyllä puutteessa, Simo naurahti viitaten Laurin siveysvyössä punaisena pullottavaan vehkeeseen.
• Sietääki olla, lisäsin ja väänsin Lauria hänen oikeasta nännistään.

Kuuluva karjaisu oli täynnä puhdasta kipua – tätä Lauri ei ollut odottanut. Aurinko oli jo laskenut yläpuoleltamme kohti horisonttia. Kello näytti varmaan jo lähemmäs kolmea. Ei ihme, että Lauri oli uupunut; kolme tuntia putkeen kahden masterin – minun ja Rikun – käsittelyssä on raskasta Laurinkin kaltaiselle pojulle.

Irrotin Laurin teipeistä ja käskin hänet pukemaan vaatteet yllensä. Kuten aina, Lauri oli nopea toimissaan ja oli valmis, kun minä vasta vedin farkkuja jalkaani. Eikä se johtunut hänen orjan roolistaan, vaan hän oli sitä myös ”siviilissä”.

 

Kotimatkalla olimme pitkän aikaa hiljaa. Ainoastaan Riku jaksoi pyöriä jaloissamme innokkaasti äännähdellen ja häntäänsä heilutellen. Erityisesti Lauri tuntui kiinnostavan sitä, eikä ihme – Laurihan oli nyt sen uusi reikä, joka piti aina välillä täyttää.

• No, Lauri, Simo aloitti ensimmäisten talojen jo häämöttäessä lenkkipolun varrella. – Miltäs tuntu olla Rikun nussittavana?
• Helvetin kiihottavalta, Lauri vastasi ilman sen kummempia tunnelatauksia.
• Kiinnostasko uusinta? Riku ainaki ois valmis vaikka heti, Simo vilkaisi takanaan kävelevään Lauriin tuike silmäkulmassaan.
• No mikä ettei. Ois kiva kanssa nähä se sun poitsus.

Simo hymähti vastaukseksi. Tilannetta sivusta seuranneena olin saanut jo kohtuullisen seisokin etumukseeni eikä ajatuksiini mahtunut muuta kuin Lauria, Simoa, Rikua ja tätä mysteeri-poitsua. Mitäköhän seuraava sessiomme pitäisi oikein sisällään?

Tämän jatko-osan Roolileikkimme -sarjaan julkaisin alunperin syksyllä 2013.

 

Laurin kalu oli hädin tuskin toipunut viimeisimmästä käsittelystään, kun se oli jo lukittu ”chastity device”:en. Olin valinnut sen ihan itse. Laurille kalukotelon malli paljastui vasta kun olin jo lukinnut hänen kalunsa siihen; olin nimittäin sitonut hänen silmänsä, tukkinut hänen korvansa ja vieläpä sitonut hänen kätensäkin ennen kalukotelon asentamista.

Se on ikään kuin eräänlainen metallinen kehikko. Laurin kalu näkyy hyvin sen sisältä, minkä lisäksi sitä voi koskea ja siten kiusoitella Laurin kustannuksella ja tuottaa hänelle sietämätöntä kipua.

Nyt tuosta hetkestä oli kulunut viikko. Sopimuksemme mukaan oli Laurin aika laueta. Jälleen se tapahtuisi viikonloppuna, kaikessa rauhassa, vain minä ja Lauri ja Laurin patoutuneet himot…

 

Lauri ei näyttänyt sen erilaisemmalta kuin miltä hän näyttää muina tällaisina iltoina. Hänellä on miltei koko ajan kasvoillaan tuo outo, kutkuttava hymy, joka nousee pinnalle vain tällaisina hetkinä. Käymme lukion toista vuotta ja meillä on miltei samat kurssit, joten näemme toisiamme usein, juttelemme toisillemme usein, mutta tällaiset hetket ovat vain niin erityislaatuisia. Kaluni on täydessä stondiksessa.

• No miltä on viikko tuntunu?
• Eipä paljon miltään, Lauri vastaa tavanomaiseen tapaansa. Hän on suomalaisen miehen perikuva tässä suhteessa: kyvytön puhumaan omista tunteistaan.
• Okei, tehdään näin: sun on pakko kuvailla viikkoas vähintään kolmella sanalla.
• Tai muuten? Laurin ilme ei värähtänytkään.
• Tai muuten sä oot lukittuna vielä toisenkin viikon.

Lauri hiljeni. Hän tuijotti minua silmiin varmaankin testatakseen bluffasinko. En bluffannut, en todellakaan. Minulle toinen viikko olisi vain yhtä nautintoa.

• Okei, Lauri myöntyi viimein. – Viikko oli tuskainen, nautinnollinen ja helvetin pitkä.
• Tota mä vähän arvelinkin. Riisupa nyt ittes.

Lauri näytti tyytyväiseltä päästessämme viimein itse asiaan. Hän riisui itsensä tavallista nopeammin, mikä kelpasi minulle vallan mainiosti.

Panin merkille Laurin lihasten hienoisen kasvun. Kysyin, oliko hän treenannut enemmän.

• On ollut enemmän aikaa.
• Miksköhän?
• Koska en oo voinu runkata.
• Niinpä niin.

Laskin katseeni Laurin haaroväliin. Näky oli upea: Laurin kuusisenttinen ängettynä varsin pieneen metallikoteloon, täydessä puristuksessa, punaisena, haluten laueta välittömästi siltä paikalta.

Aikani näkyä ihasteltuani käskin Laurin istuutua hänen rakkaimmalle tuolillensa: tietokonetuoliin.

Lauri on ekspertti tietokoneiden kanssa, mutta hänen ulkomuodostaan tätä ei voi mitenkään päätellä.

Hänellä on huippumodernit pelikoneet 32” televisioruutuineen ja kaiutinjärjestelmineen. Istutin hänet tämän laitteiston eteen, teippasin hänet käsinojalliseen tuoliin, teippasin hänen suunsa ja avasin koneen.

Lauri seurasi näytön tapahtumia tarkkaavaisena. Avasin Chromen ja kirjoitin osoitekenttään nettipornosivuston, jota tiesin Laurin käyttävän usein runkatessaan. Hetken etsiskeltyäni löysin sopivan klipin.

Laitoin klipin pyörimään käännähtäen sitten Laurin puoleen. Hänen silmistään saattoi lukea selvän viestin: ”Tiedän mitä teet. Jatka ihmeessä.”

Ja minä jatkoin. Kaivelin taskuistani avainnippuni ja avasin Laurin munakotelon. Laurin kalu ponnahti välittömästi täyteen erektioonsa. Kuvitella mitä kipuja hän olikaan kokenut ennen tuota.

Lauri selvästi piti näkemästään. Hänen kyrpänsä helotti syvän punaisena maksimaalisessa erektiossaan. Vain muutama veto ja viikon lastit valuisivat sen vartta pitkin.

Sen vartta pitkin itse asiassa valui jotakin. Sipaisin sitä sormellani. Totta, se oli kuin olikin kiimatippoja. Ja niitä valui kiihtyvällä tahdilla tauotta Laurin terskasta.

Jätin kalun hetkeksi omiin oloihinsa ja keskityin hetkeksi muuhun ruumiiseen. Aivan aluksi huomasin Laurin kämmenien puristuneen nyrkkiin. Nyt minulla kävivät olot ahtaiksi jalkovälissäni.

Riisuin kaikki vaatteeni kerralla. Oma kalunikin oli täydessä stondiksessaan ja siitäkin valui kiimatippoja, vaikka viimeisin orkkuni oli ollut tänä aamuna.

Astelin Laurin selän taakse ja laskin käteni hänen hartioilleen. Sieltä liu’utin ne verkkaalleen hänen rinnalleen, jota hieroin jonkun aikaa. Sitten tartuin hänen kovina sojottaviin nänneihinsä ja puristin niitä niin kauan että kuulin jeesusteippiin tukahtuneen huudon.

Taputtelin kämmenilläni Laurin rintalihakset, joilta siirryin vähitellen alas vatsalle. Puristin käteni nyrkkiin ja annoin näkymättömissä oleville vatsalihaksille muutaman kunnon iskun. Jälleen kerran tukahdutettua ynähtelyä.

Sitten pääsin määränpäähäni: Laurin kalulle. Se oli yhä siinä tilassa, mihin olin sen jättänytkin: ylväästi pystyssä kuin hyväryhtisin sotilas. Tartuin esinahkaan ja vedin yhden vedon. Laurin mielihyvää uhkuva huokaus kuului selvänä teipinkin alta.

Heti perään läimäytinkin kyrpää niin lujaa kuin vain pystyin. Huuto kuului ainakin yhtä selvänä kuin huokauskin, ehkä selvempänäkin.

Klippi oli loppunut ja se yhdessä äskeisen iskun kanssa sai Laurin kyrvän laskeutumaan hetkeksi.

Mutta vain hetkeksi. Kun Laurin kyrpä oli laskeutunut puolierektioon, tartuin siihen uudelleen, tällä kertaa terskan kohdalta. Hieroin terskaa esinahan avulla pienen pienin liikkein, mutta jotka tuottivat Laurille niin suurta mielihyvää.

Hän myhäili teippinsä alta silmät suljettuina. Myhäilyt tihenivät, mistä tiesin lopettaa. Hellitin otteeni jääden seuraamaan Laurin huvittavaa munanvatkausta, jolla hän yritti saavuttaa orgasmin.

• Ethän sä vielä nyt voi tulla. Ilta on vielä nuori, kuiskailin hänen punaisena helottavaan korvaansa.

Laurin hengitys tasaantui vähitellen. Mietin seuraavaa siirtoani. Pelkkä orgasmilla leikkiminen kävisi pitkän päälle puuduttavaksi, minkä takia päätin kokeilla jotain erikoisempaa.

Irrotin Lauria tuolissa pitelevät teipit ja käskin hänet seisomaan. Kalun hipaiseminenkaan oli ankarasti kielletty.

Kun Lauri oli jaloillaan, sidoin hänen kätensä uudelleen, tällä kertaa selän taakse. Katse Laurin kasvoilla oli utelias; yleensä hän oli tiukasti sidottuna, mutta nyt hän hillui jalat täysin vapaina ja hän oli vieläpä seisonta-asennossa.

• No niin, aloitin tarttuen samalla kännykkääni. – Nyt sulla on mahollisuus saaha orgasmi ennen aikojaan. Jos sä pystyt saamaan orkun viidessä minuutissa tuollain kädet sidottuna sun selän taakse, säästyt sä monelta tuskalta, jotka sua vielä odottais tänä iltana.

Laurin silmiin syttyi innostunut pilke. Hänen hieman veltostunut kyrpänsä nousi jälleen huippuunsa.

Än-yy-tee nyt:in jälkeen käynnistin sekuntikellon, ja Lauri säntäsi juoksuun kohti sänkyään. Hän rojahti huolellisesti pedatulle yhden ja puolen hengen sängylleen alkaen hinkkaamaan itseään ja erityisesti kaluaan sänkyä vasten.

Seurasin Laurin timmien pakaroiden rytmikästä liikettä kaikessa rauhassa. Tiesin nimittäin Laurin ponnistelut turhiksi; ei hän koskaan ollut tahtonut saada orkkua alle viiteen minuuttiin edes käsiään käyttämällä. Hän kun aina haluaa ”herätellä” koko kehonsa ja siirtyy viiden minuutin kohdalla vasta kasseihinsa – kyrpä tulee vasta joskus kymmenen minuutin kohdalla.

Niin kävi nytkin. Huolimatta hirveästä puuskutuksesta ja hikivanoista, jotka valuivat pitkin Laurin vaaleaa selkää ja lihaksikkaita kylkiä, ei hän saanut kaipaamaansa orgasmia. Kun viisi minuuttia oli kulunut, vedin vastahakoisen Laurin ylös sängyltä ja annoin hänen tulipunaiselle kyrvälleen muutaman tujakan iskun.

Lauri mylvi teippinsä takaa, mutta rauhoittui sitten. Päätin antaa Laurille tällä kertaa kunnon käsittelyn. Kello näytti vasta kymmentä, joten meillä oli hyvin aikaa. Lauri voisi saada orgasminsa ihan hyvin vasta keskiyön paikkeilla.

Talutin Laurin hänen siistissä järjestyksessä olevalle kirjoituspöydälleen, jolle asetin hänet makaamaan vatsalleen.

Vetäisin sitten Laurin farkuista hänen oman vyönsä ja läimäytin malttamattomana muutaman hutaistun lyönnin Laurin pehmeille, vaaleille ja niin ihanille pakaroille, joille olin valuttanut spermalastin poikineen.

Iskin toisen sarjan paljon harkitummin. Lauri karjui teippinsä takaa. Kipu johtui monestakin syystä: ensiksikin vyöniskuista, toisekseen kovasta pöydästä, jota vasten hänen kehonsa painautui ja kolmanneksi hänen kalustaan, joka sattui osumaan kivuliaasti kovaan pöydänreunaan.

Pidin pienen tauon ihaillakseni kätteni jälkeä. Laurin vaalea iho punoitti räikeän punaisena punaisina viiruina pitkin hänen pakaroitaan, koko keho oli jännittynyt äärimmilleen vastaanottamaan iskut ja ennen niin tanassa seissyt kyrpäkin oli laskeutunut täysin veltoksi.

Oma kyrpäni sen sijaan oli niin pystyssä kuin olla ja voi. Vetelin esinahkaa vain muutaman vedon verran saaden sormilleni jo muutaman kiimatipan. Tulisin minä hetkenä hyvänsä.

Käsitettyäni tämän ja Laurin timmien pakaroiden ollessa aivan silmieni edessä päätin ottaa kaiken hyödyn irti Laurista, kun hän kerran nyt oli siinä kädet kaiken lisäksi sidottuina selän taakse.

Nappasin kortsun Laurin yöpöydänlaatikosta, josta löysin myöskin liukastetta. Valmistelujen jälkeen tartuin malttamattomana Laurin pahaa aavistamattoman takapuolen kimppuun ensin kämmenilläni, joita seurasi neljätoista senttinen kyrpäni.

Lauri ei tällä kertaa huutanut. Ehei, hän nautti tästä täysin siemauksin. Hän on sanonut, että tämä on parasta mitä hän tietää. Toki kaikki sessiomme ja mitä niihin milloinkin kuuluukaan ovat hänelle erittäin nautinnollisia, mutta tämä osio on hänelle mieluisin.

Pureuduin kämmenilläni Laurin pakaroihin sitä enemmän mitä nopeammin työntelin kyrpääni hänen sisällään. Laurin reikä oli aikojen kuluessa muotoutunut juuri sopivaksi kalulleni, mikä lisäsi meidän molempien nautintoa.

En ehtinyt kunnolla edes vauhtiin, kun tunsin jo lastini purkautuvan. Ikään kuin korvaukseksi läimäyttelin avokämmenin Laurin pakaroita muutaman minuutin, eikä Laurin kasvoille alkuillasta noussut puna ehtinyt hälvetä hetkeksikään.

Tämän jälkeen tartuin Lauria hänen sidotuista käsistään ja vedin hänet seisomaan. Käänsin hänet kasvot minua kohti tarkastellen häntä tarkasti kiireestä kantapäähän. Kasvot eivät kertoneet mitään, niiden ilme tuntui aina olevan jähmettynyt sessioidemme aikana. Tartuin Laurin koholla oleviin rintalihaksiin ja hieroin niitä hetken kunnes lopetin Laurin kokeman mielihyvän kuin seinään tarratessani ja vääntäessäni kivuliaasti hänen kivikovista nänneistään.

Lauri puuskutti teippinsä takaa, mutta pysyi tiukasti paikoillaan. Hänen jormansakin alkoi heräilemään, minkä pysäytin parilla hyvin tähdätyllä läpsäisyllä. Tartuin hänen tänä iltana vielä käsittelemättömiin kasseihinsa vasemmalla kädelläni samalla kun aloitin niiden armottoman läpsimisen oikealla kädelläni.

Nyt Lauri ei tahtonut pysyä enää edes paikallaan, vaan liikutteli lihaksikkaita jalkojaan läpsyttelyjeni tahdissa, mikä kiihotti minua helvetisti. Lopetin läpsimisen, mutta pidin tiukan otteeni kasseista. Lauri rauhoittui tiukan katseeni alla. Lauri oli niin hyvin koulutettu, ettei enää tarvittu edes sanoja ilmaisemaan tahtoani.

Tartuin nyt hänen puolierektiossa olevaan kaluunsa, jota aloin hiljalleen runkata kohti erektiota. Paljon ei tarvittu, kun Laurin kyrpä oli jo täydessä seisokissaan Laurin ynähdellessä epätoivoisesti.

Siirsin käteni Laurin terskalle, jota hieroin minimaalisin ottein. Laurin massiivinen keho värisi mielihyvästä, jota lisäsin läpsimällä hiukan kiristyneitä kasseja tasaiseen tahtiin.

Kesken kaiken päästin irti Laurin kalusta, joka jäi roikkumaan yksinään niin lähelle orgasmia. Lauri mylvi teippinsä takaa, muttei voinut asialle yhtikäs mitään. Hän oli tänään täysin minun vallassani.

Laurin vielä mylviessään kohtaloaan ohjasin hänet tietokonetuoliin ja teippasin hänet jälleen jeesusteipillä kiinni siihen. Lauri oli nyt elementissään: keho täristen viikon aikana kerääntyneestä seksuaalisesta energiasta, joka etsi purkautumiskanavaa, muttei millään ollut löytää sitä.

Laurin puuskutus laantui, mistä tiesin jatkaa. Kaivoin esiin vanhan, kunnon kumiläpsyttimeni, jonka asetin ensin Laurin rinnalle. Tein sillä muutaman kierroksen Laurin leveällä, kohoilevalla rinnalla, jota peitti varsin runsas, vaalea karvoitus hänen ikäisekseen.

Läpsäytin muutaman kerran, mutta eihän se Laurin kaltaista konkaria paljoa hetkauttanut. Sen sijaan läpsäykset kivikoville nänneille tuottivat jo muutamia ynähtelyjäkin.

Kun sitten siirryin alas vatsalle, lyönnit kiihtyivät ja niin kiihtyivät myöskin Laurin ynähtelyt. Niitä oli jokaiselle hengenvedolle vähintäänkin yksi ja pian Laurin naama punoitti tomaatin lailla.

Rauhoitin tahtia haaroväliin päästyäni. Liu’utin läpsyttimen kumisen pään Laurin puolikovana sojottavalle kyrvälle ja aina terskalle asti. Ilme Laurin kasvoilla oli unohtumaton: se oli puhdasta pelkoa – Lauri jo aisti tulevan tuskan sisällään.

Pidin Lauria jännityksessä vielä hieman pitempään – se on osa Laurin tuskaa. Siirryin kasseille, jotka pahaa aavistamattomina olivat päättäneet laskeutua jälleen alas normaaliasentoonsa. Virhepäätelmä, ajattelin, kun iskin mojovat iskut molempiin kiveksiin.

Lauri karjui teippinsä takana, mikä vain lisäsi lyöntejäni. En pysynyt kohta enää laskuissa mukana, vaan löin niin kauan, että tunsin jo itsekin hien otsallani.

Pidin hiukan taukoa mätkimisestä ja tartuin vasemmalla kädelläni Laurin kaluun ja runkkasin sen juhlakuntoon. Kalu punoitti houkuttelevasti ja iskin siihenkin muutamat sarjat.

Kellon viisarit näyttivät puolta kahtatoista. Tiesin sessiomme olevan pian loppu, joten repäisin Laurin suuta peittävän teipin yhdellä voimakkaalla repäisyllä irti tarttuen samalla kiimatippoja valuvaan kyrpääni.

Annoin herkkuni Laurille vähitellen. Ensin annoin hänen nuolla pallejani niin, että kullini lepäsi sillä aikaa hänen kasvoillaan, sitten hän sai nuolla hieman terskaa, kunnes koko kalu oli hänen suussaan.

Olin niin täynnä himoja itsekin, ettei kestänyt kauaa ennen kuin tulin. Lauri noteerasi sisälleen valuvan, kuuman sperman vaimeasti ynähdellen.

Vedin kaluni Laurin suusta jättäen sen makaamaan hänen punaisena helottaville kasvoilleen, joille valui hieman spermaa kalun päästä.

Lopuksi oli Laurin vuoro saada viikon odotuksen jälkeen niin kovasti kaipaamansa orgasmi. Tartuin hänen esinahkaansa ja vedin muutaman, intensiivisen vedon.

Lauri huohotti kiivaasti, kun spermaa alkoi valua kättäni pitkin. Ja sitä tuli. Koko kalu vavahteli orgasmin vaikutuksesta ja kassit sen alla supistelivat hullun lailla.

Kun suurin osa spermasta oli valunut kädelleni, päätin puhdistuttaa sen Laurilla. Vein käteni hänen suulleen ja käskin hänen nuolla se puhtaaksi.

Lauri teki työtä käskettyä silmät suljettuina inhosta. Silti hän nautti tästä suunnattomasti. Käteni puhdistui vähitellen, kun lämmin neste valui Laurin kieleltä takaisin sisälle häneen.

En kuitenkaan ollut vielä valmis vapauttamaan Lauria. Tietäen hänen kullinsa olevan erityisen herkkä kosketukselle tällä hetkellä, suljin hänen terskansa nyrkkini sisälle ja hieroin sen päätä peukalollani.

Lauri kiemurteli tuskissaan. Hän vaikerteli, ynähteli ja huusikin jossakin vaiheessa, mutta tämän kaiken hän sai maksaa orgasmistaan. En minä niitä ilmaiseksi antanut.

Kun vaikertelu laantui, päästin Laurin kalun vapaaksi. Mutta vain hetkeksi. Nappasin pöydältä muutaman nenäliinan, joilla kuivasin Laurin vehkeen täydellisen kuivaksi. Tämän jälkeen lukitsin Laurin kalun jälleen kerran metalliseen vankilaansa.

Päästin Laurin vapaaksi tuolista. Hän oli saanut orgasminsa, mutta koko session aikana hän ei ollut ollut lähelläkään kalunsa koskettamista. Ja se jos jokin oli julmaa.

 

Kun olimme molemmat käyneet perusteellisessa suihkussa, vajosimme olohuoneen upottavaan sohvaan istuen siinä pitkän aikaa sanomatta mitään.

• No, miten on…, aloitin,…mille päivälle sun seuraava orkkus ajotetaan?

Lauri käänsi katseensa minuun. Se oli väsynyt, mutta samaan aikaan täynnä onnea.

• Kahen viikon päähän.
• Kestätkö sä niin kauan?
• Kestän, jos sä kestät, Laurin äänestä kuulsi hänen tavanomainen ilkikurisuutensa.

Hymyilin leveästi miettien jo tulevan session ohjelmistoa.

Tämä on ensimmäinen osa Roolileikkimme -sarjaa. Julkaisin tämän osan ensimmäisen kerran elokuussa 2013. Huomautan vielä että kaikki novellini ovat fiktiivisiä, vaikka ne ovat saattaneet saada inspiraatiota tosielämästä.

 

• Saat tehä mulle ihan mitä vaan, Lauri ilmoitti riisuen jo t-paitaansa.
• Ihan mitä vaan? epäilin.
• Ihan mitä vaan, Lauri vahvisti luoden samalla katseen, joka olisi yksinäänkin riittänyt minun vakuuttamisekseni.

Lauri oli riisunut t-paitansa paljastaen jykevän ulkomuotonsa jokaisen yksityiskohdan. Ensimmäinen asia, jonka hänen yläruumiistaan panee merkille ovat hänen selvästi koholla olevat rintalihaksensa, jotka eivät kuitenkaan ole täyttä lihasta, vaan joukkoon mahtuu lisäksi hiukan rasvaakin, joka luo hänen rinnanseudulleen tiettyä pehmeyttä.

Toinen asia, jonka huomaamiseksi Laurin ei tarvitse edes riisua paitaansa, ovat hänen hauiksensa, joita hän on ihailtavalla omistautuneisuudella kasvattanut. Ne, toisin kuin rintalihakset, ovat täyttä lihasta ja ne todella tuntuvatkin siltä.

Vaikka Laurilla onkin ylimääräistä rasvaa siellä täällä, ei hän missään nimessä ole mikään läski. Hän on pitkä, vaaleahiuksinen, leveäharteinen, paikoin lihaksikas ja omistaa komeimmat jalat, jotka olen ikinä nähnyt.

Nyt pelkät farkut jalassaan on hän komeimmillaan. Huolimatta siitä, että kaluni on ollut jo pitkään täydessä erektiossa tuntuu että se nousisi vielä muutaman sentin pelkästään siitä, kun katselen tämän nuoren miehen puolialastonta kroppaa.

Käsken Lauria ristimään kätensä rinnalleen, minkä hän luonnollisesti tekee. Olenhan minä tänä iltana the master ja näin ollen minä olen se, joka sanelee mitä tehdään.

Kun Lauri on toteuttanut käskyni, alan räpsiä kuvia. Otan niitä monesta kulmasta, mutta aina niin, että Laurin luonnollinen maskuliinisuus pääsee parhaiten esiin.

Tähän väliin hiukan minun ja Laurin suhteesta. Olemme seurusteleva pari, jonka yksi yhteinen harrastus sattuu olemaan tämänkaltainen, seksuaalisesti virittäytynyt roolileikki. Roolijako on ollut alusta saakka selvä: minä olen dominoiva osapuoli, Lauri alistuva.

Fyysisesti olen hiukan Lauria pienempi, mutta hän halusi ehdottomasti olla alistujan roolissa, koska ”se vaan on niin kiihottavaa olla välillä se pienempi osapuoli”.

Kuvien ottamisen jälkeen Lauri jatkoi riisuutumistaan. Farkut lensivät samaan kasaan t-paidan kanssa. Sukat oli vetaistu pois jaloista heti ovella pitkän koulupäivän päätteeksi.

Nyt minulle paljastui mielestäni paras osa Laurin kehosta: hänen lihaksikkaat jalkansa, joiden pintaa peitti verrattain tiheä, mutta vaalea ja siten miltei vaaleaan ihoon täysin sulautuva karvapeite.

Lauri ei kauaa jahkaillut, vaan riisui miltei samaan syssyyn valkoiset bokserinsakin pois jaloistaan. Olin huomannut jo niiden alta Laurin sukukalleuksien heräämisen, mutta vasta nyt sain tarkastella lähemmin noita komeuksia.

Sama vaalea karvapeite jatkui Laurin haarojenkin väliin, mutta jota hän aina silloin tällöin siisti. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Lauri oli pitänyt lupauksensa ja siistinyt jalkovälinsä ennen tätä iltaa, josta olimme sopineet jo viikkoja sitten. Ja oli tätä odotettukin.

Olimme Laurin kotona, joka oli muista tyhjä. Laurin muu perhe oli lähtenyt avaamaan mökkeilykautta, vaikka kalenteri näytti vasta toukokuun puoltaväliä.

Se oli sopinut minulle ja Laurille täydellisesti, ja välittömästi Laurin tavattuani sinä kertana, kun hän kertoi perheensä matkasta, huomasin hänen silmissään tutun pilkkeen, joka syttyy ainoastaan silloin, kun luvassa on sessiollinen roolileikkiämme. Oli ollut lähellä, että olisimme ruvenneet hässimään keskellä koulunkäytävää kaikissa niissä hormoneissamme, jotka jylläsivät sisällämme.

Hillitsimme kuitenkin hormonimme seistäksemme nyt vastakkain Laurin pienessä huoneessa. Lauri voimakkaiden jalkojensa kannattelemina ilman rihman kiertämää, minä vielä täysissä pukeissa.

Laurin levossa kuusi senttinen penis alkoi olla jo kymmenen sentin mittainen. Kassit roikkuivat vielä velttoina kalun alla, mutta pian ne tulisivat saamaan käsittelyn, jota ne eivät hetkessä unohtaisi.

 

Aloitin varsinaisen roolileikkimme. Käskin aluksi Lauria noutamaan yhden mustan jätesäkin, jeesusteippiä, tuikkuja ja tulitikkuja. Hän taatusti aavisti, mitä oli tulossa, mutta kunnon orja-pojun lailla hän toteutti käskyni ripeään.

Sillä välin kun Lauri oli noutamassa tarvikkeita riisuin itse hiukan vaatteitani. Molemmat paidat saivat luvan lähteä, samoin hiostavat sukat. Kun Lauri saapui, odotin häntä pelkissä farkuissa.

Seuraavaksi käskin Lauria vuoraamaan hänen sänkynsä patjan jätesäkillä kertomatta tietenkään miksi. Sitten seurasi vaihe, josta kaluni innostui niin, että muutama kiimatippa taisi valua sen päästä.

Käskin Laurin makaamaan selälleen jätesäkillä vuoratulle patjalle, tartuin jeesusteippirullaan ja teippasin hänen kätensä ja jalkansa kiinni sängyn metallisiin päätyihin. Lopuksi teippasin vielä suun kiinni. En olisi itse halunnut niin tehdä, mutta Laurin mielestä on entistä kiihottavampaa olla alistetussa asemassa teipattuna sänkyyn, kun kaiken tämän lisäksi suu on teipattuna kiinni.

Hengähdin hiukan. Edessäni lepäsi näky, joka pakotti minut riisumaan kireiksi käyneet farkkuni. Lopulta bokseritkin saivat kyytiä. Sivusilmällä huomasin kuinka Laurin kalu kasvoi sentillä tai parilla.

Minulla oli oma lukittu säilytyslaatikko Laurin vaatekaapissa, jonka oven seuraavana avasin. Laatikko on sen lukon lisäksi suojattu piilottamalla se valeseinän taakse. Näin muut Laurin perheenjäsenet, hänen vanhempansa ja muutamaa vuotta vanhempi isosisko, eivät edes tienneet laatikosta.

Irrotin valeseinän tottuneilla otteilla. Otin esille avaimen, joka sopi munalukkoon kuin kaluni Laurin timmiin peppuun. Saatuani oven auki aloin tyhjentää laatikkoa sen sisällöstä. Ensin pitkävartinen, kuminen läpsytin, joka soveltui erinomaisesti Laurin kassien läimäyttelyyn. Sen jälkeen kaksi metallista rasiaa, joiden sisältö oli Laurillekin mysteeri. Hänellä ei tietenkään ollut avainta laatikkoon, mutta päästäkseni itse käsiksi laatikkoon oli Laurin avattava ulko-ovi. Vaikka Lauri onkin ihmeellinen mies, ei hänelläkään ole röntgenkatsetta, jolla hän näkisi rasioiden sisällön.

Lukitsin laatikon tyhjennettyäni sen kokonaan. Rasiat laskin Laurin perfektionistisen askeettiselle kirjoituspöydälle – niiden aika olisi vasta myöhemmin.

Sen sijaan tartuin kumiseen läpsyttimeen, jonka kanssa Laurin munat olivat tehneet aikaisemminkin tuttavuutta. Kun Lauri näki noukkimani esineen, laajenivat hänen silmänsä tutulla tavalla ja hän yritti hetken ajan pyristellä irti teipeistä. ”Alitajunnallinen reaktio” Lauri aina kommentoi kehonsa vääntelehtimistä jälkeen päin. Itse uskon joukossa olevan myös ihan Laurin tajunnallista pelkoa.

En malttanut odottaa kauempaa, vaan iskin välittömästi muutaman tujun iskun Laurin kasseille. Lauri ynähteli voimakkaasti yrittäen suojata muniaan paksuilla reisillään. En tietenkään voinut sallia tätä ja niinpä ratkaisuna hyppäsin itsekin sängylle Laurin jalkojen väliin niin, että omat jalkani estivät Laurin suojausyritykset.

Aloitin säälimättömän läimäyttely-maratonin. Laurin jalat puristuivat vasten omiani sellaisella voimalla, että se meinasi aiheuttaa kipuja minullekin. Laurin kasvot olivat tulessa kaikesta ynähtelystä ja nenän ylitöistä, kun suun kautta hengitys oli mahdotonta.

Lopetin mätkimisen lopulta ja aloin tutkimaan kätteni jälkeä. Laurin kassit punoittivat miltei yhtä paljon kuin hänen kasvonsakin ja kymmensenttinen kalukin oli paisunut täysiin mittoihinsa lähemmäs viiteentoista senttiin.

Laurin kovana sojottavasta mällinsiittäjästä sain jalkoväliä kutkuttavan idean. Tartuin siihen varmalla otteella, mutta tällä kertaa tuottamatta kipua. Se ei suinkaan ollut tarkoitukseni tällä kertaa.

Aloin vedellä Laurin esinahkaa ylös ja alas aina vain kiihtyvällä tahdilla. Vielä hetki sitten kuulemani ynähdykset vaihtuivat nyt puhtaasta mielihyvästä kertoviksi, hitaiksi myhäilyiksi. Laurin silmät sulkeutuivat ja vaikka uskonkin että hän tiesi mitä tuleman pitää, nautti hän silti käsittelystäni aivan kuin hän olisi ollut kokematon ensikertalainen mitä sitomiseen ja muuhun sellaiseen tulee.

Muutaman minuutin kuluttua, kun Laurin ynähtelyt tihenivät ja kasvot olivat entistä punaisemmat, päästin irti Laurin kyrvästä. Se oli komea näky: punoittava, tikkusuorana pystyssä seisova, viisitoistasenttinen vehje, jonka juurta peitti vaalea sänki.

Laurin huudot tukahtuivat jeesusteippiin, jota hän ironisesti oli vieläpä itse vaatinut. Senkin hän luultavasti oli suunnitellut etukäteen, jotta maksimoisi tyydytyksensä. ”Sairas mies”, ajattelin, kun seurasin Laurin kehon turhia vääntelyitä orgasmin saavuttamiseksi.

• Sori poju, sanoin saaden Laurin jähmettymään paikoilleen. – Tänään ei oo sun vuoro tulla.

Laurin vääntely palasi entistä voimakkaampana. Tuntui siltä kuin koko sänky romahtaisi alas tämän 80 kiloisen, valkoista nestettä täynnä olevan nuorukaisen mukana.

Kun Lauri vihdoin ja viimein rauhoittui ja sängyn uhkaava nitinä lakkasi, tartuin uudelleen hänen jo hiukan kutistuneeseen vehkeeseensä ja aloitin kaiken uudelleen. Tällä kertaa tein kaiken tarkoituksellisen hitaasti ottaen myös kassit mukaan hieromalla niitä hellästi.

Tämä kaikki oli yhtä kidutusta, mutta josta Lauri nautti suunnattomasti. Kun kerran ehdotin roolivaihtoa, Lauri sanoi välittömästi, ettei hän nauttisi ollenkaan tuottaessaan kipua minulle, mutta toisinpäin tilanne oli aivan toinen. Ja myös minä pidän nykytilanteesta.

Tälläkään kertaa Lauri ei saanut tyydytystään, mikä ilmeni entistä voimakkaampana kasvojen punoituksena, entistä turhempana vääntelynä orgasmin aikaansaamiseksi sekä vieläkin turhempana ähkimisenä.

Päätin antaa Laurin vehkeelle hetken rauhan ja siirryin toiseen metallirasioista, jotka olin asettanut aikaisemmin Laurin työpöydälle. Avasin sen ja näytin sisällön myös Laurille: eläviä, yhtenä sykkyränä kiemurtelevia kastematoja.

Lauri oli selvästi hämmästynyt, mikä ei kummeksuttanut minua ollenkaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun käyttäisin kastematoja Lauriin, joka oli jo tottunut erektioleikkiin, vyöniskuihin eripuolille kehoa – etenkin hänen massiivisiin kiveksiinsä ja kyrpäänsä – sekä steariinin valuttamiseen.

Poimin kastematoja yksitellen rasiasta aluksi Laurin leveälle rintakehälle, sitten timmille vatsalle, seuraavaksi hänen lihaksista paksuille reisilleen ja lopuksi hänen jo veltostuneelle penikselleen. Lauri kiemurteli koko ajan kuin hänkin olisi kastemato ja ähki hiukan jeesusteippinsä alta.

Madot jatkoivat kiemurtelemistaan Laurin keholla entistä kiivaampana. Ne taatusti kutittivat hirvittävästi, mutta samalla ne varmasti inhottivat Lauria, minkä vuoksi hän ei nauranut ollenkaan.

Erityisesti Laurin vehje oli matojen kiinnostuksen kohteena. Ajattelivatkohan ne Laurin kyrvän olevan jonkinlainen jättiläismato, jonka päällä ne nyt kiemurtelivat? Saattoivatpa hyvinkin; Laurin penis sykki tuntuvasti, se oli siksi lämmin kuin elävä olento ja sillä tuntui olevan oma tahtokin.

Laurin melan omasta tahdosta puhuttaessa voisin mainita seuraavan keskustelun muutaman viikon takaa:

• Ootko sä Lauri miettiny sellasen ”chastity device”:n asentamista sun kyrpään? aloitin keskustelun, joka oli pyörinyt mielessäni jo liian kauan.
• Paljonkin, Lauri vastasi ja tuntui vaikenevan.
• No, mitä sä aattelet?
• Oishan se helvetin kiihottavaa, Laurin suu kääntyi pieneen hymyyn.
• Mutta? arvasin Laurin olemuksesta, että se perinteinen ”mutta” piili Laurin sanojen takana; hän ei vain jostain syystä uskaltanut sanoa sitä ääneen.
• Mutta se on helvetin kallis, Lauri naurahti jo valmiiksi, koska tiesi hyvin itsekin kuinka saita hän saattoi olla.

En viitsinyt vastata enää mitään. Tyydyin pelkästään nostamaan kulmiani kuin merkkinä ”hämmästyksestäni”.

• Kyllähän mä tiiän et mulla ois helposti varaa sellaseen, mutta silti 200 euroa sellasesta muovin kappaleesta?
• Kuka puhu muovista?
• Ai metallisenko sä haluut?
• Sä kai sen päätät kun sun munaanhan se asennetaan.
• Ei ku sinä tietysti. Mähän oon vaan sun orjas, Lauri totesi aivan tosissaan.
• No jos mä valitten niin sitten se on ehdottomasti metallinen. Ja sellanen malli, joka antaa sulle, tai miksei mullekin, mahdollisuuden koskee sun kaluun, mutta sä et tietenkään voi saaha stondista, joten se sun ”stondis” tulee olemaan yhtä kipua.

Lauri hymyili sitä hymyään, jonka hän saa aina ennen roolileikkiämme. Hän selvästikin piti ajatuksestani.

 

Kun madot olivat kiemurrelleet jonkin aikaa Laurin paljaalla ruumiilla, tartuin yhteen tuikuista, raapaisin tulitikun tuleen ja sytytin tuikun.

Annoin tuikun palaa hetken, jonka aikana minulla oli aikaa tarkkailla Laurin reaktiota. Hänen ilmeensä ei ollut järin yllättynyt, mikä ei ollut ihme; olin valuttanut steariinia Laurin keholle jo useiden tuikullisten verran.

Sitä Lauri ei aavistanut että valuttaisin steariinia matojen päälle niin, että madot jäisivät hetkeksi kiemurtelemaan paikoilleen kunnes kuolisivat, mutta silloinkin ne tuottaisivat inhan limaisen tunteen paljaalla iholla.

Lauri vääntelehti tuskissaan, kun valuttelin steariinia pikku hiljaa mutta tällä kertaa ei niin voimakkaasti. Tiesin entuudestaan, ettei steariinikäsittely ollut järin kivuliasta Laurille, mutta madot toivat siihen tällä kertaa uuden ulottuvuuden.

Kun olin ”liimannut” madot Laurin kehoon, nappasin pöydältä toisen rasian. Avasin sen ja näytin sisällön Laurille: tuoreita nokkosenlehtiä.

Laurin silmät laajenivat. Tätä en ollut koskaan kokeillut Lauriin, vaikka tämä on ollut mielessäni jo kauan aikaa. Talvella on vain hankala löytää tuoreita nokkosenlehtiä.

Kaivoin repustani esiin paksun työhansikkaan ja tartuin yhteen lehdistä. Hieroin sitä aluksi kevyesti Laurin hauikseen, joka tuntui hyvältä paikalta aloittaa.

Lauri ulvoi välittömästi jeesusteippinsä takana. Otin uuden lehden hieroen tällä kertaa rintaa. Ulvonta voimistui. Laurin silmät kostuivat.

Nyt otin kokonaisen kourallisen lehtiä ja hieroin niitä ensin Laurin rintaan, sitten valutin niitä alemmas, kunnes saavutin Laurin haarovälin.

Hieroin niitä huolellisesti pitkin Laurin kyrpää ja kasseja. Yksikään kohta ei jäänyt minulta käsittelemättä. Laurin tukahdutettu ulvonta oli yltynyt asteelle, jossa sen pystyi kuulemaan miltei yhtä selkeästi kuin puheen.

Lauri puuskutti teippinsä takana vielä kymmenenkin minuutin jälkeen, kun olin lopettanut nokkoskäsittelyn. Revin Laurin suuta peittävän jeesusteipin irti, tartuin täydessä stondiksessa jöpöttävään kyrpääni ja työnsin sen Laurin suuhun.

Laurin kokenut kieli nuoli kyrpääni taidolla ja huulet pitivät imun juuri sopivan tasoisena. Kiimani oli yltynyt session aikana niin kovaksi, ettei kestänyt kauaakaan kun laukaisin mehevät lastini Laurin punoittaville kasvoille.

 

Lauri käveli olohuoneeseen normaalia lyhyemmillä askeleilla. Hänen kehoaan peitti pelkästään tiukanoloinen, valkoinen pyyhe, jonka etumusta tutkailin kiinnostuneena. Itse olin jo käynyt suihkussa.

Lauri lysähti samalle sohvalle kanssani jääden tuijottamaan mustaa televisioruutua.

• Rankka ilta? kysyin huvittuneena.
• Ei ollenkaan, Lauri vastasi, mutten osannut sanoa oliko hän sarkastinen vaiko ihan tosissaan.
• Näytäpä sitä kaluas.

Lauri riisui pyyhkeen vyötäisiltään paljastaen karun näyn: koko haaroväli punoitti osin pinkkinä. Laurin peniksen normaalista väristä ei ollut käytännössä mitään jäljellä.

• Älä huoli. Ton pitäs parantua muutamassa viikossa kortisonin avulla. Mä oon varma siitä.
• Toivotaan niin, Lauri totesi hiljaa.
• Mutta nyt ilosempiin asioihin. Siitä kaluvankilasta…
• ’Kaluvankilasta’? Lauri hörähti normaaliin tapaansa.
• Kaluvankila se on. Sun tuhmalle kalulle, virnistin.
• Se on pakko saaha. Heti kun mun kalu paranee, se laitetaan vankilaan ikiajoiksi.
• Sanotaan viikoksi nyt ensi alkuun.
• Se on sillä selvä.

Löimme kättä sinetöidäksemme Laurin kalun tuomion.