Avainsana: bondage

Maajussille renki osa III

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Yleisön toiveesta kirjoitin jatkoa tälle tarinalle. Lopetus oli sellainen, että jatkoa on vielä luvassa!

Janne istuskeli saunamökin kuistilla jalassaan yhä maastokuvioiset bokserit. Onneksi Tuomolla oli useampi pari samoja boksereita, joten niitä pystyi pesemään välillä. Lisäksi kesä oli ollut poikkeuksellisen lämmin, joten kylmäkään hänelle ei ollut tullut. Janne oli viettänyt jo kohta kaksi viikkoa Tuomon tilalla. Takaraivossa kaihersi epävarmuus siitä, milloin hän pääsisi takaisin kotiin. Tuomo oli tyytynyt kommentoimaan asiaa epämääräisesti ja hieman vältellen.

Niin ja olihan Jannella boksereiden lisäksi asusteena munia kuristava siveysvyö. Sekin oli irrotettu ainoastaan pesuja varten. Jokaisena pienenäkin vapaahetkenään Janne mietti tekevänsä lähestulkoon mitä tahansa, kunhan hän saisi runkata kunnolla edes yhden kerran. Mutta ei, muovinen vankila pysyi tiukasti paikoillaan. Tuomolta oli turha enää edes anella ulospääsyä.

Janne havahtui ajatuksistaan kuullessaan Tuomon käskyn tulla päärakennukselle. Nuorukainen pomppasi seisomaan ja marssi talolle. Pääoven eteen oli parkkeerattu oudon näköinen auto. Sisällä Jannen hämmennys vain kasvoi, kun vastassa oli Tuomon lisäksi vieras mies sekä suunnilleen hänen ikäisensä poika.

  • Tässä on Janne, Tuomo aloitti esittelyn saman tien. – Hän on ollut täällä kohta pari viikkoa ja on edistynyt oikein hyvin.
  • Päivää, Janne tervehti kädestä pitäen vierasta miestä katse osittain lattiaa kohti.
  • No päivää päivää, minä oon Mikkosen Timo. Ja tässä on Daniel, minun poikani, mies vastasi Jannen kädenpuristukseen ja viittasi vierasta poikaa kohti.
  • Niin tai sijaispoika, Daniel kommentoi kuivasti.
  • Minä en ole koskaan asiaa niin aatellut, mutta se keskustelu ei ehkä kuulu tähän hetkeen.

Daniel nyökkäsi laiskasti Jannea kohti jonkinlaisena tervehdyksenä. Janne aisti, että tälle oli turha tarjota kättä, joten hän jäi syrjään kuuntelemaan Tuomon selostusta.

  • No niin, nyt kun on tervehdykset hoidettu alta pois niin voidaankin jatkaa. Mikä teidät sai tulemaan tänne?
  • Noh, osan toki jo tiedätkin, kun juteltiin silloin aikaisemmin puhelimessa. Mutta pääasia on se, että tämä on viimeinen mahdollisuus Danielille ennen kuin sosiaalityöntekijä siirtää hänet johonkin laitokseen. Sitä me ei vaimon kanssa millään haluttais. Daniel on ollut meillä jo pienestä saakka ja on tärkeä osa meidän perhettä.
  • Sen kyllä huomaa…, Daniel mulkoili kulmiensa alta Timoa.
  • Täällä ei tuollaisia puheita kuunnella! Tuomo sanoi tiukasti katse nauliintuneena uuteen poikaan.

Daniel säpsähti hiukan. Jannekin tunsi pienen poltteen vatsanpohjassa.

  • Ollaan selkeästi oikeassa paikassa, Timo sanoi väliin. – No mutta kirjoitetaan nyt ne paperit kuntoon niin te pääsette jatkamaan.
  • Sopii oikein hyvin. Tulkaa tunne työhuoneeseen. Jää sinä Janne vielä tänne odottelemaan.

Kului vajaa puoli tuntia, kunnes Timo käveli takaisin eteiseen. Hän hyvästeli Jannen ja pyysi tätä samalla menemään Tuomon toimistoon. Janne koputti kuuliaisesti oveen ja odotti Tuomon vastauksen ennen kuin astui sisään.

  • Hyvä kun tulit, Tuomo sanoi. – Saat hieman auttaa minua.
  • Ai miten? Janne oli entistä hämmentyneempi.
  • Odota hetki niin kerron.

Daniel seisoi ikkunan vierellä katse jossain kaukaisuudessa. Tiukat shortsit paljastivat muhkean takapuolen. Jannen katse hakeutui puoliksi vahingossa, puoliksi tarkoituksella ihailemaan noita muotoja. Siveysvyössäkin tuntui pieni värähdys.

Yhtäkkiä Tuomo tarrasi kiinni Danielin käsivarsiin, vei ne tämän selän taakse ja lukitsi ranteet yhteen käsiraudoilla. Daniel huusi jotakin, mutta samassa hän olikin jo lattialla Tuomon alla.

  • Älä luulekaan että tää olis helppoa, Tuomo ähki Danielin korvan juureen. – Isäs kyllä kertoi millainen kriminaali olet.
  • Vitun pervo päästä irti! Daniel riuhtoi, mutta turhaan.

Tuomo tyytyi vain virnistämään ja haki pöydän laatikosta sakset. Sulavilla liikkeillä hän leikkasi t-paidan Danielin päältä. Alta paljastui leveä selkä sekä ikäisekseen lihaksikkaat hartiat. Janne tunsi jopa pientä kateutta Danielin kropan muodoista.

  • Ja nyt kannattaa olla rimpuilematta tai lähtee munatkin samalla irti, Tuomo käski samalla kun käänsi Danielin selälleen.

Daniel jähmettyi paikoilleen, kun Tuomo leikkasi ensin häneltä shortsit ja niiden alta bokserit, joiden alta paljastui tummanruskea patukka. Terhakkaat kivekset roikkuivat houkuttelevasti reisien välissä.

  • Sullahan on ihan miehen vehkeet, Tuomo kommentoi ja tarttui ronskisti kiinni Danielin vehkeisiin.
  • Irti niistä helvetti! Daniel huusi selkeästi tuskissaan.
  • No älähän nyt. Janne tässä auttaa näiden suhteen. Otas Janne sieltä alimmasta laatikosta sellainen L-koon siveysvyö.
  • Mikä vitun siveysvyö? Daniel parahti.

Janne oli seurannut näytöstä silmät suurina, mutta Tuomon käsky palautti hänet tähän hetkeen. Hän toi paketin Tuomolle, joka kuitenkin käski Jannea avaamaan sen.

  • No niin, ja nyt minä pidän tämän kaverin paikoillaan, ja sinä saat asentaa vyön paikoilleen.
  • No jos minä vaan osaan, Janne vastasi ja tuijotti muovisia osia.
  • Kyllä sinä osaat. On jo niin monta kertaa koottu se sunkin vyö.

Jannen ei auttanut muu kuin tarttua toimeen. Hän etsi paketista suurimman kivesten taakse tulevan renkaan ja alkoi asettelemaan sitä Danielin sukukalleuksille. Haparoivin ottein hän kuin ihmeen kaupalla sai renkaan paikoilleen. Renkaan halkaisija riitti juuri ja juuri Danielin isoille kasseille. Seuraavaksi vuorossa oli itse häkkiosan asennus. Heti kun Janne hipaisikaan Danielin patukkaa, kasvoi se sentin tai pari. Hetken sen parissa tuskailtuaan neuvoi Tuomo laittamaan hieman liukuvoidetta putkeen. Tämä auttoikin ja pian kuului Jannelle jo kovin tuttu naksautus, kun munalukko lukitsi koko paketin kiinni.

  • Ja minä ottaisin sen avaimen, Tuomo avasi kämmenensä, jolle Janne tiputti pienen avaimen.
  • Mikä vitun härveli toi on? Vitun reilua hei!

Danielin ruskeat silmät suorastaan paloivat vihasta, kun ne leiskuivat Jannea kohti. Janne tunsi tutun punan leviävän kaulalta ylös kohti kasvoja. Tuomo läimäytti välittömästi avokämmenellä Danielia kasvoihin.

  • Ja nyt loppu tuo kiroilu! Ja alat kunnioittamaan toisia niin kuin tapoihin kuuluu. Tämä tässä on Janne ja sinä tottelet häntä kaiken suhteen. Onko selvä?

Daniel tyytyi vain tuijottamaan Tuomoa tuuheiden kulmiensa alta.

  • Parempi että rauhoitut siinä hetkisen. Mene Janne tekemään ruokaa siksi aikaa.

Janne oli enemmän kuin tyytyväinen saadessaan luvan poistua. Ajatukset pyörivät uudessa pojassa ja mitä kaikkea uutta se toisi hänelle. Kaiken hässäkän keskellä Janne oli ehtinyt kiinnittää huomionsa Danielin orastavaan rintakarvoitukseen, joka jatkui houkuttelevana janana alas munille. Alakerrassa tuntui tuttu puristus, kun oma kalu yritti epätoivoisesti päästä vapaaksi. Janne oli kyllä aiemminkin katsonut välillä homopornoa netissä ja vilkuillut salaa luokkakavereitaan pukukopissa, mutta ei hän koskaan ollut päässyt kopeloimaan toisen pojan munia. Eikä hän oikeastaan tiennyt pitikö hän pojista oikeasti vai johtuiko kaikki teini-iän ylitse vuotavasta kiimasta.

Janne hääräsi keittiössä aikansa, kunnes hän ilmoitti toimiston oven läpi ruoan olevan kohta valmista. Tuomo käski tuomaan ruoan hänelle ja Danielille suoraan toimistoon. Jannen astuessa sisään tarjottimen kanssa hän huomasi Danielin istuvan toimiston pöytää vasten yhä käsiraudoissa ilkosillaan. Pahin palo hänen silmistään oli kuitenkin jo laantunut.

  • Jätä se tarjotin vaan tuohon pöydälle, Tuomo ohjeisti. – Syö ite ihan rauhassa ja sitten voit mennä saunalle.

Janne nyökkäsi ja hipsi takaisin keittiöön. Siivottuaan paikat hän lompsi saunalle lukemaan vanhoja sarjakuvia, jotka Tuomo oli anteliaasti luovuttanut hänen käyttöönsä. Iltapäivä mateli eteenpäin ja vaihtui lopulta illaksi. Janne kuuli epämääräistä kolinaa ulkoa, joten hän nousi ylös sängyltään ja meni ulos, jossa häntä vastassa olivat Tuomo ja Daniel. Uudella tulokkaalla oli päällään samanlaiset bokserit kuin hänelläkin. Käsiraudat olivat ilmeisesti vielä paikoillaan käsien asennosta päätellen.

  • Näytähän Janne vähän paikkoja tälle meidän uudelle tulokkaalle. Mun pitää käydä sisällä hoitamassa yks puhelu.

Janne mutisi jotain vastaukseksi ja samassa Tuomo harppoi jo takaisin kohti taloa.

  • Tosiaan tässä on tää sauna, jossa mä myös nuk-, Janne ehti kertoa ennen kuin Daniel keskeytti hänet.
  • Karataan täältä hei molemmat! Tää ei oo aidattu tai mitään. Sä varmaan tiedät helpoimman reitin pois täältä.

Janne tuijotti Danielia suu auki. Hän ei enää tiennyt mitä ajatella.

  • No, mitä sä vielä mietit? Danielin silmät tuikkivat kohti Jannen avonaista suuta.
  • Seuraa mua.

Janne ohjasi Danielin saunamökin ohi kohti metsänrajaa. Daniel juoksi käsiraudoista huolimatta ripeästi ja pysyi Jannen perässä.  Matkalla Janne sai selville, että Danielin isä oli kotoisin Turkista, kun taas äiti on suomalainen. Isä oli lähtenyt jo varhain takaisin Turkkiin, mikä oli kai johtanut äidin elämän suistumiseen päihteiden pariin. Tämä oli lopulta johtanut Danielin huostaanottoon ja sijoittamiseen sijaisperheeseen.

  • Mitä me sit tehään kun päästään pois täältä? Janne huohotti, kun he olivat päässeet ensimmäisten puiden luo.
  • Kyl me jotain keksitään, Daniel vastasi. Pelkästään hänen katseensa riitti vakuuttamaan Jannen.

Kaksikko jatkoi puiden sekaan. Kuusten tiheät neulaset raapivat ikävästi poikien ihoa. Maahan tippuneet kävyt ja oksat saivat aikaan kirosanojen tulvan molempien huulilta. Hetken pusikossa käveltyään tulivat he jonkinlaiselle metsäautotielle. Pojat lähtivät kävelemään sitä suuntaan, jossa he olettivat isomman kaupungin sijaitsevan. Hyttyset olivat heränneet horroksestaan, kun ne haistoivat kaksi salskeaa nuorta metsän keskellä. Erityisesti Daniel kärsi niiden kutiavista pistoista ilman mahdollisuutta hätistää niitä käsillään.

  • Kohta me päästään pois täältä, Janne yritti lohduttaa toveriaan.

Hyttysten häätäminen oli oiva tekosyy koskettaa Danielin jänteviä käsivarsia ja rintakehää. Daniel sopersi vieläpä kiitoksen tästä hyvästä.

  • Hei tuolla näkyy poliisiauto! Janne hihkaisi.

Daniel seisahtui paikoilleen, kun Janne viittoi poliiseja kohti.

  • Pitäiskö meidän Janne lähtee? Jos ne vaikka etsii meitä.
  • En mä nyt usko, Jannen kasvoilla käväisi kuitenkin epäilyksen varjo.

Poliisiauto kiihdytti vauhtia ja oli pian poikien luona. Matkustajan puolelta astui ulos arviolta nelikymppinen, tummapiirteinen sekä raamikas körmy. Kuskin ovesta kömpi esiin hieman nuorempi vaaleilla piirteillä varustettu poliisimies, joka ei hänkään ollut mikään kukkakeppi.

  • Mitäs pojat täällä tekee? vanhempi poliiseista kysyi tiukasti.
  • Ollaan vaan kävelemässä, Janne sai soperrettua. Jalat tuntuivat aivan spagetilta.

Kuului tömähdys, kun Jannen takana Daniel kaatui kasvot edellä maahan. Kirosanojen saattelemana raudoitettu poika yritti nousta seisomaan tuloksetta.

  • Taidatte olla karkumatkalla, nuorempi poliisi kommentoi pieni virne suupielessä.

Poliisit harppoivat Jannen luo ja laittoivat tämän varmoin ottein käsirautoihin. Danielin he nostivat kevyesti maijan takaosaan. Jannea ei tarvinnut kuin hiukan käskeä niin hänkin oli pian poliisiauton kyydissä.

Auto kaarsi hetken kuluttua takaisin Tuomon pihaan. Talon isäntä odotteli poikia kädet ristissä päärakennuksen kuistilla.

  • Vai semmoinen reissu pojilla. Ja minä kun ajattelin pystyväni luottamaan sinuun Janne.

Tuomon katse porautui suoraan Jannen läpi. Mielessä alkoi jo pyöriä tuleva rangaistus.

  • Joo mutta ei nämä onneksi kauas kerenneet, vanhempi poliiseista kommentoi pitäen samalla Danielia tiukassa otteessaan.
  • Onneksi eivät. Ja kiitos kuuluu kokonaan teille.
  • Joo pitäähän sitä kaveria aina auttaa, nuorempi poliiseista sanoi ja vinkkasi silmää Tuomolle.
  • Varmaan haluatte jäädä seuraamaan poikien rangaistusta? Tai vähän ehkä auttaakin siinä?
  • Oikein mielellään, vanhempi lainvalvoja totesi ja kohensi otettaan Danielista. – Mihin nää viedään?
  • Seuratkaahan minua.

Parivaljakko kuljetettiin huoneeseen, jonka olemassaolosta Janne ei ollut edes tietoinen. Se ei ollut kovin suuri, mutta silti se oli täynnä mitä erikoisempia välineitä. Valoa ikkunattomaan tilaan tuli heikosti yhdestä kattovalaisimesta.

  • Sitokaa pojat nyt alkuun noihin penkkeihin. Käsiraudat voi pysyä paikoillaan, mutta muu kroppa mielellään kiinni, Tuomo ohjeisti.

Janne ja Daniel kiinnitettiin vastapäisiin tuoleihin, joiden alaosa oli poistettu melkein kokonaan. Köydet tarrautuivat inhottavasti kiinni jo valmiiksi herkkään ihoon.

  • Mitä te vitun pervot teette? Ei näin saa tehä! Daniel huusi yrittäen samalla riuhtoa itseään irti.

Vanhempi poliiseista läimäytti Danielia molemmille poskille.

  • Turpa kiinni nyt tai se tukitaan.

Nuorempi virkatoveri oli jo askeleen edellä ja asensi Danielin suuhun löytämänsä suukapulan. Pojan silmät kipinöivät vihasta, mutta suusta valui pelkkää kuolaa hänen yrittäessään huutaa solvauksia miehille.

  • Lupaatko sinä olla hiljaa? vaalea sänkipää kysyi Jannelta.
  • Lupaan herra, Jannen suusta pääsi kuin suoraan automaatista.
  • Hyvä asenne pojalla, mies virnisti.

Tuomo oli sillä aikaa ottanut pari pitkää metalliketjua, joiden päissä oli ikävän näköiset nänninipistimet. Nyt hän asetti nipistimet poikien välille niin, että toinen pää oli kiinni Jannen nännissä ja toinen vastaavasti Danielin.

  • Hyvältä näyttää, vanhempi poliisi kommentoi ja veti toista ketjua alaspäin. Pojat ähkivät kivusta, kun nipistimet porautuivat herkkiin nänneihin.

Tuomo oli jo siirtynyt seuraavaan vaiheeseen vetäessään poikien boksereita nilkkoihin. Poliisikaksikko oli saanut juonesta kiinni heidän liukastaessaan kahta dildoa. Poikien katseet olivat nauliintuneet noihin värikkäisiin vehkeisiin, joiden määränpää oli heille jo harvinaisen hyvin selvillä.

  • Tämän ei pitänyt tapahtua ihan vielä mutta minkäs sille voi, Tuomo totesi kuivasti hänen tarttuessaan toiseen dildoista.

Nuorempi poliiseista siirtyi Danielin luo Tuomon hoidellessa Jannen. He alkoivat yhtä aikaa työntämään tekokaluja nuorten neitseellisiin reikiin. Janne puri huultaan silmät suljettuina, kun dildo työntyi sentti sentiltä hänen sisäänsä. Hän oli luvannut olla hiljaa eikä hän halunnut pettää lupauksiaan uudestaan.

Daniel sen sijaan riuhtoi itseään sen minkä köysiltä vain kykeni. Kuolaa valui pitkin leukaa ja rintaa epämääräisen muminan säestämänä.

  • Turhaan sä pistät vastaan, nuori poliisi virnuili Danielin hikisille kasvoille. – Tää tulee suhun halusit tai et.

Vanhempi poliisi tehosti sanomaa vetämällä nänniketjua alas. Janne ei enää kyennyt hillitsemään itseään, vaan parkaisi korvia särkevästi. Poliisit eivät tästä tykänneet, vaan tukkivat Jannenkin suun kapulalla. Janne laski päänsä alas nöyryytettynä.

  • Sehän meni ihan hyvin, Tuomo kehaisi Jannea ja läimäytti tätä hartioille.
  • Tääkin on kohta perillä, nuorempi poliisi ähkäisi survoessaan dildoa Danielin pyhimpään.

Danielin pää pyöri vimmatusti ja käsivarsien lihakset supistelivat kuin kouristuksessa vasten köysiä. Lopulta hänenkin oli myönnettävä tappionsa, kun dildon pää osui vasten reiän suuta.

  • Hitto kun meinaa kusettaa, nuorempi poliisi tokaisi noustessaan seisomaan. – Mites teitä muita?

Tuomo ja vanhempi poliisimies nyökyttelivät. Yhdessä he päättivät omistaa kaiken säästämänsä nesteen Danielille. Nuorukainen katsoi silmät levällään, kun mieskolmikko ympäröi hänet kullit roikkuen sepaluksista. Ensimmäisen suihkun avasi nuorempi sänkipää, jonka esinahan peittämästä kullista virtasi kirkasta nestettä paineella pitkin Danielin rintakehää ja vatsaa. Seuraavaksi oli vanhemman poliisin vuoro, jonka puoleksi esinahan peittämä paksu patukka suihkutti tummempaa tavaraa suoraan Danielin punoittaville kasvoille. Poika yritti kakoa enimpiä pois siinä juurikaan onnistumatta. Suihkun viimeisteli Tuomon tummahko neste, joka levisi kaulalta aina haaroväliin saakka, jossa sen otti vastaan Danielin muoviseen vankilaan teljetty kalu. Nöyryytyksen huipensi naurunremakka, joka virisi kolmikon huulilta Danielin häpeästä punoittaville kasvoille.

  • Ja toinen saa luvan putsata nää, vanhempi poliiseista kääntyi Jannen puoleen.
  • Hyvä idea, Tuomo totesi ja siirtyi Jannen eteen. – Lupaatko käyttäytyä kuten kiltin pojan kuuluu?

Janne nyökytteli silmät anelevasti kohti Tuomoa. Tilan isäntä riisui suukapulan hitaasti Jannen suusta. Mukana tuli aimo annos kuolaa, joka valahti suoraan Jannen syliin. Tuomo otti ensimmäisen vuoron Jannen suulla. Vanhan miehen ahavoitunut kyrpä sujahti yllättävän helposti Jannen nuoreen suuhun. Janne yritti kuvitella itsensä jonnekin aivan muualle varsin kehnoin tuloksin. Kauaa Tuomo ei kaluaan Jannen suussa uittanut, kun vuorossa oli jo vanhempi poliiseista. Tämä körmy sen sijaan tunki kaluaan Jannen suuhun ronskein ottein.

  • Nuolet sen terskan kunnolla kans. Koko päivän, kun on istunut autossa niin paikat kyllä hautuu.

Janne teki parhaansa, mutta tunsi siitä huolimatta inhan nipistyksen nännissään. Saatuaan tarpeekseen vanhempi miehistä luovutti paikkansa nuoremmalle. Tämä olikin innokkaammalla päällä. Saatuaan pelkän terskan sisäänsä työnsi nuori sänkipää meisselinsä pohjaan saakka. Janne joutui hieman kakomaan, kun kalu kävi paikoissa, joissa ei ollut koskaan käynyt mitään vastaavaa. Poliisin patukka kasvoi koko ajan sekä pituutta että paksuutta Jannen lämpimän kosteassa suussa. Janne oli tuntevinaan jo kiimalimaa kielensä päässä.

  • Ai vittu mä tuun kohta!

Ei aikaakaan, kun Janne tunsi paksun mällin täyttävän hänen suunsa. Hänen piti taistella tosissaan pitääkseen kaiken tuon tavaran sisällään.

  • Nielet nyt kaiken mitä vieras sulle tarjosi, Tuomon tiukka ääni kuului jostain taustalta.

Meisseli vedettiin ulos Jannen suusta. Tippa tai pari mälliä valui hänen huuliltaan alas rinnalle, mutta lopun suolaisen tavaran hän nieli urheasti. Tuomo käski vielä avata suun tarkistusta varten.

  • Ei hemmetti, meidän pitää lopetella vuoro asemalla, vanhempi poliiseista totesi vilkaistuaan kelloaan.
  • Ei se mitään, kyllä pojat täällä teitä oottelee, Tuomo virnisti. – Onko teillä vapaata milloin?
  • Ite asiassa taitaa olla molemmilla huominen vapaata, nuorempi pisti väliin. – Voidaan tulla vielä tänään tänne jatkoille.
  • Tulkaa ihmeessä, minä pidän sillä välin pojille seuraa.

Miehet lähtivät yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin poikien jäädessä odottamaan tulevaa yötä pelonsekaisin tuntein.  

Roolileikkimme muuttaa

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Siinä se nyt seisoi. Oma koti. Uudehko omakotitalo päättyvän tien päässä. Kolme makuuhuonetta, olohuone, keittiö, kylpyhuone, sauna ja erillinen wc. Alakerran makuuhuone oli muutettu kuntosaliksi, joka muuntautui tarpeen tullen myös leikkitilaksi. Yläkerrassa oli omat huoneet minulle ja Laurille sekä Mikalle. Niin, Laurin isästä oli tullut pysyvä osa kuviotamme. Hänen ansiostaan pystyimme Laurin kanssa muuttamaan omakotitaloon jo parikymppisinä. Mika oli nuorempana ennen avioliittoaan Laurin äidin kanssa pyörittänyt omaa yritystoimintaa kaverinsa kanssa, jonka myytyään hän sai pienen pesämunan itselleen. Tuo potti oli kasvanut arvoaan rahastoissa kaikki nämä vuodet ja avioehdon ansiosta jäi se Mikan haltuun myös eron jälkeen. Mika oli pystynyt ostamaan talon miltei kokonaan ilman lainaa. Edellinen Mikan ja Laurin asunto oli ollut vuokra-asunto, koska Mika oli ajatellut ostaa itselleen pienemmän asunnon sen jälkeen, kun Lauri muuttaisi omilleen. Sen sijaan Mika sai kämppäkaverikseen minut.

Tässä vaiheessa minun oli pakko selittää meidän kolmen kuviomme omille vanhemmilleni. Se oli ollut hieman noloa, mutta ei yhtä noloa kuin Mikan ja Laurin avautuminen Laurin äidille. Järkytys oli ollut niin suuri, ettei Laurikaan ollut puheväleissä äitinsä kanssa, vaikka paljastuksesta oli kulunut jo useita kuukausia. Omat vanhempani pystyivät sulattamaan asian lopulta ainakin pintapuolisesti.

Muutto tapahtui alkusyksystä meidän kolmen ja yhden palkatun muuttomiehen voimin. Itse tyydyin lähinnä osoittamaan sopivat paikat tavaroille Mikan ja Laurin hoitaessa raskaimmat nostelut. Mikan edelliseen asuntoon asentama kameravalvonta muutti tietysti mukana ja oli käytössä jo ensimmäisenä iltana. Heti kun muuttoauto oli kaartanut pois pihalta, käskin jässiköitäni riisuutumaan. Mikan sukukalleuksia koristi nyt jykevä metallinen siveysvyö, joka oli tehty tarkasti mittojen mukaan. Mika käytti vanhaa muovista vyötä vain silloin, kun työmatkat vaativat lentokoneella matkustamista.

Samoihin aikoihin Mika sai sopivasti ylennyksen töissä ja päälle muhkean palkankorotuksen, joka tuli tarpeeseen uudessa taloudessamme. Lauri ja minä keskityimme nyt toden teolla opintoihimme eikä aikaa jäänyt töille. Kela ei meitä juuri hellinyt pientä opintorahaa lukuun ottamatta. Mika ei halunnut, että ottaisimme opintolainaa, joten isukki painoi säännöllisesti ylitöitä ja keräili kaikki mahdolliset bonukset, joita irti lähti.

Minun ja Laurin huone oli sisustettu parisängyllä ja kahdella vierekkäisellä työpöydällä. Minun vaatteeni veivät suurimman osan kaappitilasta. Harvojen vieraiden aikana Lauri ja Mika pitivät molemmat päällä hihatonta ja shortseja. Onnekseni molemmat sonnit olivat lämminverisiä, joten talon saattoi pitää normaalissa lämpötilassa huolimatta näiden vähästä vaatetuksesta.

Mikan huone oli pienempi ja huomattavasti askeettisempi. Huonekaluina oli ainoastaan käytetty yhden hengen sänky, lipasto sekä yöpöytä. Mattoa tai verhoja ei ollut eikä oikeastaan edes ovea. Olin käskenyt Mikaa irrottamaan sen muuttopäivänä, koska mielestäni orjilla ei tulisi olla mitään salattavaa isänniltään. Kutsun Mikaa orjakseni, vaikka mitään virallista sopimusta ei oltu tehty. Käytännössä olin kuitenkin ottanut Mikan elämän täydelliseen hallintaani.

Vietimme toki aikaa muutenkin kuin pervoilun merkeissä. Treenasimme kotisalilla ja saunoimme sen jälkeen antaumuksella. Yhden tuollaisen illan aikana vilvoitellessamme takaterassilla Mika yhtäkkiä sanoi:

  • Enpä muista milloin oon viimeksi ollut näin tyytyväinen elämään.

Minä tai Lauri ei heti osattu vastata mitään, joten Mika jatkoi:

  • Vaikka teenkin ihan hulluna töitä eikä materiaa ole liiaksi, niin tuntuu että elämällä on taas tarkoitus.
  • Tuo on kyllä hyvin sanottu, Lauri totesi väliin. – Kiitos siitä herralle.

Nyt Mika ja Lauri nostivat oluensa minua kohti. Vastasin eleeseen nostamalla omani ja kiittämällä heitä palveluksestaan. Ilta jatkui taas normaalisti.

Mika oli nyt enemmän työmatkoillaan, joten minä ja Lauri saimme puuhastella rauhassa omiamme. Vaikka pidin Mikasta todella paljon, oli Lauri silti ykkösenä listallani.

Mikan reissujenkin aikana pärjäsimme taloudellisesti oikein hyvin. Olin saanut käyttöoikeuden Mikan pankkitileihin ja aina palkkapäivänä siirsin suurimman osan Mikan palkasta omalle tililleni. Jätin Mikalle hieman käyttörahaa työpäivän ruokailuihin ja vastaaviin menoihin. Ruoat tilasin pääosin kotiinkuljetuksella tai kävin ostamassa ne Laurin kanssa opiskelupäivän jälkeen.

Eräänä lokakuisena perjantaina olin viettänyt koko päivän puuduttavien tilastotieteiden harjoitusten parissa. En malttanut odottaa kotiin pääsyä. Mika oli jälleen työmatkalla, joten olin pyytänyt tältä yhden kuvan aamulla, yhden lounastauolla ja vielä yhden nyt iltapäivän pitkillä tunneilla. Ensimmäisessä kuvassa pojuni poseeraa hotellihuoneen vessassa hauis pullistuneena äärimmilleen raskaiden kassien roikkuessa reisien välissä. Toisessa kuvassa köriläs on pisuaarilla siveysvyön kanssa. Kolmatta kuvaa en ole vielä saanut, koska Mika ei ole lukenut viestiäni. Laskeskelen päässäni, että orja on lauennut viimeksi ehkä pari kuukautta sitten.

Viisareiden lähestyessä neljää laitoin kotona odottavalle Laurille viestiä, jossa käsken pojua aloittamaan ruoanlaiton. Vastaus tuli miltei samalla sekunnilla. Loppumattomalta vaikuttanut tunti päättyi vihdoin. Kiiruhdin Mikan autolle pienessä vesisateessa. Ilmassa lemusivat kuolleet lehdet. Uuteen kotiimme pääsee helposti bussillakin, mutta aina kun on Mikan töiltä mahdollista, käsken tätä jättämään auton minun käyttööni.

Kurvasin autokatokseen ja miltei juoksin ovelle. Sisällä minua tervehti houkutteleva ruoan tuoksu. Käskin Laurin tulla eteiseen riisumaan minun kastuneet vaatteeni. Laurin patsasmainen hahmo ilmestyi oviaukkoon. Pojuni on loppukesästä asti käyttänyt karvankasvua tehostavaa ainetta kasvoillaan, rinnallaan, mahallaan ja käsillään. Ainoastaan jalat ovat jo valmiiksi tarpeeksi karvaiset makuuni. Aine on ollut hintansa väärti. Tummahkoa karvaa on alkanut puskemaan paikoista, joissa ei aiemmin ollut haituvaakaan. Kasvoillakin oli jo komea sänki.

  • Ruoka on kohta valmista herra, Lauri ilmoitti ja ohjasi minut olohuoneeseen. Pian kädessäni oli lempidrinkkini.

Selasin puhelintani ja siemailin juomaani. Puhelimeeni kilahti viesti Mikalta. Nyt tuo äijä oli alasti polvillaan hotellihuoneessaan suu houkuttelevasti avoinna. Vastaukseni kuului näin: ”Olisitpa tuossa asennossa täällä kotona niin saisit satsit nieluus hetkessä”.

Ajatukseni alkoivat harhailemaan viestittelyn myötä ja pian tunsin tutun kohouman etumuksessani. Kaivoin puolikovan kaluni ulos vapauteen ja käskin Laurin olohuoneeseen. Lauri tömisteli paikalle siveysvyö heiluen rytmikkäästi askelten tahdissa.

  • Mee polvilleen ja hoida tämä, käskin samalla nyökäten kaluani kohti.
  • Kyllä herra, Lauri vastasi empimättä.

Elimeni oli miltei täydessä seisokissa ennen kuin pojuni pääsi sen kimppuun. Laurin kostea ja kuuma suu ensin terskan ja myöhemmin koko kalun ympärillä tuntui huumaavan hyvältä. En olisi alussa uskonut kuinka hyvä munan imijä hänestä vielä tulisi.

Asetin toisen käteni Laurin takaraivolle, jota peitti hyvin pidetty sänki. Ihan kaljuksi en ollut vielä kehdannut pojuani ajella. Huokailin tyytyväisenä, mikä sai Laurin nopeuttamaan hieman tahtia. Kasseissa alkoi tuntua tuttu kutina, joten käskin Laurin imemään niin lujaa kuin mahdollista. Puristin pojuani takaraivosta, kun terskan päästä alkoi puskemaan mälliä isoissa purkauksissa tämän nieluun. Huokailin raskaasti ja rojahdin sohvan pohjalle. Laurin kasvot hieman punoittivat, kun hän nieli tavarani kuuliaisesti.

  • Siinä olikin sun päivällinen, kommentoin pieni virne kasvoillani.
  • Kiitos herra. Tämä kelpaa oikein hyvin.

Lauri kömpi ylös ja pian hän kutsuikin minut syömään. Söin hyvällä ruokahalulla äskeisen ilottelun jälkeen pojuni seuratessa ateriointiani keittiön nurkasta käsin. Laurin siivottua keittiön käskin hänet leikkihuoneeseen, joka oli eteisen toisella puolella.

Käskin Lauria asentamaan panokeinun kattokoukkuun sekä ottamaan kaapista esiin ’’lelutarjottimen’’, joka oli oikeastaan muokattu tarjoilukärry täynnä mitä erikoisempia seksivälineitä. Pidin itse vielä vaatteet päällä kontrastina Laurin alastoman jykevälle hahmolle. Ei sillä, etten itse olisi hyvässä fyysisessä kunnossa, pitihän kotisalia ehdottomasti minunkin hyödyntää. Siinä on vain jotain erityisen pervoa, kun orjapoju on ilkosen alasti herran patsastellessa samalla täysissä pukeissa.

  • No niin, hyvältä näyttää, totesin, kun kaikki näytti olevan valmista. – Tuuhan nyt tohon eteen ja laita kädet pään taakse.

Lauri totteli tapansa mukaan. Iskin välittömästi käteni pojuni muhkeisiin käsivarsiin, joiden verisuonet pullottivat elinvoimaa uhkuen. Liu’utin ne hiljaa alas kiinteälle rintakehälle, jonka molemmin puolin terhakat nännit sojottivat tiukasti eteenpäin. Hieroin niitä muutaman kierroksen, mikä sai Laurin ynähtämään hiljaa.

  • Hyvältä näyttää, kerta kaikkiaan, virnistin vasten pojuni totisia kasvoja.

Seuraavaksi otin kärrystä pullon hierontaöljyä, jota pursotin tuon järkäleen kropalle aimo annoksen. Myös leveä selkä sai osansa käsittelystä. Hieroin öljyä antaumuksella pojuni jokaiseen koloon ja sopukkaan. Paksut karvat muuttuivat tahmeiksi käsittelyn seurauksena, mikä sai virnistykseni levenemään entisestään.

Astuin askeleen taaksepäin ihaillakseni kätteni tulosta. Lauri seisoi öljystä kiiltävänä kirkkaan kattovalaisimen alla kuin antiikin ajan patsas ikään. Leveä rintakehä kohoili tasaisesti hengityksen tahdissa. Koko komeuden kruunasi metallivankilaan teljetty, kiimassa viruva kalu.

  • No niin, nyt kun oot valmisteltu niin pidetääs sulle pikku treeni. Aloitetaan 30 punnerruksella. Ja lasket ne kuuluvasti ääneen etkä mutise.
  • Kyllä herra.

Lauri heittäytyi alas lattialle eteeni ja aloitti urakkansa. Ensimmäiset viisitoista toistoa sujuivat näppärän näköisesti tasaiseen tahtiin. Paisuneet käsivarret työskentelivät saumattomasti minun mielikseni. Tunsin jo uutta heräämistä omassa alakerrassani.

Orjapojuni sai puuskuttaen tehtyä loppuun sarjansa. Annoin pojulle hetken hengähdystauon ennen kuin annoin käskyn lankuttaa kahden minuutin ajan. Otin aikaa puhelimellani, kun Lauri teki tätä inhoamaansa liikettä. Samalla kun pojuni lihakset olivat virittäytyneet äärimmilleen pistin merkille, miten tummaa karvaa oli alkanut jo leviämään selänkin puolelle. Ainetta ei oltu ainakaan tarkoituksella levitetty selän puolelle, mutta näköjään sen vaikutus oli Laurin kohdalla erityisen voimakas.

Noukin kärrystä tekonahkaisen lätkän, jolla annoin pojuni pepulle kannustavia läimäyksiä. Kerroin puolet ajasta kuluneen. Ilma suljetussa huoneessa alkoi lämmetä ja paksuuntua Laurin raskaan hengityksen vaikutuksesta. Ensimmäiset isot hikipisarat valuivat tasaiseen tahtiin pitkin vaaleita kylkiä. Paksut käsivarret vavahtelivat kaiken niiden kannatteleman painon alla.

  • Ja aika! huudahdin samalla kun puhelimen kello alkoi kilkattaa.

Lauri lysähti alas lattialle tasaten hengitystään. Annoin pepulle muutaman mojovan iskun.

  • Tämä oli vasta alkulämmittelyä. Kai poju vielä jaksaa?
  • Kyllä jaksaa herra, Lauri sai sanottua puuskutuksensa välistä.
  • No hyvä homma. Nousehan sit ylös ja tee 30 kyykkyä. Ja kunnollisia, ei mitään puolivillaisia.

Lauri kömpi seisomaan eteeni hakien hetken sopivaa asentoa. Kädet löysivät jälleen paikkansa takaraivon takaa. Pojuni aloitti urakkansa katse tiukasti kohti vastapäistä seinää. Tällä kertaa minun ei tarvinnut edes käskeä laskemaan toistoja ääneen. Siveysvyö heilui eräänlaisena lisäpainona muhkeiden reisien välissä.

Nämä toistot sujuivat pojultani edellisiä paljon helpommin. Ei ole jalkapäivät jääneet väliin tältä körmyltä. Niinpä käskin pojuani tekemään toiset 30 kyykkyä lisää. Tällä kertaa ujutin lisäksi pienen tapin Laurin reikään.

  • Pidät tuon sitten sisällä. Vähän lisähaastetta, virnistin.

Lauri jatkoi urakkaansa, mutta nyt kasvot olivat astetta enemmän mutrussa. Selkeästi tuo pienikin tappi toi sopivan lisän tähän treeniin. Hikipisarat alkoivat muodostaa selkeitä noroja pojuni vartalolla. Huumaavan miehinen hien tuoksu levisi pitkin huonetta. Kahdeksannentoista kyykyn kohdalla tappi ponnahti ulos Laurin reiästä.

  • Jaahas, eipä onnistunut tällä kertaa. Taitaa olla sun reikäs liian rassattu näin pienille tapeille.
  • Anteeksi herra. Voin yrittää uudestaan, jos herra antaa siihen mahdollisuuden.

Laurin silmät katselivat vilpittömän anelevasti minua kohti. Meinasin jo heltyä niille, mutta lopulta päätin siirtyä eteenpäin. Käskin pojuni makaamaan painonnostopenkille selälleen. Nappasin pätkän köyttä, jolla sidoin Laurin kädet kiinni tankoon. Varmuuden vuoksi sidoin myös jalat nilkoista kiinni penkkiin.

  • No niin, katotaanpas sitten miltä täällä näyttää, sanoin ja tarrasin kiinni siveysvyöhön.

Lauri ynähti hieman. Pojuni katse kuitenkin kirkastui, kun hän näki avaimen, jonka työnsin häkin lukkoon. Muutamalla sulavalla liikkeellä vapautin tuon kiimakalun vankilastaan. Välittömästi vapauteen päästyään se ponnahti iloisesti pystyyn. En rehellisesti sanottuna enää muistanut kuinka kauan olin pitänyt tuota vehjettä telkien takana. Päivät ja viikot kuluivat kuin huomaamatta eikä pojuni enää nurissut lukosta. Siitä oli tullut erottamaton osa orjan kroppaa.

  • Sehän on innokas, kommentoin ja annoin muutaman kunnon läimäyksen kalulle, mikä sai Laurin murahtamaan. – Varmaan haluais jo laueta?
  • Kyllä herra. Jos herra niin päättää.
  • Katsotaan miten käy, hymähdin.

Seuraavaksi otin kärrystä ohuempaa narua, jota sidoin useamman kierroksen Laurin pulleiden kassien ympärille. Narun toisen pään sidoin kahteen kattoon kiinnitetyn koukun kautta, joista se lopulta päättyi suureen metallisankoon.

  • Testataanpa nyt miten noi sun turvonneet kassit kestää painoa, virnistin ja hain kärrystä kasan tätä varten hankittuja painoja.

Laurin tiukka katse seurasi tiiviisti, kuinka nostelin aluksi pienempiä metallipainoja sankoon, joka painui alas tuskin silmin nähtävästi. Kuitenkin naru kivesten ympärillä kiristyi kiristymistään, mikä näkyi lisääntyneinä uurteina Laurin kasvoilla. Hikipisarat alkoivat valua otsalta alas pitkin kasvoja ja lopulta lattialle.

Helpon alun jälkeen siirryin isompiin painoihin, joilla sangon sai painumaan alas huomattavasti nopeammin. Laurin suusta alkoi kuulua tuttu matala murahtelu, joka sai oman kyrpäni pullistelemaan boksereissani. Pojuni katse ei enää ollut painoissa, vaan jossain katon rajassa. Käsivarret pullistelivat, kun kämmenet olivat tarttuneet kaikin voimin kiinni tankoon. Sitten mieleeni juolahti pirullinen idea.

  • Nyt kun oot siinä paikoillaan niin voisit samalla nostella painoja, käskin virnistäen.

Lauri katsahti minuun kuin varmistusta hakien. Yksi tiukka katse ja pojuni totteli mukisematta. Painot alkoivat nousta rinnalta jäntevien käsivarsien varaan huolimatta kasseja kuristavasta narusta. Pidin tauon painojen lisäämisestä ja siirryin härnäämään pojuni kiimassa viruvia sukukalleuksia. Läpsin pinkeinä pullottavia kasseja, mikä sai aikaan voimakasta murinaa. Vetelin muutaman kerran kiimaliman vuoraamaa kalua, kunnes Lauri ähkäisi olevansa lähellä laueta. Vedin välittömästi käteni pois vehkeeltä. Ajoitus oli juuri oikea ja kalu jäi orpona yksin sykkimään.

Päätin nyt lisätä loputkin painot sankoon. Välittömästi painojen pudotessa edellisten seuraksi pääsi Laurin suusta eläimellisin ja voimakkain karjaisu, jonka olen koskaan kuullut. Pieni huone täyttyi ulvonnasta ja murinasta, kun äärimmilleen pingottunut naru veti spermaa tihkuvia kasseja irti kropasta. Hiki virtasi valtoimenaan ympäri lihaksikasta vartaloa. Laurin naama punoitti mansikkana ja silmät olivat puristuneet täysin kiinni. En voinut olla naurahtamatta näylle. Piti siitä pari kuvaakin ottaa. Tankokin oli jäänyt pojulla rinnalle, kun koko keho oli jännittynyt kivun vaikutuksesta.

Kovin kauaa en raaskinut pitää pojuni palleja piinassa ihan niiden terveyttäkin ajatellen. Niistä pitäisi riittää iloa minulle vielä useiksi vuosiksi eteenpäin. Purin narusysteemin ja päästin kassit pois pälkähästä.

  • Sepä oli hauskaa. Yllättävän paljon näinkin herkät kassit kestää painoa. Selkeesti harjottelulla on vaikutusta, naurahdin ja annoin vielä muutaman läpsyn kiveksille. – Meehän nyt tuohon kiikkuun keinumaan.

Pojuni nousi hieman horjuen seisomaan, mutta ei aikaillut käskyni suhteen. Lauri meni tuttuun asentoon panokeinuun jalat kohti kattoa ja ahnas reikä valmiina minuun päin. Liukastin sekä reiän että oman kivikovana sykkivän kaluni. En voinut olla antamatta paria vetoa pojuni koko ajan sykkivälle vehkeelle. Olisin halunnut kiusata sitä enemmänkin, mutta tiesin sen laukeavan hetkenä minä hyvänsä, jos vielä jatkaisin käsittelyä.

Otin tiukan otteen Laurin karvaisista jaloista. Terskani upposi ongelmitta pojuni reikään ja sen myötä loputkin kalusta. Aloitin tutun lykkimisen Laurin myhäillessä nautinnosta. Kiihdytin tahtia pikkuhiljaa, kunnes omat kassini hakkasivat rytmikkäästi Laurin muhkeita pakaroita vasten. En omalta lykkimiseltäni huomannut, miten pojuni kalu alkoi sykkiä kiihtyvään tahtiin samalla valuttaen kiimalimaa valtoimenaan kalun juureen. Juuri kun olin laukaisemassa omat lastini syvälle pojuuni alkoi Laurin kalu sylkeä paksua mälliä pitkin tämän karvaista vartaloa. Eikä kumpikaan meistä ollut hipaissutkaan tuota vehjettä.

Oma kaluni ampui tavarat Laurin sisään kaikesta hämmennyksestä huolimatta. En osannut kommentoida tapahtunutta heti, joten käskin Laurin siistiä paikat ja käydä sen jälkeen pesulla. Vasta näiden toimien jälkeen juttelimme tästä ihmeestä hieman hämmästellen ja naureskellen.

  • En kyllä osaa pitää tuota luvattomana laukeamisena, lohkaisin Laurille. – Tuskin se olis tapahtunut ilman mun panemista.
  • Herra on kyllä oikeassa tuon suhteen. Kiitos siis herralle hyvästä orgasmista.
  • Eipä mitään, hymyilin. – Mutta laitahan se siveysvyö taas päälle ja hae Mika juna-asemalta. Sillä on pitkä viikonloppu tiedossa.

Roolileikkimme menee maalle osa III

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Kesäinen maatilamatkailu tulee päätökseensä. Laurin ja Mikan seikkailut toki jatkuvat vielä tämänkin jälkeen.

Heräsin aamun kirkkaaseen sarastukseen. Suuta kuivasi viimeöinen kupittelu. Kapusin istumaan silmiäni hieroen. Nousin ylös ja suuntasin ensimmäisenä Tuomon työhuoneeseen. Olin oikeilla jäljillä, sillä näin Tuomon jo istuvan tietokoneensa äärellä. Sanoin huomenet ja kiersin isännän vierelle.

Ruudulla näkyi kuinka Mika seisoi kopissaan pää painuksissa. Ilmeisesti uni oli saanut äijästä yliotteen loppu viimein. Kuva oli sen verran terävä, että saattoi nähdä iholla kimaltavat hikivanat sekä reisiä koristavat raipanjäljet.

  • Ajattelitko vielä jatkaa rääkkiä? kysyin Tuomolta.
  • Kyllä sitä vielä voisi pari juttua kokeilla, Tuomo vastasi arvoituksellisesti.

Annoin Tuomolle vapaat kädet jatkaa Mikan suhteen ja lähdin sillä välin katsomaan miten Lauri ja Lucas voivat. Avatessani vajan lukitun oven lehahti sieraimiini hien ja kiiman sekoitus. Suoraan edessäni näin kuinka Lauri imi ahnaasti Lucaksen pitkää ja tummaa aisaa. Pojuni silmät olivat kiinni eikä hän heti huomannut tuloani. Lucas sen sijaan kääntyi minuun päin ja sanoi ilman minkäänlaista aksenttia:

  • Anteeksi herra, ei ollut tarkoitus.

Lucaksen silmissä paistoi aito huoli ja katumus. Käskin orjia lopettamaan ja ottamaan oikeaoppisen asennon. Lucas kääntyi minuun päin, asetti jalkansa haara-asentoon ja kädet selkänsä taakse. Komea tykki sykki ylväänä koko muun komeuden edessä. Lauri sen sijaan kömpi hitaasti seisomaan eikä asentokaan näyttänyt aivan täydelliseltä.

  • Laitapa jalkas vähän etäämmälle toisistaan, käskin Lauria ja tökkäsin pojua reiden punaiseen viiruun.

Lauri irvisti, mutta korjasi silti asentonsa.

  • Kumpi teistä alotti ton homman?
  • Minä herra, Lucas ilmoitti miltei välittömästi.
  • Ei kun minä herra, Lauri pisti väliin.
  • Jaahas, vai te yritätte suojella toisianne. Kertokaahan totuus niin päästään helpommalla.

Järkäleet seisoivat hievahtamatta edessäni. Karvaiset rinnat kohoilivat hengityksen tahdissa ja käsien lihakset supistelivat aina välillä.

  • No siinä tapauksessa te molemmat saatte rangaistuksen.

Käskin kaksikon ulos ja kävelytin heidät päärakennuksen edustalle, jossa näin Tuomon ja Villen seisovan. Lähempänä näin Mikan makaavan maassa mahallaan.

  • Pistettiin sonni syömään ruohoa, Ville nauroi huomatessani ihmettelevän katseeni.
  • No niin, pitäähän sonnin kasvaa, vastasin. Villehän vaikutti vielä kekseliäämmältä kuin Tuomo. – Tämä sun pojus oli muuten tarjoamassa valtikkaansa mun Laurille.
  • Mitä?
  • Kyllä näin pääsi valitettavasti käymään herrani, Lucas sanoi pää painuksissa.

Ville marssi pojunsa eteen ja antoi kaksi läimäisyä avokämmenellä suoraan naamalle.

  • Kumpi näistä aloitti?
  • Ei ne suostuneet kertomaan.
  • No sit me rangaistaan molempia.
  • Näin olin kans ajatellut.

Tuomo ehdotti, että koko kolmikkoa rangaistaisiin yhtä aikaa tehokkuuden vuoksi. Suostuimme tähän ja kysyimme, oliko Tuomolla jotain erityistä mielessä. Ja olihan hänellä.

Aluksi juotettiin jokaiselle monta litraa vettä. Emmehän halunneet orjillemme sentään nestehukkaa. Sen jälkeen köriläät laitettiin juoksemaan ympyrää sangot roikkuen kiveksistä. Oli hupaisaa seurata miten isot äijät juoksivat kömpelösti muoviset ämpärit jalkojen välissä killuen. Ensimmäisenä kusihätä iski Lucakselle, jonka käskettiin lopettaa juokseminen ja kusta ämpäriin. Suorituksen jälkeen Lucas jatkoi juoksuaan, mutta nyt piti varoa, ettei kusi loiskunut yli. Toisena suoriutui Lauri, jonka siveysvyöhön lukitusta kalusta kusta roiskui hieman ämpärin ulkopuolelle. Viimeiseksi kusemiskilpailussa tullut Mika joutui kusemaan Laurin ja Lucaksen avustamana. Tuomo käski pojuja tarttumaan Mikan paksuun vehkeeseen ja pitelemään siitä kiinni, kunnes viimeinenkin pisara olisi saatu talteen. Mikalta meni yllättävän kauan saada kusisuihku aikaan, mutta sen auettua tuli sankoon oikein tummaa tavaraa. Isukin silmät olivat tiukasti suljettuina, kun oma poika ja pojan ikäinen jätkä pitelivät kiinni hänen kalustaan. Häpäisyn kruunasi se, kun Mikan käskettiin mennä polvilleen ja Tuomo kaatoi kusiämpärin suoraan Mikan päälle naurunremakan saattelemana.

  • Kiitos herrat, Mika tyytyi sanomaan.

Seuraava ohjelmanumero oli sekin hauska. Siinä Mika ja Lauri menivät vierekkäin maahan polvilleen ja kaksikko sidottiin toisiinsa kiinni käsistä ja jaloista. Lucas kapusi heidän yläpuolelleen hommaan erikseen rakennetun tason avulla. Lucaksen vehkeet näkyivät juuri sopivasti alla olevan kaksikon päiden välistä. Lucaksen reidet sidottiin kiinni Lauriin ja Mikaan sekä kädet erikseen selän taakse. Sitten jokaisen pojun kroppaan piirrettiin tussilla eri kokoisia ympyröitä ja niihin pistemääriä, jotka olivat sitä isompia mitä pienempi ympyrä oli kyseessä. Tuomo haki sisältä korillisen kananmunia ja piirsi kengällään maahan viivan, jonka takaa munia heitettäisiin pojuja kohti.

Tuomo näytti ensin mallia. Hän heitti ensimmäisen munansa Mikaa kohti ja se läsähti suoraan toiseen nänneistä rikkoutuen ja levittäen sisälmyksensä pitkin karvaista rintaa ja mahaa.

  • 30 pistettä! Tuomo huudahti.

Laitoin pisteet ylös ja kokeilin itse seuraavaksi. Tähtäsin Lauria kohti ja osuin pojuani reiteen, jolla sain 20 pistettä. Ville tähtäsi myös Lauria kohti osuen suoraan munille. Pojuni murahti hieman, kun muna iskeytyi vasten kiiman korventamia kasseja.

Tätä jatkui hyvän tovin. Lucas sai myös osansa munista, jotka värjäsivät pojun tummahkon ihon vaaleammaksi. Lucaksen päältä munat jatkoivat valumistaan alas Laurin ja Mikan kasvoille ja siitä kroppaa pitkin aina munille saakka. Ei mennyt kauaa, kun alakerran kaksikko oli yltä päältä kananmunan peitossa. Munan niljakas rakenne otti oikein hyvin kiinni karvoihin ja jähmettyi niihin kesäpäivän kuumuudessa.

Munat alkoivat loppumaan, mutta niin näytti pojujen kärsivällisyyskin. Laurin kasvot olivat mutrussa, kun kananmunaa valui pään sängeltä alas poskia pitkin. Vieressä jököttävä Mika näytti erityisen kärsivältä, kun aiemmin kusen korventama kroppa oli nyt yltä päältä munassa. Kumpikaan kaksikosta ei kuitenkaan valittanut, vaan kesti rääkin murahtelemalla aina väliin.

Lopulta heittokisan voittajaksi julistautui Ville, joka sai palkinnoksi päättää kenet astuisi ensimmäisenä. Lauri ja Lucas käskettiin noutamaan Tuomon väsäämä astutusalusta, johon sonni voitiin sitoa tiukasti nelinkontin. Ennen astumisia sonnit piti kuitenkin huuhdella hyvin, joten Tuomo tarttui puutarhaletkuun. Kylmä vesisuihku iskeytyi ensin Mikaan, joka ärähti tuskaisena. Lauri ja Lucas saivat luvan hinkata kananmunan ja kusen irti isukin mahtavista karvoista. Panin merkille, kuinka Mikan tykki oli puoliheijarissa kaikesta rääkistä huolimatta.

Sama pesu tehtiin myös Laurille ja Lucakselle. Latinopojan lerssi heilui komeasti valtavien kassien säestämänä. Se loi huvittavan kontrastin Laurin lukittujen vehkeiden kanssa.

Ville oli valinnut Laurin astuttavaksi. Pojuni kiinnitettiin penkkiin niin, että vaalean karvan peittämä perse oli ahnaasti tyrkyllä. Mika ja Lucas käskettiin polvilleen seuraamaan esitystä.

Villen ei tarvinnut juuri houkutella kaluaan hommaan. Pian oli Laurin reikä liukastettu ja Villen kyrpä jo kolkutteli reiällä. Kuului matala murahdus, kun pojuni reikä laajeni Villen kalun vaikutuksesta. Ville ei aikaillut, vaan aloitti armottoman tikkaamisen välittömästi. Lauri murahteli ja puhkui naama punaisena. Oma kaluni alkoi ottamaan eteen. Vilkuilin Mikaa, jonka oma kyrpä alkoi sekin kurkottelemaan taivasta kohti.

Aurinko porotti kirkkaana Laurin vaalealle selälle, kun Ville souti kyrpänsä kanssa sonnipojuni reikää. Laurin lukittu kalu roikkui raskaan näköisenä metallivankilassaan mällisäkkien seurana. Pojuni murahtelu syventyi ja kiihtyi entisestään. Ville ei vaikuttanut olevan vielä lähellä tulemista, vaan vuoroin kiihdytti ja hidasti tahtiaan nautintoaan pidentääkseen. Laurin siveysvyö näytti räjähtävän kaikesta siihen kerääntyneestä paineesta.

  • Herra nyt tulee! Lauri kerkesi huutaa ennen kuin paksu mälli purkautui siveysvyön raoista.

Koko pojuni kroppa vavahteli laukeamisen tahdissa. Hikipisaroita tipahteli maahan, ja punoittavat kasvot olivat syvillä uurteilla. Ville kiihdytti loppuhuipennukseen ja laukoi omat tavaransa syvälle Laurin reikään.

  • Sehän meni hyvin, vieras tokaisi kömpiessään seisomaan.

Irrotin Laurin penkistä ja autoin pojuni seisomaan. Kopeloin mällin peittämää siveysvyötä ja samassa käskin Mikan ja Lucaksen konttaamaan luokseni.

  • Nuolkaahan tää puhtaaksi.

Kaksikko totteli mukisematta. Molempien kalut heiluivat ylväässä seisokissa. Olin hieman yllättynyt kuinka innokkaasti Mika nuoli poikansa lukittuja sukukalleuksia puhtaaksi. Silmät suljettuina tuo sonni piti huolen siitä, että pojuni kulkuset olivat taas edustuskunnossa.

Juuri kun Ville oli saanut vaatteet takaisin päälleen, soi hänen puhelimensa. Lyhyen puhelun jälkeen Ville kääntyi muiden puoleen:

  • Tuli yllättävä työjuttu. Joudun valitettavasti jättämään teidän mahtavan seuran.
  • No, ei voi mitään. Harmi juttu kyllä, kun just päästiin vauhtiin, Tuomo totesi.
  • Samat sanat, sanoin heti perään. – Oli kyllä oikein kivaa. Käykäähän pojut sanomassa kiitokset vieraalle.

Lauri ja Mika konttasivat Villen eteen ja nousivat polvilleen. Päät olivat kunnioittavasti hieman painuksissa. Mika aloitti:

  • Kiitos herra, että sain palvella teitä. Olisin mielelläni jatkanut palvelusta pidempäänkin. Anteeksi vielä herra siitä eilisestä. Lupaan käyttäytyä jatkossa paremmin.
  • Anteeksipyyntö hyväksytty, Ville virnisti. – Toivotaan, että näemme vielä joskus tulevaisuudessa.
  • Kiitos herra, Mika sanoi ja antoi puheenvuoron Laurille.
  • Kiitos mahdollisuudesta palvella teitä herra. Herran ansiosta sain uusia ja hienoja kokemuksia. Toivottavasti saan palvella herraa jatkossakin.
  • Ilo oli täysin minun puolellani poju, Villen virne vain laajeni, kun hän taputteli Laurin yhä punoittavia poskia.

Villen ja Lucaksen lähdettyä Lauri komennettiin ruoanlaittoon, kun taas Mika joutui jälleen ratsun rooliin. Tuomo satuloi kovia kokeneen körmyn tottunein ottein ja ratsasti tällä ympäri tilaa. Seurasin tätä näytöstä jonkin matkan päästä. Tuomon lyönnit ja Mikan matala murahtelu kantautui satunnaisesti minunkin korviini. Pohdin mielessäni, kuinka kauan Mika jaksaisi tällaista rääkkiä.

Lauri tuli ilmoittamaan ruoan olevan valmista. Käskin pojuani kutsumaan Tuomon ja isukkinsa syömään. Pian kuulin Mikan tömistelyn ja läähätyksen. Kuola valui solkenaan sonniratsun suusta ja karvainen kroppa kiilteli hiestä.

Taivas oli mennyt yllättäen pilveen. Juuri kun olimme kaikki päässeet sisälle, alkoi ulkona sataa. Tuomo kääntyi Laurin ja Mikan puoleen virnistäen:

  • Menkäähän pojat tuonne ulos salin ikkunan alle niin voidaan ihastella teitä samalla kun syödään.

Ilmeet kaksikon kasvoilla olivat väsyneet ja ilottomat, mutta he tiesivät jo oikein hyvin, ettei kannattanut sanoa vastaan. Niinpä he kiersivät kiltisti talon toiselle puolelle patsastelemaan.

Istuimme Tuomon kanssa valmiiksi katettuun pöytään. Katsoin ulos ikkunasta, jota yhä voimistuva sade pieksi. Aivan ikkunan takana seisoivat sonnimme oikeaoppisessa asennossa kädet selän takana ja jalat leveässä haara-asennossa. Päät olivat painuneet alas luultavimmin piiskaavan sateen takia. Mikan leveä rintakehä nousi ja laski huomiota herättävästi, kun hän yritti toipua äskeisestä ratsastuksesta. Lauri seisoi käytännössä hievahtamatta paikallaan, aivan kuin hän olisi oikea patsas. Siveysvyössä viruva kalu oli vetäytynyt kropan lähelle täyttäen vain puolet tyrmästään.

Ruokailun jälkeen Tuomo kävi noutamassa pojut sisälle. Hieman yllättäen Tuomo käski kaksikon oikeaan suihkuun ja lepäämään sen jälkeen yläkerran aulan patjoilla. Nyt tajusin niidenkin tarkoituksen. Ennen lepohetkeä kävin vielä lukitsemassa Mikan kalun siveysvyöhön vahinkojen välttämiseksi.

Loppupäivä oli sateinen ja se kului meillä kaikilla pääasiassa sisätiloissa. Mika kärsi loput rangaistuksestaan hakemalla polttopuita päärakennukseen ja saunalle, alasti totta kai. Lauri puolestaan toimi minun ja Tuomon leikkikaluna, jota kopeloitiin ja härnättiin surutta. Kaikista pahinta olisi, jos orjat maleksisivat toimettomina.

Päivä kääntyi iltaan, joten oli taas aika lukita sonnit karsinaansa. Äänettöminä kaksikko marssi edellämme parakkiin, jossa tuntui leijuvan pysyvä hien ja kiiman tuoksu. Tuomo lukitsi ovet huolella, minkä jälkeen vetäydyimme hänen työhuoneeseensa. Tilan isäntä avasi kuva- ja ääniyhteyden parakkiin, jossa oli aluksi aivan hiljaista. Lauri ja Mika makasivat selällään omissa punkissaan. Lopulta Lauri avasi keskustelun:

  • Ei kyllä toisaalta haittaa, että se Ville joutui lähtemään.
  • No ei, Mika tyytyi vastaamaan.
  • Ne tais kuluttaa sut loppuun sillä ratsastuksella?
  • Kyllä se kävi kunnon päälle. Mutta rangaistus on silti kärsittävä.
  • Niin mutta ihan ymmärrettävä se sun tekos oli siinä tilanteessa, Lauri käänsi kylkensä isäänsä kohti.
  • Ehkä normaalissa tilanteessa, mutta sun pitää ymmärtää, että me ollaan nyt eri asemassa. Me ei olla tasa-arvoisia herrojen kanssa.
  • Niin kai se sitten on.

Kaksikko hiljeni ja vaipui lopulta uneen. Toivotin Tuomolle hyvät yöt ja painuin itsekin pehkuihin. Jäin vielä miettimään Mikan sanomisia, jotka kuulostivat siltä kuin hän olisi ollut jo vuosia orjan asemassa. Selkeästi hänellä oli halu alistua, mutta eilisen kaltaisissa tilanteissa hän saattoi lipsua roolistaan. Se oli kuitenkin varmaa, etten ollut luovuttamassa hänen suhteensa.

Heräsin jo varhain enkä saanut enää unen päästä kiinni. Hetken sängyssä pyörittyäni päätin marssia parakille. Sisällä parakissa kuului ainoastaan Laurin hiljainen tuhina ja Mikan matala hengitys. Hiivin Mikan viereen ja herätin hänet ravistelemalla olkapäätä. Mikan silmät aukenivat vähitellen. Käskin häntä kuiskaten olemaan hiljaa ja seuraamaan minua ulos. Lukitsin Laurin sisälle, minkä jälkeen marssitin Mikan saunalle.

Aamun kosteus oli tarttunut nurmikkoon, jota Mikan järkälemäiset ja alastomat jalat talloivat alleen. Päässäni pyöri miljoona eri ajatusta, mutta keskityin nyt vain olennaiseen eli edessäni askeltavaan isukkiin.

Saunalla käskin Mikan seisomaan eteeni orja-asentoon samalla kun istahdin vastapäiselle penkille. Mittailin katseellani tuota järkälettä. Näytti ihan siltä kuin käsivarret olisivat paisuneet entisestään tämän reissun aikana.

  • Miten tosissaan sä oot tämän alistumisen suhteen? kysyin katse Mikan vielä unisissa silmissä.
  • Täysin tosissaan, herra. Toivottavasti se on näkynyt käytöksessäni.
  • Onhan se näkynyt, sitä ei voi kiistää. Ja oot pitänyt tuota siveysvyötäkin jo viikkokausia, viittasin katseellani muoviseen kaluvankilaan.
  • Kiitos herra. Tätä siveysvyötä on kunnia kantaa.
  • Mahtava kuulla, hymähdin. – No jos oot täysin tosissaan tämän suhteen niin tehtäiskö me sullekin samanlainen sopimus mitä Laurille? Olisit sen jälkeen virallisesti orjan asemassa.

Mika ei aluksi vastannut mitään. Kasvot olivat jähmettyneet paikoilleen. Ainoastaan rintakehä nousi ja laski hengityksen tahdissa.

  • No, miten on?
  • Kyllä se sopii herra, Mika sai ulos suustaan.
  • Mainiota. Minäpä alan heti valmistella sopimusta. Pyydetään Tuomo siihen todistajaksi.

Siirryimme Mikan kanssa päärakennukseen, jossa Tuomo jo aamuvirkkuna puuhaili. Käskin Mikan valmistaa meille aamiaista samalla, kun keskustelin Tuomon kanssa suunnitelmistani. Häntä ei tarvinnut taivutella todistajan rooliin. Kysyin samalla Tuomolta oliko hänellä tarjota jonkinlaista kaulaketjua väliaikaiseksi omistuksen merkiksi. Tuomo vastasi hänellä olevan parempi vaihtoehto, jonka paljastaisi seremonian lopuksi.

Aamiaisen jälkeen kävin noutamassa Laurin parakista. Pojuni oli hiljainen eilisen rääkin jäljiltä enkä itsekään ollut juttutuulella ajatuksieni pyöriessä tulevassa.

Sisällä pirtissä käskin Laurin nurkkaan polvilleen. Keskelle lattiaa Tuomo oli järjestänyt pienen ’’alttarin’’ sohvapöydästä ja tyynystä. Mika istutettiin polvilleen tyynylle. Kävin Tuomon kanssa viimeistelemässä ja tulostamassa sopimuksen. Se oli käytännössä samansisältöinen Laurin sopimuksen kanssa. Asetuimme Tuomon kanssa seisomaan pöydän toiselle puolelle Mikaa vastapäätä. Tuomo aloitti:

  • Olemme kokoontuneet tänne liittämään virallisesti yhteen Herran ja orjan. Tällä sopimuksella vahvistetaan se liitto, joka käytännössä on ollut jo olemassa jonkin aikaa. Luen nyt seuraavaksi sopimuksen ehdot.

Tuomo luetteli orjan ja Herran tehtävät ja velvollisuudet. Korviani hieman kuumotti mitä pidemmälle listassa päästiin. Ajatella, että pian tuo koko jässikkä olisi virallisesti minun vallassani!

  • Onko kenelläkään tässä huoneessa jotain tätä virallistamista vastaan?

Katsoin nyt Lauriin, jonka katse oli lukittunut isäänsä. Kasvot olivat tutun ilmeettömät, mutta silmissä näkyi sekoitus hämmennystä, iloa ja ylpeyttä. Suu pysyi visusti kiinni.

  • Jos ei, niin julistan teidät Herraksi ja orjaksi! Voitte nyt allekirjoittaa sopimukset.

Heti allekirjoitusten jälkeen Tuomo kaivoi taskuistaan esiin älykellon näköisen vekottimen, jonka hän kiinnitti Mikan lukittujen elinten juureen. Toisessa kädessään hänellä oli pieni kaukosäädin, jota hän nyt painoi. Mika ulvahti korvia huumaavasti ja painui kaksin kerroin.    

  • Tämä vehje antaa sähköiskuja suoraan munille. Tässä kaukosäätimessä on viisi eri voimakkuutta iskuille, tuo oli kakkonen. Akku kestää normikäytöllä noin parisen viikkoa. Tähän saa myös vara-akun, joten iskut ei jää antamatta sen vuoksi, ettei olisi virtaa. Pysyy orja hyvässä nuhteessa, Tuomo selitti ja ojensi säätimen minulle.
  • Vais niin, hymähdin. – No onhan tämä kyllä monikäyttöisempi kuin se kaulaketju. Pitää sekin toki vielä hankkia.

Mika oli päässyt takaisin polvilleen, kun painoin säätimestä uudestaan kakkosta. Karjaisu oli yhtä kova tälläkin kertaa ja ukko painui miltei lattiaa vasten.

  • Kiitos kovasti. Tätähän pitää harkita Laurillekin.
  • Eipä mitään. Minä lähetän sulle linkin, josta noita voi tilata.

Seuraavaksi oli aika syöttää sonnit ja pistää ne työhommiin. Tällä kertaa halusin Mikan ojan kaivuuseen ja Laurin jatkamaan ruohon leikkuuta.

Päivästä oli tulossa kuuma, sen tunsi jo nyt. Mika käveli edelläni pää painuksissa lapio toisessa kädessä. Pitelin kädessäni kaukosäädintä, jolla annoin ilman varoitusta ykkösen verran sähköä. Mika murahti ja hiljensi vauhtia.

  • Ei pysähdytä orja! käskin välittömästi.

Mika keräsi itsensä ja jatkoimme matkaa. Päästyämme ojalle laitoin Mikan rehkimään sellaista vauhtia, että tämä taatusti tietäisi uuden asemansa. Pian Mikan selällä ja rinnalla valui noroina hikeä, joka tipahteli lopulta maahan. Matala ärinä ja puhina säesti tätä komeaa näytöstä.

Päivä oli ehtinyt puoleenväliin, kun Mika rojahti istumaan ojan pohjalle puuskuttaen.

  • En jaksa herra enää, uusi orjani sai sanottua puuskutuksen lomasta.
  • Vai et jaksa, tivasin katse tiukasti Mikassa.

Pyörittelin kädessäni kaukosäädintä. Sitten väänsin sen toiseksi korkeimpaan asentoon ja annoin kunnon tujauksen sähköä sonnin munille. Mika karjaisi sellaisella voimalla, että sen kuuli taatusti koko seutukunta. Valtava kroppa painui kylkiasentoon ojan pohjalle.

  • Alkaako nyt kiinnostamaan?

Mika ei vastannut mitään, mutta kömpi aluksi polvilleen ja siitä seisomaan. Hikisenä ja likaisena hän tarttui lapioon ja jatkoi yksitoikkoista työtään.

Päivä painui lopulta iltapäivän puolelle ja oli aika lopetella työhommat. Käskin täysin nuutuneen ja hiestä märän orjani nousta ylös ojasta. Kävelimme päärakennukselle tuttuun tyyliin, Mika edellä ja minä hänen perässään. Saavuimme sinne hieman ennen Lauria ja Tuomoa.

  • No mites meni päivä, tarviko tämä kannustusta? Tuomo kysyi nyökäten Mikaa kohti.
  • Ihan hyvin se lopulta meni, mutta ei sujunut ilman pientä kannustusta, virnistin.

Huuhtelimme pojut puutarhaletkuilla enimmistä lioista. Tuomo tarjoili jo tutuksi tulleen orjaruoan kippoihin eteemme. Molemmat pojut ahmivat ruokaa niin nopeasti kuin pystyivät. Kaukana muistoissa olivat ne ajat, kun ei ruoka maistunut.

Siinä Mikan mahtavaa selkää seuratessani alkoi etumukseni pullottaa uhkaavasti. Ennen minun ja Tuomon ruokailua halusin vielä testata Tuomon astutusalustan. Käskin Mikan ja Laurin kontata nurmikentälle, jolla Lauri oli jo aiemmin astuttu. Siellä tuo alusta vielä seisoi yksinäisenä.

Minun ja Tuomon voimin Mika saatiin nopeasti sidottua alustaan. Lauri laitettiin seuraamaan vierestä. Mikasta huokui miehinen ja aavistuksen verran multainen tuoksu. Vartalolta tipahteli vesitippoja maahan. Liukastin karvaisen reiän ja oman täydessä seisokissa jyskyttävän kaluni. Pian Mikan reikä oli täynnä oikeaa tavaraa. Sonnin matala murahtelu ja kiimassa supisteleva reikä saivat kaluni lähelle laukeamista hetkessä. Hillitsin itseni enkä kiihdyttänyt heti tahtia. Halusin nauttia tästä hetkestä täysillä.

Hapuilin maasta kaukosäätimen ja päätin antaa ykkösen tasoisen iskun ihan vaan huvikseni. Mika murahti astetta kovempaa ja yritti päästä irti kahleista. Kiihdytin hieman tahtia. Seuraavaksi annoin kakkosen tasoisen iskun, mikä sai aikaan karjaisun ja vavahduksen, joka heilutti minuakin. Panin nyt kiihtyvällä tahdilla tuota isukkia. Sivusilmällä tarkkailin, että Lauri oli seurannut herkeämättä tätä näytöstä.

Lopulta en kestänyt kovin kauaa, vaan laukaisin lastit syvälle Mikan reikään. Me molemmat ähisimme ja puhisimme. Itsellenikin oli kihonnut hiki pintaan iltapäivän helteessä. Irrottauduin Mikasta, jolloin Tuomo iski tämän kimppuun. Isäntä vaati saada kaukosäätimen itselleen, jolla hän alkoi jakelemaan ilkeän näköisiä iskuja Mikan munille. Tuomon tikkaaminen ja iskujen antaminen sointuivat sulassa sovussa yhteen. Pihapiirin täytti Mikan voimistuva karjunta sekä Tuomon miehinen voihkinta. Tuomon purkaus Mikan sisälle tapahtui samalla, kun sonni sai tujauksen sähköä munilleen.

Mika oli sen verran voipunut kaikesta käsittelystä, joten laitoimme Laurin yksinään valmistamaan päivällistä. Päästin Mikan irti kahleistaan ja annoin tälle luvan käyttää päärakennuksen suihkua. Menin itsekin sisälle ihailemaan Laurin alastonta peppua ja selkää, kun tämä puuhaili keittiössä.

  • No miltäs tuo äskeinen näytti? kysyin.
  • Oikein hyvältä herra, Lauri vastasi sen enempiä miettimättä. – Olisinpa saanut olla toisen orjan tilalla.
  • Varmasti olis se kelvannut.

Samassa Mika saapui suihkunraikkaana keittiöön. Kassit pullottivat turpeina siveysvyön alla. Käskin hänet polvilleen seuraamaan, kun toinen pojuni kattoi pöydän. Lauri kävi ilmoittamassa Tuomolle ruoan olevan valmista ja siirtyi isänsä viereen polvilleen seuraamaan herrojensa ruokailua.

Loppuviikko sujui käytännössä samanlaisissa merkeissä. Laurin ja Mikan päivät kuluivat työhommissa minun ja Tuomon toimiessa työnjohtajina. Välillä toinen sonneista sai toimia ratsuna minulle ja Tuomolle. Iltapäivä ja ilta olivat rentoutumisen aikaa ainakin meidän herrojen osalta. Orjakaksikko sai mällit jokaiseen kuviteltavissa olevaan paikkaan. Orjien omat munat sen sijaan pysyivät visusti lukossa.

Sunnuntai-iltana oli lähdön ja samalla palkanmaksun hetki. Pojut olivat ryhdikkäästi polvillaan päärakennuksen edessä kädet selän takana, kun Tuomo latoi seteleitä käteeni. Tällä kertaa sonnit oli puettu, kun piti palata ihmisten ilmoille.

  • Kiitos tästä viikosta, totesin Tuomolle. – Ei tämä rahallinen korvaus ole arvokkain asia, jonka täältä sai mukaan.
  • Kiitos vaan itsellesi. Oli näistä kahdesta oikeasti apuakin, vaikka aluksi ehkä vähän epäilin näitä.

Lopuksi käskin pojujani kiittää Tuomoa mahdollisuudesta palvella häntä. Pakkauduimme autoon Mikan ottaessa jälleen kuskin paikan. Kotimatka sujui varsin hiljaisissa merkeissä. Jokainen meistä kolmesta oli varmasti omalla tavallaan voipunut tästä reissusta.

Janin kummisetä saa osansa

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Pieni sivujuoni Janin tarinaan vuodelta 2018. Alla oleva kuva on luotu osoitteessa sexy.ai.

 Janin ja Iiron vietellessä lokoisia päiviä uudessa kodissaan ei samaa voinut sanoa läheskään kaikista muista kohteista valtavassa laitoksessa. Yksi heistä oli kohde numero 359-88, joka aikaisemmassa elämässään oli ollut Janin kummisetä. Perhetuttu, ei sukua, mutta Janille läheiseksi tullut etenkin viime vuosina.

 Nyt tuo entinen yrittäjä ja vasta perheensä perustanut kolmekymppinen oli kahlehdittu pieneen karsinaan. Noin kaksi metriä pidemmältä sivultaan ja reilun metrin lyhyemmältä. Korkeutta oli juuri sen verran että pystyi istumaan.

 Entiseltä nimeltään Tatu oli melkein heti kaappauksensa jälkeen valjastettu siittämisohjelmaan. Syyksi hänelle oli kerrottu hänen hedelmällisyytensä, jonka hänen siittämänsä lapsi todisti. Kaappaajat olivat seuranneet häntä pitkän aikaa ja huomanneet, että ei tarvittu kuin pari seksikertaa ennen positiivista raskaustestiä. Myös Tatun vehkeen kokoa ja seisokin kovuutta sekä kestoa oli kehuttu.

 Oli aamupäivä, jälleen tylsä sellainen. Aamumättö, joksi vartijat kutsuivat epämääräistä puuron tapaista sekoitusta, oli kahmittu suihin metallikiposta karsinassa. Kaulaa painoi metallivanne, johon oli kiinnitetty kattoon lukittu kettinki. Se oli aina paikoillaan karsinassa.

 Karsinoita oli viisi rivissä tällä käytävällä. Tatu oli päätellyt muita samanlaisia käytäviä olevan kaksi tai kolme. Ääniä ei yleensä kuulunut ilmastoinnin huminan ja vartijoiden kenkien kopinan lisäksi. Jos joku alkoi valittaa, hiljensivät vartijat vaikeroijan sopivaksi katsomallaan tavalla. Tatukin oli tuntenut monesti “tulikepin” eli jonkinlaisen sähköpiiskan poltteen vartalollaan.

 Siitossonnit olivat tietysti alasti paitsi että heidän sukukalleutensa oli suljettu metallisiin siveysvöihin, jotka muistuttivat oikeastaan metalliboksereita kokonsa ja jykevyytensä takia. Niitä ei saisi hajalle apuvälineilläkään ilman että samalla halkaisisi niiden kantajan kahtia.

 Tatu löhösi karsinansa peräseinällä oikea jalka ojennettuna suoraksi. Ohut patja oli painunut hänen pakaroittensa kohdalta vasten betonilattiaa, mikä aiheutti inhaa puutumisen tunnetta reisissä. Ainoa hyvä asia kaappauksessa oli ollut hänen kroppansa kiristyminen ja lihasmassan kertyminen. Orastava äijämaha oli sulanut pois, mikä paljasti pienet vatsalihakset. Muutama vuosi sitten hiipunut saliharrastus oli palannut laitoksessa astetta rankempana eikä Tatu voinut kuin ihmetellä paisuvia hauiksiaan sekä raskaita reisiään. Hän tunsi itsensä vahvaksi, mutta metallikahleet ja vartijoiden kiero mieli yhdistettynä inhottaviin rangaistusmetodeihin pitivät hänet kurissa. Ainoat virikkeet olivat rankat liikuntatreenit sekä harvat siitoskerrat.

 Siittäminen ei ollut niin hauskaa mitä se normaalisti olisi. Naisista ei ollut tietoakaan, vaan sperma kerättiin panemalla tekovaginan näköistä vehjettä. Reiän asentoa ja korkeutta saattoi säätää haluamakseen eli homman pystyi hoitamaan esimerkiksi polviltaan tai lähetyssaarnaajassa. Jaloille ja polville löytyi sentään pehmusteet. Muuten huone oli pieni ja askeettinen eikä sivusta seuraava vartija ja useat kamerat katon rajassa helpottaneet tilannetta. Ensimmäinen kerta oli ollut aikamoista sähellystä eikä Tatun meisseli tahtonut seistä kunnolla, vaikka takana oli kahden viikon selibaatti. Lopulta paikalle kutsuttiin jonkinlainen mieshoitaja, joka pisti piikillä erektiota voimistavaa ainetta Tatun kyrvän juureen. Meni ehkä minuutti ja Tatun patukka nousi komeasti ylös. Vartija patisteli välittömästi sonnin siitospuuhiin, joten Tatu asettui ‘’pukille’’ ja kumartui reiän päälle kuvitellen jonkun naisen allensa. Omaa vaimoaan hän ei halunnut tänne kuvitella, mutta joku suosikkipornopätkän muija kelpasi oikein hyvin. Mitä tahansa, jotta saisi ajatukset pois tästä maailmasta.

 Sitten alkoi se tuttu tikkaus, jota oli jo teini-iästä asti harjoiteltu. Tatu oli huomannut treenien paisuttamien jalkojensa olevan hyödyksi tukevan asennon saavuttamiseksi varsin huteralla alustalla. Oli outoa panna tutussa asennossa ilman toisen vartaloa vasten omaansa. Alla oli vain kylmä alusta ja sen ja kropan välissä kasa ilmaa. Itse reikä oli perustekovaginaa suurempi laitos, koska siemenet piti tietysti kerätä talteen ja käsitellä välittömästi niiden potentiaalin säilyttämiseksi.

 Silmät tiukasti suljettuina, kämmenet puristuneina nyrkkiin ja pakarat rytmikkäästi pumpaten Tatu painoi menemään. Vartijan selässä kuumottava katse ei helpottanut asiaa, mutta tuntien jo valmiiksi sähkön inhan nipistyksen ihollaan hän jaksoi rehkiä loppuun asti. Tuttu, mutta aina yhtä jännittävä kutina alkoi levitä kivesten suunnilta kohti terskaa ja pian Tatu tunsi ensimmäisten kutien lentävän reiän syövereihin. Pieni korina pääsi ilmoille, kun päälasti syöksyi ulos.

  • Ei pahemmin ensikertalaiselta, vartija kommentoi.

 Hetki vain ja vartija asetti kuljetusketjun Tatun kaulan ympärille. Sitä kiskaisten Tatu saatiin ylös pukilta liikkeelle. Vartija kutsui radiopuhelimellaan kollegansa avuksi siveysvyön asentamisessa. Tatu seisoi paikoillaan jykevien jalkojensa varassa eikä edes uskaltanut koskea vielä melkein kovana sykkivään kaluunsa. Juuri kun kutsuttu vartija astui sisään tunsi Tatu kuinka klöntti varteen jäänyttä spermaa tipahti lattialle.

  • Hyvin näytti menevän kun seurasin tätä ruudulta, toinen vartija lausui.
  • Hyvinhän se, Tatun liekaa pitelevä vartija vastasi kääntyen samalla itse siittäjän puoleen.

 Vartijan katse hakeutui lopulta lattialle, jossa kiilteli jo pieni läntti mälliä.

  • Katos vaan, ei saanut kaikkea edes sisään asti.

 Molemmat vartijat hörähtivät Tatun tiputtelulle, mutta Tatua ei naurattanut.

  • Ei tuota kukaan ala siivoomaan. Saa tämä sonni ite puhistaa jälkensä, toinen vartijoista pohti.

 Hän tarttui kiinni Tatun komeasti pullistuneeseen hauikseen, mikä sai Tatun hätkähtämään ja riuhtaisemaan kätensä vapaaksi. Liekaa pitelevä varitja kiskoi heti perään liekaa itseään kohti saaden Tatun horjahtamaan.

  • Kohde lopettaa tuollaisen pyristelyn heti alkuunsa! vartija ärähti korostaakseen sanomaansa.
  • Ja nyt menet kontallees! käteen tarttunut vartija komensi katse tiukkana.

 Tatun uhmakkuus oli laantunut alkuunsa kahden vartijakorston edessä. Jos hän ei nyt tottelisi, saisi hän takuulla sähköpiiskasta tai joutuisi eristykseen. Ei auttanut muu kuin laskeutua nelinkontin miesten eteen.

  • Ja nyt kun tiedät paikkasi niin nuole sotkusi ja teekin se kunnolla!

 Aiemmassa elämässään menestynyt ja ylpeä Tatu kumartui vasten kylmää betonilattiaa nuolemaan omia mällejään. Seassa oli hitusen jotain muutakin likaa, mutta kieli teki työtään robotin lailla siitä välittämättä. Tatu tunsi vielä muutaman pisaran odottelevan virtsaputkessa, mutta pinnisteli kaikkensa niiden pitämiseksi sisällään.

  • No niin, hyvä on, liekaa pitelevä vartija totesi ja kiskaisi Tatun takaisin jaloilleen. – Nyt se vyö.

 Toinen vartija käveli pöydän luo, johon vyö oli asetettu siitoksen ajaksi. Tatu mulkoili vyötä tuovaa vartijaa ja etenkin raskasta vyötään kulmiensa alta. Hänet käskettiin levittämään jalkojaan ja hetken päästä nostamaan toinen ylös maasta niin että toinen ‘’lahkeista’’ saatiin paikoilleen. Sama toisenkin jalan kanssa. Koko ajan toinen vartijoista piti tiukasti kiinni ketjusta. Vyö saatiin lopulta haaroihin ja pienen sovittelun jälkeen vartija napsautti etupuolella olevan lukon kiinni.

  • Ja nyt menoksi, liekaa pitelevä vartija murahti.

 Tatu talutettiin kahden vartijan saattueessa ulos siitoshuoneesta. Käytävän varrella sijaitsi ovia osaston eri tiloihin sekä myös muutamalle sonnien säilytysosastolle. Tatun oma osasto sijaitsi kuitenkin eri kerroksessa, johon päästiin hissillä.

 Osastolla oli hiljaista eikä Tatu ehtinyt huomata kuin pari kohtalotoveriaan karsinoissaan. Pitemmittä puheitta hänetkin tyrkättiin omaansa. Lopuksi vartija irrotti raskaan kuljetusketjun Tatun kaulalta ja asensi karsinan hieman kevyemmän ketjun tämän tilalle. Sitten ovi pamahtikin jo kiinni.

 Tähän mennessä samanlaisia kertoja oli kertynyt monia lisää eikä Tatu pysynyt laskuissaan enää mukana, niin samanlaisilta nuo kerrat tuntuivat. Eniten häntä silti ahdisti epätietoisuus siitä mihin hänen kaappaajansa hänen siementään käyttivät. Varmaan pakastivat, koska muutenhan sperman potentiaali häviäisi nopeasti, mutta oliko se ihan oikeaa siittämistä varten vai pelkkää huvikseen keräilyä, sitä ei kukaan tuntunut tietävän. Kerran hän erehtyi kysymään asiaa vartijoilta, mutta sai vastaukseksi pelkän tujakan sähköiskun reiteensä.

 Osastolla tosiaan välillä näki muitakin vankeja, mutta kommunikointi oli vähäistä. Välillä uskalsi vaihtaa muutaman sanasen naapurin kanssa, kunhan varmistui siitä etteivät vartijat kuulleet. Tällä tavoin Tatu oli tutustunut Pauliin, jonka karsina oli hänestä oikealle. Pauli oli vasta reilu parikymppinen opiskelija, jonka viriiliys oli pantu merkille yliopiston ulkopuolellakin. Kaappaajat osuivat jälleen kerran oikeaan testatessaan Paulin sperman laatua. Kehuja hän oli saanut myös siittämistaidoistaan tai näin Pauli oli Tatulle ainakin kertonut.

 Pauli näytti Tatun silmiin juuri sellaiselta jätkältä, joka sai takuulla haluamansa naisen. Sopivan solakka ja pitkä, mutta lihaksikasta kiinteyttä tarpeeksi sopivissa paikoissa. Hänen oma tönkkö ja järeä kroppansa näytti jäävän kakkoseksi Paulin rinnalla. Joskus yön hiljaisuudessa Tatu oli mielessään toivonut karsinoiden välisen seinän poistuvan niin että hän saisi kokea pitkästä aikaa toisen ihmisen aitoa läheisyyttä.

 Lähimpänä tuota läheisyyttä olivat osastojen väliset urheilumatsit. Osastoilla oli yhteinen liikuntasali sekä erillinen kuntosali, joilla ‘’kuntovartijat’’ treenasivat ja välillä suorastaan rääkkäsivät kohteita. Varsin yleinen liikuntamuoto oli koripallo, jonka ajaksi jokainen pelaaja sai shokkipannan kaulaansa, jonka väritunniste kertoi samalla joukkueen, johon kohde kuului. Pannasta sai varsin tujakan sähköiskun, jos ei pelannut vartijoiden mielestä tarpeeksi tosissaan. Tatu ja suurin osa muistakin kohteista pelasi kyllä yleensä ihan tomerasti. Olihan tällainen aktiviteetti kaikista lähinnä normaalia elämää tässä laitoksessa. Silti etenkin yksi vartijoista, hieman vanhemman näköinen partasuu, tykkäsi kurittaa Tatua ja paria muuta kohdetta ilman selvää syytä. Kerrankin Tatu oli pomputtelemassa palloa vastustajan koria kohti, kun hän tunsi tutun polton kaulallaan. Komeassa kaaressa hänen raskas ruhonsa lensi lyhyen ilmalennon ennen kuin iskeytyi vasten kovaa lattiaa. Pahasti ei ihme kyllä käynyt, mutta kerätessään itseään lattialta ylös hän tunsi poltetta kaulansa lisäksi myös rinnassaan. Patoutunutta vihaa oli kertynyt ajan saatossa rutkasti, mutta ainoa purkautumiskanava oli liikunta ja sekin piti häneltä pilata. Siltikään ei auttanut muu kuin alistua ja jatkaa pelaamista.

 Aamupäivä oli kulunut tavanomaista ripeämmin näissä mietteissä. Tatu havahtui ajatuksistaan, kun kuuli kenkien kopinaa karsinansa läheltä. Eikä mitä tahansa kopinaa, vaan sen ilkeilevän kuntovartijan kenkien kopinaa. Se oli tikkaavaa, mutta samalla raskasta ja siksi niin helposti tunnistettavaa.

 Kengät pysähtyivät Tatun karsinan kohdalle. Ovi avautui kolahtaen ja pian Tatu sai kaulalleen jälleen kerran tuon raskaan kuljetusliean. Vartijan parran ympäröimä suu oli totinen, mutta silmissä oli outo pilke. Ärhäkällä nykäisyllä Tatu saatiin liikkeelle käytäväsokkeloon.

 Vartija talutti Tatua oudoille käytäville. Sonnien käyttämät tilat olivat loppujen lopuksi hyvin pienet ja Tatu oli oppinut tunnistamaan ne nopeasti. Näillä käytävillä oli ovia paljon harvemmin ja valaistuskin oli erilainen.

  • Tänne, vartija sanoi, vilautti lätkäänsä tunnistimelle ja astui sisään pimeään huoneeseen.

 Tatu seurasi liekan viemänä perässä. Vanhan malliset kattolamput alkoivat räpsyä auki ja pian kirkas valo siivilöi koko huonetta.

  • Mee makaamaan tohon pöydälle.

 Tatu istahti huoneen keskellä jököttävälle pöydälle ja pudottautui selälleen. Vartija laski ketjun Tatun pään viereen, mutta samassa lukitsi Tatun ranteista kiinni pöytään. Saman kohtalon kohtasivat jalatkin. Nyt Tatu oli x-asennossa tuon sadistisen vartijan armoilla.

 Kirkas valo särki silmiä, mutta Tatu ei hellittänyt katsettaan vangitsijastaan. Tämä katseli Tatua hetkisen ennen kuin kaiveli taskujaan. Sieltä tämä korsto nosti tutun avaimen, jolla aukaisi Tatun siveysvyön muutamalla liikkeellä.

 Nyt Tatua vasta hirvittikin. Enää ei ollut edes järeää siveysvyötä suojaamassa hänen kroppaansa. Missään ei kuitenkaan näkynyt inhoja välineitä, joilla kurittaa häntä. Vartijakin seisoi vain hiljaa vieressä.

  • Mä…mä oon aina halunnut tehdä näin.

 Sitten vartija kumartui Tatua vasten, tarttui tämän levossa olevaan kaluun ja otti sen suuhunsa. Kahlittu mies ei tiennyt mitä ajatella, mutta antoi vartijan jatkaa eikä harannut vastaan. Ihmiskosketus hänen kalleimpaansa tuntui järisyttävän hyvältä ikuisuudelta tuntuneen tauon jälkeen. Ja oli taukoa tietysti ollut laukeamisestakin. 

 Vartija tuntui olevan varsin kokenut imijä. Paine tuntui juuri sopivana terskassa samalla kun käsi hieroi turvonneita kasseja. Tatu ei voinut estää mielihyvän huokaisujen pakenemista huuliltaan.

 Yhtäkkiä imun tunne loppui. Tatu katsahti mitä oli tapahtunut ja sai vastaansa täydessä erektiossaan seisovan kankensa. Sen vierellä sitä ihasteli tuttu vartija.

  • Mä vedän nyt loppuun asti, tämä totesi.

 Tatu tyytyi vain nyökkäämään. Imu jatkui entistä kovempana kun vartijan korsto lutkutti Tatun elintä posket lommoilla. Tatun koko kroppa alkoi vääntelehtiä kahleissaan loppuhuipennuksen lähestyessä. Kurkun periltä alkoi kuulua korinaa ja heti seuraavaksi hän tunsi lastin sykäytyksen kalussaan. Vartija ei vielä hellittänyt otettaan, vaan nieli ja puhdisti kaikki mällit Tatun aisalta.

 Tatu ei kehdannut enää katsahtaa vartijaan päin. Silmät olivat lukkiutuneet himmeästi kiiltelevään metallikattoon. Koko kroppa tuntui nihkeältä kaikesta hiestä aina kainalokuopista pohkeisiin asti.

 Pian hän tunsi kahleiden irtoavan ja tutun nykäisyn kaulallaan. Tatu kampesi järkälemäisen kroppansa istumaan. Vartija loi merkitsevän vilkaisun häneen ennen kuin käski seisomaan.

  • Varmaan ymmärrät että tästä lähtien et oo enää perus siitossonni enää.

 Tatun mahassa muljahti.

  • Pääset vähän parempiin oloihin tuonne meille vartijakoppiin. Meillä on siellä jo kiva soppi sulle valmiina. Älä turhia pelkää, kyllä me susta huolta pidetään.

 Vartija virnisti. Kaksikko lähti talsimaan takaisin osastolle tällä kertaa Tatun munat vapaasti heiluen.

Nujerrettu

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Tämäkin on hieman vanhempaa tuotantoa, tosin varsin lyhyttä sellaista.

 Nimeni on Valtteri ja olen 18-vuotias. Harrastan jenkkifutista, se minun on kerrottava heti, koska se taitaakin olla ainoa normaali asia minussa. Toinen harrastukseni on lukita nuorten, viriilien ja salskeiden nuorten miesten kaluja metallisiin koteloihin.

 Kun tarkemmin miettii, niin minäkin voisin olla yksi ”poitsuistani”. Miksi siis juuri minusta tuli avaintenhaltija?

 Kaikki lähti liikkeelle puolisen vuotta sitten, kun joukkuetoverini ja hyvä ystäväni Viljami kehuskeli pystyvänsä olevan vaikka vuoden runkkaamatta. Epäilin hänen sanojaan ja niinpä löin satasesta vetoa, ettei hän pystyisi siihen.

 Viljami joko lähtee täysillä mukaan juttuihin tai jättää kokonaan tulematta. Niinpä päädyimme lukitsemaan Viljamin kalun vuodeksi siveysvyöhön. Minä tietysti pitäisin avaimen varmassa tallessa poissa Viljamin ulottuvilta ja aina välillä kurkkaisin Viljamin boksuihin tarkistaakseni kaiken olevan kunnossa.

 Tieto vedostamme levisi yllätykseksemme joukkueemme ulkopuolelle. Niinpä sain nopeaa muitakin poikia lukittavakseni. En lyönyt samanlaista vetoa enää heidän kanssaan, vaan yhdessä sopien päätimme heille sopivan lukitusajan. Kai jokaisessa miehessä asuu pikku pervo, vaikka itse nautinkin turvallisesta avaimenhaltijan roolistani.

 Ville on poitsuistani uusin. Hän täyttää tänä vuonna yhdeksäntoista. Hän on seurustellut pitkänkin aikaa, mutta on jo miltei vuoden ajan elänyt sinkkuna. 

 Ensitapaamisella Villeä selkeästi jännitti. Puhe oli nopeaa ja kädet harhailivat siellä täällä. ‘’Jos sua jännittää liikaa niin voidaan me tehdä tää myöhemminkin’’, rauhoittelin häntä.

 ‘’Ei tarvi’’, hän vastasi jämäkästi. ‘’Alotetaan tää homma nyt niin en sit peräänny myöhemmin’’, hän selitti ja naurahti perään. Nyökkäilin, pyysin häntä ottamaan esiin ostamansa siveysvyön ja riisumaan housunsa.

 ‘’Avain tulee multa’’, huomautin kun Ville oli ojentamassa vyön mukana tullutta lukkoa. ‘’Siltä varalta että sulla ois vara-avain jossain piilotettuna’’.

 Villen paljastama lepomittainen kalu näytti siltä kuuluisalta katkaravulta. ‘’Stondiksessa se on jotain neljätoista senttiä’’, hän vakuutteli. Virnistin, aloin asettelemaan osasia paikalleen ja pian napsautin lukon kiinni. ‘’Noinko nopeesti se meni?’’ Ville hämmästeli. ‘’Menee se jos osaa’’.

 Runkkaustavoistaan hän itse sanoi seuraavaa: ”Mä runkkaan sillon ku ei oo mitään tekemistä. Yleensä illalla, ehkä joka toinen päivä.”

 Hän ei siis ollut mikään himorunkkaaja, kun vertaa muihin poitsuihini, mutta silti hän halusi päästää melansa vapaaksi joka viikonloppu.

 Sain häneltä viestin jo seuraavana iltana vyön asentamisesta: ”Tuu äkkiä mun luo ja tuo avain mukanas. Tää kotelo vituttaa niin saatanasti.” Olen jo tottunut tähän ensimmäisen illan epäröintiin ja niinpä vastasin seuraavanlaisesti: ”En tuu. Sä pysyt lukittuna vielä neljä päivää. Mietipä mitä sä voit tehä sillä sun jormallas viikonloppuna. ;)”

 Mutta Ville on tiukka kaveri, niin myös tässä asiassa. Pian kuulin hänen Corollansa pörräyksen, kun hän kaarsi etupihalleni. Katselin keittiön ikkunasta kun hän nousi ulos tuosta amiskotterosta rähjäinen lätsä keikkuen päälaellaan ja alkoi astelemaan kohti etuoveani. Asun vielä vanhemmillani, mutta he ovat paljon poissa kotoa.

 Sydämeni jyskytti kun mietin mitä tekisin Villen kanssa. Olen kyllä häntä fyysisesti isompi ja vahvempi, mutta Ville osaa olla halutessaan kova ja vakuuttava.

 Ovikello soi, mikä tarkoitti jahkailun olevan ohi. Hiivin hitaasti eteiseen ja avasin oven. Ville ei sanonut mitään, tuijotti minua vain hetken oudosti kiiluvilla silmillään ja astui sisään ohitseni.

 Kun käännyin ympäri, oli Ville jo riisunut puolet vaatteistaan ja oli juuri aikeissa riisua kenkänsä, kun tartuin hänen lihaksikkaan kovaan käsivarteensa. Puristin sitä omasta mielestäni lujaa ja sanoin: ‘’Usko jo, meidän sopimus pitää niin kauan kun on sovittu’’.

 Ville riuhtaisi itsensä helposti irti otteestani ja jatkoi riisumistaan. Kun kengät ja sukat olivat yhdessä mytyssä lattialla, oli risaisten farkkujen vuoro.

 Tajusin tilaisuuteni tulleen. Tartuin Villen ranteisiin hänen tuskaillessaan jumiin jääneen vetoketjun kanssa, kiersin hänen käsivartensa hänen selkänsä taakse ja painoin hänet vasten seinää.

 Ville ähisi ja kirosi kuin riivattu samalla yrittäen vapautua otteestani, mutta otteeni piti.  Pakko olikin pitää, sillä pelkäsin, mitä Ville tekisi minulle, jos vapautuisi.

 Äkkäsin eteispöydällä lojuvan ilmastointiteippirullan, jonka nappasin toisella kädelläni samalla kun painoin Villen käsiä vasten hänen selkäänsä omalla kehollani.

 Pyöräytin teippiä useamman kerroksen Villen ranteiden ympäri kunnes olin varma, että teippi kestäisi. Vähitellen löysensin otettani ja hymähdin hiukan. Olin onnistunut.

 En kuitenkaan muistanut jalkoja. Niinpä Ville kääntyi ympäri ja ryntäsi päälleni täydellä voimalla. Iskeydyin vastapäiseen kaapinoveen, mutta sain tilanteen pian taas hallintaani. Tartuin Villeä käsivarsista ja painoin hänet lattiaan.

 Nyt istuin hajareisin hänen alaselkänsä päällä. Me molemmat olimme hengästyneitä ja puhisimme sen mukaan hetken. Villen käsivarret olivat hiestä nihkeät. ‘’Sä haluut tehä tän sitten hankalamman kautta?’’ totesin ennemmin kuin kysyin.

 Ville vain ärähteli vastaukseksi. Hän ei selvästikään tiennyt mitä oli luvassa.

 Riisuin t-paitani ja samaan syssyyn sukkani ja farkkuni. Sitten revin Villeltä farkut jalasta paljastaen mustat Björn Borgin bokserit pinkillä vyötäröllä. Kouraisin molemmin käsin Villen kiinteitä pakaroita, mikä saa tämän vääntelehtimään vimmatusti.

 Revin lopulta bokseritkin jalasta, mikä paljasti minulle timmit, mutta silti pehmeät pakarat. Ja tietysti neitseelliset.

 Viimeistään nyt Ville tajusi mitä olin tekemässä.

 ‘’Et vitussa pane mua, vitun homo!’’

 Ville yritti päätään kääntämällä nähdä mitä oli tekeillä, mutta tuskin hän kaikkea näki.

 Riisuin itseltänikin bokserit ja tartuin välittömästi suorana sojottavaan kaluuni. Vetelin sillä muutaman vedon, mutta halusin ryhtyä tositoimiin mahdollisimman nopeasti.

 Sylkäisin käteeni muutaman kerran voidellakseni jormani. Sitten levitin Villen jalkoja ja tein sormillani tilaa kalulleni.

 Mielihyvän tunne oli uskomaton jo ensisenteillä. Tieto siitä, että Villen oma penis oli lukittuna eikä se voisi edes nousta seisomaan, oli itsessään niin kiihottava ajatus, että laukesin melkein heti.

 Pidättelin orgasmia kuitenkin niin pitkälle, että saisin muutaman kerran vedellä kaluani eestaas Villen anuksessa.

 Villen huuto oli korvia raastavaa, mutta samalla oudon kiihottavaa. Halusinkin tämän pikku paskan tuntevan viiltävää kipua perseessään vielä viikkojenkin päästä. Se opettaisi hänet kunnioittamaan sopimuksia.

 Mällit levitin Villen pakaroille. Kun enimmät tipat olivat valunneet ja hengitys tasattu, nousin ylös mennäkseni suihkuun. Villen jätin vielä lattialle makaamaan nöyryytettynä, miehuus riistettynä, lämpimän mällini tahrimana.

 Kun tulin suihkusta, kyykistyin alas Villen pään eteen ja kysyin oliko hän oppinut läksynsä.

 ‘’Mee vittuun homo!’’

 Villen vastaus sinetöi hänen kohtalonsa. Otin esille hänen oman mustan nahkavyönsä ja aloin piiskaamaan hänen mällin peittämiä pakaroitaan.

 Kullini nousi niin, että heitin lanteitani kiertävän pyyhkeen nurkkaan. Nyt olimme molemmat jälleen alasti.

 Ville huusi kivusta jälleen, nyt enemmän mitä viimeksi. Löin kymmenen iskun sarjoja, joiden lopussa aina kysyin oliko hän oppinut läksynsä.

 Vaati viisi sarjaa ennen kuin Ville oli nujerrettu. Hän todellakin oli kova ja itsepäinen, muttei

enää.

 Villen takamus punoitti kuin tomaatti, kun vapautin hänen kätensä. Hän nousi hiljaa, kääntyi ympäri, mutta piti katseensa maassa. Ikkunasta kajastavasta valossa kiiltelevä siveysvyö puki häntä hyvin.

 Olin nujertanut hänet.

Harkat

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Tällainen vuosia vanha tarina löytyi arkistojen kätköistä.

Oli torstai-ilta ja paikallisen amerikkalaisen jalkapallon 17-vuotiaiden-junnujoukkueen harjoitukset kesäisen lämpimällä kentällä. Väsyneet ja hikiset pojat juoksivat tekonurmella viimeisetkin minuutit, jotka viimein loppuivat pillin armahtavaan vihellykseen. Pojat hölkkäsivät pukukoppiin, joka täyttyi nopeasti hien lemusta terästettynä kesäisen nurmen tuoksulla. Äänet raikuivat ja puuroutuivat yhdeksi sekamelskaksi.

Pikku hiljaa pukuhuone tyhjeni ja hiljeni. Pukemaan jäivät ainoastaan kaksospojat Aki ja Mika. Irakista kotoisin oleva Malik oli vielä suihkussa.

  • Mitä aattelit tehä viikonloppuna? Mika kysyi, kun oli saanut vedettyä bokserit jalkoihinsa.

Aki kuivaili samalla leveitä harteitaan, kun vastasi:

  • Nään varmaan Koistista ja Aaltoa. Entäs sä?
  • Meillä on taas lanit Jannen luona. Tulkaa tekin sinne?
  • Vois kai sitä jossain vaiheessa, Aki virnisti. Kesällä harvinainen vapaaviikonloppu peleistä täytyi käyttää tarkoin.

Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, että heitä oli kuunneltu jo hyvän tovin. Itse asiassa jo monen kuukauden ajan. Nyt tämä kuuntelija – Miro – astuisi viimein ulos päivänvaloon.

Hän tempaisi siivouskomeron oven auki ja hyökkäsi välittömästi kaksospoikien kimppuun pippurisumute tanassa. Aimo tujaukset molempien silmiin niin he olivat oitis hänen vallassaan. Poikien köyttäminen keskellä pukuhuonetta seisovaan penkkiin osoittautui yllättävän helpoksi.

Seuraavaksi Miro harppoi suihkuihin ja teki saman tempun suihkuaan lopettelevalle Malikille. Tämä oli kaksospoikiakin helpompi saalis. Poikaa piti vain ottaa kädestä ja taluttaa penkille ja köyttää kiinni. Juuri sopivasti kaksospoikien väliin.

Miro perääntyi hiukan ja katsoi kättensä työtä tyytyväisenä: kaksospojat olivat miltei täysin identtiset ruskeine siilitukkineen ja massiivisine kehoineen. Päällään heillä ei ollut muuta kuin bokserit, jotka Miro repäisi pois tieltä häiritsemästä.

Malik oli pojista ylivoimaisesti lihaksikkain omistaen lihakset, joita oli vaikea löytää vanhemmiltakaan miehiltä. Erityisesti hauikset olivat muhkeat ja erottuivat hyvin vaaleammalla värillään. Tosin myös rintalihakset olivat laajat eikä vatsalihaksetkaan puuttuneet.

Kaksospojat olivat hekin lihaksikkaita, mutta eritoten massiivisia, kuten jenkkifutareiden kuuluukin olla.

Poikien hämmästellessä tilannetta oli Miro riisunut itsensä täysin alastomaksi. Hän oli samoja ikiä poikien kanssa, mutta ei omistanut läheskään yhtä komeita lihaksia kolmeen muuhun verrattuna. Hän oli ajellut päänsä täysin kaljuksi ja hänen kasvonpiirteissään oli tiettyä viekkautta ja pirullisuutta, mikä nosti poikien ihon kananlihalle.

Miron penis oli puolierektiossa, mutta oli jo nyt kunnioitettavan kookas. Pituus ei hänen kohdallaan merkinnyt häviötä paksuudessa eikä varsinkaan kiveksien koossa. Pojat eivät voineet irrottaa katsettaan vehkeestä, jollaisia näkee usein pelkästään pornoelokuvissa.

Miro huvittui poikien katseista ja vetaisi muutamalla vedolla kalunsa täyteen mittaansa: rapiaan kahdeksaantoista senttiin. Vedellessään hän ihaili kaluaan katseella, jolla normaalisti ihaillaan söpöä sylivauvaa.

Tehtyään tämän hän lähestyi poikia, jotka häpeissään laskivat katseensa lattiaan. Oli Miron vuoro katsastaa poikien haarovälit eikä tulos ollut hyvä:

  • Aikamoisia tuhkamunia te ootte. Katotaan saako noista mitään irti.

Aikansa poikien sukukalleuksia puristeltuaan ja venyteltyään Miro oli päätynyt selvään lopputulokseen:

  • Tällä millimetrin tarkalla mitalla kun kattoo, niin tää Malikin kyrpä on stondiksessa viistoista senttiä ja teiän kaksosten täysin sama: kolmetoista.

Malik ei varttitunnin hipelöinnin jälkeen enää vastustellut, mutta hänen tummahkot kasvonsa punoittivat yhä, koska hänen kalunsa ei voinut vastustella Miron kosketusta vaan ponnahti välittömästi täyteen seisokkiin. Miro oli nauranut tälle tapahtumalle pirullista nauruaan, joka sai yhä Malikin tuntemaan syvää häpeää.

Aki sen sijaan näytti tunteensa Miroa kohtaan niitä yhtään peittelemättä. Kun hän oli alkanut äännellä liian kuuluvasti, ei Mirolla ollut ollut muuta vaihtoehtoa kuin napata Akin veljen Mikan vaaleansiniset bokserit lattialta ja tukkia niillä Akin suu. Aki oli yhtä hiljaa kuin Mikakin.

  • Mutta ei se haittaa, vaikka teillä ei ookkaan tällasta melaa ku mulla, Miro virnuili. – Teki saatte tästä kyllä osanne.

Hän läpsi punaisena helottavaa kaluaan vasten Akin inhosta vääristyneitä kasvoja. Tämä otti iskut vastaan jähmettyneenä täysin paikoilleen, kaikki lihakset äärimmilleen jännittyneinä ja selkä suorana.

  • Ja sä! Miro huudahti yhtäkkiä samalla tarttuen Malikin tummanruskeaan vehkeeseen, jonka päätä koristi vaalea, valtava terska. – Sä et oo tainnu runkata päiviin?
  • Tänään päivällä viimeks, Malik vastasi yhteen purtujen hampaiden välistä.
  • Oho! Ja kuitenki kalus seisoo noin innokkaasti! Oot kyllä aikamoinen siitosori. Haluaisit siis varmaan laueta?
  • Totta helvetissä!

Miro hymyili entistä pirullisemmin. Hän itse asiassa muuttui piruksi, kun katsoi Malikin paikalta: kalju pää, vinoon kääntyneet, kurttuiset kulmakarvat ja kiiluvat, tummat silmät.

Poikien yllätykseksi – ja erityisesti Malikin – Miro alkoi runkata tämän kalua. Alun hitaat vedot muuttuivat pian rajuiksi ja tiheiksi. Malik voihki kuuluvasti kaksospoikien seuratessa vierestä. Akin kalu kovettui hiukan eikä mikään stondiksenestokikka auttanut.

Juuri ennen Malikin laukeamista Miro lopetti. Arabipojan kyrpä jäi seisomaan orpona, kun Miron käsi hakeutui tämän omalle vehkeelle.

  • Sori, poju. Nyt ei oo sun vuoro tulla, Miro totesi ääni täynnä tyydytystä.
  • Vittu! Runkkaa saatana loppuun, vitun homo! Malik raivosi, mutta turhaan.

Orgasmin sijaan hän sai suuhunsa Akin violetit bokserit. Mustat kulmakarvat näyttivät yhtyvän, kun Malik nieli ylpeytensä samaan aikaan, kun ensimmäiset hiensekaiset vivahteet pelikaverin kalusta alkoivat tuntua hänen makunystyröillään.

  • Ja nyt te, Miro kääntyi kaksosiin päin. – Vaikka teillä onki tollaset nysät, joita te muniksikin kutsutte, niin eiköhän me silti niille jotain keksitä, hän jatkoi pirullinen katse viipyen tasaisesti molemmissa pojissa.

Miro harppoi repulleen, jonka pojat huomasivat vasta nyt. Hetken sitä kaiveltuaan hän löysi etsimänsä: muutaman metrin vahvaa, keskipaksuista köyttä, pienen, metallisen sangon, jonka sisällä kilisivät metalliset painot aina kymmenestä grammasta sataan grammaan.

Miro kääntyi kantapäillään huomaten poikien katseet kehollaan. Ei tarvinnut järjen jättiläistä tajuamaan, että urheilijanuorukaiset olivat tuijotelleet hänen peräänsä, kun hän oli kumartuneena repullensa.

  • Ei kannata turhia unelmoida, pojat. Ette te tätä peppua saa, Miro totesi kuin poikien valmentaja ikään.

Silloin hänellä välähti. Hän ihan jähmettyi paikoilleen. Niin, miksei samalla ottaisi valmentajaakin? Hänhän se varsinainen lihaskimppu oli.

  • Missä teiän valmentaja on yleensä reenien jälkeen? Miro kysyi ainoalta pojalta, jonka suu ei ollut tukittu: Mikalta.
  • Tuolla valmentajan kopissa kai se on…tästä oikeelle ja eka ovi vasemmalla, Mika vastasi saaden Akin ja Malikin huutamaan heidän suunsa tukkiviin boksereihin.
  • Kiitti, poju, Miro taputteli Mikan olkapäätä, kun oli lähtemäisillään. – Ehkä mä en oo sulle niin ankara vastasuudessa.

Miro ei pukenut päälleen yhtikäs mitään, vaan lähti ilkosillaan astelemaan pitkin käytävää. Hän nappasi ainoastaan pippurisumutteen mukaansa, jota tarvittaisiin rutkasti enemmän valmentajan tainnuttamiseen kuin näiden nuorten miestenalkujen.

Mikan neuvot olivat tarkat ja virheettömät. Miro saapui pian ovelle, johon oli kiinnitetty kyltti ”VALMENTAJA”. Se oli kuin kutsu hänelle astua sisään. Kaiken tarkkaan suunnittelevana ihmisenä hän kuitenkin koputti ensin.

Poikien valmentaja oli kuin suurennos joukkueensa pojista. Tämä tarkoitti myös sitä, että hänen tainnuttamisekseen olisi varmaan riittänyt jo se kun alaston, kyrpä tanassa seisova Miro ilmestyi hänen ovensa taakse.

  • Mitä hel-, olivat ainoat sanat, jotka kuuluivat selvinä valmentajan suusta ennen kuin Miro latasi lopun pippurisumutteen hänen silmiinsä.

Miro tarttui valmentajan paksuun, mutta hetkellisesti velttoon käsivarteen ja ohjasi tämän aina pukuhuoneeseen asti. Se oli itse asiassa yllättävän helppoa huomioiden heidän huima kokoeronsa.

Lopputuloksena Mirolla oli kolme amerikkalaisenjalkapallon junnupelaajaa köytettynä penkkeihin sekä heidän valmentajansa, hänkin kädet selän taakse ja jalat yhteen köytettynä, mutta ei penkkiin, vaan paksuun putkeen, joka kulki kattoon kiinnitettynä heidän ylitseen. Hänenkin suunsa oli jouduttu tukkimaan. Malikin kirkuvanpunaiset bokserit olivat saaneet toimia äänenvaimentimena.

Tottunein ottein Miro repi valmentajan vaatteet tämän päältä. Ensin lähti t-paita, sitten shortsit ja lopulta alkkarit, jotka eivät olleet mitkään bokserit, vaan ihan oikeat, tiukat pikkarit. Niiden läpi saattoi hyvin nähdä arviolta nelikymmppisen äijän kalun jykevän muodon.

  • Katos mitä meillä täällä on! Miro huudahti, kun oli saanut valmentajan kyrvän esiin. – Katotaas kuinka pitkästä mulkusta me puhutaankaan, hän jatkoi kurottautuen noukkimaan millimetrimittansa.

Ennen mittausta hän runkkasi valmentajan vehkeen juhlakuntoon. Mirosta tuntui kuin pojatkin olisivat odottaneet tulosta samalla innolla kuin hänkin.

  • Ohhoh! Kokonaiset kuusitoista senttiä! Miro julisti hiukan läpsytellen punaisena helottavaa kyrpää. – Ja löytyyhän täältä kunnon spermatehtaatkin! Miro oli löytänyt valmentajan vehkeen alla velttoina roikkuvat kassit.
  • Mutta nyt asiaan, Miro jatkoi samalla kun läpsytteli läpi valmentajan massiivisen ja kiinteän yläruumiin. – Alotetaan Mikasta kun se niin avuliaana kerto mulle missä sun huone sijaitsee.

Miro tarttui valmentajaa tämän leveistä hartioista ja alkoi ohjailemaan tätä kohti Mikan haaroväliä. Pienen vastustelun jälkeen valmentaja totteli Miroa kuuliaisesti.

Juuri kun valmentajan pää oli saatu samalle tasolle Mikan jalkovälin kanssa, poisti Miro Malikin bokserit valmentajan suusta. Inhon saattoi lukea satojen metrien päästä Mikan kasvoilta, kun valmentajan kieli osui ensi kertaa hänen kaluunsa. Kaikesta vastustelusta huolimatta hänen miehuutensa tuntui pitävän käsittelystä ja nousi hetkessä täyteen erektioonsa.

  • Älähän ynise siinä liikaa ettei sullekaan jouduta laittamaan jonkun alkkareita suuhun, Miro torui Mikaa, joka ynähteli yhä kovemmin ja kovemmin. – Eihän täällä oo vaihtoehtoinakaan enää ku mun boksut ja sun valmentajas alkkarit. Mikäs tän herran nimi muutes onkaan? Miro jatkoi parannellen samalla tämän vaaleahiuksisen miehen asentoa.
  • Petteri, Mika vastasi hiljaa.
  • Jahas, Petteri…, Miro aloitti. – Mitäs sä tykkäät Mikan kalusta?

Miro kiskaisi Petterin irti Mikasta. Miehen lihakset olivat täysin jännittyneet samalla tapaa kuin Akilla hetkeä aikaisemmin. Kasvot punoittivat ja suusta valui kuolaa kuin susikoiralla.

  • Eihän tää nyt oikeen miltään maistu…, Petteri totesi läähättäen hieman.
  • Ai ei vai? No mitä jos kokeiltaisiin vaihteeksi tätä Malikin kyrpää? Tällä ainaki on pituutta näiden kahen tuhkamunankin eestä.

Miro ohjasi Petterin Malikin kyrvälle. Vaikka se oli ollut vartin ilman minkäänlaista kosketusta, oli se silti vielä puolierektiossa. Kestävyyttä siis todellakin löytyi.

Petteri alkoi jo oppia munankäsittelyä, mikä näkyi Malikin kasvojen kurttujen vähittäisenä tasoittumisena. Orkku ei taaskaan ollut kaukana.

Se oli selvää Mirollekin ja niinpä hän veti Petterin irti Malikin kyrvästä juuri ennen sen laukeamista. Malik huusi boksereihin menetettyä nautintoaan, joka oli ollut vain sekunneista kiinni yrittäen vielä saada orgasminsa kyrpäänsä veivaamalla, mutta hän taisi jo itsekin tietää yritykset turhiksi, koska lopetti ne pian.

Nyt oli vuorossa Akin sukukalleudet, joiden käsittelyn Petteri sai aloittaa tällä kertaa kasseista. Akin kasvoilla ei näkynyt merkkejä inhosta toisin kuin muilla pojilla, sen sijaan hänet oli vallannut puhdas mielihyvä, joka vain voimistui kun hän sulki silmänsä ja varmaankin kuvitteli jonkun kuuman tytsyn ottavan häneltä suihin.

Mutta rajansa kaikella ja niinpä Akikaan ei saanut kaipaamaansa orgasmia, vaan hänkin jäi huutamaan puoliksi märkiin boksuihin.

Nyt Petteri oli käynyt läpi kolme valmennettavaansa, mutta edessä oli vielä Miron jättikalu. Sen käsittely saikin sujua hyvin tai muuten Miro ”löisi hänen munansa aina selkärankaan asti ja vaikka uloskin”.

Petteri aloitti työnsä varoen, mutta mitä enemmän hän kuuli Miron tyytyväisen kuuloisia myhäilyjä, sitä enemmän hän otti tämän kalua sisäänsä, jopa niinkin pitkälle, että pian hänellä oli Miron jättimäinen terska syvällä kurkussaan.

Miro voihki sellaisella voimalla, että sen olisi varmasti kuullut pukukopin ulkopuolellakin – jos siellä joku vain olisi ollut. Hän todella piti Petterin kielen työstä hänen sykkivällä kalullaan, mutta ei halunnut laueta vielä.

Niinpä hän työnsi Petterin irti kalustaan kaikkien hämmästykseksi. Orgasmin sijaan hän läpsytteli kalullaan Petterin punaisina helottavia kasvoja jättäen kyrpänsä lopuksi lepäämään tämän siilitukalle. Lopuksi hän vielä palautti Malikin bokserit tämän suuhun.

Hän vilkaisi köyttä ja metallisankoa. Hän muisti mitä hänellä oli aikaisemmin ollut mielessä ja jätti siksi Petterin hetkeksi rauhaan, kun hän riensi hakemaan tarvikkeita.

Hän tarttui köyteen ja sitoi siitä taitavin ottein eräänlaisen kolmion, jonka kärjet hän kietoi poitsujen kyrpien juureen. Keskelle kolmiota hän ripusti ensin metallisangon ilman painoja.

Poitsut olivat seuranneet hänen toimiaan silmät pyöreinä hieman ynähdellen, kun Miro oli kiristänyt köydenpäät tiukasti heidän kyrpiensä juureen niin, että puristus kohdistui sekä kaluun että kasseihin.

Sitten Miro alkoi heittelemään painoja aloittaen kevyimmästä, kymmenestä grammasta. Alussa poikien ynähtelyt olivat olemattomia, mutta kun sangossa alkoi olla painoa jo puolen kilon verran, alkoivat ynähtelyt muuttua vaikerrukseksi ja lopulta puhtaaksi huudoksi.

Petteri ei voinut kuin seurata sivusta valmennettaviensa tuskia. Syvällä sisimmässään hän varmasti oli tyytyväinen, ettei Miro tehnyt samaa käsittelyä hänelle.

Kun oli päästy kiloon, sangon pohja lähenteli lattiaa, poikien kalut punoittivat täydessä erektiossa ja kassit olivat vieri vieressä pingottuneina eteen. Kaikkien kasvot punoittivat tuskasta, hiki kihelmöi ohimoilla ja alastomilla vartaloilla. Pukuhuoneessa leijaili vahva hien haju.

Miro hymyili pirullisesti. Hän mietti seuraavaa siirtoaan.

Lopeteltuaan pohdiskelunsa asteli hän Mikan viereen. Tämä silminnähden jännittyi kauttaaltaan, kun Miro seisahtui hänen vierelleen.

Miro kumartui Mikan kalulle ja taputti sitä hieman. Mika huudahti läpimärkiin boksereihin. Miro laski kätensä alemmas ja taputteli seuraavaksi Mikan kasseja. Hellästi, mutta täydessä puristuksessa ollessaan kassit olivat erityisen herkkiä kivulle ja niinpä Mika suorastaan kiljaisi boksereihin, jotka vaimensivat kiljaisun olemattomaksi ynähdykseksi.

  • Se siitä, poju, Miro lohdutti tuskissaan huutavaa Mikaa. – Sä oot tehny mulle niin paljon hyvää, et mä päästän sut hetkeksi vapaalle.

Tämän jälkeen Miro avasi Mikan kalua kiertävät köysien solmut ja lopetti Mikan tuskat. Hän kuitenkin halusi pitää köysiverkon tiukkana, jotteivät muut pojat saisi vapaahetkeä.

Niinpä hän veti köydet Petterin kyrvän ja kassien ympäri. Mies ynisi hiljaa aina vaan kovempaa mitä enemmän Miro oli saanut köysiä solmittua. Miron piti tehdä tällä kertaa enemmän solmuja, jotta köysien tuottama paine pysyisi samana johtuen valmentajan läheisemmästä sijainnista poikiin nähden.

Kun Miro veti viimeisen solmun Petterin punoittavien kassien juureen pääsi tältä karjaisu, joka sen mataluudesta päätellen lähti aina kurkun perukoilta asti. Eikä ihme: Petterin muhkeat kassit olivat kuin tyrkyllä puristuneina eteen yhdessä kyrvän kanssa.

Miron ei tarvinnut kuin puristaa peukalollaan ja etusormellaan Petterin kiveksiä saadakseen tämän järkäleen karjumaan ja riuhtomaan hullun lailla. Parasta tässä oli se, että riuhtomalla Petteri vain lisäsi tuskiaan.

Oli aika jättää Petteri rauhaan ja siirtyä pitkästä aikaa kiusaamaan Akia. Miro ei turhia arastellut, vaan läpsäisi kunnon läimäykset Akin punaisena helottaville kasseille. Poika painui kaksinkerroin raivokkaan karjunnan saattelemana.

Miro tarttui Akia niskasta ja veti tämän ylös.

  • Otahan tuosta niin helpottaa.

Samassa Miron mela löysi tiensä Akin suuhun. Alkukankeuden jälkeen homma sujui Akilta hyvin ensikertalaiseksi.

  • Äläkä ees aattele käyttäväs hampaita, Miro tiuskaisi ja painoi Akin tiukemmin itseään vasten.

Miron paljas terska hätyytteli Akin kurkkua ja kuti alkoi olla lähellä irtoamistaan. Niinpä Miro veti Akin onneksi vehkeensä ulos päivänvaloon.

  • Hyvin sä vedit, Miro tokaisi ja taputteli Akin leveitä harteita.

Malik sai kunnian olla viimeinen heistä, joka saisi imeä Miron mahtikyrpää. Mika sai olla rauhassa, koska oli auttanut Miroa nappaamaan Petterin.

Malikin tuuheat, tummat kulmakarvat kurtistuivat yhteen, kun Miro tepasteli hänen vierelleen. Tämä laski kämmenensä Malikin olkapäälle ja laski katseensa vaihe vaiheelta alas jalkojen väliin.

  • Ei voi muuta kun ihailla tota sun kestävyyttäs, Miro kommentoi Malikin yhä puoliseisokissa olevaa vehjettä. – Tai ehkä se johtuu vaan siitä et sä tykkäät tästä loppujen lopuksi?

Miro nosti kysyvän katseensa Malikiin. Tämä tuijotti Miroa entistä murhaavammin. Otsaa peittivät syvät uurteet.

  • Otahan tuosta niin mielikin paranee, Miro sanoi, riuhtaisi bokserit Malikin suusta ja vei terskansa tämän huulille.

Mitään ei tapahtunut. Malik oli jähmettänyt kehonsa kauttaaltaan.

  • Vai ei kyrpä maistu? Miro kovensi ääntään.

Hän tarttui kiinni Malikin mustista hiuksista ja käski tätä imemään.

  • Ei se kerta homoksi tee, Miro naurahti ivallisesti ja vei kätensä alas Malikin kalulle.

Pelkkä hento kosketus sai Malikin sukukalleudet täyteen taisteluvalmiuteen. Kassit olivat houkuttelevasti puristuneet eteen köyden vaikutuksesta.

Miro alkoi läpsytellä noita kookkaita palleja ensin sormenpäillään, sitten koko sormien pituudella ja lopuksi avokämmenellä. Malik yritti pidätellä tuskanhuutojaan onnistumatta siinä. Hän ei voinut muuta kuin taittua kaksinkerroin suojatakseen kassejaan.

  • No? Miro kysyi kyrpänsä edelleen Malikin nenän edessä.

Otsa kurtussa ja silmät ummessa Malik otti Miron kalun suuhunsa. Miro aloitti välittömästi rynkyttämään Malikin suuta kuin kakkosta ikään. Malikin ynähtelyt voimistuivat Miron nautinnon myhäilyjen tahdissa.

Miro haukkoi henkeään viimeisten sekuntien aikana. Loppuhuipennuksena pukukoppiin jäi kaikumaan Miron karjaisu, kun hän laukaisi lastinsa syvälle Malikin neitseelliseen kurkkuun.

Hän veti kalunsa ulos ja jätti sen lepäämään Malikin punoittaville kasvoille. Tämä haukkoi henkeään kuin viimeistä päivää. Siinä samalla osa Miron kalusta valuvasta spermasta valui alas hänen suuhunsa osan jäädessä hänen kasvoilleen.

  • Opittepahan olemaan haukkumatta toisianne homoiksi, Miro huikkasi ennen kuin paiskasi oven kiinni.

Janin viikonloppu

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Jani pääsee vihdoin ulos mystisestä Laitoksesta, mutta ei ehkä sillä tavalla kuin hän olisi toivonut.

 Jani avasi silmänsä, muttei nähnyt mitään. Hän tunsi makaavansa jollain kovalla alustalla tyyny päänsä alla. Sydämen takomisen ja hengityksen tasaannuttua Jani tunsi pientä heijausta aivan kuin makaisi auton kyydissä. Jani yritti liikuttaa käsiään ja jalkojaan, mutta huomasi niiden olevan tiukasti sidotut alustaan.

 Matka tuntui jatkuvan pitkän tovin tasaista tietä pitkin. Kylmä ilmavirta hiveli Janin paljasta kehoa ja puolivelttoa kalua. Jomottava kipu sukukalleuksissa oli helpottanut, mutta jäljelle oli jäänyt jäätävä panetus, joka ei antanut kyrvän veltostua edes kylmän ilman vaikutuksesta.

 Tasainen tie vaihtui tärinän perusteella soratieksi. Ulkopuolelta Jani ei tahtonut kuulla juuri mitään, joten tämäkin koppero oli luultavasti äänieristetty. Vauhti hidastui ja tie mutkitteli paljon enemmän.

 Lopulta Jani ei osannut sanoa oliko auto pysähtynyt vai yhä liikkeessä. Tovin odoteltuaan hänen sydämensä hyppäsi hetkeksi kurkkuun, kun ovi kolahti auki päästäen kirkkaan auringonpaisteen tulvimaan sisään.

 Jani erotti hämärästi silmiään siristellen kaksi tummaa hahmoa, jotka kumartuivat häntä kohti. Toinen tarttui kiinni hänen hartioistaan samalla kun toinen päästi kädet vapaiksi. Lopuksi vapautettiin jalat.

 Nuorukaista kiinni pidellyt mies kiskaisi hänet ylös ja talutti ulos autosta. Ulkona miehet tarttuivat kumpikin Jania käsivarsista talutusotteella.

 Jani yritti hahmottaa mihin hänet oikein oli tuotu. Paljaita jalkapohjia raapi hienojakoinen sorakerros ja lempeä kesätuuli piti hien loitolla. Miehet taluttivat häntä edessä kohoavaa hirsimökkiä kohti, joka näytti enemmänkin linnalta kuin mökiltä. Sekametsän ympäröimältä mökiltä johtivat puutikkaat alas järven rantaan.

 Toinen miehistä pimpotti ovikelloa paksulla ja jäntevällä sormellaan toisen tiukentaessa otettaan ihan niin kuin luulisi Janin johonkin täältä karkaavan.

 Raskas ovi loksahti auki pahaenteisen raskaasti. Oven takana seisova hahmo paljastui Janille vähä vähältä oven auetessa piinaavan hitaasti.

  • Tässäkö se poika on? möreä miesääni kysyi.
  • Kyllä, kohde numero 725-97, toinen saattajista vastasi.
  • Mainiota, mies sanoi ja kuittasi saattajan lomakkeen nimikirjoituksellaan. – Voin jatkaa tästä.

 Miehet päästivät irti Janista. Oven takaa paljastunut mies oli kunnioitusta herättävä näky: pituutta oli taatusti 190 senttiä, hartiat olivat kuin karhulla, valtavaa kaljamahaa ei löytynyt vaikka pehmeyttäkin hänestä tuntui löytyvän. Koko komeuden kruunasi muhkea parta ja miehinen kalju.

  • Pysy paikoillas, mies käski ja paljasti nyrkissään pitelemänsä nahkapannan. Varmoilla otteilla hän kiersi pannan Janin kaulan ympärille saaden tämän talutushihnaansa. – Ja nyt sisälle, hän jatkoi ja riuhtaisi hihnasta.

 Avarassa eteisessä mies jätti Janin seisomaan oven eteen ote silti tiukasti kiinni hihnassa.

  • Kutsut minua koko ajan herraksesi. Onko selvä?
  • Kyllä herra, Jani vastasi niin varmasti kuin jännitykseltään pystyi.
  • Hyvä. Katotaanpas millanen paketti sitä ollaan saatu, mies jatkoi astuen Janin viereen.

 Hän asetti valtavan kouransa Janin harteille hieroen sitä oikean karhun elkein. Janin yllätykseksi tämä karhu jatkoi matkaansa selän kautta pepulle, jonka tämä ahmaisi kouransa sisään kokonaisuudessaan.

  • Ei huono, mies huohotti Janin korvaan.

 Yhtäkkiä toinen koura oli kiinni Janin sheivatussa etumuksessa. Ote oli tiukka, muttei kivulias.

  • Tällä nysälläkö sä oot muijas tyydyttäny? karhu kommentoi Janin velttoa kalua.
  • K-kyllä herra, Jani pinnisteli saadakseen sanat ulos suustansa.
  • Paitsi että eihän tämä oo vielä seisokissa, karhu virnisti samalla tehden pitkiä vetoja Janin esinahalla.

 Yhä Janissa vaikuttava aine esti häntä saavuttamasta orgasmia, mutta erektiota se ei estänyt. Viikkojen selibaatista johtuen nuorukaisen aisa seisoi hetkessä täydessä valmiudessaan terska punaisena.

  • No tulihan siihen pituutta, mies naurahti tutkaillen kämmenellään joka sopukan kasseja myöten. – Toimii näköjään se ainekin kun et tuossa ajassa ehtinyt jo tulla. Eikä tipan tippaa kiimatippojakaan, karhu jatkoi hieroen peukalollaan kuivaa terskanpäätä.

 Jani näki silmäkulmastaan vuokraajansa silmien kiiluvan, kun tämä jatkoi hänen elimensä tyydyttämistä. Kuin salaa sama kivistävä kipu valtasi aluksi kassit kiiveten sieltä kalunvartta pitkin ylös terskaan. Tuskaiset ärähtelyt purkautuivat hänen huuliltaan tahtomattaan.

  • No mikä on kun et tule? karhu nauroi suoraan Janin punoittavaan korvaan. – Setä tekisi sinulle palveluksen mutta ei näytä nuoren miehen kyrpä toimivan.

 Karhu lopetti liikkeensä ja tarttui Janin kasseihin. Yhdellä nopealla kiskaisulla hän sai Janin karjumaan kuin muinaishirviö. Jalat tärisivät, mutta vuokraajansa tukemana Jani pysyi pystyssä. Voimakas koura olisi pelkällä tiukalla otteellaan saanut Janin karjumaan, mutta yhdistettynä kiskovaan liikkeeseen se oli moninkertaisesti kivuliaampaa. Tukalaa tilannetta ei helpottanut selibaatista johtuva kassien turvotus.

 Mies päästi Janin elimet vapaiksi antaen vielä loppuhuipennukseksi parit iskut avokämmenellä. Janin kroppa tärisi vielä tämän jälkeenkin ja hengitys oli puuskittaista.

  • Liikettä poika, karhu murahti kiskaisten Jania talutushihnasta.

 Jani kiskottiin mökin toiseen päähän tupakeittiön ja saunaosaston ohi. Kaikki näytti uudelta ja tuoksuikin siltä. Olohuoneen korkeista ikkunoista avautui loppukesäinen maisema järvelle. Jani arveli vuoden olevan elokuun paikkeilla tai ehkä jo syyskuunkin, koska näin perisuomalaisesta maisemasta ei voinut päätellä ollenkaan missä he oikein olivat.

 Saunan takana oli vielä kodinhoitohuone, jonka Jani ehti jo kuvitella tyrmäkseen. Hänen vuokraajansa kaivoi taskustaan avaimen, jolla hän aukaisi yhden kaapin oven. Oven takaa paljastui muutaman neliön kokoinen pimeä koppero, johon Jani paiskattiin.

 Karhu irrotti talutushihnan Janin kaulalta ja kytki tämän kaulapannan seinästä roikkuvaan paksuun teräsketjuun. Lopuksi hän lukitsi oven jättäen Janin pimeyteen.

 Janin sydän pamppaili ja hiki tuntui nihkeältä paljaalla iholla. Hän olisi paljon mieluummin ollut lukittuna kotiosastollaan. Jos hänellä sellaista edes enää oli kaiken koetun jälkeen.

 Tunnit matelivat Janin koittaessa löytää mukavaa asentoa kovalta ja kylmältä lattialta. Vaikka se olisi löytynytkin, ei kaulaa puristava panta antanut hänelle rauhaa.

 Jossain vaiheessa etäältä alkoi kuulua epämääräisiä ääniä. Aivan kuin joku lähestyisi häntä. Jani oli oikeassa kuullessaan avaimen rapinan lukossa, ja kirkkaan valon hyökyessä pimeään kopperoon.

  • Ylös, hänen vuokraajansa komensi.

 Jani kömpi seisomaan huterasti. Kädet hakeutuivat kuin itsestään sukukalleuksien eteen, mutta ärhäkällä murahduksella karhu sai ne pysymään sivussa.

 Asennettuaan talutushihnan jälleen paikoilleen karhu kiskoi Jania samaa reittiä takaisin. Päästyään ulos saunaosastolta Jani kuuli muitakin miesääniä. Mahanpohjaa kouraisi.

  • No niin Pekka, näytähän se poikas meille, yksi äänistä hoilotti.
  • Tässähän se, Pekaksi kutsuttu vuokraaja totesi työntäen Janin keskelle olohuonetta.

 Sohvalla loikoili kaksi Pekan ikäistä miestä, joilla toisella oli lyhyt sänki päänsä päällä ja toisella varsin tuuheat, punertavat hiukset.

  • Ei huono, sänkipäinen totesi kömpien ylös sohvalta.

 Tarttuen Janista molemmilla käsillään mies kävi läpi joka sopukan tämän kropasta. Kasseille päästyään Jani kavahti taaksepäin paikkojen ollessa vielä arkoja edellisestä käsittelystä.

  • Pysy paikoillas! Pekka karjaisi vetäen vielä hihnasta sanojaan vahvistaakseen.
  • Et kai oo vielä rikkonut tätä? sänkipää naurahti Janin reaktiolle.
  • En nyt suinkaan, Pekka vakuutteli läimäisten samalla kouransa Janin pakaroille. – Vähän vaan tutustellut.
  • Oliko tää saanu sitä uutta ainetta? sohvalla löhöävä mies kysyi. – Sitä mikä estää tätä tulemasta?
  • No miten on? Pekka kysyi Janilta puristaen yhtä aikaa tämän persettä.
  • Kyllä olen, herra, Jani vastasi pinnistellen sanoja suustaan. Tuntui siltä kuin koko huone pyörisi silmissä.
  • Sen haluaisin kyllä nähdä, mies jatkoi luoden samalla merkitsevän katseen Pekkaan.

 Pekka nyökkäsi punahiuksiselle ja käski kahden muun miehen vahtia Jania sillä aikaa kun hän käy noutamassa ‘’rekvisiittaa’’. He eivät suinkaan ehtineet kyllästyä sänkipään kiusoitellen Janin kalun juhlakuntoon. Nimenomaan vähitellen kiusoitellen, mutta korventavassa kiimassaan Janin elin ei tarvinnut juuri ollenkaan huomiota noustakseen.

  • Täällähän ollaan jo hyvin valmiudessa, Pekka totesi musta kassi olallaan. Hän polvistui Janin selän taakse hääräillen hetken ennen kuin antoi seurueelleen luvan katsoa.

 Pekka oli asentanut kokonaisen tekoperän, johon oli muotoiltu naisen pakarat, anus ja pillu. Ylpeänä tuotoksestaan hän kysyi:

  • Kai poika tietää mihin tätä käytetään?

 Jani nyökkäsi, mikä yllättäen riitti vastaukseksi.

  • Ei kun hommiin vaan, Pekka käski ja heitti vielä liukkarituubin vuokrakohteelleen.

 Sänkipää ja karhu vetäytyivät sohvalle kolmannen miehen seuraksi katselemaan tulevaa näytöstä. Jani oli polvistuneena kohti ikkunaa, joten miehillä oli aitiopaikat hänen komealle sivuprofiililleen.

 Kädet hieman täristen Jani tursotti liukkaria kuivalle kalulleen. Jos jo pelkkä aineen vaikutus tulemiseen oli outoa, vielä oudompaa oli touhutippojen täysi puuttuminen. Liukkari tuli siis todella tarpeeseen.

 Jani hieroi loput voiteesta tekopilluun, veti syvään henkeä ja asetti punaisena helottavan terskansa reiälle. Koko kalu vavahteli sydämen lyöntien tahdissa suonet pullistellen. Jani oli vieläkin varma siitä että hänen lemmenvaltikkansa laukeaisi jossain vaiheessa. Kyllähän nyt lyhyelläkin matikalla pystyi sen päättelemään.

 Rohkaistuaan itseään tarpeeksi Jani survaisi kyrpänsä kerralla sisään. Ja se tuntui hyvältä. Jani pystyi melkein kuvittelemaan tyttöystävänsä eteensä poistamaan nämä viikkoja kertyneet paineet.

  • Pane jo poika! Pekka huusi.

 Jani säpsähti haaveilun loppuessa kuin seinään. Hetken tauon jälkeen hän alkoi tekemään lyhyitä työntöjä terskanpään hipaistessa lelun takaseinää joka työnnöllä.

  • No miltä tuntuu? punahiuksinen kysyi.
  • Ihan hyvältä herra, Jani vastasi hiukan huohottaen hento puna kasvoillaan.
  • Oot tainnu tehä tätä ennenkin? sänkipää vihjaili.
  • Kyllä herra.
  • Näytähän nyt mihin todella pystyt, Pekka lisäsi ripaus turhautumista äänessään.

 Jani hengitti syvään ennen kuin aloitti raivokkaan tykityksen muoviseen reikään. Ainoastaan toive laukeamisesta sai hänet jatkamaan. Ja ehkä tuntemattoman vuokraajan ennalta-arvaamattomat rangaistukset.

 Nuorukaisen kiihtyvä huohotus täytti pienen olohuoneen lattiasta kattoon. Miesten katseet olivat nauliintuneet työntöjen tahdissa liikkuvaan kroppaan: komeaan peppuun, meheviin reisiin ja lihaksikkaisiin käsiin, jotka olivat puristuneet lelun ympärille.

 Työnnöt jatkuivat ja jatkuivat ja jopa kiihtyivät. Joku olisi jo voinut luulla muovisen härpäkkeen menevän rikki moisesta rynkytyksestä. Mutta loppuhuipennusta ei tullut. Sen sijaan Jani sai kassinsa kipeiksi pahemmin kuin koskaan ennen.

  • Sattuu herra, Jani vaikeroi huohotuksensa lomasta.
  • Mitä sanoit? Pekka ivaili virne kasvoillaan.
  • Sattuu herra! Jani kailotti.
  • Mihin sattuu?
  • Kasseihin herra…ja kyrpään, Jani kertoi häpeä kaikuen äänessään.
  • Vai niin…, Pekka tuumi nojaten rennosti sohvan perälle. – Etkö saa kutia lentämään?
  • En herra, Jani ähkäisi.
  • No lopeta sitten kerta siitä ei mitään tule, Pekka komensi huokaisten.

 Jani veti elimensä ulos reiästä. Tummanpunaisena helottava meisseli kiinnitti miesten katseet kuin kadulta löytynyt seteli.

  • Joo-o, on kyllä tehokasta ainetta, punahiuksinen kommentoi. – Ei käy kateeks.
  • Eipä mutta on sitä hauska seurata sivusta, sänkipää naurahti.
  • On, Pekka sanoi lopuksi. – Ja vielä hauskempaa on näyttää miten hommat hoidetaan loppuun kuin mies.

 Tämän sanottuaan Pekka nousi seisomaan, avasi farkkujen sepaluksensa ja kaivoi esiin lekansa, joka ulos päästyään paisui komeaksi parruksi.

  • Väistähän poika vähäsen, Pekka käski ja asettui polvilleen Janin paikalle.

 Pari tippaa liukkaria riitti Pekan jo valmiiksi liukastetulle kalulle, joka sujahti sekunnissa sisään reikään. Tämä sonni ei kauaa aikaillut, vaan siirtyi suoraan kiihkeään nussimiseen asiaankuuluvan huohotuksen säestämänä.

  • Ei vittu, kohta lentää, Pekka huokaisi.

 Jostain kurkun perältä kaikuvan korahduksen jälkimainingeissa Pekan kyrpä sykki lastinsa ensin syvälle leluun ja myöhemmin parketille Pekan vedettyä elimensä ulos reiästä. Jani ja kaksi muuta miestä seurasivat esitystä mykkinä sivusta.

  • Siinä vähän mallia sullekin poika, Pekka sanoi ja läpsäisi kivuliaasti Janin yhä tanassa seisovaa kalua. – Ja nyt kieli ulos ja nuolet nämä sotkut pois.

 Jani totteli sillä sekunnilla kieli lipoen ahnaasti parkettia. Paksuhkot spermaklöntit oli varsin helppo nuolla talteen, mutta nieleminen tuotti pientä kakomista. Pekan pari jämäkkää kämmeneniskua perseelle antoi tarvittavaa potkua tähänkin hommaan.

  • Älä unohda pillua, Pekka kommentoi ylhäältä Janin työskentelyä.

 Kieli venytettynä äärimmilleen Jani nuoli lelun liukasta sisäpintaa niin syvältä kuin vain pystyi. Muovinen haju tunkeutui inhottavasti hänen nenäänsä, mutta hän jatkoi urheasti loppuun asti kunnes oli varma, että ainakin isoimmat satsit olivat turvallisesti hänen suussaan.

  • Loistavaa työtä poika, Pekka kehaisi ja kiskaisi Janin hihnastaan ylös seisomaan. – Eiköhän tästä vielä tule vallan mainio viikonloppu meille kaikille.

Jani näytillä

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Janin ja Ollin tarina jatkuu, mutta kuinka pitkään?

 Jani tunsi olevansa takaisin lähtöruudussa. Erona aikaisempaan oli vain se, että tällä kertaa hänellä oli seuraa.

 Hänen kohtalotoverinsa, jonka perseneitsyyden hän oli pakotettuna ottanut, oli jossain vaiheessa päästetty vapaaksi köysistä, mutta saanut samalla vyötärölleen saman siveysvyön kuin kaikki muutkin kohteet. Sotilaspoliisi, jonka nimeksi paljastui Olli, ei ollut kovinkaan huonoa seuraa. Ollikin oli 19-vuotias ja viettänyt suurin piirtein saman ajan tässä laitoksessa kuin Janikin.

  • Aika jännä miten kaukana me ollaan asuttu toisistamme mut silti meidät on kaapattu samoihin aikoihin, Jani puhui kuiskaten varmuuden vuoksi. He eivät olleet varmoja saivatko he keskustella keskenään.
  • Mm, tää on joku valtakunnallinen järjestö, Olli jatkoi.
  • Tai maailmanlaajunen, Jani totesi.

 Seurasi lyhyt hiljaisuus. Tämäkin selli oli äänieristetty, joten hiljaisuuden vallitessa he kuulivat ainoastaan oman sydämensä lyönnit ja toisen hengityksen.

  • Miksköhän ne jätti sulle tuon sp-nauhan? Jani kummasteli Ollin hauista koristavaa asustetta.
  • Joku pervo nauttii siitä, Olli virnisti melkein kuin olisi oikeasti huvittunut.
  • Miten?
  • Kameroiden kautta, Olli sanoi ja heilautti päätään nurkkaan päin. – Niitä on joka puolella mut ne on hyvin piilotettu. Ne jakaa kuvaa nettiin luultavasti 24/7.

 Jani naurahti epäuskoisesti.

  • Eikö tuo oo vähän kaukaa haettua.
  • Musta se on ihan loogista. Tuskin ne uskaltaa päästää meitä pois täältä joten ne tyytyy kuvaamaan meitä ja asiakkaat saa tyydytyksen sitä kautta.

 Jani kohautti hartioitaan hiljaisuuden laskeutuessa jälleen heidän yllensä. Ei kestänyt kauaa, kun se rikottiin oven narahtaessa auki.

  Sisään astuneet kaksi vartijaa käskivät Janin ja Ollin seisomaan jonoon.

  • Selkä suoraksi! toinen heistä karjaisi Ollille ja mäjäytti tätä nyrkillä vatsalihaksille.

 Olli päästi matalan murahduksen, mutta suoristi selkänsä mutinoitta.

 Toinen vartijoista oli sillä aikaa kaivanut esiin kahleet, jotka kiinnitettiin Janin ja Ollin kaulan ympärille. Lopuksi heidät yhdistettiin lyhyellä metalliketjulla toisiinsa.

 Parivaljakko ohjattiin käytäväsokkeloa pitkin tyhjään huoneeseen, joka muistutti erehdyttävästi sitä huonetta, josta Jani ensimmäistä kertaa heräsi. Mitään sanomatta vartijat lukitsivat heidät sisään.

  • No mitäs nyt? Olli kysyi pälyillen ympäriinsä.
  • Hmm…onko tuolla joku lappunen? Jani osoitti yhtä seinistä.

 Nuorukaiset kävelivät seinälle, johon kiinnitetyllä lapulla oli teksti:

’’Olette molemmat lupaavia kohteita. Haluamme seuraavaksi testata teidän kykyjänne lisää. Aluksi pääskää ulos tästä huoneesta.’’

  • Siinäkö kaikki? Olli parahti. Hän koitti tunnustelemalla löytää lisäohjeita lapun ympäriltä tuloksetta.
  • Tuo olis jo liian helppoa, Jani virnuili. – Tää on taas joku älykkyystesti.
  • Olis tää huomattavasti helpompaa ilman tätä perkeleen ketjua, Olli manasi koittaen löysentää puristusta kaulallaan.

 Enempiä pohtimatta Jani ja Olli päättivät ryhtyä etsimään vihjeitä huoneen metallisen kylmiltä seiniltä. Etsintä oli kuitenkin yhtä tuloksellista kuin sen kuuluisan neulan löytäminen heinäsuovasta.

  • Ois tää tosiaan liian ilmeinen paikka, Olli totesi jonkin ajan kuluttua.

 Pojat istahtivat seinää vasten syvän huokauksen saattelemina.

  • Täähän on tasasta metallia koko huone. Miten ihmeessä täältä pääsis pois? Jani huokaisi.
  • On täällä tuo yks ovi, Olli osoitti ovea, josta he olivat huoneeseen tulleet.

 Jani ponnahti jo ylös, mutta Ollin parahdus sai hänet pysähtymään.

  • Ai vittu, varo vähän tätä vitun ketjua, tämä ärähti ja nousi ylös.

 Ovi oli samanlainen kuin jokainen heidän näkemänsä ovi tässä labyrintissa. Paksusta metallikahvasta vääntäminen ei tuottanut tulosta – ovi oli ja pysyi tiukasti lukittuna.

  • Mutta miks ne haluis meidän menevän tästä ovesta? Jani ihmetteli. – Sillonhan me tultas käytävälle.
  • Ei näistä ota selvää, Olli vastasi samalla tunnustellen oven reunoja. – Hei, täällä on jotain!

 Olli veti oven raosta esiin pienen, usean kertaan taitellun lappusen. Avattuaan sen hän luki sen ääneen:

  • ’’Kolme sanaa.’’
  • Kolme sanaa? Jani toisti hämillään.

 Hetken hiljaisuus. Ulkoa käytävältä ei kuulunut äänen ääntä.

  • Eli siis kolme sanaa, joilla oven saa auki, Olli sanoi silmät kirkastuen.
  • Tuskin sentään: ’’Minä rakastan sinua.’’, Jani naurahti.
  • Ei nähtävästi, Olli totesi oven pysyessä yhä lukittuna.
  • Jos ne haluaa meidän alistuvan lopullisesti. Koska jos me ei tehdä niin, me jäädään tänne ikiajoiksi.
  • Voi olla, Olli kommentoi. – Mutta mikä se olisi kolmen sanan muodossa?
  • Hmm…vaikkapa ’’Me alistumme teille.’’

 Piinaava jännitys. Ei mitään.

  • Entäs ’’Kohteet alistuvat tahtoonne.’’, Olli julisti.

 Samalla sekunnilla ovi narahti auki. Vilkaisten toisiinsa Jani ja Olli sen enempää empimättä astuivat ulos.

 Käytävä oli tyhjä ja hiljainen. Se jatkui kymmenisen metriä kumpaankin suuntaan haarautuen muutaman kerran.

  • Mihis nyt? Jani kysyi hieroen kananlihalla olevia käsivarsiaan – viileyteen ei tahtonut tottua koskaan.
  • Parasta tutkia kaikki ovet.

 Pääkäytävän ovista yksikään ei auennut. Sivukäytävät olivat kaikki umpikujia eivätkä niidenkään varrella olevat ovet auenneet. Jokainen näistäkin ovista muistutti täysin toisiaan.

  • No nyt meni hankalaksi, Olli huokaisi.
  • Älä vielä sano mitään, Jani rohkaisi. – Tällä kertaa me ei luultavasti mennä ovesta, vaan…lattiasta.
  • Miks?
  • Tuntuu vaan siltä.

 Janin opastamana parivaljakko alkoi tutkimaan lattiaa metri metriltä. Jokainen pieni kohouma tai painauma tutkittiin. Silmien harjaannuttua työ oli varsin helppoa, mutta mitään ei tahtonut löytyä.

  • Taisit olla väärässä, Olli totesi Janin takaa. – Lopetetaan jo, selkää särkee.
  • Mitäs se sotilas siellä valittelee, Jani piruili. – Käydään nyt loppuun asti läpi, kun kerran alotettiin, Jani sanoi jämäkästi ja kiskoi Ollia eteenpäin.

 Hetken päästä Jani pysähtyi äkisti saaden Ollin törmäämään häneen.

  • Tässä! Jani hihkaisi äskeisestä välittämättä.
  • Mitä siinä on? Olli murahti takaa.

 Jani näpersi lattiaa, kunnes sai nostettua sitä muutaman sentin. Sitten hän varoen siirsi lattialaatan sivuun. Alta paljastui luukku, jonka kahvaan hän tarttui.

  • Katopas, Jani kommentoi luukun alta paljastuvaa näkymää.
  • Mitäs helvettiä? Olli henkäisi Janin niskaan.
  • Ei kun alas vaan.

 He laskeutuivat alas paljastuneita portaita keskelle täydellistä pimeyttä. Vasta päästyään pois viimeiseltä askelmalta valot rävähtivät päälle.

 Silmiään siristellen nuorukaiset huomasivat seisovansa ikään kuin jalustalla keskellä suurta hallia. Tältä korkealta jalustalta johti vain yksi kapea sillan tapainen, juuri ja juuri jalan levyinen palkki toiselle puolelle, jossa heitä odotti suljettu ovi. Alla putoamista odotti verkko.

 Pitkän aikaa näkyä tuijotettuaan Olli parahti silmät suurina:

  • Miten helvetissä me tuota pitkin päästään?
  • Ei ainakaan seisoen, Jani vastasi.
  • Miten sitten? Roikkuenko? Olli ihmetteli.
  • Jep, Jani vastasi tyynesti.
  • Ei oo todellista…
  • Pakko se on olla. Tuuhan nyt, Jani sanoi ja kiskoi Ollin jalustan reunalle.

 Molemmat kumartuivat Janin mennessä ensimmäisenä. Jäntevä käsivarsi tarttui kylmään metallipalkkiin ja heti sen perään toinen. Viimein hän heittäytyi käsiensä varaan Ollin seuratessa tiiviisti perässä kahleen pakottaessa etenemään.

 Käsivarret jännittyneinä nuoret miehet etenivät varmoin ottein. Ollin hauista koristava SP-nauha oli kestokykynsä äärirajoilla lihaksien pullistellessa sen alla.

 Puoleenväliin päästyään molemmat ähkivät ja huohottivat kuuluvasti. Lyhyeltä vaikuttanut matka osoittautuikin hengästyttäväksi urakaksi urheilijanuorukaisillekin.

  • Ei vittu et on raskasta, Jani puuskutti.
  • Eteenpäin vaan! Olli huudahti. – Ei me tähän voida jäähä!

 Murahdellen Jani hivuttautui eteenpäin. Ähkien ja puhkien he viimein pääsivät loppumetreille. Käsivarret vapisten Jani hapuili jotain kiinteää mille astua.

  • Miten helvetissä me päästään tuonne ovelle? hän hätäili ääni vavisten.
  • Kato sinne alas, Olli neuvoi.

 Tason alapuolella olikin astinlauta, jolta Jani sai jalansijan. Samaan syssyyn Olli astui hänen vierelleen ja yhdessä toisiaan auttaen he kipusivat ylös oven eteen.

 Tasattuaan hengityksensä he kokeilivat ovea. Loksahdus vain ja se aukesi.

  • Sieltä he saapuvat! miesääni julisti.

 Samassa kaksi vartijaa ilmestyi kuin tyhjästä irrottaen Janin ja Ollin kahleistaan. Heidät ohjattiin vastakkaisiin suuntiin kirkkaasti valaistussa huoneessa.

 Huoneen päissä oli molemmille omat telineet, joihin heidät sidottiin x-asentoon. Janilta aukaistiin tämän lisäksi hänen siveysvyönsä. Katosta laskeutui lypsykone, jollaisella Jania oli jo aikaisemmin käsitelty. Putki asennettiin levossa olevalle kalulle, mutta itse laitetta ei vielä käynnistetty.

  • Nyt, hyvä yleisö, saatte nähdä jotain täysin uutta, miesääni julisti. – Kohde 725-97 on saanut viime viikkojen ajan uutta ainettamme, joka tekee hänen laukeamisensa mahdottomaksi seuraavien viikkojen ajaksi, jos nyt lopettaisimme annostelun. Jos taas jatkaisimme annostelua, vaikutukset jatkuisivat. Voimme myös nostaa annostelua, mikä arvioidemme mukaan johtaa vuosien mittaiseen tai peräti elinikäiseen laukeamattomuuteen. Seuraavaksi esittelemme aineen vaikutuksia käytännössä.

 Janiin liitetty lypsykone käynnistettiin. Hitaat pumppailut saivat paineen kasvamaan viikkojen selibaatin jälkeen. Tahti kiihtyi kuitenkin nopeasti aivan kuin laite tietäisi tarkalleen milloin pumpata kovempaa. Jani tunsi suunnatonta mielihyvää saadessaan pitkän tauon jälkeen tuntea kyrpänsä sykkivän terhakkaana, vaikkakin siitä oli kiittäminen tätä erikoista konetta eikä hänen rakasta kättään.

 Mutta kuten mies oli selittänyt, Jani ei päässyt kliimaksiin. Hänen nuoruuden intoa puhkuva kalunsa näytti siltä kuin se olisi minä hetkenä vain sylkäissyt nesteet pihalle, ja sen alla paisuneet kassit odottivat laukausta toisiaan vasten jännittyneinä. Laukeamisen sijaan Jania alkoi kalvamaan tuskastus niin lähellä odottavasta helpotuksesta ja suoranainen kipu turvonneissa kasseissa. Sieltä se levisi pikkuhiljaa kalun vartta pitkin terskaan, joka helotti tulipunaisena.

 Janin äänekäs vaikerointi ei saanut miestä lopettamaan. Kone lypsi Jania armottomasti ja yhä kiihtyvällä tahdilla. Viimein vaikeroinnin muuttuessa karjunnaksi kasseja korventavan kivun takia laite pysäytettiin.

  • Kuten huomasitte, aineen vaikutuksesta kohde ei lauennut, vaikka kuinka stimuloimme penistä. Sen sijaan se sai aikaan tuskaisen tilan, jossa kipu sukuelimissä muuttui lopulta sietämättömäksi. Aine on jopa niin tehokas, ettei edes kiimaliimaa erittynyt.

 Jani oli tällä värin irrotettu laitteesta, jotta yleisö näkisi hänen sykkivän kyrpänsä kaikessa komeudessaan. Hän ei voinut vastustaa kiusausta olla katsomatta alas haaroihinsa. Ja toden totta: kalu oli täysin kuiva terskaa myöten.

  • Emme voi korostaa liikaa aineen potentiaalia, mies jatkoi. – Tämä tuo täysin uuden ulottuvuuden kohteiden kurinpidosta huolehtimiseen. Ja onhan tämä toki nautinnollista seurattavaa. Mutta mikä tärkeintä, kohde ei voi laueta ilman lupaa, vaikkei hän olisikaan lukittuna siveysvyöhön.

 Puheen loputtua Jani irrotettiin kahleista ja lukittiin pieneen häkkiin. Heti tämän jälkeen häkki alkoi nousemaan kohti kattoa lopulta jääden heilumaan ilmaan muutaman metrin korkeuteen. 

  • Otamme tarjouksia vastaan seuraavan kahden tunnin ajan. Pitäkää mielessänne, että tekemänne tarjous on sitova eikä sitä näin ollen voi peruuttaa. Vuokra-aikaa ei voi myöskään pidentää, vaan aikaa on vain tämä yksi ja ainoa viikonloppu, mies selosti.

 Jani jähmettyi niille sijoilleen. Puheet vuokrauksesta eivät jättäneet epäselväksi mistä oli kyse. Jopa hänen kovana kipuileva kyrpänsä veltostui hiukan.

  • Julistan täten tarjouskilpailun alkaneeksi!

Janin uudet kaverit

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Monenlaista hahmoa pyörii Janin ympärillä, mutta tuleeko kenestäkään pidempiaikaista tuttavuutta?

Päivät etenivät samalla puuduttavalla kaavalla osastolla G-3. Jani koitti parhaansa mukaan pitää lukua osastolla viettämistään päivistä, mutta oli mennyt sekaisin laskuissaan jo jokin aika sitten. Aikaa oli saattanut kulua pari viikkoa tai pari kuukautta.

Uusia kohteita tuli ja vanhoja meni tasaiseen tahtiin. Janin entinen työpari Markuskin oli viety jo pois ties minne. Jani ei saanut lopetettua pohdintoja hänen jossain tulevaisuudessa koittavasta siirrostaan.

Janin uudeksi työpariksi määrätty Ilkka oli tullut osastolle samoihin aikoihin hänen kanssaan. Jania aavistuksen lyhyempi Ilkka oli 24-vuotiaana osastonsa vanhimpia, mutta treenattu yläkroppa veti vertoja nuoremmille.

Työparina Ilkka ei ollut ehkä se kaikkein paras. Hänen jatkuva vastaanhangoittelu ajoi hänet ikäviin tilanteisiin. Joskus meni päiviä, ettei hänestä kuulunut mitään, mutta yhtäkkiä hän palasikin Janin rinnalle puunaamaan lattioita. Katoamisten aikana Janin kontolle jäivät Ilkankin työt. Yhtälö oli mahdoton, joten Janikin sai tuntea munissaan Ilkan rangaistuksen.

Tänäkin päivänä kellon osoittaen ehkä jotain iltapäivän tuntia kaksikko oli työn touhussa. Nytkin heidän työtään vartioi sama tatuoitu vartija kuin usein aiemminkin. Jani oli nimennyt tämän körmyn ”omavartijakseen”.

  • Annatko sen sangon, Ilkka murahti Janille.
  • Etkö tiedä etteivät kohteet puhu työn aikana! vartija karjaisi.
  • En! Ilkka huusi takaisin kasvot vihasta rypyillä.

Jani seurasi tilannetta hiljaa sivusta kuitenkin jatkaen siivoamistaan.

  • Jatka siivoamista! vartija jatkoi.

Ilkka vaikeni. Vartija kaivoi esiin tutun säätimen, jolla hän annosteli tujaukset sähkövirtaa Ilkan elimille. Kohde pysyi hiljaa paikoillaan tästä huolimatta – ainoastaan jalat nytkähtelivät hieman. Jani näki tuskanhuutojen odottavan aivan Ilkan yhteenpuristettujen huulten takana, mutta tämä ei antautunut.

  • Vai alat hankalaksi? vartija tuhahti ja työnsi säätimen taskuunsa. – Ylös siitä, hän jatkoi ja repi lyyhistyneen Ilkan pystyyn.

Vartija käänsi katseensa työnsä lopettaneeseen Janiin:

  • Seuraa meitä.

Vartija johdatti heidät takaisin kotiosastolle. Kolmikko pysähtyi ovivahdin kopille.

  • Kutsu koko osasto koolle, vartija käski kaapinkokoista vahtia.

Jani ja Ilkka vietiin ruokalaan. Jani käskettiin istumaan yhdelle pöydistä, kun taas Ilkka talutettiin tyhjän linjaston eteen.

  • Mene x- asentoon, vartija käski.

Tällä kertaa Ilkka ei hangoitellut vastaan. Kasvot olivat tyynen neutraalit.

Vartija paineli jälleen kerran säätimen nappeja. Jani ei pystynyt käsittämään miten noin pienellä vekottimella pystyi tekemään niin paljon.

Samassa katosta alkoi laskeutua metalliset kahleet Ilkan käsien kohdalle. Samanlaiset kahleet nousivat myös lattiasta jaloille.

Jani tunsi kylmän väreen lävistävän koko kehonsa. Tämä ei tietäisi hyvää.

Vartija lukitsi Ilkan kädet ja jalat kahleisiin samalla kun ruokalaan alkoi marssia loput osaston kohteista. Nämä täyttivät paikat Janin ympärillä kummastelevat katseet heidän eteensä kahlitussa Ilkassa.

Osaston loput vartijat asettuivat ruokalan seinille vartioon tatuoidun körmyn ottaessa estradin haltuun. Hän kaiveli taskustaan vekottimen, jota Jani ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt.

  • Nyt näette mitä jatkuva niskoittelu saa aikaan, körmy julisti samalla vetäen vekottimen täyteen mittaansa. Nyt se muistutti taikasauvaa, johon Janin katse oli tiukasti lukkiutunut.

Ilkka säilytti ihailtavan hyvin tyyneytensä – tai siltä se ulkopuolisen silmin ainakin näytti. Vartijan avatessa napin painalluksella Ilkan siveysvyön auki nuorukainen yritti pyristellä vaistomaisesti irti kahleistaan. Janin katse laskeutui magneetin tavoin Ilkan paljastuneelle elimelle, jonka alla selibaatista turvonneet kivekset roikkuivat velttoina.

Vartija naurahti kuuluvasti:

  • Tästä pinteestä et pääsekään enää niin helpolla!

Hän nosti sauvan Ilkan jännittyneelle rintakehälle. Kuului napsahdus, ja heti perään Ilkan karjaisu. Jani oli ollut näkevinään pienen kipinän sauvan päässä.

  • Tällä vehkeellä on kaksi kertaa enemmän tehoja kuin niillä jotka on teidän munissanne kiinni, vartija rehenteli hiljaiselle yleisölle.

Sauva laskeutui alas Ilkan hyvin muodostuneille vatsalihaksille, joille se antoi parit tujaukset. Ilkka vaikeroi ja rimpuili. Kasvot helottivat tulipunaisina, ja hänen huohotuksensa kaikui pitkin salia.

 Jani päätteli seuraavan kohteen olevan Ilkan sukukalleudet, mikä ei-niin-yllättäen osoittautuikin oikeaksi. Jännitys salissa oli noussut huippuunsa. Kaikki olivat hiljaa Ilkan huohotusta lukuun ottamatta.

 Sadistinen virne huulillaan vartija jakeli sähköiskuja ensin Ilkan levossa olevalle kalulle, joka hetken päästä helotti omenanpunaisena. Ilkan karjunta oli lievimmin sanottuna korvia riipivää. Siltikään kukaan yleisöstä ei ulkoisesti reagoinut siihen – toki kaikkien oli jatkuvasti pinnisteltävä tämän pokerinaaman ylläpitämiseksi.

 Ilkan voimakkaiden käsivarsien ja paksujen jalkojen pyristely kahleita vastaan oli yhtä tuloksetonta kuin hänen karjuntansakin. Janista vaikutti siltä kuin tämä vain yllyttäisi vartijaa kiihdyttämään tahtiaan.

 Eturivissä istuneet saattoivat hyvin nähdä Ilkan kassien tuskaisen tilan, mikä tulisi iskujen myötä vain pahenemaan. Kenties jopa viikkojen selibaatti oli saanut ne turpoamaan silminnähtävästi ja punoittamaan epäterveellä tavalla. Syitä selibaatille saattoi olla monia. Ehkä vain harva oli kiinnostunut saamaan hänen mälliään tai sitten selibaatti oli osa hänen rangaistustaan. Saattoihan joku johtohahmo myös puhtaasta mielihyvästä pitää Ilkan kaltaisen atleetin tällaisessa turhauttavassa tilassa.

 Oli miten oli, mutta seuraava sähköiskujen sarja sai yleisön vavahtamaan kauhusta. Osa ei kyennyt peittelemään järkytystään, vaan se paistoi selvänä heidän kasvoiltaan. Janin kehon lävisti kylmä väre, joka oli kuin heijastuma Ilkan kasseja polttavasta sähköstä.

 Ilkan karjunta kuulosti joltain b-luokan kauhuelokuvan ääniraidalta miehisen matalalla äänellä höystettynä. Tämä ei ollut vielä mitään lihaksikkaan kehon raivokkaan rimpuilun rinnalla. Teräs ei kuitenkaan antanut periksi. Punoitus Ilkan palleissa alkoi sinertyä kidutuksen yhä jatkuessa.

 Pienen ikuisuuden jälkeen vartija lopetti iskujen antamisen. Ilkan jännittynyt kroppa valahti veltoksi jääden roikkumaan kahleiden varaan.

  • Ehkä seuraavalla kerralla mietit kaks kertaa ennen kuin väität vastaan, vartija totesi.

 Ilkka ei huohotukseltaan pystynyt vastaamaan, mutta silmien kipunoinnista saattoi yhä aistia syvään uurtuneen vihan vartijaa kohtaan.

 Vartija viittoi kollegansa paikalle. Pari isointa järkälettä tarttui Ilkkaa käsivarsista ja talutti hänet ulos salista, vaikka kestokykynsä rajoille uuvutettu Ilkka ei kyllä olisi tuottanut vastusta kellekään.

 Ilkasta ei tämän episodin jälkeen kuultu. Luultavasti hänet oli alennettu jonnekin alemmalle tasolle tässä jättimäisessä sokkelossa.

 Kului parisen viikkoa ilman mainittavia sattumuksia. Jani alkoi olla osastonsa pitkäaikaisimpia asukkeja. Henkisen jaksamisen kannalta samat rutiinit ja tuttu ympäristö olivat hyviä, mutta jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta jäyti koko ajan takaraivossa.

 Yhtenä aamuna ennen aamuherätystä Janin sellin ovi avattiin. Ovesta astui sisään kaksi mustiin pukeutunutta miestä kommandopipoilla varustettuina. He raahasivat Janin ulos osastolta ilman vastarintaa. Jani oli puolet matkasta sokaistunut kirkkaista valoista ja yhä tokkuraisena äkkiherätyksestä.

 Pitkän kävelyn jälkeen Jani puskettiin tällä kertaa pimeään huoneeseen. Ovi hänen takanaan kolahti pahaenteisesti kiinni.

  • Seuraava vaihe koulutuksestasi alkaa, tuttu konemainen ääni ilmoitti kaiuttimista.

 Keskelle huonetta syttyi kirkas valokeila. Keskellä sitä oli nelinkontin alastomana sidottuna pellavapäinen nuori mies paljaalla hauiksellaan musta SP-nauha. Tämän vartalo piirtyi terävästi vasten pimeää taustaa. Silmät oli peitetty, ja suu tukittu.

  • Tehtävänäsi on poistaa edessäsi olevan kohteen perseneitsyys. Liukuvoidetta löydät kohteen viereltä. Aikaa on viisi minuuttia siveysvyön avaamisesta.

 Kuin taikaiskusta Janin vyö aukesi paljastaen tarkalleen vain hänen sukukalleutensa muun vyön jäädessä kiinni. Hän ei tuhlannut aikaa, vaan riensi kohteen luo. Ajattelulle – saati tunteilulle – ei ollut sijaa.

 Nuori varusmies – luultavasti Janin ikiä – oli perse tyrkyllä Janin viikkoja selibaatissa viettäneen kyrvän edessä. Vähemmästäkin Janilla olisi ottanut eteen. Tyttöystävän ollessa pelkkä häilyvä muisto häntä ympäröivien miesten keskellä tällainen tilaisuus oli mittaamattoman arvokas.

 Reilu loraus liukkaria kyrvälle ja hieman myös sotilaan tiukalle reiälle olivat ainoat Janin tarvitsemat valmistelut. Nyt täydessä seisokissa sykkivä kalu odotti terska punaisena hetken päästä koittavaa helpotusta.

 Terävä työntö kivenkovalla terskalla sai sotilaan reiän avautumaan riittävästi. Jani sai puskettua keskikokoisen kyrpänsä miltei tyveä myöten sisään. Kohde hänen allaan koitti vaikeroida minkä suuntukkeeltaan pystyi. Vaalean karvoituksen peittämät reidet tärisivät Janin melan porautuessa nuorukaisen sisään. Jani ei edes kuullut näitä hiljaisia valituksia, vaan painoi konemaisesti tiukkaa reikää mielessään ainoastaan laukeaminen.

 Minuutit kuluivat vilistäen. Vielä viimeiset työnnöt ja hän olisi valmis.

 Kuului korkea piippaus.

  • Aika on ohi. Keskeytä tehtävä, kaiuttimista kaikui.

 Jani jähmettyi. Kliimaksiin valmiina oleva kyrpä jäi avuttomana seisomaan sotilaspoliisin reikään.

  • Irrottaudu kohteesta!

 Jani hätkähti ja veti kalunsa ulos. Se heilui sykkimisen tahdissa aivan kuin se huutaisi siemensyöksyä.

 Kuului oven aukaisu. Janin luo käveli taas yksi naamioitunut körmy mustissa. Tämä kumartui hänen vierelleen, nappasi kiinni Janin kyrvästä karhunkämmenellään ja painoi kylmäainetta sisältävän pussin vasten kalua.

 Jani parahti kivusta, mutta körmy ei hetkahtanut. Tuskaa kesti siihen asti, kunnes Janin kyrpä oli jälleen löysänä. Tämän jälkeen vartija lukitsi siveysvyön takaisin paikoilleen.

 Kassit edelleen pakottaen Jani jätettiin virumaan yhdessä kovia kokeneen varusmiehen kanssa. Kattovalon sammuttua he jäivät odottamaan pimeyteen ja hiljaisuuteen ympäröityinä uusia koettelemuksia.

Työmatkalla

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Hieman perinteisempää tarinaa vuodelta 2015 tähän väliin.

Viittäkymmentä hätyyttelevällä Jounilla oli ollut jälleen yksi helvetinmoinen päivä. Kokouksia kokousten perään. Hän oli kolmen päivän työmatkalla Helsingissä. Nyt oli menossa toinen päivä, jonka iltaa hän vietti istumalla hotellin ala-aulan baarissa oluella.

Turhaan hän ei siellä istunut. Normaalisti hän kuluttaisi aikaansa huoneessaan katsoen televisiota tai lukien kirjaa. Mutta nyt tuo uuvuttava rutiini loppuisi.

Hän oli nimittäin rohkaissut mielensä viikkojen pohdinnan jälkeen ja vastannut peräti kahteen seuranhakuilmoitukseen. Molemmat miehiä.

Kyllä, hän oli homo. Sen hän pystyi itselleen myöntämään, vaikka hänellä odottikin perhe Jyväskylässä.

Häntä jännitti paljon. Mahaa kipristeli kuin se olisi ollut kipeä. Olut kuitenkin auttoi ja vähitellen maha turtui miltei tunnottomaksi.

Miehet joiden kanssa hän oli sopinut tapaamisen olivat tuskin kolmeakymmentä, joten he olivat täydellisiä pieneen isä-poika roolileikkiin. Molemmat totta kai tiesivät että heitä odottaisi kimppakivasessio, jossa Jouni olisi oikeutetusti pääosassa. Pääosassa siten, että hän saisi laukoja lastejaan pojujen timmeille pepuille ja sileille kasvoille.

Hänen lyhyt, mutta paksu vehje hieman kovettui, kun hän ajatteli tulevaa iltaa. Mustat farkut alkoivat käydä ahtaiksi, ei niinkään kalun kovettuessa, vaan muhkeiden kassien tultua enemmän esiin.

Kassit olivat hänen suurin ylpeytensä. Hänellä ei ollut enää nuoruusvuosien jatkuvaa himoa runkata, joten nämä persikan kokoiset häränkivekset olivat tehtailleet valkoista mahlaa jo viikon ajan, joten oli jo aikakin syöstä se ulos.

Jouni oli koko ajan tarkkaillut baarin kirjavaa asiakaskuntaa sekä varsinkin niitä jotka astuivat sisään, koska heidän joukossaan hänenkin ”pojut” olisivat.

Muutama potentiaalinen nuori mies oli kävellyt hänen ohitseen ilman rintamerkkiä pinkin, pitkähihaisen suoran paidan vasemmalla puolella: sen avulla Jouni saattoi tunnistaa miehet. Hänen merkkinsä sen sijaan oli sinivalkoraitainen, lyhythihainen suora paita, sekä kaljut hiukset.

”Siinä on yksi!”, Jouni äkkäsi nopeasti baarin tiskiltä hieman yli kolmikymppisen ”Daddy’s boy”:n. ”On siinä kyllä komea poju.”, hän jatkoi ajattelemistaan.

Totisesti komea: Jouni istui pöydässään juuri sellaisessa kulmassa, josta saattoi nähdä nuorukaisen kiinteän pepun vasten kireitä farkkuja. Ruskeat hiukset oli kammattu nuorekkaasti hieman sekaisin.

Nyt hän kääntyi ympäri suoraan Jounia kohti kädessään täysinäinen oluttuoppi. Hänen lyhyen sängen peittämät kasvonsa levesivät hymyyn, jonka saattelemana hän asteli Jounin luo.

  • ’Big daddy’? nuorukainen kysyi jääden odottamaan vastausta pöydän viereen.
  • ’Daddy’s boy’? Jouni kysyi ja niin molemmat tiesivät osuneensa oikeaan.
  • Sebastian, terve, nuori mies jatkoi ja istui alas nahkaiselle penkille.
  • Jouni, tervepä terve.
  • Ei oo toinen poju vielä tullu?
  • Ei oo ei.

Seurasi lyhyt hiljaisuus, jonka aikana molemmat salaa mielessään mittailivat toisiaan. Jounilla oli jo aikaa sitten käyneet olot ahtaaksi alakerrassa, kun hän oli ihaillut Sebastianin nuorta vartta baaritiskillä.

Sebastian taasen sai vasta nyt tilaisuuden tutkia miestä, jonka kanssa hän viettäisi tulevan illan ja yön. Hän ei ollut pettynyt: Jouni oli juuri sellainen ”isukki”, jonka pehmeään kainaloon sai käpertyä rajun eroottisen illan jälkeen.

Hörpittyään muutaman kulauksen juomistaan, osui miesten näkökenttään heidän iltansa viimeinen petikaveri. Jo päältä päin näki, että hän oli reilusti pumpatumpi kuin Sebastian: koholla olevat rintalihakset paistoivat läpi kireästä paidasta ja hartiat olivat hyvin muodostuneet.

Pitkin harppauksin hän asteli pöydän luo, tervehti ja istui alas, käsissään hänelläkin täysinäinen oluttuoppi.

Aika kului leppoisasti tutustuessa ja olutta hörppiessä. Sitä mukaa kun lasit tyhjenivät ja illan kohokohta lähestyi yritti Jouni hillitä pullotusta housuissaan onnistuen siinä vaihtelevasti. Hän kun ei voinut uskoa saavansa viettää ilta tällaisten silopeppujen kanssa.

  • Eiköhän lähetä pojat mun huoneeseen, Jouni ehdotti, kun jokaisen oluttuoppi lähenteli pohjaa.
  • Lähetään vaan, viimeisenä pöytään istuutunut Ossi virnisti.

Miehet poistuivat baarista hissiin, joka vei heidät viidenteen kerrokseen ja sieltä Jounin huoneeseen.

  • Mä käyn vielä vessassa. Ottakaa te pojat ihan rennosti, Jouni kehotti ja sulkeutui vaalealaattaiseen kylpyhuoneeseen.

Pojat nyökkäsivät ja heittäytyivät leveälle parisängylle. Jouni sen sijaan vetaisi sepaluksensa auki kuseakseen, mutta juuri kun hän oli aikeissa laskea lastinsa posliinille, tuli hänelle parempi idea. Hän avasi oven raolleen ja huikkasi pojat kylpyhuoneeseen. Pojat tottelivat häntä kuuliaisesti, kuten kunnon poikien kuuluukin ja pian pieni kylpyhuone oli täysi kolmesta aikuisesta miehestä.

Pojat kiinnittivät katseensa pakostakin Jounin tukevaan kaluun, joka oli täydessä erektiossaan Jounin miehekkään kouran sisällä.

  • Nyt riisuutukaa, Jouni käski samalla alkaen itsekin avaamaan paitansa nappeja.

Pojat tekivät työtä käskettyä. Sebastianin runsas karvoitus jatkui yläruumiissakin: rinta oli karvainen, mutta selvästi väliin sheivattukin, karvoitus laski sitten varsin leveänä kaistaleena navan yli aina jalkoväliin asti. Yläruumis oli timmi, muttei erityisen lihaksikas, lukuunottamatta hiukan koholla olevia rintalihaksia.

Ossi sen sijaan oli täysin karvaton yläruumiistaan. Hän taisi olla sitä myös luonnostaan, koska ainakaan Jounin silmiin ei osunut ainuttakaan sänkikarvaa. Jos Sebastian oli pettymys lihastensa osalta, niin Ossi korvasi hänet täydellisesti: rintalihakset olivat koholla, hauikset olivat selvästi lihaksikkaat, vaikkakaan Sebastianin vastaavat eivät olleet mitkään rimpulat nekään, mutta Ossin todellinen plussa oli hänen sixpackinsa. Hän olisi aivan hyvin voinut olla malli vatsalihastensa perusteella.

Jounin yläruumis taasen oli normaalin jo keski-iän ylittäneen miehen yläruumis: paljon karvoja, vahvat hauikset, mutta poikien yllätykseksi maha oli miltei tasainen.

Mutta Jounin ulkomuoto ei ollut tänä iltana tärkeä, vaan poikien. Jouni kävi molemmat pojat läpi huolellisesti, kehui heitä, erityisesti Ossia, mikä sai Sebastianin ilmeen synkkenemään joka kerta, mutta se kirkastui aina kun Jouni kehui tätä hitusenkin verran.

  • Nyt loputkin vaatteet, Jouni käski käsi hakeutuen välittömästi hänen kyrvälleen.

Pojat olivat kuuliaisia ja pian Jounin käsi pääsi tunnustelemaan muitakin kyrpiä kuin omaansa.

Sebastianin karvoitus jatkui reiluna aina pepulle asti, mutta toisin kuin muut karvansa, hän oli sheivannut kaikki sukupuolielimiensä lähistöltä jättäen tasaisen, silitettävän sängen.

Sebastianin kalu oli puolitanassa hänen riisuessaan mustat Björn Borginsa. Jounin tartuttua siihen se nousi välittömästi ylvääseen erektioon, jonka pituus lähenteli viittätoista senttiä. Kassit olivat normaalin kokoiset, mikä tuotti Jounille pienen pettymyksen.

  • Ei se haittaa, hän totesi. – Mulla näitä kasseja riittää, hän virnisti taputellen samalla Sebastianin timmin pepun ylhäältä alas.

Sebastian virnisti nolona katse kaakelissa, mille vieressä seisova alaston Ossi virnisti ilkeästi, mutta tämän hymy hyytyi lyhyeen kun Jouni julisti tuomionsa atleetin varustuksesta:

  • Ei oo sulla pitkä kyrpä…oiskohan kolme-, neljätoista senttinen, Jouni mittaili kasvot kurtistuneina mietteliääseen ilmeeseen. – Ja näin ohutkin vielä.

Nyt sai Sebastian vuoron virnistellä vahingoniloisesti, mutta hänenkin virneensä koki tylyn lopun, kun Jouni käski heidät molemmat heidän takaa löytyvään kylpyammeeseen.

Jouni riisui loputkin vaatteet yltään sillä aikaa kun kaksi hänen nuorta pojuaan ahtautui kylpyammeeseen jalkapohjat vastakkain.

  • Kusettaa niin vitusti, olivat ainoat sanat, jotka Sebastian kuuli ennen kuin hänen päällensä ryöpsähti aimo lastillinen lemuavaa virtsaa.

Se kasteli ensin hänen hiuksensa, sitten se valui inhasti ruumista pitkin aina haaroväliin saakka, jossa se tappoi hänen ylvään erektionsa sekunneissa.

Pian saman käsittelyn sai Ossi, jonka ruskealla sänkitukalla virtsa tuntui entistä kuumempana ja iljettävämpänä kuin Sebastianilla. Jouni ei kuitenkaan kauaa aikaillut, vaan laski pääosan virtsastaan Ossin jännittyneille vatsalihaksille, joiden väleistä se sitten valui aina tämän urheilijanuorukaisen säälittävälle tumpille, jollaiseksi Ossin kyrpä oli muuttunut ensimmäisten virtsapisaroiden osuessa tämän päälaelle.

Viimeiset tipat valuivat pitkin Sebastianin persvakoa ja karvaisia jalkoja, kun Jouni vielä veteli muutaman kerran esinahkaansa eteen ja taakse varmistuakseen siitä, etteivät hänen pojunsa jäisi mistään paitsi.

Kun Jouni oli hoitanut tarpeensa hän tarttui suihkupäähän, väänsi lämpötilan jääkylmälle ja avasi hanan. Pojat olivat yhtä tyrmistyneen näköisiä kuin viimeksikin. Kai he sentään osoittaisivat kiitollisuutta häntä kohtaan, kun hän pesisi heidät kusesta eikä jättäisi heitä virumaan siihen?

Hän hieroi molemmat pojut läpi kunnolla hyytävän kylmän veden kanssa. Pojujen viriilit sukukalleudetkin pysyivät aisoissa, kun ne suihkutteli kylmällä vedellä.

Hampaat kalisten, iho kananlihalla ja nännit kovina pojut nousivat ylös seisomaan Jounin heitä käskiessä.

Jounin kalu sojotti pystyssä, kun pojujen omat kyrvät olivat vetäytyneet sykkyrälle lähelle heidän kehojaan.

  • Kuivatkaa nyt ittenne ja tulkaa sitten sänkyyn, Jouni käski tallustellen itse sängylle.

Hän heittäytyi valkoisille peitoille, joiden päältä hänen pojunsa olivat jo poistaneet päiväpeitteen. Hän oli keskellä sänkyä, jotta saisi molemmat pojut kainaloihinsa samaan aikaan.

Pojut saapuivat pian kylpyhuoneesta hiukan paremmassa kunnossa kuin missä Jouni oli heidät sinne jättänyt. Molempien kasvoilla oli totinen ilme, eikä kumpikaan ollut aikeissakaan ilveillä toiselle tai vähemmän Jounille.

  • Tulkaahan pojat tänne, Jouni kehotti ystävällisempään sävyyn taputellen paikkoja molemmilta sivuiltaan.

Ossi hyppäsi ensin sänkyyn vallaten Jounin vasemman kainalon Sebastianin löntystellessä oikealle puolelle sänkyä. Jouni kiersi käsivartensa tiukasti molempien pojujensa hartioiden ympäri ja rutisti lujaa.

  • Tuo oli pojat opiksi teille. Täällä ei virnuilla kenellekkään, Jouni torui pojujaan katse viipyen tasaisesti molemmissa.

Pojut nyökyttelivät päitään vaisusti, katse tiukkana Jounin totisissa silmissä. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan ja katse oli edelleen vakava.

  • No se siitä sitten, Jouni oli ottanut monta pykälää hilpeämmän äänensävyn. – Kumpi haluu alottaa? hän kysyi laskien katseensa merkitsevästi täydessä erektiossaan komeilevaan kaluunsa.

Pojut vilkuilivat toisiaan epäröiden Jounin odotellessa tyynenä tämän mieltentaiston lopputulosta. Lopulta Ossi otti pioneerin paikan vastaan täynnä salaista ylpeyttä. Hän halusi kaikesta huolimatta jollain tavalla ”päihittää” Sebastianin. Kaiken lisäksi Jounin lämpimän kusen valuminen pitkin hänen kehoaan oli näin jälkikäteen ajateltuna ollut aivan helvetin kiihottavaa.

Ossi kumartui ulos Jounin kainalosta eikä aikaakaan kun hän oli jo ahmaissut sisäänsä Jounin terskan ja vähitellen koko kalun. Se sykki hänen posken sisäpintaansa vasten hullun lailla ja joka sekunti tuntui kuin se ampuisi mahlansa hänen kitalakeensa.

Mutta niin ei käynyt. Pian Jounin voimakas käsi tarttui hänen vasempaan hartiaansa ja Jouni veti hänet takaisin kainaloonsa.

  • Älähän innostu liikaa poju, Jouni torui häntä. – Annetaanhan Sebunkin yrittää.

Sebastian tajusi aikansa tulleen ja oli vähintäänkin yhtä innokkaana kuin Ossi ”iskänsä” kyrvän kimpussa. Hänestä tuntui kuin Jouni huokailisi hänen käsittelyssään syvemmin ja äänekkäämin kuin Ossin vastaavassa, mutta se saattoi olla pelkkää kuvitelmaakin.

Sebastiankin sai tasan saman ajan Jounin tyydyttämiseen kuin Ossikin. Ilme Jounin kasvoilla kertoi suuhoitojen olleen tarpeeseen.

  • Kiitos pojut, hyvin veditte molemmat, Jouni kiitteli ja taputteli pojujaan selälle.

Jouni katsahti vaistomaisesti pojujen omiin varustuksiin, jotka olivat heränneet jälleen eloon. Tästä Jouni sai idean.

  • Ootte ansainneet pikku palkinnon, Jouni sanoi pikku virne huulillaan. – Menkää kuusysiin niin saatte tekin tyydytyksenne.

Pojujen ilmeet selkeästi kirkastuivat tämän uutisen johdosta. Jouni kömpi heidän välistään pois jääden istumaan sängyn päätyyn. Automaattisesti Ossi asettui Sebastianin päälle luoden näin hyvät näkymät tilannetta sivusta seuraavalle Jounille.

Pojut aloittivat hommat välittömästi. Pelkät imemisen äänet saivat Jounin kyrvän sykkimään kuin viimeistä päivää. Puhumattakaan Ossin herkkupepun hienoisesta värähtelystä imemisen tahtiin.

Jouni ei pystynyt enää hillitsemään itseään. Hän nappasi laukustaan liukkarin ja kortsupaketin. Valmistelujen jälkeen hän asettui Ossin pepun taakse polvet Sebastianin pään vierellä.

Jo pelkkä liukastetun etusormen työntäminen Ossin tiukkaan reikään sai Jounin kalun valuttamaan kiimatippoja lakanoille. Ossin lutkutukseen ilmestyi sinne tänne matalia huohotuksia.

Kun Ossin reikä oli lämmitelty, oli aika siirtyä varsinaisiin hommiin. Ossin timmi reikä odotti liukkarista kiillellen Jounin sykkivää, paksua kyrpää sisäänsä. Ja sinne se upposikin, hitaasti, vähitellen, kutitellen ja kihelmöiden.

Ensityöntöjen jälkeen homma alkoi luistamaan niin kuin ennen. Työnnöt olivat varmoja ja tukevia. Ossi sai todellakin miehen kyrpää ja siltä se tuntuikin. Hänellä alkoi olla vaikeuksia imeä Sebastianin kalua.

Jouni murahteli epämääräisesti huomatessaan tämän ja läpsäisi vielä mojovat iskut Ossin pakaroille. Sama meno jatkui silti. Sebastiankin alkoi ähkimään, kun Ossin imu muuttui surkeaksi räpeltämiseksi.

  • No jo on, Jouni ärähti ja keskeytti lykkimisensä.

Sitten hän riuhtaisi Ossin polvilleen hartioista ja ohjasi tämän seisomaan. Jouni pomppasi itsekin ylös ja ryhtyi penkomaan matkalaukkuaan.

Pojujen yllätykseksi esiin nousivat metalliset käsiraudat. Niillä Jouni lukitsi Ossin kädet selän taakse.

  • Seisot nyt siinä ja katot kun miehet nussii, Jouni käski.

Ossi oli jähmettynyt paikalleen. Nuoren miehen kyrpä oli enää puolitanassa, mutta alkoi osoittaa elonmerkkejä heti kun Jouni pääsi Sebastianin kimppuun.

Jouni oli vaihtanut välissä kortsun, mutta kaikki kävi nopeasti kuin kokeneella miehellä pitääkin. Sebastian odotti reikä liukkarissa doggy-asennossa Jounin sykkivää valtikkaa.

Sinne se solahtikin upeasti. Sebastian alkoi voihkimaan välittömästi, mikä vain voimistui kun Jouni pääsi jälleen panemisen makuun. Suuret kivekset hakkasivat Sebastianin pakaroita, kun Jouni painoi aisansa kokonaisena sisään.

Sebastian voihki pää lujasti kiinni patjassa, mutta pientä ähinää kuului Ossinkin suunnalta. Tämän kyrpä oli taas palautunut juhlakuntoon, mutta seisoi nyt orpona ilman stimulaatiota.

  • Sen siitä saa kun ei osaa ottaa kyrpää niin ku mies, Jouni kommentoi Ossin tilaa.
  • Ootko varma et Sebukaan osaa? Ossi pisti yllättäen vastaan.
  • Kokeillaan, Jouni virnisti.

Ossi astui askeleen eteenpäin ja työnsi kalunsa Sebastianin huulille. Tämä katseli hetken terskan päätä, kunnes ahmaisi sen suuhunsa.

Samalla Jouni vain kiihdytti tahtiaan. Silmät eivät meinanneet pysyä auki ja huohotukset tulivat jostain keuhkojen perältä.

Sebastian otti Jounin aisaa taitavasti sisäänsä, mutta samanaikaisesti onnistui ottamaan Ossin kyrpää suuhunsa ongelmitta. Ossi työnsi kaluaan yhä syvemmälle ja syvemmälle ja lopulta pohjaan asti, mutta se ei Sebastianin imemistä haitannut.

Jouni oli äänistä päätellen saavuttamassa kliimaksinsa. Työnnöt olivat nopeita ja lyhyitä. Viimein Jounin kalu alkoi sykkimään valkoista mahlaa Sebastianin tiukkaan reikään. Matalat murahtelut kielivät järisyttävästä orgasmista.

Heti perään Ossin kyrpä laukesi sykäyksittäin ensin Sebastianin suuhun ja loput liemistä roiskuivat pitkin tämän kasvoja.

Jouni nousi seisomaan ja heitti mällistä raskaan kortsun roskikseen. Hän vapautti Ossin käsiraudoistaan kouraisten lopuksi vielä tämän pakaroita.

  • Harmi kun et osaa ottaa kunnolla kyrpää. Nää sun pakaras on aivan mahtavat.

Sebastiankin oli saanut itsensä ylös. Hänen kyrpänsä sykki silminnähden valuttaen kiimatippoja jatkuvalla syötöllä.

  • Otahan nyt Sebulta suihin, Jouni käski Ossia.

Tämä teki työtä käskettyä ja laskeutui polvilleen Sebastianin eteen. Nuoren miehen kyrpä sujahti nopeasti Ossin kitaan ja ei kauaakaan kun lämmin mahla syöksyi Ossin suuhun. Lastit tämä nieli viimeistä pisaraa myöten.

  • Hyvä poika, Jouni taputteli Ossin selkää. – Käydäänhän pojat vielä suihkussa.

Pojut menivät ensinksi ammeeseen Jounin huuhdeltaviksi. Sitten Jouni asettui heidän keskellensä ja käski heidän puhdistaa hänet perusteellisesti. Sen he tekivät saippuoimalla joka sopukan Jounin kropasta ja lopuksi huuhtelemalla. Erityisesti jalkovälin seutu sai perusteellisen käsittelyn.

Kuivauksen jälkeen kaikki kolme rojahtivat sängylle ilkosillaan. Jounin oli helppo nukahtaa nuorten miesten väliin mielessään jo aamun uusintakierros.