Avainsana: nuori+vanha

Roolileikkimme uusivuosi

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Laurin ja Mikan tarina saa jatkoa juhlien muodossa. Tälle juhlinnalle on tulossa vielä jatkoa.

Syksy oli vaihtunut runsaslumiseksi talveksi, mikä tarkoitti pihatöiden lisääntymistä kolaamisen muodossa. Onnekseni minulla oli kaksi jässikkää, jotka hoitivat homman mukisematta. Olin mennyt jopa niin pitkälle, että lisäsin Laurin profiililla kaupunginosamme Facebook -ryhmään ilmoituksen, jossa tarjosin pientä korvausta vastaan lumenkolauspalvelua. Hommia oli tullut ihan kivasti. Yleensä Lauri ehti paremmin paikalle joustavien opiskeluaikojen ansiosta, mutta Mikakin sai kyllä osansa hommista. Korvaukset työstä tulivat totta kai minulle.

Mikan huone oli saanut lisäyksen kalterihäkin muodossa. Yhteen huoneen nurkista Mika rakensi minun käskystäni vajaa kaksi metriä pitkän ja leveän metallihäkin, joka oli sen verran matala, ettei siellä mahtunut kunnolla istumaan. Kulku häkkiin oli pienehköstä ovesta, jonka lukitsin sitten munalukolla ulkoapäin. Häkki oli varustettu ohuella patjalla sekä ’’kusipullolla’’, joka oli käytännössä iso limsapullo, jonka yläosa oli leikattu pois. Käskin Mikan sinne yöksi silloin, kun hän ei ollut mielestäni toteuttanut tarpeeksi hyvin tai nopeasti käskyjäni. Jos olin oikein ilkeä, en antanut hänelle edes vesipulloa, vaan käskin juomaan omaa kusta, jos jano iskisi. Ja sehän yleensä iski, kun kannoin häkin molemmille puolille ylimääräiset lämmittimet, jotka hohkasivat kuumaa ilmaa suoraan häkkiä kohti. Kerran käskin molemmat orjani häkkiin yöksi. Oli huvittavaa seurata, kun kaksi isoa äijää yritti asettua mukavasti tyrmään, joka oli ahdas jo yhdellekin. Aamulla heidät sitten vapauttaessani olivat molemmat hiljaista poikaa eikä uutta kuritusta hetkeen tarvittukaan.  

Vietimme joulun kolmistaan kotona. Vanhempani olivat lähteneet perinteisesti ulkomaille joulun viettoon, mutta päätin jättää reissun väliin tällä kertaa. Pidimme hieman taukoa rooleistamme, mutta vaatteita pojuni eivät siltikään saaneet pitää. Söimme ja joimme hyvin muutaman päivän ajan. Sen jälkeen alkoikin pojuillani raskas uurastus.

Halusin järjestää suuret uudenvuoden juhlat uudessa talossamme. Kutsuisin paikalle kaikki tuttavamme, jotka olimme saaneet tavata näiden touhujen parissa. Simo ja hänen pojunsa Tero olisivat ensimmäisinä kutsuvieraslistalla. Toki myös Tuomo, jonka luona vietimme monta hauskaa kesäpäivää. Ajattelin selvittää myös Villen ja Lucaksen yhteystiedot, jotta voisin välittää kutsun myös heille.

Taloa piti valmistella useamman päivän ajan juhlia varten. Olohuone tulisi olemaan juhlien keskus, joten teetätin pojuillani sen keskelle pienen esiintymisareenan. Kattoon asennutin samanlaisen kattokoukun kuin leikkihuoneessa. Sohvat ja nojatuolit sivupöytineen asetettiin areenan reunoille. Loppusilauksena olohuoneen nurkkaan tuli pieni häkki, johon saattoi tarvittaessa sulkea huonosti käyttäytyneen orjan.

Lopuksi Lauri ja Mika saivat puunata koko talon lattiasta kattoon puhtaaksi. Molemmilla oli nykyään käytössä munien taakse asennettu sähköiskujen antaja, joka toimi loistavana motivaation lisääjänä. Minun todellakin piti muistaa kiittää Tuomoa tästä mahtavasta ideasta.

Eivätkä juhlat olisi olleet yhtään mitään ilman hyvää ruokaa ja juomaa. Pojuni saivat kantaa edellä mainittuja selkä vääränä taloon. Suunnittelin, että Mika saisi toimia pääkokkina, kun taas Lauri voisi tyydyttää vieraita muilla tavoilla. Toki saisin käyttööni myös Teron ja Lucaksen, mutta en uskonut heillä olevan kovin kummoisia keittäjän taitoja Mikaan verrattuna.

Lopulta koitti kylmä ja lumisateinen uuden vuoden aatto. Olin varannut joitakin raketteja h-hetkeä varten, mutta pahoin pelkäsin, että ne jäisivät ensi vuoteen huonon sään vuoksi. Kutsuun olivat vastanneet myöntävästi Tuomo sekä Simo ja Tero. Ville oli vastannut tulevansa, jos vain ehtisi. Eiköhän tästä vielä juhlat saisi aikaiseksi.

Olin pukeutunut rentoon kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Mika ja Lauri olivat hekin parhaat päällä. Molemmilla roikkui kaulallaan samanlainen, jykevä kaulaketju munalukolla. Munia koristivat samantyyliset metalliset siveysvyöt, joiden takana oli sähköä kaukosäätimellä annosteleva rengas. Enempää eivät nämä sonnit kaivanneet.

Ovikello soi. Käskin pojuja seuraamaan minua eteiseen.

  • Ja nyt käyttäydytte molemmat niin hyvin kuin osaatte. En halua nolata itseäni vieraiden edessä, sanoin tiukasti katse lipuen kaksikossa.
  • Kyllä herra, kuului vastaus kuin yhdestä suusta.

Hymähdin ja avasin oven. Sisään astui Tuomo paksussa talvitakissa.

  • No iltaa, isäntä tervehti puistellen lumia takkinsa päältä.
  • Iltaa iltaa, vastasin ja kättelin Tuomoa. – Otahan Lauri vieraan takki ja pistä se kuivumaan.

Lauri vei takin naulakkoon ja jäi seisomaan seinän viereen kädet selän takana.

  • Älä nyt sinne jää, vaan tule esittelemään itsesi vieraalle, käskin.

Laurin kasvoilla kävi muutaman sekunnin ajan pieni hämmennys, mutta nopeasti pojuni tajusi talsia luoksemme.

  • Hyvässä lihassa oot sonnia pitänyt, Tuomo kehui, kun tarttui Laurin muhkeaan rintalihakseen.
  • Joo tiukka ruokavalio pitää olla. Ja treenit hoituu kätevästi tuolla meidän kotisalilla, nyökkäsin leikkihuoneen ovea kohti.
  • Niin se pitää. Ja oot näköjään hommannut tämän saman vehkeen, joka on jo tuolla vanhemmalla sonnilla, Tuomo totesi ja vilkuili sähkörenkaaseen päin.
  • Tämä on ollut oikein kätevä, kiitos paljon suosituksesta. Hankin vielä tällaisen monitoimikaukosäätimen, jolla voi ohjata molempien renkaita, vaikka yhtä aikaa.

Vedin pienen säätimen taskustani. Olin teipillä ja tussilla merkannut kirjaimet ’’L’’ ja ’’M’’ säätimen yläreunaan, jotta en sekoittaisi ohjaimia. Väänsin nyt Mikan kohdalta säätimen ykköseen ja annoin iskun. Mika murahti hieman takanamme.

  • Alkaa näköjään jo tottumaan, Tuomo virnisti Mikan reaktiolle. – Toin itse asiassa tuliaisen, joka liittyy aiheeseen.

Tuomo haki takkinsa kätköistä pienen paketin, jonka sisältä paljastui kaukosäätimen kokoinen laite.

  • Tämä on tehty karjanajoon. Tällä saa tarvittaessa vieläkin isompaa virtaa ja juuri sinne, minne haluaa. Saanko näyttää?

Nyökkäsin vastaukseksi. Tuomo ei aikaillut, vaan siirtyi tyynenä seisovan Mikan viereen. Tuomo asetti laitteen vasten Mikan paksua reittä ja painoi nappia. Nyt sonnilta pääsi aiempaa voimakkaampi murahdus samalla kun asento hieman horjahti iskun voimasta.

  • Ja tuo ei ollut kovinkaan iso tujaus, Tuomo virnisti ja ojensi laitteen minulle.

Kiitin vierastani ja pidin seuraavaksi pienen esittelykierroksen talossa. Mika alkoi hääräämään keittiössä Laurin avustamana. Tuomo ihastui erityisesti Mikan huoneen selliin. Hän tosin ehdotti, että Mikan tila typistettäisiin kokonaan sellin sisälle.

  • Muun ajanhan orja on töissä muualla tai sitten kotona, Tuomo perusteli.

Nyökyttelin ajatukselle luvaten harkitsevani sitä. Samassa ovikello soi uudestaan. Siirryimme kaikki eteiseen ottamaan vieraan vastaan. Oven takana oli odotetusti Simo ja hänen oma orjansa Tero. Tervehdimme Simon kanssa kädestä pitäen. Tero auttoi isäntäänsä riisuutumaan. Ei mennyt kauaa, kun Tero oli riisunut itseltään kaikki vaatteet. Jäljelle jäi ainoastaan paksu kaulaketju sekä metallinen siveysvyö.    

  • No osataanko täällä tervehtiä herroja oikeaoppisesti? Simo sanoi tiukasti katse lipuen Laurin ja Mikan välillä.

Pojuni katsahtivat hetken toisiaan ennen kuin tajusivat pudottautua polvilleen.

  • Hyvä aloitus, Simo virnisti. – Tulkaahan nyt haistelemaan miltä miehen muna tuoksuu.

Kaksikko konttasi Simon pullottavan etumuksen eteen. Mika aloitti nuuskimisen ensin Laurin liittyessä pian seuraan. Simon farkkujen etumus paisui entisestään. Ei mennyt kauaa, kun farkut olivat nilkoissa ja orjieni päät syvemmällä tuossa miehisyyden tyyssijassa.

  • Laitoin tällaiset salilla hikoillut bokserit ihan teitä varten päälle.
  • Kiitos herra, Mika sai sanottua palvomisensa lomasta.
  • Tuoksuu oikein hyvältä herra, Lauri komppasi isäänsä.

Seuraavaksi Simo käski molempien pojujen laskea hänen bokserinsa hampaillaan hitaasti alas. Sonnini tarttuivat hanakasti kiinni Simon tiukkojen alushousujen vyötäröön. Näytti hetken siltä, että he ihan kilpailivat siitä kumpi saisi housut ensimmäisenä alas. Tulos oli kuitenkin tasapeli.

  • Ja nyt imekää yhtä aikaa, Simo käski, kun hänen meisselinsä heilui vapaana kaksikon silmien edessä.

Mika aloitti ottamalla terskan kokonaisena suunsa kosteaan syleilyyn. Lauri keskittyi sillä välin alapuolella roikkuviin kasseihin. Kaksikko hoiti hommansa keskittyen ja antaumuksella, vaikka välillä näytti että, huulet kohtaisivat toisensa kaiken imemisen ja nuolemisen huumassa.

  • Ja seuraavaksi molemmat imee mun kyrpää, Simon käsky kuului tiukkana.

Ainakin omat kulmakarvani kohosivat hieman. Nyt orjien oli pakko koskettaa huulilla toisiaan samalla, kun he palvelisivat vierailevan herran kyrpää. Mika ei aikaillut, vaan jatkoi varren imemistä omalta puoleltaan. Lauri sen sijaan jäi tuijottamaan isänsä työskentelyä, mutta ei tehnyt elettäkään liittyäkseen mukaan. Niinpä jouduin käyttämään uutta sähköpiiskaani pojuni leveään selkään, jotta sain jotain liikettä aikaiseksi. Lauri säpsähti murahtaen matalasti ja alkoi varovaisesti imeä Simon kovana sykkivää kalua. Mikan tumman sängen reunustamat huulet hieroivat vasten Laurin sileitä kasvoja. Oli väistämätöntä, että pian myös sonnien huulet kohtasivat, kun ne ympäröivät Simon kalun kauttaaltaan. Suuhoitoa saava vieraani myhäili nautinnosta silmät suljettuina. Me muut seurasimme näytöstä silmät lukittuneina.

En voinut kuin vain kuvitella, miltä tilanne mahtoi sonneistani tuntua. Näin intiimeissä tunnelmissa he eivät vielä kertaakaan ole olleet. Alkujärkytyksestä huolimatta pojuni työskentelivät aivan kuin tilanteessa ei olisi ollut mitään erikoista. Jospa tämä ilta ja yö sujuisivat ongelmitta, ajattelin.

Simo alkoi myhäillä siihen tahtiin, että purkautuminen olisi kohta lähellä. Vieraani käski Lauria ja Mikaa asemoitumaan ottamaan lastin vastaan. Simo veteli muutaman kerran esinahkaansa edestakaisin, kunnes terskan kärjestä ampaisi lentoon aimo annos lämmintä spermaa. Lasti osui ensimmäisenä orjieni huulille, joista se alkoi valumaan pikku hiljaa kaulalle ja rinnalle.

  • Nielkäähän nyt kaikki mitä vieras teille tarjosi, käskin sivusta.

Lauri ja Mika lipoivat spermat huuliltaan parempiin suihin. Simo auttoi kaapimaan loput lastit sonnien karvaisilta vartaloilta. Näytös oli ohi.

  • Mennäänhän tuonne olohuoneen puolelle, viitoin vierailleni.

Teimme olomme mukavaksi samalla kun Mika ja Lauri häärivät keittiössä. Tero oli polvistunut kuuliaisesti Simon viereen pää painuksissa.

  • Hienosti oot kyllä asiat saanut järjestymään, Simo kehaisi. – Miten on koulutus edennyt?
  • Kiitos kysymästä, ihan hyvin on kaikki edennyt. Molemmat on kasvaneet hyvin uuden kotisalin ansiosta. Mikan kehitystä hieman kyllä haittaa sen reissutyöt, mutta kaiken muun ajan se käyttää kyllä täällä kotona.
  • Tuo rahapuoli on kyllä hankala näissä kuvioissa. Toki sulla on kaks orjaa, jotka voi tehdä töitä sulle, joten tilanne ei oo niin surkea.
  • Ei onneksi tee tiukkaa rahan suhteen. Ajattelin, että laajentaisin noiden sonnien lumenkolaus-palvelua keväämmällä muihinkin piha- ja kotitöihin. Toki kaikki pyörii vielä käteisellä, kun ei oo mitään firmaa perustettu.
  • Voisin kyllä itelle ostaa alastonta siivouspalvelua iskältä ja pojalta, Simo naurahti niin kuuluvasti, että keittiössä kuultiin varmasti jokainen sana.
  • Joo onnistuu, vaikka heti, virnistin. – Ja kaverialennuksella totta kai.

Kävin keittiössä tarkistamassa, miten valmistelut edistyivät. Mika oli hellan edessä muhkea peppu minuun päin samalla kun Lauri valmisteli salaattia.

  • Tuokaahan seuraavaksi ne drinkit sillä tavalla kuin sovittiin, käskin pojuja.

Palasin vieraideni seuraan. Kului hetki, kunnes keittiöstä astui esiin sonnikaksikkoni. Mika oli konttausasennossa kantaen leveän selkänsä päällä drinkkitarjotinta. Lauri seurasi isäänsä polvistuneena siltä varalta, että tarjotin alkaisi valumaan lattiaa kohti. Mika talsi hitaan varmasti kohti minua ja vieraitani. Sänkipää oli painuneena alaviistoon osaksi alistumisen, mutta osaksi tasapainon pitämisen vuoksi. Mika oli juuri pysähtymässä eteemme, kun tarjottimen toinen reuna alkoi liikkua. Laurin nopeiden refleksien ansiosta tarjotin ei päässyt putoamaan, mutta yhdestä drinkistä valui hieman juomaa tarjottimelle.

  • Ai että, melkein täydellinen suoritus, virnistin ja kehotin vieraitani tarttumaan tarjottuihin juomiin.
  • Se on hyvä, kun orjille löytyy monipuolista käyttöä, Tuomo totesi.
  • Joo kaikkea sitä pitää keksiä, ettei ne vaan ala lorvailemaan, vastasin. – Pysyhän vielä siinä.

Tartuin sähköpiiskaan ja annoin siitä tujauksen Mikan paksuun reiteen. Jalka värähti refleksinomaisesti samalla, kun sonnin suusta kuului matala murahdus.

Samassa ovikello soi. Käskin Mikan mennä keittiöön jatkamaan valmisteluja. Laurin käskin kontata perässäni eteiseen vastaanottamaan uusia vieraita. Oven takana meitä odotti Ville ja Lucas hänen takanaan.

  • Iltaa taloon, Ville tervehti rempseästi. – Pahoittelut, kun ollaan myöhässä. Lähtö vähän venähti ja ajomatkassa kesti tuon huonon kelin takia.
  • Ei se mitään. Ollaan juuri aikeissa alkaa syömään.
  • No niin, mainiota. Täällä on näköjään orjapojuille selkeä pukukoodi, Ville virnisti katse vierelleni polvistuneessa Laurissa.
  • Näin se pitää olla niin tietää jokainen oman paikkansa.
  • Siinäs kuulit Lucas. Alahan riisuutua, Ville käski omaa pojuaan.

Lucas oli vikkelä liikkeissään, kun hän repi vaatteita yltään. Niiden alta paljastui vaaleanruskea kroppa, joka oli saanut lisää lihasta sitten viime näkemän. Kaulaa koristi metalliketju, joka oli ohuempaa mallia kuin omilla sonneillani. Metallinen siveysvyö koristi tämänkin pojun sukukalleuksia. Kontrasti vieressä kauluspaitaan ja suoriin housuihin sonnustautuneen Villen kanssa oli syntisen kiihottava.

  • No mutta, siirrytään tuonne keittiön puolelle. Siellä on varmaan kaikki valmista.

Kutsuin myös olohuoneesta Tuomon ja Simon ruokapöydän ääreen. Pöytä oli katettu, ja Mika odotti hellan vieressä valmiina tarjoilemaan herroilleen. Laurin, Teron ja Lucaksen käskin polvistumaan seinän viereen, minkä jälkeen Mika sai käskyn aloittaa tarjoilun.

  • Saako meidän pojut kans jotain murkinaa? Tuomo kysyi.
  • Tottahan toki, hymähdin. – Eihän sitä ilman ruokaa jaksa. Tarjoile Mika pakastimesta kuppeihin annokset noille sonneille. Sinä saat luvan syödä viimeisenä.
  • Kyllä herra, Mika vastasi.

Mika otti esiin metalliset kipot, joihin hän sulatti mikrossa valmiita pakasteannoksia. Selitin vierailleni, kuinka orjani tekevät kerralla ruoat pakastimeen parin viikon ajaksi.

  • Tuohan kuulostaa kätevältä, Simo kommentoi. – Pitää ottaa itelläkin harkintaan.

Syömisemme lomassa saatoimme ihailla kolmen orjapojun leveitä selkiä, kun nämä hotkivat proteiinipitoista sapuskaa kitusiinsa. Lauri ei aluksi ollut meinannut lämmetä tälle yksinkertaiselle, mutta kustannustehokkaalle ravinnolle, mutta kun vaihtoehtona oli treenata maha kurnien, alkoi ruoka lopulta maistumaan.

Ruokailun päätyttyä siirryin vieraideni kanssa takaisin olohuoneeseen. Siemailimme viskiä samalla, kun pojumme siivosivat keittiötä. Koko kropassa vallitsi miellyttävä raukeus. Kun siivoukset oli hoidettu, käskin kaikki neljä orjaa seisomaan riviin eteemme.

  • On siinä komeita poikia, Tuomo kehaisi silmät lipuen rivin päästä päähän.
  • Todellakin on. Kai me saadaan jonkinlainen näytös vielä aikaan? Ja minä kun jäin pois siitä ensimmäisestä, Ville pisti väliin pieni hymy huulillaan.
  • Oli minulla kyllä sellainen mielessä, hymyilin takaisin. – Jos se vaan teille sopii.

Vieraani pyysivät minua selittämään ideani tarkemmin. Olin ideoinut pienen painikisan, joka alkaisi kaksi vastaan kaksi -matsilla, jonka jälkeen mielestämme huonoiten suoriutunut kilpailija pudotettaisiin kisasta. Toinen matsi käytäisiin kolmanneksi ja toiseksi tulleen välillä. Sen voittaja kamppailisi kisan voitosta ensimmäisen matsin voittajan kanssa.

  • Ja kisan lopullinen voittaja saisi laueta tavalla, jonka me tietenkin päätämme.

Viimeinen lause nostatti hieman keskustelua, mutta lopulta olimme kaikki samaa mieltä säännöistä ja palkinnosta. Ensimmäisessä matsissa vastaan asettuisivat Lauri ja Tero vastustajinaan Mika ja Lucas. Halusin tarkoituksella asettaa omat sonnini vastakkain, minkä vuoksi parit syntyivät miltei kuin itsestään.

Painimatoksi levitettiin leikkihuoneessa välillä käytettävä kumilakana. Jotta kisasta tulisi meille katsojille vieläkin hauskempaa, keksi Tuomo öljytä kisaajat hierontaöljyllä sopivan liukkaiksi ja kiiltäviksi.

Siinä meidän edessämme seisoi sitten kaksi testosteronia uhkuvaa paria. Jokaisen kaulaa koristi metalliketju, ja munissa roikkui metallinen siveysvyö. Minun oikealla puolellani patsasteli Lauri ja Tero ja heitä vastassa Mika ja Lucas. Hienoinen myskin tuoksu alkoi jo valtaamaan olohuonetta. Jotta tilaa riittäisi varmasti, arvottiin ensimmäiset ottelijat, jotka vaihtuisivat läpsystä, kun pari niin päätti. Ensimmäisinä matolle pääsivät Lauri ja Lucas. Tuomo otti hieman tuomarin roolia ja julisti ottelun alkaneeksi. Pojut kävivät välittömästi toistensa kimppuun. Kuului mahtava lätsähdys, kun rintakehät iskeytyivät kiinni toisiinsa. Lucaksen ruskeahko ja karvaton iho oli mainio vastakohta Laurin vaalealle, mutta karvaiselle ulkomuodolle. Aluksi orjapojut kamppailivat seisten eikä kumpikaan näyttänyt saavan yliotetta toisesta. Hauikset ja reidet pullistelivat minkä pystyivät, mutta asennot pysyivät kuta kuinkin hallinnassa. Noin viiden minuutin jälkeen Lucas sai jotenkin kammettua toisen jalkansa Laurin toisen nilkan taakse, mikä sai oman pojuni horjahtamaan ensin polvilleen ja lopulta selälleen. Lucas otti nopeasti tilanteen hallintaan ja siirtyi hajareisin Laurin päälle. Pojuni yritti kaikkensa päästäkseen ylös, mutta lopulta hänen oli annettava vuoro Terolle.

Tero ampaisi merkin saatuaan Lucaksen kimppuun, joka horjahti juuri sen verran, että Lauri pääsi livahtamaan alta pois lepäämään. Terolla oli selkeä etu massassa suhteessa Lucaksen, mutta liikkeissä hän ei ollut kovinkaan sulava. Kamppailua käytiin nyt polvien varassa. Tero yritti kääntää Lucaksen kohti mattoa, mutta latinopoika oli ovelampi ja sai käännettyä Teron voimat tätä itseään vastaan. Niinpä Tero mätkähti pian lattialle hölmistyneen näköisenä. Lucas puuskutti rankan alkuottelun jälkeen, joten hän antoi Mikan jatkaa Teron käsittelyä.

Isukki harppoi nopein liikkein Teron päälle ja piteli tätä lattiaa vasten kaikilla voimillaan. Vaikka Tero oli saanut viime kuukausina kiitettävästi lihasta erityisesti käsiinsä ei hänestä ollut vastusta Mikan kaltaiselle körmylle. Laurin piti jo hieman maanitella Teroa luovuttamaan. Lopulta Tero myönsi tappionsa, jolloin Lauri iski säälimättä isänsä kimppuun. Mika osasi jo hieman odottaa selkäänsä kipuavaa Lauria, joka yritti saada isukin selälleen. Aivan kuin Mika lukisi poikansa ajatukset, mikä johti siihen, että Lauri roikkui huvittavan näköisesti Mikan harteilla. Mika punnitsi tarkoin liikkeensä ja sai lopulta kiepautettua Laurin vasten lattiaa. Nuorempi pojuistani oli kuitenkin nopealiikkeinen eikä jäänyt suoraan Mikan valtavan kropan alle. Mika sai kuitenkin otteen Laurin valtavista reisistä, mikä teki Laurin vastustelusta astetta tehottomampaa. Mika kiipesi pikkuhiljaa Laurin vatsan päälle ja sai tiukan otteen poikansa käsivarsista.

  •    Eiköhän se ollut siinä, Tuomo totesi, kun Lauri oli ollut Mikan alla jo jonkin aikaa.

Sonnit erkanivat läähättäen omiin reunoihinsa. Aloitimme sohvalla keskustelun ensimmäisen erän voittajista ja häviäjistä. Häviäjäksi selkein valinta oli Tero. Jopa pojun omistaja Simo oli samaa mieltä muiden kanssa. Kolmanneksi tuli Lauri, joka oli antanut hyvän vastuksen Lucakselle ja Mikalle. Toisesta ja ensimmäisestä sijasta syntyi hieman enemmän keskustelua. Olin itse ajatellut Lucasta voittajaksi, mutta Tuomo ja Ville olivat vaikuttuneita Mikan suorituksesta. Lopulta Simon mielipide ratkaisi. Hetken vilkuiltuaan näiden kahden välillä päätyi Simo julistamaan Mikan ensimmäisen erän voittajaksi.

Toinen erä oteltaisiin siis Laurin ja Lucaksen välillä. Jotta Mika ei saisi liikaa lepoaikaa suhteessa muihin, pistettiin hänet Teron kanssa nostelemaan rautaa kuntosalin puolelle. Sohvalta oli onneksi hyvä näköyhteys sinne, joten pojut eivät päässeet vahingossakaan laiskottelemaan.

Öljyämisten jälkeen Lauri ja Lucas pääsivät painimaan toiseen kertaan. Tällä kertaa Lauri oli totisempi, sen näki jo hänen tiukkoina tuijottavista silmistään. Samoin Lucas tuntui olevan voiton perässä. Aluksi Lucas tuntui saavan yliotteen niin kuin oli käynyt ensimmäisellä kerralla. Laurin vahvat jalat alkoivat vavahdella, kun etelän poika painoi päälle. Murahtelujen saattelemana pojuni kuitenkin puski takaisin ja saikin vastustajansa horjahtamaan polvilleen. Lauri yritti kammeta Lucasta lattiaan, mutta tämä sai sen estettyä. Sen sijaan Lauri tömähti kyljelleen vasten lattiaa. Lucas sai nyt yliotteen ja hän alkoikin hapuilla otetta Laurin käsivarsista. Jollain ilveellä pojuni sai kuitenkin tilanteen haltuunsa ja pääsi livahtamaan takaisin polvilleen. Molemmat sonnit puuskuttivat jo raskaasti. Ilman täytti tuoreen hien tuoksu.

Loin kannustavan katseen Lauriin, joka ampaisikin Lucaksen kimppuun täysin voimin. Lucas ei ilmeisesti odottanut näin kovaa hyökkäystä ja rojahti selälleen. Käsivarsien lihakset pullistuivat molemmilla äärimmilleen, kun molemmat halusivat päästä finaaliin taistelemaan mahdollisuudesta laueta. Lopulta Lauri vaikutti saavan yliotteen. Pojuni sai pideltyä Lucasta lattialla niin kauan, kunnes Tuomo julisti hänet voittajaksi.

  • Tiukka kisa kyllä, Ville kommentoi. – Onnittelut orjasi voitosta.
  • No kiitoksia. Oli kyllä tiukkaa. Ja nyt saan katsella, kun omat orjani painivat voitosta, virnistin muille.

Olin ehkä osannut odottaa, että kisassa kävisi lopulta tällä tavalla. Ainoastaan Lucas olisi voinut yllättää minut taidoillaan. Latinopoju sai nyt siirtyä vuorostaan treenaamaan salille, kun Mika tömisteli hänen tilalleen. Käskin pojujani öljyämään toisensa ennen matsia. Siinä heitä seuratessani pistin merkille, miten Laurilla oli alkanut kerääntyä lihasta samoihin paikkoihin juuri samalla tavalla kuin Mikallakin. Erityisesti käsivarret olivat Laurilla kasvaneet huimasti viime aikoina. Vielä kun selkä ja hartiat saisivat massaa, niin minulla olisi käytännössä samanlaiset orjat, mutta vain eri ikäluokkaa.

Sonnini asettautuivat vastakkain Tuomon toimiessa jälleen tuomarina. Saatuaan luvan syöksyivät pojuni toistensa kimppuun lattiaa tärisyttäen. Onneksi meillä ei ollut alakerran naapureita. Ottelu lähti käyntiin vauhdikkaasti, kun Lauri sai jollain ilveellä kammettua isänsä kyljelleen. Lauri yritti pitää Mikan lattiaa vasten, mutta vanhempi sonneistani sai tukevan otteen jaloillaan ja sai kammettua itsensä istumaan. Vahvoilla käsivarsillaan Mika sai lopulta työnnettyä Laurin toiselle puolen mattoa.

  • Pitäiskö sun antaa vähän kannustusta niillä sähköpannoilla? Tuomo kysyi.
  • Ai kummalle?
  • Vaikka kummallekin, Tuomo virnisti.

Kaivoin kaukosäätimen taskustani pyöritellen sitä hetken aikaa kädessäni. Pojuni puuskuttivat mattojen toisissa reunoissa katseet tiiviisti toisissaan. Lopulta päädyin antamaan meitä lähinnä olevalle Mikalle kakkostason iskun. Körmy murahti hieman, mutta ei hellittänyt katsettaan.

  • Alahan Mika liikkua, heitin vielä perään.

Mika otti käskyn vastaan ja konttasi Laurin luo. Varmoin ottein isukki tarttui Lauriin ja alkoi vääntämään tätä lattiaa kohti. Lauri ei juurikaan hievahtanut, mutta sai vastaavasti otteen Mikasta. Oltuaan hetken ajan polvillaan rojahtivat molemmat lattialle, jossa taistelu jatkui yhtä kiivaana. Raskas puuskutus ja sonnien vartaloilta valuvat hikinorot säestivät tätä kamppailua. Arvelin molempien vetävän päätyyn asti, koska palkinto oli liian hyvä hävittäväksi.

Aikansa lattialla oteltuaan pojuni irtautuivat toisistaan selälleen haukkoen happea minkä vain pystyivät. Punoittavat ja hikiset naamat kertoivat, että molemmat olivat antaneet kaikkensa.

  • Eikö ottelu maistu?

En saanut kummaltakaan sonnilta järkevää vastausta. Annoin molemmille kakkostason iskun munille, mikä sai sekin aikaan vain vaisun reaktion.

  • Ei näistä taida olla enää ottelemaan, Tuomo kommentoi hieroen leukaansa.
  • Niin, pitäisikö puhaltaa tasapeli? Ville ehdotti.
  • No ei kai nyt helvetissä! Simo ärähti. – Pidetään vaikka taukoa tai keksitään jokin toinen laji, jossa nää voi otella.

Punnitsin mielessäni kaikkia vaihtoehtoja. Tasapeli kuulostaisi tylsältä ratkaisulta, etenkin kun haluaisin antaa toiselle pojuistani mahdollisuuden laueta pitkän tauon jälkeen. Simon ehdotus alkoi kuulostaa jo varsin hyvältä.

  • Pidetään joo taukoa. Katsotaan sitten mitä keksitään. Mutta tauon ajaksi voidaan keksiä muuta kivaa puuhaa, hymyilin viekkaasti.

Käskin Teron ja Lucaksen liittyä seuraamme. Hain leikkihuoneesta välinekärryn ja aloin selittämään seuraavaa ohjelmanumeroa:

  • Koska Tero ja Lauri tulivat ekassa matsissa viimeisiksi, joutuvat ne nyt seuraavaksi menemään kontilleen. Mika ja Lucas saa puolestaan laittaa nämä päällensä.

Heitin välineet kaksikolle, joka katseli niitä hämmästyneinä.

  • Ettekö oo aiemmin strap-onia nähneet? Laitatte nuo päälle ja pääsette sen jälkeen panemaan.

Nyt orjapojut saivat jutun juonesta kiinni. Alkukankeuden jälkeen valjaat ja niiden edessä roikkuva dildo oli asetettu paikoilleen.

  • Eikö olis sopivaa, että Mika panis Lauria? Simo kommentoi sohvalta.
  • Itse asiassa olis, vastasin. – Meehän Mika Laurin taakse.

Mika katsoi ensin minuun ja sitten pikaisesti Simoon. Näytti siltä kuin isukki haluaisi sanoa jotain, mutta sanat eivät päässeet aivan ulos saakka. Jouduin lopulta antamaan pikku tujauksen sähköä munille, jotta alkaisi tapahtumaan.

Lucas odotti jo kiltisti Teron takana käskyä aloittaa, kun Mika asteli Laurin taakse. Laurin katse oli pysynyt koko ajan kohti vastapäistä seinää. Jälleen tuli todistettua se, että nuorempia pojuja on yleensä helpompi kouluttaa kuin pitkään vapaina hilluneita isukkeja. Toisaalta en koskaan kuvitellut tällaisen parivaljakon kouluttamisen olevan koskaan helppoa.

Saatuaan luvan Lucas ja Mika työntyivät edessä odottaviin reikiin samaa tahtia. Etenkin Mika näytti puskevan dildoa kaikella voimallaan poikansa sisälle. Teron reikä oli koulutettu niin hyvin, että sinne sujahti keskikokoinen dildo vaivatta. Lauri ei silti valittanut, vaan pelkästään murahteli tuttuun tyyliinsä. Käskin sonneja kiihdyttämään tahtia, minkä ne toteuttivat mukisematta. Mika tikkasi dildoa sellaisella voimalla, että olisi voinut kuvitella sen tilalla olevan ihka oikea kalu. Lucas ei voinut vieressä jäädä yhtään huonommaksi, vaan pani menemään omalla nuoruuden innollaan.

Simo ei pystynyt seuraamaan näytöstä pelkästään sivusta, vaan ampaisi Laurin eteen vetäen sepaluksensa auki. Miltei jo kovana sykkivä kalu sai seuraavaksi suuhoitoa pojultani.

  • Miltä tuntuu panna dildolla omaa poikaa perseeseen? Simo kysyi virnuillen Mikalta.
  • Ihan hyvältä, herra. Omalla kalulla se tuntuisi tosin vielä paremmalta, Mika vastasi tyynenä.
  • No ihan varmasti. Harmi kun et voittanut painimatsia vielä.

Villekään ei malttanut mitään himoilleen, vaan päätti testata Teron suun. Minä ja Tuomo jäimme vielä sohvalle seuraamaan esitystä. Meilläkin tosin oli jo kalut ylväänä esillä.

Vaikka Mika ja Lucas kuinka tikkasivat dildojaan, pysyivät heidän omat kalunsa visusti lukkojen takana. Saatoin vain kuvitella millaiset paineet Mikan pusseissa tällä hetkellä oli. Ja samoin Laurinkin kalleuksissa, etenkin kun nuorempi sonneistani sai nyt munaa kumpaankin reikään.

  • Siirrys isukki sivuun, Simo käski Mikaa. – Tai mee ite asiassa tohon alle.

Mika vetäytyi Laurista antaen Simolle tilaa. Simon käskystä sonnini laskeutui seuraamaan Simon panemista suoraan alapuolelle niin, että näkökentässä heiluivat Laurin kiimassa kärvistelevät pussit sekä Simon kivikova kyrpä. Vieraani lykki Lauriin niin kiivaasti, että loppuhuipennus tuli nopeasti. Miehisen korahduksen saattelemana Simo laukaisi lastinsa suoraan vasten Mikan kasvoja.

  • Pysy vielä siinä, Ville kommentoi sivusta ja kampesi itsensä Simon tilalle.

En enää malttanut pysyä sohvalla, vaan käskin Lucaksen asettua samaan asentoon Teron alle. Ennen tätä Lucas sai vielä suullaan auttaa kaluni lopulliseen seisokkiin. Teron reikä tuntui tosiaan siltä, että siellä olisi käytetty muutakin ruumiinosaa kuin kyrpää. Oma keskikokoinen veitikkani souteli vaivatta valmiiksi liukastetussa reiässä. Seurasin sivusilmällä, miten Ville rynkytti omaa meisseliään Laurin sisällä. Laurin suusta kantautui mielihyvästä kertova matala myhinä.

Vaikka Teron reikä olikin hyvin avattu, osasi poju lypsää reiällään juuri oikeista paikoista. Ei mennyt kauaa, kun tunsin tutun kutinan kassieni juuressa. Vedin kaluni juuri oikealla hetkellä ulos Terosta, jotta sain kuorrutettua Lucaksen kasvot mällilläni. Hetken kuluttua Ville toimi samoin, mutta kohteena oli puolestaan Mika.

  • Etkö meinaa liittyä seuraan? kysyin sohvalla löhöävältä Tuomolta, joka runkkaili hiljakseen omaa kaluaan.
  • Taidan säästellä omia kutejani myöhemmäksi, Tuomo hymähti.

Uudenvuodenaatto oli saanut oikein hyvän alun.

Maajussille renki osa III

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Yleisön toiveesta kirjoitin jatkoa tälle tarinalle. Lopetus oli sellainen, että jatkoa on vielä luvassa!

Janne istuskeli saunamökin kuistilla jalassaan yhä maastokuvioiset bokserit. Onneksi Tuomolla oli useampi pari samoja boksereita, joten niitä pystyi pesemään välillä. Lisäksi kesä oli ollut poikkeuksellisen lämmin, joten kylmäkään hänelle ei ollut tullut. Janne oli viettänyt jo kohta kaksi viikkoa Tuomon tilalla. Takaraivossa kaihersi epävarmuus siitä, milloin hän pääsisi takaisin kotiin. Tuomo oli tyytynyt kommentoimaan asiaa epämääräisesti ja hieman vältellen.

Niin ja olihan Jannella boksereiden lisäksi asusteena munia kuristava siveysvyö. Sekin oli irrotettu ainoastaan pesuja varten. Jokaisena pienenäkin vapaahetkenään Janne mietti tekevänsä lähestulkoon mitä tahansa, kunhan hän saisi runkata kunnolla edes yhden kerran. Mutta ei, muovinen vankila pysyi tiukasti paikoillaan. Tuomolta oli turha enää edes anella ulospääsyä.

Janne havahtui ajatuksistaan kuullessaan Tuomon käskyn tulla päärakennukselle. Nuorukainen pomppasi seisomaan ja marssi talolle. Pääoven eteen oli parkkeerattu oudon näköinen auto. Sisällä Jannen hämmennys vain kasvoi, kun vastassa oli Tuomon lisäksi vieras mies sekä suunnilleen hänen ikäisensä poika.

  • Tässä on Janne, Tuomo aloitti esittelyn saman tien. – Hän on ollut täällä kohta pari viikkoa ja on edistynyt oikein hyvin.
  • Päivää, Janne tervehti kädestä pitäen vierasta miestä katse osittain lattiaa kohti.
  • No päivää päivää, minä oon Mikkosen Timo. Ja tässä on Daniel, minun poikani, mies vastasi Jannen kädenpuristukseen ja viittasi vierasta poikaa kohti.
  • Niin tai sijaispoika, Daniel kommentoi kuivasti.
  • Minä en ole koskaan asiaa niin aatellut, mutta se keskustelu ei ehkä kuulu tähän hetkeen.

Daniel nyökkäsi laiskasti Jannea kohti jonkinlaisena tervehdyksenä. Janne aisti, että tälle oli turha tarjota kättä, joten hän jäi syrjään kuuntelemaan Tuomon selostusta.

  • No niin, nyt kun on tervehdykset hoidettu alta pois niin voidaankin jatkaa. Mikä teidät sai tulemaan tänne?
  • Noh, osan toki jo tiedätkin, kun juteltiin silloin aikaisemmin puhelimessa. Mutta pääasia on se, että tämä on viimeinen mahdollisuus Danielille ennen kuin sosiaalityöntekijä siirtää hänet johonkin laitokseen. Sitä me ei vaimon kanssa millään haluttais. Daniel on ollut meillä jo pienestä saakka ja on tärkeä osa meidän perhettä.
  • Sen kyllä huomaa…, Daniel mulkoili kulmiensa alta Timoa.
  • Täällä ei tuollaisia puheita kuunnella! Tuomo sanoi tiukasti katse nauliintuneena uuteen poikaan.

Daniel säpsähti hiukan. Jannekin tunsi pienen poltteen vatsanpohjassa.

  • Ollaan selkeästi oikeassa paikassa, Timo sanoi väliin. – No mutta kirjoitetaan nyt ne paperit kuntoon niin te pääsette jatkamaan.
  • Sopii oikein hyvin. Tulkaa tunne työhuoneeseen. Jää sinä Janne vielä tänne odottelemaan.

Kului vajaa puoli tuntia, kunnes Timo käveli takaisin eteiseen. Hän hyvästeli Jannen ja pyysi tätä samalla menemään Tuomon toimistoon. Janne koputti kuuliaisesti oveen ja odotti Tuomon vastauksen ennen kuin astui sisään.

  • Hyvä kun tulit, Tuomo sanoi. – Saat hieman auttaa minua.
  • Ai miten? Janne oli entistä hämmentyneempi.
  • Odota hetki niin kerron.

Daniel seisoi ikkunan vierellä katse jossain kaukaisuudessa. Tiukat shortsit paljastivat muhkean takapuolen. Jannen katse hakeutui puoliksi vahingossa, puoliksi tarkoituksella ihailemaan noita muotoja. Siveysvyössäkin tuntui pieni värähdys.

Yhtäkkiä Tuomo tarrasi kiinni Danielin käsivarsiin, vei ne tämän selän taakse ja lukitsi ranteet yhteen käsiraudoilla. Daniel huusi jotakin, mutta samassa hän olikin jo lattialla Tuomon alla.

  • Älä luulekaan että tää olis helppoa, Tuomo ähki Danielin korvan juureen. – Isäs kyllä kertoi millainen kriminaali olet.
  • Vitun pervo päästä irti! Daniel riuhtoi, mutta turhaan.

Tuomo tyytyi vain virnistämään ja haki pöydän laatikosta sakset. Sulavilla liikkeillä hän leikkasi t-paidan Danielin päältä. Alta paljastui leveä selkä sekä ikäisekseen lihaksikkaat hartiat. Janne tunsi jopa pientä kateutta Danielin kropan muodoista.

  • Ja nyt kannattaa olla rimpuilematta tai lähtee munatkin samalla irti, Tuomo käski samalla kun käänsi Danielin selälleen.

Daniel jähmettyi paikoilleen, kun Tuomo leikkasi ensin häneltä shortsit ja niiden alta bokserit, joiden alta paljastui tummanruskea patukka. Terhakkaat kivekset roikkuivat houkuttelevasti reisien välissä.

  • Sullahan on ihan miehen vehkeet, Tuomo kommentoi ja tarttui ronskisti kiinni Danielin vehkeisiin.
  • Irti niistä helvetti! Daniel huusi selkeästi tuskissaan.
  • No älähän nyt. Janne tässä auttaa näiden suhteen. Otas Janne sieltä alimmasta laatikosta sellainen L-koon siveysvyö.
  • Mikä vitun siveysvyö? Daniel parahti.

Janne oli seurannut näytöstä silmät suurina, mutta Tuomon käsky palautti hänet tähän hetkeen. Hän toi paketin Tuomolle, joka kuitenkin käski Jannea avaamaan sen.

  • No niin, ja nyt minä pidän tämän kaverin paikoillaan, ja sinä saat asentaa vyön paikoilleen.
  • No jos minä vaan osaan, Janne vastasi ja tuijotti muovisia osia.
  • Kyllä sinä osaat. On jo niin monta kertaa koottu se sunkin vyö.

Jannen ei auttanut muu kuin tarttua toimeen. Hän etsi paketista suurimman kivesten taakse tulevan renkaan ja alkoi asettelemaan sitä Danielin sukukalleuksille. Haparoivin ottein hän kuin ihmeen kaupalla sai renkaan paikoilleen. Renkaan halkaisija riitti juuri ja juuri Danielin isoille kasseille. Seuraavaksi vuorossa oli itse häkkiosan asennus. Heti kun Janne hipaisikaan Danielin patukkaa, kasvoi se sentin tai pari. Hetken sen parissa tuskailtuaan neuvoi Tuomo laittamaan hieman liukuvoidetta putkeen. Tämä auttoikin ja pian kuului Jannelle jo kovin tuttu naksautus, kun munalukko lukitsi koko paketin kiinni.

  • Ja minä ottaisin sen avaimen, Tuomo avasi kämmenensä, jolle Janne tiputti pienen avaimen.
  • Mikä vitun härveli toi on? Vitun reilua hei!

Danielin ruskeat silmät suorastaan paloivat vihasta, kun ne leiskuivat Jannea kohti. Janne tunsi tutun punan leviävän kaulalta ylös kohti kasvoja. Tuomo läimäytti välittömästi avokämmenellä Danielia kasvoihin.

  • Ja nyt loppu tuo kiroilu! Ja alat kunnioittamaan toisia niin kuin tapoihin kuuluu. Tämä tässä on Janne ja sinä tottelet häntä kaiken suhteen. Onko selvä?

Daniel tyytyi vain tuijottamaan Tuomoa tuuheiden kulmiensa alta.

  • Parempi että rauhoitut siinä hetkisen. Mene Janne tekemään ruokaa siksi aikaa.

Janne oli enemmän kuin tyytyväinen saadessaan luvan poistua. Ajatukset pyörivät uudessa pojassa ja mitä kaikkea uutta se toisi hänelle. Kaiken hässäkän keskellä Janne oli ehtinyt kiinnittää huomionsa Danielin orastavaan rintakarvoitukseen, joka jatkui houkuttelevana janana alas munille. Alakerrassa tuntui tuttu puristus, kun oma kalu yritti epätoivoisesti päästä vapaaksi. Janne oli kyllä aiemminkin katsonut välillä homopornoa netissä ja vilkuillut salaa luokkakavereitaan pukukopissa, mutta ei hän koskaan ollut päässyt kopeloimaan toisen pojan munia. Eikä hän oikeastaan tiennyt pitikö hän pojista oikeasti vai johtuiko kaikki teini-iän ylitse vuotavasta kiimasta.

Janne hääräsi keittiössä aikansa, kunnes hän ilmoitti toimiston oven läpi ruoan olevan kohta valmista. Tuomo käski tuomaan ruoan hänelle ja Danielille suoraan toimistoon. Jannen astuessa sisään tarjottimen kanssa hän huomasi Danielin istuvan toimiston pöytää vasten yhä käsiraudoissa ilkosillaan. Pahin palo hänen silmistään oli kuitenkin jo laantunut.

  • Jätä se tarjotin vaan tuohon pöydälle, Tuomo ohjeisti. – Syö ite ihan rauhassa ja sitten voit mennä saunalle.

Janne nyökkäsi ja hipsi takaisin keittiöön. Siivottuaan paikat hän lompsi saunalle lukemaan vanhoja sarjakuvia, jotka Tuomo oli anteliaasti luovuttanut hänen käyttöönsä. Iltapäivä mateli eteenpäin ja vaihtui lopulta illaksi. Janne kuuli epämääräistä kolinaa ulkoa, joten hän nousi ylös sängyltään ja meni ulos, jossa häntä vastassa olivat Tuomo ja Daniel. Uudella tulokkaalla oli päällään samanlaiset bokserit kuin hänelläkin. Käsiraudat olivat ilmeisesti vielä paikoillaan käsien asennosta päätellen.

  • Näytähän Janne vähän paikkoja tälle meidän uudelle tulokkaalle. Mun pitää käydä sisällä hoitamassa yks puhelu.

Janne mutisi jotain vastaukseksi ja samassa Tuomo harppoi jo takaisin kohti taloa.

  • Tosiaan tässä on tää sauna, jossa mä myös nuk-, Janne ehti kertoa ennen kuin Daniel keskeytti hänet.
  • Karataan täältä hei molemmat! Tää ei oo aidattu tai mitään. Sä varmaan tiedät helpoimman reitin pois täältä.

Janne tuijotti Danielia suu auki. Hän ei enää tiennyt mitä ajatella.

  • No, mitä sä vielä mietit? Danielin silmät tuikkivat kohti Jannen avonaista suuta.
  • Seuraa mua.

Janne ohjasi Danielin saunamökin ohi kohti metsänrajaa. Daniel juoksi käsiraudoista huolimatta ripeästi ja pysyi Jannen perässä.  Matkalla Janne sai selville, että Danielin isä oli kotoisin Turkista, kun taas äiti on suomalainen. Isä oli lähtenyt jo varhain takaisin Turkkiin, mikä oli kai johtanut äidin elämän suistumiseen päihteiden pariin. Tämä oli lopulta johtanut Danielin huostaanottoon ja sijoittamiseen sijaisperheeseen.

  • Mitä me sit tehään kun päästään pois täältä? Janne huohotti, kun he olivat päässeet ensimmäisten puiden luo.
  • Kyl me jotain keksitään, Daniel vastasi. Pelkästään hänen katseensa riitti vakuuttamaan Jannen.

Kaksikko jatkoi puiden sekaan. Kuusten tiheät neulaset raapivat ikävästi poikien ihoa. Maahan tippuneet kävyt ja oksat saivat aikaan kirosanojen tulvan molempien huulilta. Hetken pusikossa käveltyään tulivat he jonkinlaiselle metsäautotielle. Pojat lähtivät kävelemään sitä suuntaan, jossa he olettivat isomman kaupungin sijaitsevan. Hyttyset olivat heränneet horroksestaan, kun ne haistoivat kaksi salskeaa nuorta metsän keskellä. Erityisesti Daniel kärsi niiden kutiavista pistoista ilman mahdollisuutta hätistää niitä käsillään.

  • Kohta me päästään pois täältä, Janne yritti lohduttaa toveriaan.

Hyttysten häätäminen oli oiva tekosyy koskettaa Danielin jänteviä käsivarsia ja rintakehää. Daniel sopersi vieläpä kiitoksen tästä hyvästä.

  • Hei tuolla näkyy poliisiauto! Janne hihkaisi.

Daniel seisahtui paikoilleen, kun Janne viittoi poliiseja kohti.

  • Pitäiskö meidän Janne lähtee? Jos ne vaikka etsii meitä.
  • En mä nyt usko, Jannen kasvoilla käväisi kuitenkin epäilyksen varjo.

Poliisiauto kiihdytti vauhtia ja oli pian poikien luona. Matkustajan puolelta astui ulos arviolta nelikymppinen, tummapiirteinen sekä raamikas körmy. Kuskin ovesta kömpi esiin hieman nuorempi vaaleilla piirteillä varustettu poliisimies, joka ei hänkään ollut mikään kukkakeppi.

  • Mitäs pojat täällä tekee? vanhempi poliiseista kysyi tiukasti.
  • Ollaan vaan kävelemässä, Janne sai soperrettua. Jalat tuntuivat aivan spagetilta.

Kuului tömähdys, kun Jannen takana Daniel kaatui kasvot edellä maahan. Kirosanojen saattelemana raudoitettu poika yritti nousta seisomaan tuloksetta.

  • Taidatte olla karkumatkalla, nuorempi poliisi kommentoi pieni virne suupielessä.

Poliisit harppoivat Jannen luo ja laittoivat tämän varmoin ottein käsirautoihin. Danielin he nostivat kevyesti maijan takaosaan. Jannea ei tarvinnut kuin hiukan käskeä niin hänkin oli pian poliisiauton kyydissä.

Auto kaarsi hetken kuluttua takaisin Tuomon pihaan. Talon isäntä odotteli poikia kädet ristissä päärakennuksen kuistilla.

  • Vai semmoinen reissu pojilla. Ja minä kun ajattelin pystyväni luottamaan sinuun Janne.

Tuomon katse porautui suoraan Jannen läpi. Mielessä alkoi jo pyöriä tuleva rangaistus.

  • Joo mutta ei nämä onneksi kauas kerenneet, vanhempi poliiseista kommentoi pitäen samalla Danielia tiukassa otteessaan.
  • Onneksi eivät. Ja kiitos kuuluu kokonaan teille.
  • Joo pitäähän sitä kaveria aina auttaa, nuorempi poliiseista sanoi ja vinkkasi silmää Tuomolle.
  • Varmaan haluatte jäädä seuraamaan poikien rangaistusta? Tai vähän ehkä auttaakin siinä?
  • Oikein mielellään, vanhempi lainvalvoja totesi ja kohensi otettaan Danielista. – Mihin nää viedään?
  • Seuratkaahan minua.

Parivaljakko kuljetettiin huoneeseen, jonka olemassaolosta Janne ei ollut edes tietoinen. Se ei ollut kovin suuri, mutta silti se oli täynnä mitä erikoisempia välineitä. Valoa ikkunattomaan tilaan tuli heikosti yhdestä kattovalaisimesta.

  • Sitokaa pojat nyt alkuun noihin penkkeihin. Käsiraudat voi pysyä paikoillaan, mutta muu kroppa mielellään kiinni, Tuomo ohjeisti.

Janne ja Daniel kiinnitettiin vastapäisiin tuoleihin, joiden alaosa oli poistettu melkein kokonaan. Köydet tarrautuivat inhottavasti kiinni jo valmiiksi herkkään ihoon.

  • Mitä te vitun pervot teette? Ei näin saa tehä! Daniel huusi yrittäen samalla riuhtoa itseään irti.

Vanhempi poliiseista läimäytti Danielia molemmille poskille.

  • Turpa kiinni nyt tai se tukitaan.

Nuorempi virkatoveri oli jo askeleen edellä ja asensi Danielin suuhun löytämänsä suukapulan. Pojan silmät kipinöivät vihasta, mutta suusta valui pelkkää kuolaa hänen yrittäessään huutaa solvauksia miehille.

  • Lupaatko sinä olla hiljaa? vaalea sänkipää kysyi Jannelta.
  • Lupaan herra, Jannen suusta pääsi kuin suoraan automaatista.
  • Hyvä asenne pojalla, mies virnisti.

Tuomo oli sillä aikaa ottanut pari pitkää metalliketjua, joiden päissä oli ikävän näköiset nänninipistimet. Nyt hän asetti nipistimet poikien välille niin, että toinen pää oli kiinni Jannen nännissä ja toinen vastaavasti Danielin.

  • Hyvältä näyttää, vanhempi poliisi kommentoi ja veti toista ketjua alaspäin. Pojat ähkivät kivusta, kun nipistimet porautuivat herkkiin nänneihin.

Tuomo oli jo siirtynyt seuraavaan vaiheeseen vetäessään poikien boksereita nilkkoihin. Poliisikaksikko oli saanut juonesta kiinni heidän liukastaessaan kahta dildoa. Poikien katseet olivat nauliintuneet noihin värikkäisiin vehkeisiin, joiden määränpää oli heille jo harvinaisen hyvin selvillä.

  • Tämän ei pitänyt tapahtua ihan vielä mutta minkäs sille voi, Tuomo totesi kuivasti hänen tarttuessaan toiseen dildoista.

Nuorempi poliiseista siirtyi Danielin luo Tuomon hoidellessa Jannen. He alkoivat yhtä aikaa työntämään tekokaluja nuorten neitseellisiin reikiin. Janne puri huultaan silmät suljettuina, kun dildo työntyi sentti sentiltä hänen sisäänsä. Hän oli luvannut olla hiljaa eikä hän halunnut pettää lupauksiaan uudestaan.

Daniel sen sijaan riuhtoi itseään sen minkä köysiltä vain kykeni. Kuolaa valui pitkin leukaa ja rintaa epämääräisen muminan säestämänä.

  • Turhaan sä pistät vastaan, nuori poliisi virnuili Danielin hikisille kasvoille. – Tää tulee suhun halusit tai et.

Vanhempi poliisi tehosti sanomaa vetämällä nänniketjua alas. Janne ei enää kyennyt hillitsemään itseään, vaan parkaisi korvia särkevästi. Poliisit eivät tästä tykänneet, vaan tukkivat Jannenkin suun kapulalla. Janne laski päänsä alas nöyryytettynä.

  • Sehän meni ihan hyvin, Tuomo kehaisi Jannea ja läimäytti tätä hartioille.
  • Tääkin on kohta perillä, nuorempi poliisi ähkäisi survoessaan dildoa Danielin pyhimpään.

Danielin pää pyöri vimmatusti ja käsivarsien lihakset supistelivat kuin kouristuksessa vasten köysiä. Lopulta hänenkin oli myönnettävä tappionsa, kun dildon pää osui vasten reiän suuta.

  • Hitto kun meinaa kusettaa, nuorempi poliisi tokaisi noustessaan seisomaan. – Mites teitä muita?

Tuomo ja vanhempi poliisimies nyökyttelivät. Yhdessä he päättivät omistaa kaiken säästämänsä nesteen Danielille. Nuorukainen katsoi silmät levällään, kun mieskolmikko ympäröi hänet kullit roikkuen sepaluksista. Ensimmäisen suihkun avasi nuorempi sänkipää, jonka esinahan peittämästä kullista virtasi kirkasta nestettä paineella pitkin Danielin rintakehää ja vatsaa. Seuraavaksi oli vanhemman poliisin vuoro, jonka puoleksi esinahan peittämä paksu patukka suihkutti tummempaa tavaraa suoraan Danielin punoittaville kasvoille. Poika yritti kakoa enimpiä pois siinä juurikaan onnistumatta. Suihkun viimeisteli Tuomon tummahko neste, joka levisi kaulalta aina haaroväliin saakka, jossa sen otti vastaan Danielin muoviseen vankilaan teljetty kalu. Nöyryytyksen huipensi naurunremakka, joka virisi kolmikon huulilta Danielin häpeästä punoittaville kasvoille.

  • Ja toinen saa luvan putsata nää, vanhempi poliiseista kääntyi Jannen puoleen.
  • Hyvä idea, Tuomo totesi ja siirtyi Jannen eteen. – Lupaatko käyttäytyä kuten kiltin pojan kuuluu?

Janne nyökytteli silmät anelevasti kohti Tuomoa. Tilan isäntä riisui suukapulan hitaasti Jannen suusta. Mukana tuli aimo annos kuolaa, joka valahti suoraan Jannen syliin. Tuomo otti ensimmäisen vuoron Jannen suulla. Vanhan miehen ahavoitunut kyrpä sujahti yllättävän helposti Jannen nuoreen suuhun. Janne yritti kuvitella itsensä jonnekin aivan muualle varsin kehnoin tuloksin. Kauaa Tuomo ei kaluaan Jannen suussa uittanut, kun vuorossa oli jo vanhempi poliiseista. Tämä körmy sen sijaan tunki kaluaan Jannen suuhun ronskein ottein.

  • Nuolet sen terskan kunnolla kans. Koko päivän, kun on istunut autossa niin paikat kyllä hautuu.

Janne teki parhaansa, mutta tunsi siitä huolimatta inhan nipistyksen nännissään. Saatuaan tarpeekseen vanhempi miehistä luovutti paikkansa nuoremmalle. Tämä olikin innokkaammalla päällä. Saatuaan pelkän terskan sisäänsä työnsi nuori sänkipää meisselinsä pohjaan saakka. Janne joutui hieman kakomaan, kun kalu kävi paikoissa, joissa ei ollut koskaan käynyt mitään vastaavaa. Poliisin patukka kasvoi koko ajan sekä pituutta että paksuutta Jannen lämpimän kosteassa suussa. Janne oli tuntevinaan jo kiimalimaa kielensä päässä.

  • Ai vittu mä tuun kohta!

Ei aikaakaan, kun Janne tunsi paksun mällin täyttävän hänen suunsa. Hänen piti taistella tosissaan pitääkseen kaiken tuon tavaran sisällään.

  • Nielet nyt kaiken mitä vieras sulle tarjosi, Tuomon tiukka ääni kuului jostain taustalta.

Meisseli vedettiin ulos Jannen suusta. Tippa tai pari mälliä valui hänen huuliltaan alas rinnalle, mutta lopun suolaisen tavaran hän nieli urheasti. Tuomo käski vielä avata suun tarkistusta varten.

  • Ei hemmetti, meidän pitää lopetella vuoro asemalla, vanhempi poliiseista totesi vilkaistuaan kelloaan.
  • Ei se mitään, kyllä pojat täällä teitä oottelee, Tuomo virnisti. – Onko teillä vapaata milloin?
  • Ite asiassa taitaa olla molemmilla huominen vapaata, nuorempi pisti väliin. – Voidaan tulla vielä tänään tänne jatkoille.
  • Tulkaa ihmeessä, minä pidän sillä välin pojille seuraa.

Miehet lähtivät yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin poikien jäädessä odottamaan tulevaa yötä pelonsekaisin tuntein.  

Roolileikkimme menee maalle osa III

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Kesäinen maatilamatkailu tulee päätökseensä. Laurin ja Mikan seikkailut toki jatkuvat vielä tämänkin jälkeen.

Heräsin aamun kirkkaaseen sarastukseen. Suuta kuivasi viimeöinen kupittelu. Kapusin istumaan silmiäni hieroen. Nousin ylös ja suuntasin ensimmäisenä Tuomon työhuoneeseen. Olin oikeilla jäljillä, sillä näin Tuomon jo istuvan tietokoneensa äärellä. Sanoin huomenet ja kiersin isännän vierelle.

Ruudulla näkyi kuinka Mika seisoi kopissaan pää painuksissa. Ilmeisesti uni oli saanut äijästä yliotteen loppu viimein. Kuva oli sen verran terävä, että saattoi nähdä iholla kimaltavat hikivanat sekä reisiä koristavat raipanjäljet.

  • Ajattelitko vielä jatkaa rääkkiä? kysyin Tuomolta.
  • Kyllä sitä vielä voisi pari juttua kokeilla, Tuomo vastasi arvoituksellisesti.

Annoin Tuomolle vapaat kädet jatkaa Mikan suhteen ja lähdin sillä välin katsomaan miten Lauri ja Lucas voivat. Avatessani vajan lukitun oven lehahti sieraimiini hien ja kiiman sekoitus. Suoraan edessäni näin kuinka Lauri imi ahnaasti Lucaksen pitkää ja tummaa aisaa. Pojuni silmät olivat kiinni eikä hän heti huomannut tuloani. Lucas sen sijaan kääntyi minuun päin ja sanoi ilman minkäänlaista aksenttia:

  • Anteeksi herra, ei ollut tarkoitus.

Lucaksen silmissä paistoi aito huoli ja katumus. Käskin orjia lopettamaan ja ottamaan oikeaoppisen asennon. Lucas kääntyi minuun päin, asetti jalkansa haara-asentoon ja kädet selkänsä taakse. Komea tykki sykki ylväänä koko muun komeuden edessä. Lauri sen sijaan kömpi hitaasti seisomaan eikä asentokaan näyttänyt aivan täydelliseltä.

  • Laitapa jalkas vähän etäämmälle toisistaan, käskin Lauria ja tökkäsin pojua reiden punaiseen viiruun.

Lauri irvisti, mutta korjasi silti asentonsa.

  • Kumpi teistä alotti ton homman?
  • Minä herra, Lucas ilmoitti miltei välittömästi.
  • Ei kun minä herra, Lauri pisti väliin.
  • Jaahas, vai te yritätte suojella toisianne. Kertokaahan totuus niin päästään helpommalla.

Järkäleet seisoivat hievahtamatta edessäni. Karvaiset rinnat kohoilivat hengityksen tahdissa ja käsien lihakset supistelivat aina välillä.

  • No siinä tapauksessa te molemmat saatte rangaistuksen.

Käskin kaksikon ulos ja kävelytin heidät päärakennuksen edustalle, jossa näin Tuomon ja Villen seisovan. Lähempänä näin Mikan makaavan maassa mahallaan.

  • Pistettiin sonni syömään ruohoa, Ville nauroi huomatessani ihmettelevän katseeni.
  • No niin, pitäähän sonnin kasvaa, vastasin. Villehän vaikutti vielä kekseliäämmältä kuin Tuomo. – Tämä sun pojus oli muuten tarjoamassa valtikkaansa mun Laurille.
  • Mitä?
  • Kyllä näin pääsi valitettavasti käymään herrani, Lucas sanoi pää painuksissa.

Ville marssi pojunsa eteen ja antoi kaksi läimäisyä avokämmenellä suoraan naamalle.

  • Kumpi näistä aloitti?
  • Ei ne suostuneet kertomaan.
  • No sit me rangaistaan molempia.
  • Näin olin kans ajatellut.

Tuomo ehdotti, että koko kolmikkoa rangaistaisiin yhtä aikaa tehokkuuden vuoksi. Suostuimme tähän ja kysyimme, oliko Tuomolla jotain erityistä mielessä. Ja olihan hänellä.

Aluksi juotettiin jokaiselle monta litraa vettä. Emmehän halunneet orjillemme sentään nestehukkaa. Sen jälkeen köriläät laitettiin juoksemaan ympyrää sangot roikkuen kiveksistä. Oli hupaisaa seurata miten isot äijät juoksivat kömpelösti muoviset ämpärit jalkojen välissä killuen. Ensimmäisenä kusihätä iski Lucakselle, jonka käskettiin lopettaa juokseminen ja kusta ämpäriin. Suorituksen jälkeen Lucas jatkoi juoksuaan, mutta nyt piti varoa, ettei kusi loiskunut yli. Toisena suoriutui Lauri, jonka siveysvyöhön lukitusta kalusta kusta roiskui hieman ämpärin ulkopuolelle. Viimeiseksi kusemiskilpailussa tullut Mika joutui kusemaan Laurin ja Lucaksen avustamana. Tuomo käski pojuja tarttumaan Mikan paksuun vehkeeseen ja pitelemään siitä kiinni, kunnes viimeinenkin pisara olisi saatu talteen. Mikalta meni yllättävän kauan saada kusisuihku aikaan, mutta sen auettua tuli sankoon oikein tummaa tavaraa. Isukin silmät olivat tiukasti suljettuina, kun oma poika ja pojan ikäinen jätkä pitelivät kiinni hänen kalustaan. Häpäisyn kruunasi se, kun Mikan käskettiin mennä polvilleen ja Tuomo kaatoi kusiämpärin suoraan Mikan päälle naurunremakan saattelemana.

  • Kiitos herrat, Mika tyytyi sanomaan.

Seuraava ohjelmanumero oli sekin hauska. Siinä Mika ja Lauri menivät vierekkäin maahan polvilleen ja kaksikko sidottiin toisiinsa kiinni käsistä ja jaloista. Lucas kapusi heidän yläpuolelleen hommaan erikseen rakennetun tason avulla. Lucaksen vehkeet näkyivät juuri sopivasti alla olevan kaksikon päiden välistä. Lucaksen reidet sidottiin kiinni Lauriin ja Mikaan sekä kädet erikseen selän taakse. Sitten jokaisen pojun kroppaan piirrettiin tussilla eri kokoisia ympyröitä ja niihin pistemääriä, jotka olivat sitä isompia mitä pienempi ympyrä oli kyseessä. Tuomo haki sisältä korillisen kananmunia ja piirsi kengällään maahan viivan, jonka takaa munia heitettäisiin pojuja kohti.

Tuomo näytti ensin mallia. Hän heitti ensimmäisen munansa Mikaa kohti ja se läsähti suoraan toiseen nänneistä rikkoutuen ja levittäen sisälmyksensä pitkin karvaista rintaa ja mahaa.

  • 30 pistettä! Tuomo huudahti.

Laitoin pisteet ylös ja kokeilin itse seuraavaksi. Tähtäsin Lauria kohti ja osuin pojuani reiteen, jolla sain 20 pistettä. Ville tähtäsi myös Lauria kohti osuen suoraan munille. Pojuni murahti hieman, kun muna iskeytyi vasten kiiman korventamia kasseja.

Tätä jatkui hyvän tovin. Lucas sai myös osansa munista, jotka värjäsivät pojun tummahkon ihon vaaleammaksi. Lucaksen päältä munat jatkoivat valumistaan alas Laurin ja Mikan kasvoille ja siitä kroppaa pitkin aina munille saakka. Ei mennyt kauaa, kun alakerran kaksikko oli yltä päältä kananmunan peitossa. Munan niljakas rakenne otti oikein hyvin kiinni karvoihin ja jähmettyi niihin kesäpäivän kuumuudessa.

Munat alkoivat loppumaan, mutta niin näytti pojujen kärsivällisyyskin. Laurin kasvot olivat mutrussa, kun kananmunaa valui pään sängeltä alas poskia pitkin. Vieressä jököttävä Mika näytti erityisen kärsivältä, kun aiemmin kusen korventama kroppa oli nyt yltä päältä munassa. Kumpikaan kaksikosta ei kuitenkaan valittanut, vaan kesti rääkin murahtelemalla aina väliin.

Lopulta heittokisan voittajaksi julistautui Ville, joka sai palkinnoksi päättää kenet astuisi ensimmäisenä. Lauri ja Lucas käskettiin noutamaan Tuomon väsäämä astutusalusta, johon sonni voitiin sitoa tiukasti nelinkontin. Ennen astumisia sonnit piti kuitenkin huuhdella hyvin, joten Tuomo tarttui puutarhaletkuun. Kylmä vesisuihku iskeytyi ensin Mikaan, joka ärähti tuskaisena. Lauri ja Lucas saivat luvan hinkata kananmunan ja kusen irti isukin mahtavista karvoista. Panin merkille, kuinka Mikan tykki oli puoliheijarissa kaikesta rääkistä huolimatta.

Sama pesu tehtiin myös Laurille ja Lucakselle. Latinopojan lerssi heilui komeasti valtavien kassien säestämänä. Se loi huvittavan kontrastin Laurin lukittujen vehkeiden kanssa.

Ville oli valinnut Laurin astuttavaksi. Pojuni kiinnitettiin penkkiin niin, että vaalean karvan peittämä perse oli ahnaasti tyrkyllä. Mika ja Lucas käskettiin polvilleen seuraamaan esitystä.

Villen ei tarvinnut juuri houkutella kaluaan hommaan. Pian oli Laurin reikä liukastettu ja Villen kyrpä jo kolkutteli reiällä. Kuului matala murahdus, kun pojuni reikä laajeni Villen kalun vaikutuksesta. Ville ei aikaillut, vaan aloitti armottoman tikkaamisen välittömästi. Lauri murahteli ja puhkui naama punaisena. Oma kaluni alkoi ottamaan eteen. Vilkuilin Mikaa, jonka oma kyrpä alkoi sekin kurkottelemaan taivasta kohti.

Aurinko porotti kirkkaana Laurin vaalealle selälle, kun Ville souti kyrpänsä kanssa sonnipojuni reikää. Laurin lukittu kalu roikkui raskaan näköisenä metallivankilassaan mällisäkkien seurana. Pojuni murahtelu syventyi ja kiihtyi entisestään. Ville ei vaikuttanut olevan vielä lähellä tulemista, vaan vuoroin kiihdytti ja hidasti tahtiaan nautintoaan pidentääkseen. Laurin siveysvyö näytti räjähtävän kaikesta siihen kerääntyneestä paineesta.

  • Herra nyt tulee! Lauri kerkesi huutaa ennen kuin paksu mälli purkautui siveysvyön raoista.

Koko pojuni kroppa vavahteli laukeamisen tahdissa. Hikipisaroita tipahteli maahan, ja punoittavat kasvot olivat syvillä uurteilla. Ville kiihdytti loppuhuipennukseen ja laukoi omat tavaransa syvälle Laurin reikään.

  • Sehän meni hyvin, vieras tokaisi kömpiessään seisomaan.

Irrotin Laurin penkistä ja autoin pojuni seisomaan. Kopeloin mällin peittämää siveysvyötä ja samassa käskin Mikan ja Lucaksen konttaamaan luokseni.

  • Nuolkaahan tää puhtaaksi.

Kaksikko totteli mukisematta. Molempien kalut heiluivat ylväässä seisokissa. Olin hieman yllättynyt kuinka innokkaasti Mika nuoli poikansa lukittuja sukukalleuksia puhtaaksi. Silmät suljettuina tuo sonni piti huolen siitä, että pojuni kulkuset olivat taas edustuskunnossa.

Juuri kun Ville oli saanut vaatteet takaisin päälleen, soi hänen puhelimensa. Lyhyen puhelun jälkeen Ville kääntyi muiden puoleen:

  • Tuli yllättävä työjuttu. Joudun valitettavasti jättämään teidän mahtavan seuran.
  • No, ei voi mitään. Harmi juttu kyllä, kun just päästiin vauhtiin, Tuomo totesi.
  • Samat sanat, sanoin heti perään. – Oli kyllä oikein kivaa. Käykäähän pojut sanomassa kiitokset vieraalle.

Lauri ja Mika konttasivat Villen eteen ja nousivat polvilleen. Päät olivat kunnioittavasti hieman painuksissa. Mika aloitti:

  • Kiitos herra, että sain palvella teitä. Olisin mielelläni jatkanut palvelusta pidempäänkin. Anteeksi vielä herra siitä eilisestä. Lupaan käyttäytyä jatkossa paremmin.
  • Anteeksipyyntö hyväksytty, Ville virnisti. – Toivotaan, että näemme vielä joskus tulevaisuudessa.
  • Kiitos herra, Mika sanoi ja antoi puheenvuoron Laurille.
  • Kiitos mahdollisuudesta palvella teitä herra. Herran ansiosta sain uusia ja hienoja kokemuksia. Toivottavasti saan palvella herraa jatkossakin.
  • Ilo oli täysin minun puolellani poju, Villen virne vain laajeni, kun hän taputteli Laurin yhä punoittavia poskia.

Villen ja Lucaksen lähdettyä Lauri komennettiin ruoanlaittoon, kun taas Mika joutui jälleen ratsun rooliin. Tuomo satuloi kovia kokeneen körmyn tottunein ottein ja ratsasti tällä ympäri tilaa. Seurasin tätä näytöstä jonkin matkan päästä. Tuomon lyönnit ja Mikan matala murahtelu kantautui satunnaisesti minunkin korviini. Pohdin mielessäni, kuinka kauan Mika jaksaisi tällaista rääkkiä.

Lauri tuli ilmoittamaan ruoan olevan valmista. Käskin pojuani kutsumaan Tuomon ja isukkinsa syömään. Pian kuulin Mikan tömistelyn ja läähätyksen. Kuola valui solkenaan sonniratsun suusta ja karvainen kroppa kiilteli hiestä.

Taivas oli mennyt yllättäen pilveen. Juuri kun olimme kaikki päässeet sisälle, alkoi ulkona sataa. Tuomo kääntyi Laurin ja Mikan puoleen virnistäen:

  • Menkäähän pojat tuonne ulos salin ikkunan alle niin voidaan ihastella teitä samalla kun syödään.

Ilmeet kaksikon kasvoilla olivat väsyneet ja ilottomat, mutta he tiesivät jo oikein hyvin, ettei kannattanut sanoa vastaan. Niinpä he kiersivät kiltisti talon toiselle puolelle patsastelemaan.

Istuimme Tuomon kanssa valmiiksi katettuun pöytään. Katsoin ulos ikkunasta, jota yhä voimistuva sade pieksi. Aivan ikkunan takana seisoivat sonnimme oikeaoppisessa asennossa kädet selän takana ja jalat leveässä haara-asennossa. Päät olivat painuneet alas luultavimmin piiskaavan sateen takia. Mikan leveä rintakehä nousi ja laski huomiota herättävästi, kun hän yritti toipua äskeisestä ratsastuksesta. Lauri seisoi käytännössä hievahtamatta paikallaan, aivan kuin hän olisi oikea patsas. Siveysvyössä viruva kalu oli vetäytynyt kropan lähelle täyttäen vain puolet tyrmästään.

Ruokailun jälkeen Tuomo kävi noutamassa pojut sisälle. Hieman yllättäen Tuomo käski kaksikon oikeaan suihkuun ja lepäämään sen jälkeen yläkerran aulan patjoilla. Nyt tajusin niidenkin tarkoituksen. Ennen lepohetkeä kävin vielä lukitsemassa Mikan kalun siveysvyöhön vahinkojen välttämiseksi.

Loppupäivä oli sateinen ja se kului meillä kaikilla pääasiassa sisätiloissa. Mika kärsi loput rangaistuksestaan hakemalla polttopuita päärakennukseen ja saunalle, alasti totta kai. Lauri puolestaan toimi minun ja Tuomon leikkikaluna, jota kopeloitiin ja härnättiin surutta. Kaikista pahinta olisi, jos orjat maleksisivat toimettomina.

Päivä kääntyi iltaan, joten oli taas aika lukita sonnit karsinaansa. Äänettöminä kaksikko marssi edellämme parakkiin, jossa tuntui leijuvan pysyvä hien ja kiiman tuoksu. Tuomo lukitsi ovet huolella, minkä jälkeen vetäydyimme hänen työhuoneeseensa. Tilan isäntä avasi kuva- ja ääniyhteyden parakkiin, jossa oli aluksi aivan hiljaista. Lauri ja Mika makasivat selällään omissa punkissaan. Lopulta Lauri avasi keskustelun:

  • Ei kyllä toisaalta haittaa, että se Ville joutui lähtemään.
  • No ei, Mika tyytyi vastaamaan.
  • Ne tais kuluttaa sut loppuun sillä ratsastuksella?
  • Kyllä se kävi kunnon päälle. Mutta rangaistus on silti kärsittävä.
  • Niin mutta ihan ymmärrettävä se sun tekos oli siinä tilanteessa, Lauri käänsi kylkensä isäänsä kohti.
  • Ehkä normaalissa tilanteessa, mutta sun pitää ymmärtää, että me ollaan nyt eri asemassa. Me ei olla tasa-arvoisia herrojen kanssa.
  • Niin kai se sitten on.

Kaksikko hiljeni ja vaipui lopulta uneen. Toivotin Tuomolle hyvät yöt ja painuin itsekin pehkuihin. Jäin vielä miettimään Mikan sanomisia, jotka kuulostivat siltä kuin hän olisi ollut jo vuosia orjan asemassa. Selkeästi hänellä oli halu alistua, mutta eilisen kaltaisissa tilanteissa hän saattoi lipsua roolistaan. Se oli kuitenkin varmaa, etten ollut luovuttamassa hänen suhteensa.

Heräsin jo varhain enkä saanut enää unen päästä kiinni. Hetken sängyssä pyörittyäni päätin marssia parakille. Sisällä parakissa kuului ainoastaan Laurin hiljainen tuhina ja Mikan matala hengitys. Hiivin Mikan viereen ja herätin hänet ravistelemalla olkapäätä. Mikan silmät aukenivat vähitellen. Käskin häntä kuiskaten olemaan hiljaa ja seuraamaan minua ulos. Lukitsin Laurin sisälle, minkä jälkeen marssitin Mikan saunalle.

Aamun kosteus oli tarttunut nurmikkoon, jota Mikan järkälemäiset ja alastomat jalat talloivat alleen. Päässäni pyöri miljoona eri ajatusta, mutta keskityin nyt vain olennaiseen eli edessäni askeltavaan isukkiin.

Saunalla käskin Mikan seisomaan eteeni orja-asentoon samalla kun istahdin vastapäiselle penkille. Mittailin katseellani tuota järkälettä. Näytti ihan siltä kuin käsivarret olisivat paisuneet entisestään tämän reissun aikana.

  • Miten tosissaan sä oot tämän alistumisen suhteen? kysyin katse Mikan vielä unisissa silmissä.
  • Täysin tosissaan, herra. Toivottavasti se on näkynyt käytöksessäni.
  • Onhan se näkynyt, sitä ei voi kiistää. Ja oot pitänyt tuota siveysvyötäkin jo viikkokausia, viittasin katseellani muoviseen kaluvankilaan.
  • Kiitos herra. Tätä siveysvyötä on kunnia kantaa.
  • Mahtava kuulla, hymähdin. – No jos oot täysin tosissaan tämän suhteen niin tehtäiskö me sullekin samanlainen sopimus mitä Laurille? Olisit sen jälkeen virallisesti orjan asemassa.

Mika ei aluksi vastannut mitään. Kasvot olivat jähmettyneet paikoilleen. Ainoastaan rintakehä nousi ja laski hengityksen tahdissa.

  • No, miten on?
  • Kyllä se sopii herra, Mika sai ulos suustaan.
  • Mainiota. Minäpä alan heti valmistella sopimusta. Pyydetään Tuomo siihen todistajaksi.

Siirryimme Mikan kanssa päärakennukseen, jossa Tuomo jo aamuvirkkuna puuhaili. Käskin Mikan valmistaa meille aamiaista samalla, kun keskustelin Tuomon kanssa suunnitelmistani. Häntä ei tarvinnut taivutella todistajan rooliin. Kysyin samalla Tuomolta oliko hänellä tarjota jonkinlaista kaulaketjua väliaikaiseksi omistuksen merkiksi. Tuomo vastasi hänellä olevan parempi vaihtoehto, jonka paljastaisi seremonian lopuksi.

Aamiaisen jälkeen kävin noutamassa Laurin parakista. Pojuni oli hiljainen eilisen rääkin jäljiltä enkä itsekään ollut juttutuulella ajatuksieni pyöriessä tulevassa.

Sisällä pirtissä käskin Laurin nurkkaan polvilleen. Keskelle lattiaa Tuomo oli järjestänyt pienen ’’alttarin’’ sohvapöydästä ja tyynystä. Mika istutettiin polvilleen tyynylle. Kävin Tuomon kanssa viimeistelemässä ja tulostamassa sopimuksen. Se oli käytännössä samansisältöinen Laurin sopimuksen kanssa. Asetuimme Tuomon kanssa seisomaan pöydän toiselle puolelle Mikaa vastapäätä. Tuomo aloitti:

  • Olemme kokoontuneet tänne liittämään virallisesti yhteen Herran ja orjan. Tällä sopimuksella vahvistetaan se liitto, joka käytännössä on ollut jo olemassa jonkin aikaa. Luen nyt seuraavaksi sopimuksen ehdot.

Tuomo luetteli orjan ja Herran tehtävät ja velvollisuudet. Korviani hieman kuumotti mitä pidemmälle listassa päästiin. Ajatella, että pian tuo koko jässikkä olisi virallisesti minun vallassani!

  • Onko kenelläkään tässä huoneessa jotain tätä virallistamista vastaan?

Katsoin nyt Lauriin, jonka katse oli lukittunut isäänsä. Kasvot olivat tutun ilmeettömät, mutta silmissä näkyi sekoitus hämmennystä, iloa ja ylpeyttä. Suu pysyi visusti kiinni.

  • Jos ei, niin julistan teidät Herraksi ja orjaksi! Voitte nyt allekirjoittaa sopimukset.

Heti allekirjoitusten jälkeen Tuomo kaivoi taskuistaan esiin älykellon näköisen vekottimen, jonka hän kiinnitti Mikan lukittujen elinten juureen. Toisessa kädessään hänellä oli pieni kaukosäädin, jota hän nyt painoi. Mika ulvahti korvia huumaavasti ja painui kaksin kerroin.    

  • Tämä vehje antaa sähköiskuja suoraan munille. Tässä kaukosäätimessä on viisi eri voimakkuutta iskuille, tuo oli kakkonen. Akku kestää normikäytöllä noin parisen viikkoa. Tähän saa myös vara-akun, joten iskut ei jää antamatta sen vuoksi, ettei olisi virtaa. Pysyy orja hyvässä nuhteessa, Tuomo selitti ja ojensi säätimen minulle.
  • Vais niin, hymähdin. – No onhan tämä kyllä monikäyttöisempi kuin se kaulaketju. Pitää sekin toki vielä hankkia.

Mika oli päässyt takaisin polvilleen, kun painoin säätimestä uudestaan kakkosta. Karjaisu oli yhtä kova tälläkin kertaa ja ukko painui miltei lattiaa vasten.

  • Kiitos kovasti. Tätähän pitää harkita Laurillekin.
  • Eipä mitään. Minä lähetän sulle linkin, josta noita voi tilata.

Seuraavaksi oli aika syöttää sonnit ja pistää ne työhommiin. Tällä kertaa halusin Mikan ojan kaivuuseen ja Laurin jatkamaan ruohon leikkuuta.

Päivästä oli tulossa kuuma, sen tunsi jo nyt. Mika käveli edelläni pää painuksissa lapio toisessa kädessä. Pitelin kädessäni kaukosäädintä, jolla annoin ilman varoitusta ykkösen verran sähköä. Mika murahti ja hiljensi vauhtia.

  • Ei pysähdytä orja! käskin välittömästi.

Mika keräsi itsensä ja jatkoimme matkaa. Päästyämme ojalle laitoin Mikan rehkimään sellaista vauhtia, että tämä taatusti tietäisi uuden asemansa. Pian Mikan selällä ja rinnalla valui noroina hikeä, joka tipahteli lopulta maahan. Matala ärinä ja puhina säesti tätä komeaa näytöstä.

Päivä oli ehtinyt puoleenväliin, kun Mika rojahti istumaan ojan pohjalle puuskuttaen.

  • En jaksa herra enää, uusi orjani sai sanottua puuskutuksen lomasta.
  • Vai et jaksa, tivasin katse tiukasti Mikassa.

Pyörittelin kädessäni kaukosäädintä. Sitten väänsin sen toiseksi korkeimpaan asentoon ja annoin kunnon tujauksen sähköä sonnin munille. Mika karjaisi sellaisella voimalla, että sen kuuli taatusti koko seutukunta. Valtava kroppa painui kylkiasentoon ojan pohjalle.

  • Alkaako nyt kiinnostamaan?

Mika ei vastannut mitään, mutta kömpi aluksi polvilleen ja siitä seisomaan. Hikisenä ja likaisena hän tarttui lapioon ja jatkoi yksitoikkoista työtään.

Päivä painui lopulta iltapäivän puolelle ja oli aika lopetella työhommat. Käskin täysin nuutuneen ja hiestä märän orjani nousta ylös ojasta. Kävelimme päärakennukselle tuttuun tyyliin, Mika edellä ja minä hänen perässään. Saavuimme sinne hieman ennen Lauria ja Tuomoa.

  • No mites meni päivä, tarviko tämä kannustusta? Tuomo kysyi nyökäten Mikaa kohti.
  • Ihan hyvin se lopulta meni, mutta ei sujunut ilman pientä kannustusta, virnistin.

Huuhtelimme pojut puutarhaletkuilla enimmistä lioista. Tuomo tarjoili jo tutuksi tulleen orjaruoan kippoihin eteemme. Molemmat pojut ahmivat ruokaa niin nopeasti kuin pystyivät. Kaukana muistoissa olivat ne ajat, kun ei ruoka maistunut.

Siinä Mikan mahtavaa selkää seuratessani alkoi etumukseni pullottaa uhkaavasti. Ennen minun ja Tuomon ruokailua halusin vielä testata Tuomon astutusalustan. Käskin Mikan ja Laurin kontata nurmikentälle, jolla Lauri oli jo aiemmin astuttu. Siellä tuo alusta vielä seisoi yksinäisenä.

Minun ja Tuomon voimin Mika saatiin nopeasti sidottua alustaan. Lauri laitettiin seuraamaan vierestä. Mikasta huokui miehinen ja aavistuksen verran multainen tuoksu. Vartalolta tipahteli vesitippoja maahan. Liukastin karvaisen reiän ja oman täydessä seisokissa jyskyttävän kaluni. Pian Mikan reikä oli täynnä oikeaa tavaraa. Sonnin matala murahtelu ja kiimassa supisteleva reikä saivat kaluni lähelle laukeamista hetkessä. Hillitsin itseni enkä kiihdyttänyt heti tahtia. Halusin nauttia tästä hetkestä täysillä.

Hapuilin maasta kaukosäätimen ja päätin antaa ykkösen tasoisen iskun ihan vaan huvikseni. Mika murahti astetta kovempaa ja yritti päästä irti kahleista. Kiihdytin hieman tahtia. Seuraavaksi annoin kakkosen tasoisen iskun, mikä sai aikaan karjaisun ja vavahduksen, joka heilutti minuakin. Panin nyt kiihtyvällä tahdilla tuota isukkia. Sivusilmällä tarkkailin, että Lauri oli seurannut herkeämättä tätä näytöstä.

Lopulta en kestänyt kovin kauaa, vaan laukaisin lastit syvälle Mikan reikään. Me molemmat ähisimme ja puhisimme. Itsellenikin oli kihonnut hiki pintaan iltapäivän helteessä. Irrottauduin Mikasta, jolloin Tuomo iski tämän kimppuun. Isäntä vaati saada kaukosäätimen itselleen, jolla hän alkoi jakelemaan ilkeän näköisiä iskuja Mikan munille. Tuomon tikkaaminen ja iskujen antaminen sointuivat sulassa sovussa yhteen. Pihapiirin täytti Mikan voimistuva karjunta sekä Tuomon miehinen voihkinta. Tuomon purkaus Mikan sisälle tapahtui samalla, kun sonni sai tujauksen sähköä munilleen.

Mika oli sen verran voipunut kaikesta käsittelystä, joten laitoimme Laurin yksinään valmistamaan päivällistä. Päästin Mikan irti kahleistaan ja annoin tälle luvan käyttää päärakennuksen suihkua. Menin itsekin sisälle ihailemaan Laurin alastonta peppua ja selkää, kun tämä puuhaili keittiössä.

  • No miltäs tuo äskeinen näytti? kysyin.
  • Oikein hyvältä herra, Lauri vastasi sen enempiä miettimättä. – Olisinpa saanut olla toisen orjan tilalla.
  • Varmasti olis se kelvannut.

Samassa Mika saapui suihkunraikkaana keittiöön. Kassit pullottivat turpeina siveysvyön alla. Käskin hänet polvilleen seuraamaan, kun toinen pojuni kattoi pöydän. Lauri kävi ilmoittamassa Tuomolle ruoan olevan valmista ja siirtyi isänsä viereen polvilleen seuraamaan herrojensa ruokailua.

Loppuviikko sujui käytännössä samanlaisissa merkeissä. Laurin ja Mikan päivät kuluivat työhommissa minun ja Tuomon toimiessa työnjohtajina. Välillä toinen sonneista sai toimia ratsuna minulle ja Tuomolle. Iltapäivä ja ilta olivat rentoutumisen aikaa ainakin meidän herrojen osalta. Orjakaksikko sai mällit jokaiseen kuviteltavissa olevaan paikkaan. Orjien omat munat sen sijaan pysyivät visusti lukossa.

Sunnuntai-iltana oli lähdön ja samalla palkanmaksun hetki. Pojut olivat ryhdikkäästi polvillaan päärakennuksen edessä kädet selän takana, kun Tuomo latoi seteleitä käteeni. Tällä kertaa sonnit oli puettu, kun piti palata ihmisten ilmoille.

  • Kiitos tästä viikosta, totesin Tuomolle. – Ei tämä rahallinen korvaus ole arvokkain asia, jonka täältä sai mukaan.
  • Kiitos vaan itsellesi. Oli näistä kahdesta oikeasti apuakin, vaikka aluksi ehkä vähän epäilin näitä.

Lopuksi käskin pojujani kiittää Tuomoa mahdollisuudesta palvella häntä. Pakkauduimme autoon Mikan ottaessa jälleen kuskin paikan. Kotimatka sujui varsin hiljaisissa merkeissä. Jokainen meistä kolmesta oli varmasti omalla tavallaan voipunut tästä reissusta.

Elämäni mies

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Vanhempaa ja hieman romanttistakin tarinaa tähän väliin.

Heti ensi näkemältä tiesin 17CM:n, tuttavallisemmin Jonin, olevan täydellinen neitsyydenviejä minulle.

Olen 17-vuotias, kohta 18 täyttävä, nuorimies nimeltäni Saku. Satuin tässä yksi päivä eksymään Alastonsuomi.com:iin, missä selailin kotvan miehistä kiinnostuneiden miesten sivuja ohittaen pikaisella vilauksella transut ja langanlaihat neitihomot. Tuollaiset miesnaiset oksettavat minua. Kun haluan miehen sänkyyni, haluan hänen myös olevan sellainen ja käyttäytyvän sen mukaisesti.

Vielä silloin en bongannut Jonia, vaan jouduin selaamaan vielä useamman päivän ajan sheivattuja kukkakeppihomoja. Rekisteröidyttyäni huomasin, että voin rajata kuvat tietyn ikäisiin miehiin. Mieleni kirkastui välittömästi.

Rajasin miestä etsivät miehet ikävuosien 50 ja 55 väliin. Kyseiset körmyt olivat juuri niitä, joita olin etsimässä. Silloin löysin nimimerkki 17CM:n.

Ihastuin häneen välittömästi. Oletuskuvanaan hänellä oli miehekkään rehti kuva hänestä seisomassa takan edessä karvaiset kädet ristissä, kalu sopivan jäykkänä. Kasvot oli luonnollisesti rajattu pois. Hänet minä halusin viemään neitsyyteni.

Omat kuvani eivät olleet hääppöisiä, muutama kuva kyrvästä, kropasta ja totta kai pepusta, joten en vielä pyytänyt ottamaan yhteyttä, vaan aloitin viikon mittaisen kuvausmaratonin.

Vanhempani ovat oikeita uraohjuksia, joten heillä menee töissä yleensä myöhään iltaan, eikä sisaruksiakaan ole, mikä mahdollisti rauhallisen ja häiriöttömän kuvausympäristön.

Keskityin erityisesti fetissikuviin ja ylipäätänsä kaikkeen erikoiseen: dippasin kaluani jääpalojen sekaan, mikä tuntui oudolta mutta samalla kiihottavalta. Ostin rautakaupasta muutaman pötkön raskaita pultteja, joita roikottelin sitten kasseista. Ja kun satun opiskelemaan rakennusmieheksi, otin tietysti kuvia, joissa poseerasin kalu paljaana pelkät huomioliivit ylläni.

Tämän jälkeen otin yhteyttä Joniin. Moni oli jo ehdotellut hänelle kaikenlaista hänen kuviensa kommenttikentissä, mutta itse päätin jättää ne Jonin kropan ylistämiselle. Kirjoitin yksityisviestin hänelle, jossa pyysin tapaamista kahvilassa tai muussa samanlaisessa paikassa kotikaupungissani.

Jo muutaman päivän kuluttua sain vastauksen. Myönteisen sellaisen. Jonille kävi mainiosti se, että hän ajaa luokseni parinsadan kilometrin päästä ja se että ensimmäisellä kerralla vain tutustutaan.

Olin koko päivän hurmoksessa ja illalla runkatessani minun ei tarvinnut katsoa ainuttakaan pornovideota – pelkkä Jonin ajattelu sai lastini purkautumaan minuutissa.

Tapaaminen meni odotetusti; Joni saapui ajoissa paikalle valitsemaani kahvilaan kaupungin keskustassa. Nurkkapöytämme oli sopivan rauhaisa, joten sain ongittua Jonilta selville monia mielenkiintoisia faktoja hänestä.

Ammatiltaan hän oli metsuri, mikä sai kaluni nousemaan välittömästi parilla sentillä. Jöpötystä ei hillinnyt se, kun hän lupasi jonakin päivänä esitellä itseään huomioliiveissään, metsurinhousuissaan ja pitkävartisissa kumisaappaissaan.

Lisäksi sain tietää hänen olevan eronnut, lapseton ukkomies, mutta joka on aina ollut jollain tavalla enemmän kiinnostunut miehistä ja hänen eronsakin kuulemma johtui osaltaan hänen miessuhteistaan.

Vaikka hän näyttikin tyytyväiseltä varsin jykeviin, mutta silti siloposkisiin kasvoihini, joiden päällystä koristivat vaaleat, hieman sotkuun kammatut hiukset, kalvoi epäilemättä hänenkin mieltänsä huima ikäeromme – olisimme aivan hyvin voineet olla isä ja poika.

  • Vaikka eihän se laitonta ole, sanoin tuoden esille asian, joka kummitteli molempien mielissä.
  • No eihän se, Joni tyytyi vastaamaan. – Mutta sun täytyy ymmärtää että tältä on turha odottaa mitään kestävää.

Huolimatta siitä, että olin jo aikoja sitten itsekin sisäistänyt saman asian, sattui se siitä huolimatta johonkin kohtaan syvällä sisimmässäni.

Ensitapaamisen jälkeen kului viikko. Se oli raastavaa aikaa, kun tiesin mitä viikonloppu toisi tullessaan. Vaikka mieli teki, en runkannut viikolla, jotta voisin nauttia Jonista täysillä ja kokisin siihen astisen elämäni nautinnollisimman orgasmin.

Sitten aivan yllättäen viikonloppu koitti. Vanhempani olivat jälleen yhdellä työmatkoillaan, tällä kertaa yhdessä, he kun työskentelivät samassa firmassa, mutta eri osastoilla. Nojautuen tähän faktaan olin kutsunut Jonin rohkeasti yli kahdensadan neliön taloomme, jonka piha oli rauhaisa ja täynnä lemmiskelypaikkoja, tosin maaliskuu ja kymmenen asteen pakkaset saattaisivat vaikuttaa kutuleikkeihimme.

Joni karautti pihaan juuri oikeaan aikaan, tasan kello 21.00, vuosimallia -95 edustavalla Toyota Corollallaan. Harrastelin autoja, joten vuosimallin päätteleminen ei ollut mikään visainen purtava, eikä myöskään se sattuma, että Jonin auto oli samanikäinen minun kanssani.

Ovikello kilahti ja ryntäsin huoneeni ikkunasta alakertaan jatkaen juosten eteiseen. Eteisessä ulko-ovea vastapäätä seisoi tammipuinen lipasto, jonka päällä lepäsi kehystetty kuva perheestämme. Me kaikki hymyilimme, mutta hymy ei ollut aitoa. Perheemme oli käytännössä kolmen ihmisen porukka, joka sattumoisin asui samassa talossa ja söi samasta jääkaapista. Laskut jaettiin vanhempieni kesken, mutta minulle tai koululleni ei riittänyt aikaa. Tuskin he edes enää muistivat mitä koulua kävin.

Ovikello kilahti toistamiseen. Havahduin säpsähtäen, räpyttelin kostuneita silmiäni ja avasin oven. Joni seisoi sen takana yllään siistit, tummansiniset farkut ja punainen villapaita. Hänen molemmat kätensä olivat piilossa selän takana, mikä kieli ainoastaan yhdestä asiasta – lahjasta. Huuleni nousivat tahtomattaan hymyntapaiseen.

  • Tässä sulle jotain pientä, Joni sanoi niin pehmeällä ja lämpimällä äänellä että se sai jalkani pettämään. En tajunnut edes ottaa Jonin tarjoamaa pakettia vastaan, vaan lysähdin hänen syliinsä itkeä pillittäen.

Joni ei sanonut mitään, vaan hellästi puskien hän ohjasi minut eteisen puiselle penkille, asetti pakettinsa viereeni istuen itse toiselle puolelle ote yhä minussa.

Hänen syleilynsä oli jotain ennenkokematonta. Se kihelmöi ympäri kehoa, valtasi sydänalan, mutta ei herättänyt pikku veitikkaani millin vertaa eloon. Se oli isällinen syleily.

Itkuni oli loppunut yhtä nopeaa kuin oli alkanutkin ja oli laantunut lähinnä satunnaiseksi nyyhkytykseksi. Joni kehotti minua nousemaan. Ponnahdin pystyyn huterasti jalat hiukan vavisten. Joni sanoi ettei sänkyhommista tulisi tänä iltana mitään ja talutti minut yläkertaan.

Intin vastaan koko matkan, mutta Joni oli jämäkkä, mikä kuuluikin hänen rooliinsa ”varaisänäni”. Hän talutti minut aina huoneeseeni saakka, laski minut varoen sängylleni ja riisui t-paitani ja farkkuni yltäni. Sivusilmällä näin hänen ilmeensä kun hän näki livenä lihakseni, jotka eivät olleet mitkään vähäpätöiset, mutteivät myöskään yltiöpäisen megalomaaniset. Hän hymähti lopuksi ja kumartui pääni ylle suudellen höyhenen kevyesti otsaani.

Aamulla en heti muistanut illan hämmentäviä tapahtumia. Sitten yhdellä rysäyksellä ne vyöryivät tajuntaani murskaten teinipojan himoni kyllästämät pilvilinnani lähemmästä kanssakäymisestä Jonin kanssa.

Vedin peiton yltäni luoden pikaisen katseen kehooni. Oranssit Diesel-bokserini olivat yhä tallella, eikä Joni näyttänyt koskeneen mihinkään huoneessani.

Yhtäkkiä ovi avautui. Jonihan siellä oli päällään samat farkut kuin eilenkin ja musta t-paita. Hän hymyili tavalla, joka sopi hänen ikäisilleen miehille kuin salasana pornokansioon: ei liian leveästi, mikä näyttäisi hölmöltä, muttei liian vaisusti, mikä taasen näyttäisi masentuneelta ja teeskennellyltä.

  • Huomenta, hän sanoi ja hänen lyhyt sänkensä liikkui hänen hieman rosoisten huuliensa tahdissa.
  • Huomenta, vastasin edelleen nojaten lihaksikkaisiin käsivarsiini. Salaa halusin Jonin huomaavan ne.
  • Miten meni yö? Joni kysyi kuin lääkäri ikään. Hän istuutui sänkyni reunalle niin että hänen farkkujen peittämä reitensä kosketti omaani.
  • Ihan hyvin, totesin katse harhaillen pitkin Jonin kehoa. – Siitä viime illasta…
  • Ei sun tarvi puhua siitä, jos sä et haluu.
  • Mulla vaan ei koskaan oo ollu kunnon isää, aloitin Jonin vastustuksesta huolimatta samalla tarkkaillen hänen kasvojaan. Hän todella näytti välittävän sanoistani.
  • Se on sääli, hänen katseensa oli kuin nauliutunut silmiini, mutta se ei tuntunut mitenkään kiusalliselta – päinvastoin.
  • Mut dumpattiin päiväkotiin kun mä olin hädintuskin vuoden ikänen. Kolmivuotiaana mulle tyrkytettiin vaikka minkälaista harrastusta: jalkapalloa, jääkiekkoa, uintia, suunnistusta, yleisurheilua…Mä en ees muista kaikkia.

Huokaisin syvään. Olin jo aikaa sitten laskenut katseeni varpaisiini, joita liikuttelin edestakaisin.

  • Koulunalku oli hirveetä. Mun piti hoitaa kaikki läksyt ite ja pärjätä kotona omillani. Monesti opettajat valitti mulle kun en ollut tehny läksyjä tai olin tehny ne huonosti. Enhän mä muuta tehny ku vaan pelasin pleikkarilla ja surffasin netissä. Sillon mä löysin pornonkin.

Joni nosti kulmakarvojaan hitusen, mutta laski ne taas nopeasti alas. Hän oli taatusti kuullut paljon kaikenlaista, eikä yksi pornon jo seitsenvuotiaana löytänyt pojankoltiainen hänen mieltään paljoa hetkauttanut.

  • Mä runkkasin vähintään kaks kertaa päivässä. Pahimmillaan neljäkin kertaa. Olin mä jo tarhassa tajunnu olevani erilainen: leikkiminen tyttöjen kanssa ei eronnut mitenkään poikien kanssa leikkimisestä. Mä istuin monesti yhen Tuukan sylissä, joka oli tullu sinne suorittaan sivariaan. En mä tiiä oliko se homo vai ei, en mä sillon ees tienny koko sanaa, mutta seki tykkäs musta, varmaankin siks kun mä olin aina niin kiltti sille.

Pidin lyhyen tauon. Huokaisin jälleen. Jonin katse oli muuttunut sitä lempeämmäksi mitä enemmän olin kertonut lapsuusajoistani, joita en ollut jakanut koskaan kenenkään kanssa. Ennen tätä hetkeä. Tätä lauantai-aamua, jona minä nyt jaoin kaikista tuskaisimpia muistojani käytännössä ventovieraalle ihmiselle.

Aivan varoittamatta Joni laski kätensä reidelleni. Ei, hän tarttui siihen suurella metsurinkämmenellään, jonka päällä hänen käsivartensa karvoitus jatkuu katkeamattomana mattona.

Hymähdin hieman, ja Joni hymähti takaisin. En voinut uskoa tätä todeksi. Vieressäni istui kokenut mies valmiina tyydyttämään kaikki himoni. Ja minä vain kertoilin hänelle kaikkea vanhaa ja tylsää.

  • Et sä haluu näitä mun jaarituksia kuulla, aloitin, mutta Joni keskeytti minut.
  • Haluun. Ihan oikeesti haluun, hän vastasi vakuuttaen minut siltä istumalta.

Käsivarsiani alkoi kivistää vihdoin ja viimein, minkä vuoksi nousin istumaan selkä seinää vasten. Jonin ote reidestäni herkesi hetkeksi, mutta hän korjasi tilanteen hiissautumalla lähemmäs.

  • Onneks meiän koulun terveydenhoitaja tajus tilanteen kolmannen luokan terveystarkastuksessa. Olin lihonut aika lailla kun mä aina söin jotain mikroruokaa ja join himona limsaa. Se otti sitten yhteyttä mun vanhempiin ja sano niille suorat sanat. Mä olin niin ilonen kun ne huomioi mut ja alko liikkumaan mun kanssa. Kaikki mun päiväkotiaikaset harrastukset oli jääny kun en mä niistä ollu oikeesti kiinnostunu. Mä lenkkeilin mun porukoitten kaa, pyöräilin, kävin uimassa ja pelasin vaikka mitä pelejä. Mun paino tippu ja yläasteen alussa mä olinki taas normipainone. Joskus seiskaluokan puolessavälissä mä innostuin bodaamisesta ja aloin harrastaan sitä täällä meiän omassa kuntosalissa. Se on tuolla kellarissa. Ala-asteella mulla ei ollu oikeen kavereita enkä mä ois niitä oikeen etes halunnu, mä viihdyin hyvin itseksenikin. Joitain ihastuksia oli, mutta porno peitti kaiken allensa. Mä haaveilin vain joistain pornotähdistä tajuamatta ollenkaan mitä tosi rakkaus on. Yläasteella mun pornon kattominen väheni kun mä aloin kattelemaan meiän luokan urheilijapoikia…sitä aina häpes kun ei tajunnu että niitten lihakset oli vaan pelkkä kuori, että ne oikeesti oli hirveitä kusipäitä, jotka dumppas niitten tyttöystävät joittenkin paremmannäkösten takia. Musta tuli itekin sellanen, siis sellanen lihaskimppu, jollanen mä nytkin oon.
  • Hyvännäkönen sä oot, Joni pisti väliin. Hän kehui ensi kertaa ulkonäköäni.
  • Kiitti, mumisin nolona virnistellen.
  • Ei ku oikeesti, Joni sanoi ja siirtyi lähemmäksi.

Nyt hänen farkkunsa koskettivat viilennyttä kylkeäni, joka lämpeni pian Jonista hehkuvasta lämmöstä.

Kurottauduimme hitaasti suutelemaan toisiamme. Joni oli ilmiömäinen suutelija, kun omat huuleni taasen tuntuivat olevan kaikesta puhumisesta turtia.

Suudelma loppui, mutta se ei jäänyt siihen. Oma pikku veitikkani oli nyt täysin hereillä ja parkui päästä ulos boksereista.

Jonin siirrosta rohkaistuna tartuin boksereihini ja revin ne nopeasti jaloistani. Joni seurasi tyynenä vierestä toimitusta, eikä hänen ilmeensä värähtänyt juuri ollenkaan kun jo hieman paisunut elimeni ponnahti esiin boksereiden alta. Hän on taatusti nähnyt monia kaluja elämänsä aikana, eikä omani ollut hänelle enää mikään yllätys.

Iästään huolimatta oli hänelläkin tarpeensa, eikä hän tietenkään voinut mitään biologiselle himolleen sen takana ja niinpä hän riisui t-paitansa paljastaen karvaisen, kiinteän ja hiukan koholla olevan rintansa ja tasaisen vatsanseudun.

Hän polvistui sängyn viereen, otti hyvän asennon ja alkoi runkata kaluani. Välittömästi Jonin kosketuksen jälkeen se nousi huippumittoihinsa viiteentoista senttiin.

Joni oli yhtä hyvä runkkaamaan kuin hän oli suutelemaankin. Hänen otteensa oli sopivan tiukka, muttei tehnyt ollenkaan kipeää.

Joni ei jäänyt pelkkään runkkaukseen vaan kumartui piankin kaluni ylle, avasi suunsa ja ahmaisi kaluni sisäänsä. Oikealla kämmenellään hän piti kaluni sopivassa asennossa, kun taas vasemmalla hän hieroi jännittyneitä vatsalihaksiani.

Jonin kieli oli karhean kutittava kalullani ja tunsin orgasmin lymyävän aivan nurkan takana. Mainitsin asiasta Jonille, joka keskeytti suihinottonsa välittömästi. Hän nousi seisomaan, laski farkut jalastaan ja heitti valkoiset tennissukkansa nurkkaan.

Päällään ainoastaan valkoiset bokserit hän kysyi:

  • Haluaako poju tehä isukin iloseksi?

Silmäni kirkastuivat ja ponnahdin seisomaan välittömästi. Kaluni oli kauttaaltaan punainen kun polvistuin Jonin eteen.

Revin bokserit hänen yltään ja silmieni eteen avautui huima näky: puolierektiossa sojottava, nyt jo kaksitoista senttinen jättikyrpä sojotti edessäni allaan suurehkot kivekset. Karvoitus oli varsin runsasta, mutta siitä huomasi, että sitä oli aika ajoin trimmattu.

Aloitin varovasti takaraivossa minua opastavan sisäisen äänen patistamana. Jonin kalu oli todellakin niin iso, että jos ahmaisisin sen kerralla sisääni, saattaisin ihan hyvin tukehtua niille sijoilleni.

Joni voihki matalalla, miehisellä äänellään, mikä sai minut imemään hänen kaluaan yhä kiivaammin ja yhä enemmän. Joni levitti mahtavat kämmenensä takaraivolleni, muttei puristanut ollenkaan. Hän todella osasi käsitellä miestä.

Olin niin onnessani, että silmäni kostuivat kaikesta imemisestä. Tunsin Jonin kyrvän sykkivän kiihtyvällä tahdilla, mutta ennen orgasmia Joni veti minut irti kyrvästään.

  • En mä sun suuhun haluu tulla, hän sanoi lempeästi hymyillen.

Näytin varmaan typerältä hymyillessäni takaisin Jonin jalkojen juuressa, mutta mitä tuosta; Joni piti minusta huolta ja se riitti minulle.

  • Haluuksä kokeilla kakkosta? Joni ehdotti varovaiseen sävyyn, pää hiukan etukenossa.

Nousin istumaan sängyn reunalle tietämättä, mitä sanoa. Näpersin sormiani, kun vastasin:

  • Miksei?

Joni hymyili jälleen lempeää karhunhymyään. Hän tarttui minua hartioista ja laski minut hellästi makuuasentoon. Hän liu’utti kätensä alas reisilleni ja nosti ne jykeville olkapäilleen.

Kondomin ja liukuvoiteen hän nappasi yöpöydältäni merkitsevä pilke silmäkulmassaan. Punastuin takuulla, mutta punastumistani ei voinut nähdä valmiiksi punoittavilta kasvoiltani.

Valmistelujen jälkeen kului muutama sekunti ennen kuin tunsin Jonin jättimäisen vehkeen sisälläni. Alun kangertelun ja muutaman tuskanaallon jälkeen tunsin pelkkää nautintoa. Olinhan venyttänyt reikääni jo vuosia erilaisilla dildoilla, joten tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun jotain tungettiin anukseeni.

Mutta tällaista tunnetta ei voinut saavuttaa minkäänlaisilla leluilla. Se tunne, kun sisällään ei tunne pelkkää palikkaa, vaan siitä säteilevän lämmön ja aistii aina erilaiset liikkeet, joita ei voi itse hallita.

Voihkin niin vähän kuin vain pystyin – Joni oli aikaisemmin kertonut, ettei juuri välittänyt siitä. Ei silti, että olisin kuulostanut inhoamiltani neitihomoilta, enkä ainakaan omasta mielestäni ollut tässä orastavassa suhteessa missään ”naisen” roolissa, vaan yksinkertaisesti nuorempana ”oppilaana”.

Joni murahteli keuhkojensa syvyyksistä voimalla, mikä sai kaluni kostumaan kauttaaltaan kiimatipoista. Pyysin Jonia runkkaamaan sitä, minkä hän teki edelleen kasvoillaan tuo lämmin, hyväksyntää henkivä hymy.

Voihkin jo kuuluvasti, kun laukesin kauttaaltaan jännittyneille vatsalihaksilleni. Heti perään Joni laukesi sisääni kämmenet samalla puristaen jännittyneitä reisiäni.

  • Olit kyllä mahtava, hengähdin ääni kirkkaana innostuksesta.
  • Kiva kun kelpas, Joni hymyili silmät tuikkien.

Siistittyämme itseämme hieman kellahdimme vieretysten sängylleni. Sänkyni natisi Jonin massiivisen ruhon alla, mutta kesti silti. Asetuin mukavasti Jonin kainaloon, joka siinä hetkessä oli maailman ylivoimaisesti paras paikka. Valtavat käsivarret suojasivat minua kaikelta ja Jonin sydämen tasainen syke vaivutti minut rauhaisaan uneen.

Harkat

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Tällainen vuosia vanha tarina löytyi arkistojen kätköistä.

Oli torstai-ilta ja paikallisen amerikkalaisen jalkapallon 17-vuotiaiden-junnujoukkueen harjoitukset kesäisen lämpimällä kentällä. Väsyneet ja hikiset pojat juoksivat tekonurmella viimeisetkin minuutit, jotka viimein loppuivat pillin armahtavaan vihellykseen. Pojat hölkkäsivät pukukoppiin, joka täyttyi nopeasti hien lemusta terästettynä kesäisen nurmen tuoksulla. Äänet raikuivat ja puuroutuivat yhdeksi sekamelskaksi.

Pikku hiljaa pukuhuone tyhjeni ja hiljeni. Pukemaan jäivät ainoastaan kaksospojat Aki ja Mika. Irakista kotoisin oleva Malik oli vielä suihkussa.

  • Mitä aattelit tehä viikonloppuna? Mika kysyi, kun oli saanut vedettyä bokserit jalkoihinsa.

Aki kuivaili samalla leveitä harteitaan, kun vastasi:

  • Nään varmaan Koistista ja Aaltoa. Entäs sä?
  • Meillä on taas lanit Jannen luona. Tulkaa tekin sinne?
  • Vois kai sitä jossain vaiheessa, Aki virnisti. Kesällä harvinainen vapaaviikonloppu peleistä täytyi käyttää tarkoin.

Heillä ei ollut aavistustakaan siitä, että heitä oli kuunneltu jo hyvän tovin. Itse asiassa jo monen kuukauden ajan. Nyt tämä kuuntelija – Miro – astuisi viimein ulos päivänvaloon.

Hän tempaisi siivouskomeron oven auki ja hyökkäsi välittömästi kaksospoikien kimppuun pippurisumute tanassa. Aimo tujaukset molempien silmiin niin he olivat oitis hänen vallassaan. Poikien köyttäminen keskellä pukuhuonetta seisovaan penkkiin osoittautui yllättävän helpoksi.

Seuraavaksi Miro harppoi suihkuihin ja teki saman tempun suihkuaan lopettelevalle Malikille. Tämä oli kaksospoikiakin helpompi saalis. Poikaa piti vain ottaa kädestä ja taluttaa penkille ja köyttää kiinni. Juuri sopivasti kaksospoikien väliin.

Miro perääntyi hiukan ja katsoi kättensä työtä tyytyväisenä: kaksospojat olivat miltei täysin identtiset ruskeine siilitukkineen ja massiivisine kehoineen. Päällään heillä ei ollut muuta kuin bokserit, jotka Miro repäisi pois tieltä häiritsemästä.

Malik oli pojista ylivoimaisesti lihaksikkain omistaen lihakset, joita oli vaikea löytää vanhemmiltakaan miehiltä. Erityisesti hauikset olivat muhkeat ja erottuivat hyvin vaaleammalla värillään. Tosin myös rintalihakset olivat laajat eikä vatsalihaksetkaan puuttuneet.

Kaksospojat olivat hekin lihaksikkaita, mutta eritoten massiivisia, kuten jenkkifutareiden kuuluukin olla.

Poikien hämmästellessä tilannetta oli Miro riisunut itsensä täysin alastomaksi. Hän oli samoja ikiä poikien kanssa, mutta ei omistanut läheskään yhtä komeita lihaksia kolmeen muuhun verrattuna. Hän oli ajellut päänsä täysin kaljuksi ja hänen kasvonpiirteissään oli tiettyä viekkautta ja pirullisuutta, mikä nosti poikien ihon kananlihalle.

Miron penis oli puolierektiossa, mutta oli jo nyt kunnioitettavan kookas. Pituus ei hänen kohdallaan merkinnyt häviötä paksuudessa eikä varsinkaan kiveksien koossa. Pojat eivät voineet irrottaa katsettaan vehkeestä, jollaisia näkee usein pelkästään pornoelokuvissa.

Miro huvittui poikien katseista ja vetaisi muutamalla vedolla kalunsa täyteen mittaansa: rapiaan kahdeksaantoista senttiin. Vedellessään hän ihaili kaluaan katseella, jolla normaalisti ihaillaan söpöä sylivauvaa.

Tehtyään tämän hän lähestyi poikia, jotka häpeissään laskivat katseensa lattiaan. Oli Miron vuoro katsastaa poikien haarovälit eikä tulos ollut hyvä:

  • Aikamoisia tuhkamunia te ootte. Katotaan saako noista mitään irti.

Aikansa poikien sukukalleuksia puristeltuaan ja venyteltyään Miro oli päätynyt selvään lopputulokseen:

  • Tällä millimetrin tarkalla mitalla kun kattoo, niin tää Malikin kyrpä on stondiksessa viistoista senttiä ja teiän kaksosten täysin sama: kolmetoista.

Malik ei varttitunnin hipelöinnin jälkeen enää vastustellut, mutta hänen tummahkot kasvonsa punoittivat yhä, koska hänen kalunsa ei voinut vastustella Miron kosketusta vaan ponnahti välittömästi täyteen seisokkiin. Miro oli nauranut tälle tapahtumalle pirullista nauruaan, joka sai yhä Malikin tuntemaan syvää häpeää.

Aki sen sijaan näytti tunteensa Miroa kohtaan niitä yhtään peittelemättä. Kun hän oli alkanut äännellä liian kuuluvasti, ei Mirolla ollut ollut muuta vaihtoehtoa kuin napata Akin veljen Mikan vaaleansiniset bokserit lattialta ja tukkia niillä Akin suu. Aki oli yhtä hiljaa kuin Mikakin.

  • Mutta ei se haittaa, vaikka teillä ei ookkaan tällasta melaa ku mulla, Miro virnuili. – Teki saatte tästä kyllä osanne.

Hän läpsi punaisena helottavaa kaluaan vasten Akin inhosta vääristyneitä kasvoja. Tämä otti iskut vastaan jähmettyneenä täysin paikoilleen, kaikki lihakset äärimmilleen jännittyneinä ja selkä suorana.

  • Ja sä! Miro huudahti yhtäkkiä samalla tarttuen Malikin tummanruskeaan vehkeeseen, jonka päätä koristi vaalea, valtava terska. – Sä et oo tainnu runkata päiviin?
  • Tänään päivällä viimeks, Malik vastasi yhteen purtujen hampaiden välistä.
  • Oho! Ja kuitenki kalus seisoo noin innokkaasti! Oot kyllä aikamoinen siitosori. Haluaisit siis varmaan laueta?
  • Totta helvetissä!

Miro hymyili entistä pirullisemmin. Hän itse asiassa muuttui piruksi, kun katsoi Malikin paikalta: kalju pää, vinoon kääntyneet, kurttuiset kulmakarvat ja kiiluvat, tummat silmät.

Poikien yllätykseksi – ja erityisesti Malikin – Miro alkoi runkata tämän kalua. Alun hitaat vedot muuttuivat pian rajuiksi ja tiheiksi. Malik voihki kuuluvasti kaksospoikien seuratessa vierestä. Akin kalu kovettui hiukan eikä mikään stondiksenestokikka auttanut.

Juuri ennen Malikin laukeamista Miro lopetti. Arabipojan kyrpä jäi seisomaan orpona, kun Miron käsi hakeutui tämän omalle vehkeelle.

  • Sori, poju. Nyt ei oo sun vuoro tulla, Miro totesi ääni täynnä tyydytystä.
  • Vittu! Runkkaa saatana loppuun, vitun homo! Malik raivosi, mutta turhaan.

Orgasmin sijaan hän sai suuhunsa Akin violetit bokserit. Mustat kulmakarvat näyttivät yhtyvän, kun Malik nieli ylpeytensä samaan aikaan, kun ensimmäiset hiensekaiset vivahteet pelikaverin kalusta alkoivat tuntua hänen makunystyröillään.

  • Ja nyt te, Miro kääntyi kaksosiin päin. – Vaikka teillä onki tollaset nysät, joita te muniksikin kutsutte, niin eiköhän me silti niille jotain keksitä, hän jatkoi pirullinen katse viipyen tasaisesti molemmissa pojissa.

Miro harppoi repulleen, jonka pojat huomasivat vasta nyt. Hetken sitä kaiveltuaan hän löysi etsimänsä: muutaman metrin vahvaa, keskipaksuista köyttä, pienen, metallisen sangon, jonka sisällä kilisivät metalliset painot aina kymmenestä grammasta sataan grammaan.

Miro kääntyi kantapäillään huomaten poikien katseet kehollaan. Ei tarvinnut järjen jättiläistä tajuamaan, että urheilijanuorukaiset olivat tuijotelleet hänen peräänsä, kun hän oli kumartuneena repullensa.

  • Ei kannata turhia unelmoida, pojat. Ette te tätä peppua saa, Miro totesi kuin poikien valmentaja ikään.

Silloin hänellä välähti. Hän ihan jähmettyi paikoilleen. Niin, miksei samalla ottaisi valmentajaakin? Hänhän se varsinainen lihaskimppu oli.

  • Missä teiän valmentaja on yleensä reenien jälkeen? Miro kysyi ainoalta pojalta, jonka suu ei ollut tukittu: Mikalta.
  • Tuolla valmentajan kopissa kai se on…tästä oikeelle ja eka ovi vasemmalla, Mika vastasi saaden Akin ja Malikin huutamaan heidän suunsa tukkiviin boksereihin.
  • Kiitti, poju, Miro taputteli Mikan olkapäätä, kun oli lähtemäisillään. – Ehkä mä en oo sulle niin ankara vastasuudessa.

Miro ei pukenut päälleen yhtikäs mitään, vaan lähti ilkosillaan astelemaan pitkin käytävää. Hän nappasi ainoastaan pippurisumutteen mukaansa, jota tarvittaisiin rutkasti enemmän valmentajan tainnuttamiseen kuin näiden nuorten miestenalkujen.

Mikan neuvot olivat tarkat ja virheettömät. Miro saapui pian ovelle, johon oli kiinnitetty kyltti ”VALMENTAJA”. Se oli kuin kutsu hänelle astua sisään. Kaiken tarkkaan suunnittelevana ihmisenä hän kuitenkin koputti ensin.

Poikien valmentaja oli kuin suurennos joukkueensa pojista. Tämä tarkoitti myös sitä, että hänen tainnuttamisekseen olisi varmaan riittänyt jo se kun alaston, kyrpä tanassa seisova Miro ilmestyi hänen ovensa taakse.

  • Mitä hel-, olivat ainoat sanat, jotka kuuluivat selvinä valmentajan suusta ennen kuin Miro latasi lopun pippurisumutteen hänen silmiinsä.

Miro tarttui valmentajan paksuun, mutta hetkellisesti velttoon käsivarteen ja ohjasi tämän aina pukuhuoneeseen asti. Se oli itse asiassa yllättävän helppoa huomioiden heidän huima kokoeronsa.

Lopputuloksena Mirolla oli kolme amerikkalaisenjalkapallon junnupelaajaa köytettynä penkkeihin sekä heidän valmentajansa, hänkin kädet selän taakse ja jalat yhteen köytettynä, mutta ei penkkiin, vaan paksuun putkeen, joka kulki kattoon kiinnitettynä heidän ylitseen. Hänenkin suunsa oli jouduttu tukkimaan. Malikin kirkuvanpunaiset bokserit olivat saaneet toimia äänenvaimentimena.

Tottunein ottein Miro repi valmentajan vaatteet tämän päältä. Ensin lähti t-paita, sitten shortsit ja lopulta alkkarit, jotka eivät olleet mitkään bokserit, vaan ihan oikeat, tiukat pikkarit. Niiden läpi saattoi hyvin nähdä arviolta nelikymmppisen äijän kalun jykevän muodon.

  • Katos mitä meillä täällä on! Miro huudahti, kun oli saanut valmentajan kyrvän esiin. – Katotaas kuinka pitkästä mulkusta me puhutaankaan, hän jatkoi kurottautuen noukkimaan millimetrimittansa.

Ennen mittausta hän runkkasi valmentajan vehkeen juhlakuntoon. Mirosta tuntui kuin pojatkin olisivat odottaneet tulosta samalla innolla kuin hänkin.

  • Ohhoh! Kokonaiset kuusitoista senttiä! Miro julisti hiukan läpsytellen punaisena helottavaa kyrpää. – Ja löytyyhän täältä kunnon spermatehtaatkin! Miro oli löytänyt valmentajan vehkeen alla velttoina roikkuvat kassit.
  • Mutta nyt asiaan, Miro jatkoi samalla kun läpsytteli läpi valmentajan massiivisen ja kiinteän yläruumiin. – Alotetaan Mikasta kun se niin avuliaana kerto mulle missä sun huone sijaitsee.

Miro tarttui valmentajaa tämän leveistä hartioista ja alkoi ohjailemaan tätä kohti Mikan haaroväliä. Pienen vastustelun jälkeen valmentaja totteli Miroa kuuliaisesti.

Juuri kun valmentajan pää oli saatu samalle tasolle Mikan jalkovälin kanssa, poisti Miro Malikin bokserit valmentajan suusta. Inhon saattoi lukea satojen metrien päästä Mikan kasvoilta, kun valmentajan kieli osui ensi kertaa hänen kaluunsa. Kaikesta vastustelusta huolimatta hänen miehuutensa tuntui pitävän käsittelystä ja nousi hetkessä täyteen erektioonsa.

  • Älähän ynise siinä liikaa ettei sullekaan jouduta laittamaan jonkun alkkareita suuhun, Miro torui Mikaa, joka ynähteli yhä kovemmin ja kovemmin. – Eihän täällä oo vaihtoehtoinakaan enää ku mun boksut ja sun valmentajas alkkarit. Mikäs tän herran nimi muutes onkaan? Miro jatkoi parannellen samalla tämän vaaleahiuksisen miehen asentoa.
  • Petteri, Mika vastasi hiljaa.
  • Jahas, Petteri…, Miro aloitti. – Mitäs sä tykkäät Mikan kalusta?

Miro kiskaisi Petterin irti Mikasta. Miehen lihakset olivat täysin jännittyneet samalla tapaa kuin Akilla hetkeä aikaisemmin. Kasvot punoittivat ja suusta valui kuolaa kuin susikoiralla.

  • Eihän tää nyt oikeen miltään maistu…, Petteri totesi läähättäen hieman.
  • Ai ei vai? No mitä jos kokeiltaisiin vaihteeksi tätä Malikin kyrpää? Tällä ainaki on pituutta näiden kahen tuhkamunankin eestä.

Miro ohjasi Petterin Malikin kyrvälle. Vaikka se oli ollut vartin ilman minkäänlaista kosketusta, oli se silti vielä puolierektiossa. Kestävyyttä siis todellakin löytyi.

Petteri alkoi jo oppia munankäsittelyä, mikä näkyi Malikin kasvojen kurttujen vähittäisenä tasoittumisena. Orkku ei taaskaan ollut kaukana.

Se oli selvää Mirollekin ja niinpä hän veti Petterin irti Malikin kyrvästä juuri ennen sen laukeamista. Malik huusi boksereihin menetettyä nautintoaan, joka oli ollut vain sekunneista kiinni yrittäen vielä saada orgasminsa kyrpäänsä veivaamalla, mutta hän taisi jo itsekin tietää yritykset turhiksi, koska lopetti ne pian.

Nyt oli vuorossa Akin sukukalleudet, joiden käsittelyn Petteri sai aloittaa tällä kertaa kasseista. Akin kasvoilla ei näkynyt merkkejä inhosta toisin kuin muilla pojilla, sen sijaan hänet oli vallannut puhdas mielihyvä, joka vain voimistui kun hän sulki silmänsä ja varmaankin kuvitteli jonkun kuuman tytsyn ottavan häneltä suihin.

Mutta rajansa kaikella ja niinpä Akikaan ei saanut kaipaamaansa orgasmia, vaan hänkin jäi huutamaan puoliksi märkiin boksuihin.

Nyt Petteri oli käynyt läpi kolme valmennettavaansa, mutta edessä oli vielä Miron jättikalu. Sen käsittely saikin sujua hyvin tai muuten Miro ”löisi hänen munansa aina selkärankaan asti ja vaikka uloskin”.

Petteri aloitti työnsä varoen, mutta mitä enemmän hän kuuli Miron tyytyväisen kuuloisia myhäilyjä, sitä enemmän hän otti tämän kalua sisäänsä, jopa niinkin pitkälle, että pian hänellä oli Miron jättimäinen terska syvällä kurkussaan.

Miro voihki sellaisella voimalla, että sen olisi varmasti kuullut pukukopin ulkopuolellakin – jos siellä joku vain olisi ollut. Hän todella piti Petterin kielen työstä hänen sykkivällä kalullaan, mutta ei halunnut laueta vielä.

Niinpä hän työnsi Petterin irti kalustaan kaikkien hämmästykseksi. Orgasmin sijaan hän läpsytteli kalullaan Petterin punaisina helottavia kasvoja jättäen kyrpänsä lopuksi lepäämään tämän siilitukalle. Lopuksi hän vielä palautti Malikin bokserit tämän suuhun.

Hän vilkaisi köyttä ja metallisankoa. Hän muisti mitä hänellä oli aikaisemmin ollut mielessä ja jätti siksi Petterin hetkeksi rauhaan, kun hän riensi hakemaan tarvikkeita.

Hän tarttui köyteen ja sitoi siitä taitavin ottein eräänlaisen kolmion, jonka kärjet hän kietoi poitsujen kyrpien juureen. Keskelle kolmiota hän ripusti ensin metallisangon ilman painoja.

Poitsut olivat seuranneet hänen toimiaan silmät pyöreinä hieman ynähdellen, kun Miro oli kiristänyt köydenpäät tiukasti heidän kyrpiensä juureen niin, että puristus kohdistui sekä kaluun että kasseihin.

Sitten Miro alkoi heittelemään painoja aloittaen kevyimmästä, kymmenestä grammasta. Alussa poikien ynähtelyt olivat olemattomia, mutta kun sangossa alkoi olla painoa jo puolen kilon verran, alkoivat ynähtelyt muuttua vaikerrukseksi ja lopulta puhtaaksi huudoksi.

Petteri ei voinut kuin seurata sivusta valmennettaviensa tuskia. Syvällä sisimmässään hän varmasti oli tyytyväinen, ettei Miro tehnyt samaa käsittelyä hänelle.

Kun oli päästy kiloon, sangon pohja lähenteli lattiaa, poikien kalut punoittivat täydessä erektiossa ja kassit olivat vieri vieressä pingottuneina eteen. Kaikkien kasvot punoittivat tuskasta, hiki kihelmöi ohimoilla ja alastomilla vartaloilla. Pukuhuoneessa leijaili vahva hien haju.

Miro hymyili pirullisesti. Hän mietti seuraavaa siirtoaan.

Lopeteltuaan pohdiskelunsa asteli hän Mikan viereen. Tämä silminnähden jännittyi kauttaaltaan, kun Miro seisahtui hänen vierelleen.

Miro kumartui Mikan kalulle ja taputti sitä hieman. Mika huudahti läpimärkiin boksereihin. Miro laski kätensä alemmas ja taputteli seuraavaksi Mikan kasseja. Hellästi, mutta täydessä puristuksessa ollessaan kassit olivat erityisen herkkiä kivulle ja niinpä Mika suorastaan kiljaisi boksereihin, jotka vaimensivat kiljaisun olemattomaksi ynähdykseksi.

  • Se siitä, poju, Miro lohdutti tuskissaan huutavaa Mikaa. – Sä oot tehny mulle niin paljon hyvää, et mä päästän sut hetkeksi vapaalle.

Tämän jälkeen Miro avasi Mikan kalua kiertävät köysien solmut ja lopetti Mikan tuskat. Hän kuitenkin halusi pitää köysiverkon tiukkana, jotteivät muut pojat saisi vapaahetkeä.

Niinpä hän veti köydet Petterin kyrvän ja kassien ympäri. Mies ynisi hiljaa aina vaan kovempaa mitä enemmän Miro oli saanut köysiä solmittua. Miron piti tehdä tällä kertaa enemmän solmuja, jotta köysien tuottama paine pysyisi samana johtuen valmentajan läheisemmästä sijainnista poikiin nähden.

Kun Miro veti viimeisen solmun Petterin punoittavien kassien juureen pääsi tältä karjaisu, joka sen mataluudesta päätellen lähti aina kurkun perukoilta asti. Eikä ihme: Petterin muhkeat kassit olivat kuin tyrkyllä puristuneina eteen yhdessä kyrvän kanssa.

Miron ei tarvinnut kuin puristaa peukalollaan ja etusormellaan Petterin kiveksiä saadakseen tämän järkäleen karjumaan ja riuhtomaan hullun lailla. Parasta tässä oli se, että riuhtomalla Petteri vain lisäsi tuskiaan.

Oli aika jättää Petteri rauhaan ja siirtyä pitkästä aikaa kiusaamaan Akia. Miro ei turhia arastellut, vaan läpsäisi kunnon läimäykset Akin punaisena helottaville kasseille. Poika painui kaksinkerroin raivokkaan karjunnan saattelemana.

Miro tarttui Akia niskasta ja veti tämän ylös.

  • Otahan tuosta niin helpottaa.

Samassa Miron mela löysi tiensä Akin suuhun. Alkukankeuden jälkeen homma sujui Akilta hyvin ensikertalaiseksi.

  • Äläkä ees aattele käyttäväs hampaita, Miro tiuskaisi ja painoi Akin tiukemmin itseään vasten.

Miron paljas terska hätyytteli Akin kurkkua ja kuti alkoi olla lähellä irtoamistaan. Niinpä Miro veti Akin onneksi vehkeensä ulos päivänvaloon.

  • Hyvin sä vedit, Miro tokaisi ja taputteli Akin leveitä harteita.

Malik sai kunnian olla viimeinen heistä, joka saisi imeä Miron mahtikyrpää. Mika sai olla rauhassa, koska oli auttanut Miroa nappaamaan Petterin.

Malikin tuuheat, tummat kulmakarvat kurtistuivat yhteen, kun Miro tepasteli hänen vierelleen. Tämä laski kämmenensä Malikin olkapäälle ja laski katseensa vaihe vaiheelta alas jalkojen väliin.

  • Ei voi muuta kun ihailla tota sun kestävyyttäs, Miro kommentoi Malikin yhä puoliseisokissa olevaa vehjettä. – Tai ehkä se johtuu vaan siitä et sä tykkäät tästä loppujen lopuksi?

Miro nosti kysyvän katseensa Malikiin. Tämä tuijotti Miroa entistä murhaavammin. Otsaa peittivät syvät uurteet.

  • Otahan tuosta niin mielikin paranee, Miro sanoi, riuhtaisi bokserit Malikin suusta ja vei terskansa tämän huulille.

Mitään ei tapahtunut. Malik oli jähmettänyt kehonsa kauttaaltaan.

  • Vai ei kyrpä maistu? Miro kovensi ääntään.

Hän tarttui kiinni Malikin mustista hiuksista ja käski tätä imemään.

  • Ei se kerta homoksi tee, Miro naurahti ivallisesti ja vei kätensä alas Malikin kalulle.

Pelkkä hento kosketus sai Malikin sukukalleudet täyteen taisteluvalmiuteen. Kassit olivat houkuttelevasti puristuneet eteen köyden vaikutuksesta.

Miro alkoi läpsytellä noita kookkaita palleja ensin sormenpäillään, sitten koko sormien pituudella ja lopuksi avokämmenellä. Malik yritti pidätellä tuskanhuutojaan onnistumatta siinä. Hän ei voinut muuta kuin taittua kaksinkerroin suojatakseen kassejaan.

  • No? Miro kysyi kyrpänsä edelleen Malikin nenän edessä.

Otsa kurtussa ja silmät ummessa Malik otti Miron kalun suuhunsa. Miro aloitti välittömästi rynkyttämään Malikin suuta kuin kakkosta ikään. Malikin ynähtelyt voimistuivat Miron nautinnon myhäilyjen tahdissa.

Miro haukkoi henkeään viimeisten sekuntien aikana. Loppuhuipennuksena pukukoppiin jäi kaikumaan Miron karjaisu, kun hän laukaisi lastinsa syvälle Malikin neitseelliseen kurkkuun.

Hän veti kalunsa ulos ja jätti sen lepäämään Malikin punoittaville kasvoille. Tämä haukkoi henkeään kuin viimeistä päivää. Siinä samalla osa Miron kalusta valuvasta spermasta valui alas hänen suuhunsa osan jäädessä hänen kasvoilleen.

  • Opittepahan olemaan haukkumatta toisianne homoiksi, Miro huikkasi ennen kuin paiskasi oven kiinni.

Janin viikonloppu jatkuu

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Janin piina mieskolmikon leikkikaluna ei ota loppuakseen.

 Janin sileä iho kiilteli himmeästi ikkunasta kajastavassa valossa. Kaulaa koristava panta ei tuntunut enää niin tukehduttavalta, kun kolme raavasta miestä ympäröi häntä katseet tiukasti hänen nuoressa vartalossaan.

  • Mitäs seuraavaksi? sänkipäinen körmy kysyi Janin takaa.

 Pekka hymisi mietteliäänä silmät vaellellen pitkin Janin hyvin muodostunutta kehoa. Lyhyiden harhamatkojen jälkeen ne kuitenkin aina palasivat nuoren miehen kovana sykkivään aisaan.

  • Teitä kahta ei ookaan vielä tyydytetty, hän vihjaili vierailleen.

 Ennen kuin kumpikaan heistä ehti vastata Jani sanoi väliin hiljaa arkaillen:

  • Kusettaa herra.

 Miesten katseet porautuivat syvälle Janiin. Hän alkoi katumaan sanomisiaan, kunnes Pekka laukaisi jännittyneen tilanteen:

  • Kusettaa vai? No mihis aattelit kusta?
  • En tiedä herra.
  • Etpä tietenkään, Pekka virnuili taputellen samalla Janin hartioita. – Tiedättekö te arvon vieraani?
  • No ei me sitä vessaan ainakaan voida päästää, punahiuksinen kommentoi. – Eikä sisällekään sovi kusta, joten pihalle kai se on vietävä.

 Sänkipää ja Pekka nyökyttelivät idealle. Talutushihnasta kiskoen Jani tuotiin samalle etupihalle, johon hänet oli aiemmin päivällä toimitettu.

  • No nyt näyttää hyvältä, sänkipää kommentoi vilkuillen ympärilleen aivan kuin etsisi muita ihmisiä täältä korpien keskeltä.
  • Ja jottei tämä mene liian helpoksi niin kuset sitten itteäs kohden etkä maata, Pekka ohjeisti.

 Janin koko kroppa vavahteli sekä loppukesän viileydestä että jännityksestä. Hän ehti jo kuvittelemaan kauhuskenaarioita oman kusensa juomisesta, jota tuntui kertyvän kiihtyvää tahtia hänen sisäänsä.

 Normaalisti Janille niin helppo suoritus kuin kuseminen oli muuttunut yhtäkkiä pinnistelyksi. Pisuaareilla ei ollut ollut koskaan ongelmaa, vaikka olisi joutunut seisomaan kylki kyljessä tuntemattomien miesten ympäröimänä, mutta nyt kalun päästä ei tullut tipan tippaa.

 Häntä ympäröineet miehet tajusivat hekin pian tilanteen laidan.

  • Pojalta on tainnut unohtua miten kustaan, Pekka naurahti. – Pitäskö meidän näyttää vähän mallia?

 Kaksi muuta miestä nyökyttelivät ja availivat jo sepaluksiaan. Jani käskettiin polvilleen soralle, joka raapi inhasti ihoa.

 Kului piinaava hetki ennen kuin ei-niin-nuorien miesten sulut aukesivat päästäen kellertävän nesteen virtaamaan putkea pitkin ulos lerssin päästä. 

 Ensimmäisenä kastui rintakehä, josta kultainen neste valui kutitellen alas haaroihin ja edelleen jalkoja pitkin maahan. Ei mennyt kauaa kun koko seurueen valtasi kitkerä lemu.

 Lopun ravistelut viskoivat pisaroita Janin kasvoille asti, mikä sai hänet melkein yökkäämään. Hän piti kuitenkin urheasti pintansa loppuun asti.

  • Siinä näit miten miehet kusee, Pekka kehaisi lopeteltuaan.
  • Kamala lemu tästä kyllä tuli, punapää valitteli. – Tää kyllä pitää pestä ihan aluksi.
  • Oot oikeessa, sänkipää nyökkäili ja tarttui maassa lojuneeseen puutarhaletkuun. – Väistäkäähän.

 Hyvä että Jani oli ehtinyt toipua kultaisesta suihkustaan kun hän sai päälleen viileän vesiryöpyn. Toisaalta puhdistava vesi ei ollut haitaksikaan, mutta viileähkö vesi yhdistettynä viileään tuulenvireeseen ei ollut kaikkein paras yhdistelmä. Sänkipää pesi Janin kropan kauttaaltaan, mutta kovana sykkivään vehkeeseen sillä ei ollut mitään vaikutusta. Seisokki oli ja pysyi.

 Sänkipään lopeteltua tuuli tuntui vielä purevammalta Janin märällä keholla. Hän koitti tehdä kaikkensa lopettaaksen kroppansa värinän, muttei onnistunut. Hampaiden kalina viimeistään herätti miesten huomion.

  • Kato nyt mitä te teitte, Pekka ivaili. – Täähän menee kohta rikki!

 Janin sisällä kiehui. Keskittymällä puremaan hampaansa yhteen hän sai pidettyä suunsa supussa.

  • Kuset on nyt kustu niin eiköhän se oo aika siirtyä takasin sisätiloihin, Pekka ohjeisti.

 Sisällä Pekka kaivoi Janille pyyhkeen, johon tämä sai kuivata itsensä, ettei kastelisi mökkiä piloille.

  • Tämän esittelyssä mainittiin että reikä on vielä neitsyt, Pekka ilmoitti kun he kaikki olivat takaisin sohvilla. – Pitäähän meidän se korkata kun siitä kerran ollaan maksettukin.

 Kaksi muuta miestä nyökyttelivät virne huulillaan. Janin sisällä kasvoi paniikki sekunti sekunnilta.

  • Reikä esiin poju, Pekka käskytti.

 Jani totteli parhaansa mukaan menemällä polvilleen pää vasten lattiaa samalla levittäen käsillään reikänsä paremmin näkyviin. Takaa kuului tyytyväisiä myhähtelyjä.

  • Komee reikä kyllä on, sänkipää murahti. – Mutta tiukan näkönen.
  • Joo, pitää tälle jotain tehä, Pekka sanoi kun nousi ylös tunnustellakseen Jania isoilla kourillaan. Hän painoi peukalonsa reiän suulle saaden Janilta lyhyen inahduksen.
  • Tuo ollu vielä mitään poika, Pekka nauroi.

 Hän kaiveli laatikoistaan mustan dildon, jonka liukasti ammattilaisen ottein. Kohta muovinen terska kutitteli Janin reiällä, joka yritti kovasti hangoitella vastaan. Vastarinta oli kuitenkin turhaa Pekan kokeneita käsiä vastaan. Musta patukka upposi vääjäämättä Janiin. Tuskainen puhina ja ärinä ei saanut Pekkaa lopettamaan operaatiotaan.

  • Loppuun asti vaan, punapää kommentoi.
  • Katotaan mihin asti päästään, Pekka ähki.

 Janin voihkinta kasvoi karjumiseksi kun tekokyrpä puski itsensä hänen sisälleen. Polttava ja pakottava tunne repi häntä käsissä ja jaloissa asti. Tuntui kuin koko kroppa olisi halkaistu kahtia.

  • Ei taida mennä pohjaan asti, sänkipää huokaisi.
  • Ei vaikka valituksesta voisi toista päätellä, Pekka virnisti ja alkoi liu’uttaa lelua hitaasti ulos Janista.

 Paksun terskan pullahtaessa ulos Jani huokaisi raskaasti. Jalat rentoutuivat paljastaen paremmin hitusen löystyneen reiän, joka ei enää ollut niin neitseellinen.

  • Kumpi aloittaa? Pekka vilkaisi tovereitaan.

 Sänkipää nousi ylös, avasi sepaluksensa ja käveli rauhallisesti Janin taakse. Sydän jyskyttäen nuorukainen odotti liikkumattomana vääjäämätöntä. Hän saattoi jo tuntea tuon körmyn kourat lanteillaan ja huohotuksen korvassaan.

 Kaiken keskeytti ovikellon kirkas ääni. Pekka säpsähti, mutta ryhdistäytyi nopeasti ja askelsi avaamaan oven. Jani kuuli vaimeaa puhetta, mutta ei uskaltanut kääntää päätään äänen suuntaan.

  • Ystävämme poliisista saapuivat, Pekka ilmoitti tyynesti.

 Hänen perässään käveli kaksi varsin nuorta poliisia virka-asuissaan. Toinen hieman lyhyempi kaljupää ja toinen vaaleahiuksinen körmy.

 Hetken ajan Jani luuli pelastuksensa tulleen, mutta kun uudet vieraat istahtivat tyynesti istumaan, tajusi hän että he olivat saapuneet vain seuraamaan esitystä.

 Kaljupäinen poliisi esittäytyi Juusoksi, ja kookkaampi Anteroksi. He eivät ennestään olleet tuttuja aiempien vieraiden kanssa, mutta miehet tuntuivat tulevan silti hyvin juttuun.

  • Me taidettiin keskeyttää jotain, Antero huomautti katse Janissa.

 Sänkipää oli vetänyt sepaluksensa kiinni ja istahtanut sohvalle ovikellon kuullessaan. Hän selitti kaksikolle tilanteen, jolle nämä hymähtelivät aivan kuin olisivat itse olleet paikalla.

  • Tultiin siis sopivaan aikaan, Juuso heitti naureskellen.
  • Nousehan sinäkin ylös, Pekka käskytti Jania tälla kertaa ilman hihnan nykäisyä.

 Jalat ja perse poltellen kivusta Jani kapusi seisomaan. Kädet pysyivät tiukasti pakaroilla jättäen puoliheijarissa heiluvat sukukalleudet esiin.

  • Ei ollenkaan huono, Antero myhäili raapien rouheaa sänkeään.
  • Mutta turha koittaa saada sitä tulemaan, punapää sanoi väliin. – Se uus aine estää sen.
  • Aijaa, Juuso virnisti ja ponnahti ylös tuoliltaan.

 Lyhyt mutta jäntevä poliisimies oli hitusen lyhyempi Janin rinnalla, mutta se ei estänyt häntä kopeloimasta tätä. Pian mielenkiinto jämähti liukkarin jämien hieman tahmeaksi jättämään kaluun, jota Juuso elvytti hitain vedoin.

 Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Yllättäen Juuso laskeutui polvilleen pitäen yhä kiinni Janin aisasta. Sen enempää miettimättä hän ahmaisi Janin punoittavan terskan suuhunsa. Aikansa sitä imettyään hän jatkoi pidemmälle vartta pitkin tottunein ottein.

 Jani seisoi hämmennyksestä jähmeänä. Vaikka viime aikojen kokemukset olivat olleet uusia ja epämieluisia, oli tämä kaiken huippu. Näin intiimi kanssakäynti oli aiemmin kuulunut vain seurusteluun. Nyt kalju poliisi otti häneltä suihin samalla kun joukko miehiä seurasi sivusta.

 Ehkä piinaavinta oli tieto siitä että loppuhuipennus jäisi jälleen tulematta. Vaikka Juuso olisi maailman paras suihinottaja, ei hän saisi Jania tulemaan. Pakottava paineen tunne alkoi jälleen hiipiä Janin kasseihin, mikä sai hänet ynähtelemään. Juuso lisäsi vaistomaisesti tahtiaan, mikä pahensi tilannetta. Polttava kipu levisi vartta pitkin aina terskan päähän asti.

 Jani ähki jo niin kuuluvasti, että Juuso hiljensi tahtiaan. Lopulta vain Janin tummana helottava terska oli tämän ahneen kielen syleilyssä. Kun Juuso viimein irroitti suunsa sykkivästä vehkeestä, oli kyrpä märkä syljestä ja liukkarista. Kalu vavahteli dramaattisesti, vaikka kukaan ei edes koskenut siihen. Juuso virnisti, pyyhkäisi suupielensä kuivaksi ja nousi seisomaan.

  • Vaikuttava esitys, Pekka kommentoi. – Mutta annetaanko nyt vuoro illan pääesityksellemme?

 Sänkipää tajusi merkin ja kapusi jälleen ylös. Pelkällä katseellaan hän sai Janin palautumaan aikaisempaan asentoonsa reikä esillä. Tunnelma oli jännittynyt, kun sepalus aukesi paljastaen alati pituutta kasvavan peniksen.

 Sänkipäinen körmy laskeutui polvilleen Janin taakse, laski kämmenensä tämän lanteille ja ihasteli ylväänä nousevaa elintään. Toisella kädellä hän kurkottautui levittämään liukkaria nyt juhlakunnossa seisovalle kalulleen. Yleisö odotti hiljaisena.

 Jani oli sulkenut silmänsä. Koko kroppa oli jännittynyt tulevan koitoksen edessä. Ensikosketus oli viileä ja epätodellinen. Sitten alkoi hienoinen polte, joka kasvoi kasvamistaan. Sänkipään paksuhko kalu painautui hitaasti dildon jälkiä pitkin. Toinen suurista kourista oli vaeltanut Janin niskalle, josta se sai jämäkän otteen. Körmyn ruho painautui Janin selkää vasten samaa tahtia kalun kanssa. Jani tunsi itsensä lopullisesti alistetuksi.

 Sitten alkoi rynkytys. Kyrpä hakkasi Janin sisuksia kuin ompelukone miehisen puhinan saattelemana. Sänkipään karvainen kroppa tuntui nihkeältä Janin ihoa vasten. Onneksi reikää oli hetkeä aiemmin avattu dildolla. Muuta hyvää Jani ei tilanteesta keksinytkään.

 Sänkipää alkoi korista äänekkäästi. Jani tiesi loppuhuipennuksen olevan lähellä, joten hän pinnisti kaikki henkiset ja fyysiset voimansa tulevaan koitokseen. Aluksi terskan päästä purskahti laihaa nestettä, jonka perään tuli varsinaista spermaa paksuina klöntteinä. Jani tunsi tahmaisuuden leviävän lämpimänä vyörynä hänen sisällään. Olo oli nihkeä ja ryytynyt.

  • Mainiota, Pekka taputteli heti perään kun sänkipää oli vasta sulkemassa sepalustaan. – Tämä oli toki vasta esimakua, mutta meillä on vielä hyvin aikaa. Annetaan siksi ilostuttajallemme hetki aikaa huilata.

 Tämän jälkeen Pekka tarttui Jania hihnasta ja veti tämän tuttua reittiä takaisin tyrmään. Tällä kertaa mukaan nakattiin sanko tarpeita varten ja vesikippo. Pekan virnistyksen saattelemana ovi sulkeutui jälleen kerran Janin edessä.

Janin viikonloppu

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Jani pääsee vihdoin ulos mystisestä Laitoksesta, mutta ei ehkä sillä tavalla kuin hän olisi toivonut.

 Jani avasi silmänsä, muttei nähnyt mitään. Hän tunsi makaavansa jollain kovalla alustalla tyyny päänsä alla. Sydämen takomisen ja hengityksen tasaannuttua Jani tunsi pientä heijausta aivan kuin makaisi auton kyydissä. Jani yritti liikuttaa käsiään ja jalkojaan, mutta huomasi niiden olevan tiukasti sidotut alustaan.

 Matka tuntui jatkuvan pitkän tovin tasaista tietä pitkin. Kylmä ilmavirta hiveli Janin paljasta kehoa ja puolivelttoa kalua. Jomottava kipu sukukalleuksissa oli helpottanut, mutta jäljelle oli jäänyt jäätävä panetus, joka ei antanut kyrvän veltostua edes kylmän ilman vaikutuksesta.

 Tasainen tie vaihtui tärinän perusteella soratieksi. Ulkopuolelta Jani ei tahtonut kuulla juuri mitään, joten tämäkin koppero oli luultavasti äänieristetty. Vauhti hidastui ja tie mutkitteli paljon enemmän.

 Lopulta Jani ei osannut sanoa oliko auto pysähtynyt vai yhä liikkeessä. Tovin odoteltuaan hänen sydämensä hyppäsi hetkeksi kurkkuun, kun ovi kolahti auki päästäen kirkkaan auringonpaisteen tulvimaan sisään.

 Jani erotti hämärästi silmiään siristellen kaksi tummaa hahmoa, jotka kumartuivat häntä kohti. Toinen tarttui kiinni hänen hartioistaan samalla kun toinen päästi kädet vapaiksi. Lopuksi vapautettiin jalat.

 Nuorukaista kiinni pidellyt mies kiskaisi hänet ylös ja talutti ulos autosta. Ulkona miehet tarttuivat kumpikin Jania käsivarsista talutusotteella.

 Jani yritti hahmottaa mihin hänet oikein oli tuotu. Paljaita jalkapohjia raapi hienojakoinen sorakerros ja lempeä kesätuuli piti hien loitolla. Miehet taluttivat häntä edessä kohoavaa hirsimökkiä kohti, joka näytti enemmänkin linnalta kuin mökiltä. Sekametsän ympäröimältä mökiltä johtivat puutikkaat alas järven rantaan.

 Toinen miehistä pimpotti ovikelloa paksulla ja jäntevällä sormellaan toisen tiukentaessa otettaan ihan niin kuin luulisi Janin johonkin täältä karkaavan.

 Raskas ovi loksahti auki pahaenteisen raskaasti. Oven takana seisova hahmo paljastui Janille vähä vähältä oven auetessa piinaavan hitaasti.

  • Tässäkö se poika on? möreä miesääni kysyi.
  • Kyllä, kohde numero 725-97, toinen saattajista vastasi.
  • Mainiota, mies sanoi ja kuittasi saattajan lomakkeen nimikirjoituksellaan. – Voin jatkaa tästä.

 Miehet päästivät irti Janista. Oven takaa paljastunut mies oli kunnioitusta herättävä näky: pituutta oli taatusti 190 senttiä, hartiat olivat kuin karhulla, valtavaa kaljamahaa ei löytynyt vaikka pehmeyttäkin hänestä tuntui löytyvän. Koko komeuden kruunasi muhkea parta ja miehinen kalju.

  • Pysy paikoillas, mies käski ja paljasti nyrkissään pitelemänsä nahkapannan. Varmoilla otteilla hän kiersi pannan Janin kaulan ympärille saaden tämän talutushihnaansa. – Ja nyt sisälle, hän jatkoi ja riuhtaisi hihnasta.

 Avarassa eteisessä mies jätti Janin seisomaan oven eteen ote silti tiukasti kiinni hihnassa.

  • Kutsut minua koko ajan herraksesi. Onko selvä?
  • Kyllä herra, Jani vastasi niin varmasti kuin jännitykseltään pystyi.
  • Hyvä. Katotaanpas millanen paketti sitä ollaan saatu, mies jatkoi astuen Janin viereen.

 Hän asetti valtavan kouransa Janin harteille hieroen sitä oikean karhun elkein. Janin yllätykseksi tämä karhu jatkoi matkaansa selän kautta pepulle, jonka tämä ahmaisi kouransa sisään kokonaisuudessaan.

  • Ei huono, mies huohotti Janin korvaan.

 Yhtäkkiä toinen koura oli kiinni Janin sheivatussa etumuksessa. Ote oli tiukka, muttei kivulias.

  • Tällä nysälläkö sä oot muijas tyydyttäny? karhu kommentoi Janin velttoa kalua.
  • K-kyllä herra, Jani pinnisteli saadakseen sanat ulos suustansa.
  • Paitsi että eihän tämä oo vielä seisokissa, karhu virnisti samalla tehden pitkiä vetoja Janin esinahalla.

 Yhä Janissa vaikuttava aine esti häntä saavuttamasta orgasmia, mutta erektiota se ei estänyt. Viikkojen selibaatista johtuen nuorukaisen aisa seisoi hetkessä täydessä valmiudessaan terska punaisena.

  • No tulihan siihen pituutta, mies naurahti tutkaillen kämmenellään joka sopukan kasseja myöten. – Toimii näköjään se ainekin kun et tuossa ajassa ehtinyt jo tulla. Eikä tipan tippaa kiimatippojakaan, karhu jatkoi hieroen peukalollaan kuivaa terskanpäätä.

 Jani näki silmäkulmastaan vuokraajansa silmien kiiluvan, kun tämä jatkoi hänen elimensä tyydyttämistä. Kuin salaa sama kivistävä kipu valtasi aluksi kassit kiiveten sieltä kalunvartta pitkin ylös terskaan. Tuskaiset ärähtelyt purkautuivat hänen huuliltaan tahtomattaan.

  • No mikä on kun et tule? karhu nauroi suoraan Janin punoittavaan korvaan. – Setä tekisi sinulle palveluksen mutta ei näytä nuoren miehen kyrpä toimivan.

 Karhu lopetti liikkeensä ja tarttui Janin kasseihin. Yhdellä nopealla kiskaisulla hän sai Janin karjumaan kuin muinaishirviö. Jalat tärisivät, mutta vuokraajansa tukemana Jani pysyi pystyssä. Voimakas koura olisi pelkällä tiukalla otteellaan saanut Janin karjumaan, mutta yhdistettynä kiskovaan liikkeeseen se oli moninkertaisesti kivuliaampaa. Tukalaa tilannetta ei helpottanut selibaatista johtuva kassien turvotus.

 Mies päästi Janin elimet vapaiksi antaen vielä loppuhuipennukseksi parit iskut avokämmenellä. Janin kroppa tärisi vielä tämän jälkeenkin ja hengitys oli puuskittaista.

  • Liikettä poika, karhu murahti kiskaisten Jania talutushihnasta.

 Jani kiskottiin mökin toiseen päähän tupakeittiön ja saunaosaston ohi. Kaikki näytti uudelta ja tuoksuikin siltä. Olohuoneen korkeista ikkunoista avautui loppukesäinen maisema järvelle. Jani arveli vuoden olevan elokuun paikkeilla tai ehkä jo syyskuunkin, koska näin perisuomalaisesta maisemasta ei voinut päätellä ollenkaan missä he oikein olivat.

 Saunan takana oli vielä kodinhoitohuone, jonka Jani ehti jo kuvitella tyrmäkseen. Hänen vuokraajansa kaivoi taskustaan avaimen, jolla hän aukaisi yhden kaapin oven. Oven takaa paljastui muutaman neliön kokoinen pimeä koppero, johon Jani paiskattiin.

 Karhu irrotti talutushihnan Janin kaulalta ja kytki tämän kaulapannan seinästä roikkuvaan paksuun teräsketjuun. Lopuksi hän lukitsi oven jättäen Janin pimeyteen.

 Janin sydän pamppaili ja hiki tuntui nihkeältä paljaalla iholla. Hän olisi paljon mieluummin ollut lukittuna kotiosastollaan. Jos hänellä sellaista edes enää oli kaiken koetun jälkeen.

 Tunnit matelivat Janin koittaessa löytää mukavaa asentoa kovalta ja kylmältä lattialta. Vaikka se olisi löytynytkin, ei kaulaa puristava panta antanut hänelle rauhaa.

 Jossain vaiheessa etäältä alkoi kuulua epämääräisiä ääniä. Aivan kuin joku lähestyisi häntä. Jani oli oikeassa kuullessaan avaimen rapinan lukossa, ja kirkkaan valon hyökyessä pimeään kopperoon.

  • Ylös, hänen vuokraajansa komensi.

 Jani kömpi seisomaan huterasti. Kädet hakeutuivat kuin itsestään sukukalleuksien eteen, mutta ärhäkällä murahduksella karhu sai ne pysymään sivussa.

 Asennettuaan talutushihnan jälleen paikoilleen karhu kiskoi Jania samaa reittiä takaisin. Päästyään ulos saunaosastolta Jani kuuli muitakin miesääniä. Mahanpohjaa kouraisi.

  • No niin Pekka, näytähän se poikas meille, yksi äänistä hoilotti.
  • Tässähän se, Pekaksi kutsuttu vuokraaja totesi työntäen Janin keskelle olohuonetta.

 Sohvalla loikoili kaksi Pekan ikäistä miestä, joilla toisella oli lyhyt sänki päänsä päällä ja toisella varsin tuuheat, punertavat hiukset.

  • Ei huono, sänkipäinen totesi kömpien ylös sohvalta.

 Tarttuen Janista molemmilla käsillään mies kävi läpi joka sopukan tämän kropasta. Kasseille päästyään Jani kavahti taaksepäin paikkojen ollessa vielä arkoja edellisestä käsittelystä.

  • Pysy paikoillas! Pekka karjaisi vetäen vielä hihnasta sanojaan vahvistaakseen.
  • Et kai oo vielä rikkonut tätä? sänkipää naurahti Janin reaktiolle.
  • En nyt suinkaan, Pekka vakuutteli läimäisten samalla kouransa Janin pakaroille. – Vähän vaan tutustellut.
  • Oliko tää saanu sitä uutta ainetta? sohvalla löhöävä mies kysyi. – Sitä mikä estää tätä tulemasta?
  • No miten on? Pekka kysyi Janilta puristaen yhtä aikaa tämän persettä.
  • Kyllä olen, herra, Jani vastasi pinnistellen sanoja suustaan. Tuntui siltä kuin koko huone pyörisi silmissä.
  • Sen haluaisin kyllä nähdä, mies jatkoi luoden samalla merkitsevän katseen Pekkaan.

 Pekka nyökkäsi punahiuksiselle ja käski kahden muun miehen vahtia Jania sillä aikaa kun hän käy noutamassa ‘’rekvisiittaa’’. He eivät suinkaan ehtineet kyllästyä sänkipään kiusoitellen Janin kalun juhlakuntoon. Nimenomaan vähitellen kiusoitellen, mutta korventavassa kiimassaan Janin elin ei tarvinnut juuri ollenkaan huomiota noustakseen.

  • Täällähän ollaan jo hyvin valmiudessa, Pekka totesi musta kassi olallaan. Hän polvistui Janin selän taakse hääräillen hetken ennen kuin antoi seurueelleen luvan katsoa.

 Pekka oli asentanut kokonaisen tekoperän, johon oli muotoiltu naisen pakarat, anus ja pillu. Ylpeänä tuotoksestaan hän kysyi:

  • Kai poika tietää mihin tätä käytetään?

 Jani nyökkäsi, mikä yllättäen riitti vastaukseksi.

  • Ei kun hommiin vaan, Pekka käski ja heitti vielä liukkarituubin vuokrakohteelleen.

 Sänkipää ja karhu vetäytyivät sohvalle kolmannen miehen seuraksi katselemaan tulevaa näytöstä. Jani oli polvistuneena kohti ikkunaa, joten miehillä oli aitiopaikat hänen komealle sivuprofiililleen.

 Kädet hieman täristen Jani tursotti liukkaria kuivalle kalulleen. Jos jo pelkkä aineen vaikutus tulemiseen oli outoa, vielä oudompaa oli touhutippojen täysi puuttuminen. Liukkari tuli siis todella tarpeeseen.

 Jani hieroi loput voiteesta tekopilluun, veti syvään henkeä ja asetti punaisena helottavan terskansa reiälle. Koko kalu vavahteli sydämen lyöntien tahdissa suonet pullistellen. Jani oli vieläkin varma siitä että hänen lemmenvaltikkansa laukeaisi jossain vaiheessa. Kyllähän nyt lyhyelläkin matikalla pystyi sen päättelemään.

 Rohkaistuaan itseään tarpeeksi Jani survaisi kyrpänsä kerralla sisään. Ja se tuntui hyvältä. Jani pystyi melkein kuvittelemaan tyttöystävänsä eteensä poistamaan nämä viikkoja kertyneet paineet.

  • Pane jo poika! Pekka huusi.

 Jani säpsähti haaveilun loppuessa kuin seinään. Hetken tauon jälkeen hän alkoi tekemään lyhyitä työntöjä terskanpään hipaistessa lelun takaseinää joka työnnöllä.

  • No miltä tuntuu? punahiuksinen kysyi.
  • Ihan hyvältä herra, Jani vastasi hiukan huohottaen hento puna kasvoillaan.
  • Oot tainnu tehä tätä ennenkin? sänkipää vihjaili.
  • Kyllä herra.
  • Näytähän nyt mihin todella pystyt, Pekka lisäsi ripaus turhautumista äänessään.

 Jani hengitti syvään ennen kuin aloitti raivokkaan tykityksen muoviseen reikään. Ainoastaan toive laukeamisesta sai hänet jatkamaan. Ja ehkä tuntemattoman vuokraajan ennalta-arvaamattomat rangaistukset.

 Nuorukaisen kiihtyvä huohotus täytti pienen olohuoneen lattiasta kattoon. Miesten katseet olivat nauliintuneet työntöjen tahdissa liikkuvaan kroppaan: komeaan peppuun, meheviin reisiin ja lihaksikkaisiin käsiin, jotka olivat puristuneet lelun ympärille.

 Työnnöt jatkuivat ja jatkuivat ja jopa kiihtyivät. Joku olisi jo voinut luulla muovisen härpäkkeen menevän rikki moisesta rynkytyksestä. Mutta loppuhuipennusta ei tullut. Sen sijaan Jani sai kassinsa kipeiksi pahemmin kuin koskaan ennen.

  • Sattuu herra, Jani vaikeroi huohotuksensa lomasta.
  • Mitä sanoit? Pekka ivaili virne kasvoillaan.
  • Sattuu herra! Jani kailotti.
  • Mihin sattuu?
  • Kasseihin herra…ja kyrpään, Jani kertoi häpeä kaikuen äänessään.
  • Vai niin…, Pekka tuumi nojaten rennosti sohvan perälle. – Etkö saa kutia lentämään?
  • En herra, Jani ähkäisi.
  • No lopeta sitten kerta siitä ei mitään tule, Pekka komensi huokaisten.

 Jani veti elimensä ulos reiästä. Tummanpunaisena helottava meisseli kiinnitti miesten katseet kuin kadulta löytynyt seteli.

  • Joo-o, on kyllä tehokasta ainetta, punahiuksinen kommentoi. – Ei käy kateeks.
  • Eipä mutta on sitä hauska seurata sivusta, sänkipää naurahti.
  • On, Pekka sanoi lopuksi. – Ja vielä hauskempaa on näyttää miten hommat hoidetaan loppuun kuin mies.

 Tämän sanottuaan Pekka nousi seisomaan, avasi farkkujen sepaluksensa ja kaivoi esiin lekansa, joka ulos päästyään paisui komeaksi parruksi.

  • Väistähän poika vähäsen, Pekka käski ja asettui polvilleen Janin paikalle.

 Pari tippaa liukkaria riitti Pekan jo valmiiksi liukastetulle kalulle, joka sujahti sekunnissa sisään reikään. Tämä sonni ei kauaa aikaillut, vaan siirtyi suoraan kiihkeään nussimiseen asiaankuuluvan huohotuksen säestämänä.

  • Ei vittu, kohta lentää, Pekka huokaisi.

 Jostain kurkun perältä kaikuvan korahduksen jälkimainingeissa Pekan kyrpä sykki lastinsa ensin syvälle leluun ja myöhemmin parketille Pekan vedettyä elimensä ulos reiästä. Jani ja kaksi muuta miestä seurasivat esitystä mykkinä sivusta.

  • Siinä vähän mallia sullekin poika, Pekka sanoi ja läpsäisi kivuliaasti Janin yhä tanassa seisovaa kalua. – Ja nyt kieli ulos ja nuolet nämä sotkut pois.

 Jani totteli sillä sekunnilla kieli lipoen ahnaasti parkettia. Paksuhkot spermaklöntit oli varsin helppo nuolla talteen, mutta nieleminen tuotti pientä kakomista. Pekan pari jämäkkää kämmeneniskua perseelle antoi tarvittavaa potkua tähänkin hommaan.

  • Älä unohda pillua, Pekka kommentoi ylhäältä Janin työskentelyä.

 Kieli venytettynä äärimmilleen Jani nuoli lelun liukasta sisäpintaa niin syvältä kuin vain pystyi. Muovinen haju tunkeutui inhottavasti hänen nenäänsä, mutta hän jatkoi urheasti loppuun asti kunnes oli varma, että ainakin isoimmat satsit olivat turvallisesti hänen suussaan.

  • Loistavaa työtä poika, Pekka kehaisi ja kiskaisi Janin hihnastaan ylös seisomaan. – Eiköhän tästä vielä tule vallan mainio viikonloppu meille kaikille.

Työmatkalla

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Hieman perinteisempää tarinaa vuodelta 2015 tähän väliin.

Viittäkymmentä hätyyttelevällä Jounilla oli ollut jälleen yksi helvetinmoinen päivä. Kokouksia kokousten perään. Hän oli kolmen päivän työmatkalla Helsingissä. Nyt oli menossa toinen päivä, jonka iltaa hän vietti istumalla hotellin ala-aulan baarissa oluella.

Turhaan hän ei siellä istunut. Normaalisti hän kuluttaisi aikaansa huoneessaan katsoen televisiota tai lukien kirjaa. Mutta nyt tuo uuvuttava rutiini loppuisi.

Hän oli nimittäin rohkaissut mielensä viikkojen pohdinnan jälkeen ja vastannut peräti kahteen seuranhakuilmoitukseen. Molemmat miehiä.

Kyllä, hän oli homo. Sen hän pystyi itselleen myöntämään, vaikka hänellä odottikin perhe Jyväskylässä.

Häntä jännitti paljon. Mahaa kipristeli kuin se olisi ollut kipeä. Olut kuitenkin auttoi ja vähitellen maha turtui miltei tunnottomaksi.

Miehet joiden kanssa hän oli sopinut tapaamisen olivat tuskin kolmeakymmentä, joten he olivat täydellisiä pieneen isä-poika roolileikkiin. Molemmat totta kai tiesivät että heitä odottaisi kimppakivasessio, jossa Jouni olisi oikeutetusti pääosassa. Pääosassa siten, että hän saisi laukoja lastejaan pojujen timmeille pepuille ja sileille kasvoille.

Hänen lyhyt, mutta paksu vehje hieman kovettui, kun hän ajatteli tulevaa iltaa. Mustat farkut alkoivat käydä ahtaiksi, ei niinkään kalun kovettuessa, vaan muhkeiden kassien tultua enemmän esiin.

Kassit olivat hänen suurin ylpeytensä. Hänellä ei ollut enää nuoruusvuosien jatkuvaa himoa runkata, joten nämä persikan kokoiset häränkivekset olivat tehtailleet valkoista mahlaa jo viikon ajan, joten oli jo aikakin syöstä se ulos.

Jouni oli koko ajan tarkkaillut baarin kirjavaa asiakaskuntaa sekä varsinkin niitä jotka astuivat sisään, koska heidän joukossaan hänenkin ”pojut” olisivat.

Muutama potentiaalinen nuori mies oli kävellyt hänen ohitseen ilman rintamerkkiä pinkin, pitkähihaisen suoran paidan vasemmalla puolella: sen avulla Jouni saattoi tunnistaa miehet. Hänen merkkinsä sen sijaan oli sinivalkoraitainen, lyhythihainen suora paita, sekä kaljut hiukset.

”Siinä on yksi!”, Jouni äkkäsi nopeasti baarin tiskiltä hieman yli kolmikymppisen ”Daddy’s boy”:n. ”On siinä kyllä komea poju.”, hän jatkoi ajattelemistaan.

Totisesti komea: Jouni istui pöydässään juuri sellaisessa kulmassa, josta saattoi nähdä nuorukaisen kiinteän pepun vasten kireitä farkkuja. Ruskeat hiukset oli kammattu nuorekkaasti hieman sekaisin.

Nyt hän kääntyi ympäri suoraan Jounia kohti kädessään täysinäinen oluttuoppi. Hänen lyhyen sängen peittämät kasvonsa levesivät hymyyn, jonka saattelemana hän asteli Jounin luo.

  • ’Big daddy’? nuorukainen kysyi jääden odottamaan vastausta pöydän viereen.
  • ’Daddy’s boy’? Jouni kysyi ja niin molemmat tiesivät osuneensa oikeaan.
  • Sebastian, terve, nuori mies jatkoi ja istui alas nahkaiselle penkille.
  • Jouni, tervepä terve.
  • Ei oo toinen poju vielä tullu?
  • Ei oo ei.

Seurasi lyhyt hiljaisuus, jonka aikana molemmat salaa mielessään mittailivat toisiaan. Jounilla oli jo aikaa sitten käyneet olot ahtaaksi alakerrassa, kun hän oli ihaillut Sebastianin nuorta vartta baaritiskillä.

Sebastian taasen sai vasta nyt tilaisuuden tutkia miestä, jonka kanssa hän viettäisi tulevan illan ja yön. Hän ei ollut pettynyt: Jouni oli juuri sellainen ”isukki”, jonka pehmeään kainaloon sai käpertyä rajun eroottisen illan jälkeen.

Hörpittyään muutaman kulauksen juomistaan, osui miesten näkökenttään heidän iltansa viimeinen petikaveri. Jo päältä päin näki, että hän oli reilusti pumpatumpi kuin Sebastian: koholla olevat rintalihakset paistoivat läpi kireästä paidasta ja hartiat olivat hyvin muodostuneet.

Pitkin harppauksin hän asteli pöydän luo, tervehti ja istui alas, käsissään hänelläkin täysinäinen oluttuoppi.

Aika kului leppoisasti tutustuessa ja olutta hörppiessä. Sitä mukaa kun lasit tyhjenivät ja illan kohokohta lähestyi yritti Jouni hillitä pullotusta housuissaan onnistuen siinä vaihtelevasti. Hän kun ei voinut uskoa saavansa viettää ilta tällaisten silopeppujen kanssa.

  • Eiköhän lähetä pojat mun huoneeseen, Jouni ehdotti, kun jokaisen oluttuoppi lähenteli pohjaa.
  • Lähetään vaan, viimeisenä pöytään istuutunut Ossi virnisti.

Miehet poistuivat baarista hissiin, joka vei heidät viidenteen kerrokseen ja sieltä Jounin huoneeseen.

  • Mä käyn vielä vessassa. Ottakaa te pojat ihan rennosti, Jouni kehotti ja sulkeutui vaalealaattaiseen kylpyhuoneeseen.

Pojat nyökkäsivät ja heittäytyivät leveälle parisängylle. Jouni sen sijaan vetaisi sepaluksensa auki kuseakseen, mutta juuri kun hän oli aikeissa laskea lastinsa posliinille, tuli hänelle parempi idea. Hän avasi oven raolleen ja huikkasi pojat kylpyhuoneeseen. Pojat tottelivat häntä kuuliaisesti, kuten kunnon poikien kuuluukin ja pian pieni kylpyhuone oli täysi kolmesta aikuisesta miehestä.

Pojat kiinnittivät katseensa pakostakin Jounin tukevaan kaluun, joka oli täydessä erektiossaan Jounin miehekkään kouran sisällä.

  • Nyt riisuutukaa, Jouni käski samalla alkaen itsekin avaamaan paitansa nappeja.

Pojat tekivät työtä käskettyä. Sebastianin runsas karvoitus jatkui yläruumiissakin: rinta oli karvainen, mutta selvästi väliin sheivattukin, karvoitus laski sitten varsin leveänä kaistaleena navan yli aina jalkoväliin asti. Yläruumis oli timmi, muttei erityisen lihaksikas, lukuunottamatta hiukan koholla olevia rintalihaksia.

Ossi sen sijaan oli täysin karvaton yläruumiistaan. Hän taisi olla sitä myös luonnostaan, koska ainakaan Jounin silmiin ei osunut ainuttakaan sänkikarvaa. Jos Sebastian oli pettymys lihastensa osalta, niin Ossi korvasi hänet täydellisesti: rintalihakset olivat koholla, hauikset olivat selvästi lihaksikkaat, vaikkakaan Sebastianin vastaavat eivät olleet mitkään rimpulat nekään, mutta Ossin todellinen plussa oli hänen sixpackinsa. Hän olisi aivan hyvin voinut olla malli vatsalihastensa perusteella.

Jounin yläruumis taasen oli normaalin jo keski-iän ylittäneen miehen yläruumis: paljon karvoja, vahvat hauikset, mutta poikien yllätykseksi maha oli miltei tasainen.

Mutta Jounin ulkomuoto ei ollut tänä iltana tärkeä, vaan poikien. Jouni kävi molemmat pojat läpi huolellisesti, kehui heitä, erityisesti Ossia, mikä sai Sebastianin ilmeen synkkenemään joka kerta, mutta se kirkastui aina kun Jouni kehui tätä hitusenkin verran.

  • Nyt loputkin vaatteet, Jouni käski käsi hakeutuen välittömästi hänen kyrvälleen.

Pojat olivat kuuliaisia ja pian Jounin käsi pääsi tunnustelemaan muitakin kyrpiä kuin omaansa.

Sebastianin karvoitus jatkui reiluna aina pepulle asti, mutta toisin kuin muut karvansa, hän oli sheivannut kaikki sukupuolielimiensä lähistöltä jättäen tasaisen, silitettävän sängen.

Sebastianin kalu oli puolitanassa hänen riisuessaan mustat Björn Borginsa. Jounin tartuttua siihen se nousi välittömästi ylvääseen erektioon, jonka pituus lähenteli viittätoista senttiä. Kassit olivat normaalin kokoiset, mikä tuotti Jounille pienen pettymyksen.

  • Ei se haittaa, hän totesi. – Mulla näitä kasseja riittää, hän virnisti taputellen samalla Sebastianin timmin pepun ylhäältä alas.

Sebastian virnisti nolona katse kaakelissa, mille vieressä seisova alaston Ossi virnisti ilkeästi, mutta tämän hymy hyytyi lyhyeen kun Jouni julisti tuomionsa atleetin varustuksesta:

  • Ei oo sulla pitkä kyrpä…oiskohan kolme-, neljätoista senttinen, Jouni mittaili kasvot kurtistuneina mietteliääseen ilmeeseen. – Ja näin ohutkin vielä.

Nyt sai Sebastian vuoron virnistellä vahingoniloisesti, mutta hänenkin virneensä koki tylyn lopun, kun Jouni käski heidät molemmat heidän takaa löytyvään kylpyammeeseen.

Jouni riisui loputkin vaatteet yltään sillä aikaa kun kaksi hänen nuorta pojuaan ahtautui kylpyammeeseen jalkapohjat vastakkain.

  • Kusettaa niin vitusti, olivat ainoat sanat, jotka Sebastian kuuli ennen kuin hänen päällensä ryöpsähti aimo lastillinen lemuavaa virtsaa.

Se kasteli ensin hänen hiuksensa, sitten se valui inhasti ruumista pitkin aina haaroväliin saakka, jossa se tappoi hänen ylvään erektionsa sekunneissa.

Pian saman käsittelyn sai Ossi, jonka ruskealla sänkitukalla virtsa tuntui entistä kuumempana ja iljettävämpänä kuin Sebastianilla. Jouni ei kuitenkaan kauaa aikaillut, vaan laski pääosan virtsastaan Ossin jännittyneille vatsalihaksille, joiden väleistä se sitten valui aina tämän urheilijanuorukaisen säälittävälle tumpille, jollaiseksi Ossin kyrpä oli muuttunut ensimmäisten virtsapisaroiden osuessa tämän päälaelle.

Viimeiset tipat valuivat pitkin Sebastianin persvakoa ja karvaisia jalkoja, kun Jouni vielä veteli muutaman kerran esinahkaansa eteen ja taakse varmistuakseen siitä, etteivät hänen pojunsa jäisi mistään paitsi.

Kun Jouni oli hoitanut tarpeensa hän tarttui suihkupäähän, väänsi lämpötilan jääkylmälle ja avasi hanan. Pojat olivat yhtä tyrmistyneen näköisiä kuin viimeksikin. Kai he sentään osoittaisivat kiitollisuutta häntä kohtaan, kun hän pesisi heidät kusesta eikä jättäisi heitä virumaan siihen?

Hän hieroi molemmat pojut läpi kunnolla hyytävän kylmän veden kanssa. Pojujen viriilit sukukalleudetkin pysyivät aisoissa, kun ne suihkutteli kylmällä vedellä.

Hampaat kalisten, iho kananlihalla ja nännit kovina pojut nousivat ylös seisomaan Jounin heitä käskiessä.

Jounin kalu sojotti pystyssä, kun pojujen omat kyrvät olivat vetäytyneet sykkyrälle lähelle heidän kehojaan.

  • Kuivatkaa nyt ittenne ja tulkaa sitten sänkyyn, Jouni käski tallustellen itse sängylle.

Hän heittäytyi valkoisille peitoille, joiden päältä hänen pojunsa olivat jo poistaneet päiväpeitteen. Hän oli keskellä sänkyä, jotta saisi molemmat pojut kainaloihinsa samaan aikaan.

Pojut saapuivat pian kylpyhuoneesta hiukan paremmassa kunnossa kuin missä Jouni oli heidät sinne jättänyt. Molempien kasvoilla oli totinen ilme, eikä kumpikaan ollut aikeissakaan ilveillä toiselle tai vähemmän Jounille.

  • Tulkaahan pojat tänne, Jouni kehotti ystävällisempään sävyyn taputellen paikkoja molemmilta sivuiltaan.

Ossi hyppäsi ensin sänkyyn vallaten Jounin vasemman kainalon Sebastianin löntystellessä oikealle puolelle sänkyä. Jouni kiersi käsivartensa tiukasti molempien pojujensa hartioiden ympäri ja rutisti lujaa.

  • Tuo oli pojat opiksi teille. Täällä ei virnuilla kenellekkään, Jouni torui pojujaan katse viipyen tasaisesti molemmissa.

Pojut nyökyttelivät päitään vaisusti, katse tiukkana Jounin totisissa silmissä. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan ja katse oli edelleen vakava.

  • No se siitä sitten, Jouni oli ottanut monta pykälää hilpeämmän äänensävyn. – Kumpi haluu alottaa? hän kysyi laskien katseensa merkitsevästi täydessä erektiossaan komeilevaan kaluunsa.

Pojut vilkuilivat toisiaan epäröiden Jounin odotellessa tyynenä tämän mieltentaiston lopputulosta. Lopulta Ossi otti pioneerin paikan vastaan täynnä salaista ylpeyttä. Hän halusi kaikesta huolimatta jollain tavalla ”päihittää” Sebastianin. Kaiken lisäksi Jounin lämpimän kusen valuminen pitkin hänen kehoaan oli näin jälkikäteen ajateltuna ollut aivan helvetin kiihottavaa.

Ossi kumartui ulos Jounin kainalosta eikä aikaakaan kun hän oli jo ahmaissut sisäänsä Jounin terskan ja vähitellen koko kalun. Se sykki hänen posken sisäpintaansa vasten hullun lailla ja joka sekunti tuntui kuin se ampuisi mahlansa hänen kitalakeensa.

Mutta niin ei käynyt. Pian Jounin voimakas käsi tarttui hänen vasempaan hartiaansa ja Jouni veti hänet takaisin kainaloonsa.

  • Älähän innostu liikaa poju, Jouni torui häntä. – Annetaanhan Sebunkin yrittää.

Sebastian tajusi aikansa tulleen ja oli vähintäänkin yhtä innokkaana kuin Ossi ”iskänsä” kyrvän kimpussa. Hänestä tuntui kuin Jouni huokailisi hänen käsittelyssään syvemmin ja äänekkäämin kuin Ossin vastaavassa, mutta se saattoi olla pelkkää kuvitelmaakin.

Sebastiankin sai tasan saman ajan Jounin tyydyttämiseen kuin Ossikin. Ilme Jounin kasvoilla kertoi suuhoitojen olleen tarpeeseen.

  • Kiitos pojut, hyvin veditte molemmat, Jouni kiitteli ja taputteli pojujaan selälle.

Jouni katsahti vaistomaisesti pojujen omiin varustuksiin, jotka olivat heränneet jälleen eloon. Tästä Jouni sai idean.

  • Ootte ansainneet pikku palkinnon, Jouni sanoi pikku virne huulillaan. – Menkää kuusysiin niin saatte tekin tyydytyksenne.

Pojujen ilmeet selkeästi kirkastuivat tämän uutisen johdosta. Jouni kömpi heidän välistään pois jääden istumaan sängyn päätyyn. Automaattisesti Ossi asettui Sebastianin päälle luoden näin hyvät näkymät tilannetta sivusta seuraavalle Jounille.

Pojut aloittivat hommat välittömästi. Pelkät imemisen äänet saivat Jounin kyrvän sykkimään kuin viimeistä päivää. Puhumattakaan Ossin herkkupepun hienoisesta värähtelystä imemisen tahtiin.

Jouni ei pystynyt enää hillitsemään itseään. Hän nappasi laukustaan liukkarin ja kortsupaketin. Valmistelujen jälkeen hän asettui Ossin pepun taakse polvet Sebastianin pään vierellä.

Jo pelkkä liukastetun etusormen työntäminen Ossin tiukkaan reikään sai Jounin kalun valuttamaan kiimatippoja lakanoille. Ossin lutkutukseen ilmestyi sinne tänne matalia huohotuksia.

Kun Ossin reikä oli lämmitelty, oli aika siirtyä varsinaisiin hommiin. Ossin timmi reikä odotti liukkarista kiillellen Jounin sykkivää, paksua kyrpää sisäänsä. Ja sinne se upposikin, hitaasti, vähitellen, kutitellen ja kihelmöiden.

Ensityöntöjen jälkeen homma alkoi luistamaan niin kuin ennen. Työnnöt olivat varmoja ja tukevia. Ossi sai todellakin miehen kyrpää ja siltä se tuntuikin. Hänellä alkoi olla vaikeuksia imeä Sebastianin kalua.

Jouni murahteli epämääräisesti huomatessaan tämän ja läpsäisi vielä mojovat iskut Ossin pakaroille. Sama meno jatkui silti. Sebastiankin alkoi ähkimään, kun Ossin imu muuttui surkeaksi räpeltämiseksi.

  • No jo on, Jouni ärähti ja keskeytti lykkimisensä.

Sitten hän riuhtaisi Ossin polvilleen hartioista ja ohjasi tämän seisomaan. Jouni pomppasi itsekin ylös ja ryhtyi penkomaan matkalaukkuaan.

Pojujen yllätykseksi esiin nousivat metalliset käsiraudat. Niillä Jouni lukitsi Ossin kädet selän taakse.

  • Seisot nyt siinä ja katot kun miehet nussii, Jouni käski.

Ossi oli jähmettynyt paikalleen. Nuoren miehen kyrpä oli enää puolitanassa, mutta alkoi osoittaa elonmerkkejä heti kun Jouni pääsi Sebastianin kimppuun.

Jouni oli vaihtanut välissä kortsun, mutta kaikki kävi nopeasti kuin kokeneella miehellä pitääkin. Sebastian odotti reikä liukkarissa doggy-asennossa Jounin sykkivää valtikkaa.

Sinne se solahtikin upeasti. Sebastian alkoi voihkimaan välittömästi, mikä vain voimistui kun Jouni pääsi jälleen panemisen makuun. Suuret kivekset hakkasivat Sebastianin pakaroita, kun Jouni painoi aisansa kokonaisena sisään.

Sebastian voihki pää lujasti kiinni patjassa, mutta pientä ähinää kuului Ossinkin suunnalta. Tämän kyrpä oli taas palautunut juhlakuntoon, mutta seisoi nyt orpona ilman stimulaatiota.

  • Sen siitä saa kun ei osaa ottaa kyrpää niin ku mies, Jouni kommentoi Ossin tilaa.
  • Ootko varma et Sebukaan osaa? Ossi pisti yllättäen vastaan.
  • Kokeillaan, Jouni virnisti.

Ossi astui askeleen eteenpäin ja työnsi kalunsa Sebastianin huulille. Tämä katseli hetken terskan päätä, kunnes ahmaisi sen suuhunsa.

Samalla Jouni vain kiihdytti tahtiaan. Silmät eivät meinanneet pysyä auki ja huohotukset tulivat jostain keuhkojen perältä.

Sebastian otti Jounin aisaa taitavasti sisäänsä, mutta samanaikaisesti onnistui ottamaan Ossin kyrpää suuhunsa ongelmitta. Ossi työnsi kaluaan yhä syvemmälle ja syvemmälle ja lopulta pohjaan asti, mutta se ei Sebastianin imemistä haitannut.

Jouni oli äänistä päätellen saavuttamassa kliimaksinsa. Työnnöt olivat nopeita ja lyhyitä. Viimein Jounin kalu alkoi sykkimään valkoista mahlaa Sebastianin tiukkaan reikään. Matalat murahtelut kielivät järisyttävästä orgasmista.

Heti perään Ossin kyrpä laukesi sykäyksittäin ensin Sebastianin suuhun ja loput liemistä roiskuivat pitkin tämän kasvoja.

Jouni nousi seisomaan ja heitti mällistä raskaan kortsun roskikseen. Hän vapautti Ossin käsiraudoistaan kouraisten lopuksi vielä tämän pakaroita.

  • Harmi kun et osaa ottaa kunnolla kyrpää. Nää sun pakaras on aivan mahtavat.

Sebastiankin oli saanut itsensä ylös. Hänen kyrpänsä sykki silminnähden valuttaen kiimatippoja jatkuvalla syötöllä.

  • Otahan nyt Sebulta suihin, Jouni käski Ossia.

Tämä teki työtä käskettyä ja laskeutui polvilleen Sebastianin eteen. Nuoren miehen kyrpä sujahti nopeasti Ossin kitaan ja ei kauaakaan kun lämmin mahla syöksyi Ossin suuhun. Lastit tämä nieli viimeistä pisaraa myöten.

  • Hyvä poika, Jouni taputteli Ossin selkää. – Käydäänhän pojat vielä suihkussa.

Pojut menivät ensinksi ammeeseen Jounin huuhdeltaviksi. Sitten Jouni asettui heidän keskellensä ja käski heidän puhdistaa hänet perusteellisesti. Sen he tekivät saippuoimalla joka sopukan Jounin kropasta ja lopuksi huuhtelemalla. Erityisesti jalkovälin seutu sai perusteellisen käsittelyn.

Kuivauksen jälkeen kaikki kolme rojahtivat sängylle ilkosillaan. Jounin oli helppo nukahtaa nuorten miesten väliin mielessään jo aamun uusintakierros.

Maajussille renki osa II

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Maaseututeema jatkuu! Mitähän kaikkea tästä vielä kehkeytyy?

 Janne makasi sängyssään silmät nauliintuneena kattoon. Katto oli täynnä puunsyitä ja niistä muodostuvia kuvioita. Yksi niistä muistutti miehen sukukalleuksia tosin hiukan omaperäisellä tavalla. Tässä tilanteessa tuollainen kuvittelu ei ollut mikään ihme. Olihan Jannen omat sukukalleudet kovan muovin vankeina.

 Käsi eksyi jälleen peiton alle kourimaan tuota pakettia. Piti olla tarkkana ettei kourinut liikaa ja aiheuttanut näin kivuliasta erektiota.

 Kipu ei ollut ollut kaukana, kun Janne ja Tuomo olivat saunoneet aiemmin illalla. Tuomo ei ollut antanut lupaa ottaa laitetta pois, joten Jannen oli saunottava se päällä. Muovin kuumentuessa nopeasti kävivät paikat tukaliksi. Tuomo vinkkasi valelemaan vettä härpäkkeen päälle, mikä helpottikin hetkeksi. Kesken saunomisen ei tietenkään voinut lähteä vilvoittelemaan.

 Saunomisen jälkeen he olivat huilanneet saunan kuistilla. Saunajuomina oli ollut vissyä, alkoholia ei tilalla suvaittu.

 He eivät olleet puhuneet sanaakaan siinä istuessaan, vaan ainoat äänet kantautuivat ympäröivästä luonnosta. Viereisen puron solina, lintujen vaimeneva iltalaulanta sekä lehtien havina loivat miltei unenomaisen tunnelman. Kiusallista heidän hiljaisuutensa ei ollut.

 Kuivattuaan ja Tuomon puettua itsensä heidän tiensä erkanivat. Janne oli jäänyt tänne, ja Tuomo kiivennyt ylös päärakennukseen.

 Aamulla hänet herättäisi yöpöydällä tikittävä herätyskello tasan kello kuusi. Siihen hetkeen ei olisi enää kauaa. Ehkä hän saisikin unen päästä kiinni, jos vain sulkisi silmänsä…

 Herätyskellon kimitys tunkeutui vähä vähältä Jannen uneen. Herättyään tähän todellisuuteen hän oli jo ehtinyt unohtaa mitä unta oli nähnyt.

 Makoiltuaan tovin paikoillaan oli Jannen pakko nousta ylös ehtiäkseen hoitaa pakolliset aamutoimet. Hän nappasi eiliset bokserit tuolilta ja veti ne jalkaansa. Heti ulko-ovella hänen sieraimiinsa tulvi kesäaamun lempeitä tuoksuja. Kävellessään loivaa mäkeä ylös hänen paljaita jalkojaan raapi pitkäksi venähtänyt ruoho ja aamukaste kasteli varpaat. Hän joutuisi taatusti leikkaamaan tämän nurmikon, ehkä jo tänään, hän pohti mielessään, mutta ei antanut sen häiritä liikaa.

 Matka jatkui piha-aukion läpi kohti räsyistä huussia, jossa hän sai kauan kaipaamansa helpotuksen. Sitten olikin aika aloittaa oikeat työt.

 Keittiön liesi lämpesi puilla, joita hänen oli haettava lisää varastosta. Puut olivat onneksi sullottu yhteen, erilliseen huoneeseen, johon johti oma ovensa varaston päätyseinässä.

 Janne tarttui ovenkahvaan varmalla otteella ja nykäisi, muttei saanut ovea aukeamaan. No ei muuta kuin toinen yritys. Ei tulosta. Kolmannella kerralla hän käytti hieman enemmän voimaa, mutta se ei auttanut. Lopuksi hän kiskoi oven auki oikea jalka kiinni seinässä.

 Puut olivat valmiiksi pilkottuja, joten Jannen ei tarvinnut kuin kasata niitä mahdollisimman paljon syliinsä. Homma ei ollutkaan niin helppoa kuin hän oli kuvitellut. Klapien epätasaisuus ja tikkuisuus eivät olleet hyvä yhdistelmä paljaan ihon kanssa. Hammasta purren Janne sai varsin suuren keon kasattua rintansa eteen.

 Seuraava haaste tuli vastaan ulko-ovella. Miten hän saisi sen auki kaikki nämä puut sylissään? Hetken epätoivoisesti oven edessä kekkuloituaan ovi aukeni kuin itsestään.

  • No huomenta! Tuomon tunnistettava ääni kaikui puupinon takaa.
  • Huomenta, Janne mutisi salaa kiitollisena Tuomolle.
  • Oot hommissa heti jo aamusta niin ku sovittiinki, Tuomo kommentoi milteinpä ilahtuneesti. – Tuuhan sisälle.

 Tuomon johdattelemana Janne löysi tiensä keittiöön. Puut Janne toimitti oikealle paikalleen hellan viereen ja alkoi sitten lämmittää sitä.

  • Se on jo valmiiks vähän lämmin kun keitin kahvit aikasemmin aamusta, Tuomo vihjaisi.
  • Siltä tuntuu.

 Tuomo vetäytyi pirtin puolelle jättäen Jannen hääräämään keittiöön.

 Aamiaiseksi olisi kaurapuuroa, mikä ei kuulostanut ylitsepääsemättömän vaikealta valmistaa. Kattila vaan esiin, hiukan vettä sisälle ja tämä sitten liedelle.

 Yläasteen viimeisistä kotitalouden tunneista oli kulunut jo joku aika, mutta sen Janne muisti että hiutaleet laitetaan vasta kiehuvaan veteen. Sitten sekoitettiin, ja puuro alkoikin olla jo valmista.

  • Voi tulla syömään! Janne huikkasi, kun oli saanut pöydän katettua.

 Tuomo tallusteli keittiöön ja istui alas pöydän ääreen.

  • No maistetaanpas, hän sanoi ja kauhoi ison annoksen puuroa lautaselleen.

 Janne teki saman, mutta ei voinut jännitykseltään syödä ennen kuin Tuomo oli antanut arvionsa.

  • Ei hullumpaa näin alkuun, Tuomo ilmoitti syömisensä lomasta. – Etköhän sinäkin kehity tässä kun riittävän monta kertaa teet tätä.

 Helpotus lävisti Jannen kehon. Kalukin alkoi osoittaa elämisen merkkejä oltuaan pitkään kutistuneena kotelonsa sisällä.

 Tuomo kaapi puuronloput lautaseltaan, kulautti maitolasinsa tyhjäksi ja nousi seisomaan.

  • Nousehan sinäkin, hän komensi.

 Janne totteli, vaikka hänen ateriansa oli vielä kesken. Tuomo mittaili häntä katseellaan päästä varpaisiin, kunnes yhtäkkiä tarttui kiinni Jannen pullottavasta etumuksesta.

  • Ootkos jo tottunu tähän? hän kysyi.
  • En ihan, Janne sai vaivoin vastattua. Sydän jyskytti kiivaammin kuin koskaan aikaisemmin.
  • Vai niin, mikäs on ropleema? Tuomo kysyi samalla hieroen Jannen etumusta.
  • Puristaa inhottavasti varsinkin ku nukkuu.
  • Kyllä se siitä. Etköhän sinäkin siihen lopulta totu, Tuomo hymähti ja taputteli laitetta boksereiden läpi isällisesti. – Laitahan nyt nuo astiat likoamaan ja tuu pihalle. Tiskaat ne sitten myöhemmin.

 Pihalla aurinko oli jo kiivennyt roimasti ylöspäin ja paistoi nyt kirkkaana pilvettömältä taivaalta.

  • Alotetaan ihan perushommista, Tuomo sanoi kun he kävelivät kohti varastoa. – Leikkaat ruohon tästä rakennusten ympäriltä. Minä seuraan ja neuvon jos on tarvis.

 He olivat päässeet sisään tunkkaiseen varastoon. Jostain sieltä kaiken rojun seasta Tuomo veti esiin vanhan ruohonleikkurin rämän. Hetken sen kanssa puuhailtuaan hän luovutti sen Jannelle.

  • Ja ei kun menoksi, Tuomo sanoi ja läimäytti Jannea selkään.

 Janne alkoi muistelemaan viime kesäistä ruohonleikkuuta sukulaisensa kesämökillä ja sitä miten koko härpäke saatiin edes käyntiin. Pienen pähkäilyn jälkeen hän saikin otteen käynnistysnarusta. Ensimmäinen kiskaisu ei tuottanut tulosta, mutta toisella kiskaisulla hänellä oli ajatuskin mukana ja kone pyörähti käyntiin.

 Janne alkoi talsimaan pihaa ympäri Tuomon seuratessa sivusta. Kun hän pääsi kunnolla vauhtiin, lähti Tuomo hoitamaan omia puuhiaan.

 Yhä pelkät bokserit jalassaan Jannen täytyi pitää sen verran kiirettä, ettei kylmettynyt pystyyn. Tosin aurinko lämmitti häntä aina sopivin väliajoin, mutta varjopaikoissa hänen hiestä kostea ihonsa ja viileä kesätuuli eivät olleet hyvä yhdistelmä.

 Suunnilleen puolivälissä urakkaa alkoi työ toden teolla tuntumaan Jannen fyysiseen puurtamiseen tottumattomassa kropassa. Täyden kopan raahaaminen ja tyhjentäminen huussin vieressä seisovaan kompostiin tuntui joka kerralla edellistä raskaammalta. Kädet alkoivat pikku hiljaa muuttua spagetiksi.

 Raskaasti puuskuttaen Janne leikkasi viimeisenkin siivun pihasta, tyhjensi kopan ja raahasi leikkurin varaston oven eteen. Ei kestänyt kauaakaan, kun Tuomo asteli paikalle katse samalla mittailen työn jälkeä.

  • Hyvinhän sinä oot tästä hommasta selviytyny, hän kommentoi kun oli päässyt puhe-etäisyydelle.

 Janne hymähti hieman ja risti kätensä rinnalleen.

  • Nyt ois vielä tuo koneen puhistus.

 Tuomo nouti varastosta puutarhaletkukelan, jonka kävi liittämässä päärakennuksen sivuseinän vesihanaan. Hän käski Jannea astumaan sivummaksi, kun tarttui letkun suuttimeen ja alkoi puhdistamaan leikkuria letkusta virtaavan veden avulla.

  • No niin, puhasta on, Tuomo totesi ja kääntyi jälleen Jannen puoleen. – Nyt ois sinun vuoros. Riisuhan nuo housut.
  • Täh?
  • Riisut vaan ne niin pestään sinutkin.

 Jannella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin laskea bokserinsa nilkkoihin ja heittää ne sivuun vasta-ajetulle nurmelle. Ei kai pikku suihku olisikaan pahitteeksi kaiken rehkimisen jälkeen.

  • No niin, hyvä poika, Tuomo kehaisi ja suuntasi letkun Jannea kohti.

 Sitten vesi jo iskeytyikin suoraan Jannen rinnalle. Se oli kylmempää kuin hän oli kuvitellut, mutta hammasta purren hän kyllä kesti sen. Oli pakko kestää.

 Rinnalta vesisuihku jatkoi aina vain alemmas ja pian se saavuttikin haarovälin. Jannen kalua koristava vyö ammotti miltei tyhjyyttään, kun vehje oli kutistunut sykkyrälle rasittavan työn ja nyt tämän kylmän veden takia.

 Kuitenkin veden viileä huuhtelu oli oikein tervetullutta yön yli hautuneille sukukalleuksille. Jannen käsi hakeutui kuin itsestään alas haaroväliin ja tarrasi kiinni tuohon muoviseen pakettiin. Hän nosteli ja väänsi vyötä niin että joka sopukka puhdistui.

 Lopuksi Tuomo laski letkun alas suihkuttaen jalat samalla.

  • Kerihän tämä letku kasaan, Tuomo käski.

 Janne teki työtä käskettyä. Hänen isäntänsä lähti taasen sillä välin omiin puuhiinsa. Hoidettuaan letkun hän istahti päärakennuksen portaille suoraan porottavaan auringonpaisteeseen. Hän suorastaan tunsi ihollaan, kun vesipisarat haihtuivat ilmaan.

  • Täällä se poika vaan istuskelee, Tuomo kailotti samalla kävellen Jannea kohti.

 Janne kirosi mielessään. Eikö hän ollut ansainnut edes pienintäkään hengähdystaukoa?

  • Kohtahan se alkais olla taas ruoka-aika, Tuomo ilmoitti. – Ja ne aamuiset astiatkin pitäisi pestä. Eli pääset vaihteeksi sisähommiin.

 Nuori mies laahusti sisälle huulet mutrulla. Olisi ihme, jos hän selviäisi tästä koettelemuksesta selväjärkisenä. Ruoanlaitto oli hommista ehkä helpoin ja jopa varsin mukavakin, mutta koko tämä ympäristö ja Tuomon käskytys ja päsmäröiminen veivät senkin ilon mennessään.

 Tuomon saappaiden lompsina eteisessä sai Jannen ryhdin suoristumaan ja sydämen lyömään kiivaammin. Juuri kun isäntä astui keittiöön, sai Janne kattilan pöydälle.

  • Nyt on valmista.

 Tuomo tyytyi hymähtämään ja istahti syömään. Kaksikko söikin hiljaisuuden vallitessa, mikä ei auttanut Jannea rauhoittumaan. Kotona hiljaisuus oli merkinnyt yleensä jonkin menneen pieleen.

 Tuomo tyhjensi viimeisetkin liemet lautaseltaan, kunnes sanoi lopuksi:

  • Hyvinhän meillä on lähtenyt tämä homma käyntiin.

 Janne ei tohtinut nostaa katsettaan keitostaan, mutta sai pienen hymyn nousemaan huulilleen. Jännitys kaikkosi.

  • Siivoa keittiö ja tule sitten tuonne ulos taas niin näytän sulle ehkä pikkasen hauskemman jutun kuin tuo nurmenleikkuu, Tuomon elämän karhentama ääni kuulosti Jannen korviin nyt isällisen turvalliselta eikä yhtään äksyilevältä tai määräilevältä.

 Siivous kävi nopeaa ja pian Janne seisoi iltapäivän kuumassa paisteessa. Tuomo istui varjon puolella näpräten jotain. Hetken siinä vielä näpräiltyään nousi vanhempi mies jaloilleen ja viittoi Jannea luokseen.

 Tuomo johdatti heidät eilen pikaisesti esitellyn kuntosalin puolelle. Janne haki katseellaan välittömästi yhä edelleen takaraivossa kummittelevan mysteerihuoneen oven. Hän ei ollut kehdannut enää udella Tuomolta huoneen sisällöstä. Täytyi kai vain odottaa, että aika oli kypsä sinne pääsemiseksi.

  • No, oot kai sinä joskus penkkiä tehny? Tuomo löi kämmenensä penkkipunnerrussetin päälle.
  • Joo, joskus koulussa ollaan salilla käyty, Janne sopersi.
  • Jaa että kokeilemassa vaan, Tuomon arvioiva katse mittaili Jannen miltei alastonta kehoa. – Sanoppa miten et oo sitten sellaiseksi kepiksi jäänyt niin kuin moni sinun ikäisesi jotka vaan istuu ja lorvii päivät pitkät?
  • En mä nyt tiiä…kai sitä on tullut juostua kyttiä karkuun jos jotakin.

 Jannen katse kiersi seiniä ja kaikkea muuta paitsi Tuomoa. Häpeän puna alkoi tuntua poskissa.

  • Vai semmosia käytännön harjotteita, Tuomo virnuili ja astui Jannen viereen.

 Seuraavaksi vanhempi mies otti ronskin otteen Jannen hauiksesta ja puristi pari kertaa. Kysyi onko paikat hellinä aamuisen jäljiltä.

  • No ei kyl oo, Janne lausui uhmakkaasti.
  • No hyvä. Kokeillaas sitten miten se poika saa tuota tankoa ylös, Tuomo sanoi ja viittoi Jannen penkille.

 Tuomo otti oman paikkansa aseteltuaan sopivat alkupainot tankoon. Taputus Jannen olalle riitti merkiksi aloittaa.

 Nuori mies sai tangon helposti rinnalleen, mutta ensimmäinen työntö ylöspäin oli hapuilun takana. Tarvittiin hieman Tuomon isällistä ohjausta oikean tekniikan löytämiseksi. Toinen työntö menikin jo paremmin.

  • Ja nyt teet kymmenen tuollaista, Tuomo käski.

 Kymmenen kuulosti helpolta Jannen korviin. Painot tuntuivat käsissä, mutteivät mahdottomilta nostaa. Käsivarret äärimmilleen paisuneina hän painoi menemään Tuomon valvovan silmän alla. Epäonnistuminen tuntui karmivalta ajatukselta mahdollisen rangaistuksen takia, mutta myös siksi, koska hän tuottaisi pettymyksen Tuomolle. Tämän pieni kehu aiemmin päivällä oli saanut nuorukaiseen uutta virtaa.

  • No niin, kymmenen tuli jo täyteen, Tuomo kommentoi ylhäältä. – Pidä nyt vähän taukoa.

 Janne puuskutti ja pyyhki enimmät hiet pois kasvoiltaan. Käsissä tuntui mukavaa lämpöä.

  • Ja nyt toiset kymmenen.

 No nyt päästiin asiaan, Janne ajatteli. Nämä menivät helposti edellisten perään. Kainaloista alkoi muodostua hikivanoja, jotka tiputtelivat hikipisaroita betonilattialle. Janne alkoi haistaa oman miehisen hajunsa pienessä salissa. Kasseissa tuntui jostain kumman syystä sykäys. Pikku veitikkakin tuntui täyttävän koko muovisen kotelonsa.

 Kaksikymmentä tuli täyteen. Taas lyhyt tauko. Mutta Tuomo ei hellittänyt. Vielä kymmenen liikettä. Jannen käsiin alkoi levitä väsymys. Naama vääntyi irvistykseen ja hikeä pursui joka puolelta. Viimeisten työntöjen eteen oli todellakin ponnisteltava.

  • Ja kolmekymmentä, Tuomo hihkaisi. – Hyvä alku se on tämäkin.

 Janne tunsi pari kämmenen läimäisyä hikisellä rintakehällään. Rinnan alla roihahti mystinen lämmön tunne.

 Treenit jatkuivat vielä tämän jälkeenkin, kunnes oli päivällisen aika. Ennen sitä Janne sai taas kylmän suihkun puutarhaletkusta. Väsymys alkoi jo painamaan, mutta niin painui myös päivä maillensa. Syönnin jälkeen Janne sai tehtäväkseen lämmittää sauna.

 Viime iltana saunassa Jannea vielä jännitti niin, ettei kehdannut paljoa ympärilleen vilkuilla. Tämän päivän aikana hän oli saanut kerättyä rohkeutta rinnan alleen sen verran, että kehtasi jo heidän kahden riisuuntuessaan vilkaista Tuomoa. Tosin oikeastaan vain tämän jalkoväli kiinnosti. Se olikin aika vaikuttava Tuomon iästä huolimatta; raskaat pallit roikkuivat pitkällä reisien välissä paksun peniksen roikkuessa niiden yläpuolella turpeana. Koko komeutta peitti tumma karvoitus. Oikeat aikuisen miehen munat.

 Saunassa Tuomo viskoi tapansa mukaan kunnolla löylyä. Janne taipui kaksinkerroin muovikotelon poltellessa kalleuksiaan. Siinä huohotellessaan tällä nuorella miehellä oli oiva näköala Tuomon jalkoväliin.

  • Mitäs poika kattelee?

 Janne ei saanut sanaa suustaan.

  • Katon mitä katon, hän lopulta tiuskaisi.
  • Nämäkö ne sua kiinnostaa? Tuomo tarttui ronskisti kiinni muniinsa.

 Jannen hiljaisuus tulkittiin myöntyväisyyden merkkinä.

  • Onko tuo iso? Janne miltei kuiskasi.
  • Jaa-a, pitää varmaan kokeilla.

 Tuomo veti ryppyisen esinahkansa kokonaan taakse. Sitten taas eteen. Ja taakse, kiihtyvällä tahdilla. Eikä mennyt kauaa, kun tuo patukka seisoi koko mitassaan nuppi kohti kattoa.

  • On aika iso, Janne sopersi katse kiinni elimessä.
  • Pärjää ainakin tuolle sinun vehkeelles, Tuomo nauroi katse viitaten Jannen lukittuihin elimiin.

 Janne tunsi punan leviävän kaulan kautta poskiin, mutta se sekoittui saunan nostattamaan punotukseen.

  • Eipä oo avainta näkyny.
  • Ehei, ei nyt vielä, Tuomon silmissä oli outo pilke.

 Asia jäi sikseen, mutta Jannen takaraivoon asia jäi vielä kaihertamaan. Kun vain tietäisi tarkan päivän milloin helpotus tapahtuisi, olisi elämä kaikin puolin helpompaa.

 Pesujen jälkeen Tuomo nousi ylös talolle Jannen huolehtiessa saunan vielä kuntoon. Kuivateltuaan hän rojahti sängylle ja nukahti melkein sillä sekunnilla.

Maajussille renki

Kirjoitettu julkaissut Novellisti

Hieman maaseututeemaa tähän väliin. Tämä tarina on valmistunut vuonna 2015.

 Hiekka pöllysi punaisen henkilöauton pyyhältäessä läpi suomalaisen maalaismaiseman. Sen vetämä pölyvana katkesi kuin seinään, kun auto kääntyi soran päällystämälle pihatielle. Pensaiden ja puiden seasta alkoi pikku hiljaa pilkistämään punasävyinen maalaistalo miltei sävy sävyyn auton kanssa.

 Auto pysähtyi talon eteen keskelle pientä aukeaa. Auton ovet loksahtivat auki ja ulos astuivat keski-ikäinen mies ja teini-ikäinen poika. Sora rapisi heidän kävellessään kohti katettua kuistia. Juuri kun mies oli painamassa ovikelloa, ovi aukesi miltei pyyhkäisten miehen mukanaan.

  • No päivää! oven takaa paljastunut, vanhempi mies tervehti huudahtaen.
  • Päivää päivää, mies vastasi tuskin liikauttaen huuliaan. – Pekka Ylönen, tässä on mun poika Janne.

 Mainittu poika nyökkäsi vaisusti.

  • Ja minä oon Laukan Tuomo, paikan isäntä tokaisi. – Teillä oli näihin aikoihin sovittu tapaaminen?
  • Näin oli, Pekka vastasi.
  • Käykäähän sitten vaan peremmälle.

 Tuomo astui sivuun antaakseen tietä parivaljakolle. Hän sulki oven heidän perässään ja johdatti heidät suuren pirtin läpi pieneen, lukittuun kamariin. Sisältäpäin talo muistutti erehdyttävästi 1800-luvun talonpoikaistaloja. Ainoa merkki 2000-luvusta olivat sieltä täältä pilkistelevät sähköjohdot.

 Pienen nurkkakammarin ovi loksahti pahaenteisen kolkosti kiinni. Tuomo oli istuttanut Pekan ja Jannen kahdelle tuolille hänen työpöytänsä eteen. Itse hän rojahti huokaisun saattelemana mustanahkaiselle työtuolille.

  • Vai on teillä semmoset pulmat ratkottavanne että jouduitte minun luokseni tänne satojen kilometrien taakse vaivautumaan? Tuomo aloitti ristien kätensä takaraivolleen.
  • Omanlaisensa taistelu oli saaha Janne edes tulemaan tänne. Se on oikeastaan pulmista pienin. Tänä keväänä sillä loppu yläaste mutta mihinkään se ei hakenu, vaan päätti jäädä kotiin lorvimaan. Ei se vielä mitään, mutta kun takana on ties minkälaista rötöstä: näpistyksiä, tupakan polttelua, viinan juontia, uhkauksia, pahoinpitelyjäkin…minä en sellasta peliä kattoni alla kattele.
  • Niinpä niin, Tuomo käänsi katseensa välillä Janneen. – On se kumma kun et oo joutunu vielä pahempiin kuvioihin mukaan. Ja ihmejuttu ettei sinua oo vielä otettu huostaan.

 Janne pälyili kulmiensa alta Tuomoa, mutta huulet pysyivät tiukasti kiinni.

 Tuomo hymähti ilottomasti.

  • Eiköhän me poika sinustakin kunnon mies tehä, usko pois.
  • Minä todellakin toivon niin, Pekka sanoi väliin.
  • Yheksänkymmenen prosentin varmuuella, Tuomo julisti. – Oon käyttänyt samaa ohjelmaa kahteenkymmeneenkahteen poikaan ja epäonnistunut vain kahen kohalla.
  • Siksi olemmekin täällä. Olen kuullut pelkästään hyvää teistä ja teidän ohjelmastanne.
  • Ootte oikeessa paikassa, Tuomo sanoi ja aukaisi yhden työpöytänsä laatikoista ja veti esiin valmiiksi täytetyn sopimuskaavakkeen. – Tuohon vaan nimet alle niin voiaan alottaa.

 Pekka tarttui pöydällä lojuvaan kynään ja vetaisi puumerkkinsä paperiin. Hän tyrkkäsi sen sitten Jannen eteen ja risti kätensä.

  • Sun vuoros.

 Janne tuijotti paperia silmät lasittuneina. Mitä lie pyörikään hänen mielessään. Vai pyörikö mitään. Lopulta laiha käsi ilmestyi pöydän alta ja tarttui laiskasti kynään. Paperin alalaitaan ilmestyvä kirjoitus oli haparoivaa kuin ekaluokkalaisella.

 Tuomo nappasi paperin ja allekirjoitti sen vielä itse.

  • Ei muuta kun tervetuloa Laukan tilalle, Janne Ylönen.

 Pekka ei uskaltanut vielä hymyillä, mutta sisimmässään hän iloitsi poikansa ainutlaatuisesta mahdollisuudesta.

 Jannen ilme ei värähtänytkään. Se oli nauliintunut A4:een, joka sinetöi seuraavan vuoden hänen osaltaan.

 Pekan auton kadottua pölypilven sekaan Janne tajusi viimein millaiseen jamaan oli joutunut. Hän oli kaksistaan tämän reilu viisikymppisen Tuomon kanssa useiden kilometrien päässä lähimmästä naapuritalosta.

  • No niin poika, Tuomo sanoi ja läimäytti kämmenensä vasten Jannen selkää. – Lähetäähän katteleen vähän paikkoja.

 Piha-aukealta he lähtivät kävelemään kohti aavaa, vehreää laidunta. Sitä ympäröi korkea, sähköistetty aita.

  • Nämä on Hereford -karjaa, Tuomo selosti viitaten laidunta tallovaan karjalaumaan. – Et oo tainnu kuulla näistä?

 Janne pudisti päätään.

  • Ovat ehkä maailman parasta pihvikarjaa. Kannattaa joku päivä maistaa, et takuulla pety. Mutta vasta kun oot päässyt täältä, sitä ennen ei oo mahollisuuttakaan, Tuomo virnisti.

 Tuomo osoitti kädellään laitumen toisessa päässä siintävää punaista rakennusta ja kertoi sen olevan navetta.

  • Eihän teistä kaupunkilaisista tiiä ootteko koskaan ennen tollasta nähnykkää, Tuomo hörähti, mutta Jannea hänen vitsinsä eivät naurattaneet. – Saatat päästä jossain vaiheessa sinnekin hommiin.

 He jatkoivat patikointiaan pitkin kapeaa polkua, joka aleni alenemistaan pienen metsikön lävitse. Alhaalta löytyi pieni puronen ja sen viereen rakennettu sauna.

  • Täällä sinä sitten saat tämän vuoden asustella, Tuomo ilmoitti ja paiskasi oven auki.

 Vastaan lemahti ummehtunut löyhkä, mutta paikka ei itsessään ollut hullumpi. Yksinkertainen sänky, pieni pöytä sen vierellä, räsymatto sekä kulunut lipasto. Nurkassa tökötti lisäksi piskuinen kakluuni. Ulko-ovelta heti oikealta avautui ovi saunaan.

  • Ja onhan täällä minullekin paikka, Tuomo viittoi lumikengän malliseen rottinkituoliin.

 Jannen silmät olivat heränneet hämmästyksestä, kun hän oli laskenut silmänsä uuteen kotiinsa. Tason alennus oli järisyttävä.

  •  Äläs poika hätäile, Tuomo naurahti Jannen järkytykselle. – Tää on oikein kodikas kuhan pääset tänne asettumaan.

 Kierros jatkui takaisin ylös pihamaalle, sisälle rakennukseen, joka peitti näkymän laitumelle. Se näkyi myös ensimmäisenä Jannen saapuessa tilalle.

 Sisältä rakennuksesta paljastui askeettinen kuntosali.

  • Täällä on kaikki mitä tarvitaan. Penkki, painot, tankoja, kyykkyteline ja leuanvetotanko. Saat sinäkin vähän lihaa luittes ympärille, Tuomo selitti arvioiva katse Jannessa.
  • Mitä tuolla on? Janne kysyi osoittaen huoneen nurkassa seisovaa ovea.
  • Sitä minä en voi vielä paljastaa. Kyllä sinä sen joskus saat nähdä.

 Mysteerihuone vei puolet rakennuksesta ja vei Jannen huomion Tuomon selittelyistä heidän jatkaessaan taivallustaan.

  • Tuossa on varasto kaikelle tilpehöörille, Tuomo viittasi kolmanteen rakennukseen aukion ympärillä. Ja tämä paikka on pelkästään sinulle.

 He olivat tulleet ränsistyneelle, melkein laholle ulkohuussille.

  • Teet tarpees tänne aina. Aina, muistakin.

 Tyrmistys Jannen kasvoilla oli syvin tähän mennessä.

  • Et voi olla tosissas, onhan täällä sisävessaki?
  • Olen olen. Ja on toki, mutta se on vain minulle. Eihän me nyt samassa vessassa voia käyä. No, eiköhän tässä ollu jo tarpeeksi, lähetäänhän takas tonne saunalle.

 Perillä Janne purki vähät tavaransa, jotka oli saanut ottaa mukaan. Omat vaatteensa hän joutui riisumaan heti ensimmäisenä.

  • Pitääkö mun ottaa ihan kaikki vaatteet pois? bokserisillaan seisova Janne kysyi.
  • Kaikki totta kai, Tuomo hihkaisi saunan puolelta.

 Kuului kolahdus, kun Tuomo sulki kiukaan luukun ja lompsi sitten kamarin puolelle.

  • Ethän sinä niin riuku ookaan mitä aluks aattelin, hän naurahti ja tarttui häpeilemättä Jannen hartiaan isolla kourallaan.                                                                                                   

 Hän hieroi kouraansa hetken paikoillaan ja liu’utti sitä sitten alemmas rinnalle. – Hyvin erottuu tissitkin, hän sanoi astetta matalammalla äänellä. Tutkimusmatka jatkui alas vatsalle, jossa oli pieni sixpackin alku erotettavissa.

 Lopulta Tuomon käsi hotkaisi Jannen velttona roikkuvan vehkeen sisuksiinsa. – On sulla hyvän kokonen kyrpäkin. Tuleeko paljon runkkailtua?

 Janne oli liian järkyttynyt vastaamaan. Silmät loistivat teevateina ja keho oli jännittynyt varpaita myöten.

 Yhtäkkiä Tuomo räjähti remakkaan nauruun ja päästi irti Jannen vehkeestä. Jännittynyt tunnelma laukesi, mutta Jannen kasvoille nousi hento puna. Tuomo ei näyttänyt tätä huomaavan.

  • Leikataanhan tuo sinun lettisi pois häirittemästä, Tuomo sanoi ja viittoi Jannen ulos.

 Hän istutti haaroväliään peittelevän nuorukaisen yhdelle saunankuistin muovisista tuoleista ja tarttui pöydällä lojuvaan hiustenleikkuriin. Voimakkaan surinan saattelemana Jannen kuontalo putoili vähä vähältä alas kuistille.

  • No niin! Tuomo hihkaisi sammutettuaan koneen. – Heleppohoitonen ja viileä näin kesällä, hän jatkoi ja silitteli Jannen kaljua päänuppia.

 Janne pomppasi ylös tuolilta ja riensi tutkailemaan itseään kamarin pienen peilin eteen. Näky oli outo, pelottavakin. Kalju näytti ja tuntui luonnottomalta.

  • Kyllä sinä siihen totut vielä, Tuomo kommentoi ovensuusta. – Oot vielä kiitollinen kun ei oo se sinun vanha lettis jatkuvasti tiellä.
  • Hyvä se on sun sanoa, Janne tuhahti katse Tuomon ikäisekseen tuuheissa hiuksissa.

 Tuomo hymähti ja viittoi Jannea takaisin ulos.

  • Enhän mä nyt alasti voi tuolla pihalla olla! Janne parahti.
  • Ei sinua kukaan näe. Lehmät korkeintaan.

 Jannella ei ollut juuri vaihtoehtoja. Ei kun vaan kämmenet munien peitoksi ja suunta kohti päärakennusta.

 Sisällä Tuomo kierrätti Jannen ympäri suuren, kaksikerroksisen talon. Talo oli kuulemma satoja vuosia vanha ja kulkenut suvussa alusta alkaen. Jannen kulmat kurtistuivat epäilyksestä mitä kauempaa Tuomon monologi jatkui.

  • Eikä minulle oo edes eukkoa siunaantunut, Tuomo sanoi, kun he olivat päässeet keittiöön. Hänen katseensa oli nauliintunut ikkunaan.

 Janne vilkuili ympärilleen tietämättä mitä sanoa. Parempi olla siis hiljaa.

  • Senpä takia saatki hoitaa ruokapuolen täällä ollessas, Tuomo ilmoitti.
  • Niinhän se sovittiin, Janne mutisi vastaukseksi.
  • Kaapeista löytyy kaikki tarvittava. Ruokalistakin löytyy. Mennäänhän vielä käymään tuolla toimistossa ennen kun jatketaan.

 Tällä kertaa Janne sai jäädä seisomaan Tuomon tonkiessa piirongin laatikoita. Pian tonkiminen palkittiin ja Tuomo nosti pienen pahvilaatikon ulos päivänvaloon.

  • Vielä tämä loppusilaus ja oot valmis alottamaan vuotes täällä, Tuomo sanoi ja repi paketin auki.

 Sisältä paljastui joukko muoviosia, jotka Tuomo asetteli yksi kerrallaan työpöydälleen. Siveysvyöhän se siinä.

 Jannen silmät nauliintuivat noihin osasiin. Ei hän muista että mistään tällaisesta olisi puhuttu. Ehkä olisi sittenkin pitänyt lukea se sopimus kokonaan läpi…

  • Tulepas tänne, Tuomo käski.

 Janne asteli Tuomon viereen ja tunsi kohta kuinka voimakas kämmen tarttui ronskisti hänen kasseihinsa. Tuomo sovitteli muutamaa muovirengasta niiden taakse kunnes löysi mielestään sopivan koon. Sitten tuli vuoroon itse putki, jonka Tuomo survoi paikalleen kuivana ilman mitään ”neitien liukuvoiteita”.

 Janne katseli avuttomana, kun hänen pieneksi tyngäksi kutistunut kalunsa ahdettiin muoviseen vankilaansa, joka lukittiin kiinni pienellä munalukolla. Kiristävä tunne alkoi välittömästi kassien takana ja levisi pian koko haarovälin alueelle.

  • No nyt on motivaatiota kasvaa ja oppia, Tuomo naurahti ja ravisteli Jannen lukittuja elimiä. – Ja kiinni kans pysyy.

 Tuomo jatkoi vielä laatikon penkomista. Kohta hän heittikin löydöksensä Jannelle, joka otti kopin tottunein ottein. Käsissään hän piteli maastokuvioituja boksereita.

  • Pistäs ne vielä jalkaan niin eivät naapurit sitten ihmettele jos kylään eksyvät.

 Janne teki työtä käskettyä. Hetken hän oli onnessaan pyhimpänsä peittävistä housuista, mutta onni kaikkosi välittömästi, kun hän huomasi pullotuksen, jonka siveysvyö ja boksereiden tiukkuus aiheuttivat.

  • E-eihän näitä viitti pitää! Janne parkaisi hädissään.
  • Totta kai viittii. Saavatpahan kylän juoruämmät vähän jutunjuurta, Tuomo lohdutteli ja iski silmää.

 Tunne Jannen mahanpohjalla ei hellittänyt. Hän kuitenkin luotti Tuomoon eikä halunnut epäonnistua heti ensi metreillä, joten vaihtoehtojakaan ei ollut.

  • Sauna on varmaan jo valmis, Tuomo ilmoitti.