Elämäni mies

Vanhempaa ja hieman romanttistakin tarinaa tähän väliin.

Heti ensi näkemältä tiesin 17CM:n, tuttavallisemmin Jonin, olevan täydellinen neitsyydenviejä minulle.

Olen 17-vuotias, kohta 18 täyttävä, nuorimies nimeltäni Saku. Satuin tässä yksi päivä eksymään Alastonsuomi.com:iin, missä selailin kotvan miehistä kiinnostuneiden miesten sivuja ohittaen pikaisella vilauksella transut ja langanlaihat neitihomot. Tuollaiset miesnaiset oksettavat minua. Kun haluan miehen sänkyyni, haluan hänen myös olevan sellainen ja käyttäytyvän sen mukaisesti.

Vielä silloin en bongannut Jonia, vaan jouduin selaamaan vielä useamman päivän ajan sheivattuja kukkakeppihomoja. Rekisteröidyttyäni huomasin, että voin rajata kuvat tietyn ikäisiin miehiin. Mieleni kirkastui välittömästi.

Rajasin miestä etsivät miehet ikävuosien 50 ja 55 väliin. Kyseiset körmyt olivat juuri niitä, joita olin etsimässä. Silloin löysin nimimerkki 17CM:n.

Ihastuin häneen välittömästi. Oletuskuvanaan hänellä oli miehekkään rehti kuva hänestä seisomassa takan edessä karvaiset kädet ristissä, kalu sopivan jäykkänä. Kasvot oli luonnollisesti rajattu pois. Hänet minä halusin viemään neitsyyteni.

Omat kuvani eivät olleet hääppöisiä, muutama kuva kyrvästä, kropasta ja totta kai pepusta, joten en vielä pyytänyt ottamaan yhteyttä, vaan aloitin viikon mittaisen kuvausmaratonin.

Vanhempani ovat oikeita uraohjuksia, joten heillä menee töissä yleensä myöhään iltaan, eikä sisaruksiakaan ole, mikä mahdollisti rauhallisen ja häiriöttömän kuvausympäristön.

Keskityin erityisesti fetissikuviin ja ylipäätänsä kaikkeen erikoiseen: dippasin kaluani jääpalojen sekaan, mikä tuntui oudolta mutta samalla kiihottavalta. Ostin rautakaupasta muutaman pötkön raskaita pultteja, joita roikottelin sitten kasseista. Ja kun satun opiskelemaan rakennusmieheksi, otin tietysti kuvia, joissa poseerasin kalu paljaana pelkät huomioliivit ylläni.

Tämän jälkeen otin yhteyttä Joniin. Moni oli jo ehdotellut hänelle kaikenlaista hänen kuviensa kommenttikentissä, mutta itse päätin jättää ne Jonin kropan ylistämiselle. Kirjoitin yksityisviestin hänelle, jossa pyysin tapaamista kahvilassa tai muussa samanlaisessa paikassa kotikaupungissani.

Jo muutaman päivän kuluttua sain vastauksen. Myönteisen sellaisen. Jonille kävi mainiosti se, että hän ajaa luokseni parinsadan kilometrin päästä ja se että ensimmäisellä kerralla vain tutustutaan.

Olin koko päivän hurmoksessa ja illalla runkatessani minun ei tarvinnut katsoa ainuttakaan pornovideota – pelkkä Jonin ajattelu sai lastini purkautumaan minuutissa.

Tapaaminen meni odotetusti; Joni saapui ajoissa paikalle valitsemaani kahvilaan kaupungin keskustassa. Nurkkapöytämme oli sopivan rauhaisa, joten sain ongittua Jonilta selville monia mielenkiintoisia faktoja hänestä.

Ammatiltaan hän oli metsuri, mikä sai kaluni nousemaan välittömästi parilla sentillä. Jöpötystä ei hillinnyt se, kun hän lupasi jonakin päivänä esitellä itseään huomioliiveissään, metsurinhousuissaan ja pitkävartisissa kumisaappaissaan.

Lisäksi sain tietää hänen olevan eronnut, lapseton ukkomies, mutta joka on aina ollut jollain tavalla enemmän kiinnostunut miehistä ja hänen eronsakin kuulemma johtui osaltaan hänen miessuhteistaan.

Vaikka hän näyttikin tyytyväiseltä varsin jykeviin, mutta silti siloposkisiin kasvoihini, joiden päällystä koristivat vaaleat, hieman sotkuun kammatut hiukset, kalvoi epäilemättä hänenkin mieltänsä huima ikäeromme – olisimme aivan hyvin voineet olla isä ja poika.

  • Vaikka eihän se laitonta ole, sanoin tuoden esille asian, joka kummitteli molempien mielissä.
  • No eihän se, Joni tyytyi vastaamaan. – Mutta sun täytyy ymmärtää että tältä on turha odottaa mitään kestävää.

Huolimatta siitä, että olin jo aikoja sitten itsekin sisäistänyt saman asian, sattui se siitä huolimatta johonkin kohtaan syvällä sisimmässäni.

Ensitapaamisen jälkeen kului viikko. Se oli raastavaa aikaa, kun tiesin mitä viikonloppu toisi tullessaan. Vaikka mieli teki, en runkannut viikolla, jotta voisin nauttia Jonista täysillä ja kokisin siihen astisen elämäni nautinnollisimman orgasmin.

Sitten aivan yllättäen viikonloppu koitti. Vanhempani olivat jälleen yhdellä työmatkoillaan, tällä kertaa yhdessä, he kun työskentelivät samassa firmassa, mutta eri osastoilla. Nojautuen tähän faktaan olin kutsunut Jonin rohkeasti yli kahdensadan neliön taloomme, jonka piha oli rauhaisa ja täynnä lemmiskelypaikkoja, tosin maaliskuu ja kymmenen asteen pakkaset saattaisivat vaikuttaa kutuleikkeihimme.

Joni karautti pihaan juuri oikeaan aikaan, tasan kello 21.00, vuosimallia -95 edustavalla Toyota Corollallaan. Harrastelin autoja, joten vuosimallin päätteleminen ei ollut mikään visainen purtava, eikä myöskään se sattuma, että Jonin auto oli samanikäinen minun kanssani.

Ovikello kilahti ja ryntäsin huoneeni ikkunasta alakertaan jatkaen juosten eteiseen. Eteisessä ulko-ovea vastapäätä seisoi tammipuinen lipasto, jonka päällä lepäsi kehystetty kuva perheestämme. Me kaikki hymyilimme, mutta hymy ei ollut aitoa. Perheemme oli käytännössä kolmen ihmisen porukka, joka sattumoisin asui samassa talossa ja söi samasta jääkaapista. Laskut jaettiin vanhempieni kesken, mutta minulle tai koululleni ei riittänyt aikaa. Tuskin he edes enää muistivat mitä koulua kävin.

Ovikello kilahti toistamiseen. Havahduin säpsähtäen, räpyttelin kostuneita silmiäni ja avasin oven. Joni seisoi sen takana yllään siistit, tummansiniset farkut ja punainen villapaita. Hänen molemmat kätensä olivat piilossa selän takana, mikä kieli ainoastaan yhdestä asiasta – lahjasta. Huuleni nousivat tahtomattaan hymyntapaiseen.

  • Tässä sulle jotain pientä, Joni sanoi niin pehmeällä ja lämpimällä äänellä että se sai jalkani pettämään. En tajunnut edes ottaa Jonin tarjoamaa pakettia vastaan, vaan lysähdin hänen syliinsä itkeä pillittäen.

Joni ei sanonut mitään, vaan hellästi puskien hän ohjasi minut eteisen puiselle penkille, asetti pakettinsa viereeni istuen itse toiselle puolelle ote yhä minussa.

Hänen syleilynsä oli jotain ennenkokematonta. Se kihelmöi ympäri kehoa, valtasi sydänalan, mutta ei herättänyt pikku veitikkaani millin vertaa eloon. Se oli isällinen syleily.

Itkuni oli loppunut yhtä nopeaa kuin oli alkanutkin ja oli laantunut lähinnä satunnaiseksi nyyhkytykseksi. Joni kehotti minua nousemaan. Ponnahdin pystyyn huterasti jalat hiukan vavisten. Joni sanoi ettei sänkyhommista tulisi tänä iltana mitään ja talutti minut yläkertaan.

Intin vastaan koko matkan, mutta Joni oli jämäkkä, mikä kuuluikin hänen rooliinsa ”varaisänäni”. Hän talutti minut aina huoneeseeni saakka, laski minut varoen sängylleni ja riisui t-paitani ja farkkuni yltäni. Sivusilmällä näin hänen ilmeensä kun hän näki livenä lihakseni, jotka eivät olleet mitkään vähäpätöiset, mutteivät myöskään yltiöpäisen megalomaaniset. Hän hymähti lopuksi ja kumartui pääni ylle suudellen höyhenen kevyesti otsaani.

Aamulla en heti muistanut illan hämmentäviä tapahtumia. Sitten yhdellä rysäyksellä ne vyöryivät tajuntaani murskaten teinipojan himoni kyllästämät pilvilinnani lähemmästä kanssakäymisestä Jonin kanssa.

Vedin peiton yltäni luoden pikaisen katseen kehooni. Oranssit Diesel-bokserini olivat yhä tallella, eikä Joni näyttänyt koskeneen mihinkään huoneessani.

Yhtäkkiä ovi avautui. Jonihan siellä oli päällään samat farkut kuin eilenkin ja musta t-paita. Hän hymyili tavalla, joka sopi hänen ikäisilleen miehille kuin salasana pornokansioon: ei liian leveästi, mikä näyttäisi hölmöltä, muttei liian vaisusti, mikä taasen näyttäisi masentuneelta ja teeskennellyltä.

  • Huomenta, hän sanoi ja hänen lyhyt sänkensä liikkui hänen hieman rosoisten huuliensa tahdissa.
  • Huomenta, vastasin edelleen nojaten lihaksikkaisiin käsivarsiini. Salaa halusin Jonin huomaavan ne.
  • Miten meni yö? Joni kysyi kuin lääkäri ikään. Hän istuutui sänkyni reunalle niin että hänen farkkujen peittämä reitensä kosketti omaani.
  • Ihan hyvin, totesin katse harhaillen pitkin Jonin kehoa. – Siitä viime illasta…
  • Ei sun tarvi puhua siitä, jos sä et haluu.
  • Mulla vaan ei koskaan oo ollu kunnon isää, aloitin Jonin vastustuksesta huolimatta samalla tarkkaillen hänen kasvojaan. Hän todella näytti välittävän sanoistani.
  • Se on sääli, hänen katseensa oli kuin nauliutunut silmiini, mutta se ei tuntunut mitenkään kiusalliselta – päinvastoin.
  • Mut dumpattiin päiväkotiin kun mä olin hädintuskin vuoden ikänen. Kolmivuotiaana mulle tyrkytettiin vaikka minkälaista harrastusta: jalkapalloa, jääkiekkoa, uintia, suunnistusta, yleisurheilua…Mä en ees muista kaikkia.

Huokaisin syvään. Olin jo aikaa sitten laskenut katseeni varpaisiini, joita liikuttelin edestakaisin.

  • Koulunalku oli hirveetä. Mun piti hoitaa kaikki läksyt ite ja pärjätä kotona omillani. Monesti opettajat valitti mulle kun en ollut tehny läksyjä tai olin tehny ne huonosti. Enhän mä muuta tehny ku vaan pelasin pleikkarilla ja surffasin netissä. Sillon mä löysin pornonkin.

Joni nosti kulmakarvojaan hitusen, mutta laski ne taas nopeasti alas. Hän oli taatusti kuullut paljon kaikenlaista, eikä yksi pornon jo seitsenvuotiaana löytänyt pojankoltiainen hänen mieltään paljoa hetkauttanut.

  • Mä runkkasin vähintään kaks kertaa päivässä. Pahimmillaan neljäkin kertaa. Olin mä jo tarhassa tajunnu olevani erilainen: leikkiminen tyttöjen kanssa ei eronnut mitenkään poikien kanssa leikkimisestä. Mä istuin monesti yhen Tuukan sylissä, joka oli tullu sinne suorittaan sivariaan. En mä tiiä oliko se homo vai ei, en mä sillon ees tienny koko sanaa, mutta seki tykkäs musta, varmaankin siks kun mä olin aina niin kiltti sille.

Pidin lyhyen tauon. Huokaisin jälleen. Jonin katse oli muuttunut sitä lempeämmäksi mitä enemmän olin kertonut lapsuusajoistani, joita en ollut jakanut koskaan kenenkään kanssa. Ennen tätä hetkeä. Tätä lauantai-aamua, jona minä nyt jaoin kaikista tuskaisimpia muistojani käytännössä ventovieraalle ihmiselle.

Aivan varoittamatta Joni laski kätensä reidelleni. Ei, hän tarttui siihen suurella metsurinkämmenellään, jonka päällä hänen käsivartensa karvoitus jatkuu katkeamattomana mattona.

Hymähdin hieman, ja Joni hymähti takaisin. En voinut uskoa tätä todeksi. Vieressäni istui kokenut mies valmiina tyydyttämään kaikki himoni. Ja minä vain kertoilin hänelle kaikkea vanhaa ja tylsää.

  • Et sä haluu näitä mun jaarituksia kuulla, aloitin, mutta Joni keskeytti minut.
  • Haluun. Ihan oikeesti haluun, hän vastasi vakuuttaen minut siltä istumalta.

Käsivarsiani alkoi kivistää vihdoin ja viimein, minkä vuoksi nousin istumaan selkä seinää vasten. Jonin ote reidestäni herkesi hetkeksi, mutta hän korjasi tilanteen hiissautumalla lähemmäs.

  • Onneks meiän koulun terveydenhoitaja tajus tilanteen kolmannen luokan terveystarkastuksessa. Olin lihonut aika lailla kun mä aina söin jotain mikroruokaa ja join himona limsaa. Se otti sitten yhteyttä mun vanhempiin ja sano niille suorat sanat. Mä olin niin ilonen kun ne huomioi mut ja alko liikkumaan mun kanssa. Kaikki mun päiväkotiaikaset harrastukset oli jääny kun en mä niistä ollu oikeesti kiinnostunu. Mä lenkkeilin mun porukoitten kaa, pyöräilin, kävin uimassa ja pelasin vaikka mitä pelejä. Mun paino tippu ja yläasteen alussa mä olinki taas normipainone. Joskus seiskaluokan puolessavälissä mä innostuin bodaamisesta ja aloin harrastaan sitä täällä meiän omassa kuntosalissa. Se on tuolla kellarissa. Ala-asteella mulla ei ollu oikeen kavereita enkä mä ois niitä oikeen etes halunnu, mä viihdyin hyvin itseksenikin. Joitain ihastuksia oli, mutta porno peitti kaiken allensa. Mä haaveilin vain joistain pornotähdistä tajuamatta ollenkaan mitä tosi rakkaus on. Yläasteella mun pornon kattominen väheni kun mä aloin kattelemaan meiän luokan urheilijapoikia…sitä aina häpes kun ei tajunnu että niitten lihakset oli vaan pelkkä kuori, että ne oikeesti oli hirveitä kusipäitä, jotka dumppas niitten tyttöystävät joittenkin paremmannäkösten takia. Musta tuli itekin sellanen, siis sellanen lihaskimppu, jollanen mä nytkin oon.
  • Hyvännäkönen sä oot, Joni pisti väliin. Hän kehui ensi kertaa ulkonäköäni.
  • Kiitti, mumisin nolona virnistellen.
  • Ei ku oikeesti, Joni sanoi ja siirtyi lähemmäksi.

Nyt hänen farkkunsa koskettivat viilennyttä kylkeäni, joka lämpeni pian Jonista hehkuvasta lämmöstä.

Kurottauduimme hitaasti suutelemaan toisiamme. Joni oli ilmiömäinen suutelija, kun omat huuleni taasen tuntuivat olevan kaikesta puhumisesta turtia.

Suudelma loppui, mutta se ei jäänyt siihen. Oma pikku veitikkani oli nyt täysin hereillä ja parkui päästä ulos boksereista.

Jonin siirrosta rohkaistuna tartuin boksereihini ja revin ne nopeasti jaloistani. Joni seurasi tyynenä vierestä toimitusta, eikä hänen ilmeensä värähtänyt juuri ollenkaan kun jo hieman paisunut elimeni ponnahti esiin boksereiden alta. Hän on taatusti nähnyt monia kaluja elämänsä aikana, eikä omani ollut hänelle enää mikään yllätys.

Iästään huolimatta oli hänelläkin tarpeensa, eikä hän tietenkään voinut mitään biologiselle himolleen sen takana ja niinpä hän riisui t-paitansa paljastaen karvaisen, kiinteän ja hiukan koholla olevan rintansa ja tasaisen vatsanseudun.

Hän polvistui sängyn viereen, otti hyvän asennon ja alkoi runkata kaluani. Välittömästi Jonin kosketuksen jälkeen se nousi huippumittoihinsa viiteentoista senttiin.

Joni oli yhtä hyvä runkkaamaan kuin hän oli suutelemaankin. Hänen otteensa oli sopivan tiukka, muttei tehnyt ollenkaan kipeää.

Joni ei jäänyt pelkkään runkkaukseen vaan kumartui piankin kaluni ylle, avasi suunsa ja ahmaisi kaluni sisäänsä. Oikealla kämmenellään hän piti kaluni sopivassa asennossa, kun taas vasemmalla hän hieroi jännittyneitä vatsalihaksiani.

Jonin kieli oli karhean kutittava kalullani ja tunsin orgasmin lymyävän aivan nurkan takana. Mainitsin asiasta Jonille, joka keskeytti suihinottonsa välittömästi. Hän nousi seisomaan, laski farkut jalastaan ja heitti valkoiset tennissukkansa nurkkaan.

Päällään ainoastaan valkoiset bokserit hän kysyi:

  • Haluaako poju tehä isukin iloseksi?

Silmäni kirkastuivat ja ponnahdin seisomaan välittömästi. Kaluni oli kauttaaltaan punainen kun polvistuin Jonin eteen.

Revin bokserit hänen yltään ja silmieni eteen avautui huima näky: puolierektiossa sojottava, nyt jo kaksitoista senttinen jättikyrpä sojotti edessäni allaan suurehkot kivekset. Karvoitus oli varsin runsasta, mutta siitä huomasi, että sitä oli aika ajoin trimmattu.

Aloitin varovasti takaraivossa minua opastavan sisäisen äänen patistamana. Jonin kalu oli todellakin niin iso, että jos ahmaisisin sen kerralla sisääni, saattaisin ihan hyvin tukehtua niille sijoilleni.

Joni voihki matalalla, miehisellä äänellään, mikä sai minut imemään hänen kaluaan yhä kiivaammin ja yhä enemmän. Joni levitti mahtavat kämmenensä takaraivolleni, muttei puristanut ollenkaan. Hän todella osasi käsitellä miestä.

Olin niin onnessani, että silmäni kostuivat kaikesta imemisestä. Tunsin Jonin kyrvän sykkivän kiihtyvällä tahdilla, mutta ennen orgasmia Joni veti minut irti kyrvästään.

  • En mä sun suuhun haluu tulla, hän sanoi lempeästi hymyillen.

Näytin varmaan typerältä hymyillessäni takaisin Jonin jalkojen juuressa, mutta mitä tuosta; Joni piti minusta huolta ja se riitti minulle.

  • Haluuksä kokeilla kakkosta? Joni ehdotti varovaiseen sävyyn, pää hiukan etukenossa.

Nousin istumaan sängyn reunalle tietämättä, mitä sanoa. Näpersin sormiani, kun vastasin:

  • Miksei?

Joni hymyili jälleen lempeää karhunhymyään. Hän tarttui minua hartioista ja laski minut hellästi makuuasentoon. Hän liu’utti kätensä alas reisilleni ja nosti ne jykeville olkapäilleen.

Kondomin ja liukuvoiteen hän nappasi yöpöydältäni merkitsevä pilke silmäkulmassaan. Punastuin takuulla, mutta punastumistani ei voinut nähdä valmiiksi punoittavilta kasvoiltani.

Valmistelujen jälkeen kului muutama sekunti ennen kuin tunsin Jonin jättimäisen vehkeen sisälläni. Alun kangertelun ja muutaman tuskanaallon jälkeen tunsin pelkkää nautintoa. Olinhan venyttänyt reikääni jo vuosia erilaisilla dildoilla, joten tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun jotain tungettiin anukseeni.

Mutta tällaista tunnetta ei voinut saavuttaa minkäänlaisilla leluilla. Se tunne, kun sisällään ei tunne pelkkää palikkaa, vaan siitä säteilevän lämmön ja aistii aina erilaiset liikkeet, joita ei voi itse hallita.

Voihkin niin vähän kuin vain pystyin – Joni oli aikaisemmin kertonut, ettei juuri välittänyt siitä. Ei silti, että olisin kuulostanut inhoamiltani neitihomoilta, enkä ainakaan omasta mielestäni ollut tässä orastavassa suhteessa missään ”naisen” roolissa, vaan yksinkertaisesti nuorempana ”oppilaana”.

Joni murahteli keuhkojensa syvyyksistä voimalla, mikä sai kaluni kostumaan kauttaaltaan kiimatipoista. Pyysin Jonia runkkaamaan sitä, minkä hän teki edelleen kasvoillaan tuo lämmin, hyväksyntää henkivä hymy.

Voihkin jo kuuluvasti, kun laukesin kauttaaltaan jännittyneille vatsalihaksilleni. Heti perään Joni laukesi sisääni kämmenet samalla puristaen jännittyneitä reisiäni.

  • Olit kyllä mahtava, hengähdin ääni kirkkaana innostuksesta.
  • Kiva kun kelpas, Joni hymyili silmät tuikkien.

Siistittyämme itseämme hieman kellahdimme vieretysten sängylleni. Sänkyni natisi Jonin massiivisen ruhon alla, mutta kesti silti. Asetuin mukavasti Jonin kainaloon, joka siinä hetkessä oli maailman ylivoimaisesti paras paikka. Valtavat käsivarret suojasivat minua kaikelta ja Jonin sydämen tasainen syke vaivutti minut rauhaisaan uneen.

Poikarakkautta

Vähemmän seksiä, enemmän ihastumista!

Niilo oli juuri noussut portaat ylös toiseen kerrokseen, kun hän tajusi jonkun olevan hänen huoneessaan. Portaille saakka saattoi kuulla esineiden kolahdukset vasten parkettia, lyhyiden askelten innostuneen töminän sekä korvia riipivän kirskunnan, kun jotain raskasta laahataan vasten lattiaa.

Niilon kehon valtasi raajoja kutkutteleva ärtymys. Hän harppoi huoneensa avoimeen oviaukkoon tietäen jo valmiiksi kuka huoneessa temmelsi.

Niilon pikkusisko Katri makasi poikittain hänen sängyllään kaivaen jotain sängyn ja seinän välistä. Niilon sydän pomppasi kurkkuun ja jalat olivat pettää alta. Häntä piinaava kuumotuskin nousi uusiin sfääreihin.

  • Mitä sä idiootti teet? Niilo huusi ovelta ja harppoi sängylleen.

Katri nosti päänsä kääntäen sen Niilon punoittaville kasvoille. Hänen huulensa yrittivät tovin muodostaa sanoja kuitenkaan onnistumatta siinä.

  • Sä et sais olla ees täällä, Niilo jatkoi hieman rauhoittuneena.
  • Mä tulin ettiin Penaa…, Katri ilmoitti kuiskaten.

Niilo oli hetken hiljaa ennen kuin sai palautettua mieleensä tuon muotopuolen pehmokoiran irvokkaan ulkomuodon. Jos hän saisi päättää, olisi koira jo aikaa sitten lopetettu. Se olisi kaikille paras ratkaisu.

  • Miten se täällä olis? Niilo tiuskaisi.
  • No ku mä ja Lotta leikittiin täällä eilen ja-

Katrin lause jäi kesken, kun Niilo huudahti syyttävä katse tiukasti Katrissa:

  • Mitä te täällä leikitte? Ette te sais leik-
  • Meillä oli lupa äidiltä. Kysy vaikka. Ei me voitu leikkiä mun huoneessa ku äiti siivos sitä, Katri valisti

Niiloa voitonriemuinen sointi äänessään.

  • Jaahas, vai niin, Niilo huokaisi ja nousi istumaan sängynreunalle.

Hän oli jo unohtanut, mistä oli alun perin niin kovasti kiihtynyt, että oli pitkästä aikaa huutanut suoraan päin naamaa seitsenvuotiaalle pikkusiskolleen. Tämä kampesi itsensä istualleen Niilon kylkeen eikä ollut moksiskaan Niilon sanoista. Ei tämä koskaan ollut, huusi Niilo miten paljon tahansa.

Hetken he istuivat hiljaa, Niilon näpertäessä farkuissa olevaa reikäänsä ja Katrin hypistellessä sormiaan.

Sormiaan? Mutta missä Pena oli?

  • Eikö Pena löytynykään? Niilo kysyi tarhatäti-äänellään.
  • Ei…, Katri vastasi, muttei kuulostanut ollenkaan pettyneeltä. – Mut mä kyllä löysin yhen toisen jutun…

Sydän pomppasi jälleen Niilon rinnassa. Tätä menoa hän kyllä saisi ennemmin tai myöhemmin sydärin.

  • Mitä…mitä sä oikeen sit löysit?
  • Kuvia…yhestä pojasta, Katri kertoili samalla heilutellen jalkojaan ilmassa, ääni korkealla leijaillen ikään kuin hän kertoisi jotain hauskaakin juttua.

Hitto, Niilo ajatteli mielessään. Katri oli löytänyt hänen kaikista salaisimman kuvakätkönsä. Kuvat Peetusta, eräästä tutusta pojasta, jonka hän tunsi juuri ja juuri. No, FB-kamuja he nyt sentään olivat.

  • Ethän pliis kerro kellekkään, Niilo maanitteli pikkusiskoaan pitäen tätä hellästi kämmenestä. – Sori se huutaminen, mua vaan ärsytti ku sä olit mun huoneessa ilman lupaa, kylhän sä nyt ymmärrät…

Katri laski katseensa laiskasti kämmeneensä, joka oli jossain Niilon valtavien käsien sisällä. Hän nosti katseensa Niilon epätoivoisille kasvoille, jotka rukoilivat anteeksiantoa joka solullaan.

  • Ooksä niinku Elias ja Lare Salkkareissa? Katri kysyi totinen ilme kasvoillaan.
  • Joo…, Niilo vastasi epäröiden.
  • Aika söpöä…mut joo, en mä kerro kellekään, mutta…, Katri vetäisi kätensä irti Niilon otteesta.
  • Mutta mitä? Niilon ääni oli palautunut jälleen normaaliksi.
  • Mutta sun pitää auttaa Penan ettimisessä, Katri sanoi ja hymyili perään suupielet korvissa.

Niilo huokaisi ja mutisi suostuvansa. Hänellä ei ollut aavistustakaan, missä pehmolelu voisi olla, joten aloitti käymään huonettaan läpi järjestelmällisesti aloittaen huoneen ovelta.

Ovelle päästyään hän kuuli äitinsä äänen. Tämä puhui puhelimeen jonkun kanssa.

  • Ei ku se on vaan hyvä juttu…Totta kai Niilo pääsee, ei sillä kesätöitäkään oo…Mä meen just sen huoneeseen, mä kysyn siltä sopiiks tää.

Niilon äiti säpsähti ja silmät levähtivät auki, kun hän nosti katseensa kännykästään ovella seisovaan Niiloon. Ilme tämän kasvoilla oli tumma, mutta samaan aikaan kysyvä.

  • Pertti, mun setä, muistathan sä sen? No, kuitenkin, se on saanu myytyä sen vanhan huvilan siellä Kainuussa päin, lähellä Kuhmoa, mut ne ostajat ei pääse sinne vielä tänä kesänä ja ne haluaiski et joku pitää huolta siitä huvilasta. Pertti on tietysti koko kesän omalla mökillään toisella puolella Suomea, joten se pyys sua sinne.

Niilon jalat olivat pettää hänen altaan jo toiseen kertaan tälle päivälle. Hänkö lähtisi jonnekin Kuhmoon vartioimaan jotain kuppasta rötisköä koko kesäksi?

  • Een mä kyllä…mitä mä siellä?
  • No otat jonku kaverin mukaan, äidin ilme oli päättäväinen; hän oli selvästikin päättänyt asian jo aikaa sitten eikä kestäisi, jos hänen yli käveltäisiin tällä tavalla. – Te saisitte ruokarahat sekä useamman satasen vielä kesän lopuksi. Eikä sinne tarvi mennä ku vasta juhannuksen jälkeen. Ja se paikka on kuule hieno…löytyy kaikki nykyajan mukavuudet viienkymmenen tuuman telkkarista aina poreammeeseen.

Niilon ilme oli sulanut jo äidin tuiman katseen alla, mutta nyt se kirkastui kasvoja reunustavaan hymyyn saakka. Eihän se olisikaan paskempi tapa viettää kesäloma. Ja jos vielä saisi oikeanlaisen kaverin pyydettyä mukaan, niin…

  • Mä löysin Penan! Katri kiljahti aivan Niilon korvan juuressa.
  • No kiva! Niilo huusi takaisin, mutta hymyssä suin – hänen kesänsä olisi täysin Katri-vapaa.

Maatessaan illalla sängyssään Niilo ehti jo katua koko juttua. Kenet hän muka ottaisi mukaansa?

Suurimmalla osalla hänen kavereistaan oli jokin kesätyö, monet olivat lomalla ties missä ja loput olivat vain rasittavaa seuraa pidemmän päälle. Ei hän yksin sinne lähtisi, hänestähän tulisi mökkihöperö muutamassa päivässä!

Käydessään läpi kavereidensa naamatauluja mielensä perukoilla iskoutuivat yhdet kasvot hänen mieleensä epäilyttävän pitkäksi aikaa.

Patrik. Tuo hoikka, mutta jäntevä, varmaan ”salalihaksikas”, ainakaan mitään ei päällepäin huomannut, rinnakkaisluokkalainen Niilon lukiosta. Tummat silmät, ruskea tukka…

Niilon yrittäessä päästä eroon häneen iskeneestä korvamadosta liikahteli hänen vehkeensä hermostuneesti boksereissa. Niinpä tietysti; hän ei pystynyt ajattelemaankaan Patrikia ilman kivenkovaa stondista.

No, jos luonto kutsuu, niin minkä sille yksi ihminen voi. Niilo vei oikean kätensä boksereilleen, jotka veti pikaisesti alas nilkkoihin. Vasemmalla kädellään hän hieroi pehmeää rintakehäänsä ja näin makuuasennossa sileää vatsaansa. Hän nimittäin oli hieman pyöreä – jos niin voi sanoa – hän ei siis ollut mikään ihannepainoinen, muttei myöskään mikään satakiloinenkaan.

Kämmen täyttyi nopeasti täydessä tanassa olevasta kalusta, jonka päätä Niilo alkoi hieromaan ensin hitaasti, mutta liike voimistui sekunti sekunnilta, kunnes se siirtyi esinahkaan, jota Niilo veteli edestakaisin edelleen kiihtyvällä tahdilla. Vasen käsi oli jämähtänyt oikeanpuoleiseen nänniin, jota se puristi lisäten näin ennestään suurta nautintoa.

Mielessään Niilon ei tarvinnut kuin riisua Patrik vähitellen edeten ylhäältä alas. He tosin eivät koskaan olleet olleet samalla liikuntakurssilla, joten Niilon vilkas mielikuvitus sai kuvittaa suuren osan Patrikin alastomasta kehosta.

Se onnistui paremmin kuin hyvin. Mielessään Niilo kuvitteli Patrikin niin pehmeän näköisille huulille

nousevan tuon söpön hymyn, jonka hän silloin tällöin suo koulun käytävillä, milloin kenellekin. Kerran jopa Niilolle itselleenkin.

Se oli eräs maanantaiaamu kevättalvella. Niilo oli tapansa mukaan myöhässä, muttei viitsinyt kiirehtiä askeleitaan. Koulunportin jo häämöttäessä huomasi hän sivusilmällään tutun vihreän takin lähestyvän portteja. Vatsassa kouraisi samalla tavalla kuin silloin kun hän oli jäänyt vuosia sitten kiinni pornoselailuistaan.

Yhtäkkiä vihreä takki oli kadonnut Niilon näköpiiristä. Hän katsahti sinne missä takki oli äsken vilkkunut löytäen takinkantajan rähmällään jäiseltä asfaltilta. Niilo saattoi kuulla Patrikin hiljaisen kiroamisen, mutta tämä ei kaikesta päätellen ollut vieläkään ollut huomannut häntä.

Pää edelleen hieman pyörällä tapahtuneesta Niilo harppoi Patrikin luo kysyen takellellen oliko tällä kaikki kunnossa. Patrik nosti tumman katseensa vierelle ilmestyneeseen Niiloon ja änkytti olevansa ihan kunnossa.

  • Pääseks sä ylös? Niilo kysyi tuntien itsensä vähintäänkin hölmöksi seistessään siinä ja kysellessään typeriä kysymyksiä.
  • Enköhän mä, Patrik hymähti ja kampesi itsensä jaloilleen. – Kiitti.
  • Kiitti mistä? Niilo katui kysymystään välittömästi.
  • Ettet vaan kävelly ohi. Oot hyvä tyyppi, Patrikin katse oli vilpitön.

Ja silloin hän hymyili Niilolle. Nyt oli Niilolta pettää jalat alta. Varovaisin askelin he kävelivät yhdessä sisään koulurakennukseen, mutta erkanivat heti ala-aulassa. Niilon päivän tuo pieni sattumus kuitenkin pelasti.

Nyt muistellessaan tuota tapahtumaa sai hänen vehkeensä uutta pontta tauosta veltostuneeseen olemukseensa. ”Oot hyvä tyyppi.” Niinkö Patrik todellakin sanoi? Mitä se sillä tarkoitti? Tykkääköhän se musta?

Niilo oli riisunut Patrikin yläosattomaksi, kun hän tunsi kuuman sperman valuvan verkkaalleen käteensä.

Hän ei koskaan päässyt alushousuille asti.

Nyt hän tiesi kenet kutsua mukaansa viettämään kesän kauneinta aikaa.

Niilon käsi ei ollut totella hänen aivojensa välittämiä viestejä, vaan sen sijaan kapinoivat röyhkeästi

saaden käden vapisemaan vimmatusti. Niilolla oli todellisia vaikeuksia saada hiiren osoitinta osumaan punaiseen viestikuplaan, joka vilkkui punaisena hänen Facebook-sivullaan.

Klikkauksen jälkeen hänen kätensä vapina päättyi kuin seinään. Viesti meni näin:

”No moro!

Kuulostaa vitun siistiltä tavalta viettää kesäloma! Itellekään kun ei oo mitään kesäduunia tiedossa, eikä viittis himaankaan jäädä. Tekis mieli lähtä jo huomenna. 😉

T. Patrik”

Niilo tavasi viestiä uudelleen ja uudelleen läpi ja viimein hänen oli se uskottava: Patrik todella halusi

viettää kesänsä hänen kanssaan keskellä korpea, tosin huippuluokan huvilassa, täydellisellä ylöspidolla varustettuna, ja vielä palkan kera. Mutta silti. Eikö yksissään jo tämä kertonut jotain ratkaisevaa Patrikin tunteista Niiloa kohtaan?

Niilon mielestä kertoi. Se kertoi kaiken. Se antoi myöskin aihetta reilun viikon runkkailuihin, jotka hänen piti viettää ainoastaan oma käsi seuranaan, unelmoiden Patrikista ja tämän miehisen vahvasta, mutta samaan aikaan hellästä kosketuksesta.

Lähtöpäivä koitti. Farmari-Volvoon oli ahdettu puolet Niilon vaatekaapin sisällöstä sekä valtava kasa

muuta ”tarpeellista” roinaa. Tosiasiassa hänellä ei ollut aavistustakaan mitä hän tarvitsisi – hän ei ollut

ollut koskaan kahta viikkoa pitempää aikaa poissa kotoaan ja yhtäkkiä hänen pitäisi pakata varusteet yli kuukauden poissaoloa varten.

Niilon äiti oli kuskina, Katrin ja isän jäädessä pitämään taloa pystyssä. Niilo tiesi suunnilleen, missä päin vajaan sadantuhannen asukkaan kaupunkia Patrik asui, mutta saapuminen Patrikin antaman tarkan osoitteen osoittamalle talolle sai Niilon valmistautumattoman kehon värähtämään kaikesta jännityksestä ja unelmoinnista. Mitä oikeasti tapahtuisikaan vai tapahtuisiko mitään?

Patrik seisoi jo pihalla odottelemassa heitä. Välittömästi Niilon äidin saatua parkkeerattua auto, Niilo hyppäsi ulos huikaten moro:n ja sännäten sitten nappaamaan Patrikin kädestä roikkuvan urheilukassin.

Patrik vastasi Niilon tervehdykseen ja hymyili perään pienesti, mutta tuike silmäkulmassa. Hän ojensi kassin Niilolle ja astui sisään autoon. Niilon asetellessa kassia takakonttiin, saattoi hän samalla tutkata Patrikia salaa takaapäin.

Tämä oli pukeutunut tapansa mukaan värikkäästi, mutta näin kesän kunniaksi myös varsin tiukasti. Punaisten shortsien alta kuulsi houkuttelevana pakaroiden sulavat linjat sekä jäntevät reidet. Vihreä, lyhythihainen paita sen sijaan näytti olevan repeämäisillään hartioista johtuen ehkä myös pykälää liian pienestä koosta, mutta Niilon oli pakko myöntää hartioiden saaneen ihan tietoistakin treeniä.

Reilun neljänsadan kilometrin matka kohti Kuhmon vaaroja saattoi alkaa. Alun kiusallisen tervehdystenvaihdon ja kohteliaisuuksien jälkeen autoon laskeutui odottava hiljaisuus. Niilo tunsi hikipisaroiden kihoavan otsalleen hänen tajutessaan tilanteen outouden: hän ja Patrik olivat käytännössä

toisilleen tuntemattomat, he istuivat nyt autossa useamman tunnin matkalla kuskinaan Niilon äiti, matkalla kaitsemaan ventovieraiden omistamaa ökyhuvilaa. Jotain täytyi sanoa – ja pian!

  • Noo, mitäs puuhailit juhannuksena? Niilo kysäisi kääntäen katseensa vierellään istuvaan Patrikiin.
  • En mitään ihmeempiä, Patrik virnisti vastaukseksi. Entä sä?
  • Mökillä oltiin, Niilo hymähti. Häntä sisältä korventava kuumotus laski hieman Patrikin leikikkään virnistyksen myötä; Patrik taisi todella pitää hänestä.

Patrik nyökkäili Niilon vastaukselle katse suuntautuen pian ikkunan takana viliseviin maisemiin. Tuttu hiljaisuus laskeutui jälleen auton takapenkille.

Matkan varrella he pysähtyivät useita kertoja huoltoasemilla wc-käyntejä ja jalkojen verryttelyä varten, kerran syömään. Viimeisellä pysähdyspaikalla Niilo sai suunsa avatuksi huoltamon nurkalla hänen ja Patrikin kävellessä kohti autoa.

  • Mutsi ei oo vielä autolla. Jäähään tähän oottaan, mitä me tuonne aurinkoon mennään, Niilo ehdotti takanaan tulevalle Patrikille.

Patrik nyökkäsi ja nojautui vaaleaa seinää vasten nenällään pinkkisankaiset muoviläpyskät, joita hän kutsui aurinkolaseiksi ja jotka hän osti – Niilon mielestä – tuntuvalla ylihinnalla kyseiseltä huoltamolta.

Niilokin nojautui vasemmalla kyljellään vasten huoltoaseman seinää katse seilaten Patrikin poikamaisen profiilin ja huoltamon parkkipaikan vilinän välillä. Hän hapuili sanoja suullaan ennen kuin uskalsi kysyä:

  • Minkä takii sä lähit mun kaa tänne korpeen?

Patrik tuntui vasta nyt huomaavan Niilon katseen ja vastasi tyynenä, pienoinen hymy ohuilla huulillaan:

  • Koska sä oot hyvä tyyppi.
  • Hyvä tyyppi? Niilo naurahti ”sattumalle”, joka palautti hänen muistonsa kevättalven yhteen autuaaseen päivään.
  • Niin. Huomaavainen, ystävällinen, hellä…, Patrik kääntyi itsekin vasten Niilon hämmästyksen ja ilon sekaisia kasvoja. -…ja söpö.

Niilo naurahti typerästi. Tai ainakin hän niin itse luuli. Söpö? Niinkö Patrik juuri sanoi? Hänkö?

  • En kai mä nyt…, Niilon kenkä ruopi kuivaa asfalttia.
  • Ootpas…, Patrik hymähti ja kosketti Niilon paljasta käsivartta.
  • No niin pojat! Niilon äidin ääni nosti molempien poikien pulssin huippuunsa. – Lähetään!

Niilo ja Patrik katsahtivat toisiinsa lukien toistensa kasvoilta omat tismalleen samankaltaiset ilmeensä.

  • Ei kai se nähny mitään? Niilon ääni kieli suoranaisesta pelosta.
  • Mitä jos näkikin? Patrik virnuili ja tökkäsi Niiloa pehmeään vatsaan.

Kävi ilmi, ettei Niilon äiti ollut nähnytkään mitään. Tämä selitti kasvot kirkkaina huvilasta, jonne he saapuisivat millä hetkellä hyvänsä. Neljä makuuhuonetta, kaksi kerrosta, takkahuone, sauna kymmenelle hengelle, poreamme tilavalla terassilla, kaasugrilli, järvenrantatontti, laituri, venepaikka…

Niilo ei jaksanut keskittyä loppumattomaan litaniaan puolenvälin kohdalla, vaan antoi äitinsä äänen soljua puron lailla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Patrik näytti samoin kyllästyneeltä, mutta samalla innokkaalta. Tämän kasvoilla oli hehku, jollaista Niilo ei ollut koskaan tällä nähnyt – sitä ei voinut tallentaa millään olemassa olevalla kameralla.

Oli jo ilta yhdeksän, kun he saapuivat huvilalle. Ilmassa oli runsaasti kosteutta ja satunnaisten lintujen lyhyet sävelmät kaikuivat huvilaa ympäröivässä sekametsikössä. Kaikki kolme hyppäsivät ulos päivän aikana ahtaaksi käyneestä Volvosta ja imivät sisäänsä kesäkuun yön raikasta ja hieman maagistakin tuoksua.

Niilon äidin piti luonnollisesti jäädä yöksi huvilalle ennen kuin hän ajaisi takaisin Etelä-Suomeen ja jatkaisi kiireistä uraansa nousujohtoisessa lakimiesyrityksessä. Jokainen majoittui omaan huoneeseensa eikä mennyt kauaa ennen kuin he olivat sikeässä unessa.

Pieni huone oli kauttaaltaan valoisa, ja täysin valkoiset seinätkin vain heijastivat ikkunasta tulvivan valon entistä kirkkaampana Niilon silmille, jotka aukesivat vaivalloisen hitaasti. Ne rävähtivät apposen auki, kun hänen huoneensa puinen ovi avattiin, ensin vain raolleen, mutta vähitellen se aukesi kokonaan.

Niilo repi peittoaan ylemmäs peittääkseen laskeutumattoman aamuseisokin, mutta jätti peiton niille sijoilleen, kun viimein nosti katseensa tulijaan. Patrikhan se siellä oli sinisissä boksereissaan. Tämä hymähti ilkikurisesti hämmästyneen oloiselle Niilolle ja astui sisään.

Hän sulki oven erityisen varovasti, vaikka tiesi Niilon äidin nukkuvan toisella puolen taloa. Tämän jälkeen hänellä ei enää kärsivällisyys kestänyt, vaan hän loikki Niilon sängyn viereen ja läjähti suurieleisesti tämän viereen.

Niilokin hymyili nyt kun tiesi mitä tuleman pitää. Ilman sen kummempia signaaleja Patrikilta hän laski lämpimän kätensä pienemmän pojan olkapäälle ja silitti sen hieman viileämpää ihoa peukalollaan.

Patrik käänsi katseensa katosta hymyilevään Niiloon, kääntyi kyljelleen ja ohjasi Niilon käden hänen etumukselleen. Lyhyen suudelman jälkeen hän sanoi:

  • Mä oon oottanu tätä niin kauan…sä kyllä tiiät, mitä tehä…

Niilo hymähti, mutta hänen hymynsä hyytyi lyhyeen, kun hän tajusi, mitä hänen oli oikein tehtävä. Hän hieroi Patrikin etumusta hetken, mikä aiheutti välittömän kovettumisen ja nautinnon henkäisyn Patrikilta, mutta homman jäädessä junnaamaan paikoilleen repi Patrik itse bokserit jaloistaan paljastaen keskimääräistä pitemmän kalunsa ja sen alla terhakkaana roikkuvat pallit.

Niilonkin katse kirkastui jälleen ja mahassa kihelmöi ihanasti – hän ei ollut osannut kuvitella tällaisen tapahtuvan hänelle ennen Patrikin myöntävää vastausta hänen kutsuunsa, mutta että näin nopeasti! Ensimmäisenä varsinaisena päivänä huvilalla ja vieläpä kun hänen äitinsä ei nuku kuin kymmenen metrin päässä heistä!

Niilo tarttui haparoiden Patrikin kalunpäähän, mutta Patrik pysyi tyynenä eikä halunnut hermostuttaa Niiloa liikaa. Tällekin kyseessä oli kauan kaivattu hetki ja myöskin ensimmäinen mieskokemus.

Niilon alkaessa vedellä Patrikin esinahkaa edestakaisin alkoi hänen omakin kullinsa saavuttaa huippumittojaan. Patrik ymmärsi yskän ja tarttui hän vastavuoroisesti Niilon etumukseen.

Pian molemmat makasivat ilkosillaan Niilon huoneen leveällä parisängyllä kyljetysten antaen toisilleen parhaimmat runkut, jotka he ovat elämässään siihen mennessä saaneet. Patrikin astetta korkeampaan huohotukseen yhdistyi Niilon sitä vastoin hiukan matalampi äänimaailma.

Molemmat laukesivat aika lailla samoihin aikoihin toistensa kämmenille. Katseet nousivat ja kohtasivat puolivälissä. Virnistys nousi ensin Patrikin sileille kasvoille, joilta se sitten peilautui Niilonkin kasvoille.

Autuas varttitunti päättyi molempien huulilta hersyvään nauruun.